Nykyisessä tilanteessa, jossa polttoaineen hinta on voimakkaassa noususuunnassa, on perusteltua tarkastella uudelleen matkakuluvähennyksen tasoa työssäkäynnin kustannusten nousun hillitsemiseksi. Matkakuluvähennyksellä katetaan osittain asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja verotuksen kautta. Oman auton käytön osalta matkakuluvähennyksen määrä on viimeisten vuosien aikana ollut 0,25 euroa/km, joka on nykyisessä kustannustilanteessa usein riittämätön korvaus pitkiä päivittäisiä kodin ja työpaikan välisiä matkoja tekeville palkansaajille. Niin ikään vuosittainen 7 750 euron maksimivähennys täyttyy, mikäli koko vuoden ajan kokoaikatyössä oleva palkansaaja tekee jokaisena arkipäivänä vähintään yhteensä 128 km:n edestakaisen matkan asunnon ja työpaikan välillä — näinkin pitkä päivittäinen työmatka on monelle palkansaajalle todellisuutta. Tilanne on muodostanut ilmeisen tarpeen politiikkavälineelle, jonka avulla hintapiikistä aiheutuvaa kustannustason nousua voidaan tilapäisesti subventoida. 

Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan polttoaineen hinta on tällä hetkellä (2022M01) noussut noin viidenneksellä suhteessa esimerkiksi kahden vuoden takaiseen (2020M01) tasoon nähden, ja hintapiikin huippu voi olla vasta edessäpäin. Polttoaineen hinnan voimakas kasvu yhdessä esimerkiksi työttömyysturvalaissa työssäkäyntialueen määrittelyssä tapahtuneiden muutosten kanssa on aikaansaanut tilanteen, jossa verovähennysjärjestelmä on jäänyt jälkeen työssäkäynnin kustannusten kasvusta. Järjestelmän kehittäminen on myös työllisyyspoliittinen väline, jolla voidaan helpottaa työvoiman kohtaanto-ongelmia työssäkäynnin ja työn vastaanottamisen kustannusten huojentamisen kautta.