Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää Pyhä-Luoston kansallispuiston perustamista tärkeänä ja kannatettavana. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esityksellä täydennetään kansallispuistoverkkoa Keski-Lapin alueella laajentamalla vuonna 1938 perustettua Pyhätunturin kansallispuistoa vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja soidensuojelun perusohjelmaan kuuluville Luoston tunturiselänteen alueille. Pyhätunturilta Luostolle ulottuva tunturiselänne metsineen ja soineen on maisemallisesti ja luontoarvoiltaan merkittävä kokonaisuus. Alue kuuluu tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin ja on matkailun kannaltakin huomattava. Kansallispuiston perustamisen ja hoidon tavoitteena on osaltaan sovittaa suojelu ja matkailukäyttö yhteen siten, että puiston alue säilyy mahdollisimman luonnontilaisena.

Paikallisten asukkaiden perinteiset oikeudet

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:n mukaan Pyhä-Luoston kansallispuistoon sovelletaan, mitä luonnonsuojelulain 13—15 §:ssä säädetään rauhoituksesta lukuunottamatta 14 §:n 1 momentin 8 kohtaa. Kieltoja lievennettäisiin asetuksella. Esityksen mukaan tarkoituksena on antaa luonnonsuojelulain 16 §:n nojalla kansallispuistoa koskeva valtioneuvoston asetus, jolla turvattaisiin paikallisten asukkaiden perinteisiä oikeuksia.

Ympäristövaliokunta on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamista koskevassa mietinnössään (YmVM 17/2004 vp) todennut, että perustuslain 80 §:n 1 momentin lailla säätämistä koskevan vaatimuksen vuoksi on asianomaisen lain kannalta välttämätöntä, että paikallisten asukkaiden perinteisten oikeuksien perusteista säädetään laissa. Valiokunta on myös asiaa koskevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 29/2004 vp) viitaten mainitussa mietinnössään todennut, että luonnonsuojelulain 16 §:n valtuus on täysin avoin eikä se siten perustuslain näkökulmasta riittävällä tarkkuudella rajoita asetuksenantajan harkintavaltaa. Perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset rajoittavat valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä. Valtuussäännöksen käyttöala on suppea, joten sen nojalla ei voida antaa hallituksen esityksessä tarkoitettua valtioneuvoston asetusta.

Edellä mainitulla perusteella ympäristövaliokunta ehdottaa metsästystä koskevan säännöksen sisällyttämistä Pyhä-Luoston kansallispuiston perustamislakiin nykyisen asetuksenantovaltuuden sijaan. Uudessa pykälässä todetaan, että kansallispuiston alueella on metsästys sallittua metsästyslain 8 §:n mukaisesti lukuunottamatta puiston reittien, palvelurakenteiden ja matkailukeskusten läheisyydessä olevia alueita. Metsästykselle sallitut alueet osoitetaan rasterilla lain liitteeksi otettavassa uudessa kartassa. (KARTTA NÄHTÄVISSÄ PDF-MUODOSSA.)

Poronhoidon harjoittaminen poronhoitolain (848/1990) mukaisesti on kansallispuistossa sallittu suoraan luonnonsuojelulain 14 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla. Poronhoidon harjoittamisesta ei siten ole tarpeen säätää laissa erikseen.

Onkiminen ja pilkkiminen on kansallispuistossa sallittu luonnonsuojelulain 14 §:n 5 kohdan nojalla. Puiston alueella ei ole merkittäviä kalavesiä. Myöskään oikeudesta kalastaa ei siten ole tarpeen säätää laissa erikseen.

Kaivos- ja matkailutoiminta kansallispuistossa

Kansallispuiston keskellä on Lampivaaran kaivospiiri, josta louhitaan pääasiassa ametistia. Kaivostoiminta on pienimuotoista, eikä sitä voi verrata varsinaiseen kaivostoimintaan. Pikemminkin toiminta itsessään on nähtävyys, joka tukeutuu vahvasti matkailuun. Hallituksen esityksen mukaan kansallispuiston perustamisella ei ole rajoittavia vaikutuksia puiston alueella sijaitsevan kaivospiirin toimintaan. Lampivaaran lainvoimaisen kaivospiirin kaivosoikeus on voimassa alueella luonnonsuojelulain 71 §:n perusteella. Tämän lainkohdan nojalla luonnonsuojelulaki tai sen nojalla annetut päätökset eivät rajoita sellaisen oikeuden käyttämistä, joka ennen suojelualueen rauhoitusmääräysten voimaantuloa perustettuna oikeutena kohdistuu suojelualueeseen.

Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on säätää kaivos- ja matkailutoiminnasta kansallispuistossa valtioneuvoston asetuksella, koska kaivospiirin oheispalveluiden toiminta ulottuu eräiltä osin kaivospiirin rajojen ulkopuolelle, jossa rauhoitussäännökset ovat voimassa. Tästä syystä on kaivospiirin ja siihen liittyvien oheispalvelujen toiminta tarpeen erikseen turvata luonnonsuojelun tavoitteet huomioon ottaen. Ympäristövaliokunta viittaa edellä lausumaansa siitä, että asetusta ei voida antaa luonnonsuojelulain 16 §:n nojalla, ja ehdottaa siksi sääntelyn lisäämistä 1. lakiehdotukseen eli puiston perustamislakiin. Uudessa 5 §:ssä säädetään, että puiston alueella on rauhoitussäännösten estämättä sallittu ametistin ja muiden korukivien taloudellinen hyödyntäminen sekä tähän liittyvä pienimuotoinen matkailutoiminta. Toiminnoille sallittu alue merkitään rasterilla lain liitteeksi otettavassa uudessa kartassa.

Valiokunta viitaten Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamista koskevaan mietintöönsä (YmVM 17/2004 vp) toteaa lisäksi, että kansallispuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta luonnonsuojelulain 15 §:n nojalla alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja.

Valiokunnan muutosehdotuksen vuoksi voimaantuloa koskevan pykälän numerointia on muutettava.

Kansallispuiston eri käyttömuotojen yhteensovittaminen

Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa määrätään alueen erilaisista maankäyttötavoista siten, että luonnonsuojelulliset tavoitteet ja kasvava luontomatkailu on mahdollista sovittaa yhteen. Valiokunta painottaa alueen kaikki sidosryhmät kattavan yhteistyön suurta merkitystä hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelussa. Avoimen ja osallistavan valmistelun ansiosta puiston perustamisella on laaja hyväksyntä alueella.

Perustettavan kansallispuiston matkailukäyttö on intensiivistä. Alueella on tällä hetkellä noin 120 000 käyntikertaa vuodessa. Käyntimäärien odotetaan lisääntyvän noin puolella vuoteen 2010 mennessä. Alueen palvelut luontokeskuksineen ja reitistöineen ovat jo varsin kattavat. Niiden laatua on kuitenkin parannettava, jotta ne vastaavat kasvavan matkailun tarpeita.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kasvava luontomatkailu edellyttää alueen luonnonsuojelullisten tavoitteiden turvaamiseksi riittävien voimavarojen turvaamista puiston hoitoon. Resurssien turvaaminen kansallispuistojen ylläpitoon ja yleisen strategian laatiminen kasvavan matkailukäytön ja luonnonsuojelutavoitteiden yhteensovittamiseksi on myös yleinen, kaikkia kansallispuistoja lähivuosina koskeva tavoite.