Suomen menestys ja hyvinvointiyhteiskuntamme ovat perustuneet
tasa-arvoiseen ja laadukkaaseen koulutukseen sekä korkeaan
osaamiseen.
Päättyvällä vaalikaudella
koulutukseen on kohdistettu kumulatiivisesti 1,7 miljardin euron leikkaukset.
Ne ovat johtaneet koulujen ja oppilaitosten sulkemiseen, aloituspaikkojen
vähentämiseen, koulutuksen laadusta tinkimiseen
ja tutkimukseen osoitettujen voimavarojen pienenemiseen.
Asiantuntijat ovat varoittaneet koulutuksen tasa-arvon murenemisesta.
Koulutus- ja oppimiserot kasvavat. Asuinpaikka sekä vanhempien varallisuus
ja koulutustausta vaikuttavat suomalaisten lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksiin
yhä enemmän.
Tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen sekä korkean
osaamisen heikentäminen vie myös vakavalla tavalla
edellytyksiä Suomen talous-, työttömyys-
ja velkaongelmien ratkaisemiselta. Osaaminen on tulevaisuudessakin
Suomen tärkein kilpailukykytekijä.
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on johtajuusvaje. Hallitus
lupasi, että Suomi on maailman osaavin kansakunta vuonna
2020. Mitkään tosielämän toimenpiteet
eivät ole tätä edistäneet, päinvastoin.
Hallituksen koulutuspoliittiset kärkihankkeet ovat
epäonnistuneet. Eduskuntaan on tuotu myös puutteellisesti
valmisteltuja ja keskeneräisiä hankkeita, jotka
ovat saaneet koulutuksen kentän hämmennyksen ja
jopa sekasorron tilaan. Koulutuksen järjestäjät,
oppilaitokset tai opettajat eivät tiedä, mitä tulevina
vuosina tapahtuu.
Hallituksen esitykset toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon
ja rahoitusjärjestelmän uudistamisesta herättävät
erityisen suurta huolta. Hallitus on leikkaamassa 260 miljoonaa
euroa, joka on yhteensä noin kymmenen prosenttia toisen
asteen koulutuksen kokonaisrahoituksesta. Arvioiden mukaan leikkaus
tarkoittaisi jopa joka kolmannen oppilaitoksen sulkemista.
Toisin kuin opetusministeri ja hallitus väittävät,
lukioiden ja ammatillisen koulutuksen oppilaitosten sulkeminen johtaisi
koulutuksen keskittymiseen sekä tasa-arvon heikentymiseen.
Palaisimme ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, kun nuoret
joutuisivat muuttamaan koulutuksen perässä omilleen
suuriin kaupunkikeskuksiin. Tämä nostaisi asumisen
tukemisen kustannuksia sekä toisi painetta vuokra-asuntotuotannon
lisäämiselle. 15- ja 16-vuotiaiden nuorten muuttaminen
omilleen lisäisi myös syrjäytymisriskiä,
koska kaikki eivät ole vielä valmiita muuttamaan omilleen
näin varhaisessa vaiheessa.
Pienten lukioiden sulkeminen vaikuttaisi myös yläkoulujen
tulevaisuuteen. Koska yläkoulut jakavat usein lukion kanssa
yhteiset tilat ja opettajat, tarkoittaisi lukioiden sulkeminen kuoliniskua
myös monille yläkouluille.
Tasa-arvoinen koulutus on Suomen vahvuus myös tulevaisuudessa.
Tasa-arvon mureneminen on estettävä. Koko Suomessa
on oltava mahdollisimman tasa-arvoiset edellytykset koulunkäyntiin
ja opiskeluun eri asteilla. Koulujen eriytymiseen on puututtava.
Jokaisen koulun pitää olla turvallinen sekä oppilaiden
että opettajien kannalta. Mitä nuorempi lapsi
on kyseessä, sitä lähempänä kotia
koulun pitää olla.
Suomalaisen koulutuksen mahdollisuudet ovat lähes rajattomat,
mikäli osaamme tarttua niihin oikealla tavalla. Maassamme
on hyvin koulutusmyönteinen ilmapiiri ja opettajakuntamme
maailman osaavinta. Myös yliopistomme ja ammattikorkeakoulumme
tuottavat laadukasta osaamista eri puolilla Suomea.
Koulutuksen uudistamisen on lähdettävä liikkeelle
alhaalta ylöspäin. Ratkaisut koulutuksen kehittämiseksi
löytyvät muun muassa uudesta oppimisesta ja pedagogiikasta
sekä innovaatioista ja opettajien ammattitaidon nykyistä paremmasta
hyödyntämisestä. Uusia oppimisympäristöjä on
otettava käyttöön ja uuden teknologian mahdollisuudet
on hyödynnettävä aiempaa paremmin. Myös
työelämä on tuotava lähemmäs koulutusta
kaikilla tasoilla. Näin parannetaan koulutuksen työelämävastaavuutta
ja sitä kautta työllisyyttä sekä saadaan
uusia voimavaroja koulutukseen.
Hallitus on leikkaus- ja keskittämispolitiikallaan
murentanut suomalaista sivistystä ja koulutusta heikentäen
mahdollisuuksia saada Suomi nousuun. Ihmisten huoli koulutuksen
tasa-arvosta ja tulevaisuudesta on aito.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten
esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
välikysymyksen:
Miksi hallitus on toiminut oman hallitusohjelmansa vastaisesti
ja vienyt pohjaa uudelta kasvulta, vaarantanut koulutuksen tasa-arvon
ja heikentänyt Suomen menestyksen perustaa leikkaamalla koulutuksesta
historiallisen paljon,
aikooko hallitus perua toisen asteen koulutuksen järjestämislupien
pakkohaun ja
miten hallitus aikoo turvata toisen asteen koulutuksen riittävän
rahoituksen ja palvelujen tasapuolisen saatavuuden koko maassa?