Kansanvallan tulikoe -tietopaketti 

Radikaalivasemmiston sulkeminen eduskuntatyöstä ja kansanedustajien kohtalot Neuvostoliitossa 

Tässä tietopaketissa tarkastellaan suomalaisten kansanedustajien historiaa itsenäisyyden alkuvuosina. Pyrkimyksenä on selvittää, miksi laillisesti valitun eduskunnan vasemman laidan työläisedustajia pidätettiin kesken vaalikauden ja mitä heille tämän jälkeen tapahtui. Tarkastelu ulottuu vuoteen 1930, jolloin säädetyt kommunistilait lopettivat radikaalivasemmiston julkisen toiminnan Suomessa. 

Tietopaketin näkökulma on edustuksellisuuden historiassa: miten kansanedustajat suhtautuivat siihen, että osa edustajatovereista pidätettiin kesken vaalikauden? Kansanedustajien autonomian loukkaukset huipentuivat kesällä 1930, kun kaksi kommunistiksi katsottua edustajaa pidätettiin kesken perustuslakivaliokunnan istunnon. Eduskunta sääti kommunistilaeiksi kutsutut tasavallan suojelulait, joita käytettiin myöhemmin myös oikeistoradikaalia kansanliikettä vastaan. Kansanvalta oli koetuksella maailmansotien välisenä aikana, mutta toisin kuin monet muut Euroopan maat, Suomi säilyi demokratiana.

 

Teksti: Joni Krekola, syyskuu 2015, sähköposti: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

​Uutta tietoa kansanedustajien kohtaloista Neuvostoliitossa

Tietopakettiin sisältyy tutkija Andrei Muravevin artikkeli Suomesta Neuvostoliittoon vuosina 1918–1932 lähteneet poliittiset emigrantit ja heidän myöhempi kohtalonsa, joka on suomennettu alkukieli venäjästä. Muravevin mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti entiset kansanedustajat, jotka päättivät siirtyä rajan yli itään – usein kohtalokkain seurauksin. Hän on artikkelissaan hyödyntänyt mm. FSB:n Karjalan hallinnon arkistotietoja suomalaisten kansanedustajien kohtaloista Neuvostoliitossa. 

Muravev kirjoittaa poliittisen siirtolaisuuden kolmesta aallosta, joilla hän tarkoittaa vuoden 1918 sodan aiheuttamaa punapakolaisuutta, 1920-luvun puolivälin tienoon lähtöpäätöksiä, jotka johtuivat laitavasemmiston eduskuntaryhmän pidättämisestä vuonna 1923, sekä lapualaisuuden ja kommunistilakien aiheuttamia vapaaehtoisia ja pakotettuja rajanylityksiä. Tietopaketissa on taustoitettu kansanedustajien poliittiseen siirtolaisuuteen johtanutta kehitystä valtiopäiväasiakirjojen eduskuntakeskustelujen avulla.

Siirtolaisuuden tutkimuksessa on tapana eritellä vetäviä ja työntäviä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet lähtöpäätöksiin. Vuoden 1918 kohdalla työntävinä tekijöinä olivat pistimet, sillä punaisten johtohenkilöt ja kaartilaiset pakenivat itää kohti henkensä kaupalla. Neuvostovalta oli vielä niin tuntematon ja vakiintumaton, että järjestelmä tuskin veti puoleensa kovin monia. Seuraaviin 1920- ja 1930-luvun siirtymisiin vaikutti jo enemmän neuvostopropaganda, joka todisteli työläisten hallitseman valtion ylivoimaisuutta porvarilliseen luokkavaltaan verrattuna. Kun suuri lama levisi 1920-luvun lopulla länsimaihin, pulakausi aiheutti Suomessakin laitonta siirtolaisuutta Neuvostoliittoon. Poliittisen siirtolaisuuden tärkein työntävä tekijä oli kuitenkin lapualaisten julkikommunisteihin kohdistama painostus ja vaino.

Andrei Muravev on tutkija-historioitsija. Hän on valmistunut Petroskoin valtionyliopistosta vuonna 2008 pääaineenaan Suomen ja Pohjoismaiden historia, kielet ja kulttuuri. Muravev on toiminut tutkijana Suomessa vuodesta 2011 ja tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa vuodesta 2014. Hänen tutkimuskohteitaan ovat Suomen ja Venäjän yhteinen historia, Suomen työväenliikkeen historia sekä suomalaiset Venäjällä ja venäläiset Suomessa.

Vuosi 1918: tynkäeduskunta

Eduskunta kokoontui viimeisen kerran täysilukuisena tammikuun 25. päivänä 1918. Lue lisää

Kohti kommunistilakeja

Yleinen ilmapiiri alkoi vuodesta 1928 lähtien kääntyä radikaalivasemmiston julkista toimintaa vastaan. Lue lisää

SSTP:n eduskuntaryhmän pidätys 1923

Radikaali vasemmisto ryhmittyi Suomen Sosialidemokraattiseksi Työväenpuolueeksi (SSTP), joka osallistui heinäkuussa 1922 eduskuntavaaleihin. Lue lisää

Kirjallisuutta

Aiheeseen liityvää kirjallisuutta. Lue lisää