Yksityiskohtaiset perustelut

Rahaston käyttötarkoitus

Valtion vuoden 2005 talousarvioehdotukseen sisältyy merenkulkulaitokselle ja Suomen ympäristökeskukselle valtuus tehdä pitkäaikainen sopimus öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan varustetun monitoimimurtajan palveluiden hankkimisesta. Sopimuksesta aiheutuu 20 vuoden aikana kiinteäluontoisia palvelumaksuja arviolta 134 miljoonaa euroa, joista Suomen ympäristökeskuksen osuudeksi arvioidaan noin 44 miljoonaa euroa eli noin 2,2 miljoonaa euroa vuodessa. Näiden lisäksi maksettavaksi tulevat todelliset toimintapäivien kustannukset. Tämän johdosta tulee momentin 35.10.27 määrärahaa korottaa arviolta 2,5 miljoonalla eurolla vuodesta 2007 lähtien, jolloin momentin määräraha olisi noin 5 miljoonaa euroa.

Hallituksen esityksen täydennysesityksessä ehdotetaan öljysuojarahastoa koskevan 1. lakiehdotuksen 18 §:ää täydennettäväksi siten, että valtiolle voidaan korvata myös alusöljyvahinkojen torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Korvauksensaantimahdollisuus on esityksen mukaan yleinen ja se koskee myös muita ylläpitokustannuksia kuin monitoimimurtajan öljyntorjuntavalmiuteen liittyviä käyttökustannuksia. Koska öljyntorjuntavalmiuden kohottamistarve johtuu pääosin Venäjän vientikuljetuksista, on perusteltua, että vain osa torjuntavalmiuden ylläpitokustannuksista korvataan valtiolle öljysuojarahastosta ja osa katetaan yleisin verovaroin talousarviossa myönnettävillä määrärahoilla. Öljysuojarahastosta maksettavien korvausten lisääntyessä on tarpeen nostaa öljysuojamaksu pysyvästi 0,50 euroon öljytonnilta. Öljysuojarahaston maksukertymä kasvaa korotuksen johdosta noin 1,9 miljoonalla eurolla vuodessa.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut kysymystä siitä, merkitsevätkö lakiehdotukset rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei 1. lakiehdotus merkitse rahaston käyttötarkoituksen olennaista laajentamista, vaikka rahastosta maksettavien korvaus- tai avustusmahdollisuuksien piiri jonkin verran laajenee. Vaikka ehdotettu pääomavaihtelun (5—10 miljoonaa euroa) yläraja on 1 miljoona euroa eli jonkin verran vuoden 1974 lakia korkeampi, ei sääntely perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse perustuslaissa tarkoitettua rahaston olennaista laajentamista, ja lakiehdotukset voidaan siten käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Ympäristövaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja katsoo, että öljysuojamaksun nostaminen ehdotetulla tavalla on hyväksyttävää. Valiokunta kuitenkin korostaa, että öljyntorjuntavalmiuden kehittäminen edellyttää myös valtion talousarviorahoitusta. Torjuntavalmiutta tulee kehittää, koska vahinkojen ennaltaehkäiseminen on aina paitsi ympäristön kannalta suotavampaa myös käytännössä halvempaa. Venäjän kasvaneesta vientiliikenteestä aiheutuvan kasvaneen riskin johdosta aiheutuvia kustannuksia ei tule sälyttää kokonaan suomalaisille öljyn maahantuojille, vaan rahaston toimintakyky lähitulevaisuudessa tulisi turvata budjettiratkaisuin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tulevaisuudessa öljyvahingon uhka tulee entisestään kasvamaan. Siksi riittävän rahoituspohjan ylläpitämisen turvaaminen pääasiassa öljyn maahantuojilta perittävin maksuin voi tulla kyseenalaiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus).

Korvattavat kustannukset

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 1. lakiehdotuksen torjunta- ja ennallistamiskustannuksia koskeva 13 §:n 2 momentti on ongelmallinen perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän säännöksen kannalta, sillä sen mukaan korvattavien kustannusten ala määräytyy vasta asetuksella. Koska perustuslain mainitun pykälän mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla, perustuslakivaliokunta katsoo, että korvattavista kustannuksista tulee lisätä lakiin riittävän tarkat säännökset. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten ympäristövaliokunta ehdottaa 13 §:n 2 momenttia täsmennettäväksi siten, että asetuksenantovaltuuden sijasta momenttiin nostetaan asetusluonnoksen 4 §:stä torjuntakustannusten määritelmä. Muutos on lakitekninen, eikä se siten muuta asiallisesti lainkohdan sisältöä. Asetusluonnokseen pohjautuvaa säännöstä on kielellisesti muutettu.

Kunnan viranomaisen tehtävät

Öljysuojarahastolakia koskevalla esityksellä turvataan öljyntorjuntasuunnitelmiin perustuvista torjuntakaluston hankinnoista ja torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuvien kustannusten korvaaminen pelastustoimen aluehallintoviranomaisille, samaan tapaan kuin nykyinen laki takaa korvaukset kunnille. Maa-alueiden öljyvahinkolakia ja alusjätelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntien pelastustoimen alueellistaminen otetaan asianmukaisesti huomioon. Tarkoituksena on, että kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa nimetään ne viranomaiset, jotka kunnassa vastaavat öljyntorjunnasta. Tämä operatiivinen tehtävä on poikkeuksetta annettu palo- ja pelastustoimelle. Tämän lisäksi esimerkiksi satamille ja tekniselle toimelle on annettu erityisesti vahinkojen jälkitorjuntaan liittyviä tehtäviä.

Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentin mukaan osallistua öljyvahinkojen torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa jälkitorjunnasta siten kuin 2 momentissa tarkoitetussa öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa tarkemmin määrätään. Myös 3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentissa on vastaavanlainen viittaus. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että säännöksissä käytetystä sanamuodosta "siten kuin öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa tarkemmin säädetään" voi saada vaikutelman, jonka mukaan kunnan viranomaisen tehtävät määräytyisivät olennaisesti vasta torjuntasuunnitelman perusteella. Tämä ei ole asianmukaista perustuslain 121 §:n 2 momentin kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoo, että säännösten sanamuotoa on siksi syytä pyrkiä selkeyttämään.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten ympäristövaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momenttia ja 3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momenttia muutettavaksi samalla tavoin siten, että säännösten tarkoitusta selvennetään. Valiokunta ehdottaa momentin jakamista kahteen virkkeeseen, jolloin siitä ilmenee selkeästi, että torjuntasuunnitelmassa ei määrätä kunnan viranomaisen tehtävistä, vaan suunnitelman tulee vain sisältää tiedot niistä viranomaisista ja laitoksista, joille kunnissa on annettu öljyntorjuntaan liittyviä tehtäviä.

Lisäksi on muutettava 3. lakiehdotuksen johtolausetta sekä 19 §:ää, sillä mainittua lainkohtaa on muutettu hallituksen esityksellä Suomen talousvyöhykkeestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (EV 126/2004 vp). Pykälän soveltamisalaan tulee siten lisätä nykyisen aavan selän lisäksi talousvyöhyke.