Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Valtiosääntö toiminnan perustana

​Valtiosääntö toiminnan perustana

Valtion toimintaa ohjaa valtiosääntö. Sillä tarkoitetaan niitä oikeudellisia sääntöjä, joiden mukaan valtion toiminta järjestetään ja erilaiset valtioelimet työskentelevät ja tekevät päätöksiä. Tärkein valtiosääntöoikeudellinen oikeusnormi on perustuslaki.

​Perustuslaki

Erilaisille valtiosääntönormeille tyypillistä on pysyvyys. Perustuslakia esimerkiksi voidaan muuttaa vain vaikeutetussa lainsäädäntöjärjestyksessä. Nykyisen Suomen perustuslain mukaan sitä voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko muutos hyväksytään ja päätetään lopullisesti 2/3 enemmistöllä vaalien jälkeisessä eduskunnassa tai asia julistetaan kiireelliseksi 5/6 enemmistöllä ja sen jälkeen hyväksytään 2/3 enemmistöllä. 

Itsenäisyyden aikana Suomessa on ollut voimassa kuusi perustuslakia: vuoden 1906 ja 1928 valtiopäiväjärjestykset, vuoden 1919 hallitusmuoto sekä vuoden 1922 ministerivastuulaki ja laki valtakunnanoikeudesta. Vuonna 1999 säädettiin uusi yhtenäinen perustuslaki, joka sisältää aiemmin voimassa olleiden perustuslakien keskeisen sisällön. Eduskunnan toimintaa ohjaavat menettelytapasäännökset sen sijaan siirrettiin valtiopäiväjärjestyksestä eduskunnan työjärjestykseen.

Kansalaisten perusoikeudet

Valtiosääntöön kuuluvat myös kansalaisten asemaa koskevat säännökset. Tärkeimmät näistä koskevat kansalaisten perusoikeuksia. Vuonna 1995 Suomessa toteutettiin perusoikeusuudistus, jonka yhteydessä hallitusmuotoon kirjattiin kansalaisten perusoikeudet, kuten oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nämä perusoikeudet sisältyvät myös nykyiseen perustuslakiin. 

Käytännössä perusoikeuksien toteuttamisesta säädetään lähes aina lailla ja näiden säädösten katsotaan myös kuuluvan valtiosääntöön. Esimerkiksi kokoontumislaki ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ovat osa maamme valtiosääntöä.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Vuonna 1990 Suomi sitoutui Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä merkitsi suurta muutosta myös suomalaisessa valtiosääntöajattelussa. Aiemmin oli ajateltu, että perusoikeudet koskevat vain Suomen kansalaisia. 

Ihmisoikeussopimuksen mukaisesti perusoikeudet ovat nyttemmin lainsäädäntöuudistusten myötä ulotettu koskemaan kaikkia ihmisiä, jotka ovat Suomen oikeuden soveltamispiirissä kansalaisuudesta tai kansalaisuudettomuudesta riippumatta. Lähes ainoa poikkeus koskee liikkumisvapautta, joka Suomen kansalaisilla on ulkomaalaisia laajempi. Muuten perusoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille.

Kansainväliset sopimukset ja oikeusnormit

Kansainväliset sopimukset ja oikeusnormit rajaavatkin aikaisempaa enemmän valtiosuvereniteettia. Suomen kansalainen tai muu Suomessa oleskeleva ihminen voi esimerkiksi nostaa kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa valtiota vastaan, jos kokee ihmisoikeuksiensa tulleen loukatuksi. Suomen valtio on saanut ihmisoikeustuomioistuimelta useita langettavia päätöksiä erityisesti oikeudenkäyntien pitkittymisestä ja sananvapauden loukkauksista. 

Valtion viranomaisten toimintaa valvovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Kansallisen oikeusvalvonnan lisäksi Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat ihmiset voivat ihmisoikeustuomioistuimen lisäksi tehdä valituksia ja kanteluita viranomaisten toiminnasta myös Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.