Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina
seuraavin huomautuksin.
Asuntosäästöpalkkiojärjestelmä,
jäljempänä ASP-järjestelmä,
on kannustava, etukäteissäästämiseen
perustuva vaihtoehto nuorille oman asunnon hankkimiseen. Valiokunta
pitää järjestelmää sinänsä hyvänä ja
katsoo, että se on tarpeen säilyttää.
Myönnettyjen ASP-korkotukilainojen määrä on
kuitenkin vähentynyt kymmenesosaan 1990-luvun alkuvuosien
tasosta. Järjestelmän suosion vähentymiseen
ovat vaikuttaneet erityisesti asuntojen hintatason nopea nousu ja
yleisen korkotason aleneminen. Järjestelmää on
siksi muutettava sen käyttökelpoisuuden ja kannustavuuden
lisäämiseksi.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia omasäästöosuuden
pienentämisestä, valtiontakauksen suurentamisesta
ja korkotukiajan pidentämisestä oikeansuuntaisina
ja kannatettavina. Valiokunta on kuitenkin huolissaan siitä,
ovatko parannukset riittäviä ASP-järjestelmän
käyttökelpoisuuden ja kannustavuuden palauttamiseksi,
ja katsoo, että muutosten vaikutuksia on seurattava ja
harkittava tarvittaessa pidemmälle meneviä muutoksia.
Valiokunta pitää ehdotuksen keskeisimpänä ongelmana
sitä, että ASP-lainojen euromääräisiä enimmäisrajoja
ei ehdoteta nostettavaksi. ASP-lainojen enimmäismäärät
ovat kuitenkin asuntojen hintatasoon ja asuntolainojen suuruuteen
nähden liian alhaiset ja muun kuin ASP-lainan osuus nousee
usein huomattavaksi. Korkotukilainan enimmäismäärä vaihtelee
tällä hetkellä kunnasta riippuen 72 400
eurosta (Helsinki) 47 100 euroon (muut kunnat) ollen Espoossa, Vantaalla
ja Kauniaisissa 64 000 euroa ja pääkaupunkiseudulla,
Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa
ja Oulussa 50 500 euroa. Jos tavoitteena on, että korkotukilainan
enimmäismäärällä on
mahdollista hankkia noin 65 neliömetrin suuruinen, keskihintainen
asunto, tulisi enimmäismäärän
olla pääkaupunkiseudulla 140 000 euron
suuruusluokkaa. Lisäksi huomioon on otettava se, että kun
omasäästöosuutta ehdotetaan laskettavaksi
15 prosentista 10 prosenttiin, muun kuin ASP-lainan osuus käytännössä nousee.
Mainituista ASP-lainojen enimmäismääristä säädetään
valtioneuvoston asetuksessa oman asunnon hankintaan myönnettävien
lainojen korkotuesta (672/1982). Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston
tulee ryhtyä toimenpiteisiin enimmäismäärärajojen
nostamiseksi asetusta muuttamalla, jotta ASP-järjestelmälle
asetetut tavoitteet saavutetaan (Valiokunnan lausumaehdotus
1). Valiokunta toteaa samalla, että ASP-lainoja koskevan
lainsäädännön perustuslainmukaisuutta
on tarpeen tarkastella, sillä korkotukilainojen enimmäismääristä säädetään
nykyisin asetustasolla ilman, että laissa oman asunnon hankintaan
myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982),
asuntosäästöpalkkiolaissa (1634/1992)
tai muussa laissa on laintasoista säännöstä lainan
enimmäismäärän määräytymisperusteesta.
Valiokunta pitää ongelmallisena myös
sitä, että myöskään
valtion takauksen enimmäismäärää ei
ehdoteta nostettavaksi. Takauksen enimmäismäärästä säädetään
omistusasuntolainojen valtiontakauksesta annetun lain (204/1996) 5 §:ssä,
jonka mukaan takauksen enimmäismäärä on
25 250 euroa. ASP-järjestelmän omasäästöosuuden
pienentäminen edellyttää omistusasuntolainojen
valtiontakauksesta annetun lain muuttamista, jotta omasäästöosuuden
alentamisesta ei aiheudu vakuusongelmaa lainan osuuden noustessa.
Takauksen kohteena olevat lainat voivat ehdotuksen mukaan olla enintään
90 prosenttia nykyisen 85 prosentin sijaan asunnon hankintahinnasta
ja valtiontakauksen enimmäismäärä 25
prosenttia lainan määrästä nykyisen
20 prosentin sijaan. Näin ollen, koska omasäästöosuuden
pienentyessä lainan määrä vastaavasti kasvaa,
ei takauksen määrän korottaminen 25 prosenttiin
käytännössä helpota ASP-lainansaajan
asemaa, ellei takauksen enimmäismäärää nosteta.
Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee selvittää mahdollisuudet
nostaa enimmäistakauksen määrää ottaen
huomioon sen, että mainittu laki koskee myös muita
lainoja kuin ASP-lainoja ja muutoksen vaikutukset yleisesti on siten
selvitettävä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Valiokunta toteaa, että valtiontakauksen laajentaminen
koskee vain lain voimaantulon jälkeen nostettavia lainoja
ja korkotukiajan pidentäminen vain tapauksia, joissa asunto
ostetaan lain voimaantulon jälkeen. Omasäästöosuuden pienentämistä koskevaa
säännöstä voidaan soveltaa ennen
lain voimaantuloa tehtyihin säästösopimuksiin
vain, jos asuntosäästötallettaja ja rahalaitos
näin sopivat. Muutosten soveltaminen vain uusiin lainoihin
rajaa tehtävien muutosten merkitystä.
Valiokunta on keskustellut myös nykyisestä järjestelmän
rajaamisesta alle 31-vuotiaisiin ja pohtinut rajaamisen merkitystä järjestelmän käyttökelpoisuuden
kannalta. Valiokunta painottaa, että epätyypillisten
työsuhteiden voimakas lisääntyminen on
usein johtanut asunnon hankkimisen viivästymiseen ja siksi
saattaa olla perusteita jatkossa harkita ikärajan nostamista järjestelmän
käyttökelpoisuuden palauttamiseksi. Valiokunta
huomauttaa, että ikäraja on myös aikaisemmin
ollut korkeampi.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota
siihen, että nuorten tiedot ASP-järjestelmän
olemassaolosta ovat Suomen pankkiyhdistyksen tekemän tutkimuksen
mukaan vähäiset. Järjestelmän käyttökelpoisuus
edellyttää kannustavien ehtojen lisäksi
tietämystä sen sisällöstä.
Valiokunta korostaa tarvetta panostaa ASP-järjestelmästä tiedottamiseen
valtakunnan tasolla.
Valiokunta peräänkuuluttaa tämän
tarkistuksen ohella nuorten asunnonhankkijoiden aseman kokonaistarkastelua
ja tarvittaessa kokonaan uudenlaisen, toimivamman ratkaisun etsimistä.