Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Parisuhdelaki

​Parisuhdelaki

HE 200/2000 eduskunnalle laiksi virallistetusta parisuhteesta

​Oikeusministeriön työryhmä

Oikeusministeriö asetti 17.12.1997 työryhmän, joka tehtävänä oli selvittää samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään liittyvien epäkohtien poistamiseksi tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet ja koordinoida eri ministeriöiden yhteistyötä asiassa. Työryhmän määräaika päättyi 30.4.1999. Työryhmä ehdotti muun muassa, että samaa sukupuolta oleville annettaisiin mahdollisuus virallistaa parisuhteensa.

​Hallituksen esitys

Hallituksen esitys HE 200/2000 laiksi virallistetusta parisuhteesta annettiin eduskunnalle 15.12.2000. Esityksen mukaan kahdelle samaa sukupuolta olevalle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle annettaisiin mahdollisuus virallistaa parisuhteensa. Parisuhteen virallistaminen toisi sen osapuolille eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton solmiminen. Virallistettu parisuhde olisi kuitenkin avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio.

Esityksen perusteluissa todettiin muun muassa, että suhtautuminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen rakkauteen, kiintymykseen ja seksuaalisuuteen oli historian kuluessa vaihdellut kulttuurista ja ajankohdasta riippuen voimakkaan kielteisestä suhteiden luonnollisena pitämiseen. Suhtautuminen oli muuttunut useissa länsimaissa lähes samantyyppisten vaiheiden kautta kielteisestä hyväksyvään. Lainsäädännön osalta homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus oli poistettu, syrjintäsuoja toteutettu ja eräissä maissa myös mahdollistettu parisuhteen virallistaminen. Kaikissa muissa pohjoismaissa oli jo säädetty laki, joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin. 

Lähetekeskustelu käytiin 13.2.2001 ja asia lähetettiin lakivaliokuntaan.

​Valiokuntakäsittely

Lakivaliokunta antoi 18.6.2001 mietinnön LaVM 15/2001. Tätä ennen 30.3.2001 perustuslakivaliokunta oli antanut lakivaliokunnalle asiasta lausunnon PeVL 15/2001.

Valiokunta totesi mietinnössään muun muassa seuraavaa. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista lähestyivät kysymystä kristillisestä perinteestä käsin. Kristillisen perinteen tulkinnasta ei vallinnut yksimielisyyttä, sillä osa asiantuntijoista katsoi kristinuskoon sisältyvien arvojen puoltavan esitetyn lain säätämistä. Myöskään siitä, miten Raamatun viestejä olisi nykyaikana tulkittava, ei vallinnut tutkijoiden kesken yksimielisyyttä.

Suomen lainsäädäntö ei tunne yhtenäistä perheen määritelmää. Riippumatta siitä, miten perhe määritellään, yhteiskunnassa on samaa sukupuolta olevien parisuhteita, jotka toteuttavat tyypillisiä perheen funktioita, eli tuottavat parikumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalista tyydytystä. Niihin liittyy myös laajempi tai suppeampi taloudellinen ja taloudellisten etujen yhteisyys samalla tavoin kuin vastakkaista sukupuolta olevien parisuhteisiin. Valiokunnan mukaan on asianmukaista, että lainsäädäntö ottaa huomioon tämän tosiasian ja tarjoaa parikumppaneille mahdollisuuden tulla sellaisen lainsäädännön soveltamispiiriin, joka suojaa suhteen osapuolia elämän varrella esiin tulevissa tilanteissa.

Esitys noudatti valiokunnan mukaan hyvin perhelainsäädännön suurta uudistuslinjaa, jossa yksilöille annetaan oikeus päättää omista henkilökohtaisista asioistaan ja omasta parisuhteestaan, kun ne eivät loukkaa toisten ihmisten oikeuksia. Lain hyväksymisellä homoseksuaaleille annettaisiin mahdollisuus elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan mahdollisimman hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa.

Hallituksen esityksen lähtökohtana oli, että virallistettu parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Valiokunta katsoi, ettei avioliiton asemaa heikennä eikä sen luonnetta muuta se, että samaa sukupuolta olevien pareille annetaan mahdollisuus päästä perhelainsäädännön piiriin. Ehdotetun lain voimaan tultuakin avioliitto olisi naisen ja miehen välinen sitoumus. Avioliiton solmiminen säilyisi myös yksinomaisena tapana, jolla nainen ja mies voivat ilmaista tahtonsa tulla perhelainsäädännön soveltamispiiriin. Ehdotuksella ei siten luotaisi avioliiton kanssa kilpailevia instituutioita. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu laki päinvastoin tukisi avioliittoinstituutiota siten, että avioliiton solmimiseen kuuluva sitoutumisen ja vastuun ottamisen ajatus ulotettaisiin muihinkin kuin miehen ja naisen välisiin parisuhteisiin.

Valiokunta ehdotti, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna ja että hyväksytään yksi lausuma. Mietintöön liittyi viisi vastalausetta.

Täysistuntokäsittely

Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä 19.9.2001 ja 21.9.2001 päätetyn lakiehdotuksen 28.9.2001. Toinen käsittely oli pidetty 25.9.2001 ja 28.9.2001. Äänestyksessä annettiin 99 jaa-ääntä ja 84 ei-ääntä, 1 tyhjä, poissa 15. Lisäksi hyväksyttiin lakivaliokunnan mietintöön sisältynyt lausumaehdotus

Päätös: Laki rekisteröidystä parisuhteesta (950/2001).