Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Lakiehdotuksella uudistetaan kadun ja eräiden yleisten
alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettua lakia poistamalla
keskeiset lain toimivuudessa ilmenevät ongelmat. Kysymys
on laajahkosta tarkistuksesta eikä kokonaisuudistuksesta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi lain terminologian
muuttaminen olisi edellyttänyt laajempaa kokonaisuudistusta,
johon ei tällä aikataululla ollut mahdollisuuksia
ryhtyä. Terminologiassa erityisesti rajanveto puhtaanapidon
ja kunnossapidon välillä on koettu vaikeaksi.
Lumen ja hiekoitushiekan poistaminen on kunnossapitoa, kun taas
lehtien ja roskien poistaminen on puhtaanapitoa.
Keskeiset muutokset liittyvät katujen kunnossapidon
laatutason määrittelyyn, muutoksiin kunnan ja
kiinteistön välisissä kunnossa- ja puhtaanapitovastuissa,
kunnan velvollisuuteen ottaa huolehtiakseen tontinomistajan kunnossapitotehtävistä
sekä kadulla
ja yleisillä alueilla tehtävien töiden
ohjaukseen ja perittäviin maksuihin.
Useissa kunnissa käytännön toimintatavat ovat
jo nykyisin ehdotettujen muutosten suuntaisia, eivätkä muutokset
siten merkitse suurta muutosta nykytilanteeseen. Muutokset ovat
kuitenkin tarpeen vastuiden selventämiseksi ja kunnossa-
ja puhtaanapitotason parantamiseksi.
Valiokunta katsoo, että lain osittainen tarkistaminen
on perusteltua. Lain toimeenpanon seurannan ohella tulee kuitenkin
alkaa harkita kokonaisuudistuksen toteuttamismahdollisuutta.
Kadun kunnossa- ja puhtaanapidon vastuunjako kunnan ja kiinteistön
välillä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan eräiden
nimettyjen tehtävien siirtämistä kokonaan
kunnan tehtäväksi. Näitä ovat
hiekanpoisto ajoradalta sekä pyöräteiden
ja yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapito.
Jalkakäytävien kunnossapidon osalta kunnan on
otettava pientalovaltaisella alueella kunnossapitotehtävät
hoitaakseen, jos lain mukaista kunnossapidon tasoa ei saavuteta
tai jos kunnossapitotehtävät jakautuvat alueen
tontinomistajien kesken erityisen epätasapuolisesti. Edellytyksenä on
kuitenkin, että kunnossapito voidaan järjestää tarkoituksenmukaisena
alueellisena kokonaisuutena ja että alue soveltuu koneelliseen
kunnossapitoon. Laki ei siis rajoita tätä pidemmällekään
meneviä tehtävien siirtoja kunnalle ja säilyttää kunnan mahdollisuuden
periä niistä aiheutuneet kustannukset kiinteistönomistajilta.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevan 8 §:n mukaan
kunnalla on jo mahdollisuus ottaa hoidettavakseen yksittäisten
tonttien tehtäviä sekä tehdä tästä päätös
alueellisesti. Hallituksen esityksen 8 §:n uudella
2 momentilla kunnalle säädetään velvollisuus ottaa
pientaloalueilla huolehtiakseen tontinomistajien tehtävistä silloin kun
laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Valiokunta pitää muutosta tärkeänä ja
kannatettavana ja korostaa säännöksen
merkitystä erityisesti ikäihmisten sekä erityisryhmien
kannalta. Jalkakäytävien kunnossapito voi olla
huonokuntoisille ikäihmisille raskas fyysinen velvollisuus,
josta on vaikea tai mahdotonta suoriutua. Säännös edistää ikäihmisten
mahdollisuutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään
palveluihin tukeutuen ja vähentää samalla
laitoshoidon korkeita kustannuksia. Lainvalmistelun yhteydessä tehdyt
selvitykset osoittavat, että jalkakäytävän fyysistä kunnossapitoa
pidetään yleisesti sellaisena velvollisuutena,
joka voi aiheuttaa vaikeuksia myös normaalikuntoisen, kunnossapitoon kykenevän
asukkaan elämään esimerkiksi loma-aikoina.
Tällöin tontinomistajan tulee hankkia poissaoloaikoinaan
talonmies tai muu henkilö hoitamaan tehtävää.
Erityisesti omakotitaloissa asuvat ovat toivoneet lainmuutosta,
jolla tehtävä voi siirtyä kunnan hoidettavaksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että kuntien tulee ottaa puhtaanapidon laatuvaatimukset
erityisen tarkasti huomioon vanhusten asuin- ja palvelutalojen läheisyydessä.
Ikäihmisten omatoiminen liikkuminen ylläpitää toimintakykyä ja
vähentää ulkopuolisen avun tarvetta, joten
liikkumismahdollisuuksien turvaaminen on monella tavoin tärkeää.
Liukastumisista aiheutuvat seuraukset ovat ongelmallisia erityisesti
ikääntyneille, sillä esimerkiksi lonkkamurtuma
johtaa ikääntyneellä usein pysyvään
ulkopuolisen avun tarpeeseen. Kunnan omistamien palvelulaitosten
osalta jalkakäytävien kunnossapito kuuluu tontinomistajana
kunnalle. Yksityisten laitosten osalta vastuu on niiden omistajalla. Jos
jalkakäytävien hoitotasoon yksityisen laitoksen
osalta voidaan saada parannusta kunnan hoitaessa tehtävät,
kunnan tulisi tarjota kunnossapitosopimuksen tekemistä,
ellei sopimista yksityisen yrityksen kanssa pidetä tarkoituksenmukaisempana.
Kunnossapitolain tulee olla siten neutraali, että kunnossa-
ja puhtaanapitovelvollisuus ei ohjaa esimerkiksi sitä,
minne jalkakäytävät rakennetaan, vaan
suunnittelulla on rationaaliset perusteet.
Valiokunta toteaa tässä yhteydessä,
että ehdotettu kunnan velvollisuus ottaa pientaloalueiden kunnossapitotehtävät,
pääasiassa jalkakäytävien talvikunnossapito,
huolehtiakseen, toteuttaa myös tavoitetta tontinomistajien
tasapuolisesta kohtelusta. Tontinomistajien välille aiheutuu
lähtökohtaisesti eroja siitä riippuen,
onko tontin vierellä jalkakäytävä vai
ei, varsinkin kun jalkakäytävä on usein
vain toisella puolen katua. Jo nykyisen lain mukaan on mahdollista, että kunta
ottaa tällaiset alueet hoidettavakseen ja jakaa kustannukset
perittäviksi kaikilta alueen tontinomistajilta. Ehdotettu
lainmuutos on johdonmukaista jatkoa tälle kehitykselle
ja edistää tontinomistajien tasapuolista kohtelua.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen
8 §:n 1 momentin mukaan kunta voi päätöksellään
ottaa kokonaan tai osittain huolehtiakseen tontinomistajalle
kuuluvista kunnossapitotehtävistä. Tätä täsmennystä ei
sen sijaan sisälly saman pykälän 2 momenttiin,
joka koskee kunnan velvollisuutta ottaa laissa säädetyin
edellytyksin päätöksellään
huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvista kunnossapitotehtävistä.
Koska momentit koskevat eri tilanteita, valiokunta pitää tarpeellisena
selventää momenttia lisäämällä siihen
1 momentin tapaan sanat kokonaan tai osittain. Koska säännöksen
tarkoituksena on riittävän kunnossapidon yhtenäisen
tason saavuttaminen ja pientaloalueiden fyysisen työn helpottaminen,
tulee kunnan voida ottaa huolehtiakseen joko kaikki tehtävät
tai vain osa niistä.
Aloitteentekijänä voi olla alueen yksittäinen asukas
tai asukkaiden ryhmä taikka asukkaita edustava yhdistys.
Tontinomistajille tulee antaa päätös
tiedoksi kirjatulla kirjeellä tai muutoin todisteellisesti.
Kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävistä perittävä maksu
Kunta voi ehdotuksen 14 b §:n 1 momentin
mukaan periä aiheutuneet kustannukset tontinomistajilta,
kun se ottaa näille kuuluvia tehtäviä hoidettavakseen.
Kunnat perivät nykyisin maksuja vaihtelevasti käyttäessään
voimassa olevaan lakiin sisältyvää mahdollisuutta
ottaa alueellisia kokonaisuuksia hoidettavakseen. Pienemmät kunnat
ovat usein jättäneet maksun perimättä, koska
periminen ei usein ole saatavaan hyötyyn nähden
tarkoituksenmukaista. Sen sijaan suuremmat kunnat ovat jo nykyisin
käyttäneet mahdollisuutta periä maksuja
taksojen mukaisina.
Valiokunta pitää kunnan tehtävien
laajetessa lainmuutoksen myötä erittäin
tärkeänä sitä, että kunnat
taksaa valmisteltaessa laativat maksuperusteet mahdollisimman tasapuolisella
tavalla. Esimerkiksi tontin sivun pituuden mukaan määrittyvää taksaa
ei ole pidettävä tasapuolisena, sillä kulmatontit
joutuvat muita hankalampaan asemaan. Huomioon on otettava myös
se, että alueen asukkaat hyötyvät koko
jalkakäytäväverkostosta eikä vain
sen omalla kohdalla olevasta osasta. Kuntien tulisi taksan perusteissa
ottaa paremmin huomioon taksan tasapuolisuus ottamalla mukaan esimerkiksi
kerrosalaan sidottu peruste tai leikkuri tietyn sivun pituuden ylittäviltä osilta.
Valiokunta korostaa, että kun kunta ottaa tehtävät
alueellisesti hoidettavakseen, se voi myös jättää maksun
perimättä. Maksun periminen voi tulla kalliimmaksi
kuin maksujen tuotto. Lisäksi tulee mahdollistaa maksun
perimättä jättäminen kohtuuttomissa
tilanteissa silloin, kun kysymys on vähävaraisesta
asukkaasta. Laitoshoidosta aiheutuvat kustannukset ovat joka tapauksessa moninkertaiset
kotona asumisen mahdollistaviin kustannuksiin verrattuina. Valiokunta
painottaa, että lain 19 a §:n (569/1982)
mukaan, jos lain mukaisten velvollisuuksien täyttäminen jonkin
tontin osalta olisi erityisestä syystä kohtuuttoman
raskasta, kunta voi hakemuksesta ottaa tontinomistajan kunnossapitotehtävät
suorittaakseen joko kokonaan tai osittain taikka osallistua niistä aiheutuneisiin
kustannuksiin.
Valiokunta painottaa vielä, että kuntien tulisi 8 §:n
2 momentin alueellista kunnossapitopäätöstä tehdessään
suhtautua myönteisesti alueella asuvien joidenkin asukkaiden
mahdolliseen haluun hoitaa kunnossapito itse, jos se suinkin on mahdollista.
Lakiehdotuksen 8 a §:ään sisältyvän
kuulemismenettelyn avulla kunta saa tietoonsa alueen asukkaiden
kannan kunnossapidon siirtymiseen kunnan hoidettavaksi. Kunta voi
tämän tiedon perusteella usein rajata alueen siten,
että asukkaiden, jotka haluavat jäädä kunnossapidon
ulkopuolelle, toivetta kunnioitetaan. Tämän edellytyksenä kuitenkin
on, että kunnossapito voidaan järjestää alueellisesti
tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena.
Valiokunta suosittelee myös, että kunnat harkitsevat
kunnossapitomaksun perimisen kustannushyötysuhdetta kokonaisuutena,
eivätkä peri maksuja lainkaan silloin, kun niiden
periminen aiheuttaa maksutuottoa vastaavat kustannukset.
Kaikkien katujen kunnossa- ja puhtaanapitotehtävien
siirtämistä kunnalle on selvitetty Suomen Kuntaliiton
selvityksessä vuodelta 2001. Tuolloin arvioitiin kiinteistöjen
kunnossa- ja puhtaanapitovastuiden kunnille siirron kokonaiskustannuksiksi
215 miljoonaa markkaa. Kuntaliitto on arvioinut kustannukset tällä hetkellä noin
41 miljoonaksi euroksi. Jalankulkijoiden vuotuiset liukastumiskustannukset
on arvioitu noin 418 miljoonan euron suuruisiksi. Suomessa liukastuu
vuosittain yli 50 000 jalankulkijaa siten, että he
joutuvat hakeutumaan vammojen takia hoitoon. Vuonna 2003 liukkailla
keleillä kaatumisen seurauksena kuoli 23 henkilöä.
Ikääntyneiden vammat ovat vakavampia kuin nuorten.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnat ovat yhä enenevästi
jo ottaneet kunnossapitotehtäviä alueellisesti
hoitaakseen ja suunta jatkunee tulevaisuudessa, sillä tähän
suhtaudutaan yleisesti yhä myönteisemmin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kunnan vastuiden lisäämisen vaikutusta
katujen kunnossa- ja puhtaanapidon laatutasoon, kuntatalouteen ja
järjestelmän sosiaaliseen kestävyyteen
seurataan.
Katujen kunnossapidon laatutaso
Lakiehdotuksella ehdotetaan uudistettavaksi katujen kunnossapidon
laatutason määritelmä siten, että siinä otetaan
paremmin huomioon eri liikennemuotojen tarpeet ja olosuhteet. Ehdotuksen
3 §:n 1 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää ne
toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu
liikenteen tarpeiden edellyttämässä kunnossa.
Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan
huomioon muun ohella kadun liikenteellinen merkitys, säätila
ja vuorokaudenaika.Valiokunta katsoo, että tavoite kunnossapidon
laatutason parantamisesta on kannatettava. Myös olosuhteiden
huomioon ottamista koskeva tarkennus on perusteltu. Esimerkiksi
poikkeukselliset säätilan vaihtelut on otettava
huomioon olosuhteiden sallimalla kohtuullisella tavalla, eikä kunnossapitokalustoa
tarvitse mitoittaa kaikkein poikkeuksellisimpia ajateltavissa olevia
tilanteita varten. Liikenteellisesti keskeisistä alueista
voidaan huolehtia ensin. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta
on lausunnossaan pitänyt esitystä tältä osin
kannatettavana ja ongelmattomana.
Liukastumisvahinkojen ehkäisemisen ohella lainmuutoksen
tavoitteena on talvihiekoituksen poistamista tehostamalla parantaa
ilman laatua. Katupölyä ja sen torjuntaa on tutkittu
Suomessa useissa tutkimushankkeissa.Vaikka hengitettävien
(PM10) hiukkasten vuosipitoisuudet ovat muuhun Eurooppaan verrattuna
Suomessa matalia, ovat erityisesti kevätpölykauden
aikaiset korkeat vuorokausipitoisuudet todellinen ongelma. Katupölyn
poistamisen kustannusten on Helsinkiä koskevan tutkimuksen
mukaan arvioitu olevan suhteellisen pienet (alle 2 milj. euroa/vuosi)
verrattuna katupölyn aiheuttamiin terveysvaikutuksiin (n.
2—17 milj. euroa/vuosi)Liukkaus, hiekoitus
ja katupöly -hanke, Ympäristöklusterin
ohjelmakauden 2000—2002 EkoInfra -tutkimusohjelmassa..
Katujen puhdistusta tulee tehostaa ja kehittää eriytettyjä malleja
ajoratojen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapitoon
hiekoituksen vähentämiseksi tai hiekoituksesta
aiheutuvan pölyämisen vähentämiseksi.
Lakiehdotuksessa kadun talvihiekoituksen poistaminen ajoradalta
täsmennetään kuuluvaksi osaksi kunnossapitoa,
kun se aikaisemman tulkinnan mukaan on kuulunut puhtaanapitoon. Puhtaanapidossa
yhtenä laatutason kriteerinä on terveydellisesti
tyydyttävä taso. Kunnossapidossa terveellisyyden
on katsottu olevan osatekijänä liikenneturvallisuuden
kriteeristössä (sisältäen muun
ohella liukastumiset) sekä jalankulun ja polkupyöräilyn
tarpeiden huomioon ottamisessa (sisältäen kadulla
liikkumisen ilman terveyden vaarantumisen riskiä). Pölyämishaitan vähentämiseen
voidaan merkittävästi vaikuttaa kunnossapidon
oikealla ajoituksella ja pölyämistä estävällä toteutuksella,
ja tätä kautta terveellisyyden voidaan katsoa
olevan kunnossapidon tavoitteena ilman laadun turvaamisen kautta.
Ilman laadun raja-arvojen seuranta ja valvonta ja tätä koskevat
parannussuunnitelmat kuuluvat sinänsä ympäristönsuojelulain
ja ilmanlaatuasetuksen soveltamisalaan, mutta katujen kunnossapitolain
kautta voidaan hoitaa kunnossapitoa siten, että ilmanlaadun
tavoitteet saavutetaan.
Valiokunta katsoo edelliseen viitaten, että ehdotuksen
3 §:n 1 momentti ei tuo riittävästi esille
kuvattua katujen kunnossapidon vaikutusta katupölyn kautta
ihmisten terveyteen. Valiokunta ehdottaa terveellisyystavoitteen
lisäämistä mainittuun pykälään,
jotta ilmanlaadun vaikutus ihmisten terveyteen tulee tavoitteiden
piiriin.
Kunnossa- ja puhtaanapitomääräykset
Lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin mukaan kunta
voi antaa tarkempia määräyksiä siitä,
miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito talvella, muu kunnossapito
sekä puhtaanapito on paikalliset olot huomioon ottaen hoidettava.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että kunnallisten
määräysten antamista sinänsä on
pidettävä tarpeellisena, mutta että 1 momentin
valtuussäännös on varsin yleisluontoinen.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt valtuutuksen täsmentämistä asianmukaisena.
Ympäristövaliokunta viitaten perustuslakivaliokunnan
lausuntoon ehdottaa, että pykälään
lisätään täsmennykset siitä,
mitä määräykset voivat koskea.
Näitä ovat kunnossa- ja puhtaanapitotyön
suoritustapa ja siinä käytettävät
laitteet ja aineet, suoritusaika, lumen käsittely, sijoittaminen
ja poiskuljetus sekä katujen ja yleisten alueiden jaottelu
tavoitetason mukaan eri kunnossa- ja puhtaanapitoluokkiin.
Valiokunta painottaa myös, että vaikka 14 §:n mukaisten
kunnallisten määräysten rikkomisesta
ei voida määrätä sakkoa, eli
kunnallisten määräysten rikkominen ei
ole ehdotuksen 17 §:n mukaan rangaistavaa, voidaan
rikkojaa kohtaan kuitenkin käyttää 16 §:n
mukaan hallinnollisia pakkokeinoja, kieltoja ja velvoitteita. Näiden
tehostamiseksi voidaan käyttää myös
sakon uhkaa, jolloin kysymys on uhkasakosta pakkokeinona, ei rangaistuksenluonteisesta
uhkasakosta.
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä sitä, että roskaantumista
aiheuttavan toiminnan harjoittajan velvollisuuteen asettaa roskalaatikoita voidaan
vaikuttaa jätelain nojalla annettavilla kunnallisilla jätehuoltomääräyksillä tai
sopimuksilla silloin, kun kunta luovuttaa katu- tai yleisiä alueita
esimerkiksi kioskin pitoa varten. Muussa tapauksessa kadun puhtaanapidosta saattaa
muodostua erityisen raskas velvollisuus esimerkiksi kioskin lähellä sijaitseville
tontinomistajille.
Viherkaistan hoito
Lakiehdotuksen 10 §:n mukaan tontinomistajan puhtaanapitovelvollisuuteen
määritellään kuuluvan enintään
kolmen metrin etäisyydelle tontin rajasta ulottuvan, tonttiin
välittömästi rajoittuvan viherkaistan
ja ojan siistinä pitäminen. Tontinomistajat ovat
yleensä jo nykyisin huolehtineet tällaisesta viherkaistasta,
mutta säännös on tarpeen tilanteen selventämiseksi.
Tontinomistajalle kuuluva velvollisuus viherkaistasta on tarkoituksenmukainen,
sillä kaistat eivät usein ole koneellisesti sujuvasti
hoidettavissa.
Kadulla ja yleisellä alueilla tehtävien töiden ohjaus
Lakiehdotuksen 14 a §:ssä esitetään
kadulla ja yleisillä alueilla tehtävien töiden
osalta otettavaksi käyttöön ilmoitusmenettely
ja kunnan mahdollisuus antaa määräyksiä töiden
suorittamisesta. Tämä vastaa maantielakiuudistuksenHallituksen
esitys eduskunnalle maantielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi
laeiksi HE 17/2004 vp, hyväksytty 17.5.2005. 42 §:n
säännöstä tiealueeseen kohdistuvalta työltä edellytettävästä pääsääntöisesti
tienpitoviranomaisen luvasta ja poikkeustapauksissakin ilmoitusmenettelystä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota siihen, että ilmoitusmenettelyyn sisältyvä 30
päivän määräaika vaikuttaa
pitkältä. Koska teletoimintapalvelut vaikuttavat
kansalaisten tasavertaisuuteen ja yritystoiminnan edellytyksiin
sekä esimerkiksi etätyön mahdollisuuksiin,
liikenne- ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä,
että ympäristövaliokunta asiaa käsitellessään
harkitsee 30 päivän määräaikaa
huomioon ottaen telepalvelujen merkitys peruspalveluna ja niitä koskeva
yleispalveluperiaate. Liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo lisäksi, että peruspalvelun, kuten esimerkiksi
telepalvelujen, katkeamista tulee aina pitää merkittävänä vahinkona,
joka tulee voida korjata välittömästi.
Ympäristövaliokunta toteaa, että ehdotuksen 14
a §:n ilmoitusmenettely on vaihtoehtona olleen lupamenettelyn
sijaan joustava menettely, jota edellyttää myös
menettelyyn tulevien asioiden suuri määrä.
Työ voidaan aloittaa heti, kun kunta on antanut suostumuksen
työn aloittamiseen, ja ehdotettu 30 vuorokauden käsittelyaika on
tarkoitettu ehdottomaksi takarajaksi, jonka jälkeen työ voidaan
aloittaa, vaikka kunta ei olisi ilmoitusta käsitellyt.
Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ssä ja viestintämarkkinalaissa
säädetään kaapelien ja johtojen
sijoittamisoikeudesta ja haitan ja vahingon korvaamisesta, mutta
näiden lakien mukaiset suunnitelmat ovat liian yleispiirteisiä johtojen
yhteensovittamiseksi, ja sijoittamisoikeus on yleensä tarkoituksenmukaisinta
hankkia paljon ennen töihin ryhtymistä. Ilmoitusmenettelyn avulla
kunta saa tietoonsa kadulla tehtävät työt ja
se pystyy siten huolehtimaan sille maankäyttö-
ja rakennuslaissa säädetystä velvollisuudesta
huolehtia katualueelle sijoitettavien johtojen ja rakenteiden yhteensovittamisesta.
Voimassa olevan lain mukaan kunnalla on huolehtimisvelvollisuus,
mutta ei keinoja toteuttaa sitä. Tiedot kadulla tehtävistä töistä antavat
kunnalle mahdollisuuden antaa työtä koskevia määräyksiä, jotka
ovat tarpeen liikenteen sujuvuuden, turvallisuuden ja esteettömyyden
kannalta sekä kadun ja yleisen alueen rakenteille ja siellä oleville johdoille
ja laitteille aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.
Valiokunta on tarkastellut ehdotettua 30 vuorokauden enimmäiskäsittelyaikaa
sääntelyn tavoitteiden ja käytännön
näkökulmasta ja katsoo liikenne- ja viestintävaliokunnan
tavoin, että 30 vuorokautta on epätarkoituksenmukaisen
pitkä enimmäisaika. Valiokunta pitää kansallisen
laajakaistastrategian ja tietoyhteiskuntakehityksen tavoitteiden
mukaisena, että ehdotettua aikaa lyhennetään.
Ilmoitusmenettelyä sinänsä ei ole pidettävä näiden
tavoitteiden vastaisena. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnat
pystyvät useimmiten antamaan suostumuksen töiden
aloittamiselle erittäin nopeasti. Ennalta tehdyt yleiset
sopimukset jouduttavat menettelyä ratkaisevasti. Valiokunta
ehdottaa edellä esitettyyn viitaten enimmäiskäsittelyajan
lyhentämistä 21 vuorokauteen korostaen samalla,
että tavoitteena tulee olla ilmoitusten käsitteleminen mahdollisimman
nopeasti, yleensä korkeintaan muutamassa päivässä taikka
viikon kuluessa. Pykälän takaraja on tarkoitettu
poikkeuksellisen hankalia tilanteita varten, eikä siitä saa
muodostua pääsääntöä.
Valiokunta toteaa vielä, että ehdotuksen 5 momentin
mukaan rikkoutuneet johdot, laitteet ja rakenteet saadaan merkittävien
vahinkojen estämiseksi korjata välittömästi.
Korjaamisesta tulee kuitenkin ilmoittaa kunnalle. Valiokunta katsoo,
että tämän ns. kiiretöitä koskevan
säännöksen merkittävillä vahingoilla
tarkoitetaan peruspalvelun, kuten esimerkiksi telepalvelujen, katkeamista,
jota tulee aina pitää merkittävänä vahinkona,
joka tulee voida korjata välittömästi.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
siihen, että johtoja koskevien tietojen tulisi olla saatavissa
kunnassa yhdestä paikasta. Ilmoitusmenettelystä säätäminen
edistää sitä, että kunta saa
yksityiskohtaiset tiedot eri kaapelien, johtojen ja laitteiden sijainnista
ja se voi kehittää sijaintitietojärjestelmää yhdessä kadulla
ja yleisillä alueilla töitä tekevien
kanssa. Tähän asti kaikkia tietoja ei ole saatu,
eivätkä tiedot ole olleet kaikilta osin riittävän
tarkkoja. Myös ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE)
perustamisesta tehostaa paikkatietojen yhteiskäyttöä.
Valiokunta katsoo, että erityiseksi tavoitteeksi tulisi
ottaa yhteisten johtokanavien rakentaminen. Tämä vähentäisi
jatkossa merkittävästi tarvetta katujen avaamiseen.
Kadulla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä perittävät
maksut
Lakiehdotuksen 14 b §:n mukaan kunnalla
on mahdollisuus periä maksuja kaduilla ja yleisillä alueilla
tehtävistä töistä. Pykälän
3 momentin mukaan kunta voi periä aikaan, alueen laajuuteen
ja alueen keskeisyyteen perustuvan kohtuullisen maksun alueen tilapäisestä käyttämisestä
14 a §:ssä tarkoitetulla
tavalla työmaana, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä.
Maksu peritään yhden työmaan osalta vain
kerran. Maksua ei peritä, jos työ tehdään
kunnan suorittaman kadun rakentamiseen liittyvän muun työn yhteydessä.
Maksua ei myöskään peritä siltä ajalta,
jonka alue on työmaana työstä vastaavasta
riippumattomasta syystä, jota ei voida ennakoida.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on lausunnossaan pitänyt
välttämättömänä kokonaisvaltaista
arviota siitä, tuleeko nyt ehdotettu suoritettavista töistä perittävä maksu
ylipäätään sisällyttää nyt
annettavaan lakiin ja katsoo, että mikäli maksusäännös
otetaan lakiin, tulee maksuvelvollisuus rajata vain kohtuullisen
kaivuuajan ylittäviin tapauksiin. Kohtuullinen kaivuuaika selvästikin
vaihtelee työn laajuudesta, kaivuualueen suuruudesta, vuodenajasta
ja rakennustarpeista riippuen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tarkastellut maksuja
perustuslain valtion veroja ja maksuja koskevan 81 §:n
kannalta ja todennut, että maksut on laissa selvästi
yksilöity ja ne täyttävät kustannuskattavuuden
vaatimukset, eikä niihin tule sovellettavaksi perustuslain
121 §:n 3 momentin säännös
kunnallisesta verosta. Kysymyksessä on alueen vuokraustyyppinen
kertamaksu, jonka vastikkeena on alueen käyttöoikeus.
Valiokunta on kuitenkin pitänyt tarpeellisena, että valtioneuvosto
seuraa maksujen kustannusvastaavuustason noudattamista.
Ympäristövaliokunta katsoo, että kohtuullinen
maksu alueen tilapäisestä käyttämisestä ei ole
kansallisen laajakaistastrategian eikä tietoyhteiskuntakehityksen
vastainen. Maksun tavoitteena on ohjata kadulla töitä tekeviä yhteistyöhön,
yhteisten johtokanavien tekemiseen ja työn ripeään
suorittamiseen. Maksujen yksikköhinnat ja perusteet määrätään
kunnallisessa taksassa. Maksujen taso vaihtelee kuntien ja kunnan
osa-alueiden välillä ottaen paikalliset olosuhteet
huomioon. Valiokunnan käsityksen mukaan maksut ovatkin
tarpeen lähinnä niissä suuremmissa kaupungeissa,
joissa liikenteen sujuvuuden turvaamisen tarve ja erilaisten johtojen yhteensovittamisen
tarve on suurin. Valiokunnan käsityksen mukaan kuntien
tulee harkita maksun perimisen tarkoituksenmukaisuutta ja jättää maksu
perimättä, jos perimiskustannukset ylittävät
saatavat tulot.
Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella
vuokranluonteista maksua viivästysluonteista maksua parempana,
sillä viivästysmaksu olisi rangaistusmaksun tyyppinen
ja jättäisi kunnalle töiden erilaisuuden
vuoksi ns. normaalin kaivuuajan määrittelyyn niin
paljon tulkintamahdollisuuksia, että maksun tasapuolisuus
ja selkeys voisivat vaarantua.
Valiokunta painottaa edelleen, että maksujen tulee
olla kohtuullisia. Maksuja, jotka ylittävät arvioidun
muutaman prosentin hankkeen kokonaiskustannuksista, voidaan pitää kohtuuttomina
ja siten lainvastaisina. Ehdotettu maksusääntely
ei näin valiokunnan käsityksen mukaan vaikuta
kielteisesti tietoyhteiskuntakehitykseen.
Valiokunta edellyttää kuitenkin, että hallitus seuraa
johtojen ja kaapelien sijoittamisesta perittävien maksujen
kehitystä sen varmistamiseksi, että maksut pysyvät
kohtuullisina ja tasapuolisina ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin mahdollisten
epäkohtien korjaamiseksi.
Rangaistussäännös
Lakiehdotuksen 17 § sisältää täsmennetyn
rangaistussäännöksen. Rangaistavuus ei
koske ehdotuksen mukaan vähäisenä pidettäviä tekoja. Saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää rikosoikeudellisen
laillisuusperiaatteen kannalta tarpeellisena, että lain
esitöissä mainitaan tyyppiesimerkkejä vähäisenä pidettävistä teoista.
Vähäisinä pidettäviä tekoja
ovat valiokunnan mielestä sellaiset laiminlyönnit,
joihin ei liity laiminlyönnin jatkumista valvontaviranomaisen laiminlyönnin
korjaamiseksi annetusta määräyksestä huolimatta.
Vähäisenä voidaan pitää myös sellaisia
laissa mainittujen velvollisuuksien laiminlyöntejä,
joiden seurauksena liikennettä ei ole vakavasti vaarannettu,
kuten viivästys kadun kalusteiden puhtaanapidossa, viivästys
lumen poiskuljetuksessa, kun kulkureitit pystytään
turvaamaan, satunnainen viivästys roskien poistamisessa
sekä viivästys lehtien poistamisessa silloin,
kun niitä on poikkeuksellisen suuri määrä.
Siirtymäsäännös
Ehdotuksen mukaan valtuusto voi ennen lain voimaantuloa päättää,
että lain soveltaminen siirtyy kunnassa eräiden
tehtävien osalta enintään kahdella vuodella.
Valiokunta pitää siirtymäsäännöstä välttämättömänä sellaisten
kuntien vuoksi, joilla ei ole heti resursseja ja kalustoa uusista
velvollisuuksista huolehtimiseen. Kunnilla tai tonttien omistajilla
saattaa myös olla voimassa pitkäaikaisia sopimuksia,
joiden irtisanomiseen tulee olla riittävästi aikaa.
Kunnille tulee myös varata riittävästi
aikaa kilpailuttaa ja tehdä uudet sopimukset esimerkiksi
jalankulku- ja pyöräteiden hoitamisesta, jos ne
ovat tähän saakka olleet tontinomistajien hoidettavana.
Valiokunta ehdottaa kuitenkin säännöksen
muuttamista teknisesti sen virheellisen käsityksen välttämiseksi,
että kunta voisi päätöksellään
ratkaista lainsäädännön alaan
kuuluvan asian.