Perustelut
Yleistä
Ympäristövaliokunta on käsitellyt
esitystä toimialansa puitteissa kiinnittäen erityistä huomiota
siihen, miten esitys vaikuttaa metsien monimuotoisuuteen. Esityksen
keskeisinä tavoitteina on edistää kannattavaa
metsätaloutta sekä parantaa puuta käyttävän
metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä siten,
että samalla turvataan luonnon monimuotoisuus. Lakiehdotuksen
olennaisimmat uudistukset ovat uudistushakkuiden ikä- ja
läpimittakriteerien poistaminen, eri-ikäisrakenteisen
metsänkasvatuksen ja pienaukkohakkuiden salliminen, yläharvennusten
salliminen tasaikäisen metsän kasvatuksessa sekä vähätuottoisten
ojitettujen turvemaiden metsien uudistamisvelvoitteen poistaminen.
Metsänomistajat voisivat jatkossa päättää uudistushakkuun
ajoituksesta sekä metsien kiertoajasta aiempaa vapaammin.
Pienaukkohakkuita ja poimintaluonteisia hakkuita voitaisiin myös
käyttää nykyistä joustavammin.
Valiokunta toteaa, että metsälain muutoksilla pyritään
esityksen mukaan samanaikaisesti parantamaan metsätalouden
kannattavuutta ja edistämään luonnon
monimuotoisuutta laajoilla pinta-aloilla. Teollisuudelle ja alan
yrittäjille muutokset toisivat joustavuutta ja kustannustehokkuutta
puunkorjuuseen. Uudistus vähentäisi metsien hyödyntämisen
yksityiskohtaisia säännöksiä ja
lisäisi näin metsänomistajien valinnanvapautta
metsäomaisuutensa hoidossa.
Metsälain tarkoitus säilyy ehdotuksessa entisellään.
Hallituksen esityksen mukaan metsälain tarkoituksena on
edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti
ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten,
että metsistä saadaan kestävästi
hyvä tuotto samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus
säilytetään. Esityksen mukaan metsälaki,
luonnonsuojelulaki ja vapaaehtoiset mekanismit (Metso-ohjelma) muodostavat
kokonaisuuden, jonka avulla huolehditaan kokonaisuudessaan Suomen
metsien ekologisen tilan säilymisestä. Valiokunta
toteaa, että metsälain tavoitteena on huolehtia
nimenomaan talousmetsien käsittelyn kestävyydestä.
Esityksen perusteluiden mukaan talousmetsissä voitaisiin
lisätä arvokkaiden suojeltavien luontotyyppien
määrää ja erityisesti monipuolistaa
talousmetsien elinympäristöjä, joka on
yksi monimuotoisuuden olennainen taso.
Valiokunta toteaa, että yhteiskunnan metsätaloudelle
asettamat osin ristiriitaiset tavoitteet on lakiesityksessä pyritty
sovittamaan yhteen. Mahdollistamalla nykyistä laajempi
valikoima metsän eri hoito- ja käyttömuotoja
metsänomistajien aikaisempaa monipuolisempiin tavoitteisiin,
kuten metsien virkistyskäyttö ja monimuotoisuuden
turvaaminen, mikä pyritään paremmin sovittamaan
yhteen puuntuotannon kanssa.
Metsien monimuotoisuus
Valiokunta toteaa, että Suomen metsäluonto
on tutkimusten mukaan edelleen köyhtymässä,
joskaan ei enää niin nopeasti kuin menneinä vuosikymmeninä.
Suomen metsämaasta noin 90 % on talousmetsiä,
joten niillä on merkittävä rooli metsäluonnon
monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Etelä-Suomessa
talousmetsien osuus on vieläkin suurempi. Metsissä elää yli
800 uhanalaista eliölajia, ja uhanalaisuuden kynnyksellä,
silmälläpidettävinä, on hieman
alle 800 lajia. Kaikkiaan yli sata metsälajia on jo luokiteltu
hävinneeksi. Arviolta noin kaksi kolmasosaa eri metsätyypeistä on
uhanalaisia. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen
kannalta lahopuun säilyttäminen ja lisääminen
on tärkeää, koska suurin osa uhanalaisista
metsälajeista on lahopuusta riippuvaisia.
Valiokunta korostaa, että metsälakiesitys
sisältää elementtejä, joiden
vaikutukset metsäluonnon monimuotoisuuteen ovat myönteisiä, mutta
myös esityksiä, joiden vaikutukset ovat kielteisiä.
Myönteisiä lakiehdotukseen sisältyviä muutoksia
ovat muun muassa metsänkäsittelyn monipuolistaminen
sallimalla eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus,
joidenkin metsälain mukaisten erityisen tärkeiden
elinympäristöjen lisääminen,
uudistusvelvoitteen poistaminen puuntuotannollisesti vähätuottoisilla
ojitetuilla turvemailla sekä ennallistettavilla avoimilla
tai harvapuustoisilla soilla taikka perinneympäristöillä.
Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että lakiesityksen perusteluissa
(yleisperustelut 3.2 ympäristövaikutukset) myönteisimpinä esitetyt vaikutukset
ilmenevät osin pidemmän ajan kuluessa,
eivätkä vaikutukset ilmeisesti kaikilta osin kohdistu
riittävästi vanhojen puiden ja järeän
lahopuun lajistoon.
Uhanalaisarviointien mukaan metsälajien ja metsäelinympäristöjen
keskeisimmät taantumisen ja uhanalaistumisen syyt ovat
vanhojen kookkaiden puiden, vanhojen metsien sekä järeän
lahopuun väheneminen. Valiokunta katsoo, että metsälakiesityksessä esitetyt
muutosehdotukset eivät paranna riittävästi
näiden piirteiden turvaa tai lisääntymistä talousmetsissä.
Sen sijaan osa esityksistä voi vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan,
koska talousmetsien vanhoista puista ja lahopuustosta suuri osa
häviää tai tuhoutuu harvennus- ja uudistushakkuiden
sekä energiapuun korjuun ja maanmuokkauksen yhteydessä. Vanhaa
puustoa ja järeää lahopuustoa vähentäviä ehdotuksia
voivat osin olla poimintahakkuiden salliminen 10 §:n erityisen
tärkeissä elinympäristöissä,
uudistamisikä- ja järeysrajoitteiden poistaminen
sekä eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen
ja yläharvennusten mahdollistaminen. Metsän uudistuskypsyysrajojen
poistamisen lopullista vaikutusta metsien käsittelyyn on vaikea
ennakoida, joten asiaa on syytä seurata ja tarvittaessa
tulee ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos uudistus johtaa
metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen laajemmilla
alueilla metsän uudistamisiän voimakkaasti laskiessa.
EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa on asetettu
päätavoite vuodelle 2020, jonka mukaan siihen
mennessä pysäytetään Euroopan
unionin luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemien
heikentyminen. Näiden tavoitteiden toimeenpanemiseksi valtioneuvosto
teki 20.12.2012 periaatepäätöksen Suomen
luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategiasta vuosiksi 2012—2020.
Periaatepäätöksen mukaan Suomi ryhtyy
tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen
pysäyttämiseksi. Tämä edellyttää periaatepäätöksen
mukaan muun muassa sitä, että luonnon monimuotoisuuteen
liittyvät asiat ja arvot omaksutaan keskeiseksi osaksi
päätöksentekoa ja että luonnon
monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita vähennetään.
Valiokunta on huolissaan esityksen kokonaisvaikutuksista luonnon
monimuotoisuuteen, koska muutokset saattavat edellä todetuista
syistä vähentää talousmetsissä syntyvää vanhan
elävän puun ja järeän lahopuun
määrää. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että metsäluonnon
monimuotoisuus turvataan pitkällä aikavälillä.
Valiokunta katsoo edellä todettuun viitaten, että monimuotoisuuden
köyhtymisen pysäyttäminen metsissä vuoteen
2020 mennessä ei mahdollisesti toteudu, vaikka esitykseen
sisältyykin metsien monimuotoisuuden säilyttämisen
kannalta selkeästi positiivisia toimenpiteitä.
Valiokunta korostaa, että on tärkeätä seurata
metsien monimuotoisuuden kehitystä ja tarpeen mukaan ryhtyä toimenpiteisiin,
jos kehitys ei käänny parempaan suuntaan.
Metsälain 10 §:n mukaiset kohteet
Hallituksen esityksen tavoitteena on selkeyttää ja
tarkentaa metsälain 10 §:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen
ominaispiirteiden määrittelyä siten,
että niiden kohdelistaan on lisätty tunnistamisen
ja erityisten luontoarvojen kannalta tärkeiden arvokkaiden
kohteiden ominaispiirteitä. Valiokunta korostaa sitä,
että arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet
määritellään esityksessä nykyistä selväpiirteisemmin,
mikä helpottaa kohteiden tunnistamista ja rajaamista.
Esityksessä on myös tarkistettu erityisen
tärkeiden elinympäristöjen listausta
sekä nostettu lain tasolle näissä kohteissa
sallittujen toimenpiteiden säätäminen.
Nykyisten kohteiden lisäksi uusiksi erityisen tärkeiksi
elinympäristöiksi esitetään
ruohokorpiin kuuluvia lähdekorpia sekä aitokorpiin
kuuluvia metsäkorte- ja muurainkorpia. Lisäksi
letot otettaisiin mukaan myös Lapin maakunnan alueella.
Näiden uusien kohteiden lisääminen metsälakiin
parantaa luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten suoelinympäristöjen
säilymistä talousmetsissä. Valiokunta
pitää tarpeellisena näiden uusien elinympäristöjen
lisäämistä metsälakiin, mutta
toteaa lisäksi, että kohteiden tunnistaminen ei
ole aina käytännössä helppoa
niiden mosaiikkimaisen esiintymisen takia. Valiokunta korostaa riittävän
koulutuksen ja ohjeistuksen merkitystä, jotta kohteet pystytään
tunnistamaan oikein ja rajaamaan kohteen luontoarvojen turvaamisen
kannalta asianmukaisesti.
Valiokunta toteaa, että nykyisen metsälain 10 §:n
tarkoittamat kohteet on jo tällä hetkellä käytännössä usein
rajattu pienemmiksi kuin niiden ekologiset piirteet edellyttäisivät.
Esityksen perusteella arvioituna on mahdollista, että 10 §:n
kohteiden pinta-ala tulee entisestään pienenemään,
koska erityisen tärkeät elinympäristöt
olisivat 10 §:n mukaan pienialaisia tai metsätaloudellisesti
vähämerkityksellisiä. Lakiesityksen 10 §:ään
liittyvä käytönrajoitus saattaisi poistua
sellaisista pienialaista laajemmista kohteista, esimerkiksi puronvarret,
tai metsätaloudellisesti merkityksellisistä elinympäristöistä, joihin
nykyisin liittyy käytönrajoitus. Hallituksen esityksen
perusteluiden mukaan määrittelyllä ei
ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa nykykäytäntöä tai
supistaa olemassa olevien erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määrää tai pinta-alaa. Esityksen
10 § ja perustelut jäävät osin
ristiriitaisiksi keskenään, mikä osaltaan
vaikeuttaa käytännön ohjeistamista ja
voi aiheuttaa riskin hakkuiden lisääntymisestä uhanalaisille
lajeille tärkeissä luonnontilaisissa elinympäristöissä. Tähän
liittyy myös riski erilaisista tulkinnoista sekä kysymys
maanomistajien ja muiden toimijoiden oikeusturvasta.
Valiokunta korostaa, että kohteet tulisi kuitenkin
määritellä ensisijaisesti biologisten
arvojen ja rakennepiirteiden perusteella. Valiokunta katsoo, että koska
maanomistajan oikeusturvasta ja oikeudesta saada poikkeuslupa tai
korvaus rajoituksista säädettäisiin erikseen
esityksen 11 §:ssä, tulisi esityksen
10 § rakentua selkeämmin metsäluonnon
monimuotoisuuden turvaamistavoitteen näkökulmasta.
Uudistamisvelvoitteen poistaminen vähätuottoisilta
ojitetuilta turvemailta
Valiokunta toteaa, että esityksen mukainen uudistamisvelvoitteen
poistaminen puuntuotannollisesti vähätuottoisilta
ojitetuilta turvemailta aikaansaa pidemmällä aikavälillä laajempia
aktiivisen metsätalouden ulkopuolella olevia vähäpuustoisia
alueita, jotka palautuvat vähitellen takaisin kohti luonnontilaista
suoluontoa. Näiden alueiden muodostuminen monipuolistaa
merkittävästi esimerkiksi riistalajien elinympäristöjä. Valiokunta
pitää tämän uudistamisvelvoitteen poistamista
hyvänä ja tarpeellisena uudistuksena.
Lukuisten lintulajien kantojen elvyttämiseksi ja muidenkin
lajien sekä kansainvälisten velvoitteiden takia
ympäristövaliokunta esittää maa-
ja metsätalousvaliokunnalle lisäksi harkittavaksi sitä,
että metsänomistaja voisi halutessaan vapautua
uudistamisvelvoitteesta rehevimmilläkin turvemailla silloin,
jos hän asettaa kohteen luonteen perusteella monimuotoisuuden
tai riistanhoidon edistämisen tavoitteekseen. Ennallistaminen
tulisi hyväksyä metsäkeskukselle toimitettavan
mahdolliset ennallistamistoimet sisältävän
suunnitelman perusteella myös alun perin avoimen tai harvapuustoisen
suon lisäksi myös rehevimmillä alueilla,
kuten esimerkiksi korvissa.
Vähäisen taloudellisen menetyksen raja ja
uudistamisvelvollisuus
Lakiesityksen 11 §:ssä on lain 10 §:ssä määriteltyjen
erityisen tärkeiden elinympäristöjen
turvaamisesta aiheutunut menetys katsottu vähäiseksi,
kun käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen
menetys on vähemmän kuin neljä prosenttia
sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston
arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 4 000
euroa.
Ehdotettu taloudellisesti vähäisen menetyksen
määritelmä vastaisi pääpiirteittäin
metsälain nykyistä tulkintaa, joka on johdettu
kestävän metsätalouden rahoituksesta
annetun lain (1094/1996) mukaisen ympäristötuen
edellytysten raja-arvosta. Tämä raja-arvo määritellään maa-
ja metsätalousministeriön metsätaloudesta annetun
päätöksen (144/2000) 3 §:ssä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, että pohjoisessa
Suomessa 4 000 euron raja saattaa muodostua joissakin tapauksissa
varsin korkeaksi.
Metsälakiesityksessä laajennetaan metsänhoidon
menetelmiä ja lisätään metsänomistajien valinnanvapautta.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että yläharvennusten salliminen tasaikäisen
metsän kasvatuksessa ja poimintahakkuiden salliminen eivät
johda metsien kunnon heikkenemiseen, vaan kasvatuskelpoista metsää tulee
jatkossakin tuottaa riittävästi. Taimikon perustamista
koskevat toimenpiteet on nykyisin saatettava loppuun kolmen vuoden
kuluessa uudistushakkuun päättymisestä.
Tältä osin esityksessä ei ole muutoksia
nykytilanteeseen verrattuna. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
on tullut ilmi, että pohjoisessa Suomessa uudistamistoimenpiteiden
kolmen vuoden määräaika on joissakin
tapauksissa liian lyhyt.
Metsälainsäädännön
uudistamiseen liittyvä koulutus ja tiedotus sekä seuranta
Valiokunta huomauttaa, että metsälain sisällöstä ja
uusista metsänkäsittelymenetelmistä tiedottaminen
on suuri haaste metsäorganisaatioille erityisesti tilanteessa,
jossa myös metsänhoitoyhdistysten asema on muuttumassa
metsänhoitoyhdistyslain muutoksen myötä.
Valiokunta korostaa kattavan koulutuksen ja tiedotuksen merkitystä,
jotta muuttuvan lain sisältö tulee tutuksi sekä metsäammattilaisille
että metsänomistajille.
Muutosten käytäntöön saattamista
on tarkoitus tukea Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
johdolla tehtävällä Hyvän metsänhoidon suositusten
tarkistamistyöllä. Suositusten tavoitteena on
tarjota metsänomistajalle vaihtoehtoja metsän
käsittelyyn hänen tavoitteidensa ja arvostustensa
mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä metsien
monimuotoisuuden säilyttämisen ja lisäämisen
huomioimista tässä työssä. Valiokunta
toteaa myös, että metsälainsäädännön
uudistukseen liittyvään koulutukseen ja tiedotukseen tulee
varata riittävät resurssit.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että metsälain säännösten
ja uusien metsänkäsittelytapojen vaikutuksia metsien
monimuotoisuuden kehitykseen seurataan järjestelmällisesti.
Valiokunta esittääkin maa- ja metsätalousvaliokunnalle
lain ympäristövaikutuksia koskevan kattavan seurannan
järjestämistä. Se tulisi järjestää kokonaisuutena,
jossa seurataan laajasti uudistettavan metsälainsäädännön
vaikutuksia metsien monimuotoisuuteen.