Perustelut
Yleiset lähtökohdat
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
laki koe-eläintoiminnasta, joka koskee selkärankaisilla eläimillä harjoitettavaa
koe-eläintoimintaa. Valiokunta pitää ehdotettua
lainsäädäntöä tarpeellisena
ja kannatettavana. Ehdotetussa laissa otetaan huomioon EU:n koe-eläintoimintaa
koskevan direktiivin (86/609/ETY) ja eurooppalaisen kokeellisiin
ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien
selkärankaisten eläinten suojelemista koskevan
yleissopimuksen (SopS 85/1990) velvoitteet aiempaa perusteellisemmin.
Myös 3R-periaatteet (Replacement, Refinement, Reduction
eli eläinkokeiden korvaaminen, koe-eläinten käytön
vähentäminen ja menetelmien parantaminen koe-eläinten
kivun ja tuskan minimoimiseksi) otetaan olennaiseksi osaksi lainsäädäntöä.
Säännösten tavoitteena on luoda olosuhteet,
joissa eläimiä käytetään
luvanvaraisesti ainoastaan välttämättömään
ja eettisesti hyväksyttävään
tiedonhankintaan ja joissa koe-eläinten hyvinvoinnista
huolehditaan mahdollisimman hyvin.
Ehdotettu lainsäädäntö perustuu
pääosaltaan edellä mainittuun direktiiviin
ja yleissopimukseen. Euroopan komissio on kesäkuussa 2003 asettanut
eri maiden asiantuntijoista koostuvan teknisen asiantuntijatyöryhmän
avustamaan tieteellis-teknisissä kysymyksissä,
jotka liittyvät direktiivin 86/609/ETY
uudistamiseen. Työryhmä sai työnsä valmiiksi
lokakuussa 2003. Keväällä 2005 komissio
pyysi EFSA:n (European Food Safety Authority) asiantuntijapaneelia (Animal
Health and Animal Welfare Panel) pohtimaan edelleen eräitä yksittäisiä kysymyksiä.
Direktiivin
uusimisen aikataulu ja sen lopullinen sisältö on
auki. Valiokunta pitää koe-eläintoimintaa
koskevien säädösten uudistamista kuitenkin
tarpeellisena ennen direktiivin uudistustyön valmistumista
siksi, että voimassaoleva sääntely ei
vastaa uuden perustuslain lainsäädännölle
asettamia vaatimuksia. Valiokunta toteaa, että ehdotettua
sääntelyä ei ole pidettävä merkittävän
edistyksellisenä, vaan lähinnä teknisenä uudistuksena,
jossa ei yritetäkään ennakoida direktiivin
uudistustyössä käsiteltävänä olevia
tarkistustarpeita. Ehdotetut muutokset kuitenkin selventävät
hyvin koe-eläintoiminnan harjoittamisen edellytyksiä ja
toteuttamista tutkimuslaitoksissa, ja eläinten hyvinvoinnin
turvaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lisäksi
lupamenettelyn uudistaminen on keskeinen parannus voimassaolevaan
lakiin verrattuna.
Kansallinen koe-eläinlautakunta
Valiokunta pitää hallituksen esityksen keskeisimpänä uudistuksena
ehdotusta laitoskohtaisten koe-eläintoimikuntien lakkauttamisesta.
Jatkossa kaikki eläinkokeiden suorittamista koskevat lupahakemukset
käsitellään ehdotuksen mukaan kansallisessa
koe-eläinlautakunnassa, jossa on neljä jaostoa.
Esitettyyn koe-eläinlautakuntaan kuuluu puheenjohtaja,
varapuheenjohtaja ja 16 jäsentä sekä heidän
henkilökohtaiset varajäsenensä. Lautakunnan
jäsenten tulee olla tunnetusti taitavia ja kokeneita eläinten
käyttöä eläinkokeissa tuntevia
henkilöitä, ja heidän tulee myös
tuntea eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä.
Jäsenten tulee edustaa tieteellisen tutkimuksen asiantuntemusta,
koe-eläinten hoitoa ja eläimille suoritettavia
toimenpiteitä koskevaa asiantuntemusta, eläinlääketieteellistä asiantuntemusta
sekä asiantuntemusta käytännön
eläinsuojelutyössä tai eettisissä kysymyksissä.
Kutakin neljää asiantuntemuksen alaa edustaa lautakunnassa
neljä asiantuntijaa. Lautakunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla
tulee ehdotuksen mukaan olla oikeustieteellinen koulutus.
Valiokunta pitää ehdotusta kansallisesta koe-eläinlautakunnasta
kannatettavana, koska se edistää lupien yhdenmukaista
käsittelyä. Järjestely edistää myös
lupaharkinnan johdonmukaisuutta, läpinäkyvyyttä,
eettistä luotettavuutta ja puolueetonta käsittelyä.
Lupahallinnon keskittäminen Etelä-Suomen lääninhallituksen
Hämeenlinnan toimipaikan yhteyteen perustettavaan lautakuntaan
on perusteltua, koska puolet Suomen koe-eläinlaitoksissa
tapahtuvasta eläinkoetoiminnasta on keskittynyt pääkaupunkiseudulle
ja lautakunnalla on siten välittömästi
käytettävissä runsaasti valvontatietoa
lupahallinnon kehittämiseksi.
Valiokunta on kuitenkin keskustellut lautakunnan kokoonpanosta
sekä sen perusteena käytetyistä hallituksen
esityksen esiin tuomista ristiriitaisuuksista. Valiokunnan huomiota
on kiinnitetty muun muassa siihen, että tutkimuksen edustus
jaostossa on kapea. Kun tutkimuksen edustajia voi 4-jäsenisessä jaostossa
olla vain yksi ja eläinkokeita käyttävä tieteellinen
tutkimus on huomattavan laaja kokonaisuus, on yhden tutkijan mahdotonta
tuntea koko alueen tutkimusten erityislaatua ja tutkimuksellisia
sisältöjä. Huomiota on kiinnitetty myös
siihen, että eläinsuojelutyön asiantuntemus
ja eettinen asiantuntemus on rinnastettu siten, että lautakunnan
neljän jäsenen tulee edustaa joko asiantuntemusta
käytännön eläinsuojelutyössä tai
eettisissä kysymyksissä. Tämä voi
asiantuntijoiden mukaan johtaa siihen, että jaostokäsittelystä puuttuu
joko eläinsuojelutyön tai etiikan asiantuntemus.
Myös hallituksen esityksen lähtökohtana
on maa- ja metsätalousministeriön selvityksen
mukaan, että hakemusten yhdenmukaisen käsittelyn
vuoksi jaostojen tulee olla samanrakenteisia. Valiokunnan mielestä on
välttämätöntä taata
kattava asiantuntemus sekä alueellinen edustuksellisuus
muodostettaessa lautakuntaa ja sen jaostoja.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 33/I)
ehdotetulla kokoonpanolla varmistettaisiin erilaisten eläinkokeiden
tekemiseen liittyvien näkemysten ja asiantuntemuksen saaminen lupa-asioiden
käsittelyyn. Jos eläinsuojelutyön tai
etiikan asiantuntemus jäisi jaostokäsittelyssä näiden
rinnasteisuuden vuoksi puuttumaan, ei ehdotus ole yhdenmukainen
hallituksen esityksen perustelujen kanssa. Jaostot eivät
myöskään olisi samarakenteisia, vaikka
se on ollut esityksen lähtökohtana. Myös
tutkimuksen edustus on kapea, koska eläinkokeita käytetään
sekä syöpätautien, sepelvaltimotaudin,
aivohalvauksen ja aivoverenvuodon, verenpainetaudin, diabeteksen,
Alzheimerin taudin, Parkinsonin taudin, lihastautien ja huume- ja
alkoholiriippuvuuden sekä niiden hoidon tutkimiseen. Yksi
tutkija ei voi tuntea kaikkien erityyppisten tautien tutkimusten
erityislaatua. Valiokunta korostaa lautakunnan jaostojen asiantuntemuksen
monipuolisuutta.
Valiokunta kiinnittää edelleen maa- ja metsätalousvaliokunnan
huomiota 1. lakiehdotuksen 24 §:n 2 momentin ja
pykälän yksityiskohtaisten perustelujen ristiriitaan.
Yksityiskohtaisten perustelujen (s. 33/I) mukaan lautakuntaan
kuuluisi taitavia ja kokeneita henkilöitä, jotka
tuntevat eläinten käyttöä eläinkokeissa ja
eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä. Pykäläehdotuksesta
sen sijaan puuttuu viittaus eläinkokeille vaihtoehtoisten
menetelmien tuntemukseen. Valiokunta pitää vaihtoehtoisten
menetelmien tuntemusta välttämättömänä,
koska lain 7 §:n mukaan eläinkokeen suorittamisen
edellytyksenä on, että tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi
ei ole käytännössä mahdollista
käyttää muuta tieteellisesti luotettavaa
menetelmää, joka ei edellytä eläimen
käyttöä. Vaihtoehtoisten menetelmien
käytettävyyden arviointi on siten lupaharkinnan
peruskysymys.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jaostojen koon kasvattaminen
1—2 jäsenellä eli lautakunnan jäsenmäärän
nostaminen 4—8 hengellä nostaisi lineaarisesti
arvioiden kustannuksia 16 000—49 000
euroa/vuosi, kun hallituksen esityksessä on lautakunnan
ja jaostojen kokousten aiheuttamat kulut arvioitu esitetyssä kokoonpanossa
70 000 euroksi/vuosi.
Valiokunta on keskustellut myös siitä, ovatko eri
asiantuntemuksen lajit ylipäänsä erotettavissa
toisistaan siten kuin 1. lakiehdotuksen 24 §:n 2 momentissa
tehdään. Valiokunnan mielestä jakoa neljään
eri asiantuntemuksen alaan ei tule ymmärtää siten,
että esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen asiantuntija
ei voisi samalla olla käytännön eläinsuojelutyön
asiantuntija tai etiikan asiantuntija. Tutkijan intressissä on
huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla eläimen hyvinvoinnista
myös tutkimuksen onnistumiseksi, ja tutkijat joutuvat itse
pohtimaan eettisiä kysymyksiä työnsä luonteen
vuoksi. Lautakunnan kokoonpanosta on kuitenkin säädettävä siten, että varmistetaan
erilaisten näkemysten ja asiantuntemuksen saaminen lupa-asioiden
käsittelyyn, ja siksi säännöksessä ei
voida välttää kuvattua asiantuntemuksen
laadun erottelua. Valiokunta kiinnittää vielä huomiota
siihen, että eläinsuojelun asiantuntemus on 2
momentissa kuvattu määreellä asiantuntemus
käytännön eläinsuojelutyössä.
Eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät
Eläinkoedirektiivin 23 artikla asettaa jäsenvaltioille
velvoitteen pyrkiä edistämään
tutkimusta ja ryhtyä muihin sellaisiin toimiin, joita ne
pitävät asianmukaisina tutkimuksen edistämiseksi sellaisten
vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseksi ja hyväksymiseksi,
joilla voitaisiin saada tasoltaan yhtä hyvää tietoa
kuin eläinkokeilla saatava tieto, mutta siten, että käytetään
vähemmän eläimiä tai kivuttomampia
menetelmiä. Erilaiset korvaavat ja täydentävät
tutkimusmenetelmät ovat jo korvanneet eläinten
käytön useissa tutkimusmenetelmissä.
Lisäksi eläinkokeita korvaavien vaihtoehtomenetelmien
kehittämistyön vaiheissa joudutaan usein tekemään
myös eläinkokeita.
Direktiivin 86/609/ETY 7 artiklan 2 kohdan mukaan
eläinkoetta ei saa suorittaa, jos tavoitellun tuloksen
saavuttamiseksi on mahdollista soveltaa jotakin toista tieteellisesti
luotettavaa menetelmää, joka ei edellytä eläimen
käyttöä. Hallituksen esitykseen sisältyvän
1. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin mukaan eläinkokeen
saa suorittaa vain, jos tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ei
ole käytännössä mahdollista
käyttää muuta tieteellisesti luotettavaa
menetelmää, joka ei edellytä eläimen
käyttöä. Valiokunta toteaa, että määre
käytännössä ei perustu direktiiviin.
Kun tavoitteena on antaa direktiivin mukaiset säännökset,
tulisi määre "käytännössä"
poistaa pykälästä tai selventää mietinnön
perusteluissa, että se viittaa lähinnä kokeen
tekniseen toteuttamiseen eikä esimerkiksi eläinkokeesta aiheutuviin
halvempiin kustannuksiin ja sitä kautta käytännön
mahdollisuuksiin.
Valiokunta toteaa, että useassa jäsenmaassa toimii
kansallinen vaihtoehtomenetelmäkeskus, joka edistää vaihtoehtoisia
menetelmiä koskevaa tutkimusta ja tutkijakoulutusta. Valiokunnalle
on myös esitetty, että vaihtoehtoisia menetelmiä koskevan
koulutuksen taso ja syvyys vaihtelee yliopistosta riippuen. Eläinkokeille vaihtoehtoisten
menetelmien koordinointia koskevassa maa- ja metsätalousministeriön
työryhmässä on esitetty ajatus, että meilläkin
olisi mielekästä keskittää eläinkokeille
vaihtoehtoisia menetelmiä koskeva tutkimus ja koulutus
yhteen paikkaan. Valiokunta tukee voimakkaasti tätä ajatusta
katsoen, että Suomeen tulee perustaa virallinen vaihtoehtomenetelmäkeskus,
jolle tulee myös taata riittävät resurssit
vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen. Tavoitetta koe-eläinten
käyttömäärän vähentämisestä edistää lupamenettelyä tehokkaammin
riittävän määrärahan osoittaminen
valtion talousarviossa eläinkokeita korvaavien menetelmien
kehittämiseen. Valiokunta pitää tätä erityisen
ajankohtaisena, koska REACH-asetuksen on arvioitu aiheuttavan kemikaalien
testaustarpeen huomattavan lisääntymisen ja siten
eläinkokeiden määrän kasvua. Pääministeri
Matti Vanhasen hallitusohjelmassa on tavoitteeksi asetettu eläinkokeiden
vähentäminen. Koska Suomessa jo on korkeatasoista
solu- ja kudosmallitutkimusta, mahdollisuudet kehittyä vaihtoehtomenetelmien
kärkimaaksi ovat olemassa, kun tutkimusta tuetaan samalla
tavoin kuin kilpailijamaissa. Valiokunta kiirehtii ministeriön
selvityksen valmistumista ja pitää nykyisten,
varsin vähäisten tutkimusmäärärahojen nostamista
perusteltuna edellä mainituilla perusteilla.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää maa-
ja metsätalousvaliokunnalle, että se kiirehtii
kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen perustamista ja
sen riittävän rahoituksen turvaamista.
Valvonnasta
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että koe-eläintoiminnan
valvontaan tulisi panostaa nykyistä enemmän. Valvontaviranomaiselta
saadun selvityksen mukaan viime vuosina esille tulleet epäkohdat
säännösten noudattamisessa ovat liittyneet
yliopistojen rahoitusvaikeuksiin ja lisääntyneeseen
kansainväliseen tutkijavaihtoon. Perustutkimusta tekevien
yliopistojen kireä talous on ilmennyt liian suurina eläinmäärinä koe-eläinyksiköissä,
puutteina luvanhakijoiden kelpoisuudessa, laiminlyönteinä viikonloppupäivystyksissä
sekä luotettavien
koetulosten saamisen kannalta liian pieninä eläinmäärinä lupahakemuksissa.
Kansainväliseen tutkijavaihtoon liittyen ongelmia ovat
aiheuttaneet puutteellinen kielitaito, erittäin huono säädöstuntemus
ja kulttuuriset erot.
Voimakasta kipua tuottavat kokeet ja vähäiset toimenpiteet
Valiokunnalle on esitetty, että lakiehdotuksen 14 § on
epäselvä siinä suhteessa, miten se sallii sellaisen
eläimen uudelleen käytön, jolle on tehty
voimakasta kipua tuottava eläinkoe. Valiokunta korostaa,
että pykälän 2 momenttia tulee tulkita
pykälän sanamuodon mukaisesti siten, että eläintä saa
käyttää vain kerran sellaisessa eläinkokeessa,
josta sille aiheutuu voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä.
Eläintä saa käyttää uudelleen
vain sellaisessa eläinkokeessa, joka sisältää vain
vähäisiä toimenpiteitä tai jossa eläin
on yleisanestesiassa koko uuden kokeen ajan eläimen lopettamiseen
saakka. Momenttia tulee tulkita yksityiskohtaisten perustelujen
mukaisesti supistavasti siten, että tyyppiesimerkki säännöksen
soveltamisalasta on lehmä, jolle on leikkauksella asennettu
pysyvä yhteys suoliston alueelle (fisteli) ja vähäisenä toimenpiteenä suoritetaan
leikkauksen jälkeen näytteiden ottoa fistelin
kautta.
Jatkossa harkittavia yksittäisiä asioita
Direktiivin tarkistustyössä on pohdittavana
useita yksittäisiä, periaatteellisia kysymyksiä,
kuten kysymys siitä, tulisiko sikiöt ainakin kehitysajan
viimeisen kolmanneksen aikana ottaa sääntelyn
soveltamisalan piiriin ja tulisiko selkärangattomat eläimet
sisällyttää sääntelyn
soveltamisalaan. Valiokunta pitää kysymysten pohdintaa
eettisesti perusteltuna katsoen, että sääntelyä tulee
jatkossa tarkistaa direktiivin tarkistustyön mukaisesti.
Kädellisten käytön osalta valiokunta
painottaa, että niitä tulee käyttää ainoastaan
sellaisissa erityistilanteissa, joissa sitä ei mitenkään
voida välttää. Lakiehdotuksen 9 §:n
1 momentin mukaan eläinkoe on suoritettava tarkoituksen
saavuttaminen huomioon ottaen sellaisella eläinlajilla,
jonka keskushermoston kehitystaso on mahdollisimman alhainen. Pykälän
perusteluissa todetaan, että erityistä huomiota
tulee kiinnittää apinoiden koe-eläiminä käytön
välttämiseen. Suomessa ei ole käytetty
kädellisiä koe-eläimiä vuoden
2001 jälkeen. Valiokunnalle on myös esitetty,
että suurille koe-eläimiä käyttäville
laitoksille olisi hyvä saada kokopäiväinen eläinlääkäri.
Valiokunta esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta
harkitsee mahdollisuuksia edistää edellä mainittuja
tavoitteita.
Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota siirtymäsäännöksen
kirjoitustapaan. Ehdotuksen 45 §:n 2 momentin
mukaan eläinkokeen suorittamista koskeva lupahakemus, joka
on toimitettu laitoksen koe-eläintoimikunnalle enintään kaksi
kuukautta ennen tämän lain voimaantuloa, siirretään
tämän lain voimaantullessa eläinkoelautakunnan
käsiteltäväksi. Sääntely
on poikkeuksellinen, koska yleensä uutta lainsäädäntöä aletaan
soveltaa sen voimaantulosta alkaen. Valiokunta esittää,
että maa- ja metsätalousvaliokunta harkitsee siirtymäsäännöksen
vaikutusta käytännössä ja arvioi
sen muuttamistarvetta.