Perustelut
Asuntomarkkinoiden suuret muutokset eivät alkaneet äkillisesti
viime syksynä. Normaalien vuokra-asuntojen rakentaminen
pysähtyi käytännössä jo
vuosia sitten. Asetetuista tavoitteista on jääty
selvästi. Yhteiskunnan tuella onkin rakennettu vuokra-asuntoja
lähinnä vain erityisryhmille.
Hallituksen vuoden 2009 talousarviossa ei luoda riittäviä edellytyksiä tavallisten
kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannolle. Talousarvioon liittyvä hallituksen
esitys eduskunnalle laiksi korkotuesta vuokra-asuntojen rakentamislainoille
vuosina 2009 ja 2010 rakennusalan työllisyyden edistämiseksi
on sinänsä oikean suuntainen, mutta riittämätön
askel vuokra-asuntotuotannon elvyttämisessä.
Esitetyssä mallissa vuokrat määräytyvät markkinaehtoisesti,
jolloin toimenpide ei lisää eniten kysyttyjen
kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa. Viime syksynä uuden
valtion korkotuella tehtävän ara-vuokratalon omakustannusvuokratasoksi
arvioitiin kasvukeskuksissa 13—15 euroa/m2/kk
ja Helsingin seudulla vielä 2—3 euroa/m2/kk
korkeammaksi. Kun ara-tuotannossa on pidetty tavoitteena tuottaa
vuokra-asuntoja ensisijaisesti pieni- ja keskituloisille vuokra-asukkaille,
eivät edellä mainitun tasoiset vuokrat sekä pieni-
ja keskituloisten maksukyky voi todellisuudessa kohdata toisiaan.
Jotta kohtuuhintaisessa vuokra-asuntotuotannossa voitaisiin
päästä edes lähelle asetettuja määrällisiä tavoitteita
ja jotta ihmisille voitaisiin jatkossakin tarjota kohtuuhintaisia
vuokra-asuntoja, ara-vuokra-asuntojen uustuotannon korkotukilainoituksen
ehtoja olisi korjattava pikaisesti siten, että korkotuen
nykyinen omavastuukorko 3,4 % puolitettaisiin. Näin
päästäisiin pääkaupunkiseudullakin
noin 10 euron/m2 lähtövuokratasoon,
jota voidaan pitää asumisen nykyhinnoissa kohtuullisena.
Jos arvioidaan, että vuonna 2009 rakennettavia vuokra-asuntoja
olisi 5 000, korkotasoksi oletetaan 5 % ja hankinta-arvoksi
2 500 euroa/m2, tulisi tavallisten
vuokra-asuntojen investointiavustuksiin varata noin 60 miljoonan
euron myöntövaltuus. Tällöin
valtion korkotukimenot kasvaisivat ensimmäisen vuoden aikana noin
8 miljoonaa euroa.
Myös ara-vuokra-asuntojen perusparannusjärjestelmä tulisi
uusia siten, että korkotukilainoituksen ehtoja parannetaan
ja tuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen. Vanhojen vuokratalojen
peruskorjaus on kiireellistä saada liikkeelle erityisesti
ottaen huomioon synkentynyt taloudellinen tilanne ja kuluvan sekä ensi vuoden
rakennusalan työllisyysnäkymät. Samalla
on mahdollista huolehtia remonttien energiatehokkuudesta siten,
että korkotuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen
niin, että alhaisimman koron saa eniten energiatehokkuutta
edistävä remontti. Järjestelmä olisi
yksinkertaisesti porrastettu siten, että omavastuuosuus
laskisi asteittain energiatehokkuuden toteutumisen suhteen ja alhaisin
omavastuu eli 1,7 % on sellaisilla remonteilla, jotka täyttävät
kaikki ennalta asetetut energiatehokkuustavoitteet.
Huomattavaan osaan varsinkin kuntien omistamista vuokra-asunnoista
ei ole tehty merkittäviä korjaustoimenpiteitä talojen
valmistumisen jälkeen. Näiden vuokratalojen korjausvelka
on näin noussut sellaiseksi, ettei näitä taloja
enää pystytä korjaamaan ilman, että korjattujen
talojen vuokrat muodostuisivat kohtuuttomiksi pieni- ja keskituloisille
ihmisille ja perheille.
Lisäksi olisi tarvittaessa varmistettava se, että jos
rahalaitokset eivät myönnä korkotukituotantoon
uustuotantoon ja perusparannuksiin lainoitusta, valtio käynnistäisi
itse korkotukilainojen myöntämisen esimerkiksi
Valtiokonttorin kautta.