Itsenäisyyden alkutaival
Autonomian ajan eduskunnan ensimmäiset vuodet olivat poliittisesti epävakaita ja päätöksenteossa törmättiin moniin ongelmiin. Eduskunta hajotettiin useaan otteeseen ja uudet vaalit jouduttiin järjestämään miltei vuosittain. Maailmansota ja Venäjän vallankumoukset kiihdyttivät Suomen erkaantumista keisarikunnasta niin, että eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa marraskuussa 1917 ja Suomi itsenäiseksi muutamaa viikkoa myöhemmin.
Itsenäisen Suomen eduskunnan ensimmäistä toimintavuotta leimasi raskaan sisällissodan lisäksi kiista valtiomuodosta. Suomessa päädyttiin lopulta tasavaltaiseen demokraattiseen järjestelmään, vaikka presidentille myönnettiinkin merkittävän laajat valtaoikeudet, muun muassa oikeus hajottaa eduskunta. Vuoden 1919 hallitusmuodon perustava lähtökohta on kuitenkin säilynyt ennallaan myös nykyisessä perustuslaissa: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." Hallituksella piti olla eduskunnan tuki ja kansanedustajilla mahdollisuus mitata hallituksen luottamus välikysymysten avulla.
Suomalaista parlamentarismia testattiin todenteolla 1920- ja 30-luvuilla. Itsenäisen Suomen lainsäädännön perustaa luotiin tuolloin jyrkkien poliittisten vastakohtaisuuksien oloissa ja hallitukset jäivät usein lyhytikäisiksi. Kenties suurimpaan kriisiin kansanvaltainen järjestelmä joutui vuosina 1929–32, jolloin Lapuan liike ryhtyi suoraan toimintaan vasemmistoa vastaan ja uhkasi hallitusta vallankaappauksella. Väkivaltaisuudet ja laittomuudet kääntyivät kuitenkin tekijöitään vastaan. Porvarillinen laillisuus tukahdutti oikeiston vallankaappaushaaveet ja poliittiset äärilaidat menettivät kannatustaan. Kaikkialla muualla itäisessä Euroopassa kommunismin vastaiset paineet johtivat autoritaaristen oikeistojärjestelmien syntyyn.
Eduskunnan toiminta jatkui katkeamatta myös toisen maailmansodan aikana, kun vuonna 1939 valittu eduskunta eli niin sanottu "pitkä parlamentti" istui vuoteen 1945 asti. Talvisodan aikana, joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940, eduskunta kokoontui evakossa Kauhajoella. Suomi oli Euroopan sotaa käyvistä maista Ison-Britannian ohella ainoa, jossa parlamentti kokoontui keskeytyksettä sodan aikana.