Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Lainsäädäntö

​Lainsäädäntö

Lainsäädännöllä tarkoitetaan voimassa olevia lakeja ja muita säädöksiä ja laajassa mielessä koko voimassa olevaa oikeutta. Lainsäädännöllä voidaan tarkoittaa myös lakien säätämiseen liittyvää toimintaa, lainsäädäntää. Seuraavassa käydään läpi lainsäädäntöön liittyviä termejä ja kerrotaan säädösten julkaisemisesta. 

​Oikeusjärjestyksestä, säädöksistä ja säädöshierarkiasta

Oikeusnormi on oikeusjärjestykseen kuuluva periaate tai sääntö, joka liittyy ihmisten ja oikeushenkilöiden toimintaan. Oikeusnormi tarkoittaa sekä säännön sisältävää oikeuslähdettä, kuten lain pykälää tai tuomioistuimen ratkaisua, että oikeuslähteen tulkittua merkityssisältöä. Oikeusnormit sääntelevät oikeussubjektien välisiä suhteita yhteiskunnassa käskien, sallien tai kieltäen tekemästä jotakin. 

Oikeusjärjestys on voimassaolevien oikeusnormien muodostama kokonaisuus.

Säädöksellä tarkoitetaan oikeusohjeen sisältävää tekstikokonaisuutta. Kotimaisia säädöksiä ovat esimerkiksi lait, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetukset, viranomaisten määräykset sekä Ahvenanmaan maakuntalait. Tärkeimmät säädökset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Alemman asteisia säädöksiä julkaistaan ministeriöiden ja viranomaisten määräyskokoelmissa. Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä on kotimaisten säädösten lisäksi Euroopan unionin lainsäädäntö sekä ne kansainväliset sopimukset ja velvoitteet, joihin Suomi on valtiona sitoutunut.

Säädöshierarkialla tarkoitetaan säädösten keskinäisiä suhteita säädösten kokonaisuudessa. Lain tulkinnassa alemman tasoinen säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän tasoisen säädöksen kanssa. Kotimaisten säädösten osalta perustuslaki on säädösten hierarkiassa ylimpänä. Sen jälkeen seuraavat tavalliset lait, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetukset, ministeriöiden antamat asetukset ja muut alemman tasoiset säädökset. Euroopan unionin oikeus on tärkeä osa Suomen oikeusjärjestystä. Jos kansallinen säädös on ristiriidassa yhteisölainsäädännön kanssa, tulisi suomalaisen tuomioistuimen ensisijaisesti soveltaa yhteisön oikeussääntöjä. 

Erilaisten säädösten etusijajärjestys ei ole aina selvää vaan aiheuttaa usein tulkintatilanteita. Säädöshierarkiasta ja siihen liittyvistä erilaisista tulkinnoista on olemassa runsaasti oikeuskirjallisuutta kokoelmissamme. Euroopan unionin lainsäädännöstä tarkemmin EU-tietopaketissa ja kansainvälisistä sopimuksista Kansainvälisen oikeuden -tietopaketissa.

​Suomen säädöskokoelma, säädösten julkaiseminen ja voimaantulo

Suomen säädöskokoelma on Suomessa virallinen säädöslähde. Suomen perustuslain 79 §:n mukaan eduskunnan hyväksymä laki tulee julkaista viipymättä Suomen säädöskokoelmassa. Säädökset julkaistaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Lakitekstistä käy ilmi, milloin laki tulee voimaan. Erityisissä tapauksissa voimaantuloajankohdasta voidaan säätää erikseen asetuksella. Jollei lakia ole julkaistu viimeistään säädettynä voimaantuloajankohtana, se tulee voimaan julkaisemispäivänä.

Laissa Suomen säädöskokoelmasta (188/2000) on tarkemmat määräykset säädösten julkaisemisesta. Suomen säädöskokoelmassa julkaistaan muun muassa lait, eduskunnan työjärjestys, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetukset sekä tärkeimmät ministeriöiden antamat asetukset. Merkitykseltään vähäiset asetukset voidaan julkaista kunkin ministeriön määräyskokoelmassa. Valtion viranomaisten määräykset julkaistaan kunkin viranomaisen määräyskokoelmassa.

Säädöskokoelmasta käytetään usein lyhenteitä SäädK tai SDK ja ruotsinkielisessä tekstissä FFS tai FörfS.

Suomen säädöskokoelma on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1860. Ennen tätä säädöksiä ei julkaistu yhtenäisessä julkaisusarjassa. Vuosina 1860−1889 säädöskokoelma ilmestyi nimellä Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous, vuosina 1890−1917 nimellä Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokoelma, vuosina 1917−1980 nimellä Suomen asetuskokoelma ja vuodesta 1981 nykyisellä nimellä Suomen säädöskokoelma. Eduskunnan kirjastolla on kokoelmissaan painettu säädöskokoelma vuodesta 1860 lähtien. Lisäksi kirjaston kokoelmissa on laaja kokoelma Ruotsin ja Venäjän vallan aikaisia säädöksiä. Venäjän vallan aikaisia säädöksiä vuosilta 1808−1859 on koottu sarjaan: Samling af placater, förordningar, manifester och påbud, samt andre allmänna handlingar, hwilka i storfurstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit, saatavuus Eduskunnan kirjastossa

Internetissä julkaistava säädöskokoelman sähköinen versio on vuoden 2012 alusta lähtien ensisijainen julkaisumuoto. Sähköisen säädöskokoelman löydät kaikille avoimesta Finlex-tietokannasta. Sähköinen säädöskokoelma on saatavilla myös kaupallisesta Edilex-palvelusta. Vuodesta 2015 alkaen Suomen painettua säädöskokoelmaa ei enää julkaista.

Suomea velvoittavat valtiosopimukset julkaistaan erikseen Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa (lyhenne SopS). Valtiosopimustekstien lisäksi sopimussarjassa julkaistaan myös mm. sopimusten voimaansaattamislait ja -asetukset. Suomen säädöskokoelman sopimussarja julkaistaan maksuttomasti Finlex-palvelussa. Myös alemman asteisia säädöksiä, kuten ministeriöiden ja keskusvirastojen antamia määräyksiä ja ohjeita, julkaistaan Finlex-palvelussa

Ahvenanmaan itsehallintolain puitteissa Ahvenanmaan maakuntapäivät säätää maakuntaa koskevia lakeja. Nämä lait julkaistaan Ahvenanmaan säädöskokoelmassa, Ålands författningssamling, saatavuus Eduskunnan kirjastossa.

​Lakikirjat

Lakikirjoissa julkaistaan ajantasaistettuja versioita kotimaisista laeista. Nämä toimitetut lakitekstit eivät ole virallisia säädöslähteitä, mutta käytännössä niitä käytetään oikeutta tulkittaessa ja sovellettaessa. Painetuissa lakikirjoissa kerrotaan, mihin asti säädösmuutoksia on seurattu.

Lakikirjoja on aikojen saatossa ilmestynyt hyvinkin erilaisia. Ensimmäinen suomenkielinen lakikirja julkaistiin jo vuonna 1759. Tämä lakikirja oli suomennus vuoden 1734 laista. Eduskunnan kirjasto valmisteli vuonna 2009 lakikirjan historiaa käsittelevän näyttelyn. Näyttelytekstien kautta voit tutustua suomenkielisen lakikirjan yli 250-vuotiseen historiaan.

Tänä päivänä kotimaisia lakikirjoja ilmestyy kahdelta eri kustantajalta. Alma Talent Pro julkaisee vihreäkantista, kolmiosaista Suomen Laki I-III lakikirjaa. Tämä lisäksi Alma Talent Prolta ilmestyy erityislakikirjoja tietyiltä oikeudenaloilta, kuten verolainsäädännöstä ja kiinteistölainsäädännöstä. Ruotsiksi Alma Talent Pro julkaisee punakantista Finlands Lag -teosta. Edita Publishing puolestaan julkaisee kahta lakikirjaa, joista toinen käsittää yksityis-, rikos- ja prosessioikeuden ja toinen julkisoikeuden.