Perustelut
Valiokunta pitää erinomaisena, että valtioneuvosto
on laatinut selonteon kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta.
Aihe on tärkeä ja erityisen ajankohtainen, sillä YK:n vuoden
2015 jälkeisten kehitystavoitteiden valmistelu on aktiivisessa
vaiheessa. Samanaikaisesti valmisteltavana ovat Rio de Janeiron
kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2012 sovitulla
tavalla vuoden 2015 jälkeisten globaalien kestävän
kehityksen tavoitteet kestävän kehityksen ns.
Post-2015-agendan luomiseksi. Asian käsittelyyn ei kuitenkaan
ole käytettävissä kuin hyvin rajoitetusti
aikaa, joten valiokunta lausuu lyhyesti vain seuraavaa.
Valiokunta pitää tärkeänä lähtökohtana
sitä, että kestävän kehityksen
tavoitteita ja vuosituhattavoitteita koskeva työ yhdistetään
ja muodostetaan yhteiset globaalit ympäristöön,
sosiaaliseen kehitykseen ja talouteen liittyvät tavoitteet.
Kehitykselle välttämätön talouskasvu
on tuotettava ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta
kestävällä tavalla.
Valiokunta uudistaa kestävän kehityksen Rion
huippukokousta varten antamassaan lausunnossaYmVL 5/2012
vp Valtioneuvoston selvityksestä (UTP) kestävän
kehityksen konferenssista Rio de Janeirossa 20.—22.6.2012;
luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö. esittämänsä kannanotot.
Lausunnon keskeiset kannanotot liittyvät kestävän
kehityksen kolmen ulottuvuuden parempaan yhteensovittamiseen sekä kestävän
kehityksen maailmanlaajuisen hallinnan vahvistamiseen. Lausunnossa
kiinnitetään erityistä huomiota maapallon kestävyyden
rajojen, ns. planetaaristen kynnysarvojen ylittymiseen eli globaaliin
luonnonvarojen kestämättömään
kulutukseen, luonnon monimuotoisuuden häviämiseen
ja ilmastonmuutokseen. Maailman väkiluvun on arvioitu kasvavan 9,5
miljardiin vuoteen 2050 mennessä, jolloin väestönkasvu
taittuisi elintason nousun myötä laskuun. Luonnonvarojen
kysyntä kasvaa siten siihen saakka, ja käytön
tehostamisen hyödyt uhkaavat huveta kasvavaan tarpeeseen.
Suomen hyvin tavoitteenaan pitämä työ naisten
aseman parantamiseksi edistää väestönkasvun
hillintää.
Kaikkia valtioita koskevan ilmastonmuutossopimuksen aikaansaaminen
Pariisissa vuonna 2015 ja voimaan saattaminen vuoteen 2020 mennessä on
globaalikehityksen kannalta välttämätöntä,
sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat erityisesti
köyhien maiden mahdollisuuksia sopeutua. Köyhyyttä ei
voida vähentää, ellei niin ilmastonmuutoksen
hillintää kuin myös monimuotoisuuden
köyhtymistä ja luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta
kytketä osaksi kehitysagendaa ja integroida kestävän
kehityksen ulottuvuudet johdonmukaiseksi, vaikuttavaksi politiikkakokonaisuudeksi.
Valiokunta korostaa, että kaikkiaan eri politiikan
alojen perinteisten ajatusmallien uudistaminen ja suuntaaminen yhteisiä tavoitteita
tukeviksi on välttämätöntä.
Köyhyyttä ei voida poistaa ilman radikaaleja muutoksia
ympäristönsuojelussa, tuotanto- ja kulutustavoissa,
resurssitehokkuudessa sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Valiokunta tukee selonteon 2015 jälkeisen kestävän
kehityksen suuntaviivoja korostaen kestävän kehityksen
kokonaisvaltaisen, johdonmukaisen politiikan tukemista eri hallinnonaloilla
siten kuin kohdassa 4. lausutaan. Myös eri toimijoille
kehitysyhteistyössä tulee asettaa samanlaiset
vaikuttavuus- ja politiikan johdonmukaisuusvaatimukset.
Valiokunta painottaa myös olemassa olevien kansainvälisten
ympäristösopimusten hyödyntämistä vuoden
2015 jälkeisen politiikkakokonaisuuden osana. Tuki kansainvälisten
ympäristösopimusten toimeenpanolle kehitysmaissa
voi edistää edellä viitatulla tavalla
kestävien kansallisten kehitysstrategioiden aikaansaamista,
ympäristön tilan parantamista ja köyhyyden
vähentämistä; ympäristönsuojelu
on osa kehitysprosessia.