Perustelut
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys
ja muu jätehuolto on perustunut tuottajavastuuseen vuodesta
2005 alkaen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säännösmuutoksia
tuottajavastuun täsmentämiseksi sekä uusien,
uudelleenlaadittuun sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta
annettuun direktiiviin (SER-direktiivi) perustuvien velvoitteiden
täytäntöönpanemiseksi.
Uudelleenlaadittu SER-direktiivi edellyttää aikaisempaa
tiukempien tavoitteiden asettamista sähkö- ja
elektroniikkalaiteromun erilliskeräykselle ja
hyödyntämiselle, uusia vaatimuksia tuottajan ja
jakelijan velvollisuudesta järjestää romun
erilliskeräys, säännöksiä laiteromun
laittomien siirtojen ehkäisemiseksi sekä etämyynnin
sisällyttämisestä tuottajavastuun piiriin.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina
katsoen, että niillä edistetään
sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön
valmistelua, kierrätystä ja muuta hyödyntämistä, parannetaan
kuluttajan mahdollisuuksia toimittaa käytöstä poistettu
laite vastaanottopaikkaan veloituksetta ja ilman uuden laitteen
ostovelvoitetta sekä vähennetään
hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla tuottajien rekisteröinti-
ja raportointimenettelyjä.
Valiokunta on myös mietinnössään
YmVM 23/2010 vpHallituksen esitys jätelaiksi
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 199/2010
vp. korostanut, että myös tuottajavastuulle
on asetettava riittävän kunnianhimoiset kierrätystavoitteet.
Nyt SER-direktiivi edellyttää, että tavoitteena
on 45 %:n keräysaste vuodesta 2016 alkaen ja 65 %:n
keräysaste vuodesta 2019 alkaen.
Tuottajavastuuseen perustuvat jätehuoltojärjestelmät
ovat vähitellen vakiintumassa. Järjestelmän
kautta talteen saadun SER-laiteromun keräysaste on kuitenkin
vielä vaatimaton, ja sadat pienet yritykset ovat jääneet
tuottajavastuun ulkopuolelle. Arvion mukaan noin puolet SER-laiteromusta
ohjautuu tuottajien järjestämän jätehuollon
ulkopuolelle. On myös huomattava, että suurin
osa ehjien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytöstä on
normaalin käytetyn tavaran kaupan piirissä kierrätyskeskuksissa, kirpputoreilla
ja internetin myyntisivustoilla. Tuottajayhteisöjen tietojen
mukaan virallisen tuottajavastuujärjestelmän kautta
kulkee lähes 80 % kaikesta arvoltaan negatiivisesta
romusta, mutta vain 15 % arvokkaasta romusta.
Lakiehdotuksen uusi 117 a § ehkäisee
sähkö- ja elektroniikkalaitteiden laittomia jätesiirtoja aikaisempaa
paremmin. Säännöksen mukaan käytettyä laitetta
tuotteena toiseen maahan siirtävän laitteen haltijan
on osoitettava laitteen luokitus jätteen käsitteen
kannalta. Jos laitteen luokittelusta tuotteeksi ei ole riittävää näyttöä,
sitä on pidettävä jätteenä ja
jätteen kansainvälisille siirroille säädettyjä vaatimuksia
on noudatettava.
Valiokunta pitää hallituksen esitystä erityisen
merkittävänä siksi, että sillä saatetaan
tuottajavastuujärjestelmä koskemaan ensimmäistä kertaa
myös etämyyntiä eli käytännössä nettikauppaa.
Yhä suurempi osa laitekaupasta on siirtynyt nettikauppojen
kautta tapahtuvan etämyynnin piiriin, ja siten ns. vapaamatkustajien kasvavasta
määrästä on muodostunut jo merkittävä ongelma
tuottajavastuun piirissä oleville tuottajille, jotka joutuvat
kustantamaan myös näiden myymien laitteiden jätehuollon.
Lakiehdotuksen 66 a §:n mukaan Suomessa toimivan
tuottajan, joka myy etäkaupalla (nettikaupan välityksellä)
sähkö- ja elektroniikkalaitteita suoraan käyttäjälle
toiseen EU-maahan, on nimettävä valtuutettu edustaja,
joka tuottajan sijasta vastaa tämän velvollisuuksien
täyttämisestä kyseisessä maassa.
Vastaavasti toisessa EU-maassa toimivan tuottajan, joka myy tuotteitaan Suomeen
etämyynnillä suoraan käyttäjille,
on nimettävä edustaja, joka vastaa tuottajan velvollisuuksien
täyttämisestä Suomessa. Direktiivi myös
velvoittaa jäsenvaltioiden viranomaiset tekemään
keskenään yhteistyötä ja huolehtimaan riittävästä tiedonkulusta
sen varmistamiseksi, että tuottajat noudattavat direktiivin
säännöksiä. Yhteistyö on
välttämätöntä, sillä jäsenvaltiot
eivät pysty pelkästään oman
lainsäädäntönsä perusteella
velvoittamaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta toimijaa.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä,
että SER-laiteromun osalta nettikauppaan liittyvä ns.
vapaamatkustajaongelma muutoksen kautta merkittävästi
pienenee. Valitettavaa kuitenkin on, että sääntelyä ei
voida käytännössä soveltaa muihin
kuin EU-maihin sijoittuneen nettikaupan osalta, joten osa ongelmasta
jää edelleen muiden tuottajien kustannettavaksi.
Koska samantyyppinen vapaamatkustajaongelma liittyy muihinkin tuottajavastuun
alaisiin jätelajeihin, tulisi niidenkin osalta ryhtyä toimiin
ongelman ratkaisemiseksi.
Valiokunta toteaa lopuksi, että EU:n markkinoille tuotavien
sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisältämiä vaarallisten
aineiden pitoisuuksia rajoitetaan erillisellä direktiivillä (2011/65/EU),
jonka mukainen toimivaltainen viranomainen Suomessa on Turvallisuus-
ja kemikaalivirasto. Myös vaarallisten aineiden pitoisuuksien
osalta riittävän valvonnan järjestäminen
etämyynnissä EU:n ulkopuolisista maista suoraan
käyttäjälle on ongelma.