YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 22/2006 vp

YmVL 22/2006 vp - VNS 3/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston selonteko vähittäiskaupan rakenteesta, muutoksista ja kauppaa koskevista erityiskysymyksistä

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 26 päivänä huhtikuuta 2006 lähettäessään valtioneuvoston selonteon vähittäiskaupan rakenteesta, muutoksista ja kauppaa koskevista erityiskysymyksistä (VNS 3/2006 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallitussihteeri Lauri Tenhunen ja ylitarkastaja Martti Tolvanen, kauppa- ja teollisuusministeriö

yliarkkitehti Katri Tulkki, ympäristöministeriö

erikoistutkija Hanna Kalenoja, Tampereen teknillinen yliopisto

yliarkkitehti Ritva Laine, Suomen Kuntaliitto

puheenjohtaja Heikki Heinimäki, Päivittäistavarakauppa ry:n yhdyskuntasuunnitteluryhmä

ekonomisti Martti Luukko, Suomen Kuluttajaliitto ry

luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry

VALTIONEUVOSTON SELONTEKO

Eduskunta edellytti hyväksyessään lain vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista, että valtioneuvosto antaa eduskunnan asianomaiselle valiokunnalle vuosittain selvityksen vähittäiskaupan muutoksista ja eduskunnalle perusteellisen selonteon vähittäiskaupan kehityksestä, kun laki on ollut voimassa 3—5 vuotta. Selonteossa tarkastellaan vähittäiskaupan kilpailutilannetta, toimintaympäristön muutoksia sekä kauppapalvelujen saavutettavuutta. Vähittäiskaupan erityiskysymyksinä käsitellään yhdyskuntasuunnittelua, aukioloaikoja, itsehoitolääkkeiden vähittäismyyntiä ja mietojen alkoholijuomien myyntiä.

Yhdyskuntasuunnittelun ja kilpailun yhteenvetona todetaan seuraavaa. Käytettäessä lainsäädännön tarjoamia sijainninohjauksen välineitä tulisi huomioida toimijoiden yhdenvertainen kohtelu ja toimivan kilpailun turvaaminen: sekä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainninohjauksella että kunnallisella maankäyttöpolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia kaupan kilpailuolosuhteisiin.

Riippumatta siitä, kuinka rajoittavaa rakentamista koskeva sääntely on, tulisi kaavoitusprosesseja kehittää edelleen. Kilpailuvaikutusten arviointi tulee sisällyttää osaksi kauppaa koskevien kaavojen vaikutusten arviointia. Kaavoituksella on merkittäviä vaikutuksia kauppaan elinkeinona myös muiden kuin suuryksiköiden sääntelyn osalta. Kaavoituksessa tulee huomioida suuryksiköiden sijoittamisen lisäksi kaupan koko palveluverkon tasapainoinen kehittäminen. Kunnallista maankäyttöpolitiikkaa ja tontinluovutusta tulee kehittää läpinäkyvämpään ja johdonmukaisempaan suuntaan. Kaupan kaavoitusta ja rakentamista koskevan lainsäädännön taustalla olevat tavoitteet ovat tietyiltä osin ristiriitaisia. Sääntelyn vapauttamisen puolesta puhuvat elinkeinonvapauden ja kaupan kilpailu- ja kehitysmahdollisuuksien turvaaminen. Rakentamisen sääntelyn tavoitteena ovat kuitenkin yhdyskuntarakenteen eheyden ja palveluiden saatavuuden turvaaminen. Sääntelyn sisältö määrittyy viime kädessä näiden tavoitteiden punninnassa.

Käynnissä olevassa ympäristöministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitetään sääntelyn vaikutuksia palveluverkon kehitykseen, kauppapalveluiden saatavuuteen ja eri myymälätyyppien kilpailutilanteeseen. Asian selvittämistä varten ympäristöministeriö asettaa työryhmän. Selvityksissä huomiota tulee kiinnittää erityisesti kaupan rakenteen monipuolisuuden turvaamiseen erilaisissa asuinympäristöissä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta on tarkastellut selontekoa toimialansa mukaisesti yhdyskuntasuunnittelun ja maankäyttöpolitiikan näkökulmasta. Lainsäädännöstä ja sen vaikutuksista käyty keskustelu on kohdistunut lähinnä kaupan suuryksiköiden sijoittumisen ohjaukseen. Valiokunta toteaa, että suuryksiköiden maankäytöllinen ohjaus on keskeinen kysymys, mutta vähintään yhtä olennainen kauppaa ja muita palveluja ohjaava tekijä on yhdyskuntarakenteen yleinen kehitys. Ekologisesti kestävän ja taloudellisen yhdyskuntarakenteen edellytyksenä on myös elinkeinoelämän toimintaedellytysten huomioon ottaminen ja palvelujen saatavuuden turvaaminen. Toimivan yhdyskuntarakenteen osatekijöitä ovat riittävä väestöpohja ja kiinteä yhdyskuntarakenne, johon liikennesuunnittelu yhdistetään.

Valiokunta korostaa ilmastonmuutoksesta johtuvaa tarvetta vähentää myös liikenteestä peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä. Tästä näkökulmasta on yhä tärkeämpää yhdistää maankäytön suunnittelu ja liikennesuunnittelu siten, että yhdyskuntarakenne ei hajoa. Yhdyskuntarakenteen hajanaisuus lisää yksityisautoiluun perustuvaa liikkumista, ja siten maankäytön ja liikennejärjestelmien suunnittelun yhteistyön kehittämisellä on suuri merkitys tehokkaiden rakenteiden aikaansaamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Joukkoliikenteen ylläpitäminen ja kehittäminen kaupunkiseuduilla on ekotehokkaan infrastruktuurin ohella olennaista päästökehityksen hallinnassa. Valiokunta huomauttaa, että selonteko ei tunnista tätä näkökulmaa. Erityisesti liikennemääriin perustuvat vaikutukset ovat niin suuret, että on myös tarpeen harkita kaupan suuryksiköiden lisäämistä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä edellyttävään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen hankeluetteloon.

Palvelurakenteen kiinteyteen ja monipuoliseen saavutettavuuteen vaikuttanee tulevaisuudessa myös liikenteen polttoaineiden hintakehitys. Yleisesti arvioidaan, että öljyn hinta vakiintuu nykyiselle korkealle tasolleen ja maailmanlaajuisen kysynnän jatkuva kasvu sekä Lähi-Idän lisääntyvä epävakaus nostavat öljyn hintaa entisestään. Palvelujen läheisyys ja saavutettavuus myös muutoin kuin yksityisautolla tullee tästä näkökulmasta olemaan nykyistä merkittävämpi kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttava tekijä.

Väestön ikääntyminen on myös sellainen rakenteellinen muuttuja, jota ei ole toistaiseksi otettu huomioon. Kuluttajan kokemus kaupan palvelujen saatavuudesta heikkenee nopeasti siinä vaiheessa, kun ikään liittyvät rajoitukset konkretisoituvat arkipäivän liikkumismahdollisuuksissa. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia uusien palvelumuotojen kehittämiseen tai vanhojen elvyttämiseen, esimerkkeinä Internet-kauppa, yleensä kaupan kotiinkuljetukset ja myymäläautot.

Valiokunta katsoo edellä esitettyyn viitaten, että kaupan sijoittamisen ohjaamisessa kysymys on keskeisesti yhdyskuntarakenteen eheyden ja palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Nämä ovat kumpikin tavoitteita, joiden merkitys tulevaisuudessa entisestään korostuu.

Maankäyttö- ja rakennuslain päivittäistavarakaupan suuryksiköiden ohjaamista koskevat säännökset tulivat voimaan keväällä 1999. Sääntelyn tavoitteena oli suuryksiköiden sijoittumisen ohjaamisella pyrkiä vahvistamaan kaupunkien keskustoja ja turvaamaan päivittäistavarakaupan palvelujen saatavuus asuntoalueilla. Vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten. Sääntelyä on pidetty pääosin toimivana.

Aukiolosääntelyn katsotaan antaneen pienille myymälöille kilpailuetua, jonka ne ovat pystyneet hyödyntämään. Pienet supermarketit ovat menettäneet asemiaan, kun taas suuret supermarketit ja hypermarketit ovat lisänneet lukumääräänsä ja myyntiään. Päivittäistavarakaupan näkemyksen mukaan sääntelyä tulisi kuitenkin väljentää, kun taas erikoistavarakauppa katsoo, että sääntely on ohjannut kaupan sijoittumista kohti keskustoja ja edistänyt myönteisesti monipuolisen kaupunkirakenteen säilyttämistä.

Valiokunta toteaa, että selonteossa ei tehdä esityksiä lainsäädännön muuttamiseksi, vaan kysymys on lähinnä keskustelun avauksesta siitä, miten sääntely vaikuttaa palveluverkon kehitykseen, kauppapalveluiden saatavuuteen ja eri myymälätyyppien kilpailutilanteeseen.

Valiokunta tukee näkemystä sääntelyn toimivuudesta painottaen tarvetta kehittää edelleen kuntien ja kaupan välistä yhteistyötä.

Valiokunta pitää tarpeellisena sitä, että sijoittumisen ohjauksessa otettaisiin erityisesti huomioon palvelujen saavutettavuus myös joukkoliikennevälinein. Kysymys voi olla melko pienistä seikoista, joilla on suuri vaikutus arkipäivän toimintatapojen valinnoissa. Esimerkiksi joukkoliikenteen bussipysäkit on usein sijoitettu suuryksikön läheisyydessä olevan väylän varteen, jolloin matka jalan pysäkiltä ei ole varsinaisesti pitkä, mutta kuitenkin hankala. Vaihtoehtoisesti voitaisiin suunnitella joukkoliikenteen reitti siten, että se kulkisi suuryksikön kautta. Kysyntää voisi olla myös markkinapohjaisille innovaatioille, kuten kaupan tarjoamille joukkoliikennelipuille samaan tapaan kuin tänä päivänä saa paikoin ostosten perusteella alennusta paikoitusmaksusta.

Kuluttajan ja aluerakenteen kannalta tärkeäksi on muodostunut muun muassa Alkojen, rahapelien, seteliautomaattien, asiamiespostien, apteekkien ja muiden vastaavien palvelujen sijoittuminen.

Selonteossa kiinnitetään huomiota kaavoitusprosessien kehittämiseen. Valiokunta korostaa, että kuntien välinen kilpailu kaupan palveluista on usein käytännössä esteenä maankäytön suunnittelun yhteistyölle. Maakuntakaavataso on perusteltu riittävän laajan näkökulman turvaamisen kannalta. Valiokunta tukee lisäksi kuntien yhteisten osayleiskaavojen kehittämistä kaupan suuryksiköiden tarkoituksenmukaisen sijoittumisen ohjaamiseksi kuntayhteistyön kehittämiseksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota ns. tilaa vievän erikoistavarakaupan käsitteeseen, joka on osoittautunut ongelmalliseksi ja sitä koskeva sääntely puutteelliseksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös kulutustottumuksissamme tapahtuneeseen kulttuuriseen muutokseen. Pyrkimyksessä kohti kestävämpää elämäntapaa olennaista on saada aikaan yhdyskuntarakenne, joka tarjoaa mahdollisuudet monipuolisille palveluille ja vähentää liikkumisen tarvetta. Hypermarketeista muodostuu julkisia oleskelutiloja, ellei viihtyisiä ympäristöjä pystytä rakentamaan kaupunkikeskustoihin, joiden useat muut palvelumuodot heikkenevät päivittäistavarakaupan keskittyessä muualle ja houkutellessa myös erikoisliikkeet mukaansa. Visio siirtymästä materiakeskeisestä palvelupainotteisempaan kulutuskulttuuriin tarjoaa myös ekologisen kehityksen mahdollisuuksia. Lisääntynyt vapaa-aika ja ikääntyvän väestön omaksumat kulutustottumukset vaikuttavat tulevaisuudessa vahvasti kuluttajien odotuksiin. Kestävämmän kulutuksen yhteiskunta edellyttää myös kulttuurista muutosta. Keskustelunavaus vuoropuheluun myös tästä sopisi selontekoon.

Lausunto

Lausuntonaan ympäristövaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Pentti Tiusanen /vas
  • vpj. Heidi Hautala /vihr
  • Susanna Haapoja /kesk
  • Tuomo Hänninen /kesk
  • Antti Kaikkonen /kesk
  • Inkeri Kerola /kesk
  • Kari Kärkkäinen /kd
  • Jouko Laxell /kok
  • Heikki A. Ollila /kok
  • Eero Reijonen /kesk
  • Satu Taiveaho /sd
  • Unto Valpas /vas
  • Ahti Vielma /kok
  • vjäs. Esa Lahtela /sd (osittain)

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marja  Ekroos

​​​​