Perustelut

Ympäristövaliokunta ei kannata valtioneuvoston periaatepäätöksen vahvistamista koskien Teollisuuden Voima Oy:n hakemusta uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta Loviisaan tai Olkiluotoon. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, ettei eduskunta vahvista myöskään Posiva Oy:n hakemusta koskevaa valtioneuvoston periaatepäätöstä ydinjätteen loppusijoitustilojen rakentamisesta laajennettuna.

Valiokunnan lausunnosta uudesta ydinvoimalaitosyksiköstä (YmVL 7/2002 vp) käy selville, että Säteilyturvakeskus on antanut 28.9.2001 lausunnon Posiva Oy:n loppusijoituslaitoksen rakentamista koskevasta tutkimusohjelmasta. Sen mukaan loppusijoituslaitoksen rakentamislupaa varten tarvittavan tiedon ja taidon hankkiminen kestää kauemmin kuin tähän asti arvioitu 10 vuotta. Esimerkiksi kallion nykytilan kartoitusten loppuunsaattaminen kestää ainakin vuoden arvioitua kauemmin. Säteilyturvakeskus ehdottaa myös uusia tutkimuksia Olkiluodon kal-lion erityispiirteistä. Kapselointi- ja loppusijoitustekniikan kehittämiseen voi niin ikään kulua ennakoitua pitempi aika. Loppusijoituslaitoksen käyttöönotto 2020-luvun alussa on kuitenkin Säteilyturvakeskuksen mielestä edelleen realistinen tavoite.

Ympäristövaliokunta totesi uudesta ydinvoimalaitosyksiköstä antamassaan lausunnossa, ettei ydinjätteen loppusijoitusta voi vielä pitää Suomenkaan osalta lopullisesti ratkaistuna. Säteilyturvakeskuksen lausunnon johdosta ympäristövaliokunta pitää entistä tärkeämpänä lausumaa, jonka eduskunta liitti päätökseensä, jolla loppusijoituslaitosta koskeva valtioneuvoston periaatepäätös jätettiin voimaan. Siinä edellytetään, että eduskunnalle selvitetään loppusijoituslaitoksen rakentamista varten tehtyjen jatkotutkimusten tulokset, ennen kuin laitokselle myönnetään rakentamislupa.

Ympäristövaliokunta esittää, että talousvaliokunta mietinnössään korostaa aiemman lausuman merkitystä.

Valiokunta kiinnitti asian käsittelyn yhteydessä huomiota vielä siihen aiemman periaatepäätöksen määräykseen, jonka mukaan loppusijoituslaitoksen tilojen tulee olla avattavissa. Määräyksen tarkoituksena on turvata, että jätteet voidaan myöhemmin muuttaa vaarattomiksi taikka hyödyntää, jos sellainen menetelmä joskus kehitetään.

Nykyisen ydinenergialain (990/1987) mukaan avaamisen ja myöhemmän käsittelyn kustannukset jäävät valtion maksettaviksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lainsäädännön muuttamisesta keskusteltiin loppusijoituslaitoksen rakentamista koskevan periaatepäätöksen yhteydessä, mutta siitä luovuttiin, koska lainsäädännön muutos olisi merkinnyt jo toimivien laitosten kohdalla muutosta niihin perusteisiin, joilla investoinnit aikoinaan on tehty. Jos uusi ydinvoimalaitosyksikkö päätetään rakentaa vastoin ympäristövaliokunnan kantaa, ei sen ydinjätteen loppusijoitustilojen avaamisesta syntyvien kustannusten siirtämistä yhteiskunnan maksettavaksi voida enää pitää perusteltuna. Valiokunta katsoo, että tässä tapauksessa ydinenergialakia tulee muuttaa niin, että voimayhtiön taloudellinen vastuu jatkuu vielä 50 vuotta loppusijoitussäilön sulkemisen jälkeen niiden jätteiden osalta, jotka on tuotettu 17.1.2002 jälkeen rakennusluvan saaneissa voimalaitoksissa.