Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen hyväksymistä ja
lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Maisemayleissopimuksen tavoitteena on maisemansuojelun, -hoidon
ja -suunnittelun edistäminen sekä näitä koskevan
eurooppalaisen yhteistyön järjestäminen.
Sopimuksen velvoitteet ovat yleisluonteisia ja kohdistuvat viranomaisiin.
Yhtenä lähtökohtana on maiseman merkitys
ihmisten hyvinvoinnille ja asukkaiden osallistumismahdollisuus maisemaa
koskevaan suunnitteluun. Sopimus koskee erityisen kauniiden maisemien
ohella myös arkimaisemia, ja siinä korostetaan
maiseman merkitystä myös taloudellisen
toiminnan voimavarana. Maisema muuttuu jatkuvasti, ja sen laadun
ja hyödyntämisen tulee tapahtua kestävällä tavalla.
Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen lähtökohtaan
siitä, että lainsäädäntömuutokset
eivät ole tarpeen, koska Suomen lainsäädäntö,
hallinnolliset ohjelmat ja käytännöt
tarjoavat riittävät keinot sopimuksen tarkoittamalle
maisemansuojelulle, -hoidolle ja -suunnittelulle. Maankäyttö- ja
rakennuslakiin perustuva kaavoitus ja rakentamisen ohjaus on tärkein
maisemanohjausväline. Edellytykset maiseman ja kulttuuriympäristön
säilymiselle ja hoidolle luodaan kuntien maankäytön
suunnittelussa. Maisema ja kulttuuriympäristö onkin
kattavasti sisällytetty maankäyttö- ja
rakennuslain (132/1999) tavoitteisiin. Alueidenkäytön
suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja
vaikutusten arviointiin perustuen edistää muun
ohella rakennetun ympäristön kauneutta, kulttuuriarvojen vaalimista
ja luonnonarvojen säilymistä. Kaavojen sisältövaatimukset edellyttävät
maisema-arvojen vaalimista ja kaavoissa voidaan antaa erityisiä suunnittelu-
ja suojelumääräyksiä maisemallisin
perustein. Myös kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen
on mahdollista maisemallisten arvojen säilyttämiseksi.
Luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla on mahdollista
perustaa ympäristöministeriön päätöksellä kansallisia
kaupunkipuistoja vastaavia ns. maisema-alueita maaseutualueille, jos alueella
on valtakunnallista merkitystä, tai alueellisen
ympäristökeskuksen päätöksellä muille
merkittäville alueille. Tähän mennessä on perustettu
Suomussalmen Vienan karjalaiskylien maisema-alue, ja useita
perustamishankkeita on vireillä.
Myös laki suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten
arvioinnista (200/2005) tukee hyvin sopimuksen tavoitteita
ja edistää maisema-arvojen huomioon ottamista
viranomaisten suunnitelmissa ja ohjelmissa.
Alue- ja elinkeinopolitiikalla sekä maan eri osien
tasapainoisella kehityksellä on ratkaiseva merkitys siinä,
miten sopimuksen tavoitteet käytännössä toteutuvat.
Peruselinkeinojen harjoittamisella ja siten myös maatalouden
ympäristöohjelman ympäristötuella
on maisemakuvan säilymisen kannalta tärkeä asemansa.
Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa
painotetaan, että suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden
ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään
virkistyskäytössä, matkailun tukialueina
sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita
vaarantamatta. Keskeistä maiseman ja kulttuuriympäristön
säilymiselle on sen luonteva käyttö ja
jatkuva hoito. Hyvät esimerkit, neuvonta ja ympäristökasvatus
ovat tärkeitä välillisiä keinoja.
Muualla Euroopassa on perustettu kansallisia maisemanhoitoalueita
luonnonkauniille ja kulttuurihistoriallisesti merkittäville
kylä- tai maatalousalueille, joissa maisemanhoitoa
ja maisemaa ylläpitävää elinkeinotoimintaa
valtio tukee ja turvaa näin maisemaa eräänlaisena
julkishyödykkeenä.
Valiokunta korostaa, että vaikka Suomen lainsäädäntö on
sopusoinnussa sopimuksen tavoitteiden kanssa, on sopimuksen aktiivinen
toimeenpano kuitenkin haaste, joka edellyttää valtionhallinnon
keskeisten toimijoiden yhteistyötä ja toiminnan
koordinaatiota. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eri hallinnonalat
tarkastelevat toimintaansa maisemanäkökulmasta. Esimerkiksi
maa- ja metsätalousministeriö käynnistää strategisen
maaseutuohjelman laatimisen, jossa viitoitetaan suuntaviivat toimialan maisemapolitiikalle
ja määritetään näin
myös yleissopimuksen toimeenpanon sisältöä.
Valiokunta katsoo, että määräaikaiset
strategiat, jotka sisältävät seurattavissa
oleviin vaikutuksiin pyrkiviä tavoitteita, edistävät
sopimuksen kansallista toteuttamista siten, että se ei
jää irralliseksi prosessiksi. Seurannan järjestäminen
on tärkeää, jotta maiseman
muutoksen, sen trendien ja siihen vaikuttavien tekijöiden
tunnistamiseen saadaan välineitä. Tämän
järjestäminen edellyttää viranomaisyhteistyön
ohella nykyistä parempaa koordinaatiota sekä tavoitehakuisempia
ja riittävästi resurssoituja toimenpiteitä.
Valiokunta katsoo, että tähän työhön
tulee turvata riittävät voimavarat.