EU:n puolustusyhteistyön syventäminen

​Syksyn aikana käydyssä EU:n tulevaisuuskeskustelussa on noussut vahvasti esiin ajatus siitä, että EU:n tärkein tehtävä on toimia kansalaistensa suojelijana, oli kyse sitten terrorismin kaltaisista konkreettisista turvallisuusuhista tai huonojen taloudellisten aikojen aiheuttamista uhista ihmisten toimeentulolle ja elämäntavalle. Konkreettisilta turvallisuusuhilta suojautumiseksi on nähty tärkeäksi saavuttaa edistystä myös paljon puhutun, mutta hitaasti edenneen EU:n puolustusyhteistyön alalla. Tästä syystä on päätetty käynnistää kolme erillistä, mutta toisiinsa linkittyvää puolustuspoliittista hanketta, eli kesäkuussa hyväksytyn EU:n globaalistrategian turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ulottuvuuksien täytäntöönpano, heinäkuussa allekirjoitetun EU:n ja Naton yhteisen julistuksen jatkotoimet sekä komission tällä viikolla esittämän Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman toteuttaminen.

Koska EU:n jäsenmaat ovat perinteisesti pitäneet tiukasti kiinni suvereniteetistaan puolustuspolitiikan alalla, komission mahdollisuudet tehdä puolustukseen liittyviä aloitteita ovat rajalliset. Niinpä esimerkiksi EU:n globaalistrategiaan ja sen toimeenpanoon liittyvät aloitteet tekee komission sijaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin johtama Euroopan ulkosuhdehallinto. Komissio on kuitenkin pyrkinyt löytämään puolustuspolitiikan alalta sellaisia asiakokonaisuuksia, joiden suhteen se voi olla itsenäisesti aktiivinen. Tällaisiksi ovat hahmottuneet erityisesti puolustukseen liittyvän tutkimuksen ja puolustusteollisuuden tukeminen sekä puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen, jotka ovatkin komission tällä viikolla julkaiseman puolustusalan toimintasuunnitelman ytimessä.

Komission toimintasuunnitelma koostuu kolmesta toimenpidekokonaisuudesta, joista eniten huomiota on herättänyt ehdotus Euroopan puolustusrahastosta, josta rahoitettaisiin sekä puolustusalan tutkimusta että jäsenmaiden yhteistä valmiuksien kehittämistä. Varsinkin ehdotus yhteisen valmiuksien kehittämisen eli käytännössä yhteisten puolustushankintojen rahoittamisesta on herättänyt kriittistä keskustelua ja epäilyksiä siitä, että tällainen integraatio johtaa lopulta yhteisen eurooppalaisen armeijan luomiseen, mitä pidetään yleisesti liian pitkälle menevänä kehityskulkuna. Toimintasuunnitelman kaksi muuta toimenpidekokonaisuutta eivät ole saaneet osakseen vastaavaa kritiikkiä. Ne liittyvät puolustusalan investointien ja sisämarkkinoiden kehittämiseen, ja niillä tavoitellaan turvallisuuden lisäämisen lisäksi myös Euroopassa kipeästi kaivattuja positiivisia työllisyysvaikutuksia.

EU:n ulkosuhdehallinnon puolella puolustusalan asiantuntijoita on viime aikoina työllistänyt kesäkuussa hyväksytyn EU:n globaalistrategian turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ulottuvuuksien täytäntöönpanon valmistelu. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja esitteli tähän liittyvän täytäntöönpanosuunnitelman jäsenmaille ulkoasiainneuvoston marraskuun kokouksessa. Neuvosto ilmaisi päätelmissään tukensa korkean edustajan suunnitelmalle, ja myös joulukuussa asiaa käsittelevän Eurooppa-neuvoston oletetaan suhtautuvan siihen myötämielisesti. Yleisesti ottaen suunnitelma ei ole herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, sillä siinä lähinnä listataan melko yksityiskohtaisia parannuksia nykyisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintaan sen sijaan, että sillä tavoiteltaisiin esimerkiksi Ranskan ja Saksan ulkoministerien kesällä ehdottaman Euroopan turvallisuussopimuksen kaltaisia merkittäviä muutoksia yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuriin linjoihin.

Suurempia suunnitelmia elätelleet Ranska ja Saksa saattavat olla pettyneitä korkean edustajan varovaisuuteen globaalistrategian täytäntöönpanon suhteen. Koska toisaalta esimerkiksi Baltian maat ja Puola olisivat luultavasti vastustaneet yhtään pidemmälle meneviä ehdotuksia, korkean edustajan oli parempi etsiä maltillinen kompromissi, jotta ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa vaadittava jäsenmaiden yksimielisyys voitaisiin saavuttaa. Vastahakoisuus EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventämiseen johtuu suurelta osin siitä, että ylivoimainen enemmistö EU-maista kuuluu Natoon ja haluaa keskittää resurssinsa ennemmin Nato- kuin EU-yhteistyön kehittämiseen. Toisaalta EU:n ja Naton johtajien heinäkuussa allekirjoittamassa yhteisessä julistuksessa todetaan, että vahva EU ja vahva Nato täydentävät toinen toisiaan ja sitoutetaan EU vahvistamaan omia panostuksiaan lähialueidensa turvallisuustilanteen parantamiseksi. Ollakseen kustannustehokasta tällainen panostusten lisääminen edellyttänee EU-maiden välisen yhteistyön tiivistämistä. Lisäksi epävarmuus Naton tulevasta suunnasta Yhdysvaltojen presidentin vaihtuessa saattaa lisätä Euroopan Nato-maidenkin kiinnostusta eurooppalaisen puolustusyhteistyön vahvistamiseen.

Brysselin asiantuntijan katsaukset; EU-asiat

Julkaistu 2.12.2016 13:25
Muokattu 2.12.2016 13:25