Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Esitykseen sisältyy ehdotus uudeksi laiksi öljysuojarahastosta
(1. lakiehdotus) sekä ehdotukset laiksi maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen
torjumisesta annetun lain muuttamisesta (2. lakiehdotus, maa-alueiden öljyvahinkolaki)
ja ehdotus laiksi aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun
lain muuttamisesta (3. lakiehdotus, alusjätelaki).
Esityksen tarkoituksena on uudistaa öljysuojarahastosta
maksettavia korvauksia koskevat säännökset
ja selventää entisestään rahaston luonnetta
toissijaisena hallinnollisena öljyvahinkojen korvausjärjestelmänä.
Ehdotuksen mukaan korvauksista säädetään öljysuojarahastolaissa
kattavasti ja korvauksensaantioikeutta koskevat säännökset
poistetaan siksi maa-alueiden öljyvahinkolaista ja alusjätelaista.
Korvaukset jaetaan selkeästi niihin, joihin hakijalla on lain
mukaan oikeus (lakisääteiset korvaukset) ja niihin,
joiden myöntäminen on harkinnanvaraista (harkinnanvaraiset
korvaukset). Öljysuojarahaston luonnetta ja korvausvelvollisuuden
perusteita ei esitetä yleisesti muutettavaksi. Öljysuojarahastosta
maksetaan siten edelleen korvauksia öljyvahingoista ja
niiden torjuntakustannuksista toissijaisesti eli silloin, kun öljyvahingon
aiheuttajalta ei saada korvausta perityksi tai kun vahingon aiheuttajaa
ei saada selville.
Öljynkuljetukset Suomenlahdella ovat erityisesti Venäjän
uusien öljysatamien ja lisääntyneen öljynviennin
takia kasvaneet viime vuosina huomattavasti. Kuljetusten arvioidaan
olevan tänä vuonna jo yli 100 miljoonaa tonnia
ja vuonna 2010 jo 190 miljoonaa tonnia. Kasvaneen öljyvahinkoriskin
vuoksi myös rahaston pääomarajoja ehdotetaan
korotettaviksi. Valiokunta pitää tärkeänä varautumista
kasvaneeseen öljyvahinkoriskiin ja perusteltuna öljysuojarahaston peruspääoman
korottamista pysyvästi, jotta rahastossa olisi riittävästi
varoja korvausten suorittamiseen vakavankin öljyvahingon
mahdollisesti sattuessa.
Öljysuojarahasto on Suomen öljyntorjuntavalmiuden
keskeinen rahoituslähde, ja se on toiminut erinomaisesti.
Rahaston rahoituksella hankittu ja ylläpidetty öljyntorjuntavalmius
on korkeatasoinen kansallisista toiminnoista aiheutuva riski huomioon
ottaen. Rahaston säännösten selkeyttäminen
on perusteltua ja kannatettavaa. Olennaista on onnettomuuksien ennaltaehkäiseminen
ja öljyvahinkojen torjuntavalmiuden parantaminen. Kuten
edellä on todettu, erityisesti Venäjän
voimakkaasti kasvaneet öljynkuljetukset ovat nostaneet
vahinkoriskiä nopeasti. Valiokunta toteaa tyytyväisyydellä,
että monitoimimurtajan palveluiden hankkiminen sisältyy
talousarvioehdotukseen. Myös yhteistyötä Venäjän
ja Viron kanssa on tehostettu yhteistoimintamahdollisuuksien parantamiseksi
mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Valiokunta pitää yhteistyön
jatkamista ja syventämistä ensiarvoisen tärkeänä.
Yksityiskohtaiset perustelut
Rahaston käyttötarkoitus
Valtion vuoden 2005 talousarvioehdotukseen sisältyy
merenkulkulaitokselle ja Suomen ympäristökeskukselle
valtuus tehdä pitkäaikainen sopimus öljy-
ja kemikaalivahinkojen torjuntaan varustetun monitoimimurtajan palveluiden hankkimisesta.
Sopimuksesta aiheutuu 20 vuoden aikana kiinteäluontoisia
palvelumaksuja arviolta 134 miljoonaa euroa, joista Suomen ympäristökeskuksen
osuudeksi arvioidaan noin 44 miljoonaa euroa eli noin 2,2 miljoonaa
euroa vuodessa. Näiden lisäksi maksettavaksi tulevat todelliset
toimintapäivien kustannukset. Tämän johdosta
tulee momentin 35.10.27 määrärahaa korottaa
arviolta 2,5 miljoonalla eurolla vuodesta 2007 lähtien,
jolloin momentin määräraha olisi noin
5 miljoonaa euroa.
Hallituksen esityksen täydennysesityksessä ehdotetaan öljysuojarahastoa
koskevan 1. lakiehdotuksen 18 §:ää täydennettäväksi
siten, että valtiolle voidaan korvata myös alusöljyvahinkojen
torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia.
Korvauksensaantimahdollisuus on esityksen mukaan yleinen ja se koskee myös
muita ylläpitokustannuksia kuin monitoimimurtajan öljyntorjuntavalmiuteen
liittyviä käyttökustannuksia. Koska öljyntorjuntavalmiuden
kohottamistarve johtuu pääosin Venäjän vientikuljetuksista,
on perusteltua, että vain osa torjuntavalmiuden ylläpitokustannuksista
korvataan valtiolle öljysuojarahastosta ja osa katetaan
yleisin verovaroin talousarviossa myönnettävillä määrärahoilla. Öljysuojarahastosta
maksettavien korvausten lisääntyessä on
tarpeen nostaa öljysuojamaksu pysyvästi 0,50 euroon öljytonnilta. Öljysuojarahaston
maksukertymä kasvaa korotuksen johdosta noin 1,9 miljoonalla
eurolla vuodessa.
Perustuslakivaliokunta on tarkastellut kysymystä siitä,
merkitsevätkö lakiehdotukset rahaston tai sen
käyttötarkoituksen olennaista laajentamista. Perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan katsonut, ettei 1. lakiehdotus merkitse rahaston
käyttötarkoituksen olennaista laajentamista, vaikka
rahastosta maksettavien korvaus- tai avustusmahdollisuuksien piiri
jonkin verran laajenee. Vaikka ehdotettu pääomavaihtelun (5—10
miljoonaa euroa) yläraja on 1 miljoona euroa eli jonkin
verran vuoden 1974 lakia korkeampi, ei sääntely
perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse perustuslaissa tarkoitettua
rahaston olennaista laajentamista, ja lakiehdotukset voidaan siten
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Ympäristövaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan
lausuntoon ja katsoo, että öljysuojamaksun nostaminen
ehdotetulla tavalla on hyväksyttävää.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että öljyntorjuntavalmiuden
kehittäminen edellyttää myös
valtion talousarviorahoitusta. Torjuntavalmiutta tulee kehittää,
koska vahinkojen ennaltaehkäiseminen on aina paitsi ympäristön
kannalta suotavampaa myös käytännössä halvempaa. Venäjän
kasvaneesta vientiliikenteestä aiheutuvan kasvaneen riskin
johdosta aiheutuvia kustannuksia ei tule sälyttää kokonaan
suomalaisille öljyn maahantuojille, vaan rahaston toimintakyky
lähitulevaisuudessa tulisi turvata budjettiratkaisuin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tulevaisuudessa öljyvahingon
uhka tulee entisestään kasvamaan. Siksi riittävän
rahoituspohjan ylläpitämisen turvaaminen pääasiassa öljyn
maahantuojilta perittävin maksuin voi tulla kyseenalaiseksi (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Korvattavat kustannukset
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 1.
lakiehdotuksen torjunta- ja ennallistamiskustannuksia koskeva 13 §:n
2 momentti on ongelmallinen perustuslain 80 §:n
1 momenttiin sisältyvän säännöksen
kannalta, sillä sen mukaan korvattavien kustannusten ala
määräytyy vasta asetuksella. Koska perustuslain
mainitun pykälän mukaan yksilön oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla,
perustuslakivaliokunta katsoo, että korvattavista kustannuksista
tulee lisätä lakiin riittävän
tarkat säännökset. Tämä on
edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten ympäristövaliokunta
ehdottaa 13 §:n 2 momenttia täsmennettäväksi
siten, että asetuksenantovaltuuden sijasta momenttiin nostetaan
asetusluonnoksen 4 §:stä torjuntakustannusten
määritelmä. Muutos on lakitekninen, eikä se
siten muuta asiallisesti lainkohdan sisältöä.
Asetusluonnokseen pohjautuvaa säännöstä on
kielellisesti muutettu.
Kunnan viranomaisen tehtävät
Öljysuojarahastolakia koskevalla esityksellä turvataan öljyntorjuntasuunnitelmiin
perustuvista torjuntakaluston hankinnoista ja torjuntavalmiuden
ylläpidosta aiheutuvien kustannusten korvaaminen pelastustoimen
aluehallintoviranomaisille, samaan tapaan kuin nykyinen laki takaa
korvaukset kunnille. Maa-alueiden öljyvahinkolakia ja alusjätelakia
ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntien pelastustoimen
alueellistaminen otetaan asianmukaisesti huomioon. Tarkoituksena
on, että kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa
nimetään ne viranomaiset, jotka kunnassa vastaavat öljyntorjunnasta. Tämä operatiivinen
tehtävä on poikkeuksetta annettu palo- ja pelastustoimelle.
Tämän lisäksi esimerkiksi satamille ja
tekniselle toimelle on annettu erityisesti vahinkojen jälkitorjuntaan liittyviä tehtäviä.
Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee 2. lakiehdotuksen
5 §:n 3 momentin mukaan osallistua öljyvahinkojen
torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa jälkitorjunnasta siten
kuin 2 momentissa tarkoitetussa öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa
tarkemmin määrätään.
Myös 3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentissa on
vastaavanlainen viittaus. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
katsonut, että säännöksissä käytetystä sanamuodosta
"siten kuin öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa tarkemmin
säädetään" voi saada vaikutelman,
jonka mukaan kunnan viranomaisen tehtävät määräytyisivät
olennaisesti vasta torjuntasuunnitelman perusteella. Tämä ei ole
asianmukaista perustuslain 121 §:n 2 momentin
kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoo, että säännösten
sanamuotoa on siksi syytä pyrkiä selkeyttämään.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten ympäristövaliokunta
ehdottaa 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momenttia ja
3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momenttia muutettavaksi
samalla tavoin siten, että säännösten
tarkoitusta selvennetään. Valiokunta ehdottaa
momentin jakamista kahteen virkkeeseen, jolloin siitä ilmenee
selkeästi, että torjuntasuunnitelmassa ei määrätä kunnan
viranomaisen tehtävistä, vaan suunnitelman tulee vain
sisältää tiedot niistä viranomaisista
ja laitoksista, joille kunnissa on annettu öljyntorjuntaan
liittyviä tehtäviä.
Lisäksi on muutettava 3. lakiehdotuksen johtolausetta
sekä 19 §:ää, sillä mainittua
lainkohtaa on muutettu hallituksen esityksellä Suomen talousvyöhykkeestä ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (EV 126/2004
vp). Pykälän soveltamisalaan tulee siten lisätä nykyisen
aavan selän lisäksi talousvyöhyke.