Komission pohdinta-asiakirja Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta

EU:n toimintaympäristössä viime vuosina tapahtuneet muutokset ovat nostaneet yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan EU-päätöksenteon asialistan kärkeen. Yhtäältä Eurooppaa koetelleet terrori-iskut ja toisaalta Venäjän laajentumishaluinen politiikka EU:n itäisessä naapurustossa ovat lisänneet huolta Euroopan kyvystä vastata kansalaisten turvallisuudesta. Epäilyt Yhdysvaltain uuden hallinnon sitoutumisesta Euroopan puolustukseen ovat myös toimineet pontimena vaatimuksille EU:n suuremmasta roolista oman turvallisuutensa takaajana. Mielipidemittausten perusteella kansalaisetkin ovat jo pitkään toivoneet EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön lisäämistä. Viime vuonna käynnistettiin kolme näihin toiveisiin vastaavaa hanketta, minkä jatkoksi komissio julkaisi viime viikolla pohdinta-asiakirjan Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta sekä ehdotuksen Euroopan yhteisestä puolustusrahastosta.

Puolustusrahastoa koskevan ehdotuksen mukaan vuoden 2020 jälkeen puolustukseen varattaisiin EU:n vuotuisesta budjetista 1,5 miljardia euroa, josta puoli miljardia olisi käytettävissä tutkimukseen ja miljardi euroa tuotekehitykseen ja -hankintoihin. Rahasto kannustaisi jäsenvaltioita tekemään enemmän yhteistyötä, sillä tukea annettaisiin vain hankkeisiin, joissa on mukana toimijoita useammasta eri jäsenvaltiosta. Yhteistyöllä on tarkoitus saavuttaa huomattavia kustannussäästöjä, sillä komission arvioiden mukaan jäsenvaltiot hukkaavat nyt vuosittain 25-100 miljardia euroa puolustusjärjestelmien päällekkäisyyksiin. Rahaston toivotaan houkuttelevan jäsenvaltioita investoimaan myös kansallisesti enemmän puolustuksensa kehittämiseen ja johtavan kokonaisuudessaan 5 miljardin euron vuotuisiin lisäinvestointeihin.

Rahastolla ohjattaisiin ensimmäistä kertaa EU:n varoja jäsenmaiden puolustukseen, mikä on herättänyt kritiikkiä varsinkin, kun Britannian EU-ero on samaan aikaan pienentämässä EU:n kokonaisbudjettia. Viime aikoina britit ovat kuitenkin suhtautuneet aiempaa myönteisemmin puolustusyhteistyön kehittämiseen, joten on mahdollista, että Britannia osallistuisi tämän alan yhteistyöhön jatkossakin ja antaisi panoksensa myös yhteiseen rahastoon. Mukanaoloon kannustaa muun muassa Britannian puolustusteollisuuden huoli siitä, että jäljelle jäävät jäsenvaltiot alkaisivat tuen kannustamana suosia toisiaan hankintoja tehdessään. Myös Natossa on suhtauduttu suopeasti EU:n suunnitelmiin, sillä mikäli rahasto johtaisi toivottuihin lisäinvestointeihin jäsenvaltioissa, auttaisi se osaltaan Natoon kuuluvia jäsenmaita niiden kahden prosentin budjettiosuustavoitteen saavuttamisessa. Myötämielisyyttä lisää komission linjaus, jonka mukaan puolustusyhteistyön syventämisellä ei kilpailtaisi Naton kanssa, vaan kyse olisi ”eurooppalaisen pilarin” rakentamisesta Naton sisällä.

Euroopan puolustuksen yleisempää kehittämistä hahmotellaan rahastoehdotuksen kanssa samanaikaisesti julkaistussa pohdinta-asiakirjassa, joka esittelee kolme eri tavoitetason skenaariota. Skenaarioita voi verrata maaliskuussa julkaistun Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan skenaarioihin siinä mielessä, että esille tuodaan integraation eri tasoja, joista on tarkoitus valita soveltuvin pohdinta-asiakirjan pohjalta käytävän laajan keskustelun jälkeen. Turvallisuus- ja puolustusyhteistyön skenaariossa jäsenvaltiot tekisivät entistä enemmän yhteistyötä, mutta edelleen vapaaehtoisuuden ja tapauskohtaisuuden pohjalta. Jaetun turvallisuuden ja puolustuksen skenaariossa jäsenvaltiot osoittaisivat huomattavasti suurempaa taloudellista ja operatiivista solidaarisuutta, jolloin EU:lla olisi myös entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa vaativia operaatioita ulkoisessa kriisinhallinnassa esimerkiksi terrorismin torjumiseksi. Kunnianhimoisimmassa skenaariossa edettäisiin asteittain SEU 42 artiklan mukaiseen yhteiseen puolustukseen.

Mahdollisuudet puolustusyhteistyön syventämiselle ovat nyt todelliset, sillä keskeisimmät jäsenvaltiot Saksa ja Ranska ovat viime aikoina osoittaneet erityistä kiinnostusta sitä kohtaan. Vastahakoisempien maiden mukaan houkuttelemisessa auttaa se, että minkään komission pohdinta-asiakirjassa esitellyn skenaarion toteuttaminen ei edellyttäisi perussopimusten muuttamista ja myös valmiudet säilyisivät kaikissa tapauksissa viime kädessä jäsenvaltioiden omistuksessa. Myös kansalaisten, Euroopan parlamentin valtavirtaryhmien ja Naton tuenilmaukset yhteistyön syventämiselle lisännevät jäsenmaiden myötämielisyyttä. Mikäli kaikkia jäsenmaita ei saada mukaan, vaihtoehtona on tiiviimpi yhteistyö halukkaiden jäsenvaltioiden kesken. Tähän antaisi hyvät lähtökohdat jäsenvaltioiden jo nykyisin harjoittamasta alueellisesta yhteistyöstä kertynyt kokemus.​

EU-asiat; Brysselin asiantuntijan katsaukset

Julkaistu 16.6.2017 10:40
Muokattu 16.6.2017 10:41