eduskunnan_tiedonsaanti.jpg

​Eduskunnan tiedonsaanti EU-asioista

Suomen perustuslaki velvoittaa valtioneuvoston toimittamaan eduskunnalle sen kannan määrittelyä varten kaikki ehdotukset, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan (perustuslain 96 §, ns. u-asiat).

Toisaalta se antaa suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle rajoittamattoman oikeuden saada valtioneuvostolta tietoja asioiden valmistelusta EU:ssa (perustuslain 97 §, ns. E-asiat). Kaikki asiat tulevat siten eduskunnan tietoon jostain erityisestä syystä: joko eduskunnan toimivaltaan kuulumisen vuoksi, tai sen vuoksi, että valiokunta on pyytänyt tietoa tai valtioneuvosto on katsonut tiedon antamisen asian luonteen takia tarpeelliseksi.

​Eduskuntaa informoidaan EU-lainsäädäntöehdotuksista U-kirjelmillä

Lainsäädäntöehdotukset ja muut eduskunnan toimivaltaan kuuluvat ehdotukset lähetetään eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmällä (U-kirjelmä). Kirjelmä valmistellaan yleensä toimivaltaisessa ministeriössä ja hyväksytään alustavasti valtioneuvoston EU-asioiden komiteassa tai sen alaisessa jaostossa. Lopullisesti kirjelmän sisällöstä ja eduskuntaan lähettämisestä päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Sen jälkeen se toimitetaan virallisena suomen- ja ruotsinkielisenä asiakirjana eduskuntaan.

Perustuslain mukaan valtioneuvoston on toimitettava ehdotus kirjelmällään eduskunnalle välittömästi siitä tiedon saatuaan. Pääsääntöisesti valtioneuvosto ilmaisee kantansa muutaman viikon kuluessa. Jos valtioneuvoston kantaa ei ole päätetty kirjelmän lähettämiseen mennessä, se on ilmoitettava eduskunnalle viimeistään asian ollessa suuren valiokunnan käsiteltävänä.

Eduskunnan puhemies lähettää eduskunnalle toimitetun valtioneuvoston U-kirjelmän suureen valiokuntaan (tai ulkoasiainvaliokuntaan) ja määrää samalla, mikä tai mitkä erikoisvaliokunnat antavat asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Kirjelmän lähettämisestä valiokuntiin ilmoitetaan täysistunnossa.

Suuri valiokunta ilmaisee kantansa asiaan käsiteltyään ehdotuksen, siitä tehdyn valtioneuvoston kirjelmän sekä erikoisvaliokuntien asiasta antamat lausunnot. Suuri valiokunta voi tätä ennen myös kuulla asianomaista ministeriä, virkamiehiä
ja muita asiantuntijoita.

Yleensä suuri valiokunta ilmaisee kantansa sen pöytäkirjaan otettavalla lyhyellä lausumalla, joka lähetetään tiedoksi valtioneuvostolle. Merkittävissä asioissa suuri valiokunta voi antaa myös kirjallisen lausunnon, jossa se perustelee kantansa yksityiskohtaisemmin.

Suurelle valiokunnalle osoitetut erikoisvaliokuntien lausunnot ja valtioneuvostolle osoitetut suuren valiokunnan lausunnot julkaistaan valtiopäiväasiakirjoina suomeksi ja ruotsiksi. Ne samoin kuin suuren valiokunnan pöytäkirjat ovat saatavilla myös eduskunnan verkkosivuilla.

Valtioneuvoston ja ministeriöiden on annettava suurelle valiokunnalle ja asianomaisille erikoisvaliokunnille tietoja merkittävistä muutoksista alkuperäiseen ehdotukseen. Tällainen niin sanottu jatkokirjelmä on erityisen tärkeä silloin, kun uudet muutosehdotukset edellyttävät Suomen kannan uudelleenarviointia tai muutosta eduskunnan aiemmin hyväksymään kantaan. Jatkokirjelmän eduskunnalle lähettää asianomainen ministeriö.

​E-kirjelmät - eduskunnan rajoittamaton oikeus saada tietoa EU-asioista

Eduskunnalla on oikeus pyytää ja saada tietoja EU:n toimielimissä käsiteltävistä aiheista millä tahansa politiikkasektorilla. Oikeutta ei ole rajoitettu asioihin, joissa eduskunnalla on toimivaltaa. Eduskunnan informointi ja sen sisäiset menettelysäännöt ovat näiden asioiden yhteydessä jossain määrin lainsäädäntöasioita epämuodollisempia.

Valtioneuvoston selvitys muussa kuin eduskunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa (E-kirje) on tavallisesti yksittäisen ministeriön kirje. Useimmissa tapauksissa tällainen kirje sisältää samantyyppisiä elementtejä kuin U-kirjelmä, mutta niiden sisältö voi kuitenkin vaihdella asian luonteesta riippuen. Selvitys valmistellaan joko yksinomaan asianomaisessa ministeriössä tai sen lisäksi valtioneuvoston EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmässä. Tärkeimmät E-asiat voidaan käsitellä myös pääministerin johtamassa EU-ministerivaliokunnassa.

E-kirjeet lähetetään suoraan ministeriöstä suurelle valiokunnalle. Suuri valiokunta
päättää kirjeen sisällön perusteella siitä, mihin erikoisvaliokuntiin asia lähetetään käsiteltäväksi. Erikoisvaliokunnat päättävät itsenäisesti antavatko ne asiasta lausunnon.

Suuri valiokunta ei yleensä ota E-asiaan muodollisesti kantaa, vaan lähettää erikoisvaliokuntien mahdolliset lausunnot valtioneuvostolle tiedoksi. Menettely on samankaltainen asian koskiessa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
(UTP-asiat). Suuren valiokunnan asemesta käsittelystä vastaa ulkoasiainvaliokunta.

​Suuri valiokunta ja ulkoasiainvaliokunta kuulevat ministereitä ennen EU:n neuvostoja

Ministerit selostavat EU:n neuvostossa käsiteltäviä asioita ja valtioneuvoston kantoja niihin suurelle valiokunnalle ennen ministerineuvoston kokouksia.

Pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Hän antaa suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle tietoja Eurooppa-neuvoston kokouksessa käsiteltävistä asioista etukäteen ja viipymättä kokouksen jälkeen. Ulkoasiainministeri esittelee ulkosuhteiden neuvoston asiat sekä ulkoasiainvaliokunnassa että suuressa valiokunnassa.

Ministerikuulemiset järjestetään yleensä neuvoston kokousta edeltävänä perjantaina. Valiokunnan jäsenet saavat etukäteen neuvoston asialistan ja jokaiseen asiakohtaan
liittyvän ministeriön muistion, joka sisältää myös valtioneuvoston kannan. Valiokunnan kokouksessa jäsenet voivat esittää ministereille ja näiden mukana oleville virkamiehille kysymyksiä ja esittää näkemyksensä neuvoston listalla olevista asioista.

Neuvoston kokouksen jälkeen asianomainen ministeriö toimittaa kirjallisen kokousraportin suurelle valiokunnalle (ja ulkoasianneuvoston kokouksesta myös ulkoasiainvaliokunnalle) muutaman päivän sisällä. Ministeriä kuullaan suullisesti jälkikäteen kokouksesta yleensä silloin, kun hän on seuraavan kerran kuultavana valiokunnassa tulevasta neuvoston kokouksesta. Jos ministeri on neuvostossa jostain syystä joutunut poikkeamaan yhteisesti sovitusta kannasta, hänen on tällöin annettava asiasta selvitys ja perusteltava toimintalinjansa.

 Lisää tietoa