Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi uusi Teijon
kansallispuisto Salon kaupungin alueelle Varsinais-Suomeen. Kansallispuistoon
sisältyisi yhteensä 3 385 hehtaaria valtion
omistuksessa olevia maa- ja vesialueita, joista pääosa
kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuistoksi ehdotetusta alueesta
valtaosa on tällä hetkellä valtion retkeilyaluetta.
Valiokunta toteaa, että puiston perustamisella saadaan
Teijon alueelle pysyvän suojelun piiriin arvokkaita kallioalueita,
soita, lintuvesiä sekä lehtoja, pikkujärviä,
puroja ja lähteitä. Ehdotettavaan kansallispuistoon
kuuluisi myös yksi suurehko meren saari. Puiston erityispiirre on
alueen järvien huomattava korkeusero merenpinnasta kuitenkin
varsin lähellä merenrantaa. Teijon kansallispuisto
muodostaa geologisen puistoparin Saaristomeren kansallispuiston kanssa.
Kansallispuiston avulla säilytetään
salomaita keskellä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa.
Lisäksi osassa aluetta on erittäin monipuolista
kulttuuriperintöä, mm. Kirjakkalan vanha ruukkimiljöö sekä muinaismuistoja
ja pienempiä historiallisia jäänteitä alueen
aiemmasta käytöstä, kuten hiilimiiluja,
miilumajojen jäännöksiä, yksi
kivikautinen asuinpaikka ja rakkakuoppia. Valiokunta toteaa, että puiston
perustamisen ensisijaisena tavoitteena on alueen monipuolisten luonnonarvojen
ja ekologisten toimintojen turvaaminen sekä metsätalouskäytön
takia osin menetetyn salomaaluonteen elvyttäminen.
Teijon luontoarvot
Kansallispuistoksi esitettävä alue sijaitsee
hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä (lauhkean
vyöhykkeen sekametsä). Samalla kasvillisuusvyöhykkeellä sijaitsevat
Saaristomeren ja Tammisaaren saariston kansallispuistot sekä Selkämeren
kansallispuiston eteläisin osa. Teijo olisi hemiboreaalisen
kasvillisuusvyöhykkeen ensimmäinen mantereella
sijaitseva kansallispuisto ja täydentäisi siten
merkittävällä tavalla Suomen nykyistä kansallispuistoverkostoa.
Alueen luonto on erittäin monipuolinen sisältäen
kalliomänniköitä, erityyppisiä soita,
muutamia lehtoja sekä niukkaravinteisia ja ruskeavetisiä järviä.
Teijon alue on pääasiassa ylänköä, jonka
järvet ovat yli 30 metriä merenpinnan yläpuolella
ja karut silokalliot kohoavat korkeimmillaan 80 metriin. Suotyyppien
kirjo on poikkeuksellisen suuri käsittäen niin
keidassoita, lähdesoita, korpia sekä vaihettumissoita
kuten myös nuoria soistumia.
Valiokunta toteaa, että puiston metsät ovat
olleet suurimmaksi osaksi metsätalouskäytössä, joten
niiden luontoarvot ovat yksipuolistuneet. Kalliolakien ja jyrkänteiden
harvat männiköt ja muutamat soistuneet, korpimaiset
metsät ovat luonnontilaisimpia. Lehtoalueista edustavin
on Sahajärven lehto. Vaikka metsälajisto on hakkuiden
vuoksi köyhtynyt, on alueen luonto edelleen kokonaisuutena
arvioiden monipuolinen. Sitä kuvastaa hyvin varsin suuri
uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien
määrä.
Kansallispuistoksi ehdotetulta alueelta tunnetaan 24 uhanalaista
ja 25 silmälläpidettävää eliölajia.
Näiden lisäksi alueella esiintyy neljä EU:n luontodirektiivin
liitteen II ja/tai IV tarkoittamaa lajia sekä 17
lintudirektiivin liitteen I lajia. Lintudirektiivin tarkoittamia
säännöllisesti esiintyviä muuttolintulajeja
on viisi. Alueen linnustoon kuuluu sekä järvi-
ja suolajeja, kuten kuikka, kurki ja kalasääski,
että kalliokankaiden ja -männiköiden
lajeja, kuten metso, kehrääjä ja kangaskiuru.
Lehdoissa viihtyviin lajeihin kuuluu mm. uuttukyyhky ja harmaapäätikka.
Nisäkäslajistoon kuuluu mm. saukko, liito-orava
ja ilves. Alueella on useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviksi
luokiteltuja sammal- ja jäkälälajeja. Putkilokasveista
alueella esiintyy mm. lähdesara ja tatarvita. Alueen puroissa
elää myös uhanalaiseksi luokiteltu taimenen
sisävesikanta.Valiokunta toteaa, että Teijon kansallispuiston
perustaminen edistää varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa
säilyneen salomaan säilyttämistä ja
kehittämistä varsin eheänä,
erämaisena kokonaisuutena. Aikaisemmin jo suojeltujen osien
täydennykseksi tulee kansallispuistoon jylhiä kallioalueita
pirunpeltoineen, päätemoreeneja ja vesistömaisemia
sekä laajoja metsäkokonaisuuksia, jotka hoidon
ja ennallistamisen avulla kehittyvät vähitellen
luonnontilaisen kaltaisiksi. Valiokunta katsoo, että kansallispuistoksi
esitettävä Teijon alue täyttää luontoarvojensa
perusteella erittäin hyvin luonnonsuojelulain (1096/1996)
10 §:n 2 momentin yleiset ja 11 §:n erityiset
edellytykset kansallispuiston perustamiselle.
Metsästys
Valiokunta toteaa, että Teijon kansallispuistoa koskevan
lakiehdotuksen 1 ja 2 § vastaavat rakenteeltaan ja sisällöltään
nykyisten Etelä-Suomen kansallispuistojen vastaavia perustamissäännöksiä.
Luonnonsuojelulain pääsäännöstä poiketen
lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentissa esitetään
hirven ja valkohäntäpeuran metsästys
sallittavaksi Teijossa erityissäännöksellä siten,
että perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta
vastaavan viranomaisen luvalla voidaan metsästää hirveä ja
valkohäntäpeuraa 15.10.—31.12. tieliikenteeseen
sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien merkittävien
vahinkojen torjumiseksi. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten
perustelujen mukaan Teijon tapauksessa luonnonsuojelulain 15 §:n
mahdollistama hirvenajo ei välttämättä riitä hirvikantojen tehokkaaseen
sääntelyyn.
Maa- ja metsävaliokunta on lausunnossaan arvioinut
kansallispuiston metsästyssäännöksiä koskevan
3 §:n oikeansuuntaiseksi, mutta kuitenkin hirven
ja valkohäntäpeuran käytännön metsästyksen
kannalta liian rajatuksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta
esitti lausunnossaan ympäristövaliokunnalle harkittavaksi
lakiehdotuksen metsästystä koskevan 3 §:n
tarkistamista siten, että hirven ja valkohäntäpeuran
metsästys voisi jatkua nykyisenkaltaisena metsästyksenä ilman
luonnonsuojelulain poikkeuslupaluonnetta. Lisäksi valiokunta
esitti ympäristövaliokunnalle valkohäntäpeuran
metsästyksen sallimista myös tammikuussa esitetyn
15.10.—31.12. metsästysajan sijaan.
Suomen riistakeskuksen selvitysten mukaan alueen hirvikanta
on keskiarvoa korkeampi. Teijon esitetyn kansallispuiston alueella
ammuttiin vuonna 2013 yhteensä 14 hirveä. Riistavahinkorekisterin
mukaan kansallispuiston läheisyydessä tapahtuu
vuosittain 5—10 hirvikolaria ja 50 valkohäntäpeurakolaria.
Valiokunta katsoo, että hirven ja valkohäntäpeuran
säännellyn metsästyksen salliminen on
sen vuoksi perusteltua tulevassa kansallispuistossa ja se voidaan
toteuttaa tarkoituksenmukaisesti ja turvallisesti lakiehdotuksessa
esitetyllä tavalla. Hirvi- ja valkohäntäpeurakantojen
säätely luvanvaraisesti lakiehdotuksen mukaisesti
ei estä Teijon kansallispuiston sijoittamista maailman
luonnonsuojelujärjestön IUCN:n suojelualuekategoriaan
II (kansallispuistot).
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 3 §:n
3 momentissa määritelty metsästys mahdollistaa hirvieläinkantojen
asianmukaisen säätelyn ajanjaksona, jolloin kävijämäärät
ovat puistossa pienimmillään. Hirvieläinkantojen
suunnitelmallinen hoito Teijon kansallispuistossa edellyttää kuitenkin
valiokunnan arvion mukaan riittävää metsästyslupien
määrää useaksi vuodeksi kerrallaan,
kuten esimerkiksi viideksi vuodeksi, jotta kantojen säätelyä voidaan
tehdä riittävän pitkäjänteisesti.
Tämä tulee ottaa huomioon myös alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jossa hirvieläinkantojen
säätelyä koskevat linjaukset tehdään.
Hirvieläinten metsästystä koskevien lupien
myöntäminen tulee Metsähallituksessa
järjestää joustavasti ja ilman turhaa
byrokratiaa. Valiokunta korostaa myös sitä, että haitallisimpien
vieraslajien, supikoiran ja minkin, poistopyyntiä alueella
tulee ehdottomasti jatkaa.
Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja
Metsähallitus ovat jo keväällä 2014 yhteisesti
sopineet, että Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien
yksikkö kehittää metsästysseurojen
ja Metsähallituksen yhteistoimintaa Teijon tulevan kansallispuiston
alueella. Tämän yhteistyön käytännön
toteutumista on seurattava tulevissa osapuolten välisissä tulosohjauskokouksissa
siten, että hirven ja valkohäntäpeuran metsästys
voi jatkua pitkäjänteisellä tavalla ilman
katkoksia. Valiokunta painottaa hirven ja valkohäntäpeuran
metsästyksessä erityisesti tiivistä yhteistyötä Metsähallituksen
ja metsästysseurojen kesken sekä riittävän
pitkäjänteistä seurantaa järjestelmän
toimivuuden arvioimiseksi.
Kalastus
Kalastuksen osalta valiokunta kiinnittää huomiota
kirjolohen istuttamiseen perustuvaan virkistyskalastukseen. Ehdotetun
puiston alueella sijaitseva Matildanjärvi on Metsähallituksen erittäin
suosittu virkistyskalastuskohde, johon istutetaan tällä hetkellä kirjolohia.
Virkistyskalastus on alueen vetovoimatekijä, jonka aluetaloudelliset
vaikutukset ovat Teijossa nykyään merkittävät.
Kirjolohi on kuitenkin luonnonsuojelulain kannalta arvioituna vieraslaji,
jonka istuttaminen kansallispuistoon on osin ristiriidassa lakiin
sisältyvän alkuperäisluonnon suojelutavoitteen
kanssa. Valiokunta huomauttaa kuitenkin siitä, että istutuksissa
käytettävät kirjolohet ovat pelkästään
naaraita, joten riskiä kalojen luontaisesta lisääntymisestä ei
ole.
Kalastusrajoitusten osalta hallituksen esityksessä on
päädytty siihen, että kirjolohen istuttaminen
sallitaan Matildanjärvessä tulevaisuudessakin.
Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin tarkoituksena on mahdollistaa
nykyinen tai nykyisen kaltainen kalan istuttamiseen perustuva virkistyskalastus
Matildanjärvellä. Istutuksille ja virkistyskalastuksen
nykymuotoiselle harjoittamiselle ei ole ollut löydettävissä korvaavaa
ratkaisua. Lisäksi Matildanjärvi on padottu, joten
kyse ei ole vesitaloudeltaan ja ekologialtaan luontaisesta järvestä.
Valiokunta pitää kalanistuttamiseen liittyvää ratkaisua
onnistuneena osoituksena joustavasta lainvalmistelusta, jossa erityissääntelyllä saavutetaan
yleistä hyötyä luontoarvoista tinkimättä.
Valiokunta toteaa, että kirjolohen istuttaminen alueelle
on vakiintunutta eikä siitä ole arvioitu
aiheutuvan haittaa kansallispuiston perustamistavoitteelle. Säännös
on muotoiltu yleiseen muotoon siten, että kirjolohen lisäksi
myös muita kalalajeja, jotka eivät vaarantaisi
kansallispuiston perustamistavoitetta, voidaan jatkossa istuttaa
järveen. Valiokunta katsoo, että kirjolohen mahdolliseen
korvaamiseen kotimaisella taimenella liittyy sen sijaan riski perimän
sekoittumisesta alueen purojen paikallisiin taimenkantoihin.
Kansallispuiston kehittäminen
Teijon alueella on jo tällä hetkellä mahdollisuudet
monipuolisiin ja ympärivuotisiin luontoharrastuksiin. Vanhaan
kulttuuriympäristöön liittyvä uusi
salomaakansallispuisto tuo kuitenkin lisäarvoa esimerkiksi
Meri-Teijon matkailun kehittämiseen ja tukee osaltaan lähikylissä olevia nykyisiä
palveluita.
Alueella toimii tällä hetkellä useita
matkailuyrityksiä (majoitus, ravintola ja muut vastaavat
palvelut) sekä mm. laskettelukeskus ja golfkenttä.
Retkeilyalueen kävijöiden ja matkailijoiden aluetaloudelliset
vaikutukset arvioitiin vuonna 2013 yhteensä 3,6 miljoonaksi euroksi.
Teijossa käyvät matkailijat viipyvät alueella
varsin pitkään, mikä osaltaan kasvattaa myönteisiä aluetaloudellisia
vaikutuksia.
Paikalliset matkailuyrittäjät kokevat kansallispuiston
perustamisen positiivisena asiana, koska selvitysten mukaan kansallispuiston
perustaminen lisää yleensä alueen virkistys-
ja luontomatkailukäyttöä entisestään
ja houkuttelee lisää kävijöitä.
Suosituimmissa kansallispuistoissa kävijöiden
rahankäyttö voi tuoda lähialueille jopa
20 euroa jokaista puiston palvelurakenteisiin sijoitettua euroa
kohden. Teijon alue on jo nykyisin retkeilyalueena hyvin tunnettu
ja vetovoimainen; alueen kävijämäärät
ovat olleet noin 70 000 henkilöä vuodessa. Virkistyskäytön aluetaloudellisten
vaikutusten arvioidaan kasvavan edelleen kansallispuiston vetovoimaisuuden
kautta.
Valiokunta toteaa, että Metsähallituksen luontopalvelut
vastaa kansallispuistojen hoidosta. Alueen palvelurakenteet on rakennettu
retkeilyalueen perustamisen jälkeen, eikä välittömiin
suuriin investointeihin ole tarvetta. Kansallispuiston perustaminen
edellyttää Teijossa kuitenkin palveluvarustuksen
jonkinasteista parantamista, vaikka alueella on jo tällä hetkellä verraten
hyvät retkeily-, virkistys- ja opastuspalvelut.
Teijon kansallispuiston perustamiskustannusten arvioidaan olevan
noin 410 000 euroa, jotka on tarkoitus kattaa valtioneuvoston
kevään kehysriihessä osoitetuilla määrärahoilla.
Palveluiden lisätarve ja virkistyskäyttökysymykset
tulee ratkaista tarkemmin puiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa.
Kansallispuiston perustaminen edellyttää myös
puistoon sisältyvien erillisten kiinteistöjen
muodostamista yhtenäiseksi kansallispuistokiinteistöksi,
sen luonnonsuojelulain mukaista merkintää maastoon
sekä kansallispuiston retkeilyä ja luontomatkailua
palvelevien rakenteiden ja opastusviestinnän kehittämistä.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä,
että luontopalveluiden vuotuiset toimintamenot turvataan
kaikilta osin.
Tällä hetkellä Teijon retkeilyalueen
vuotuiset ylläpito- ja käyttökustannukset
ovat noin 185 000 euroa. Kansallispuiston perustaminen lisäisi
vuotuisia kustannuksia Metsähallituksen arvion mukaan noin
16 000 eurolla. Nykyisin Metsähallituksen hallinnoimilta
Teijon alueilta kertyy tuloja noin 290 000 euroa vuodessa.
Vuotuinen tulokertymä pienenisi puiston perustamisen jälkeen
arviolta noin 180 000 eurolla, koska metsiä ei
kansallispuiston perustamisen jälkeen enää hakattaisi
eikä hoidettaisi nykyisen kaltaisina talousmetsinä.
Sen sijaan talouskäytössä olleiden metsien
ennallistamisesta kertyy ajoittain puunmyyntituloja, mutta niiden
määrää on vaikea ennakoida.
Valiokunta korostaa sitä, että kansallispuistoa
kestävästi hyödyntämällä matkailuun
ja muihin palveluihin liittyvällä yritystoiminnalla
voidaan tukea nykyisten palveluiden työpaikkojen säilymistä ja
luoda myös kokonaan uusia työtilaisuuksia.
Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin kahden Metsähallituksen
liiketalouden taseessa olevan valtionmaan palstan (Korkianummen
ja Ruojakuoppien) liittämismahdollisuus kansallispuistoon
joko osittain tai kokonaan. Palstat rajoittuvat suoraan perustettavaksi
ehdotettuun Teijon kansallispuistoon ja sijaitsevat Salon kaupungin
yleiskaavasuunnittelualueella (YO 11, Teijon Mathildedal), jossa
tavoitteeksi on asetettu yhdyskuntarakenteen tiivistäminen
ja eheyttäminen. Valiokunta toteaa, että palstat
on jätetty lakiehdotuksen kansallispuistorajauksen ulkopuolelle
siksi, että rajauksella ei ole haluttu vaikeuttaa kyseisten
palstojen kaavoittamista maankäyttö- ja rakennuslain
mukaisesti, eikä tulevan puiston sisälle ole haluttu
tietä. Valiokunta pitää tästä huolimatta
tärkeänä, että Salon kaupunki
alueen kaavoituksesta vastaavana tahona ja viranomaisena sekä Metsähallitus
maanomistajana ottavat kaavan laadinnassa huomioon alueiden rajautumisen
välittömästi Teijon kansallispuistoon
sekä edistävät näiden alueiden
käyttöä kansallispuiston sisääntuloportteina.
Yhteys metsäreitillä puistoon olisi tärkeää järjestää mahdollisuuksien
mukaan myös Mathildedalin kylältä.