YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN MIETINTÖ 6/2013 vp

YmVM 6/2013 vp - HE 84/2013 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 4 päivänä syyskuuta 2013 lähettänyt ympäristövaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (HE 84/2013 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

aluesuunnitteluneuvos Ulla Koski ja lainsäädäntöneuvos Marja Mäntynen, ympäristöministeriö

ministeri Lauri Tarasti

hallitusneuvos Anja Liukko, työ- ja elinkeinoministeriö

alueidenkäyttöpäällikkö Pirjo Hokkanen, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

yksikönpäällikkö Anna-Leena Seppälä, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

yliarkkitehti Ritva Laine, Suomen Kuntaliitto

erityisasiantuntija Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry

toiminnanjohtaja Anni Mikkonen, Suomen tuulivoimayhdistys ry

puheenjohtaja Kalevi Nikula ja hallituksen jäsen Jarkko Huttunen, Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia.

Esityksen mukaan vaikutuksiltaan merkittävänä rakentamisena ei pidettäisi tuulivoimalan rakentamista teollisuus- tai satama-alueeksi asemakaavoitetulle jo rakennetulle alueelle. Tällöin sitä varten voitaisiin myöntää poikkeus kaavasta. Rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voitaisiin myöntää lainvoimaa vailla olevan hyväksytyn tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan perusteella. Rakennuslupa voitaisiin myöntää valitusajan kuluttua umpeen, ja se koskisi sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Rakennusluvassa olisi määrättävä, ettei rakentamista saisi aloittaa ennen kuin yleiskaava on tullut voimaan. Lupa katsottaisiin rauenneeksi, jos yleiskaava ei tule voimaan. Esityksen tavoitteena on edistää tuulivoimarakentamista.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Hallituksen esityksen tarkoituksena on edistää tuulivoiman rakentamista yksittäisten teollisen kokoluokan tuulivoimaloiden osalta.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa [Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013 VNS 2/2013 vp] tuulivoiman tuotantotavoitteeksi vuodelle 2025 asetetaan noin 9 TWh. Aiemmin asetettu tavoite vuodelle 2020 on 6 TWh. Uusi tavoite edellyttää noin 1 200 voimalan rakentamista.

Tuulivoiman lisäämistavoitteen saavuttaminen edellyttää strategian mukaan tuulivoiman rakentamiseen liittyvien muiden kuin taloudellisten esteiden ratkaisemista. Strategian mukaan tuulivoiman rakentamiseen liittyviin maankäytön ja kaavoituksen haasteisiin voitaisiin vaikuttaa edistämällä tuulivoiman rakentamista laajempiin tuulivoimapuistoihin yksittäisten tuuliturbiinien tai pienten tuulivoimalaryhmien sijasta. Myös suunnittelun ja lupamenettelyjen kehittäminen katsottiin strategiassa tarpeelliseksi lupien saamiseksi joutuisammin. Tuulivoimaa koskevan strategialinjauksen mukaan tuulivoiman investointeihin liittyvien esteiden poistamista jatketaan määrätietoisesti selvittäen samalla keinoja, joilla voitaisiin edistää tuulivoimarakentamisen keskittämistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

Ympäristövaliokunta tukee energia- ja ilmastostrategiaa koskevassa lausunnossaan [YmVL 16/2013 vp] tuulivoiman huomattavaa lisäämistä yhtyen näkemykseen siitä, että tuulivoiman rakentamiseen liittyviin maankäytön ja kaavoituksen haasteisiin voidaan vaikuttaa edistämällä tuulivoiman rakentamista laajempiin tuulivoimapuistoihin yksittäisten voimaloiden sijasta.

Hallituksen esitys perustuu lähtökohdiltaan selvitysmies Tarastin ehdotuksiin [Ministeri Lauri Tarastin selvitys 13.4.2012, Tuulivoimaa edistämään, TEMin julkaisuja 21/2012] , joilla toimeksiannon mukaisesti pyritään vähentämään tuulivoiman rakentamiseen liittyviä esteitä ja rajoitteita ja sovittamaan yhteen eri ministeriöiden hallinnonalojen tavoitteita.

Hallituksen esityksen tavoitteena on edistää yksittäisten tuulivoimaloiden rakentamista säätämällä erityinen poikkeamismenettely, jonka mukaan vaikutuksiltaan merkittävänä rakentamisena ei pidetä tuulivoimalan rakentamista asemakaavassa teollisuus- tai satama-alueeksi osoitetulle jo rakennetulle alueelle. Muilta osin poikkeamisen edellytykset säilyvät kuitenkin ennallaan, eli poikkeaminen ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle taikka vaikeuttaa luonnonsuojelutavoitteiden eikä rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Ympäristövaliokunta korostaa, että tämä harkinta on oikeusharkintaa. Sen sijaan, jos edellytykset poikkeamiselle ovat olemassa, poikkeaminen voidaan myöntää, eli tältä osin kysymys on tarkoituksenmukaisuusharkinnasta.

Lakiehdotuksen maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n uuden 3 momentin mukaan vaikutuksiltaan merkittävänä rakentamisena ei pidetä tuulivoimalan rakentamista asemakaavassa teollisuus- tai satama-alueeksi osoitetulle jo rakennetulle alueelle. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 6/I) kysymykseen voisi tulla yhden teollisen kokoluokan tuulivoimalan rakentaminen ottaen huomioon yhteensovittamistarve alueen asemakaavan pääkäyttötarkoituksen mukaisen toteutuneen maankäytön kanssa.

Ympäristövaliokunta korostaa tarvetta poistaa mahdollinen tulkintaristiriita pykäläehdotuksen ja perustelutekstin välillä painottamalla, että pykälän sanamuotoa ei tule tulkita siten, että se kaikissa oloissa rajaa poikkeamismahdollisuuden yhteen tuulivoimalaan. Kysymykseen voi siten tulla yhden tai useamman tuulivoimalan rakentaminen. Myös talousvaliokunta on lausunnossaan (TaVL 24/2013 vp) pitänyt perusteltuna, ettei poikkeusmenettelyä rajattaisi yhteen voimalayksikköön. Ympäristövaliokunta korostaa, että koska poikkeamisen edellytyksiä ei muilta osin muuteta, vaaraa liian väljästä tulkinnasta ei ole. Poikkeamisen edellytysten täytyy aina olla muilta osin käsillä, jotta tarvetta poikkeamiselle edes voidaan harkita. Tuulivoimalan rakentaminen edellyttää aina myös rakennuslupaa, jonka myöntämisen edellytyksistä asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:ssä. Valiokunta korostaa, että joka tapauksessa kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta.

Selvitysmies Tarastin ehdotuksessa, johon hallituksen esitys perustuu, poikkeaminen olisi ulotettu teollisuus- ja satama-alueiden lisäksi kaivosalueille. Myös talousvaliokunta on lausunnossaan esittänyt harkittavaksi, voitaisiinko poikkeusta soveltaa myös kaivos- ja jätteenkäsittelyalueilla. Ympäristövaliokunta on selvittänyt poikkeuksen laajentamismahdollisuutta todeten, että tässä yhteydessä laajennusta ei ole mahdollista tehdä, sillä se voi johtaa ristiriitaan esimerkiksi kaivoslain kanssa, joka rajaa kaivosalueen käyttömahdollisuuksia. Valiokunta korostaa, että jatkossa tulee selvittää, onko poikkeamisen rajaaminen teollisuus- ja satama-alueisiin perusteltua sekä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita poikkeusmahdollisuuden laajentamiseksi kaivos- ja jätteenkäsittelyalueille.

Valiokunta pitää olennaisena, että poikkeamismenettelyäkin käytettäessä on noudatettava kuulemista koskevia säännöksiä maankäyttö- ja rakennuslain 173 §:ssä. Naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, on tiedotettava ja varattava tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Myös laajempi kuuleminen maankäyttö- ja rakennusasetuksen 86 §:n 1 momentin mukaisesti voi tulla kysymykseen.

Valiokunta korostaa, että esityksen tarkoittama poikkeamismenettely ei lähtökohtaisesti vastaa energia- ja ilmastostrategian ja ympäristövaliokunnan korostamaan linjaukseen tuulivoimarakentamisen keskittämisestä laajemmiksi kokonaisuuksiksi tuulivoimapuistoihin yksittäisten tuulivoimaloiden rakentamisen sijaan. Poikkeamismenettelyyn perustuva tuulivoimarakentaminen jäänee siten suhteellisen vähäiseen rooliin tuulivoiman edistämisessä peruslähtökohdan ollessa rakentamisen perustuminen kaavoitukseen. Keskittämisen kannalta olennaisemmin vaikuttavaksi muodostunee tulevina vuosina tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos [YmVM 17/2010 vp — HE 141/2010 vp laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta] (134/2011), joka mahdollistaa rakennusluvan myöntämisen suoraan yleiskaavan perusteella. Ympäristöministeriön arvion mukaan vireillä olevissa tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavissa yleiskaavoissa eli tuulivoimayleiskaavoissa on varauksia tuulivoimarakentamista varten määrä, joka vastaa maa-alueilla noin 5 300 MW:n kokonaistehoa (noin 1 700 tuulivoimalaa) ja merialueilla noin 1 300 MW:n kokonaistehoa (noin 450 tuulivoimalaa). Lisäksi lähes kaikissa maakuntaliitoissa on vireillä tuulivoimarakentamista käsittelevän maakuntakaavan laatiminen. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hallituksen esitys edistää tuulivoimarakentamista omalta rajatulta osaltaan, ja pitää siksi esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena edellä mainituin, hallituksen esityksen perusteluja muuttavin selvennyksin.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella ympäristövaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2013

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Martti Korhonen /vas
  • vpj. Rakel Hiltunen /sd
  • jäs. Christina Gestrin /r
  • Timo Heinonen /kok
  • Mikael Jungner /sd
  • Antti Kaikkonen /kesk
  • Pauli Kiuru /kok
  • Jari Lindström /ps
  • Tapani Mäkinen /kok
  • Martti Mölsä /ps
  • Sari Palm /kd (osittain)
  • Anni Sinnemäki /vihr
  • Mirja Vehkaperä /kesk
  • Juha Väätäinen /ps
  • vjäs. Sirpa Paatero /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Ekroos