Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Investointiavustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi
uudisrakentamiseen, perusparannukseen ja asuntojen hankintaan on myönnetty
vuodesta 2005 alkaen. Avustusjärjestelmä on osoittautunut
hyvin tarpeelliseksi, ja avustuksia on haettu enemmän kuin
niitä on voitu valtuuden puitteissa myöntää.
Kaikissa tapauksissa nykyinen avustustaso ei kuitenkaan ole
tarpeeksi korkea erityisryhmän tarpeisiin soveltuvien asuntojen
rakentamiseksi. Esityksen tavoitteena on parantaa erityisesti pitkäaikaisasunnottomien,
opiskelijoiden ja vammaisten asuntotilannetta nostamalla avustusprosenttien
suuruutta, jotta heille soveltuvien vuokra-asuntojen tarjontaa voidaan
lisätä. Valiokunta pitää esitystä erittäin
tarpeellisena, sillä erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen
ja vammaisten asumiseen liittyy suuria haasteita, joihin erityinen
panostus on välttämätöntä.
Erityisen vaikea haaste on pitkäaikaisasunnottomuuden
poistaminen. Sosiaalisten, terveydellisten ja taloudellisten seurausvaikutusten
perusteella arvioituna pitkäaikaisasunnottomuus muodostaa
asunnottomuuden vaikeimman haasteen. Moniongelmaisille pitkäaikaisasunnottomille
tarvitaan heidän tarpeisiinsa soveltuvia asuntoja. Pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelman mukaan tavoitteena on luopua
asteittain asuntoloiden käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen
asumiseen ja korvata ne itsenäisen, tuetun ja valvotun
asumisen mahdollistavilla asumisyksiköillä. Ratkaisuja
tarvitaan esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisille
soveltuvien asumismuotojen kehittämiseksi. Esillä on
ollut myös käytännön tarve hankkia
yksittäis- tai ryhmäasuntoja pitkäaikaisasunnottomille.
Tätä tarvetta ei usein voida toteuttaa, koska hankinta-
tai korjauskustannukset muodostuvat niin korkeiksi, että asumiskustannukset
nousevat vuokranmaksukykyyn nähden kohtuuttomiksi. Valiokunta
tukee avustusprosentin nostamista 50 prosenttiin tärkeänä parannuksena
korostaen samalla, että pitkäaikaisasunnottomuuteen kohdentuvia
toimenpiteitä tulee tukea johdonmukaisella asunto- ja sosiaalipolitiikalla,
jolla myös tehostetaan asunnottomuuden ennaltaehkäisyä.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA osoittaa pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelman piiriin hyväksyttäville
hankkeille erityisryhmien investointiavustusta vuosina 2008—2011
enintään 20 miljoonaa euroa/vuosi.
Eri vammaisryhmien osalta tarvetta on paitsi vuokra-asunnoista
yleensä erityisesti tukiasunnoista ja tehostetusta palveluasumisesta.
Kehitysvammaisia on laitoshoidossa tällä hetkellä noin
2 300 henkilöä, joista vain 100—200:n
arvioidaan tarvitsevan laitoshoidon tasoista hoitoa ja
joiden asuminen tulisi järjestää normaalissa
asuinympäristössä. Laitoksissa asuu tällä hetkellä paljon
sellaisia kehitysvammaisia, jotka pystyisivät asumaan tavallisissa
asunnoissa tai kehitysvammaisten ryhmäkodeissa, kun riittävät
tukipalvelut ovat saatavilla. Siirtyminen laitosasumisesta avohoitopainotteiseen
palvelurakenteeseen edellyttää rakenteellista
muutosta asuntotuotannossa. Myös osa vanhempiensa luona
asuvista kehitysvammaisista haluaisi asua itsenäisesti,
tai heidän vanhempansa eivät enää iän
vuoksi pysty hoitamaan heitä kotona. Valiokunta korostaa
hallituksen esityksen tavoin yhdenvertaisuusperiaatteen edellyttämää vammaisen
henkilön mahdollisuutta asua muun väestön joukossa.
Kehitysvammaisten asumistarpeisiin vastaamiseksi ja laitoshoidon
korvaamiseksi on arvioitu tarvittavan vuosittain noin 600 uutta asuntoa.
Myös vammaisten opiskelijoiden palvelutarpeeseen tulee
pystyä vastaamaan.
Valiokunta korostaa tarvetta tukea kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa
erityisesti mainittujen ryhmien asuntotilanteen parantamiseksi. Kohtuuhintaista
vuokra-asuntotuotantoa tulee tukea myös yleisen maa- ja
asuntopolitiikan keinoin. Esimerkiksi Helsingin seudulla riittämätön
tonttitarjonta on muodostunut keskeiseksi asuntotuotannon esteeksi.
Hallituksen asuntopoliittisen ohjelman sekä Helsingin seudun
kuntien ja valtion tekemän aiesopimuksen tavoitteena
on nostaa alueen vuosittainen asuntotuotanto 12 000—13
000 asuntoon. Tällä hetkellä edellytykset
vuokra-asuntotuotannon lisäämiselle ovat aiempaa
paremmat myös suhdannenäkökulmasta, kun
omistusasuntotuotannon kasvu on hiipunut ja talouden epävarmuustekijät
hidastavat vähitellen myös voimakkaasti kasvanutta
toimisto- ja liikerakentamista. Siten myös vuokra-asuntotuotantoon
näyttäisi olevan käytettävissä aikaisempaa
enemmän resursseja.
Hallituksen esityksen tavoitteena on saada asuntojen vuokrataso
investointiavustusten avulla asukkaiden maksukykyyn nähden
kohtuulliselle tasolle, vaikka kohteisiin joudutaankin toteuttamaan
kustannuksia nostavia erityisratkaisuja kunkin ryhmän erityisvaatimusten
ja palvelutarpeen mukaan. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa,
että järjestelmä johtaa reaalisesti kohtuulliseen
vuokratasoon. Yhteiskunnan varoilla tuetun asunnon tulee pysyä asianomaisen
erityisryhmän vuokra-asuntokäytössä 20 vuotta.
Asuinkohteiden tulee täyttää paitsi
kunkin erityisryhmän erityistarpeet, myös normaalit laatuvaatimukset.
Valiokunta toteaa, että kohtuuhintaisuus muodostaa haasteen,
kun esimerkiksi paloturvallisuutta, esteettömyyttä ja
energiatehokkuutta koskevat vaatimukset nostavat kustannuksia eikä niistä voida
tinkiä. Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää tulevaisuudessa
uusia ja tiukempia normeja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi,
mikä toisaalta pitkällä aikavälillä myös
vähentää rakennusten energiankulutusta
ja täten elinkaaritarkastelussa laskee asumisen hintaa.
Valiokunta pitää hyvänä, että ympäristöministeriö on
käynnistänyt rakentamisen normitalkoot, joiden
tavoitteena on selvittää, mistä normeista
voidaan joustaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon mahdollistamiseksi.
Esimerkiksi autopaikkojen tarpeeton ylimitoitus opiskelija-asuntojen
yhteydessä voi nostaa kustannustasoa turhaan.
Valiokunta korostaa, että kohteiden sijoittamisessa
tulee torjua sosiaalista segregaatiota ja ottaa huomioon kunkin
erityisryhmän tarpeet, erityisesti tavoitteena sijoittaminen
hyvien liikenneyhteyksien ääreen ja palvelujen
saavutettavuus.
Valtion vuoden 2008 talousarviossa on erityisryhmien asunto-olojen
parantamiseen osoitettu avustusvaltuutta yhteensä 85 miljoonaa
euroa, josta on käytetty tai sidottu avustuspäätöksin
noin 48 miljoonaa euroa. Avustusosuuden suuruuden määrittelyssä on
otettava huomioon kohteen laajuus ja kustannukset, vuokran kohtuullisuus
sekä erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukyky.
Palvelu- ja tukiasumishankkeet edellyttävätkin
huomattavasti enemmän ARA:n ohjausta kuin tavalliset vuokratalokohteet. ARA:n
henkilöstöltä vaaditaan siten tehokkuutta
ja korkeaa osaamista samalla, kun sen henkilöstöä vähennetään
valtion tuottavuustavoitteiden mukaisesti 10 henkilöllä vuoteen
2011 mennessä.
Väestön ikääntyminen lisää myös
tarvetta palvelu- ja tukiasumishankkeiden määrän
nostamiseen. Tulevaisuudessa myös dementiaoireisten asumiseen
liittyvien erityisvaatimusten ratkaiseminen ja laitoshoidon välttäminen
mahdollisimman pitkään muodostavat yhä mittavamman
haasteen.
Valiokunta korostaa edelliseen viitaten, että investointivaltuuden
riittävyyttä tulee seurata ja arvioida sen korotustarvetta
seuraavan valtiontalousarvion käsittelyn yhteydessä kuvatut
tarpeet huomioon ottaen.