VÄLIKYSYMYS 4/2004 vp

VK 4/2004 vp - Martti Korhonen /vas ym.

Tarkistettu versio 2.0

Kunnallisten peruspalveluiden turvaaminen

Eduskunnalle

Kuntien itsehallinnollinen asema on meidän maassamme tärkeä arvo niin kansalaisille kuin kuntien päättäjillekin. Kunnan asukkaiden itsehallinto on kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta, ja kunta on kansalaisille tärkeiden palveluiden keskeisin tarjoaja.

Kuntien itsenäisyyden oleellinen perusta on taloudellinen omavaraisuus, ja siksi kunnallisen itsehallinnon perusta ja sen keskeinen ominaispiirre ovat kuntien verotusoikeus ja kuntien oman tulorahoituksen riittävyys.

Kunnallisverotulojen kasvu on kuitenkin viime aikoina hiipunut tavalla, joka vaarantaa kuntien taloudellisen omavaraisuuden. Kuntatalouden keskeinen ongelma on epäennustettavuus ja epävakaus. Tämä näkyy myös kunnallisveron kehityksessä. Kunnallisverotuotto on vaihdellut rajusti. Merkillepantavaa kuitenkin on, että viime vuosikymmenen aikana kunnallisveron tuoton kehitys oli 1990-luvulla miinusmerkkinen ainoastaan yhtenä vuonna (1997), vaikka tätä vuosikymmentä leimasi poikkeuksellisen voimakas kansantalouden lama.

Kunnallisverotulojen kasvu on nyt käytännössä pysähtynyt. Itse asiassa kunnallisveron tuotto on sekä viime että tänä vuonna kääntynyt miinusmerkkiseksi. Viime vuonna kunnallisverotulot olivat yhden prosenttiyksikön pienemmät kuin edellisenä vuonna. Tänä vuonna kunnallisverotulojen arvioidaan alenevan 1,4 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Tilanteen vakavuus korostuu, kun otetaan huomioon, että kunnat ovat kuitenkin koko ajan korottaneet tuloveroprosenttejaan.

Kokonaisuutena tämä vuosi tulee olemaan kolmas perättäinen vuosi, jolloin kuntien yh-teenlasketut verotulot (kunnallisvero + yhteisövero) ovat alentuneet. Kunnallisverotulojen heikon kehityksen taustalla ovat paitsi kansantalouden hidas kasvuvauhti myös valtion tuloveroratkaisuista johtuvat kuntien tulomenetykset.

Verotulojen huono kehitys ei ole ainoastaan pienten kuntien ongelma, vaan myös suurten kaupunkien verotulojen kasvu on oletettua hitaampaa. Verotulokehityksen näivettyminen jäytää koko kuntasektorin elinvoimaisuutta.

Sinänsä kuntien talouden tasapainottumisongelmat kohdistuvat edelleenkin erityisesti pie-niin, alle 10 000 asukkaan kuntiin. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrän ennustetaan ensi vuonna kaksinkertaistuvan viime vuoteen verrattuna.

Hallitus vakuuttaa, että kuntatalous on kohenemassa. Hallitus odottaa kuntien verotulojen kasvavan ensi vuonna noin neljä prosenttia, ja lisäksi hallitus ylvästelee valtionosuuksien lisäämisellä.

Kuntien verotulojen — erityisesti kunnallisveron — kasvuodotus on tosiasiassa erittäin epä-varmalla pohjalla, koska kokonaistuotannon hienoinen kasvukaan ei näy työllisyydessä ja siten kuntien verotuloissa. On aivan selvää, että hallitus jää kauas 100 000 työpaikan lisäystavoitteestaan, mikä ei voi olla vaikuttamatta kuntien verotuloihin.

Kuntien järjestämät hyvinvointipalvelut ovat uhattuina, sillä hallituksen työllisyystavoite ei näytä toteutuvan vaan pikemminkin näyttää kääntyvän päälaelleen. Se vähentää kuntien verotuloja.

Tänä vuonna kuntien laskennallisten valtionosuuksien kasvusta valtaosa on kuntien verotu-lomenetysten kompensointia. Ensi vuonna kuntien valtionapuja lisätään erityisesti indeksi- ja kustannustenjaon tarkistusten seurauksena. Valtionosuuksien lisäyksessä ei siten ole kysymys kuntien ja valtion välisen rahoitusvastuun uudelleenarvioinnista siten, että valtion vastuuta kuntien palvelujen rahoituksesta lisättäisiin.

Vuonna 2002 maassamme oli 57 kuntaa, joiden valtionosuudet olivat suuremmat kuin kunnan omat verotulot. Vuonna 2004 tällaisia kuntia on ennustettu olevan 110, siis neljännes Suomen kunnista. Tänä vuonna kuntien harkinnanvaraista valtionosuutta haki melko tarkalleen puolet kunnista.

Kansalaisille tärkeän hoitotakuun käyttöönotto ja odotettu potilasjonojen purku tuovat kunnille merkittävän kustannuslisän, jota niille ei hyvitetä täysimääräisesti. Kunnilla on suuria vaikeuksia vastata järjestelmän mukaisesta osuudestaan.

Hallitus ennakoi, että kuntatalous kääntyisi paremmaksi vuonna 2008. Tämä olettamus lepää kuitenkin täysin spekulatiivisella pohjalla. Olettamus perustuu kuntien tulojen aiempaa nopeampaan ja kustannusten aiempaa hitaampaan kasvuun.

Viime vuosina kuntien toimintamenot ovat kasvaneet keskimäärin viisi prosenttia vuosit-tain. Tänä vuonna ne kasvavat arviolta 4½ prosenttia. Hallituksen lähtökohtana on kuitenkin menojen kasvun painaminen neljään prosenttiin ja samanaikainen verotuksen tuoton neljän prosentin kasvu. Ministeri Manninen toteaakin: "Jotta myönteinen kehitys toteutuisi, kunnilta edellytetään tiukkaa menokuria. Samoin tarvitaan toimia palvelutuotannon tehostamiseksi ja kuntien yhteistyön syventämiseksi." Tämänkin jälkeen kuntatalous säilyisi kireänä ja siten kuntien mahdollisuudet tarjota kansalaisille tärkeitä palveluja heikkoina.

Valtio hyvittää kunnille toteutunutta kustannuskehitystä jälkikäteen. Tuoreimman päätök-sen mukaan hyvityksestä suuri osa painottuisi myöhemmille vuosille, osa lykätään jopa ensi vaalikauteen.

Kunnallisveron tuoton heikko kehitys on erittäin vakava uhka paitsi kunnalliselle itsehallinnolle myös kansalaisten peruspalveluille ja siten koko hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntien menot ovat vuosina 2000—2003 kasvaneet keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa. Samanaikaisesti kun kuntien verotulot alenivat viime vuonna 4 prosenttia, niiden menot kasvoivat 4,8 prosenttia. Tänä vuonna verotulojen arvioidaan pienentyvän vajaan prosentin, mutta menot kasvavat edelleen yli 4 prosenttia.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavat välikysymyksen:

Kuntien talousvaikeuksien takia kansalaisille tärkeät peruspalvelut uhkaavat heikentyä tulevina vuosina kuntien lisävelkaantumisesta ja kunnallisveroprosenttien korotuksista huolimatta. Hallituksen olettamus verotulojen kehityksestä ja kuntien menojen kasvuvauhdista ei ole kestävällä pohjalla. Miten hallitus aikoo lähivuosina turvata kuntien riittävän rahoituksen kansalaisille kuuluvien peruspalvelujen varmistamiseksi?

Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2004

  • Martti Korhonen /vas
  • Veijo Puhjo /vas
  • Kari Uotila /vas
  • Annika Lapintie /vas
  • Markus Mustajärvi /vas
  • Matti Kangas /vas
  • Matti Kauppila /vas
  • Anne Huotari /vas
  • Unto Valpas /vas
  • Jaakko Laakso /vas
  • Erkki Virtanen /vas
  • Minna Sirnö /vas
  • Suvi-Anne Siimes /vas
  • Pentti Tiusanen /vas
  • Mikko Immonen /vas
  • Outi Ojala /vas
  • Esko-Juhani Tennilä /vas
  • Mikko Kuoppa /vas
  • Iivo Polvi /vas
  • Eero Akaan-Penttilä /kok
  • Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Kaarina Dromberg /kok
  • Leena Harkimo /kok
  • Pertti Hemmilä /kok
  • Hanna-Leena Hemming /kok
  • Jyri Häkämies /kok
  • Ilkka Kanerva /kok
  • Jyrki Katainen /kok
  • Pekka Kuosmanen /kok
  • Esko Kurvinen /kok
  • Jere Lahti /kok
  • Kalevi Lamminen /kok
  • Jouko Laxell /kok
  • Suvi Lindén /kok
  • Marjo Matikainen-Kallström /kok
  • Olli Nepponen /kok
  • Tuija Nurmi /kok
  • Heikki A. Ollila /kok
  • Reijo Paajanen /kok
  • Maija Perho /kok
  • Lyly Rajala /kok
  • Paula Risikko /kok
  • Martin Saarikangas /kok
  • Petri Salo /kok
  • Sari Sarkomaa /kok
  • Kimmo Sasi /kok
  • Arto Satonen /kok
  • Timo Seppälä /kok
  • Juhani Sjöblom /kok
  • Marja Tiura /kok
  • Irja Tulonen /kok
  • Raija Vahasalo /kok
  • Jan Vapaavuori /kok
  • Ahti Vielma /kok
  • Jari Vilén /kok
  • Ben Zyskowicz /kok
  • Heidi Hautala /vihr
  • Erkki Pulliainen /vihr
  • Oras Tynkkynen /vihr
  • Janina Andersson /vihr
  • Rosa Meriläinen /vihr
  • Jyrki Kasvi /vihr
  • Kirsi Ojansuu /vihr
  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Ulla Anttila /vihr
  • Irina Krohn /vihr
  • Anni Sinnemäki /vihr
  • Tuija Brax /vihr
  • Tarja Cronberg /vihr
  • Päivi Räsänen /kd
  • Kari Kärkkäinen /kd
  • Sari Essayah /kd
  • Toimi Kankaanniemi /kd
  • Leena Rauhala /kd
  • Bjarne Kallis /kd
  • Raimo Vistbacka /ps
  • Timo Soini /ps
  • Tony Halme /ps