Naiset vaaleissa

Naiset äänestäjinä

Tilastollinen päätoimisto alkoi kerätä tilastollista tietoa eduskuntavaaleista heti ensimmäisistä vuoden 1907 vaaleista alkaen. Epätäydelliset määräykset ja keskusvaalilautakuntien tottumattomuus tehtävään johtivat puutteelliseen tilastointiin. Niinpä ensimmäisistä eduskuntavaaleista ei ole tilastollista tietoa siitä, kuinka paljon naiset käyttivät äänioikeuttaan. Myös ehdokkaiden sukupuolijakauma puuttuu. Äänestysprosentti oli tuolloin 70,7 %. 

Ennen Suomen itsenäistymistä keisari hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit lähes vuosittain. Usein toistuvat eduskuntavaalit laskivat äänestysintoa. Alhaisin äänestysprosentti kaikkien äänestäneiden osalta oli vuonna 1913. Eduskuntaa pidettiin voimattomana ja helposti syrjäytettävänä. Myös naisten osuus äänestäneistä oli vuonna 1913 alhaisimmillaan, vain 46,7 % naisista käytti silloin äänioikeuttaan. 

Muutos lokakuussa 1917 järjestettyjen vaalien äänestyskäyttäytymiseen on suuri. Äänestysintoa lisäsivät Venäjän heikennyt ote Suomesta, varsinkin kun valtalaki oli siirtänyt korkeimman vallan eduskunnalle heinäkuussa 1917 ulkopolitiikan ja sotilaskysymysten jäädessä Venäjän hallintoon. Vapauden tuulet puhalsivat. 

Itsenäisen Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1919 äänestysprosentti oli 67,1 % ja naisten äänestysprosentti oli 65,1 %, miehistä äänesti 69,5 %. Sotien välisenä aikana naisten ja miesten äänestysinto tasoittui jonkin verran. 

Vuoden 1945 vaaleista alkoi pitkä vilkkaan äänestämisen kausi. Äänestysaktiivisuutta lisäsivät mm. sodanjälkeinen ilmapiiri, sisäpoliittiset jännitteet, äänestysalueiden lukumäärän kasvu ja joukkotiedotuksen leviäminen. Vuoden 1962 vaalien ennätysmäistä äänestysvilkkautta on selitetty mm. noottikriisillä. Naiset äänestivät yhä aktiivisemmin. Vuoden 1987 vaaleista lähtien naiset ovat olleet aktiivisempia äänestäjiä kuin miehet.

Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908-2015


Kuvio 1. Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2015, %. Suomessa asuvat kansalaiset.
Tarkat numerotiedot liitteessä.

Naiset ehdokkaina

Suomessa oli vuosina 1907–1954 käytössä listavaalimenetelmä. Äänestäjä ei äänestänyt yksittäistä ehdokasta vaan ainoastaan puoluetta. Puolue oli ennen vaaleja asettanut ehdokkaat listalleen tiettyyn järjestykseen, esimerkiksi oman jäsenäänestyksensä tuloksen perusteella. Vaalien tulosta laskettaessa ehdokkaat tulevat valituiksi listalta siinä järjestyksessä kuin heidät on listalle asetettu. 

Vuodesta 1955 lukien on Suomessa ollut käytössä nykyisenlaisen henkilövaalin ja puoluevaalin yhdistelmä. Äänestäjä äänestää yhtä ehdokasta ja koska ehdokas on useimmiten jonkin puolueen ehdokas, hän äänestää samalla myös puoluetta. 

Tilastollinen päätoimisto ei tilastoinut naisehdokkaiden määrää vuosien 1907–1919 vaaleissa. Vuosien 1922–1936 vaaleissa naisten osuus ehdokkaista oli enimmillään vuonna 1927, jolloin naisehdokkaiden osuus oli 8,3 %. Vaalitilastoissa naisten alhainen osuus ehdokkaista nostettiin jatkuvasti esiin, sillä naisten osuus äänioikeutetuista oli miehiä suurempi. Esimerkiksi vuoden 1936 vaaleissa äänioikeutettua 1000 miestä kohden oli 1072 äänioikeutettua naista.

Ennen sotia vältettiin asettamasta vaalilistoille useita naisehdokkaita, jotta edes yksi nainen tulisi valituksi. Toisaalta naisehdokkaista oli lähes pula – naisen paikka oli edelleen kotona. Lähes normina kuitenkin oli, että jokaista vaalipiiriä kohti oli vähintään yksi naisehdokas. 

Sotien jälkeen naisten osuus ehdokkaista alkoi kasvaa. Silti naisten osuus ehdokkaista ei vieläkään vastaa naisten osuutta äänioikeutetuista. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa naisten osuus ehdokkaista oli 39,4 %, vaikka naisten osuus äänioikeutetuista oli 51,5 %.

 Naisten osuus ehdokkaista

 

Kuvio 2. Naisten osuus ehdokkaista, %
Tiedot puuttuvat vuosilta 1939, 1945 ja 1948. Tarkat numerotiedot liitteessä.


Naisten saaman äänimäärän osuutta on tilastoitu vuosien 1954–2007 vaaleissa. Tosin jo vuoden 1927 Vaalitilastossa naiskansanedustajien määrän tarkastelussa päädytään siihen tulokseen, että "naisvalitsijakunta, enemmistöstään huolimatta, vain sangen vähäisessä määrässä on käyttänyt hyväkseen vaalilain valitsijalle suomaa oikeutta valita edustajansa omasta sukupuolestaan."

Äänestystilanteessa ääni menee aina joko mies- tai naisehdokkaalle. Äänen antaminen oman sukupuolen ehdokkaalle on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. Tutkimusten mukaan (esim. Holli & Wass, 2010) naiset äänestävät yhä useammin naista. Vuoden 1970 vaaleissa 40 % naisäänestäjistä äänesti naista ja vuoden 2007 vaaleissa 52 % naisista äänesti naista.  

Vuoden 2011 ja 2015 vaaleista ei tällaista tutkimusta ole vielä tehty.