Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa pöytäkirjan ja lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.

Valiokunta pitää kannatettavana hallituksen esityksen tavoitetta edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä. Voimassaolevan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (792/1994) 24 §:n nojalla arviointeja on tehty muun ohella ympäristön- ja luonnonsuojelua, ilmasto-, energia- ja metsäpolitiikkaa koskevien suunnitelmien ja ohjelmien sekä alueellisten kehittämisohjelmien laadinnan yhteydessä. Lainmuutoksella vaikutusten arviointia voidaan tehostaa ja parantaa arviointien todellista merkitystä suunnitteluprosesseissa.

Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että lakiehdotuksilla parannetaan edelleen yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Lakiehdotukset toteuttavat perustuslain 20 §:ään sisältyvää julkisen vallan velvoitetta pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Ehdotukset myös toteuttavat ja tarkentavat hallintolain (434/2003) hyvän hallinnon periaatteita, palveluperiaatetta ja tavoitetta edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua itseään koskeviin asioihin perustuslain edellyttämällä tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvista arvioinneista saadut kokemukset osoittavat, että lain mukaisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman avulla on voitu lisätä kaavoituksen avoimuutta, parantaa tiedonkulkua ja mahdollistaa suunnitteluun osallistuminen aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa. Arvioinnin tekeminen tarpeeksi varhaisessa vaiheessa on keskeistä, jotta se voidaan ottaa huomioon suunnitelmia ja ohjelmia kehitettäessä.

Hallituksen esitykseen sisältyvillä lakiehdotuksilla jatketaan ja syvennetään hyödylliseksi osoittautuneen vaikutusten arvioinnin toteuttamista käytännössä. Valiokunta pitää tärkeänä, että varhaisen osallistumismahdollisuuden turvaaminen vähentää myöhempää muutoksenhakutarvetta.

Tavoitteena olevien myönteisten vaikutusten toteutuminen edellyttää yhteistyön ja yhteisten menettelytapojen sekä menetelmien kehittämistä ja tähän liittyvää koulutusta ja ohjeistusta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lain toimeenpano on tarkoitus hoitaa nykyisillä resursseilla. Merkittäviä muutoksia suunnitelmien ja ohjelmien valmistelukäytännössä ei ole arvioitu aiheutuvan niissä viranomaisissa, jotka jo soveltavat nykyisen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 24 §:n mukaista arviointia. Valiokunta pitää tärkeänä, että ympäristöministeriön selvitys suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnin laadusta ja tähän liittyvä arvioinnin tekemiseen opastava Internetpohjainen tukiaineisto valmistuu mahdollisimman pian.

Soveltamisala ja erityyppiset arvioinnit

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:n mukainen yleinen säännös viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten selvittämisestä ja arvioinnista vastaa voimassaolevan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 24 §:ää. Soveltamisalaan kuuluvat 3 §:n mukaan sellaiset suunnitelmat ja ohjelmat, joiden toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tämä yleinen arviointivelvollisuus eroaa ns. SEA-direktiivinStrategic Environmental Assessment, SEA; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2001/42/EY. edellyttämästä määrämuotoisesta ympäristöarvioinnista, jonka soveltamisalasta säädetään lakiehdotuksen 4 ja 5 §:ssä. Asetuksella on tarkoitus luetella aina arviointia edellyttävät suunnitelmat ja ohjelmat. Lisäksi ehdotuksen 5 §:ssä säädetään tietyin perustein harkinnanvaraisesti arvioitaviksi tulevista suunnitelmista ja ohjelmista. Arviointeja on näin kahta eri tyyppiä.

Valiokunta pitää selkeänä sitä peruslähtökohtaa, että 1. lakiehdotuksen soveltamisala noudattaa mahdollisimman tarkoin direktiiviä. Direktiivin edellytysten lisäksi lakiehdotukseen on ainoastaan siirretty voimassa olevan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 24 §:n yleinen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointia koskeva velvollisuus (1. lakiehdotuksen 3 §). Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena selventää yleisen arviointivelvollisuuden ja direktiiviin perustuvan määrämuotoisen ympäristöarvioinnin välistä suhdetta siten, että näiden ero käy selkeämmin ilmi itse lakitekstistä. Valiokunta ehdottaa mainittujen eriperustaisten arviointien selventämiseksi täsmennystä 1. lakiehdotuksen 2 §:n 3 kohtaan siten, että ympäristöarvioinnin määritelmässä viitataan 8—11 §:n mukaiseen suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutusten arviointiin.

Lakiehdotuksen 5 §:n säännökset harkinnanvaraisesta arvioinnista perustuvat direktiivin 3 artiklan 4—7 kohtaan, ja ne ovat olennaisia direktiivin täytäntöönpanon kannalta. Harkinta perustuu asetusluonnoksen 2 §:ssä määriteltyihin kriteereihin, jotka vastaavat direktiivin liitettä II. Valiokunta pitää tärkeänä, että harkinnan ennakoitavuutta parannetaan asetustasoisilla, yksilöidyillä harkintakriteereillä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen 7 §:n mukaan rahoitus- ja talousarviosuunnitelmat eivät kuuluu SEA-direktiivin mukaisen määrämuotoisen ympäristöarvioinnin piiriin. Rahoitus- ja talousarviosuunnitelmiksi katsotaan sellaiset suunnitelmat ja ohjelmat, joissa käsitellään vain rahoituksen järjestämistä tai suuntaamista tiettyihin hankkeisiin tai toimintoihin. Nämä suunnitelmat on yksiselitteisesti jätetty direktiivin ja myös ns. SEA-pöytäkirjanStrategic Environmental Assessment, SEA;YK:n Euroopan talouskomission, ECE:n, yleissopimukseen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehtyyn ns. Espoon sopimukseen liitetty strategista ympäristöarviointia koskeva Kiovan pöytäkirja. soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta korostaa, että talousarvio- ja rahoitussuunnitelmia koskee kuitenkin edelleen ympäristövaikutusten arviointia koskevasta laista siirrettävä yleinen arviointivelvollisuus 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä, jonka mukaan näiden suunnitelmien ympäristövaikutukset on selvitettävä ja arvioitava riittävässä määrin, jos niiden toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Rahoitus- ja talousarviosuunnitelmia ei siten ole suljettu pois ympäristövaikutusten arviointivelvollisuuden piiristä, mutta niihin ei sovelleta direktiivin mukaista määrämuotoista ympäristöarviointia. Valtion talousarvioesityksen valmisteluun lakia ei kuitenkaan sovelleta. Tämä on valiokunnan mielestä perusteltua, sillä talousarvioesityksen valmistelu on määrämuotoinen, määräaikaan sidottu prosessi, johon ei voida luontevasti soveltaa tässä laissa tarkoitettua arviointia. Lisäksi ympäristövaikutuksia selvitetään yleensä esityksen laadintaa edeltävissä valmisteluvaiheissa erilaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmistelun yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä erikseen selvittää, onko tarvetta ympäristövaikutusten arviointikäytäntöjen kehittämiseen suunnitteluprosessin puitteissa.

Valiokunta korostaa tarvetta aktiivisesti seurata ja arvioida lain toimeenpanoa. Toimeenpanon seuranta on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että ympäristöön merkittävästi vaikuttavat suunnitelmat ja ohjelmat tulevat lain soveltamisalan piiriin. Huomiota tulee kiinnittää myös toimeenpanon tuen riittävyyteen.

Useiden arviointimenettelyjen yhteensovittaminen

Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointeja on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 24 §:n nojalla useilla eri hallinnonaloilla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään kaavoitukseen liittyvien ympäristövaikutusten arviointien suorittamisesta. Kaavaa laadittaessa on riittävän aikaisessa vaiheessa laadittava kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen osallistumis- ja arviointisuunnitelma.

Uuden viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain ja muun lainsäädännön mukaiset menettelyt tulee sovittaa mahdollisuuksien mukaan yhteen eikä luoda päällekkäisiä tai kaksinkertaisia menettelyjä. Valiokunta toteaa, että yhteensovittaminen onkin ehdotuksen lähtökohtana. 1. lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentin mukaan muussa yhteydessä tehdyt selvitykset otetaan huomioon ja selvitykset ja lain mukainen arviointi on mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen. Päällekkäisyyden välttämisen tavoitetta korostetaan hyvin myös hallituksen esityksen perusteluissa (s. 29/II ja 30/I). Valiokunta korostaa lisäksi, että informaatio eri menettelyjen muodostamasta kokonaisuudesta on tärkeää, jotta kansalaiset pystyvät muodostamaan oikean käsityksen siitä, missä vaiheessa on mahdollista ja oikea aika pyrkiä vaikuttamaan.

Muutoksenhakuoikeudesta

Valiokunta toteaa, että viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettava laki ei sisällä lainkaan muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Kysymyksessä on suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarviointiin liittyvää menettelyä koskeva laki, johon ei sisälly erillisen päätöksen tekemistä. Kun suunnitelmia ja ohjelmia koskeva päätöksenteko perustuu asianomaisia suunnitelmia ja ohjelmia koskevaan lainsäädäntöön, on luontevaa, että myös muutoksenhausta säädetään asianomaisessa lainsäädännössä. Valiokunta pitää tätä perusratkaisua selkeänä ja tarkoituksenmukaisena ja painottaa, että muutoksenhakuoikeutta ei laajenneta eikä lailla ole tätä kautta vaikutusta suunnitteluaikatauluihin. Suunnitelmien ja ohjelmien yhteydessä tehtävä ympäristöarviointi vaikuttaa myöhempään yksittäisiä hankkeita koskevien asioiden käsittelyyn ja myös näihin liittyvään muutoksenhakuun. On tärkeää, että osallistuminen ja vaikuttaminen jo hankkeita edeltäviin suunnitelmiin ja ohjelmiin voi vähentää tarvetta ottaa hankkeiden yhteydessä esille asioita, jotka ratkaistaan jo aikaisemmin laajempien suunnitelmien valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä.

Valiokunnalle on esitetty, että hallituksen esitykseen ei sisälly valitusoikeutta siinä tapauksessa, että suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaava viranomainen ei lainkaan tee ympäristöarviointia. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä (s. 32/II) todetaan selkeästi valitusmahdollisuus myös tällä perusteella. Perustelujen mukaan, jos suunnitelman tai ohjelman hyväksymistä koskevaan päätökseen on oikeus muun lain nojalla hakea muutosta, on katsottava, että muutoksenhakija voi valituksessaan vedota myös lain mukaisen ympäristöarvioinnin puuttumiseen, jos sellainen olisi tullut tehdä.

Informatiivisuuden lisäämiseksi valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 11 §:ään uutta 5 momenttia, jossa todetaan, että lain mukaisen ympäristöarvioinnin puuttumiseen on mahdollista vedota suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevassa muutoksenhaussa siten kuin muutoksenhausta erikseen säädetään. Uusi momentti ei siten muuta sääntelyn sisältöä asiallisesti, mutta selventää lakitekstin tasolla sitä peruslähtökohtaa, että muutoksenhakujärjestelmä nojautuu olemassaolevaan asianomaista suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevaan lakiin.

Valtioiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset

SEA-direktiivistä johtuva velvoite tiedottaa ja kuulla suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksista muita valtioita koskee Euroopan yhteisön jäsenvaltioita. Suomen osalta kysymykseen tulevat lähinnä Ruotsi ja Viro sekä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla myös Norja. SEA-pöytäkirjan voimaan tultua velvoite laajenee koskemaan myös niitä YK:n Euroopan talouskomission jäsenmaita, jotka ovat ratifioineet pöytäkirjan.

Venäjä ei ole allekirjoittanut pöytäkirjaa, joten on epätodennäköistä, että Venäjä tulisi velvoitteen piiriin lähivuosina. Venäjä on allekirjoittanut sen sijaan hankkeita koskevan Espoon sopimuksen, mutta ei ole sitä ratifioinut. Tietojen vaihto ja kuuleminen hankkeiden ympäristövaikutuksista Venäjän ja Suomen välillä ei siten perustu sopimukseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti sen edistämiseksi, että Venäjä allekirjoittaisi SEA-pöytäkirjan ja ratifioisi Espoon sopimuksen.

Strategisesta ympäristöarvioinnista tehty pöytäkirja

Strategisesta ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn ns. SEA-pöytäkirjan tavoitteet ja pääasiallinen sisältö vastaavat SEA-direktiiviä. Pöytäkirjan hyväksyminen on siten tärkeää pääasiassa siksi, että siten edistetään yleistä kehitystä kohti avoimempaa suunnittelua ja laajempaa osallistumista YK:n Euroopan talouskomission jäsenmaissa.