Eduskunta voi vaikuttaa turvallisuuteen monella tavalla

Olet varmasti joskus heittänyt kiven tyyneen veteen. Vedenpinta särkyy ja osumakohdasta alkaa levitä kehämäisiä aaltoja yksi toisensa jälkeen. Aallot etenevät pitkään senkin jälkeen, kun kivi on jo uponnut pohjaan. Lopulta ei edes tiedä, mikä aaltojen kehät on saanut aikaan.

Jotakin hyvin samankaltaista on myös turvallisuudessa. Saatamme kokea jotakin pelottavaa, siitä syntyy aaltoina eteneviä tunteita ja lopulta emme oikein edes tiedä, mitä pelkäämme. Kaikki on samalla tavalla häilyvää kuin aaltoileva vedenpinta.

Myös turvallisuustutkijat puhuvat turvallisuuden kehistä. Turvallisuuden sisimmällä kehällä ovat ihmisten kokemukset arkipäivän elämästä. Toinen kehä muodostuu yhteiskunnan rakenteista ja niiden toimivuudesta. Uloimpana kehänä on koko muu maailma, jonka tapahtumat voivat vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen hyvin kaukaakin.

Nämä kaikki kehät vaikuttavat toisiinsa. Kun on tutkittu nuorten kokemaa turvallisuutta, on huomattu, kuinka arkisesta asiasta on kyse. Henkilökohtainen turvallisuus on sitä, että kotona asiat ovat hyvin, kadulla voi kävellä pelkäämättä ketään, koulua voi käydä kaikessa rauhassa. Henkilökohtaiseen turvallisuuteen vaikuttavat myös yhteiskunnan toimet: junassa on turvallista matkustaa, katuvalot palavat pimeässä, poliisi näkyy paikkakunnalla.

Nykyisessä mediayhteiskunnassa usein kaukaisetkin tapahtumat heikentävät tuntemaamme turvallisuutta. Seuraamme netistä, kuinka floridalaisessa koulussa ammutaan, Syyrian Itä-Ghoutassa pommitetaan lapsia, ydinohjuksia testataan Pohjois-Koreassa.

Pelot ja uhkien tunnistaminen ovat luonnollinen osa ihmisyyttä. Ihminen ei olisi lajina selviytynyt ellei olisi tuntenut pelkoa ja varautunut uhkiin. Monet suomalaisetkin tuntevat pelkoa ja turvattomuutta, vaikka Suomi valittiin viime vuonna maailman turvallisimmaksi valtioksi.

Ihmisten kokemukset turvattomuudesta eivät ole pelkästään tunteita, vaan niillä on yleensä jokin yhteiskunnallinen syy. Kun on tutkittu nuorten kokemuksia turvallisuudesta, on tehty hälyttävä huomio: alueelliset erot ovat suuria. Länsi-Suomessa nuoret kokevat henkilökohtaisen turvallisuutensa parhaimmaksi, pääkaupunkiseudulla heikoimmaksi. Itä- ja Pohjois-Suomen nuoret puolestaan uskovat henkilökohtaisen turvallisuutensa heikkenevän tulevaisuudessa erityisen voimakkaasti.

Näillä erilaisilla kokemuksilla on aina syynsä. Työpaikkojen katoaminen, palveluiden häviäminen, liikenneyhteyksien huononeminen vähentävät muun muassa ihmisten kokemaa turvallisuutta kansainvälisen politiikan jännitteistä puhumattakaan. Minä itse olen erityisen huolestunut syrjäytymisestä, jonka seuraukset saattavat uhata muiden ihmisten turvallisuutta ja ovat myös suuri henkilökohtainen tragedia jokaiselle yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneelle ihmiselle.

Meillä poliittisilla päätöksentekijöillä on suuri vastuu sellaisen yhteiskunnan rakentamisesta, jossa jokainen suomalainen voi kokea elämänsä turvalliseksi. Olen itse pitkään ollut tekemisissä turvallisuuteen liittyvien asioiden kanssa ja huomannut, kuinka hankalia ja vaikeita ne ovat hoidettavaksi. Eräs syy tähän on se, koska päätöksentekijöiden on vaikea ennakoida ihmisten käyttäytymistapojen muutoksia.

Selvennän tätä eräällä urheilusta peräisin olevalla esimerkillä. Varmasti me kaikki seuraamme jääkiekkoa, enemmän tai vähemmän. Kypärän käyttö tuli NHL: ssä pakolliseksi vuonna 1979. Päätöksen jälkeen pelaajien aivovammat vähenivätkin, mutta samalla selkäydinvammat lisääntyivät huomattavasti. Syy oli se, että peli muuttui huomattavasti aikaisempaa aggressiivisemmaksi, kun pelaajille tulivat paremmat ja turvallisemmat suojukset. Lopulta loukkaantumisia oli enemmän kuin ennen kypäräpakkoa.

Jos näin tapahtuu vain yhdessä lajissa, mitä tapahtuukaan koko yhteiskunnan laajuudessa. Hyvää tarkoittaviin päätöksiin usein liittyy seurauksia, joita on hyvin vaikea ennalta nähdä. Paremman turvallisuuden vuoksi tehdyt päätökset saattavat joskus muuttaa ihmisten käyttäytymistä jopa niin, että turvattomuus lisääntyy.

Tästä huolimatta paljon voidaan tehdä, koska jokainen meistä voi käytöksellään vaikuttaa niin läheistensä kuin lähiympäristönsäkin turvallisuuteen. Eräs turvattoman lapsuuden kokenut nainen kirjoitti Opettaja-lehdessä näin:

"Elämäni pelottavimpina hetkinä edessäni seisoi kaksi huutavaa aikuista, jotka eivät nähneet vierellään itkevää lasta. Minun pieni ääneni anoi rauhaa, mutta pyyntö hukkui vanhempieni huutoon. Kukaan ei nähnyt murtunutta lasta eikä lapsen hätää.

15-vuotiaana kuulin kysymyksen, jota olin odottanut vuosia: mitä sulle kuuluu? Kerroin kysymyksen esittäneelle opettajalle kaikki ne asiat 15 vuoden ajalta, joita kukaan ei ollut ennen halunnut kuulla. Toipumiseni alkoi."

Mitä sulle kuuluu?: yksi pieni kysymyskin voi joskus olla hyvin tärkeä. Alussa kerroin alati laajenevista turvallisuuden kehistä ja samanlaista tapahtuu myös hyville sanoille ja teoille: ne etenevät aaltoina, leviävät aina kauemmas, koskettavat yhä uusia ihmisiä.

Paula Risikko

Puhemiesten blogi

Julkaistu 6.4.2018 10:00
Muokattu 20.4.2018 10:09