Perustelut

Rakennuksen energiatodistus

EU:n direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta edellyttää, että rakennuksen energiatodistus on käytettävissä rakennuksen osto- ja vuokraustilanteessa. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön lailla rakennuksen energiatodistuksesta. Energiatodistuksen avulla on mahdollista vertailla rakennusten energiatehokkuutta. Energiatodistus perustuu ainoastaan rakennuksen ominaisuuksiin. Käyttäjien osuus energiankulutuksessa otetaan huomioon rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisella vakioidulla standardikulutuksella. Todistuksessa otetaan huomioon muun muassa lämmöneristys, ikkunat, ilmanvaihto ja lämmitys. Koska vertailun kohteena ovat rakennuksen ominaisuudet ja käytön osuus on vakioitu, asukkaiden energiankulutustottumukset eivät vaikuta energialuokkaan.

Energiatehokkuusluokan avulla kuvataan rakennuksen kokonaisenergian kulutusta asteikolla A—G. Energiatehokkuusluokan määrittää laskennallinen energialuku, joka koostuu rakennuksen vuotuisesta ostoenergian tarpeesta neliömetriä kohti. Laskennassa painotetaan erilaisia energiamuotoja kertoimilla, suosien uusiutuvia energiamuotoja. Energiatodistuksesta on luettavissa myös laskennallinen energiankulutus ilman eri energiamuotojen painotuksia. Lisäksi vanhan kohteen todistuksesta on nähtävissä toteutunut energiankulutus.

Energialuokkaa voi parantaa esimerkiksi lämmöneristystä lisäämällä, ilmanvaihdon lämmön talteenotolla tai uusiutuvan energian käytöllä. Energiatodistus sisältää ammattilaisten laatimia säästösuosituksia, joiden avulla voi parantaa energiatehokkuutta. Energiatodistus on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2008 lähtien kaikessa uudisrakentamisessa sekä vuodesta 2009 myynti- ja vuokraustilanteissa suurissa rakennuksissa sekä uusissa pientaloissa.

Jatkossa energiatodistus tarvitaan myös vanhan pientalon myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Vuonna 2013 uudistetun lain mukaan uudistetut energiatodistukset tulevat käyttöön vaiheittain. Ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille energiatodistus tarvitaan myynnin ja vuokrauksen yhteydessä vasta 1.7.2017 alkaen. Lisäksi muutamille muille rakennustyypeille on siirtymäaikoja: rivi- ja ketjutaloja sekä liike- ja toimistorakennuksia uudet säädökset koskevat 1.7.2014 alkaen ja hoitoalan rakennuksia sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksia 1.7.2015 alkaen.

Energiatodistus on voimassa 10 vuotta. Ympäristöministeriön hintaseurannan mukaan energiatodistus maksaa nykyisin olemassa olevalle omakotitalolle 150—300 euroa. Pätevöityneitä todistuksen laatijoita on yli 1 800.

Jos kiinteistö on arvoltaan hyvin vähäinen, vuokra on pieni tai kohdetta ei esitellä julkisesti, energiatodistus voidaan laatia valmiin lomakkeen avulla niin kutsutun kevennetyn menettelyn kautta. Energiatodistusta ei tarvita muun muassa loma-asunnoille, suojelluille tai pienille, alle 50 m²:n kokoisille rakennuksille.

Energiatodistus voi parhaimmillaan lisätä rakennusten arvoa ja edistää niiden energiatehokkuusremontteja, auttaa vertailemaan samantyyppisten rakennusten energiankulutusta ja hyödyttää siten kotitalouksia niiden tehdessä usein elämänsä suurimpia hankintapäätöksiä. Energiatehokkuus on myös kiinteistön omistajan etu, kun se opastaa tarkoituksenmukaisiin korjaustoimenpiteisiin, jotka maksavat säästyneinä kustannuksina itsensä nopeasti takaisin ja tuottavat siten taloudellista etua. Valiokunta korostaa kunnollisen neuvonnan merkitystä energiatodistuksen tavoitteiden saavuttamisessa siten, että se palvelisi kuluttajaa parhaiten.

Energiamuodon kertoimet

Energiamuodon kerroin kuvastaa sitä, paljonko jalostamatonta luonnon energiaa (vesivoima, tuuli, maalämpö, auringon säteily, uraani, hiili, turve, puu, maakaasu, öljy jne.) tarvitaan sen ostetun energian tuottamiseen, jota rakennukseen ostetaan. Ostoenergia tarkoittaa energialaskennassa rakennukseen tuotavaa energiaa. Esimerkiksi omasta metsästä hankittu puu, jolla rakennusta lämmitetään, rinnastetaan energialaskennassa ostoenergiaan. Jos ostetaan öljyä, kaasua tai puuta, josta tuotetaan rakennuksen tarvitsemaa lämpöä, kerroin on 1, koska primäärienergiaa käytetään sellaisenaan.

Rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain 10 §:n mukaan rakennuksen kokonaisenergiankulutus määritetään painottamalla laskennallista ostoenergiankulutusta energiamuotojen kertoimilla. Energiamuotojen kertoimia käytetään uudisrakentamisen sekä korjaus- ja muutostöiden energiatehokkuuden ohjaamisessa [Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista (9/2013), ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatehokkuudesta (2/2011) ja ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä (4/2013).] . Kun kerrotaan ostettu energia energiamuodon kertoimella, saadaan kokonaisenergiatarkastelussa käytetty mittari, E-luku.

Energiamuotojen kertoimien suhteet perustuvat Suomen 2000-luvun kokonaisenergiantuotannon tilastojen perusteella määritettyyn ns. kokonaisprimäärienergiakertoimeen. Yksinomaan tuon laskennan perusteella kaukolämmön kerroin olisi 0,9 ja sähkön 2,2.

Rakennusten energiatehokkuutta laskettaessa käytettävien, maankäyttö- ja rakennuslain nojalla säädettävien energiamuodon kertoimien määrittämisessä on kuitenkin otettu huomioon uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä lämmitystapa energiantuotannon yleisen tehokkuuden kannalta.

Muotokertoimien valinnan perusteena on siis tarve lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Fossiilisten polttoaineiden kerroin on siksi perusarvossa 1, ja uusiutuvien polttoaineiden kertoimelle on annettu niiden käyttöä edistävä arvo 0,5. Kaukolämmön kertoimeksi on annettu 0,7, joka vastaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon uusiutumatonta primäärienenergiakerrointa tuon lämmitystavan energiantuotannon yleisen tehokkuuden perusteella. Kaukojäähdytyksen arvo on 0,4, joka perustuu muun muassa tehokkaaseen lämpöpumpputekniikkaan sekä meriveden hyödyntämiseen talvella. Sähkön kerroin on 1,7, joka vastaa kaukolämmön ja sähkön välistä suhdetta. Kansalaisaloitteen perustana on näkemys siitä, että energiatodistus "rankaisee" esimerkiksi sähkölämmitystaloa, koska sen kulutus kerrotaan sähkön kertoimella 1,7, jolloin ero laskennalliseen kulutuslukuarvoon kasvaa huomattavasti.

Valiokunta pitää kertoimia tarkoituksenmukaisina uusiutuvan energian edistämisen kannalta, mutta niiden käyttö energiatodistuksessa ei ole kuluttajan kannalta selkeää ja ymmärrettävää, vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi vertailla rakennusten laskennalliseen kulutukseen perustuvia arvoja keskenään.

Laskennallinen ja toteutunut energiankulutus

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisempana vertailla rakennusten energiankulutusta keskenään eikä niissä asuvien kulutustottumuksia. Myös laskennalliseen kulutukseen perustuva todistus täytyy voida laatia siten, että se on informatiivinen, helposti ymmärrettävä ja edullinen.

Toteutuneeseen kulutukseen perustuvat tiedot ovat erittäin tärkeitä myös, ja ne ilmoitetaankin aina, kun ne ovat saatavilla. Yksinomaan toteutuneeseen kulutukseen perustuvat arvot johtaisivat kuitenkin asukkaiden määrän ja kulutustottumusten eikä itse rakennusten ominaisuuksien vertailuun.

Ruotsissa energiatodistus perustuu toteutuneeseen kulutukseen, mutta sielläkään järjestelmä ei ole yksinkertainen ja todistusten hintataso vastaa Suomen tasoa. Ruotsissa lämmitysenergiankulutus korjataan ensin normaalivuoteen, lisätään siihen arvioitu lämpimän käyttöveden lämmittämiseen kuluva energiamäärä ja arvioitu kiinteistösähkön määrä, joista yhdessä syntyy energiatodistuksessa ilmoitettava luku.

Arviointia ja johtopäätökset

Toteutuneen ostoenergiankulutuksen ilmoittaminen energiatodistuksessa

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan toteutuneen ostoenergiankulutuksen ilmoittamisen säätämistä pakolliseksi laskennallisen kulutuksen ohella. Valiokunta toteaa, että voimassaolevan lain mukaan toteutunut ostoenergiankulutus on ilmoitettava, jos tieto on saatavilla. Valiokunta katsoo, että pakolliseksi säätäminen saattaisi aiheuttaa hankaluuksia tilanteessa, jossa ostoenergiankulutustietoa ei syystä tai toisesta ole. Voimassa oleva velvoite ilmoittaa tieto, jos se on saatavilla, on riittävä ja joustavampi todistuksen hankkijan kannalta.

Energiamuodon kertoimet kokonaisenergiankulutuksen määrittämisessä

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että ennen vuotta 2008 rakennettujen pientalojen osalta ei oteta huomioon energiamuotojen kertoimia. Valiokunta toteaa, että aikaisemmin vapaaehtoinen energiamuotokertoimien käyttäminen tuli pakolliseksi uudelleenlaaditulla energiatehokkuusdirektiivillä vuonna 2010. Kansalaisaloitteen ehdotusta ei siten ole mahdollista toteuttaa, ilman että direktiiviä vastaavasti muutettaisiin. Valiokunta viittaa tältä osin asuntoministerin EU:n komissiolle lähettämään kirjeeseen, jossa esitetään energiatodistuksen tekemistä vapaaehtoiseksi ennen direktiivin hyväksymistä rakennettujen omakotitalojen osalta. Ympäristövaliokunta tukee esityksiä direktiivin muuttamiseksi.

Johtopäätökset energiatodistuksen muutostarpeesta

Valiokunta toteaa johtopäätöksenään, että kansalaisaloitteen sisältämien ehdotusten hyväksyminen ei ole edellä perustelluin syin mahdollista. Valiokunta on kuitenkin kansalaisaloitteen kanssa yhtä mieltä siitä, että energiatodistuksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja edullinen sekä helposti ymmärrettävä. Energiatodistusta tulee muuttaa, jotta sen käyttökelpoisuus ja ymmärrettävyys paranee ja sillä voidaan myös saavuttaa tavoitteena olevat ympäristöhyödyt.

Valiokunta katsoo, että E-luokan perustuminen energiamuodon kertoimeen on seikka, joka tekee pientalojen luokituksesta kansalaisten kannalta vaikeasti ymmärrettävän. Koska direktiivi edellyttää energiamuodon kertoimien huomioimista energiatodistuksessa, niitä ei voida kokonaan poistaa. Valiokunta kuitenkin katsoo, että todistusta voidaan kehittää sisällöllisesti siten, että siinä olisi mahdollisesti kaksi indikaattoria, ensimmäinen laskennalliseen kulutukseen perustuva, joka määräisi E-luokan, ja toinen rinnalle otettava tieto energiamuodon kertoimella kerrottu tulos.

Monissa maissa energiatodistus sisältää kaksi indikaattoria, esimerkiksi Ranskassa ja Irlannissa lisänä on hiilidioksidi-indikaattori. Nuo mallit eivät välttämättä sovi Suomeen, mutta muutoin kahteen lukuun perustuvaksi muuttamista tulee selvittää.

Toinen mahdollisuus energiatodistuksen sisällön muuttamiseen varsinkin olemassaolevien omakotitalojen osalta on sidoksissa direktiivin muuttamismahdollisuuksiin. Mahdollisuudet direktiivin muuttamiseen tulee selvittää nyt, kun laajemminkin on käynnissä hanke tarpeettoman yksityiskohtaisen EU-sääntelyn purkamisesta.

Valiokunta hylkää siten kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset, mutta katsoo, että energiatodistusta tulee kehittää sisällöllisesti siten, että se on informatiivinen, helppotajuinen ja edullinen. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin pientalojen energiatodistuksen sisällölliseksi muuttamiseksi edellä kuvatulla tavalla kansalaisaloitteen perimmäisen tavoitteen toteuttamiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus 1) ja aloitteellisesti pyrkii direktiivin muuttamiseen vapaaehtoiseksi vanhojen omakotitalojen osalta (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Lakialoite

Koska valiokunta ehdottaa kansalaisaloitteeseen sisältyvien lakiehdotusten hylkäämistä, myös kansalaisaloitteen kanssa identtinen lakialoite ehdotetaan hylättäväksi.