Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

​Kohti kommunistilakeja

​​Kohti kommunistilakeja

Kun STP oli eduskuntaryhmän pidätyksen yhteydessä lakkautettu, äärivasemmisto osallistui vuodesta 1924 lähtien eduskuntavaaleihin Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaaliliittona. Se ei ollut rekisteröity yhdistys, joten sen lakkauttamien oli edeltäjiä hankalampaa. Vaaliorganisaation kannatus vakiintui yli 10 prosenttiin ja paikkaluku kasvoi seuraavissa vaaleissa (1924:18; 1927: 20; 1929: 23). 

Radikaalivasemmiston eduskuntaryhmän nimi oli jälleen muuttunut, mutta tyyli pysyi entisenlaisena. Eduskunnassa se pyrki paljastamaan vallitsevia vääryyksiä ja ajamaan etenkin ”valtiollisesti vainottujen luokkataistelijoiden” asiaa. Välikysymyksiä ei aluksi kyetty hyödyntämään tähän tarkoitukseen, sillä alle 20 edustajaan kutistuneen eduskuntaryhmän allekirjoitukset eivät siihen riittäneet. Työväen yhteisistä tavoitteista huolimatta SDP suostui vain harvoin tukemaan kilpailijansa välikysymyksiä – ja päinvastoin. Käytännössä Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä eristettiin eduskuntatyöstä, eikä se saanut aloitteillaan tai välikysymyksillään toivomaansa julkisuutta. Välikysymysten aiheina olivat yleensä kansalaisoikeudet ja työllisyys, aloitteilla puolestaan tavoiteltiin vuoden 1918 vääryyksien oikaisua. Eniten porvaristoa ärsyttivät aloitteet suojeluskuntajärjestön lakkauttamisesta ja siirtymisestä sosialistiseen Suomeen. 

Seitsemän kansanedustajaa Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmästä menetti vuosina 1924–1930 edustajaoikeutensa poliittisesta toiminnasta annetun tuomion takia. Ryhmä protestoi joissakin tapauksissa, mutta tyytyi tulkintaan, mikäli tuomio tuli korkeimmasta oikeusasteesta. Kansanedusajan oikeudellisen aseman loukkaukset saivat myös SDP:n laatimaan aiheesta välikysymyksen. Ryhmän mielestä kansanedustajien piti kärsiä rangaistuksensa vasta istuntokauden päätyttyä. Kommunistiedustajien kansalaisoikeuksien loukkaukset eivät saaneet osakseen sympatiaa muissa eduskuntaryhmissä.

Vastakkainasettelujen kärjistyminen

Yleinen ilmapiiri alkoi vuodesta 1928 lähtien kääntyä radikaalivasemmiston julkista toimintaa vastaan. Huomiota herätti esimerkiksi se, että etsivä keskuspoliisi onnistui pidättämään lähes koko SKP:n maanalaisen organisaation, johon kuului kaksi istuvaa kansanedustajaa. Kommunistit osoittivat takaiskusta huolimatta aktiivisuuttaan työtaisteluissa, sodanvastaisissa mielenosoituksissa sekä valtiollisten vankien nälkälakkojen tukemisessa. Kiihtynyt propagandakamppailu ilmensi suomalaisten kommunistien sovittautumista Kominternin linjaukseen, jossa tulkittiin maailmanlaajuisen talouspulan kärjistävän luokkaristiriitoja ja johtavan vallankumouksiin. Kominternin kolmannen vaiheen taktiikasta kumpusivat myös sodanvaaran ja jyrkän sos.dem.-vastaisuuden propagandateemat.

Kommunistien propagandan aktivoituminen tulkittiin yhä useammin demokratian rämettyneisyyden merkiksi. Vapaussodan kymmenvuotisjuhlallisuudet olivat yhdistäneet porvaripuolueita äärivasemmistoa vastaan. Kokoomus oli herätellyt vuoden 1929 vaalikampanjassaan isänmaallisia kansalaisia: se vaati kommunistien toiminnan kieltämistä. Presidentti Relander totesi vuoden 1929 valtiopäiviä avatessaan, että maanpetoksellinen ja yhteiskuntajärjestystä vastaan suunnattu rikollinen toiminta, jolla hän tarkoitti kotimaan kommunismia, oli estettävä lainsäädännöllä. Ed. Kyösti Haatajan toivomusaloite Lainsäädäntötoimenpiteistä kommunistien yhteiskunnanvastaisen toiminnan estämiseksi. Presidentti Lauri Kristian Relanderin puhe valtiopäivien avajaisissa.

Parlamentaariset keinot kommunistien julkisen toiminnan lakkauttamiseen osoittautuivat kärjistyneessä tilanteessa auttamattoman hitaiksi. Radikaali äärioikeisto oli valmis ottamaan oikeuden omiin käsiinsä.

Lapuanliike haastaa parlamentarismin

Ensimmäinen ulkoparlamentaarinen isku tehtiin marraskuussa Lapualla, jossa kommunistinuoret kokoontuivat propagandistisille haastejuhlilleen. Presidentti Relander reagoi kehottamalla viranomaisia kieltämään levottomuutta aiheuttavat kommunistien juhlat. Lapuan esimerkki innoitti omankädenoikeuteen ja väkivaltaisuuksiin muuallakin maassa. Keinot herättivät keskustelua, mutta käytännössä koko porvaristo yhtyi tavoitteeseen eli kommunismin lakkauttamiseen. Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmän välikysymys Lapuan tapahtumista kääntyi eduskunnassa esittäjiään vastaan, sillä vastauksen antanut sisäministeri ei ollut huolissaan lapualaisuudesta vaan kommunismista. Ed. Emil Tabellin välikysymys Lapuan tapahtumista ja keskustelua siitä.

Kun lapualaiset tuhosivat keväällä Työn äänen kirjapainon, sisäministeri Arvo Linturi (amm.) havahtui sentään toteamaan, että yltiöpäiset ja edusvastuuttomat teot oli tukahdutettava. Ulkoparlamentaarinen toiminta alkoi olla uhka myös vallitsevalle järjestelmälle. Kesäkuussa painostus oli niin kovaa, että hallitus antoi perustuslain vastaisesti maaherroille valtuudet keskeyttää kommunistilehtien ilmestymisen. Eduskunta hyväksyi toimenpiteen 1. heinäkuuta ja antoi samalla hallitukselle luottamuslauseen. Esiteltyään vielä tasavallan suojelulait Kallion keskustalainen vähemmistöhallitus väistyi ja tilalle nimitettiin lapualaisten hyväksymä P.E. Svinhufvudin porvaripuolueista koottu hallitus. 

Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä oli pohtinut, tulisiko sen lainkaan osallistua heinäkuussa kokoontuvan eduskunnan istuntoihin, kun viisi eduskuntaryhmän jäsentä oli muilutettu Neuvostoliittoon ja neljää muuta kyyditetty Suomen sisällä. Eduskunnan käsiteltäväksi tuotiin hetimiten esitys tasavallan suojelulaiksi, joka rajoittaisi vaalikelpoisuutta ja tiukentaisi painovapaus- ja rikoslakeja. Äärivasemmiston edustajat totesivat esityksen merkitsevän porvarillisen kansanvallan loppua ja alistumista lapuanliikkeen painostukseen. Puhemies vaiensi puhujat, kun he yrittivät selventää lapualaisuuden luonnetta. Valtioneuvoston ilmoitus sekä keskustelua kansaedustajien loukkaamattomuudesta ja tasavallan suojelulaeista.

Uusi hallitus antoi kommunistien kansanedustajien pidättämiseksi määräyksen, joka edellytti vielä eduskunnan vahvistusta. Lapuan kansanliike kiirehti leikkausta omilla toimillaan: räikein kansaedustajien koskemattomuuden loukkaus koettiin perustuslakivaliokunnassa, kun lapualaiset hakivat kyytiinsä kaksi sen jäsentä kesken valiokunnan kokouksen. Kommunistikansanedustajia oli tavoiteltu myös kotiosoitteistaan, mutta he tajusivat talonpoikaismarssin aattona pysyä tavoittamattomissa. Eduskunta siunasi pidätysmääräyksen SDP:n ja yksittäisten ruotsalaisten vastustuksesta huolimatta. Talonpoikaismarssi ja lapualaispainostus kohdistuivat hallituksen vaihdoksen jälkeen nimenomaan eduskuntaan, mutta pidätyksiin taipuminen tyydytti liikkeen johtoa. Valtioneuvoston tiedonanto Työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä jäsenten pidättämisestä. Valtioneuvoston kirjelmä ed. Jalmari Rötkön ja ed. Eino Pekkalan vangitsemiseksi. 

Kommunistilakien nimellä tunnettuja tasavallan suojelulakeja ei saatu hyväksyttyä kiireellisinä, sillä SDP asettui poikkiteloin. Presidentti päätti hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit lokakuulle, millä hän välillisesti myötäili lapualaisen painostusta. Hallitus esti kommunistien vaalilistojen jättämisen sekä oikeutti maaherrat sulkemaan työväentalot ja estämään radikaalivasemmiston julkiset tilaisuudet. Kyse oli perustuslain vastaisesta kansalaisvapauksien rajoittamisesta, jolla ei vielä ollut lainvoimaa. Kyyditysten ulottaminen ensi kertaa sosiaalidemokraatteihin, kommunistilakeja vastustaneeseen eduskunnan varapuhemies Väinö Hakkilaan ja sittemmin entiseen presidenttiin K.J. Ståhlbergiin, osoitti, että radikaaleimmat lapualaiset eivät tyytyneet pelkän kommunismin juurimiseen. 

Porvaripuolueet saivat uuteen eduskuntaan niukan 2/3 enemmistön, jolla taattiin kommunistilakien läpimeno. Pääministeri teki äänestyksestä hallituskysymyksen, sillä Lapuan kansanliikkeen reaktio mahdolliseen tappioon enteili levottomuuksia. Porvaririntama pysyi kuitenkin yhtenäisenä, ja hallitus sai toivomansa lait kommunistien toiminnan tukahduttamiselle. Tasavallan suojelulaki esti kommunistien valitsemisen eduskuntaan ja kunnallisiin luottamustoimiin vuoteen 1935 saakka. Julkinen radikaalivasemmistolainen toiminta lakkautettiin Suomessa vuoden 1930 loppuun mennessä. Kommunistilait: HE 54–56 1930.

​Demokratian itsepuolustus

Radikaalin vasemmiston sulkeminen edustuksellisen demokratian ulkopuolella oli kestänyt kahdeksan vuotta. Oikeiston näkökulmasta vuonna 1930 viimeisteltiin työ, joka oli jäänyt kesken vuonna 1918 tai vesittynyt, kun nuori demokratia valitsi tasavaltalaisuuden monarkian sijaan. Hallitus ja eduskunta joutuivat taipumaan lapualaisten painostukseen, mitä on nimitetty myös demokratian itsepuolustukseksi. Tasavaltainen hallitusmuoto kesti tulikokeen, vaikka hintana oli laitimmaisen vasemmiston kansalaisoikeuksien epääminen. Tasavallan suojelulakia käytettiin sittemmin myös lapuanliikkeen lakkauttamiseen, kun sen radikaaleimmat voimat olivat ryhtyneet Mäntsälän kapinaan.

Neuvostoliittoon suuntautuneen poliittisen siirtolaisuuden kolmas aalto johtui lapualaisten painostuksesta ja kommunistilakien saattamisesta voimaan. Kansanedustajan kyydittäminen itärajalle ja pakotettu rajanylitys oli Arvo Lehdon, Juho Perälän, Kalle Kyhälän, Kalle Meriläisen ja Emil Tabellin lähtöpäätökselle mitä konkreettisin työntävä tekijä. Monet julkivasemmistolaiset pakenivat vapaaehtoisesti jo ennen kuin lapualaiset ilmestyivät ovelle. Myös Neuvostoliittoon suuntautunut taloudellinen pakolaisuus oli vilkkaimmillaan 1930-luvun alussa, jolloin rajan ylitti 12 000–15 000 laitonta siirtolaista. Sen pontimina olivat Suomen talouspula ja katteettomat käsitykset leveämmästä leivästä itärajan takana.

Neuvostoliiton puolelle siirtyminen osoittautui vääräksi valinnaksi viimeistään 1930-luvun puolivälissä, kun bolševikkien kansallisuuspolitiikka kääntyi rajamaiden vähemmistökansallisuuksia vastaan. Suomalaisten kansanedustajien kovia kohtaloita neuvostojärjestelmässä on kuvattu tarkemmin Andrei Muravevin artikkelissa Suomesta Neuvostoliittoon vuosina 1918–1932 lähteneet poliittiset emigrantit ja heidän myöhempi kohtalonsa.

 

Kansanvallan tulikoe -tietopaketti | Vuoden 1918 perintö: tynkäeduskunta | SSTP:n eduskuntaryhmän pidätys 1923 | Kohti kommunistilakeja | Kirjallisuutta