Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muun ohella pakkauksia
koskevan ns. täyden tuottajavastuun voimaantulon lykkäämistä vuodella
1 päivään toukokuuta 2015 saakka. Jätelain
kokonaisuudistuksessa säädetyn velvoitteen
mukaan pakkauksia koskeva täysi tuottajavastuu
tulee voimaan 1.5.2014. Koska keräyspisteiden verkostoa
koskevaa asetusta ei ole annettu, tuottajat eivät ole voineet
rakentaa vaatimukset täyttävää vastaanottopaikkojen
verkostoa. Ellei siirtymäaikaa pidennetä, tuottajat
rikkovat 1.5.2014 lakia, kun ne eivät ehdi perustaa asianmukaista verkostoa,
ja kierrätystavoitteiden saavuttaminen vaarantuu. Perustamisen
edellytyksenä on, että valtioneuvoston asetuksella
määritellään yksityiskohtaisesti
verkostolta vaadittavat ominaisuudet.
Ympäristövaliokunta katsoo, että koska
asetuksen antamisen viivästyminen johtuu ennen kaikkea
siitä, ettei ympäristöministeriö ole asiaan
liittyvien voimakkaiden näkemyserojen vuoksi kyennyt valmistelemaan
asetusta lain vaatimassa aikataulussa, on kohtuutonta pakottaa tuottajat
tilanteeseen, jossa ne eivät voi, vaikka haluavat, täyttää lainsäädännön
vaatimuksia. Tuottajilta ei ole tässä tilanteessa
kohtuullista odottaa verkoston rakentamista, kun ei ole ollut tiedossa,
minkälaisia vaatimuksia verkostolta edellytetään.
Tuottajia ei myöskään ole perusteltua
velvoittaa ottamaan huolehdittavakseen kaikista kuntien hoitamista
nykyisistä haja-asutusalueella hajallaan sijaitsevista
vastaanottopaikoista, sillä keräysvaatimusten
asettamisessa on otettava huomioon myös keräyksestä aiheutuvat
ympäristövaikutukset ja kustannukset. Suomen ympäristökeskuksessa
tehdyn vaikutusarvion mukaan haja-asutusalueella olevat keräyspisteet
lisäävät merkittävästi
kuljetuksesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia
ja kustannuksia. Valiokunta katsoo näistä syistä,
että siirtymäajan pidentäminen on välttämätöntä.
Siirtymäajan pidentämisellä aiheutetaan
toisaalta kuntien velvollisuuden pitkittymistä, mutta koska
kysymys ei ole kunnille uudesta velvoitteesta, vaan entisen velvoitteen
voimassaolon melko vähäisestä pidentämisestä,
tätä on pidettävä hyväksyttävänä.
Valiokunta korostaa, että siirtymäajan pidentämisen
hyväksymisen perusteena on myös se, että aiheutuneessa
tilanteessa vain näin voidaan saada laadukas sekä valtakunnallisesti
yhtenäinen ja logistisesti tehokas keräyspisteiden
verkosto. Hallituksen esityksen mukaista siirtymäaikaa
pidempään tuottajavastuun toteuttaminen ei saa
enää viivästyä.
Ympäristövaliokunta on kuitenkin huolissaan siitä,
että tuottajien perustama verkosto heikentäisi
kuluttajien palvelutasoa verrattuna nykyiseen, kunnan järjestämään
palveluun. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvoston
asetuksella määrätään
tarpeeksi yksityiskohtaiset vaatimukset riittävän
kattavan verkoston rakentamisesta asianmukaisen palvelutason turvaamiseksi
siten kuin valiokunta mietinnössään esittää.
Keräyspisteverkoston kattavuus
Jätelain 49 §:n mukaan tuottajan on järjestettävä käytöstä poistettavien
tuotteiden vastaanottopaikkoja siten, että tuotteen voi
maksutta ja vaivattomasti luovuttaa näin järjestettyyn
vastaanottoon. Tarvittavien vastaanottopaikkojen määrää alueittain
määritettäessä otetaan huomioon niihin
luovutettavien käytöstä poistettujen
tuotteiden laji, laatu ja ennakoitu määrä sekä vastaanotosta
ja kuljetuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset
ja kustannukset. Määrä voi olla tuoteryhmittäin
ja alueittain erilainen.
Ympäristövaliokunta katsoo, että vastaanottopaikkojen
sijoittamista koskevilla asetuksessa täsmennettävillä vaatimuksilla
tulee varmistaa mainitun pykälän mukaisesti vaivaton
mahdollisuus luovuttaa pakkaus keräykseen. Vaivattomuus
on keskeinen vaatimus, muut pykälässä mainitut
seikat tulee ottaa huomioon määriteltäessä lähemmin
tätä perustavoitetta. Valiokunta pitää olennaisena
pisteiden sijaintia keskeisten palvelujen tai kulkureittien yhteydessä.
Keskeisemmät sijoituspaikat voivat parantaa vaivattomuuden
vaatimuksen toteutumista, vaikka pisteet lukumääräisesti
vähenisivätkin. Niitä tulee olla kuitenkin
riittävästi, eikä vain suurimpien kauppojen
yhteydessä.
Sääntelyn lähtökohtana on
jätelain kokonaisuudistuksen hallituksen esityksen mukaan
(HE 199/2010 vp), että tuotteen viimeiselle haltijalle turvataan
koko maassa tietty vähimmäispalvelutaso. Ympäristövaliokunnan
mietinnön (YmVM 4/2004 vp)
mukaan "tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden jätehuolto
tulee nähdä välttämättömyyspalveluna,
jonka saatavuus ja laatu on turvattava kaikissa olosuhteissa. Jätteiden
kerääminen on siten hoidettava asianmukaisesti myös
kustannuksiltaan epäedullisimmista paikoista. Tuottajavastuun
toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää,
että tuotteen haltijalla on käytännössä kohtuullinen
mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava
tuote järjestelmään. Kohtuullisuus edellyttää valiokunnan
mielestä koko maan kattavaa vastaanottopaikkojen verkostoa
niin, että matka vastaanottopisteeseen vastaa normaalia
matkaa erityisjätteen vastaanottopaikalle tai kyseisten
tuotteiden myymälään."
Valiokunta viittaa tähän lähtökohtaan
ja katsoo, että kustannustehokkuusperiaate on keräyspisteiden
verkoston rakentamisessa otettava huomioon, mutta se on vain yksi
huomioon otettavista asioista riittävän palvelutason
ollessa päätavoite kuluttajien kannalta arvioitavan
vaivattomuuden vaatimuksen kautta. Haja-asutusalueilla keräyspisteitä on
järjestettävä riittävä määrä keskeisille
paikoille tai kulkureittien varteen, vaikka se olisi kustannuksiltaan
tiheään asuttuja alueita epäedullisempaa,
jotta vaivaton tuotteen luovutus keräykseen voi toteutua.
Valiokunta katsoo, että vaivattomuuden vaatimus on mahdollista
toteuttaa sijoittamalla vastaanottopaikat kauppojen tai muiden palvelujen
yhteyteen. Haja-asutusalueella tällainen kauppa voi olla
pienikin, eli keräyspisteitä ei tule edellyttää sijoitettavaksi
ainoastaan suurmyymälöiden yhteyteen.
Huomioon on otettava kuitenkin sekin, että muitakin haja-asutusalueiden
asukkaiden palveluja keskitetään nykyisin palvelukeskittymiin.
Nykyinen haja-asutusalueiden keräysverkosto on myös
alueellisesti hyvin eritasoinen; paikoin keräysverkosto
on hyvin kattava ja laadukas, mutta paikoin kalusto on vanhentunutta ja
keräyspisteet sijaitsevat osin asukkaiden tavanomaisiin
kulkureitteihin nähden epäedullisissa paikoissa.
Valiokunta toteaa, että pakkausjätteen kierrätys
on kaupungeissa ja haja-asutusalueilla järjestetty hyvin
eri tavoin. Kaupungeissa pakkausjätteen keräys
on järjestetty usein osana muuta yhdyskuntajätehuoltoa
kiinteistökohtaisin keräyspistein, kun taas haja-asutusalueilla
kiinteistökohtaista keräystä ei ole,
vaan keräys on erillisten alueellisten keräyspisteiden
varassa. Esimerkiksi Helsingin seudulla HSY-alueella on erinomainen
keräyspisteiden verkosto, jonka palvelutasoa ei saa heikentää.
Pakkausten täyden tuottajavastuun tullessa voimaan kunta
voi edelleen täydentää tuottajan järjestämää pakkausjätteen alueellista
keräystä sekä järjestää kiinteistökohtaista
keräystä. Myös kiinteistön haltijalla
on tietyin edellytyksin oikeus järjestää pakkausjätteen
kuljetus kiinteistöiltä. Pakkausjätteen
kiinteistökohtaisen keräyksen oletetaankin tulevaisuudessa
yleistyvän edelleen varsinkin suuremmissa taajamissa. Kunnilla
on lisäksi lakisääteinen velvollisuus
huolehtia asumisessa syntyvän muun kuin pakkausjätteen
kierrätyskelpoisten jätelajien erilliskeräyksestä.
Edellä mainitut seikat vaikuttavat osaltaan siihen, miten
keräysjärjestelmän kokonaisuus rakentuu.
Kunnianhimoiset kierrätystavoitteet ja laadukas verkosto
Valiokunta edellyttää, että pakkausjätteiden kierrätystavoitteita
kiristetään riittävän kunnianhimoisiksi
ja näin edistetään jätelain
perustavoitteita kierrätyksen edistämisestä ja
etusijajärjestyksen toteutumista. Asetuksen valmistelussa tulee
siten ottaa huomioon, että keräyspisteiden verkostosta
tulee niin kattava, että kiristyvät kierrätystavoitteet
saavutetaan samalla, kun pakkausjätteiden keräykseen
luovuttamisen vaivattomuus kuluttajan kannalta toteutuu. Valiokunta katsoo,
että tuottajakohtaiset kierrätystavoitteet tulee
asettaa valiokunnan käytössä olleita
asetusluonnoksia selvästi kireämmiksi. Valtakunnallisten
tavoitteiden osalta tavoitteiden asettamiseen liittyy tilastoinnin
puutteisiin liittyviä hankaluuksia, mutta näidenkin
osalta tavoitetasojen kiristäminen tulisi toteuttaa suhteessa viime
vuosina toteutuneisiin kierrätystuloksiin parhaalla käytettävissä olevalla
tavalla.
Valiokunta katsoo, että tuottajavastuuseen perustuvan
keräyspisteiden verkoston tulee olla paitsi riittävän
kattava, myös laadukas ja asiakaslähtöinen.
Laadukas verkosto on hyvin hoidettu ja kuluttajalle selkeästi
muista järjestelmistä erottuva, valtakunnallisesti
yhtenäinen oma palvelujärjestelmänsä.
Valiokunta korostaa, että keskeistä on myös
kuntien ja tuottajien välisen toimivan yhteistyön
varmistaminen. Kun kunnilla on joka tapauksessa jätehuoltoviranomaisen
rooli ja vastuu yhdyskuntajätehuollon järjestämisestä,
on tärkeää, että kuluttajien
neuvontajärjestelmät rakennetaan niin, että kuluttaja
saa helposti tarvitsemansa neuvot, soittipa sitten kunnan tai tuottajien
neuvontapalveluun. Myös vastuukysymykset keräyspisteiden
siisteydestä huolehtimisesta ja kunnossapidosta
on syytä selventää, ennen kuin järjestelmä tulee voimaan.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota
siihen epäkohtaan, että verkkokaupan kautta saapuneet pakkaukset
jäävät tuottajavastuun ulkopuolelle. Verkkokaupan
voimakkaan kasvun vuoksi vapaamatkustajaongelmasta uhkaa tulla mittava. Valiokunta
katsoo, että ongelman ratkaisemiseksi on vaikutettava nopeasti
ja aktiivisesti EU-tason säädöksiin,
joilla asiaan puututaan. Jos EU-tason ratkaisua ei löydy,
myös kotimaisia keinoja on harkittava.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tärkeänä,
että ympäristöministeriö perustaa
kuntien, tuottajien ja muiden keskeisten sidosryhmien
välisen yhteistyöryhmän, joka edistää toimivan
yhteistyön rakentumista ja seurannan hoitamista.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta puoltaa lakiehdotuksen
hyväksymistä mainituin huomautuksin ja ehdottaa
hyväksyttäväksi lausuman, joka koskee
asetuksen tasolla asetettavia keräyspisteiden verkostoa
koskevia vaatimuksia.