Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen hyväksymistä ja lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Maisemayleissopimuksen tavoitteena on maisemansuojelun, -hoidon ja -suunnittelun edistäminen sekä näitä koskevan eurooppalaisen yhteistyön järjestäminen. Sopimuksen velvoitteet ovat yleisluonteisia ja kohdistuvat viranomaisiin. Yhtenä lähtökohtana on maiseman merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja asukkaiden osallistumismahdollisuus maisemaa koskevaan suunnitteluun. Sopimus koskee erityisen kauniiden maisemien ohella myös arkimaisemia, ja siinä korostetaan maiseman merkitystä myös taloudellisen toiminnan voimavarana. Maisema muuttuu jatkuvasti, ja sen laadun ja hyödyntämisen tulee tapahtua kestävällä tavalla.

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen lähtökohtaan siitä, että lainsäädäntömuutokset eivät ole tarpeen, koska Suomen lainsäädäntö, hallinnolliset ohjelmat ja käytännöt tarjoavat riittävät keinot sopimuksen tarkoittamalle maisemansuojelulle, -hoidolle ja -suunnittelulle. Maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva kaavoitus ja rakentamisen ohjaus on tärkein maisemanohjausväline. Edellytykset maiseman ja kulttuuriympäristön säilymiselle ja hoidolle luodaan kuntien maankäytön suunnittelussa. Maisema ja kulttuuriympäristö onkin kattavasti sisällytetty maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) tavoitteisiin. Alueidenkäytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin perustuen edistää muun ohella rakennetun ympäristön kauneutta, kulttuuriarvojen vaalimista ja luonnonarvojen säilymistä. Kaavojen sisältövaatimukset edellyttävät maisema-arvojen vaalimista ja kaavoissa voidaan antaa erityisiä suunnittelu- ja suojelumääräyksiä maisemallisin perustein. Myös kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen on mahdollista maisemallisten arvojen säilyttämiseksi.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla on mahdollista perustaa ympäristöministeriön päätöksellä kansallisia kaupunkipuistoja vastaavia ns. maisema-alueita maaseutualueille, jos alueella on valtakunnallista merkitystä, tai alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä muille merkittäville alueille. Tähän mennessä on perustettu Suomussalmen Vienan karjalaiskylien maisema-alue, ja useita perustamishankkeita on vireillä.

Myös laki suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) tukee hyvin sopimuksen tavoitteita ja edistää maisema-arvojen huomioon ottamista viranomaisten suunnitelmissa ja ohjelmissa.

Alue- ja elinkeinopolitiikalla sekä maan eri osien tasapainoisella kehityksellä on ratkaiseva merkitys siinä, miten sopimuksen tavoitteet käytännössä toteutuvat. Peruselinkeinojen harjoittamisella ja siten myös maatalouden ympäristöohjelman ympäristötuella on maisemakuvan säilymisen kannalta tärkeä asemansa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa painotetaan, että suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Keskeistä maiseman ja kulttuuriympäristön säilymiselle on sen luonteva käyttö ja jatkuva hoito. Hyvät esimerkit, neuvonta ja ympäristökasvatus ovat tärkeitä välillisiä keinoja. Muualla Euroopassa on perustettu kansallisia maisemanhoitoalueita luonnonkauniille ja kulttuurihistoriallisesti merkittäville kylä- tai maatalousalueille, joissa maisemanhoitoa ja maisemaa ylläpitävää elinkeinotoimintaa valtio tukee ja turvaa näin maisemaa eräänlaisena julkishyödykkeenä.

Valiokunta korostaa, että vaikka Suomen lainsäädäntö on sopusoinnussa sopimuksen tavoitteiden kanssa, on sopimuksen aktiivinen toimeenpano kuitenkin haaste, joka edellyttää valtionhallinnon keskeisten toimijoiden yhteistyötä ja toiminnan koordinaatiota. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eri hallinnonalat tarkastelevat toimintaansa maisemanäkökulmasta. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö käynnistää strategisen maaseutuohjelman laatimisen, jossa viitoitetaan suuntaviivat toimialan maisemapolitiikalle ja määritetään näin myös yleissopimuksen toimeenpanon sisältöä. Valiokunta katsoo, että määräaikaiset strategiat, jotka sisältävät seurattavissa oleviin vaikutuksiin pyrkiviä tavoitteita, edistävät sopimuksen kansallista toteuttamista siten, että se ei jää irralliseksi prosessiksi. Seurannan järjestäminen on tärkeää, jotta maiseman muutoksen, sen trendien ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseen saadaan välineitä. Tämän järjestäminen edellyttää viranomaisyhteistyön ohella nykyistä parempaa koordinaatiota sekä tavoitehakuisempia ja riittävästi resurssoituja toimenpiteitä. Valiokunta katsoo, että tähän työhön tulee turvata riittävät voimavarat.