EU:n jäsenmaiden väliset jakolinjat

EU-maiden välillä kulkee erilaisista taloudellisista, poliittisista ja historiallisista syistä johtuvia jakolinjoja, jotka toisinaan syvenevät vaikeissa poliittisissa tilanteissa siinä määrin, että ne alkavat näyttäytyä uhkina unionin yhtenäisyydelle. Talouskriisin aikana huolta herätti unionin jakautuminen tiukkaa talouskuria kannattavaan pohjoiseen ja elvytystoimia peräänkuuluttavaan etelään. Idän ja lännen välistä jakolinjaa ovat puolestaan viime aikoina syventäneet erimielisyydet muun muassa siitä, millaista jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta Eurooppaan kohdistuvan muuttoliikkeen hallinta edellyttää. Junckerin komissio on useissa yhteyksissä ilmaissut huolensa näiden jakolinjojen syvenemisestä ja pyrkinyt toimimaan niitä hälventävästi.

Nykyisen komission toimikauden alussa jäsenmaita jakoi jyrkimmin kysymys siitä, tuleeko talouskriisin hoidossa painottaa tiukkaa talouskuria vai elvytystä. Aiemmin kriisin hoidossa oli painottunut pohjoisten jäsenmaiden peräänkuuluttama tiukka talouskuri, minkä synnyttämään etelän ja pohjoisen väliseen vastakkainasetteluun uusi komissio näki tarpeelliseksi puuttua. Kädenojennuksina etelän suuntaan Junckerin komissio julkaisi ensitöikseen investointiohjelman, alkoi suunnitella toimia sosiaalisen Euroopan vahvistamiseksi ja veronkierron torjumiseksi sekä lupasi suhtautua mahdollisimman joustavasti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin elvyttävän budjettipolitiikan mahdollistamiseksi. Samaan aikaan se jatkoi budjettien tasapainottamisen ja rakenteellisten uudistusten painottamista pitääkseen myös talouskurilinjaa kannattaneet pohjoiset jäsenmaat tyytyväisinä.

Komission kompromissilinja yhdistettynä talouskasvun elpymiseen on onnistunut jossain määrin hälventämään talouskriisin synnyttämää jakolinjaa eteläisten ja pohjoisten jäsenmaiden välillä. Enemmän huomiota ja huolta herättääkin tällä hetkellä itäisten ja läntisten jäsenmaiden välille syntynyt jakolinja muuttoliikkeen hallintaan ja osittain myös EU:n perusarvoihin liittyvien erimielisyyksien takia. Muuttoliikkeen hallintaan liittyvissä kysymyksissä komissio pyrkii jälleen sovittelevaan linjaan ja aikoo esimerkiksi muuttaa aiempaa Dublin-asetuksen uudistusehdotustaan siten, että se hyväksyy itäisten jäsenmaiden vaatimukset turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen vapaaehtoisuudesta sekä mahdollisuudesta vaihtoehtoisiin solidaarisuuden muotoihin. EU:n arvoihin liittyvissä kiistoissa komissio ei kuitenkaan voi tehdä vastaavia myönnytyksiä, sillä kyse on perustavanlaatuisemmista asioista kuin talouspolitiikan painotukset tai yhteisen turvapaikkapolitiikan käytännön järjestelyt. Komissio joutuu siis perussopimusten vartijan roolissaan pitämään tiukkaa linjaa esimerkiksi suhteessa oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksiin Puolassa ja Unkarissa.

Koska komissio ei voi tehdä kompromisseja EU:n perusarvojen suhteen, sen on tehtävä kädenojennuksia itäiselle Euroopalle muilla aloilla, mikäli se haluaa välttää idän ja lännen välisen jakolinjan syvenemisen. Syyskuussa pitämässään unionin tilaa käsitelleessä puheessaan komission puheenjohtaja Juncker lupasikin toimia muun muassa euroon ja Schengeniin kuulumattomien maiden mukaanpääsyn vauhdittamiseksi sekä myös puuttumiseksi erityisesti itäisten jäsenmaiden kuluttajia syrjiväksi koettuun käytäntöön myydä eri puolilla Eurooppaa samoilla tuotemerkeillä erilaatuisia elintarvikkeita. Tähän jälkimmäiseen liittyen komissio antoi Junckerin puheen jatkotoimena uuden ohjeistuksen EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta. Joulukuun EMU-pakettinsa yhteydessä se aikoo puolestaan esittää lähentymisvälinettä, josta annetaan liittymistä valmistelevaa tukea euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille.

Eräänlainen EU:n sisäinen jakolinja kulkee myös euroon kuuluvien ja kuulumattomien jäsenmaiden välillä. Euron voidaankin katsoa edustavan niin sanottua eriytyvää integraatiota tai monen nopeuden Eurooppaa, jossa nopeampaa yhdentymistä haluava EU-maiden ryhmä etenee jollain alalla muita nopeammin kuitenkin sillä ajatuksella, että muut EU-maat seuraavat sitä myöhemmin. Mahdollisuus eriytyvään integraatioon esimerkiksi puolustusalan pysyvän rakenteellisen yhteistyön muodossa on jälleen ollut esillä parhaillaan käytävän EU:n tulevaisuuskeskustelun yhteydessä. Osa jäsenmaista suhtautuu ajatukseen kuitenkin penseästi halutessaan välttää minkäänlaisten uusien jakolinjojen syntymistä tilanteessa, jossa esimerkiksi Brexit-neuvottelut edellyttävät EU-mailta huomattavaa yhtenäisyyttä. Suurista jäsenmaista Saksa ja Ranska näyttävät olevan tässä asiassa eri leireissä Ranskan suhtautuessa eriytyvään integraatioon selvästi Saksaa myönteisemmin.

EU-asiat; Brysselin asiantuntijan katsaukset

Julkaistu 13.10.2017 10:45
Muokattu 13.10.2017 10:54