Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Hallituksen esitys perustuu eduskunnan uuden vesilain (587/2011)
yhteydessä hyväksymään lausumaanHE
277/2009 vp, EV 355/2010 vp, jossa edellytetään
hallituksen selvittävän pohjavesialueiden kartoitukseen, luokitukseen
ja käyttöön sekä suojelusuunnitelmiin
liittyvät lainsäädännölliset
ja menettelylliset kehittämistarpeet.
Ympäristöhallinto on kartoittanut ja luokitellut
pohjavesialueita vedenhankinnan edistämiseksi hallinnollisena
toimintana ilman erityistä lainsäädännöllistä perustaa.
Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotetut
säännökset pohjavesien rajauksesta, luokituksesta
ja suojelusuunnitelmien laatimisesta selkiyttävät toimintaa
ja menettelyjä ja parantavat toimijoiden ja kansalaisten
tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia. Pohjavesialueen luokituksella ei
lakiehdotuksen mukaan ole itsenäistä oikeusvaikutusta,
vaan toimintojen sallittavuus pohjavesialueilla ratkaistaan edelleen
ennakkovalvontamenettelyissä, esimerkiksi ympäristönsuojelulain
mukaisessa lupamenettelyssä. Yhteinen säädöspohja
luokituksesta ja suojelusuunnitelmista edistää kuitenkin
välillisesti myös pohjavesien yhtenäistä suojelua
eri puolilla maata.
Suomessa on noin 3 800 nykykäytännön
mukaisesti luokiteltua vedenhankintaa varten tärkeää (I
luokka) ja siihen soveltuvaa pohjavesialuetta (II luokka). Suuri
osa näistä alueista on vesienhoitosuunnitelmissa
luokiteltu kemialliselta ja määrälliseltä tilaltaan
hyväksi. Muita pohjavesialueita (III luokka), joiden soveltuvuudesta
vedenhankintakäyttöön ei ole tietoa,
on noin 2 200. Pohjaveden tilalle riskin muodostavaa toimintaa
on noin 10 prosentilla pohjavesialueista. Noin 350 pohjavesialuetta
on vuonna 2013 arvioitu riskialueeksi. Määrä on
noussut noin sadalla alueella edelliseen, vuoden 2009 arvioon
verrattuna. Tila on vaarantunut erityisesti Etelä-Suomessa
ja taajamien pohjavesialueilla. Noin 100 riskipohjavesialuetta
on luokiteltu tilaltaan huonoksi. Aiempaan arvioon verrattuna tilaltaan
huonojen pohjavesialueiden määrä on kasvanut.
Riskialueiden ja huonossa tilassa olevien pohjavesialueiden määrän
lisääntymistä selittää tosin
osittain niiden tilasta selvityksissä ja tutkimuksissa
saadut lisätiedot. Suomessa on edelleen yli 150 pohjaveden
selvityskohdetta eli sellaista pohjavesialuetta, joiden pohjaveden
laadusta tai määrästä ei ole
riittävästi tietoa tilan tai riskien arvioimiseksi.
Hallituksen esityksen mukaan kaikkia nykyisiä pohjavesialueita
on tarkasteltava uudelleen niiden suojelutarpeen ja vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden
kannalta. Nykyisin III-luokkaan kuuluvat alueet luokitellaan uudelleen
tai poistetaan luokituksesta riippuen siitä, soveltuvatko
ne vedenhankintakäyttöön.
Lakiehdotuksen mukaiset uudet merkintätavat ovat 1-
ja 2-luokka sekä E-luokka. 1-luokkaan kuuluu vedenhankintaa
varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään
tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan
vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin
keskimäärin 10 m3 vuorokaudessa tai
yli 50 ihmisen tarpeisiin. 2-luokkaan luokitellaan muu vedenhankintakäyttöön
soveltuva pohjavesialue, joka antoisuuden tai muiden ominaisuuksien
perusteella soveltuu edellä mainittuun käyttöön.
Rajana pidettäisiin pääsääntöisesti
100 m3 vuorokaudessa. E-luokkaan kuuluvat ehdotuksen
mukaan ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- ja
maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia.
Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan rajauksesta ja
luokituksesta johtuvien tutkimusten ja uudelleentarkastelujen kokonaiskustannuksiksi
noin 8 miljoonaa euroa. Uusi sääntely lisää erityisesti
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten työmäärää varsinkin
alkuvaiheessa, kun pohjavesialueita on tarkasteltava uudelleen.
Kuntien toimintaan esitys ei vaikuta, eikä yrityksiin kohdistu
uusia velvollisuuksia. Valiokunta toteaa, että pohjavesialueiden
uudelleentarkastelu aiheuttaa alkuvaiheessa ELY-keskuksissa kustannuksia,
mikä on huolestuttavaa alenevan resurssitason johdosta.
Jatkossa hallinnolle arvioidaan kuitenkin syntyvän säästöjä toimintaympäristön
selkeytyessä. Lakiehdotukseen ei liity sitovaa määräaikaa
luokituksen tarkistamiseen, vaan se toteutetaan määrärahojen
ja voimavarojen puitteissa.