Euroopan parlamentin vaalit 2019

Toukokuussa 2019 käytäviin seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin on vielä yli vuosi aikaa, mutta niihin valmistaudutaan Brysselissä jo täyttä päätä. Euroopan parlamentti on tehnyt omat ehdotuksensa vaaleihin liittyviä menettelyjä ohjaavan EU:n vaalisäädöksen sekä parlamentin paikkajaon uudistamiseksi ja odottaa nyt neuvoston ottavan niihin kantaa. Kutakin vaalikautta varten erikseen tehtävän paikkajakopäätöksen suurin kysymys koskee tällä kertaa sitä, mitä tehdään brittimepeiltä Britannian EU-eron myötä vapautuville 73 paikalle. Brittimeppien lähtö tulee vaikuttamaan huomattavasti myös parlamentin poliittisiin voimasuhteisiin.

Euroopan parlamentti teki ehdotuksensa EU:n vaalisäädöksen uudistamiseksi jo marraskuussa 2015. Ehdotuksen kenties huomionarvoisin kohta liittyi niin sanottuihin ylikansallisiin ehdokaslistoihin, joiden kärjessä piti ehdotuksen mukaan olla Eurooppa-puolueiden valitsemat ehdokkaat komission puheenjohtajaksi, eli niin sanotut kärkiehdokkaat. Äänestäessään tällä viikolla tulevasta paikkajaostaan parlamentti kuitenkin omaksui kielteisen kannan ylikansallisiin ehdokaslistoihin ja niin käytännössä perui vaalisäädösehdotuksensa niitä koskevan kohdan, mikä saattaa vihdoin vauhdittaa asian käsittelyä neuvostossa. Parhaassa tapauksessa vaalisäädösuudistuksesta voitaisiin nyt päästä sopuun kesään mennessä, mikä jättäisi vielä riittävästi aikaa kansallisten vaalilakien sopeuttamiseen. Tätä toivoisi ainakin Saksa, joka haluaisi ottaa eurovaaleissa käyttöön äänikynnyksen, mutta ei voi tehdä sitä ilman EU:n vaalisäädöksen muutosta. Päätöksentekoa kuitenkin vaikeuttaa se, että vaalisäädöksen muuttaminen vaatii neuvostossa yksimielisyyttä.

Parlamentin tällä viikolla tekemän paikkajakoehdotuksen mukaan Britannialta vapautuvista meppipaikoista 27 jaettaisiin 14 aliedustetun maan kesken ja loput jätettäisiin varastoon EU:n mahdollisten tulevien jäsenmaiden meppejä varten. Parlamentti siis torjui perussopimusvaliokuntansa esityksen, jonka mukaan osa ylijäävistä paikoista olisi voitu osoittaa myös ylikansallisilta ehdokaslistoilta valittaville mepeille. Parlamentin kääntyminen vastustamaan ylikansallisia listoja johtui ennen kaikkea sen suurimman ryhmän EPP:n liittymisestä tässä asiassa EU-kriittisten ryhmien rintamaan käyttäen yhtenä perustelunaan toki sinänsä EU-myönteisyydestä kumpuavaa argumenttia, jonka mukaan Euroopan laajuiset ylikansalliset listat saattaisivat tarjota lisää näkyvyyttä ja läpimenomahdollisuuksia juuri EU-vastaisille populisteille.

Ironista on, että parlamentti muutti mielensä ylikansallisten listojen suhteen juuri, kun niiden kannatus neuvoston puolella on lisääntymässä. Niin sanotun kärkiehdokasmenettelyn suhteen asetelma taas on päinvastainen: parlamentti kannattaa menettelyä edelleen voimakkaasti jäsenmaiden suhtautuessa siihen koko ajan vastahakoisemmin. Menettelyä vastustaa ennen kaikkea Ranska, jota johtava uusi puolue La République en marche! ei kuulu vielä mihinkään Eurooppa-puolueeseen ja jäisi siksi sivurooliin menettelyssä, jossa komission puheenjohtaja valitaan Eurooppa-puolueiden ennen vaaleja asettamien kärkiehdokkaiden joukosta. Parlamentti linjasi viimeksi tällä viikolla hyväksymässään päätöslauselmassa, ettei tule hyväksymään komission puheenjohtajaksi kuin jonkun kärkiehdokkaista. Valinta tapahtuu kuitenkin Eurooppa-neuvoston esityksen pohjalta, joten toimiakseen täydellisesti kärkiehdokasmenettely vaatii myös sitä, että Eurooppa-neuvosto sitoutuu ehdottamaan vaalit voittaneen poliittisen ryhmän kärkiehdokasta komission puheenjohtajaksi vaalien jälkeen. Siksi erityisen paljon mielenkiintoa kohdistuu 23.2. pidettävään Eurooppa-neuvoston epäviralliseen kokoukseen, josta odotetaan kannanottoja niin kärkiehdokasmenettelyyn kuin vaalisäädöksen uudistukseen.

Vaikka Euroopan parlamentin EPP-ryhmä on asettunut vastustamaan ylikansallisia ehdokaslistoja, se puolustaa edelleen voimakkaasti kärkiehdokasmenettelyä. Tämä johtunee siitä, että kun parlamentin toiseksi suurin ryhmä S&D menettää Britannian EU-eron myötä Britannian työväenpuoleen mepit, EPP:stä tullee ensi vuoden eurovaalien jälkeen aiempaa ylivoimaisemmin parlamentin suurin ryhmä, jolloin se voi olla melko varma oman kärkiehdokkaansa valinnasta komission johtoon. EPP:ssä ei ole tällä hetkellä lainkaan brittijäseniä, sillä brittikonservatiivit erosivat EPP:stä vuonna 2009 ja perustivat oman ECR-ryhmänsä, joka on tällä hetkellä parlamentin kolmanneksi suurin. Brittien lähdön myötä ECR saattaa kuitenkin jopa hajota kokonaan, joten EPP:n asettumista EU-kriittisten ryhmien rintamaan ylikansallisia ehdokaslistoja koskeneessa äänestyksessä voikin tulkita pyrkimykseksi houkutella muita ECR:ään kuuluvia ryhmiä siirtymään EPP:hen seuraavien vaalien jälkeen, samoin kuin EPP:n viimeaikaisia varsin konservatiivisia puheenvuoroja liittyen esimerkiksi eurooppalaisen identiteetin kristilliseen perustaan.​

EU-asiat; Brysselin asiantuntijan katsaukset

Julkaistu 9.2.2018 10:15
Muokattu 9.2.2018 10:18