YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN MIETINTÖ 23/2014 vp

YmVM 23/2014 vp - HE 366/2014 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan muutosten ja Islannin osallistumisesta Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi muutosten ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 17 päivänä helmikuuta 2015 lähettänyt ympäristövaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan muutosten ja Islannin osallistumisesta Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi muutosten ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (HE 366/2014 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

neuvotteleva virkamies Tuomas Kuokkanen, ympäristöministeriö

neuvotteleva virkamies Juhani Tirkkonen, työ- ja elinkeinoministeriö

metsäneuvos Heikki Granholm, maa- ja metsätalousministeriö

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Dohassa, Qatarissa joulukuussa 2012 tehdyt ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan muutokset. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen, joka koskee Islannin osallistumista Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella.

Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi antaisi yhdessä EU:n, sen muiden jäsenvaltioiden ja Islannin kanssa pöytäkirjan muutosten hyväksymisen yhteydessä ilmoituksen pöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta taakanjakosopimuksesta. EU:n sisäinen taakanjako perustuu voimassaolevaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin mukaiseen lainsäädäntöön. Taakanjakosopimuksen mukaan Suomen päästövähennysvelvoite vastaa jo voimassaolevaa EU-lainsäädännön mukaista velvoitetta päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla.

Esitykseen sisältyy lakiehdotukset Kioton pöytäkirjan muutosten ja Islannin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Pöytäkirjan muutosten kansainvälinen voimaantulo edellyttää, että muutokset on hyväksynyt vähintään kolme neljäsosaa pöytäkirjan osapuolista. Islannin kanssa tehtävä sopimus tulee voimaan 90. päivänä sen jälkeen, kun Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja Islanti ovat sen hyväksyneet.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä tarkoitettujen sopimusten hyväksymistä ja ilmoituksen antamista sekä lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esityksellä hyväksytään ja pannaan täytäntöön Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi. Kioton pöytäkirjan Dohassa, Qatarissa, pidetty osapuolikokous hyväksyi Kioton pöytäkirjan muutoksen, jolla pöytäkirjaan lisätään vuodet 2013—2020 kattava toinen velvoitekausi. Muutoksen hyväksymisen yhteydessä EU ja sen jäsenvaltiot sekä Islanti antoivat lausuman, jonka mukaan ne täyttävät Dohan muutoksen mukaiset päästövähennysvelvoitteensa yhteisesti. Valiokunta toteaa, että Islannin kanssa tehtävä sopimus on Suomen puolesta allekirjoitettu 25.2.2015. Ennakoidun allekirjoituspäivämäärän muuttumisen johdosta valiokunta on tehnyt 2. lakiehdotuksen 1 §:ään tätä tarkoittavan teknisen korjauksen.

Suomessa jo toteutettujen ja energia- ja ilmastostrategian mukaisesti suunniteltujen toimenpiteiden arvioidaan olevan riittäviä paitsi EU-lainsäädännön mukaisten velvoitteiden myös Dohan muutoksen mukaisen päästövähennysvelvoitteen täyttämiseksi.

Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi liittyy kiinteästi kansainvälisiin ilmastosopimusneuvotteluihin, joiden tavoitteena on saada aikaan maailmanlaajuinen, kunnianhimoinen ilmastosopimus Pariisissa joulukuussa 2015. EU ja sen jäsenvaltiot olivat valmiita hyväksymään pöytäkirjan toisen velvoitekauden sillä ehdolla, että ilmastosopimuksen osapuolet samalla päättivät käynnistää neuvottelut uudesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta tai instrumentista. Valiokunta korostaa, että toisen velvoitekauden hyväksyminen on siten tärkeää myös kansainvälisten neuvotteluiden edistämiseksi.

Lähtökohtana toisen velvoitekauden hyväksymiselle oli, etteivät EU:n ja sen jäsenvaltioiden päästövähennysvelvoitteet kiristy. Suomi oli kuitenkin ainoa EU:n jäsenvaltio, jolle Durbanissa vuonna 2011 tehdyistä metsäkatokompensaatiota koskevista päätöksistä voitiin odottaa aiheutuvan merkittävä lisärasite pöytäkirjan toisella velvoitekaudella, kun metsäalueiden siirtymistä muuhun käyttötarkoitukseen ei voida enää täysin korvata metsänä säilyneiden alueiden kasvavilla nieluilla. Suomi oli valmis hyväksymään päätöksen edistääkseen kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita ja saatuaan EU:n komissiolta poliittisen lupauksen, että uudesta laskentasäännöstä aiheutuvan alijäämän laskennallinen lisätaakka korvataan EU:n sisäisillä järjestelyillä. Tätä erityisjärjestelyä koskeva neuvottelutulos vahvistettiin komission 6 päivänä huhtikuuta 2014 antamalla täytäntöönpanopäätöksellä (2014/224/EU), jonka mukaan Suomelle siirretään korvauksena enintään 10 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vastaava määrä päästöyksiköitä. Valiokunta toteaa, että estettä toisen velvoitekauden hyväksymiselle ei tältäkään osin siten ole.

Valiokunta toteaa, että Kioton pöytäkirjan 5, 7 ja 8 artikloita koskevia toimeenpanopäätöksiä, joiden tarkoituksena on tarkistaa nykyiset laskenta- ja raportointisäännöt Dohan muutosten mukaisiksi, ei ole vielä tehty, vaan ne on tarkoitus hyväksyä Pariisin kokouksessa joulukuussa. EU:n neuvosto hyväksyi Dohan muutokset 26.1.2015 sääntöjen puuttumisesta huolimatta, joten estettä sopimuksen hyväksymiselle ei ole. EU:n asiantuntijoiden alustavan arvion mukaan sääntöjen puute voi vaikeuttaa, mutta ei estä toisen velvoitekauden toimeenpanoa.

Valiokunta toteaa vielä, että EU:n jäsenvaltioiden sallitut päästömäärät on laskettu ensimmäisellä velvoitekaudella voimassa olleiden inventaario-ohjeiden perusteella. Toisella velvoitekaudella päästöjen ja päästövähennysvelvoitteen laskenta muuttuu uusien, kansainvälisesti sovittujen inventaario-ohjeiden myötä. Uudet ohjeet voivat vaikuttaa kaikkien jäsenvaltioiden päästötasoihin. Alustavien arvioiden mukaan Suomen päästötaso nousisi vuodesta riippuen noin 1—4 %. Ns. seurantajärjestelmäasetuksessa (27(2) artikla) on sovittu, että mikäli uusien, toista velvoitekautta koskevien ohjeiden aiheuttamat muutokset päästölaskentaan muuttavat taakanjakopäätöksen mukaisia päästöjä enemmän kuin prosentin, komissio voi muuttaa jäsenvaltion vuotuisia taakanjakopäätöksen mukaisia velvoitteita vastaavasti ja tällä tavalla ottaa huomioon ohjeiden aiheuttamat muutokset. Lisäksi seurantajärjestelmäasetuksen 10(7) artikla antaa komissiolle mahdollisuuden siirtää jäsenvaltiolle EU:n päästörekisterissä olevia yksiköitä mahdollisissa yllättävissä ja jäsenvaltiota epäedullisesti kohtelevissa tilanteissa. Tavoitteena tulee olla, että menetelmämuutoksista aiheutuvasta päästötason noususta ei aiheudu lisätaakkaa Suomelle kohdistuvaan päästövähennysvelvoitteeseen EU:n taakanjaon tai Kioton pöytäkirjan soveltamisessa.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella ympäristövaliokunta ehdottaa,

että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitettuun pöytäkirjaan tehdyt muutokset sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin välillä tehdyn sopimuksen siltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan,

että eduskunta hyväksyy annettavaksi hallituksen esityksessä tarkoitetun ilmoituksen,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja

että 2. lakiehdotus hyväksytään muutoin sellaisenaan, paitsi 1 § muutettuna seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotus
1 §

Islannin osallistumisesta Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin välillä Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 2015 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

_______________

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2015

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Martti Korhonen /vas
  • vpj. Rakel Hiltunen /sd
  • jäs. Tarja Filatov /sd
  • Christina Gestrin /r
  • Timo Heinonen /kok
  • Antti Kaikkonen /kesk
  • Pauli Kiuru /kok
  • Jukka Kärnä /sd
  • Jari Lindström /ps
  • Martti Mölsä /ps
  • Sari Palm /kd
  • Raimo Piirainen /sd
  • Johanna Sumuvuori /vihr
  • Mirja Vehkaperä /kesk
  • vjäs. Mika Raatikainen /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Ekroos

VASTALAUSE

Perustelut

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Dohassa, Qatarissa joulukuussa 2012 tehdyt ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan muutokset. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen, joka koskee Islannin osallistumista Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella, mikä kattaa vuodet 2013— 2020. Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi antaisi yhdessä EU:n, sen muiden jäsenvaltioiden ja Islannin kanssa pöytäkirjan muutosten hyväksymisen yhteydessä ilmoituksen pöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta taakanjakosopimuksesta. EU:n sisäinen taakanjako perustuu voimassaolevaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin mukaiseen lainsäädäntöön. Taakanjakosopimuksen mukaan Suomen päästövähennysvelvoite vastaa jo voimassaolevaa EU-lainsäädännön mukaista velvoitetta päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla.

Ensinnäkin on edelleen suuri vaara olemassa siitä, että Suomi joutuu jälleen unionin energia- ja ilmastoasioissa kantamaan jäsenmaana suhteettoman isoja vastuita ja taakkoja verrattuna moniin muihin jäsenmaihin. Tämä voi tulla maallemme sekä maamme perusteollisuudelle hyvin kalliiksi. Tässä talous- ja työllisyystilanteessa tämä voi olla hyvin kohtalokasta. Huonoimmassa tapauksessa voi käydä jopa niin, että perusteollisuutta karkaa maastamme muualle. Tässä samassa yhteydessä haluamme muistuttaa Durbanin vuoden 2011 ilmastokokouksen päätöksistä, missä metsistämme tuli hiilinielujen sijasta päästölähde. Tätä vääryyttä ei ole vieläkään lupauksista huolimatta korjattu rahallisesti. Mielestämme se ei riitä, että komissio antoi 16. päivänä huhtikuuta viime vuonna täytäntöönpanopäätöksen sallittujen päästömääräyksiköiden siirtämisestä maallemme rekisterissä olevalle päästöoikeustilille. Tämän mukaan Suomelle siirretään enintään 10 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vastaava määrä päästöyksiköitä. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme käyttää päätöksessä myönnettyjä päästöyksiköitä ainoastaan laskentasäännön muutoksen aiheuttamaan lisärasitteen kompensoimiseksi. Lähtökohtaisesti valiokunta korostaa kannanotossaan oikein sitä, että metsämme ovat biologinen hiilinielu ja että päästörasite on laskennallinen. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä ei voi kuitenkaan pitää tätä maamme kannalta tyydyttävänä neuvottelujen lähtökohtana — vaan laskennallisen kompensaation rinnalla tulisi neuvotella myös muista ratkaisuista, mitkä perustuisivat todelliseen tilanteeseen, siten ettei maamme kärsi Durbanin vuoden 2011 ilmastokokouksen Suomen hallituksen hyväksymistä ratkaisuista.

Toisaalta on olemassa myös iso vaara siitä, että esimerkiksi metsätaloutta koskevalla LULUCF-sektorilla annetaan lisää Euroopan unionin toimivaltaa ns. metsäsektorilla toimimiseen, vaikka unionilla ei varsinaista päätäntävaltaa metsäasioissa vielä olekaan. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsookin, että myös jatkossa metsäasioista on päätettävä kansallisella tasolla eikä Euroopan unionissa. On myös niin, että päästövähennykset maataloudessa voivat tarkoittaa kotimaisen maataloustuotannon vähentymistä ja ruoan tuonnin lisääntymistä. Valiokuntaryhmämme näkee, että tämä vähentäisi Suomen ruokajärjestelmän omavaraisuutta ja ruokaturvaa jopa maailmanlaajuisella tasolla. Sen vuoksi kansallinen energia- ja ilmastostrategia ja sen linjaukset olisikin suunniteltava niin, ettei se vaaranna asianomaista sektoria.

Lopuksi valiokuntaryhmämme haluaa kiinnittää huomiota myös EU:n päästökauppajärjestelmään, jossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästömäärälle on asetettu sitova yläraja, jonka tarkoituksena on varmistaa se, että päästökauppasektori, kuten energiavaltainen teollisuus ja sähköntuotanto esimerkiksi, täyttävät sille asetetut päästövähennystavoitteet. Valiokuntaryhmämme mielestä tässä juuri piilee EU:n energia- ja ilmastopolitiikan heikkous, sillä päästökauppa koskee maassamme noin 600:aa laitosta, jotka ovat elintärkeitä maamme huoltovarmuuden kannalta. Kuten aiemmin on todettu, meillä ei ole varaa menettää näitä laitoksia ulkomaille. Jos todellisuudessa halutaan saada jotakin konkreettista aikaiseksi EU:n energia- ja ilmastopolitiikassa, tulisi tällöin keskittyä siihen, että saataisiin aikaiseksi globaali ilmastosopimus, joka velvoittaa myös suurvaltoja, kuten Yhdysvaltoja, Intiaa ja Kiinaa, tekemään voitavansa asiassa. Muutoin ei kannata asettaa liian kunnianhimoisia tavoitteita EU:n taholta, sillä se vain tappaa maanosamme osalta teollisuuden kilpailukyvyn.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ei hyväksy hallituksen esityksessä tarkoitettuun pöytäkirjaan tehtyjä muutoksia eikä hallituksen esityksessä tarkoitettua sopimusta,

että eduskunta ei hyväksy hallituksen esityksessä tarkoitettua ilmoitusta ja

että lakiehdotukset hylätään.

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2015

  • Martti Mölsä /ps
  • Jari Lindström /ps
  • Mika Raatikainen /ps