Ohita päänavigaatio

Siirry sisältöön

Nuorten syrjäytymistä ehkäisevät julkiset palvelut vaativat kehittämistä

Julkaistu 19.11.2013 0.00
 

Nuorten syrjäytymistä ehkäisevät julkiset palvelut vaativat kehittämistä

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan Kuntoutussäätiön muodostamalta konsortiolta tilaama tutkimus ”Nuorten syrjäytyminen—tietoa, toimintaa ja tuloksia?” on valmistunut. Tutkijaryhmä tuo tässä tiedotteessa esiin tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia.
Tutkimus toimii osana tarkastusvaliokunnan nuorten syrjäytymisen jatkokäsittelyssä. Jatkotyössään tarkastusvaliokunta kuulee aiheesta asiantuntijoita ja valmistelee asiasta mietinnön eduskunnan täysistuntoon kevätkaudelle 2014.

Nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin peruspalveluihin käytetään tutkimuksessa käytettyjen laskentaperusteiden mukaan vuosittain noin 230 miljoonaa euroa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin nuorten toimentulotukeen käytettävät noin 230 miljoonaa ja nuorten työttömyysturvaan käytettävät noin 468 miljoonaa eli yhteensä noin 698 miljoonaa.

Tutkijat korostavat, että nuorten syrjäytymisen kannalta kriittisimpiä elämänvaiheita ovat erilaiset nivelvaiheet, kuten koulutukseen liittyvät siirtymät. Nivelvaiheissa nuorille tarjottava tuki ja ohjaus ovat ensisijaisen tärkeitä.

Ohjaus eteenpäin yhden palvelupisteen kautta

Tutkijaryhmän mielestä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pääpaino palvelujen kehittämisessä pitäisi olla julkisissa peruspalveluissa. Niiden avulla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Näin voidaan estää ongelmien pitkittyminen ja siten vähentää jatkuvasti lisääntyvää tarvetta kalliisiin erityispalveluihin.

Sosiaali-, terveys-, koulutus- ja työllisyyspalveluja koskeva tutkimustieto osoittaa, että syrjäytymisen ehkäisyssä päästään parhaisiin tuloksiin integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla. Sen sijaan nuorille satunnaisesti tarjottavat yksittäiset palvelut johtavat harvoin irti syrjäytymiskierteestä. Pelkän toimeentulotuen tai muun taloudellisen etuuden tarjoaminen ei myöskään toimi syrjäytymisen ehkäisyssä, vaan niiden rinnalla nuorelle pitää tarjota henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Tutkimuksessa suositellaan, että erilaisten nivelvaiheiden tuen ja ohjauksen tulisi olla lakisääteistä. Tällaisia nivelvaiheita ovat esimerkiksi koulutuksessa tapahtuvat siirtymät.

Tutkijoiden mielestä syrjäytymisen ehkäisemiseksi nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea ja ohjausta tarjoavan matalan kynnyksen palvelupisteen. Sieltä nuoret voidaan ohjata yhdellä kertaa hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Palveluohjauksen avulla huolehditaan myös siitä, että nuori saa samanaikaisesti tarvitsemansa palvelut eri sektoreilta.

Tietojärjestelmien yhdistämisellä tehoa asiakastyöhön

Tutkijoiden mukaan nykyinen palveluja koskeva tuloksellisuus- ja vaikuttavuustieto keskittyy pääosin yksittäisiin palvelukäytäntöihin ja palveluihin, palvelukokonaisuuksista ei sen sijaan ole juurikaan saatavilla käyttökelpoista arviointitietoa. Kokonaisvaltaisen palvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden selvittämistä vaikeuttaa tiedontuotannon ja tilastoinnin epäyhtenäisyys.

Tutkijoiden mielestä tiedontuotannon ja tilastoinnin epäyhtenäisyydestä johtuen tutkimuksen tuloksista ei voi vetää suoraan johtopäätöstä, että lisäämällä resursseja nykyisiin syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin voitaisiin varmuudella vähentää toimeentulotuen ja työttömyysturvan menoja. Samanaikaisesti tuotettavien palvelujen vaikuttavuuden arviointia vaikeuttaa myös se, että eri rekistereissä olevan tiedon yhdistäminen on hyvin hankalaa.

Eri sektoreilla tuotettuihin lasten ja nuorten palveluihin liittyvä pitkäaikainen seurantatieto on puutteellista ja epäyhtenäistä, ja nykyisellään se ei tarjoa riittävän käyttökelpoista tietoa asiakastyön kehittämisen ja päätöksenteon tueksi.

Tutkimuksessa ehdotetaan sähköisten tietojärjestelmien kehittämistä ja yhdenmukaistamista siten, että tietojen sähköinen yhteiskäyttö on mahdollista. Näin saataisiin lisää tehoa asiakastyöhön, päätöksentekoon ja vaikuttavuustutkimukseen.

Huono-osaisuus ei välttämättä merkitse huonoa työllistymistä

Tutkijaryhmän yksi havainto on, että arviot syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrästä vaihtelevat syrjäytymisen määritelmän ja käytetyn mittarin mukaan. Tilastot kuvaavat köyhyyttä ja huono-osaisuutta kuitenkin varsin yksiulotteisesti eivätkä ota huomioon esimerkiksi työ- ja koulutusmarkkinoiden toimintaa, hyvän asumisen ja terveydenhuollon saatavuutta tai perhepolitiikkaa.

Tutkimuksessa tehtiin erillisselvitys syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistymisestä ja saamista palveluista vuosina 2001–2010. Selvitys perustui rekisteriaineistoon, jossa seurattiin 60 prosentin otosta vuosina 1981‒1983 syntyneistä henkilöistä.

Tulosten perusteella nuoruuden kasvuympäristöön liittyvä huono-osaisuus ei välttämättä johda huonoon työllistymiseen. Vuosina 1981‒1983 syntyneistä työllisten osuus oli vuonna 2010 tutkimuksen kaikissa ikäryhmissä 72 prosenttia. Toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapset työllistyivät yli 60-prosenttisesti. Työllisten osuus oli lastensuojelupäätöksen saaneilla ja psyykenlääkettä saaneilla selkeästi alhaisempi kuin kaikissa ikäryhmissä, noin 43 prosenttia.

Lisätiedot

Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax, eduskunta, p. 050 511 3115

Toimitusjohtaja Veijo Notkola, Kuntoutussäätiö, p. 040 509 4182, veijo.notkola(@)kuntoutussaatio.fi

Projektipäällikkö Sari Pitkänen, Kuntoutussäätiö, p. 044 781 3185, sari.pitkanen(@)kuntoutussaatio.fi

Aihealueet