Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ehdotetut muutokset täsmentävät eräitä ympäristönsuojelulain säännöksiä, selventävät käytännössä esiintulleita epäselvyyksiä ja lisäävät päätöksenteon joustavuutta. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä mainitaan myös laitokseen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvät toiminnan osat. Muutoksen tarkoituksena on täsmentää määritelmä vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan ja käytännössä jo pitkälti omaksuttua tulkintaa. Täsmentäminen on tarpeen myös, jotta säännös vastaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun ns. IPPC-direktiivin (96/61/EY) 2 artiklan 3 kohdassa olevaa laitoksen määritelmää. Määritelmän täsmentäminen selventää lupaharkinnan ulottuvuutta eli sitä, mistä toiminnan eri osista luvassa voidaan antaa määräyksiä. Tällaisia toimintoja ovat hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan esimerkiksi aputoiminnot, kuten lastaus ja varastointi, jotka liittyvät suoraan luvanvaraiseen toimintaan olematta itsenäisesti luvanvaraisia.

Valiokunta painottaa, että säännös ei laajenna luvanvaraisuutta, vaan tarkentaa toiminnan määritelmää. Valiokunta täsmentää tässä yhteydessä yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 10/I) sisältyvää esimerkkiä korostamalla, että esimerkiksi lannan levitys pellolle, etäälle itse karjasuojasta, ei ole määritelmän tarkoittamassa kiinteässä teknisessä eikä toiminnallisessa yhteydessä karjasuojaan, eikä lupamääräyksiä voida ulottaa siihen. Sen sijaan lannan varastointi ja levitys karjasuojan välittömässä läheisyydessä voidaan ottaa lupaharkinnassa huomioon ja antaa näitä koskevia lupamääräyksiä.

Erillään edellisestä on pidettävä ympäristönsuojelulakiehdotuksen 35 §:n uusi 4 momentti, joka koskee samalla toiminta-alueella sijaitsevia, erikseen luvanvaraisia toimintoja. Uusi 4 momentti korvaa voimassa olevan ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä olevan toimintakokonaisuuden määritelmän. Toimintakokonaisuuskäsitettä ei käytetä laissa, mutta useiden toimintojen muodostamasta kokonaisuudesta on säännöksen mukaan kysymys, kun erikseen luvanvaraiset toiminnat muodostavat sellaisen teknisen ja toiminnallisen yhteyden, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä.

Valvontaviranomaiset

Ympäristönsuojelulain 22 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan työvoima- ja elinkeinokeskus valvoo lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista siltä osin kuin kyse on yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa N:o 1728/2003/EY tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten noudattamisen valvonnasta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan valvonta kohdistuu käytännössä valtioneuvoston päätöksiin, jotka koskevat maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista, puhdistamolietteen käyttöä maanviljelyksessä sekä pohjavesien suojelemista eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta.

Valiokunta pitää valvonnan tehostamista tarpeellisena, mutta katsoo, että säännöstä on täsmennettävä sen selventämiseksi, että työvoima- ja elinkeinokeskukset eivät käytä ympäristönsuojelulain mukaisesti varsinaisille valvontaviranomaisille kuuluvia valvontatoimivaltuuksia. Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 22 §:n 4 momentin täsmentämistä siten, että siitä selkeästi ilmenee työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimivalta, joka rajoittuu velvollisuuteen ilmoittaa valvonnassa havaitsemistaan puutteista ympäristönsuojelulain mukaisille valvontaviranomaisille eli kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai alueelliselle ympäristökeskukselle. Työvoima- ja elinkeinokeskuksella ei siten ole toimivaltaa käyttää ympäristönsuojelulain 13 luvun mukaista hallintopakkoa mahdollisten rikkeiden tai laiminlyöntien korjaamiseksi. Valiokunta pitää myös hallinnon tehokkuuden ja siten resurssien turvaamisen kannalta välttämättömänä, että eri viranomaisten toimivaltarajat ovat mahdollisimman selkeitä.

Tyyppihyväksyntään liittyvät tarkastuslaitokset

Ympäristönsuojelulain 24 §:ssä säädetään niistä viranomaisista ja laitoksista, jotka voivat toimia tyyppihyväksyntää suorittavina laitoksina. Pykälään ehdotetaan otettavaksi asetuksenantovaltuus sekä yksityisen laitoksen velvoite noudattaa yleisiä hallintosäädöksiä silloin, kun laitokselle on annettu julkisia hallintotehtäviä. Valiokunta pitää näitä muutoksia kannatettavina ja tarpeellisina. Valiokunta ehdottaa kuitenkin 1. lakiehdotuksen 24 §:n 3 momenttiin kielellistä tarkistusta säännöksen selkeyttämiseksi. Valiokunta ehdottaa myös asetuksenantovaltuutukseen kielellistä muutosta.

Lupamääräyksen suhde asetuksen vähimmäisvaatimukseen

Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan lupamääräys voi olla asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi, ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi tai vesien suojelemiseksi.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan edelliseen lisättäväksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) noudattaminen, jos yhteisön säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetussa asetuksessa näin säädetään. Valiokunta pitää muutosta tarpeellisena siksi, että voimassa oleva laki ei mahdollista IPPC-direktiivin mukaisen BAT-periaatteen täysimääräistä noudattamista erityisesti suuria polttolaitoksiaTietyistä suurista polttolaitoksista ilmaan aiheutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY. ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) koskevien direktiivienOrgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden rajoittamisesta annettu neuvoston direktiivi 1999/13/EY. tarkoittamia toimintoja koskevia lupia käsiteltäessä. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä esityksen perusteluissa (s. 14/II) esitettyä toteamusta siitä, että muutoksella ei pyritä lupamääräysten kiristämiseen. Asetuksesta voidaan poiketa parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi vain, jos yhteisön säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa näin säädetään.

Meluilmoitus

Ympäristönsuojelulain 60 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitus melua tai tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta tehdään aina kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka käsittelee asian. Valiokunta pitää ilmoitusmenettelyä koskevaa muutosta perusteltuna ja katsoo, että se selkeyttää ympäristö- ja terveysviranomaisten välistä työnjakoa ja siten ilmoitusmenettelyä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kunnan terveysviranomaisella on melun mittaamista ja arviointia koskevaa kokemusta, jota on tarkoituksenmukaista jatkossakin hyödyntää pyytämällä terveysviranomaiselta tarvittaessa lausunto ennen ilmoituksesta tehtävän päätöksen antamista. Koska kysymys on viranomaisten välisen yhteistyön järjestämisestä, valiokunta ei pidä asiaa koskevan sääntelyn ottamista lain tasolle tarpeellisena. Valiokunnan mielestä on tarpeen harkita, tarvitaanko lausuntomenettelystä asetustasoista, erikokoisten kuntien erilaiset resurssit huomioon ottavaa sääntelyä. Sinänsä työnjaon selkeyttämisellä voidaan edistää myös kunnan resurssien tehokasta käyttämistä.

Kuulemismenettely

Hallituksen esitykseen sisältyy lisäksi eräitä kuulemismenettelyä joustavoittavia ehdotuksia. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotuksia perusteltuina. Valiokunta kiinnittää kuitenkin erityisesti huomiota 1. lakiehdotuksen 98 §:ään. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätöksen tehneen viranomaisen velvollisuus järjestää kuuleminen valituksen johdosta rajataan ympäristölupapäätöksiin. Kuulemismenettelyä ehdotetaan nopeutettavaksi lyhentämällä kuulutusaika valituksista 30 päivästä 14 päivään. Valiokunta pitää tavoitetta muutoksenhaun nopeuttamisesta kannatettavana, sillä voimassaolevan lain mukainen kuulemismenettely on yleisesti koettu hitaaksi ja työlääksi. Valiokunta toteaa, että kuulutusajan lyhentäminen ei vaikuta olennaisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, sillä ne asianosaiset, joilla on erityinen intressi asiassa, saavat valituksista erikseen tiedon vastineensa antamista varten. Kuulutusajan lyhentämisen vaikutusta on kuitenkin tarpeen erityisesti seurata ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos muutos arviosta poiketen kuitenkin heikentäisi vaikutusmahdollisuuksia.

Valiokunta on myös tehnyt korjauksen 1. lakiehdotuksen 96 §:n 2 momenttiin, josta on jäänyt erehdyksessä pois viittaus valtioneuvoston päätökseen.

Kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten rikkomisen rangaistavuus

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 116 §:n mukaan rangaistussäännöksen soveltamisalaan lisätään lain 19 §:n nojalla annettujen kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten rikkominen. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 18/II) mukaan lisäys vastaa säännöksen alkuperäistä tarkoitusta ja on luonteeltaan lähinnä selventävä. Valiokunnan mielestä muutosta ei kuitenkaan ole pidettävä selventävänä, vaan rangaistussäännöksen alaa asiallisesti muuttavana. Valiokunta ei pidä ehdotettua muutosta perusteltuna, vaan katsoo, että kriminalisoinnin hyväksyttävyys valtiosäännön kannalta ja muutoin on selvitettävä. Paikallisiin ympäristönsuojelumääräyksiin mahdollisesti sisältyvät kiellot ja velvoitteet voivat olla ongelmallisia säädöstasoltaan suhteessa perustuslain 80 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla. Myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää muun ohella, että rangaistukseen tuomitsemisen tulee perustua lakiin, joka on sisällöltään riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Täsmällisyysvaatimuksella on rikosoikeudessa oikeusturvasyistä korostettu merkitys. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen kantaan viitaten valiokunta toteaa, että avoimia, epätäsmällisiä kriminalisointeja tulee välttääPeVM 25/1994 vp s. 8/I.. Valiokunta ehdottaa näillä perusteilla ehdotetun sääntelyn poistamista. Kriminalisoinnit säilyvät siten voimassa olevan lain mukaisina. Valiokunta katsoo, että myös muiden vastaavien kunnallisten määräysten kriminalisointien valtiosääntöoikeudellista ja yleistä hyväksyttävyyttä on tarpeen selvittää ja saattaa ne perustuslain edellyttämään muotoon. Valiokunta pitää sinänsä tärkeänä, että seuraamusjärjestelmä on toimiva.

Ratkaisukokoonpano ympäristölupavirastossa

Hallituksen esityksessä ehdotetaan ympäristölupavirastoista annetun lain muuttamista siten, että asian ratkaisukokoonpano ympäristölupavirastossa voi yksinkertaisissa asioissa poiketa normaalista kollegiaalisesta päätöksenteosta. Esityksen 3. lakiehdotuksen 10 a §:n 1 kohdan mukaan johtajan määräämä ympäristöneuvos ratkaisee asian, joka koskee vesilain 1 luvun 15 §:ään perustuvaa lupahakemusta, jos hakemuksen kohteena olevan hankkeen ympäristövaikutukset ovat muutoin hankkeen laajuus huomioon ottaen vähäiset.

Valiokunta pitää päätöksenteon joustavoittamista ehdotetulla tavalla tarkoituksenmukaisena. Valiokunta ehdottaa kuitenkin säännöksen muuttamista paremmin perustelujaan vastaavaksi sitomalla ympäristöneuvoksen ratkaistavissa oleva asia hankkeen vaikutusten vähäisyyteen ympäristövaikutusten sijaan. Esityksen perustelujen (s. 19/II) mukaan säännös voi käytännössä tarkoittaa lähinnä pienimuotoista laiturin rakentamista tai rannan pengertämistä. Ilman valiokunnan ehdottamaa muutosta säännös saattaisi sen sijaan mahdollistaa myös laajempien hankkeiden käsittelyn yhden ratkaisijan kokoonpanolla, jos hankkeen ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Muutettu sanamuoto merkitsee, että huomioon otetaan myös muihin etuihin kuin ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Valiokunta ehdottaa lisäksi saman lainkohdan muuttamista siten, että kollegiaalisesta käsittelystä voidaan poiketa vain, jos yleinen tai yksityinen etu ei vaadi asian käsittelyä normaalissa kokoonpanossa. Tämä on tarpeen siksi, että lainkohdan soveltamisalan piiriin kuuluva asia voi olla myös sellainen, että asianosaisten vaatimukset ja oikeussuojaodotukset ovat vastakkaiset tai esimerkiksi laillisesta rantaviivasta tai kiinteistörajasta on epäselvyyttä. Suhteellisen pienessäkin hankkeessa saatetaan myös joutua suorittamaan intressivertailu luvan edellytysten selvittämiseksi ja määräämään käyttöoikeuksista toisen omaisuuteen ja varsinkin laituritapauksissa myös naapuruushaittakorvauksia. Valiokunnan ehdottamalla muutoksella selvennetään, että yhden ratkaisijan kokoonpanoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi kuvatunlaisissa muissa kuin suhteellisen yksinkertaisissa asioissa.