Perustelut
Hallitus esittää eduskunnalle lakia kevennettyjen
rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta. Esitys
pohjautuu valtioneuvoston asuntopoliittiseen ohjelmaan, ja sen tarkoituksena
on edistää asumisen kohtuuhintaisuutta ja asuntotuotannon tehokkuutta.
Välineeksi tähän on otettu rakentamis-
ja kaavamääräysten keventäminen
kokeiluun halukkaiden kuntien kaava-alueilla.
Hallituksen esityksen 3 § antaa mahdollisuuden maankäyttö-
ja rakennuslain (132/1999) 171 §:n 2
momentin 2—4 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa
poiketa rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista
säännöistä, määräyksistä,
kielloista ja muista rajoituksista kunnan omalla päätöksellä.
Kyseessä olisi kokeilu, ja hallituksen esityksessä se
koskee ainoastaan Turkua.
Valiokuntakäsittelyssä valiokunnan enemmistö laajensi
poikkeusluvan koskemaan Turun lisäksi Helsinkiä,
Espoota ja Vantaata.
Poikkeuslupasäädös on kuitenkin ongelmallinen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2
momentin kohdat 2—4, jotka eivät kuulu kunnan päätettäviin
poikkeuksiin, on lakia laadittaessa tarkoin harkittu. Maankäyttö-
ja rakennuslakia laadittaessa ei haluttu laajentaa kunnan poikkeusvaltaa:
2) vähäistä suuremmasta poikkeamisesta
asemakaavassa osoitetusta tontti- ja rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta
taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden
osoittamisesta alueelle, jolle asemakaavassa ei ole osoitettu rakennusoikeutta;
3) poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä;
tai
4) poikkeamisesta 53 §:n 3 momentissa tarkoitetusta
asemakaavan hyväksymisestä johtuvasta rakennuskiellosta.
Poikkeamisvalta on voimassa olevan lain 171 §:n
3 momentin mukaisesti alueellisella ympäristökeskuksella,
mikä aluehallinnon uudistamisen jälkeen tarkoittaa
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö ja
luonnonvarat -vastuualuetta.
Kokeilussa kunnan päätettäväksi
tuleva rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä poikkeaminen
on erityisen ongelmallinen. Suojelumääräyksen
taustalla on voinut olla monivuotinen suojelumerkintään
päätynyt prosessi, jossa kansalaisvaikuttamisen
osuus on ollut keskeinen. Lopulliseen kaavapäätökseen
on osallistunut laajasti kansalaisia, rakennussuojeluun paneutuneita
kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita.
Nyt kaavamääräyksen kumoaminen jää kunnan
poikkeamisvaltaan.
Kansalaisyhteiskunta törmää kunnalliseen byrokratiaan
varsin usein rakennusoikeuden mitoituksessa ja rakennetun ympäristön
suojelussa. Usein kansalaisten käsitykset jäävät
tässä tappiolle, ja nyt esitetty kokeilu ja sen
laajentaminen vahvistavat tätä asiantilaa.
Hallituksen esityksen 3 §:n laajentaminen koskemaan
käytännössä koko pääkaupunkiseutua
Kauniaista lukuun ottamatta lisää oleellisesti
kokeilun ongelmia. Lisäksi tämän lakiesityksen
(HE 184/2010 vp) valmistelun yhteydessä oli haluttu
sitoa poikkeamistoimivallan väljentäminen pääkaupunkiseudulla
yhteisen yleiskaavan etenemiseen.
Toisin kuin hallituksen esityksen perusteluissa ja ympäristövaliokunnan
mietinnössä todetaan, uusi laki kevennettyjen
rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta
ei edistä asumisen kohtuuhintaisuuden toteutumista. Siihen
tarvitaan toisenlaisia, tehokkaampia toimenpiteitä, mikä myös
ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan.
Edellä sanottuun viitaten esitänkin, että valiokunnan
mietintöön sisältyvästä esityksestä poistetaan
3 §:n säännös poikkeamisvallasta.