Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Sipoonkorven kansallispuisto turvaa metropolialueen luonnon
monimuotoisuutta
Sipoonkorven kansallispuisto ehdotetaan perustettavaksi valtion
omistamille alueille, jotka sijaitsevat Sipoon kunnassa sekä Vantaan
ja Helsingin kaupungeissa. Perustettavan kansallispuiston pinta-ala
olisi yhteensä 1 857 hehtaaria. Valiokunta toteaa,
että kansallispuisto on osa nopeasti kasvavan metropolialueen
suojelualue- ja ekologista verkostoa, jolla pyritään
hidastamaan seudun luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä Suomen
kansallisten ja kansainvälisten luonnonsuojelutavoitteiden
mukaisesti.
Kansallispuiston perustamisella suojellaan metsiä,
kallioita, soita sekä perinneympäristöiksi
luonnehdittavia alueita niin sanotulla Sipoonkorven ydinalueella.
Valiokunta toteaa, että etenkin luonnontilaiset metsäiset
kallioalueet vähenevät nopealla vauhdilla koko
metropolialueella. Tässä suhteessa Sipoonkorven
perustettava kansallispuisto täydentää Espoon
Nuuksion kansallispuiston ja Kirkkonummella sijaitsevan Meikonsalon
luonnonsuojelualueen sekä eräiden muiden pienempien
suojelualueiden muodostamaa pääkaupunkiseudun
viherkehää.
Sipoonkorven alueelle on ominaista jyrkkäpiirteinen
pinnanmuodostus, jossa karut ja jyrkänteiset kalliot, rehevät
rinnemetsät sekä pähkinää ja
lehmusta kasvavat lehdot vaihtelevat. Alueen hemi- ja eteläboreaalinen
lajisto on monipuolinen, ja siihen sisältyy lukuisia uhanalaisia
ja harvinaisia lajeja. Valiokunta painottaa perustettavan Sipoonkorven
kansallispuiston muodostavan metropolialueella tärkeän
lisän metsäisten kallioiden, pikkusoiden, kulttuuriympäristöjen
sekä pienistä virtavesistä riippuvaisten luontotyyppien
ja lajien suojeluun.
Kansallispuiston on suojelutavoitteensa ohella pystyttävä palvelemaan
myös virkistystä, opetusta ja luontoharrastusta
sekä tutkimusta. Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen
metropolialueelle takaa paikallisen ja seudullisen virkistys- ja
luontoharrastuksen. Myös opetuksen kannalta kyseessä on
merkittävän ja vetovoimaisen potentiaalin kehittäminen
tiivistyvän ja asukasmäärältään
kasvavan alueen ytimessä.
Lisääntyvä virkistyspaine ja kasvava
kävijämäärä asettavat
kuitenkin erittäin suuret haasteet kansallispuiston hoidolle,
opastukselle ja virkistyspalveluiden kehittämiselle. Sipoonkorven
kansallispuisto on sen perustamistavoitteisiin sekä kasvaviin
kävijä- ja käyttöpaineisiin nähden
pinta-alaltaan pieni sekä kiinteistörakenteeltaan
varsin hajanainen. Esimerkiksi Espoon Nuuksio on sijainniltaan Sipoonkorpea
syrjäisempi ja pinta-alaltaan huomattavasti suurempi (noin
5 000 hehtaaria) kansallispuisto.
Kaavoituksella keskeinen merkitys kansallispuiston lähialueiden
ekologisten käytävien turvaamisessa
Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen toteuttaa Uudenmaan
maankäyttöä ohjaavien eriasteisten kaavojen
tavoitteita ja vahvistaa osaltaan metropolialueen luonnonsuojeluun
ja virkistyskäyttöön tarkoitettujen alueiden
verkostoa. Ympäristöministeriö vahvisti
Itä-Uudenmaan maakuntakaavan 15.2.2010 lukuun ottamatta
Helsingin liitosaluetta. Perustettavaksi esitetyn kansallispuiston
alueet on maakuntakaavassa lähes kokonaan osoitettu suojelualueeksi.
Helsinki, Sipoo ja Vantaa valmistelevat alueelle yleiskaavaa ja
suunnittelevat Sipoonkorven läheisyyteen uusia asuinalueita. Alue
tarjoaa myönteisiä mahdollisuukisa luonnonläheisten
alueiden rakentamiseen. Uusi asutus tulee kuitenkin aiheuttamaan
kansallispuistolle kasvavan virkistyskäyttöpaineen.
Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty
yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen
kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin
luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin
tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan
asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. Pääkaupunkiseudulla
on valtion, kuntien ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallinnassa yhteensä noin
18 000 ha luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön
tarkoitettuja alueita, joiden kytkeytyneisyyttä toisiinsa
tulee edelleen parantaa kaavoituksen avulla. Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että kansallispuiston läheisyydessä sijaitsevien
Vantaan kaupungin Kuusijärven ja Ojangon virkistysalueiden
suuntaan luodaan toimivat yhteydet. Lisäksi eri toimijoiden
välistä yhteistyötä on lisättävä siten,
että koko viherkehän lähiluonto- ja luontomatkailukohteet
palvelevat käyttäjiä nykyistä paremmin.
Sipoonkorven—Östersundomin alueelle kaavaillun
lisäasukasmäärän edellyttämien
lähivirkistysalueiden osalta valiokunta toteaa, että niistä päätetään
kaavoitusprosessissa. Maankäyttö- ja rakennuslaki
edellyttää erityisesti, että yleiskaavassa
osoitetaan riittävät virkistysalueet, mikä Sipoonkorven
lähialueiden suunnittelussa on keskeistä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kaavoituksen
yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys
ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien
viherkäytävien säilyminen erityisesti
Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien
riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen
ja kansallispuiston välissä. Maankäyttö-
ja rakennuslain mukaan yleiskaavassa voidaan antaa suojelumääräyksiä,
jos se on maiseman, luonnonarvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen
takia tarpeen.
Sipoonkorven kansallispuiston läheisyydessä vireillä olevista
ja tulevaisuudessa mahdollisesti haettavista maa-ainesten ottamista
koskevista lupahakemuksista valiokunta toteaa, että lupien käsittelyn
yhteydessä tulee huolehtia maa-aineslain (555/1981)
6 §:n luvan myöntämisen edellytysten
toteutumisesta. Maa-ainesten ottamisessa on huomioitava alueen luonnonsuojelulliset
ja maisema-arvot. Alueella, jolla on toimenpiderajoitus kaavoituksen
laatimista varten, on huolehdittava lisäksi, ettei maa-aineslupa
tuota huomattavaa haittaa kaavoitukselle eikä turmele maisemakuvaa.
Lisäksi rakennuslupahakemusten yhteydessä tulee
huolehtia maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n
edellytysten toteutumisesta. Rakentaminen ei saa aiheuttaa haittaa
kaavoitukselle tai vaikeuttaa erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön
arvojen säilyttämistä sekä virkistysarvojen
turvaamista.
Kansallispuistoa tarpeen laajentaa yhtenäisemmäksi
kokonaisuudeksi
Valiokunta painottaa, että kansallispuistoa tulee perustamisen
jälkeen nopealla aikataululla yhtenäistää ja
laajentaa erityisesti Helsingin ja valtion välisin maanvaihdoin.
Lisäksi tulee selvittää mahdollisuuksia
muiden julkisoikeudellisten tahojen, kuten esimerkiksi Uudenmaan
virkistysalueyhdistyksen ja valtion välisiin maanvaihtoihin
ja alueiden liittämiseen kansallispuistoon. Valiokunta
korostaa myös yleisesti metropolialueen suojelualueiden
verkoston kattavuuden laajentamista ja samalla myös riittävien
ekologisten yhteyksien luomista.
Yksityisten maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla
tulee pyrkiä Sipoonkorven kiinteistörakenteen
eheyttämiseen ensisijaisesti METSO-hankintarahoituksella.
METSO-ohjelman keinoja tulisi käyttää alueen
luonnonarvojen ja maiseman säilyttämisessä.
Valiokunta pitää myös maakunnallisen
tai valtakunnallisen maisemanhoitoalueen muodostamista ympäröiville
yksityismaille selvittämisen arvoisena.
Hirvieläinkantojen säätely
Valiokunta toteaa, että Sipoonkorven suojelua koskevaan
nykyiseen valtioneuvoston asetukseen (1381/2006) liittyneellä erillisellä voimaantulosäännöksellä
on
jätetty metsästysvuokrasopimukset voimaan, joten
hirvenmetsästys alueella on tällä hetkellä mahdollista.
Lakiehdotuksen perusteluiden mukaan ottaen huomioon kansallispuiston
perustamistarkoitus ja sen sijainti metropolialueella sekä kansallispuistoksi ehdotettavan
alueen virkistyskäyttömerkitys metsästys
esitetään kiellettäväksi. Lakiehdotukseen
sisältyy voimaantulon osalta kuitenkin siirtymäsäännös,
jonka mukaan metsästys on sallittua kansallispuiston alueella
voimassa olevien metsästysvuokrasopimusten mukaisesti kolmen vuoden
ajan lain voimaantulosta. Siirtymäajan jälkeen
kansallispuistoissa sovellettavien luonnonsuojelulain 15 §:n
metsästystä koskevien säännösten
mukaan Sipoonkorven kansallispuistossa voidaan Metsähallituksen
luvalla muun muassa ajaa hirveä metsästyksen yhteydessä sekä poistaa
alueen ulkopuolella turvallisuusuhkaa aiheuttavien riistaeläinlajien
yksilöitä.
Valiokunta toteaa, että Sipoonkorven kansallispuisto
sijoittuu kolmen Suomen vilkkaimpiin lukeutuvan tien, Lahden moottoritien,
Kehä III:n ja Porvoon moottoritien, läheisyyteen.
Kaikkiaan Vantaalla ja Sipoossa tapahtui vuosien 2006
ja 2010 välisenä aikana tilastojen mukaan 82 hirvionnettomuutta,
joista yhdeksän johti henkilövahinkoihin. Erityisesti
Sipoonkorven alueen tiestöllä on tapahtunut liikenneonnettomuuksia,
joissa toisena osapuolena on hirvieläin. Vuonna 2009 Sipoonkorven
vaikutuspiirissä olevilla teillä tapahtui tiehallinnon
tilastojen mukaan 18 hirvieläinonnettomuutta tai tilannetta,
missä eläin jouduttiin lopettamaan poliisioperaationa
sen aiheuttaman välittömän turvallisuusuhan
vuoksi. Näistä eläimistä 15
oli hirviä, ja onnettomuuksista kaksi johti henkilövahinkoihin.
Onnettomuuksien ajankohtaa ei ole tilastoissa eritelty.
Sipoonkorven alueella hirvisaalis vuosina 2004—2009
on ollut yhteensä 6—15 hirveä vuodessa
niiden metsästysseurojen osalta, joilla on paljon aluetta
tulevassa kansallispuistossa. Koko laajemman itäisen Vantaan
ja Helsingin (Sotunki ja Östersundom) sekä Sipoon Hindsbyn,
Gesterbyn ja Immersbyn yhteinen hirvisaalis on vaihdellut vuosina
2004—2009 yhteensä 26—40 hirven välillä.
Otettaessa huomioon ehdotettu metsästysvuokrasopimuksia
koskeva kolmen vuoden siirtymäaika hirvenmetsästyksen
kiellon vaikutukset alkavat mahdollisesti näkyä noin
viiden vuoden kuluttua kansallispuiston perustamisesta. Valiokunta
pitää maa- ja metsätalousvaliokunnan
lausuntoon viitaten tärkeänä, että rauhoitusmääräysten
vaikutuksia alueen hirvieläinkantojen säätelyyn
ja sitä kautta hirvionnettomuuksiin seurataan siirtymäaikana
ja sen jälkeen. Hirvikantojen sääntelyssä tulee
hyödyntää Nuuksiossa kehitettyjä toimintamalleja.
Valiokunta korostaa erityisesti poikkeusluvista päättävän Metsähallituksen
ja riistahallinnon kiinteän yhteistoiminnan kehittämisen
sekä muiden ennalta ehkäisevien toimien tärkeyttä hirvionnettomuuksien
ehkäisemisessä.
Sipoonkorven kansallispuiston rakenteiden ja palveluiden kehittäminen
Sipoonkorven alueella on jo tällä hetkellä voimakas
kävijäpaine, vuoden 2010 käyntimäärä oli 51 000
ja kasvua edelliseen vuoteen oli 23 prosenttia. Metsähallituksen
arvion mukaan Sipoonkorven kansallispuiston käyntimäärät
saavuttanevat lähitulevaisuudessa Nuuksion kansallispuiston
noin 180 000 käynnin määrän.
Valiokunta toteaa, että alueen nykyinen infrastruktuuri
on riittämätön. Kasvava kävijäpaine
edellyttää palvelurakenteita, käytön
ohjaamista ja virkistyskäytön sekä luontomatkailun
palveluita alueen luontoarvojen turvaamiseksi samaan tapaan kuin
nykyisissä kansallispuistoissa. Erityistä huomiota
tulee kiinnittää puiston saavutettavuuteen joukkoliikennevälineillä eri
puolilta aluetta.
Valiokunta toteaa, että suojelualueiden hoidon kustannukset
tulevat olemaan Sipoonkorvessa samaa luokkaa kuin nykyisissä virkistyspainotteisissa
kansallispuistoissa. Kasvavien kävijämäärien
ohjaaminen kulutusta parhaiten kestäville alueille vaatii
opastus- ja palveluvarustuksen tuntuvaa lisäämistä valtion
mailla. Hallituksen esityksen arvion mukaan näistä toimista aiheutuu
arviolta keskimäärin 400 000 euron vuotuiset
kustannukset kansallispuiston perustamista seuraavana viiden vuoden
investointiajanjaksona. Määräraha esitetään
otettavaksi huomioon valtion vuosittaisissa tulo- ja menoarvioesityksissä.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että kansallispuiston perustamista varten varataan riittävä kertaluonteinen
määräraha. Valiokunta korostaa myös
rakenteiden ylläpidon resurssien turvaamista kansallispuistossa
rakentamisvaiheen jälkeen.
Yhteistyöryhmä tarpeellinen kansallispuiston ja
lähialueen toimintojen yhteensovittamisessa
Sipoonkorven alue on mosaiikkimainen yhdistelmä topografialtaan
ja luonnon piirteiltään vaihtelevia kalliometsäalueita
ja asuttua viljelymaisemaa. Kansallispuisto tulee lomittumaan aktiivikäytössä oleviin
maa- ja metsätalousvaltaisiin tiloihin. Kokonaisvaltaisten
ekosysteemihyötyjen ja -palveluiden sekä sosiaalisen
kestävyyden kannalta on tärkeätä,
että kansallispuistona suojellut alueet ja maaseudun kulttuurimaisema
lomittuvat luontevasti toisiinsa ja että seudun asukkaat
ja kansallispuisto voivat elää rinnakkain.
Sipoonkorven alueella asuvien maanomistajien ja tilallisten,
alueen virkistys- ja muun käytön sekä erilaisten
intressiryhmien tavoitteita ja toimintoja yhteen sovittamaan ehdotetaan
perustettavaksi erittäin laajapohjainen yhteistyöryhmä,
joka toimisi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
johdolla, jonka ympäristövastuualueella on keskeinen
merkitys tässä työssä. Valiokunta
toteaa, että jo tällä hetkellä alueella
toimii yksityisten metsänomistajien aloitteesta vuonna
2008 muodostettu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden
toimintaohjelma METSOon kuuluva yhteistoimintaverkosto (Samarbete
i Storskogen), jolle ympäristöministeriö on
myöntänyt rahoitusta.
Valiokunta pitää välttämättömänä alueen kuntien
ja kaupunkien, maanomistajien ja asukkaiden sekä muiden
kansallispuistoa käyttävien intressitahojen välisen
laaja-alaisen yhteistyöryhmän perustamista Sipoonkorven
kansallispuiston ja sen lähialueen kehittämisessä.
Kansallispuistojen toiminnan turvaaminen
Valiokunta korostaa, että kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet
muodostavat alueellisen suojeluverkoston rungon, jonka avulla säilytetään
kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet.
Reitistöjä tukevan infrastruktuurin toimivuuden
parantaminen on tärkeää kestävän virkistyskäytön
ja luontomatkailun edistämiseksi siten, että alueiden
suojeluarvojen säilyminen varmistetaan. Kasvavan virkistyskäytön
ja matkailun tarpeet sekä luontoarvojen turvaaminen edellyttävät
suojelualueiden palvelujen kehittämistä ja alueiden
kulumisen ehkäisemistä. Valiokunta on yleisesti
huolissaan tarkoitukseen varatun kunnossapitorahoituksen riittävyydestä ottaen
huomioon kävijämäärien jatkuva
kasvu ja uusien kansallispuistojen perustamisesta aiheutuvat kustannukset.
Määrärahatasoa tulee siten korottaa pysyvästi.
Lakialoite
Valiokunta on hyväksynyt lakiehdotuksen hallituksen
esityksen mukaisena. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa,
että aloite hylätään.