Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esitys perustuu eduskunnan uuden vesilain (587/2011) yhteydessä hyväksymään lausumaanHE 277/2009 vp, EV 355/2010 vp, jossa edellytetään hallituksen selvittävän pohjavesialueiden kartoitukseen, luokitukseen ja käyttöön sekä suojelusuunnitelmiin liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset kehittämistarpeet.

Ympäristöhallinto on kartoittanut ja luokitellut pohjavesialueita vedenhankinnan edistämiseksi hallinnollisena toimintana ilman erityistä lainsäädännöllistä perustaa. Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotetut säännökset pohjavesien rajauksesta, luokituksesta ja suojelusuunnitelmien laatimisesta selkiyttävät toimintaa ja menettelyjä ja parantavat toimijoiden ja kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia. Pohjavesialueen luokituksella ei lakiehdotuksen mukaan ole itsenäistä oikeusvaikutusta, vaan toimintojen sallittavuus pohjavesialueilla ratkaistaan edelleen ennakkovalvontamenettelyissä, esimerkiksi ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä. Yhteinen säädöspohja luokituksesta ja suojelusuunnitelmista edistää kuitenkin välillisesti myös pohjavesien yhtenäistä suojelua eri puolilla maata.

Suomessa on noin 3 800 nykykäytännön mukaisesti luokiteltua vedenhankintaa varten tärkeää (I luokka) ja siihen soveltuvaa pohjavesialuetta (II luokka). Suuri osa näistä alueista on vesienhoitosuunnitelmissa luokiteltu kemialliselta ja määrälliseltä tilaltaan hyväksi. Muita pohjavesialueita (III luokka), joiden soveltuvuudesta vedenhankintakäyttöön ei ole tietoa, on noin 2 200. Pohjaveden tilalle riskin muodostavaa toimintaa on noin 10 prosentilla pohjavesialueista. Noin 350 pohjavesialuetta on vuonna 2013 arvioitu riskialueeksi. Määrä on noussut noin sadalla alueella edelliseen, vuoden 2009 arvioon verrattuna. Tila on vaarantunut erityisesti Etelä-Suomessa ja taajamien pohjavesialueilla. Noin 100 riskipohjavesialuetta on luokiteltu tilaltaan huonoksi. Aiempaan arvioon verrattuna tilaltaan huonojen pohjavesialueiden määrä on kasvanut. Riskialueiden ja huonossa tilassa olevien pohjavesialueiden määrän lisääntymistä selittää tosin osittain niiden tilasta selvityksissä ja tutkimuksissa saadut lisätiedot. Suomessa on edelleen yli 150 pohjaveden selvityskohdetta eli sellaista pohjavesialuetta, joiden pohjaveden laadusta tai määrästä ei ole riittävästi tietoa tilan tai riskien arvioimiseksi.

Hallituksen esityksen mukaan kaikkia nykyisiä pohjavesialueita on tarkasteltava uudelleen niiden suojelutarpeen ja vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden kannalta. Nykyisin III-luokkaan kuuluvat alueet luokitellaan uudelleen tai poistetaan luokituksesta riippuen siitä, soveltuvatko ne vedenhankintakäyttöön.

Lakiehdotuksen mukaiset uudet merkintätavat ovat 1- ja 2-luokka sekä E-luokka. 1-luokkaan kuuluu vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m³ vuorokaudessa tai yli 50 ihmisen tarpeisiin. 2-luokkaan luokitellaan muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue, joka antoisuuden tai muiden ominaisuuksien perusteella soveltuu edellä mainittuun käyttöön. Rajana pidettäisiin pääsääntöisesti 100 m³ vuorokaudessa. E-luokkaan kuuluvat ehdotuksen mukaan ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- ja maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia.

Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan rajauksesta ja luokituksesta johtuvien tutkimusten ja uudelleentarkastelujen kokonaiskustannuksiksi noin 8 miljoonaa euroa. Uusi sääntely lisää erityisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten työmäärää varsinkin alkuvaiheessa, kun pohjavesialueita on tarkasteltava uudelleen. Kuntien toimintaan esitys ei vaikuta, eikä yrityksiin kohdistu uusia velvollisuuksia. Valiokunta toteaa, että pohjavesialueiden uudelleentarkastelu aiheuttaa alkuvaiheessa ELY-keskuksissa kustannuksia, mikä on huolestuttavaa alenevan resurssitason johdosta. Jatkossa hallinnolle arvioidaan kuitenkin syntyvän säästöjä toimintaympäristön selkeytyessä. Lakiehdotukseen ei liity sitovaa määräaikaa luokituksen tarkistamiseen, vaan se toteutetaan määrärahojen ja voimavarojen puitteissa.