Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta tulevaisuuden
avainasia on osaaminen. Koulutuksen taso varhaiskasvatuksesta perusopetuksen
kautta huippuosaamiseen turvaa kansallisen kilpailukykymme, tulevaisuutemme
selkärangan. Nyt tämä selkäranka
on uhattuna.
Kuntien taloustilanne on ajautunut kriisitilaan, mikä on
pakottanut kunnat säästöihin myös aivan
keskeisissä peruspalveluissa. Silti hallitus heikentää tänä vuonna
ennätysmäisesti kuntien taloutta. Taustalla vaikuttaa
hallituksen epäonnistuminen työllisyyden parantamisessa,
mikä alentaa kuntien tuloverokertymää ja
muutoinkin heikentää kuntien taloudellisia edellytyksiä tarjota
palveluja.
Kuntien talousvaikeudet ovat nyt vaarantamassa lasten ja nuorten
hyvinvoinnin, sillä rajuja menoleikkauksia joudutaan kunnissa
kohdistamaan perusopetukseen. Kyse ei ole siitä, etteikö kunnissa
arvostettaisi koulutusta ja opetusta. Päinvastoin, kuntapäättäjät
arvostavat varsin korkealle laadukkaan opetuksen ja opettajien ammattitaidon.
Kyse on kuntatalouden rajusta alasajosta, jota nykyinen hallitus
nyt jo kolmatta vuotta harjoittaa.
Koulusäästöt koskettavat jo satojatuhansia
oppilaita ja heidän perheitään sekä opettajia
eri puolilla maata niin suurissa kaupungeissa kuin syrjäseuduillakin.
Muun muassa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä Turussa
ja Jyväskylässä ollaan päättämässä merkittävistä säästöistä koulutoimeen.
Säästösopimusta on opettajille tarjottu
Karttulassa, Kinnulassa, Kolarissa, Kuusankoskella, Orimattilassa,
Suolahdessa ja Varkaudessa.
Räikeimmin säästöt näkyvät
siinä, että opettajien lomautuksia ollaan ottamassa
jälleen säästökeinoksi. Lomautusuhka
koskee muutamaa sataa opettajaa tai muuta opetustoimen henkilöstöä mm.
Kajaanissa, Kärkölässä, Toijalassa
ja Jämsässä. Lomautus on aina äärimmäinen
keino ja kertoo kunnissa koetusta hädästä.
Johtopäätöksemme on, ettei koulutus
ole hallituksen arvoasteikon kärjessä. Tulokset
tästä linjavalinnasta alkavat näkyä opetuksen
tason romahtamisena. Vanhasen hallitus on tehnyt kerta toisensa
jälkeen päätöksiä,
joilla laadukas perusopetus on vaarannettu. Ensiksi viime kehyspäätöksen
yhteydessä päätettiin luopua hallitusohjelman
kirjauksesta, jossa sanotaan, että ikäluokkien
pienenemisestä koituvat säästöt
ohjataan koulutuksen kehittämiseen. On käsittämätöntä, että opposition
on puolustettava täällä hallitusohjelmaa
hallitusta itseään vastaan.
Toiseksi päätettiin leikata kunnille kuuluvia opetusrahoja.
Kuntien ja valtion välisessä kustannusten jaon
tarkastelussa kävi ilmi, että kunnat ovat panostaneet
hyvin koulutoimeen, mitä myös uudet tehtävät
ovat edellyttäneet. Kun hallituksen piti maksaa lainmukainen
oma osuutensa kasvaneista kustannuksista, hallitus päätti
siirtää velanmaksua jopa seuraavalle hallituskaudelle.
Näin opetuksen valtionosuuksia jäi tänä vuonna
kunnilta saamatta noin sata miljoonaa euroa.
Kokonaisuudessaan 502 miljoonan euron pakkolainasta hallitus
maksaa tällä vaalikaudella kunnille noin puolet,
mikä heikentää kuntien taloutta entisestään.
Tämä ei ole perusteltavissa tilanteessa, jossa
kunnat peräänkuuluttavat valtiolta tukitoimia
kipeämmin kuin koskaan aiemmin.
Asiantuntijoiden, kuten OAJ:n ja Kuntaliiton, yhteinen näkemys
on, että valtion maksama osuus kuntien koulutusmenoista
on reaalisesti laskenut 57 prosentista noin 45 prosenttiin, mikä kehitys
ilmeisesti tullaan virallisesti vahvistamaan pysyväksi
käytännöksi valtionosuusuudistuksen yhteydessä.
Edellisen lisäksi opetuksen kustannusten nousua korvataan
kunnille vajaalla indeksillä, mikä aiheuttaa ongelmia
erityisesti sen vuoksi, että se kasvattaa kuntien rahoitusosuutta
kumulatiivisesti. Koulujen perustamishankkeisiin tarkoitettuja resursseja
on myös supistettu kahden viime vuoden aikana lähes
viidellä miljoonalla eurolla.
Valtakunnallisen peruspalvelujen arviointiraportin mukaan alueelliset
erot perusopetuksessa ovat kärjistyneet. Raportissa kehotetaan
valtiota tukemaan sellaisia kuntia, jotka eivät voi enää harventaa
kouluverkkoaan eivätkä pysty toteuttamaan peruskoulupalveluja
lakisääteisesti heikon taloustilanteensa vuoksi.
Mielestämme tämän raportin anti olisi
otettava hallituksessakin varsin vakavasti. On hälyttävää,
että näin selkeästi on nyt todennettu,
että peruspalvelut eivät enää toteudu
kaikissa kunnissa.
Kunnille ja myös kouluille on tullut koko ajan lisää tehtäviä ilman
riittävää rahoitusta. Olisi oikeudenmukaista,
että uusien tehtävien myötä myös
lisärahoitusta ohjattaisiin opetukseen, kuten esimerkiksi
Kansallisen terveyshankkeen osalta on tehty.
Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on viime
vuosina kaksinkertaistunut. Ongelmat ovat kärjistyneet
varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa erityisopetuksen tarpeen
nopea lisääntyminen yhdistyneenä maahanmuuttajataustaisten
ja vieraskielisten oppilaiden suureen määrään
asettaa opetuksen järjestäjät kovien
haasteiden eteen.
Valtakunnallisen uudistustyön mukaisesti uudet opetussuunnitelmat
ja oppiaineet, kuten terveystieto, ovat tulleet tai tulossa käyttöön
viimeistään syksyllä 2006 kaikissa Suomen
kouluissa. Jotta opetussuunnitelmien uudistaminen johtaisi opetuksen
laatua kohottavasti, tarvitaan kouluissa uutta oppimateriaalia ja
opettajille koulutusta. Tähän ei ole nyt varaa,
mikä romuttaa täysin uuden opetussuunnitelman
toimeenpanon. Eniten kuntien kustannukset ovat kasvaneet oppilashuollossa,
jonka kehittämistä on edellytetty uudessa, varsin
hyvässä laissa. Puutteellinen oppilashuolto, avustajien
määrän vähentäminen
ja luokkakokojen suurentaminen yhtä aikaa johtavat vakaviin
häiriöihin koulutyössä, syrjäytymisriski
lisääntyy ja oppimistulokset heikentyvät.
Oma lukunsa on raju kouluverkon alasajo. Hallitus aikoo puskea
koulujen lakkauttamisia eteenpäin poistamalla niin sanotun
kouluverkkotunnuksen valtionosuusuudistuksen yhteydessä tilanteessa,
jossa kunnat muutenkin joutuvat tekemään kuntalaisten
kannalta kipeitä koulujen lakkautuspäätöksiä.
Kouluverkon tarkastaminen on varsin perusteltua, jos oppilasmäärä selkeästi vähenee
tai siihen on löydettävissä pedagogisesti järkeviä syitä.
Peruspalvelujen arviointiraportin mukaan 168 kunnassa on menossa
kouluverkon tarkistaminen tai ainakin siihen liittyviä suunnitelmia.
Suuntaus uhkaa kymmenientuhansien lasten hyvinvointia, kun koulumatkat
pitenevät ja sen myötä koulupäivät.
Vaadimme, että hallitus ottaa vakavasti perusopetuksen
ongelmat ja hoitaa velvoitteensa kunnille.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten
esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Onko hallitus luopunut hallitusohjelman lupauksesta ohjata
ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt
koulutuksen kehittämiseen,
aikooko hallitus laskea valtion maksamaa osuutta perusopetuksen
kustannuksista nykyisestä 57 prosentista alle 45 prosentin,
onko hallitus tietoinen siitä, että kunnissa
meneillään olevat kouluihin kohdistuvat säästöt
johtavat koulujen lakkauttamiseen, ryhmäkokojen suurentamiseen, erityisopetuksen
vaarantumiseen ja siten opetuksen laadun heikkenemiseen ja
aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin
turvatakseen perusopetuksen laadun ja oppilaiden perusoikeuksien toteutumisen
kaikissa Suomen kunnissa?