Kypros on jo viides euromaa, joka hakee pelastuspakettia
Tätä ennen tämä sama näytelmä on
nähty moneen kertaan: Kreikan ensimmäinen pelastuspaketti,
Irlannin rahalähetys, Portugalin kautta maksetut Saksan
ja Ranskan pankkien tuet, Kreikkaan lähetetty toinen pelastuspaketti,
Espanjan koko pankkisektorin pönkittäminen sekä kreikkalaisten
lainakorkojen leikkaaminen ja maksuaikojen pidentäminen.
Nyt on vuorossa Kyproksen keinottelu ja finanssiteollisuuden vilpillinen
vedätys, jonka Kypros on tehnyt mahdolliseksi. On alettu
pelastaa rahoja, joiden alkuperä on hyvin kyseenalainen.
Edellä mainitut näytelmät ovat päättyneet
aina samalla tavalla: suomalainen maksaa! Lisäksi olemme
tukeneet veroina kerätyin varoin sekä valtion
vakuuksin lainaohjelmia Islannissa, Latviassa, Romaniassa ja Unkarissa.
Nämä kaikki edellä luetellut auttamistoimet
eli bail outit, toisin sanoen tukipaketit, ovat sen Euroopan unionin,
johon me liityimme vuonna 1995, omien sopimusten vastaisia — selkosuomeksi
laittomia perusartikloiden, siis pykälien, 123 ja 125 mukaan.
Jotenkin vuoden 2010 jälkeen on hivuttamalla pystytty
luomaan sellainen julkinen mielikuva, että meillä olisi
laillinen pakko ja velvollisuus osallistua etelän pankkipelureiden
holtittomaan rahankäyttöön Kataisen hallituksen
käsi lippaan -innolla, suomalaisten veronmaksajien
rahoilla ja Suomen valtion antamilla takauksilla. Samalla tavalla
yritetään nyt Kypros-paketin kohdalla luoda mielikuvaa,
että nyt jos on saatu edes pieni sijoittajavastuu, meidän
on ehdottomasti lähdettävä pelastamaan
veroparatiisin rahanpesijoitä. Näin ei todellakaan
kuulu olla. Meillä suomalaisilla on kautta aikojen ollut
se vakaumus, että rahan kanssa on oltava tarkka ja rahankäyttöön
liittyviä lakeja noudatettava erityisen huolellisesti. Tästä syystä Suomi
lienee maailman vähiten korruptoitunut maa.
Peruskysymys on edelleen se, miksi ihmeessä euromaat
menivät pelastamaan toisia euromaita, kun se on omien sopimustemme
vastaista. Miksi sähläämme tällaisessa
mukana, ja joka kerran näytelmässä on
sama juonikuvio; yönäytös viime tipassa,
pakko on tässä ja nyt, muuten maa kaatuu, talous
kaatuu tai vienti menee tunnissa tukkoon.
Talousvaikeuksissa olevien maiden ongelmien hoito
ja lainoitus on jo pitkään ollut kansainvälisen
valuuttarahasto IMF:n tehtävä: miksi euroalueen
piti lähteä sen reviirille? Vastaus on yksinkertainen:
IMF ei olisi ollut niin kiinnostunut siitä, mitä tarvittavat
toimet esimerkiksi Kreikassa olisivat aiheuttaneet Ranskan ja Saksan
pankkisektoreille, jotka olivat finanssikriisin jäljiltä erittäin
heikossa kunnossa. Euroalueen mahtimaiden poliitikkoja kiinnostaa
tietysti ainoastaan oma napa ja se, mitä tapahtuu oman maan
pankkisektorille ja miten välttyä poliittisesti
ja taloudellisesti erittäin ongelmalliselta pankkisektorin
miljardituelta. Poliittisesti nähtiin helpommaksi puhua
soopaa solidaarisuudesta ja tukea omaa pankkisektoria mutkan kautta lainaamalla
kriisimaille tarvittava summa, jotta ne voivat maksaa takaisin Saksan
ja Ranskan pankeilta ottamansa lainat. Tällä politiikalla
oli tietysti vielä se etu, että samalla saatiin
höynäytettyä vastuunkantajiksi myös
Suomen kaltaiset euromaat, joiden pankkisektoreilla ei ollut juuri saatavia
kriisimaista.
Perustelut moraalikadolle
Kyproksen paketissa on monta seikkaa, jotka tekevät
siitä moraalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti vastuuttoman:
Tukipaketin summa on Kyproksen kansantalouteen verrattuna
valtava. Suomalaisin verovaroin tuetaan nyt veroparatiisia, joka
ei kerää omia verojaan. Tämän
lisäksi pelastamme hyvin kyseenalaisia rahalähteitä ja
tuemme rahanpesua.
Kypros on ollut eurossa viisi vuotta, ja sen pankit hukkasivat
tuossa ajassa 100 prosenttia kansantaloudesta. Siis pistivät
koko kansantalouden viidessä vuodessa sileäksi.
Maan valtionvelka on nyt 89,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja
tukipaketin myötä summa vain kasvaa. Käytännössä Kyproksen
mahdollisuudet maksaa velkansa takaisin ovat lähes olemattomat.
Näin ollen maksuaikoja joudutaan myöhemmin pidentämään
ja lopuksi antamaan lainoja anteeksi. Tuolloin nykyiset päättäjät
ovat jo ihan muualla kantamassa vastuuta.
Yleensä puhumme maista, joihin kuuluu pankkijärjestelmä.
Kyproksessa puhumme pankkijärjestelmästä,
johon kuuluu maa. Kysymykseen siitä, miten pankit ovat
voineet hävitä uskomattomia summia, on helppo
vastata: Kyproksen pankkisektori on valtava ja pankkien taseet ovat
8—10-kertaiset maan talouteen verrattuna. Pankkien
hieman yli 10 prosentin tappioista tulee saman tien 100-prosenttisia,
kun ne kaadetaan veronmaksajan niskaan. Vastaus Kyproksen pankkisektorin
paisumiseen puolestaan löytyy veroparatiisista ja rahanpesusta.
Kypros on jo pitkään tunnettu veroparatiisina, mutta
todellinen kysyntä sen palveluille alkoi vuonna 2004, kun
siitä tuli EU:n jäsen, ja vuonna 2008 maan liittyessä euroon.
Paperiyhtiöiden määrä yli kaksinkertaistui,
ja vielä nopeammin kasvoivat pankkien taseet. Ei voi olla
oikein, että jos omia veroja ei alhaisen veroasteen takia
kerätä, EU:n mukaan rahat otetaan sieltä,
missä veroja vielä maksetaan. Puheissa veroparatiiseille
heristetään sormea — teoissa rahalähetystä jo
pakataan laukkuihin.
Käsittämättömin käänne
Kypros-näytelmässä nähtiin,
kun Suomen hallitus oli mukana hyväksymässä ensimmäistä kriisiratkaisua,
jossa siunattiin talletussuojan murtaminen. Kyseinen esitys vei
pohjan koko talletussuojan uskottavuudelta. Sijoittajavastuuta korostanut
hallitus olisi hyväksynyt menettelyn, jossa myös
köyhän eläkeläisen ja pienipalkkaisen
duunarin palkkatilistäkin olisi napattu lähes
seitsemän prosenttia. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen
mukaan Suomi on myös alusta asti ollut valmis tukemaan Kyprosta
siinäkin tapauksessa, että "siellä pestäisiin
rahaa".
Yhteiskuntarauha vaarantuu
Nykyinen rinta kaarella heittäytyminen finanssiteollisuuden
peliin voi tulla Euroopalle todella kalliiksi. Jo nyt on nähtävissä yhteiskuntarauhan
järkkyminen
etenkin Etelä-Euroopan maissa. Työttömyys
kasvaa hälyttävästi. Helsingin Sanomien
mukaan euroalueella oli helmikuussa 19,1 miljoonaa työtöntä.
Espanjassa ja Kreikassa nuorisotyöttömyys on lähes
60 prosenttia, mikä "on aiheuttanut levottomuuksia", lehti
kirjoittaa. Vuoden aikana nuorten työttömyysaste
on kasvanut useilla prosenttiyksiköillä myös
Italiassa, Portugalissa, Slovakiassa ja Ranskassa. Voidaan siis
sanoa, että tämä finanssiteollisuuden
hämäävä bail out -politiikka
luo talouspakolaisia ympäri Eurooppaa.
Myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori
Sixten Korkman pitää selvänä,
että finanssipolitiikan voimakas kiristäminen
Etelä-Euroopan valtioissa ei tee hyvää kansantalouksille
ja euroalueelle.
Mihin unohtuivat vakuudet ja stressitestit?
Onko EVM:n etuoikeutetun velkojan asemasta taas luovuttu, ja
jos on, mihin unohtuivat SDP:n kovasti hehkuttamat vakuudet? Unohdettiinko
ne tarkoituksella? Eduskunnan hyväksymässä EVM-sopimuksessa
puhutaan, että sillä on etuoikeutetun velkojan
asema, mutta nyt näin ei olekaan. Samoin sopimuksessa puhutaan,
että EVM ei voi pääomittaa pankkeja suoraan,
vaan sen on aina tapahduttava pankin kotivaltion kautta. Nyt EVM:stä ollaan
kuitenkin tekemässä Euroopan laajuista roskapankkia
ja sen kautta aiotaan sallia pankkien suora pääomittaminen.
Miten tämä kaikki on mahdollista ilman suuressa
salissa hyväksyttyä muutosta EVM-sopimukseen?
EU:n pankkivalvoja tutki pankkien kykyä selviytyä kriisioloissa
tekemällä niille stressitestit. Tuloksena oli
Kyproksen suurimpien pankkien osalta puhtaat paperit. Eikö tämä herätä hallituksessa
kiinnostusta, miten ihmeessä näin voi olla? Testien
mukaan pankeilla oli riittävästi pääomia ja
riittävän tehokkaat keinot riskien hallintaan
ja ankarienkin koettelemusten kestämiseen. Voimmekin todeta,
että stressitestit olivat pelkkää kaunistelua.
Kypros on tosiaan jo viides pulaan joutunut euromaa seitsemästätoista
jäsenvaltiosta. Toisin sanoen lähes joka kolmas
euromaa on tähän mennessä tarvinnut suomalaisten
veronmaksajien tukea selvitäkseen. Jotenkin on luotu mielikuva, että meidän
on pelastettava veroparatiisitkin. Valtionlainoilla spekuloineet
pankkiirit pääsevät taas kuin koira veräjästä.
Tästä kaikesta nousee nyt se suurin ongelma — moraalikato.
Kuten Jan Hurri tiivisti: "Kohta tässä unionissa
veroja maksavat vain hyväuskoiset hölmöt."
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten
esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
välikysymyksen:
Aiotteko jatkossakin olla täysin piittaamaton siitä tosiasiasta,
että EU on jatkuvasti sekä systemaattisesti rikkonut omia
sääntöjään,
jos EVM ei saa etuoikeutetun velkojan asemaa, aikooko hallitus
oman ohjelmansa mukaisesti hakea vakuudet Suomen osuudelle,
miten Suomen valtiovarainministeri saattoi hyväksyä ensimmäisen
tukipakettipäätöksen, jossa hyväksyttiin
talletussuojan murtuminen,
miksi sijoittajavastuuta ei ulotettu Kyproksen valtionvelkakirjoihin
sijoittaneisiin,
oletteko selvittäneet, paljonko rahaa katosi Kyproksen
pankkien ulkomaisista sivukonttoreista, kun kyproslaiset jonottivat
kahdensadan euron maksiminostojaan pankkiautomaateilla Kyproksen saarella,
eikö olisi oikein, että ensin selvitetään, tuemmeko
rahanpesijöitä, ennen kuin paketti myönnetään
ja
miten olette varmistaneet, että Kypros pystyy maksamaan
velkansa takaisin, kun maan velka on jo nyt 89,7 prosenttia sen
bruttokansantuotteesta ja nyt maksettava 10 miljardin tukipaketti
on kokoluokaltaan 60 % maan bruttokansantuotteesta?