1.1
Kasvinterveyslaki
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin kasvinterveysasetusta täydentävästi. Koska unionin asetus on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, kansallisella lainsäädännöllä voitaisiin täydentää asetusta ainoastaan sen liikkumavaran puitteissa.
Kasvinterveysasetuksen kohteesta ja soveltamisalasta säädetään asetuksen1 artiklassa. Artiklan mukaan asetuksessa vahvistetaan säännöt siitä, miten määritellään kasveille tai kasvituotteille haitallisten taudinaiheuttajien, eläinten tai loiskasvien minkä tahansa lajin, kannan tai biotyypin, jäljempänä kasvintuhoojat, aiheuttamat kasvinterveysriskit ja toimenpiteet kyseisten riskien pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle. Myös rikkakasveja, muita kuin vieraslajeja koskevan sääntelyn piiriin kuuluvia, voidaan 1 artiklan 2 kohdan mukaan pitää kasvinterveysasetuksessa tarkoitettuina kasvintuhoojina, jos niiden on todettu aiheuttavan riskejä kasvinterveydelle. Karanteenituhooja on määritelty 3 artiklassa.
Tässä laissa säädettäisiin myös eräistä muista toimenpiteistä kasvinterveysriskien hallitsemiseksi ja tuhoojien leviämisen estämiseksi. Kyseen ollessa lähtökohtaisesti kasvinterveysasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä tuhoojasta ja kasvinterveysriskeistä, olisi mahdollista kansallisesti säätää täydentäviä säännöksiä suojatoimista riskejä vastaan. Kyse olisi vahvasti kansallisista tarpeista. Asetuksen kansallista soveltamista täydennettäisiin kasvinterveysasetuksen tavoitteiden mukaisesti. Kansallisia säännöksiä annettaisiin muun muassa kasvinterveysasetuksen ulkopuolelle jäävien Suomessa pysyvästi esiintymättömien tuhoojien leviämisen estämisestä sekä biologisessa torjunnassa ja pölytyksessä käytettävistä makroeliöistä.
Valvontaan sovellettaisiin valvonta-asetusta täydentäen sitä asetuksen edellyttämällä tavalla säätämällä muun muassa toimivaltaisista viranomaisista tai seuraamuksista.
2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Kasvien terveyttä koskevissa toimenpiteissä kasvintuhoojien torjumiseksi, ehkäisemiseksi tai hävittämiseksi käytettävää unionin rahoitusta koskee rahoitusasetus, jota on tarkemmin kuvattu edellä kohdassa 2.2.3.
Haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta annettu laki koskee vieraslajeista aiheutuvien riskien hallintaa ja täydentää vieraslajiasetusta. Vieraslajia ei saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön. Vieraslajiasetuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti kasvintuhoojat eivät kuulu vieraslajiasetuksen soveltamisalaan.
Sen lisäksi, mitä kasvinterveyslaissa säädetään, metsässä ilmeneviin metsätuhoihin sovelletaan metsätuhojen torjunnasta annettua lakia. Laissa metsätuholla tarkoitetaan hyönteisten, muiden selkärangattomien eliöiden, sienten, bakteerien ja virusten metsässä kasvaville puille aiheuttamia sellaisia tauteja ja puiden kasvun tai laadun heikkenemistä, joista aiheutuu taloudellista vahinkoa. Laajan metsätuhon leviämisen tai syntymisen estämiseksi voidaan maanomistajat tai Suomen metsäkeskus määrätä poistamaan metsästä puita tai suorittamaan muita tarvittavia toimenpiteitä, joista etusijalle on asetettava biologiset ja mekaaniset torjuntakeinot.
2 luku Kasvintuhoojien torjunta
3 §.Toimijan velvollisuudet. Ehdotuksen 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 8 a §:ää. Säännöksellä korostetaan sitä, että ensisijainen vastuu hyvän kasvinterveyden ylläpitämisestä ja kasvintuhoojien leviämisen estämisestä ja muusta määräysten mukaisuudesta on toimijalla.
Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 4 §:n 4 momentin 4 kohtaa. Rekisteröidyllä toimijalla on oltava kasvinterveydestä vastaava henkilö, jonka nimi merkitään ammattimaisten toimijoiden rekisteriin, jotta valvontaviranomaiset saavat rekisteristä helposti selville kehen kasvinterveyttä koskevien asioiden osalta voidaan olla yhteydessä.
Kasvinterveysasetuksessa ja valvonta-asetuksessa asetetaan ammattimaisille toimijoille osaamista koskevia vaatimuksia. Vaatimukset olisivat laajimmat toimijoille, jotka myöntäisivät kasvipasseja. Toimijat tarkastaisivat jatkossa kasvipassia vaativia kasveja omavalvontana, millä pyritään kasvintuhoojien löytymiseen ennen kuin ne ehtivät levitä laajalle kasvintuotantoon tai luontoon. Viranomaisvalvonnassa toiminnan tarkastuksen merkitys kasvaa. Tällöin kasvipassia käyttävien toimijoiden osaaminen olisi keskeisessä roolissa kasvinterveyden hyvän tilan ylläpitämisessä. Toimintaa varten nimettynä kasvinterveydestä vastaavana henkilönä voisi olla toimija itse tai hänen palveluksessaan päätoimisena oleva henkilö, jolla olisi vaadittava osaaminen.
4 §.Kasvintuhoojien hävittämistä ja leviämisen estämistä koskevat toimenpiteet. Kasvintuhoojien torjumiseksi voitaisiin tilanteen mukaan käyttää erilaisia kasvinterveysasetuksen liitteen II rajoitustoimenpiteitä. Liitteessä on useita toimenpiteitä, jotka liittyvät kasvintuhoojien hävittämiseen ja leviämisen estämiseen. Toimenpiteiden on noudatettava liitteen II jakson 2 periaatteita, kuten tarpeellisuutta, suhteellisuutta ja pienintä mahdollista vaikutusta.
Jos tuhooja leviää luonnonsuojelualueelle, voitaisiin myös siellä ryhtyä kasvinterveysasetuksen mukaisiin välttämättömiin torjuntatoimenpiteisiin soveltamalla luonnonsuojelulain (1096/1996) 14 §:n 2 momenttia. Kuitenkin niillä luonnonsuojelualueilla, jotka kuuluvat Suomen Natura 2000 –verkostoon, ovat voimassa EU:n luonto- ja lintudirektiiveihin perustuvat luonnonsuojelulain 10. luvun ns. Natura-pykälät. Natura-alueiden osalta asiassa oltaisiin yhteydessä asianomaiseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.
5 §.Suomessa pysyvästi esiintymättömän kasvintuhoojan torjunta. Kansallinen säännös. Vastaa tavoitteeltaan voimassa olevan lain 2 §:n 3 momentin toista lausetta. Kasvinterveysasetuksen 31 artiklan soveltaminen on rajattu vain listattuihin EU:ssa säädeltyjen karanteenituhoojien, hätätoimenpiteiden kohteena olevien tuhoojien ja laatuun haitallisesti vaikuttavien tuhoojien osalta jäsenvaltion mahdollisuuteen toteuttaa tiukempia toimenpiteitä kuin EU säädöksissä on määrätty. Siten artiklan 31 nojalla ei voida ryhtyä tiukempiin toimenpiteisiin muiden kuin EU:ssa säädeltyjen tuhoojien osalta. Sen sijaan kansallisten tarpeiden osalta Ruokavirasto voisi ryhtyä toimenpiteisiin, jos liitteen I jakson 1 edellytykset täyttyvät soveltuvin osin ja noudatetaan liitteen II jakson 2 periaatteita.
Komissio vahvistaa kasvinterveysasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan täytäntöönpanosäädöksellä luettelon unionikaranteenituhoojista ja 37 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosäädöksellä luettelon laatuun haitallisesti vaikuttavista tuhoojista. On kuitenkin tärkeää, että myös muun tuhoojan torjunta voitaisiin aloittaa heti tällaisen tuhoojan esiintyessä. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että Ruokavirasto voisi lisäksi ryhtyä kansallisten tarpeiden perusteella torjuntatoimenpiteisiin muualla unionissa esiintyvän, mutta Suomessa vielä pysyvästi esiintymättömän kasvintuhoojan torjumiseksi. Edellytyksenä on, että tuhooja täyttäisi liitteen I jakson 1 edellytykset soveltuvin osin. Tällainen tilanne ilmenisi, jos Suomeen leviäisi jokin sellainen täällä aiemmin esiintymätön tuhooja, joka esiintyy laajasti muualla unionin alueella eikä siten täytä unionikaranteenituhoojan edellytyksiä, mutta jonka vaikutukset kasvinterveyteen olisivat huomattavat.
6 §.Kiireelliset toimenpiteet eräissä tilanteissa. Kansallinen säännös. Pykälä vastaa sisällöltään voimassaolevan lain 11 §:n 4 momenttia. Ruokavirastolle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle annettaisiin mahdollisuus tehdä torjuntapäätöksessä vaadittavat torjuntatoimenpiteet kasvintuhoojan torjumiseksi tai leviämisen estämiseksi Ruokaviraston kustannuksella tietyissä tilanteissa. Toimintamalli voisi tulla kyseeseen muun muassa koloradonkuoriaisen torjunnassa silloin, kun kyseessä on rajattu, pieni alue kuten perunan harrastajaviljelijän palsta ja määrätty toimenpide edellyttäisi tuhoojapesäkkeen maan kuokkimista ja löydettyjen kotiloiden ja toukkien polttamista kaasupolttimella. Pelastuslain (379/2011) mukaan tulityössä on huolehdittava riittävistä varotoimista. Viranomainen voisi hoitaa tulityönä suoritettavan torjuntatoimenpiteen viivytyksettä esimerkiksi sellaisten pienten alojen harrasteviljelijöiden tai pientä puutarhapalstaa viljelevän iäkkäiden henkilöiden viljelyksellä, joilla vähäinen toimenpide on suoritettava viivytyksettä sen varmistamiseksi, että kasvintuhoojat tulevat varmasti poistettua kohteesta. Toimintatapa on jo vakiintunut käytäntö koloradonkuoriaisen hävittämisessä. Malli voisi tulla kyseeseen myös tulipoltteen torjunnassa, jossa muun muassa pensasaitojen hävittäminen on huolellisuutta vaativaa työtä. Samoin mallia voitaisiin käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa joudutaan kaatamaan puita yksityispihoilta esimerkiksi aasianrunkojäärän torjunnassa.
7 §.Ruokaviraston ohjaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävissä. Ruokaviraston tehtävänä olisi ohjata elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimenpiteitä tuhoojien torjumiseksi. Vastuu tuhoojien torjunnasta ja torjuntapäätöksistä jakautuu Ruokaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kesken. Ruokavirastolla on valtakunnallinen vastuu tuhoojien torjunnasta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa toimialueellaan omassa valvonnassaan löytämiensä tuhoojaesiintymien torjunnasta. Tuhoojaesiintymän tunnistaminen, sen levinneisyyden määrittäminen ja tarkoituksenmukaisimman torjuntatoimenpiteen arviointi voivat kuitenkin vaatia sellaista erityisasiantuntemusta, jota vain Ruokavirastolla olisi. Ruokavirasto ohjaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimenpiteitä karanteenituhoojien (unionikaranteenituhoojat ja suoja-aluetuhoojat) hävittämisessä ja leviämisen estämisessä. Ruokavirasto ohjaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimenpiteitä myös unionikaranteenituhoojien luetteloon sisältymättömien, mutta alustavan arvion mukaan luetteloinnin edellytykset täyttävien tuhoojien hävittämisessä ja leviämisen estämisessä (art 29). Jos alueellisesti esiintyisi erityisen haitallinen tuhooja tai torjuntatoimenpiteistä aiheutuisi haitallisia vaikutuksia, pitäisi Ruokavirastolla olla mahdollisuus ottaa päätösvalta toimenpiteistä. Tuhoojan leviämisen estämiseksi pitäisi Ruokavirastolla tällöin olla oikeus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen puolesta päättää torjuntatoimenpiteistä. Tällöin Ruokavirasto myös vastaisi toimenpiteistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen avustuksella. Tapauksissa, joissa jokin tuhooja olisi levinnyt usean elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle Ruokaviraston tulisi ohjata elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia ja koordinoida torjuntatoimenpiteitä yhtenäisen toimintatavan toteuttamiseksi.
3 luku Makroeliöiden markkinointi, käyttö ja maahantuonti
8 §.Makroeliöiden markkinoinnin, käytön ja maahantuonnin edellytykset. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 9 a §:ää ja on kansallinen säännös. Unionin lainsäädäntö ei sääntele asiaa. Tutkimuskäytön huomioon ottamiseksi pykälään ehdotetaan selvennystä. Voimassa olevan pykälän mukaan toimija tekee ilmoituksen tai hakee lupaa makroeliön markkinointiin, käyttöön ja maahantuontiin. Toimijan määritelmä on kuitenkin ongelmallinen sekä tutkimuskäytön että yksityisen henkilön suhteen. Tämän vuoksi pykälän sanamuotoa muutettaisiin niin, että jokaiselta joka aikoo markkinoida, käyttää ja maahantuoda makroeliötä edellytetään ilmoitusta tai luvan hakemista. Ilmoitus- ja lupavaatimukset koskisivat selkeästi myös tutkimustoimintaa ja yksityishenkilöitä. Jokaisen, joka ensimmäistä kertaa markkinoi, käyttää tai tuo maahan makroeliötuotetta, pitää ilmoittaa siitä tai hakea lupa, vaikka samaa lajia olisi tuotu aikaisemmin. Makroeliötuote voi koostua makroeliön lisäksi muustakin eliöstä tai aineesta. Ruokavirasto käsittelee makroeliöiden ilmoitukset ja hyväksymisen tuotekohtaisesti, koska mukana voi olla ravintoeliöitä, kantoaineita ja muuta, jotka voivat aiheuttaa riskin. Tämän vuoksi maahantuojan pitää tehdä ilmoitus, vaikka toisi samaakin lajia, jos tuote olisi eri, esimerkiksi tuotteessa olisi eri kantoaine.
9 §.Makroeliöiden markkinoinnin, käytön tai maahantuonnin keskeyttäminen ja luvan peruuttaminen. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 9 b §:ää ja on kansallinen säännös. Pykälän otsikossa käyttörajoitus on muutettu pykälän sisältöä vastaavaksi toiminnan keskeyttämiseksi. Jokaisen, joka markkinoi, käyttää tai maahantuo makroeliötä, on keskeytettävä kyseinen toiminta, jos ilmenee, että makroeliöstä voi aiheutua uhkaa kasvinterveydelle. Makroeliön hyväksymistä koskeva lupa voidaan myös peruuttaa. Makroeliön käytön kieltäminen on siirretty pakkokeinoihin 28 §:n 2 momentiksi.
4 luku Toimivaltaiset viranomaiset
10 §.Maa- ja metsätalousministeriö. Pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä olisi tämän lain sekä Euroopan unionin kasvinterveyttä ja valvontaa koskevan lainsäädännön yleinen ohjaus ja seuranta.
11 §.Ruokavirasto. Ruokaviraston tehtäviin kuuluisi ehdotuksen mukaan suunnitella, ohjata, kehittää ja valvoa valtakunnallisesti hyvän kasvinterveyden tilan säilyttämistä. Pykälässä ehdotetaan, että Ruokavirastolla olisi valtakunnallinen vastuu kasvinterveyden valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä tämän lain ja Euroopan unionin lainsäädännön osalta. Ruokavirasto olisi valvonta-asetuksen 3 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu keskusviranomainen, joka vastaisi virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien järjestämisestä valvonta-asetuksen ja kasvinterveysasetuksen mukaisesti. Se vastaisi unionin lainsäädännössä Euroopan unionin jäsenvaltiolle ja toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyistä tehtävistä, jollei tässä laissa toisin säädetä. Kasvinterveysasetuksessa, valvonta-asetuksessa ja niiden nojalla annettavissa delegoiduissa ja toimeenpanosäädöksissä on useita jäsenvaltiolle ja toimivaltaiselle viranomaiselle säädettyjä tehtäviä, joiden vuoksi tehtävien hoitamisesta vastuullinen taho olisi nimettävä aukottomasti. Tällöin Ruokavirasto olisi se taho, jolle jäsenvaltion ja toimivaltaisen viranomaisen tehtävät kuuluisivat, jollei laissa olisi erikseen toisin säädetty. Ruokavirasto olisi siten valvonta-asetuksen 4 artiklan 2 b kohdassa tarkoitettu komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koordinoiva viranomainen ja sillä olisi valvonta-asetuksen 119 artiklan mukaiset komission valvontaan liittyvät jäsenvaltion velvollisuudet toimenpiteisiin.
Valtakunnallisena valvontaviranomaisena Ruokavirasto voisi valvoa myös rinnakkain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa ja tarvittaessa tuontitarkastuksissa rinnakkain Tullin kanssa. Siitä huolimatta, että kyseessä olevat tuontitarkastukset olisi 13 §:ssä säädetty Tullin vastuulle, voisi joissain tilanteissa olla tarvetta yhteiselle valvonnalle. Siltä osin kuin kyseessä ei ole Tullin vastuulle säädetyistä tarkastuksista, vastaisi Ruokavirasto tuonnin tarkastusten järjestämisestä koko valtakunnan alueella. Tuonnin valvonnassa voisi joissain tapauksissa olla tarkoituksenmukaista, että tarkastuksen tekisi esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastaja, joka on lähellä tuontitarkastuspaikkaa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi puisen pakkausmateriaalin tuontitarkastukset määränpäässä. Myös jos tuote saapuu esimerkiksi satamaan, jossa ei olisi tullitoimipistettä, voisi lähin muu toimivaltainen viranomainen tehdä vaadittavan tarkastuksen.
12 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta annetun lain (897/2009) 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa kasvinterveyden toimialalla.
Pykälän mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaisi toimialueellaan tämän lain ja Euroopan unionin kasvinterveyttä koskevien säännösten noudattamisesta sekä virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien järjestämisestä valvonta-asetuksen mukaisesti. Elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskus toimisi valvonta-asetuksen 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisena toimivaltaisena viranomaisena toimialueellaan. Sen olisi nykykäytännön mukaisesti huolehdittava alueellaan kasvinterveyden valvonnasta ja tuhoojien torjunnasta. Ruokavirasto ohjaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien toimenpiteitä tuhoojien torjunnassa. Vastuunjaosta Ruokaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kesken torjuntatoimenpiteiden päättämisessä ja suorittamisessa erityisen haitallisten tuhoojien torjunnassa säädetään 7 §:ssä.
13 §.Tulli. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Tullin tehtävistä. Voimassa olevan lain 14 §:n 2 momentin mukaan Tullin tehtävät säännellään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, kun asiasta on ensin sovittu maa- ja metsätalousministeriön ja valtiovarainministeriön välisellä sopimuksella. Viranomaisten tehtävistä olisi kuitenkin säädettävä lain tasolla. Tämän vuoksi Tullin tehtäväkokonaisuudet lueteltaisiin 1 momentin kohdissa 1—6. Tehtävät olisivat nykyiset sopimuksella sovitut tehtävät sekä lisäksi valvonta-asetuksessa ja kasvinterveysasetuksessa säädetty toimijan vakuutuksen tarkastaminen kauttakulussa ja kuittaus sähköiseen tiedonhallintajärjestelmään. Laissa säädettäisiin selkeästi toimivalta ja velvollisuus tehtävien hoitamiseen. Tarkentavat säännökset 1 momentissa mainituista tehtävistä voitaisiin antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Tämä on tarpeen muun muassa tulossa olevien unionin asetuksen nojalla annettavien lukuisten alemman asteisten säädösten vuoksi ja Tullin sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävien yhteensovittamiseksi niiden kanssa. Asetuksenantovaltuus rajaisi sääntelyn laissa määriteltyjen tehtävien tarkentamiseen tarvittaessa.
Tulli vastaisi Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavien hedelmien, marjojen ja vihannesten asiakirja-, tunnistus- ja fyysisestä tarkastuksesta. Hedelmien, marjojen ja vihannesten osalta Tulli vastaisi tarkastuksista kokonaisuudessaan. Jos Tulli havaitsisi valvonnassaan tuontikiellossa tai ilman vaadittavaa kasvinterveystodistusta olevia tavaroita, se ei sallisi niiden maahantuontia. Tulli tekisi muun muassa Venäjältä tulevan havupuutavaran kasvinterveystodistusten asiakirjatarkastuksen. Kuitenkin niillä rajanylityspaikoilla, missä Tulli ei toimi, Rajavartiolaitos tarkastaisi Venäjän havupuutavaran asiakirjat. Tulli tarkastaisi jatkossa uutena tehtävänä kauttakulkuna kolmansista maista tulevien ja kolmansiin maihin jatkavien kasvien, kasvituotteiden ja tavaroiden mukana vaadittavan kasvinterveysasetuksen 47 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimijan vakuutuksen unionin sähköisessä tiedonhallintajärjestelmässä (IMSOC). Tulli tarkastaisi, että vakuutus on IMSOC:ssa ja kuittaisi lähetyksen poistumisen IMSOC:iin. Matkustajatuonnissa Tulli valvoisi, että kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden mukana olisi vaadittava kasvinterveystodistus ja ohjaisi ne kasvinterveystarkastukseen.
Tulli tarkastaisi vastuullaan olevat tuotteet valvonta-asetuksen 54 artiklan ja sen nojalla annettavassa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen tarkastustiheyksiä koskevien sääntöjen mukaisesti.
Tulli käyttää valvonta-asetuksen lisäksi tullilain (304/2016) mukaisia toimivaltuuksia kasvinterveysasetuksen mukaisessa valvontatehtävässään.
14 §.Suomen metsäkeskuksen tehtävät. Pykälä vastaa pääosin sisällöltään voimassa olevan lain14 a §:ää. Pykälän mukaan Suomen metsäkeskus antaisi Ruokavirastolle asiantuntija-apua tuhoojan hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi annetun 4 ja 5 §:ssä tarkoitetun päätöksen valmistelussa ja täytäntöönpanossa sekä 32 §:ssä tarkoitetun korvauspäätöksen valmistelussa. Asiantuntija-apu koskisi Suomessa pysyvästi esiintymättömän kasvintuhoojan torjuntaa, jos tuhooja aiheuttaisi vaaraa metsässä kasvavien puiden kasvinterveydelle.
Voimassa olevan kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 14 a §:ssä apuna tuhoojan torjuntapäätösten valmistelussa on Metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikkö. Metsäkeskuslaki (418/2011) uudistui vuoden 2017 alusta alkaen siten, että Metsäkeskuksessa ei enää ole yksikköjä (julkisen palvelun yksikkö ja liiketoimintayksikkö). Metsäkeskuksessa hoidetaan nykyään vain julkisia hallintotehtäviä, joista osassa käytetään julkista valtaa (esimerkiksi metsälain noudattamisen valvonta). Se on selvemmin kuin aiemmin ns. viranomaistehtäviä hoitava taho. Metsäkeskus ei saa edellä mainitun lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa. Metsäkeskuksen oikeudellinen asema on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.
5 luku Valvonta ja rekisterit
15 §.Valvontasuunnitelmat. Pykälä ensimmäisen momentin mukaan Ruokaviraston olisi laadittava valtakunnallinen monivuotinen valvontasuunnitelma. Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Tullin velvollisuudesta laatia vastuullaan olevaa valvontaa koskevat valvontasuunnitelmat ottaen huomioon Ruokaviraston valtakunnalliseen suunnitelmaan perustuvat tarpeet.
Valvonta-asetuksen 109 artiklassa säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava valvontaa monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman perusteella. Ruokavirasto koordinoisi valvontasuunnitelman valmistelua kaikkien toimivaltaisten viranomaisten välillä. Valvontasuunnitelman sisällöstä säädetään 110 artiklassa. Valvontasuunnitelma on 111 artiklan mukaan saatettava julkisesti saataville ja sen on oltava ajan tasalla. Valvontasuunnitelman mukaisesti suoritetun valvonnan tuloksista jäsenvaltion on laadittava 113 artiklan mukainen vuosittainen raportti komissiolle.
Kasvinterveysasetuksen 23 artiklassa säädetään, että jäsenvaltion on perustettava monivuotisia kartoitusohjelmia. Kartoitusohjelman on oltava hyvin yksityiskohtainen ja se täytyy laatia tarkastusten ja näytteiden lukumäärien tarkkuudella. Ruokavirasto laatii kartoitusohjelman, joka on valtakunnallinen.
Valtakunnallisen valvontasuunnitelman avulla Ruokavirasto voisi ohjata muita toimivaltaisia viranomaisia toimimaan valvontatoiminnalle asetettujen periaatteiden ja tavoitteiden sekä painopisteiden mukaisesti. Valtakunnallisessa suunnitelmassa annettaisiin tarkastusmäärät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tarkastustyypeittäin ja sektoreittain. Tällä varmistettaisiin valvonta-asetuksen ja kasvinterveysasetuksen vaatimusten täyttyminen valtakunnallisesti ja toimijoiden yhdenmukainen kohtelu eri alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vuosittaisen valvontasuunnitelman avulla voitaisiin muun muassa määrittää tarkemmin tehtävien tarkastusten ajankohdat alueellisen tilanteen mukaan ja varmistaa järjestelyt valvonnalle. Tavoitteena on suorittaa toimivaltaisten viranomaisten valvontaa valvonta-asetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaan yhtenäisellä tavalla ottaen huomioon tarve mukauttaa valvonta erityisiin tilanteisiin. Valvontasuunnitelmilla pyritään edistämään valvonnan suunnitelmallisuutta sekä avoimuutta elinkeinonharjoittajien suuntaan.
16 §.Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus. Valvontaa koskevat yleiset vaatimukset ovat valvonta-asetuksen 9—15 artiklassa. Valvontaa on 9 artiklan mukaan suoritettava säännöllisesti, riskiperusteisesti ja sopivalla tiheydellä. Hallintolain 39 §:stä poiketen valvonta-asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan valvonta on suoritettava ilman ennakkoilmoitusta, paitsi jos tällainen ilmoitus on tarpeen ja asianmukaisesti perusteltu virallisen valvonnan suorittamista varten.
Kasvinterveysasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaan tietyt toimenpiteet ja tutkimukset on toteutettava riippumatta siitä, esiintyykö kasvintuhooja julkisissa vai yksityisissä tiloissa. Kasvinterveysasetuksen johdantokappaleen 14 mukaan tietyissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi määrättävä kasveissa esiintyvien karanteenituhoojien hävittämistoimenpiteistä yksityistiloissa, koska tuhoojien hävittäminen voi onnistua vain, jos kaikki saastunnan lähteet poistetaan. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava laillinen pääsy tällaisiin tiloihin. Tämä voi rajoittaa perusoikeuskirjan 7 artiklaa (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen) ja 17 artiklaa (omistusoikeus). Rajoituksen olisi oltava välttämätön ja oikeasuhteinen kasvinterveysasetuksen yleistä etua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.
Valvonta-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen henkilöstölle on varmistettava pääsy toimijan tiloihin ja mahdollisuus tutustua toimijan hallussaan pitämiin asiakirjoihin. Artiklan 15 mukaan toimijoiden on pyynnöstä annettava viranomaisen henkilöstölle mahdollisuus tutustua mm. toimijan tiloihin, ympäristöön ja esimerkiksi toimijan sähköisiin tiedonhallintajärjestelmiin. Artiklan 15 kohdan 6 mukaan nämä oikeudet koskevat myös virallisia kasvintarkastajia ja toimeksiannon saaneita, jotka eivät olisi viranomaisia.
Ehdotetun pykälän toisessa momentissa säädettäisiin kuitenkin tarkastuksen tekemisestä kotirauhan piirissä perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa tarkastuksen ja näytteenoton saisi tehdä valvonta-asetuksen 9—15 artiklassa asetettujen vaatimusten toteuttamiseksi, jos tarkastuksen tekeminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tarkastuksen saisi tehdä vain viranomainen.
Pykälän kolmas momentti sisältäisi säännökset tarkastusten ja valvonnan edellyttämästä valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudesta. Lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi viranomaisella olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot muilta viranomaisilta, toimijoilta ja muilta tahoilta, joita tässä laissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt velvoitteet koskevat. Esimerkiksi Ruokavirastolla ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi oikeus saada Tullilta tuonnin tai viennin tulli-ilmoituksista tietoja, joiden avulla viranomainen pystyisi kohdistamaan jälkikäteistä valvontaa. Ruokavirastolla ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla oleva oikeus saada välttämättömiä tietoja viranomaisilta kohdistuu myös sellaisiin viranomaisiin, jotka eivät tee tämän lain mukaista valvontaa.
17 §.Tunnistautumaton näytteenotto etämyynnissä. Valvonta-asetuksen 36 artiklassa säädetään tunnistautumattomasta näytteenotosta etäviestintävälineiden välityksellä myytävistä tuotteista. Johdantokappaleen 49 kohdan mukaan artikla koskee internetissä tai muutoin etämyynnissä tapahtuvaa kauppaa, joista toimivaltaisen viranomaisen on voitava hankkia nimettömästi esitettyjä tilauksia käyttäen näytteitä valvonnan suorittamiseksi (ns. haamuasiointi). Tällä tavoin tilattuja tuotteita voidaan käyttää virallisen valvonnan tarkoituksiin.
Vaikka tunnistautumaton näytteenotto on valvonta-asetuksessa säädetty, asiasta ehdotetaan informatiivisuuden vuoksi sisällöltään valvonta-asetuksen 36 artiklaa vastaava säännös lakiin. Etämyynnin merkitys on lisääntynyt. Aiempaa useammin on tarve saada virallista valvontaa varten näytteitä etämyynnissä myytävistä kasveista, kasvituotteista ja muista tavaroista, jotta viranomaiset voisivat tarkastaa muun muassa kasvien kasvipassit.
Tunnistamattomuus olisi tärkeää, jotta internetsivustoilta voidaan nähdä samat tiedot kuin mitkä kuluttaja näkee. Käytettäessä viranomaisverkon ulkopuolista valvontakonetta yhteyttä ei oteta Ruokaviraston verkon kautta, vaan yhteys otettaisiin esimerkiksi matkapuhelimen kautta. Tällöin valvontakoneen ip-osoite, eli internetin protokollaosoite, ei olisi yhdistettävissä ja jäljitettävissä Ruokavirastoon. Valvontakoneella etsittäisiin tietoa tuotteista ja vastuullisesta tahosta sekä dokumentoitaisiin todisteet. Kaikki muu työ tehtäisiin varsinaisella viranomaiskoneella. Valvontakoneessa olisi erityisiä ohjelmia verkkosivujen tallentamiseen. Kun vastuullinen taho olisi tunnistettu, voisi valvonta tapahtua kuten muidenkin myyntiä harjoittavien toimijoiden valvonta.
Jos toimija ei noudattaisi säännöksiä, valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan toimijan hallinnoimat tai käyttämät internetsivustot voitaisiin määrätä suljettavaksi tarvittavan pituiseksi ajaksi. Ruokavirasto voisi pakkokeinona antaa toimijalle määräyksen sivuston sulkemisesta. Toimenpiteen toteuttamisessa voitaisiin joissain tapauksissa tarvita Viestintäviraston virka-apua.
Artiklan 15 kohdan 5 mukaan toimijoiden olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ainakin päivitetyt tiedot toimijan nimestä ja oikeudellisesta muodosta sekä muun muassa etäviestintävälineiden välityksellä suoritetut toimet. Kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden etämyyntiä harjoittavien toimijoiden olisi ilmoittauduttava Ruokaviraston rekisteriin.
18 §.Viranomaisnäytteiden tutkiminen ja viralliset laboratoriot. Näytteenotosta, testauksesta ja virallisista laboratorioista säädetään valvonta-asetuksen 34—42 artiklassa. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Suomessa otettujen viranomaisnäytteiden käsittelytehtävät ja tutkimukset olisi 37 artiklan mukaisesti tehtävä Ruokavirastossa tai Ruokaviraston nimeämässä Suomessa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueella sijaitsevassa virallisessa laboratoriossa.
Valvonta-asetuksen 34 artiklan 1—3 kohtien mukaisia näytteenottomenetelmiä ja laboratoriossa käytettäviä analyysi-, testaus- ja diagnosointimenetelmiä sekä 37 artiklan 4 kohdan e alakohdan ja 5 kohdan laboratorion akkreditointiin liittyviä vaatimuksia sovelletaan kuitenkin 167 artiklan 2 kohdan mukaan vasta 29.4.2022 alkaen.
Virallisen laboratorion olisi 38 artiklan mukaisesti välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, jos testauksen tuloksista ilmenee riski kasvien terveydelle tai tulokset viittaavat säännösten noudattamatta jättämiseen. Tuloksista on ilmoitettava sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on nimennyt laboratorion kyseistä analyysiä, testiä tai diagnoosia varten.
Toisessa momentissa säädettäisiin, että valvonta-asetuksen 100 artiklan mukaisen kansallisen vertailulaboratorion nimeäisi maa- ja metsätalousministeriö Ruokaviraston esityksestä.
Pykälän kolmannen momentin mukaan Ruokavirasto pitäisi valvontaa varten rekisteriä nimetyistä virallisista laboratorioista. Rekisteriin merkittäisiin laboratorion nimi, yhteystiedot, pätevyysalue, tutkimuksista vastaavan henkilön nimi, tiedot suoritetuista valvontatoimista sekä tiedot toiminnassa tapahtuneista muutoksista.
Valvonta-asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa on säädetty edellytykset laboratorion nimeämisen peruuttamiselle.
19 §.Ulkopuolinen virallinen kasvintarkastaja ja tiettyjen tehtävien siirtäminen muulle kuin viranomaiselle. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Ruokavirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisivat nimetä ulkopuolisen luonnollisen henkilön valvonta-asetuksen 3 artiklan 33 kohdan mukaiseksi viralliseksi kasvintarkastajaksi suorittamaan erikseen määritellyt viralliseen valvontaan ja muihin virallisiin toimiin liittyviä tehtäviä. Valvonta-asetuksen mukaan virallinen kasvintarkastaja voisi kuulua toimivaltaisen viranomaisen henkilöstöön tai olla ulkopuolinen henkilö. Hän voisi tehdä sekä virallista valvontaa että muita virallisia toimia. Henkilöllä olisi oltava asianmukainen koulutus tehtävän suorittamiseen valvonta-asetuksen mukaisesti. Siltä osin kuin on kyse toimivaltaisen viranomaisen henkilöstöön kuuluvasta tämän lain soveltamisalaan kuuluvaa virallista valvontaa tai muita virallisia toimia tekevästä henkilöstä, katsotaan henkilö viralliseksi kasvintarkastajaksi ilman erillistä nimeämistä. Ulkopuolinen kasvintarkastaja olisi 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimettävä kirjallisesti ja nimittämispäätöksessä olisi eriteltävä tehtävät. Käytännössä ulkopuolista virallista kasvintarkastajaa voitaisiin käyttää varsinkin kasvinterveyden kartoitustehtäviin, jotka ovat valvonta-asetuksessa tarkoitettuja muita virallisia toimia.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että Ruokavirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisivat valvonta-asetuksen 28—33 artiklassa säädetyillä edellytyksillä siirtää tiettyjä sekä viralliseen valvontaan että muihin virallisiin toimiin kuuluvia tehtäviä yhdelle tai useammalle toimeksiannon saaneelle toimielimelle. Luonnolliselle henkilölle voidaan siirtää vain viralliseen valvontaan kuuluvia tehtäviä, mutta ei muihin virallisiin toimiin liittyviä tehtäviä. Muu virallinen toimi on määritelty valvonta-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa. Kasvinterveyden osalta viralliseen valvontaan kuuluvien tehtävien siirto luonnolliselle henkilölle on mahdollista valvonta-asetuksen 22 artiklan 4 kohdan nojalla ja 30 artiklaan viitaten. Toimeksiannon edellytyksiä tehtävien siirrolle ovat muun muassa toimeksiannon saavan henkilön tai toimielimen henkilöstön asiantuntemus, pätevyys ja kokemus.
Tehtävien siirto toimeksiannolla vastaa pitkälti voimassa olevan lain 15 §:ssä olevaa valtuutettua tarkastajaa, joka on perustuslain 124 §:n mukainen julkisen hallintotehtävän siirto muulle kuin viranomaiselle. Valtuutettuna tarkastajana on nykyään voinut olla vain luonnollinen henkilö.
Tehtävän siirto voidaan myös peruuttaa valvonta-asetuksen 33 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaisesti. Artiklan toinen alakohta ei kuitenkaan rajoita toimivaltaa peruuttaa tehtävä muistakin syistä. Tällainen muu syy voisi olla tilanne, jossa toimeksi annettua tehtävää ei enää tarvita esimerkiksi siksi, että viranomaisella ei enää ole tarjota kyseisiä töitä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että Ruokavirasto vastaisi virallista valvontaa ja muita virallisia toimia suorittavan henkilöstön koulutuksesta. Tulli huolehtii omalla toimialallaan tarkastajien koulutuksesta ja ammattitaidon ylläpitämisestä yhteistyössä Ruokaviraston kanssa kuten nykyäänkin. Ruokavirasto kouluttaa Tullin henkilöstöä kasvinterveyttä koskevista asioista, erityisesti kasvintuhoojista, joiden tuntemus on valvonnassa keskeistä. Ruokavirasto sopii koulutuksista vuosittain Tullin kanssa.
Valvonta-asetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaan valvontaa suorittavan henkilöstön on saatava koulutusta tehtävänsä suorittamiseen. Myös ulkopuolisen virallisen kasvintarkastajan ja toimeksiannon saaneiden riittävät tiedot ja osaaminen on varmistettava ennen kuin heille voidaan antaa tehtäviä suoritettavaksi. Jotta unionin lainsäädännön asettamat osaamisvaatimukset täytettäisiin, tulisi Ruokaviraston ja Tullin omalta osaltaan huolehtia virallista valvontaa ja muita virallisia toimia hoitavien riittävästä kouluttamisesta kasvinterveydellisten tehtävien suorittamiseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tehtävää viranomaisen ulkopuolisena hoitavat toimivat tehtävässään virkavastuulla. Tehtävissä noudatetaan hallinnon yleislakeja. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.
20 §.Virka-apu. Pykälässä ehdotetaan voimassa olevan lain 23 §:n mukaisesti, että toimivaltainen viranomainen voisi tarvittaessa saada virka-apua poliisilta, rajavartiolaitokselta, Tullilta ja pelastusviranomaisilta säädösten mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Esimerkiksi poliisin apua voidaan tarvita torjuntatoimenpiteiden yhteydessä yksittäistapauksissa, kuten jos puiden poistoa yksityispihoilta vastustetaan. Tullin ja rajavartiolaitoksen apua määräystenvastaisten lähetysten pysäyttämiseen voidaan tarvita rajanylityspaikoilla ja pelastusviranomaisen apua esimerkiksi puupakkausten hävittämisessä polttamalla erityistapauksissa.
21 §.Vientivalvonta. Vietäessä kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita unionin ulkopuolelle voi vastaanottajavaltio edellyttää kasvinterveystodistusta tuontivaatimusten täyttymisen varmistamiseksi. Kasvinterveystodistuksesta unionista vientiä varten on säädetty kasvinterveysasetuksen 100 artiklassa. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä olisi tarkastaa tuotteet viejän pyynnöstä vastaanottajavaltion vaatimusten mukaisesti ja, jos vientierä kuljetetaan jonkin kolmannen maan kautta, kyseisen valtion mahdollisesti asettamien kauttakuljetusta koskevien vaatimusten mukaisesti. Tuotteille vientimaassa ja kauttakulussa asetettujen vaatimusten selvittäminen olisi ensisijaisesti viejän vastuulla. Tarkastuksen voisi tehdä Ruokavirasto tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Todistuksen vientiä varten antaisi Ruokavirasto varmistuttuaan vaatimusten täyttymisestä. Kasvinterveystodistuksen voi myöntää vain viranomainen, eikä tehtävää voi siirtää muulle henkilölle. ISPM7-standardin mukaan kansallisella kasvinsuojeluviranomaisella on yksinomainen oikeus myöntää kasvinterveystodistuksia. Kansallinen kasvinsuojeluviranomainen Suomessa on Ruokavirasto.
Myös Ruokavirastosta annetun lain 2 §:n 7 kohdan mukaan Ruokaviraston tehtävänä on elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus. Perustelujen mukaan säännös kattaa Ruokaviraston hoitamat viennin edistämistä, ohjausta ja valvontaa koskevat tehtävät, jotka koskevat muun muassa kolmansien maiden asettamien vaatimusten selvittämiseen osallistumista ja niiden täyttymisen varmistamista, osallistumista erilaisten asiakirjojen laadintaan sekä koulutusten järjestämistä.
22 §.Kiinteistön käyttörajoituksista ilmoittaminen. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan lain 12 §:ää. Kiinteistön, kiinteistön osan tai rakennuksen luovuttajan ohella myös valvontaviranomainen olisi velvollinen antamaan luovutuksen yhteydessä tietoja kasvintuhoojan esiintymisestä luovutetulla omaisuudella. Valvontaviranomaisen tiedonantovelvollisuus edellyttäisi sille tehtyä tiedonantopyyntöä.
23 §.Koneellinen allekirjoitus. Pykälässä ehdotetaan, että automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tehty päätös sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Koneellisen allekirjoituksen käyttäminen olisi yksinkertaisempi menettely kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu asiakirjan sähköinen allekirjoittaminen, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös asiasta.
24 §.Rekisterinpitäjä ja rekisterin tiedot. Pykälän ensimmäisessä momentissa ehdotetaan, että Ruokavirasto olisi rekisterinpitäjä, joka pitäisi rekisteriä ammattimaisista toimijoista. Rekisterin käyttötarkoitus olisi kasvinterveysasetuksen ja valvonta-asetuksen toimeenpanoon liittyvien tehtävien hoitaminen. Kasvinterveysasetuksen johdanto-osan kohdan 36 mukaan tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi tietyt tämän asetuksen velvoitteiden alaiset ammattimaiset toimijat olisi rekisteröitävä jäsenvaltioiden perustamiin rekistereihin. Henkilötietojen käsittely liittyy rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen hoitamiseen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
Ammattimaisen toimijan, joka harjoittaa kasvinterveysasetuksen 65 artiklan 1 kohdan mukaista toimintaa, on ennen toiminnan aloittamista tehtävä Ruokavirastolle 66 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot sisältävä hakemus toimijarekisteriin merkitsemistä varten.
Ehdotetun toisen momentin mukaan rekisteriin merkittäisiin kasvinterveysasetuksen 67 artiklassa säädetyt tiedot. Lisäksi rekisteriin merkittäisiin tiedot valvontaviranomaisen suorittamista tarkastuksista ja niiden tuloksista sekä tiedot valvontaviranomaisen määräämistä seuraamuksista säännösten rikkomisessa. Kyse olisi hallinnollisista seuraamuksista. Valvonta-asetus edellyttää, että toimijoiden aiempaa toimintaa seurataan niihin kohdistuneen virallisen valvonnan suhteen. Jos virallisessa valvonnassa on varmistettu, että toimija on aiemmin noudattanut sääntöjä, voi se vaikuttaa esimerkiksi toimijaan kohdistuvan valvonnan tiheyteen valvonta-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tai valvonta-asetuksen 79 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan vähentää muun muassa toimijalta perittävää valvontamaksua. Tietosuojalain 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja saisi käsitellä, jos tietojen käsittelystä säädetään laissa tai tietojen käsittely johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle säädetystä tehtävästä (6 § 1 mom. 2 kohta). Rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava asianmukaiset suojatoimenpiteet tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaisesti.
Pykälän kolmannen momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi käyttää, päivittää ja luovuttaa rekisterin tietoja säädettyjen tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee osaltaan huolehtia rekisteröityjen oikeuksien toteutumisesta tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Tietojen säilyttämisessä lähtökohtana olisi julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki, 21 §:n mukainen säilytystarpeen määrittely. Viranomainen määrittelisi tietojen säilytysajan sen suhteen, mitä tehtävää varten tietoja on kerätty. Jos esimerkiksi toimijalle on annettu kasvintuhoojan torjuntapäätös, tietoja olisi säilytettävä niin kauan kuin torjuntapäätös olisi voimassa. Neljännessä momentissa säädettäisiin tietojen poistamisesta rekisteristä tilanteessa, jossa toimija olisi ilmoittanut Ruokavirastolle toimintansa lopettamisesta tai toimijan toiminta olisi tosiasiallisesti loppunut. Nämä tiedot poistettaisiin, kun niiden käyttötarvetta ei enää olisi ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua viimeisestä toimijaa koskevasta merkinnästä. Rekisterissä ei olisi tarkoituksenmukaista säilyttää tietoja toimijoista, jotka eivät enää toimi. Tietoja ei kuitenkaan poistettaisi niin kauan kuin toimijalle annettu kasvintuhoojan torjuntapäätös olisi voimassa.
Viidennessä momentissa viitattaisiin lakiin henkilötietojen käsittelystä Tullissa (650/2019) Tullille toimitettujen tietojen osalta.
Pykälän kuudennen momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Mainittuun momenttiin lisättäisiin myös uusi säännös, jolla poikettaisiin tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdasta. Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan nojalla rekisteröidyllä on oikeus vaatia henkilötietojensa käsittelyn rajoittamista, jos hän kiistää henkilötietojen paikkansapitävyyden tai jos hän katsoo henkilötietojen käsittelyn olevan lainvastaista. Tietosuoja-asetuksen 23 artikla sallii tiettyjen edellytysten täyttyessä sen, että unionin tai jäsenvaltion lainsäädännöllä rajoitetaan mainitun oikeuden käyttöä. Artiklan 23 kohdan 1 mukaan rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteellä rajoittaa 12—22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12—22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön. Tässä esityksessä rajoituksella voidaan taata tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa mainitut ”muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet” (e kohta) ja ”valvonta-, tarkastus- tai sääntelytehtävä, joka satunnaisestikin liittyy julkisen vallan käyttöön a—e ja g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa”. On yleisen edun mukaista, ettei rekisteröity voisi artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan tarpeettomasti vaarantaa sellaisen tehtävän hoitamista, joka perustuu unionin lainsäädäntöön tai kansalliseen lakiin.
Tietosuoja-asetuksen 23 artiklan mukaisissa rajoituksissa tulee keskeisiltä osin noudattaa perusoikeuksia ja -vapauksia. Esityksessä katsotaan, että tämä edellytys täyttyy. Rekisteröidyn oikeusturvasta on keskeiseltä osin huolehdittu sillä, että viranomaiset ja julkisia hallintotehtäviä hoitavat noudattavat hallinnon yleislakeja. Rekisteröity voisi asiaansa (esimerkiksi tietojen paikkansapitämättömyys tai lainvastaisuus) liittyen käyttää seuraavia oikeuksia: rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihin (15 art.), oikeus tietojen oikaisemiseen (16 art.) ja oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle (77 art.). Ehdotetulla säännöksellä pyritään siihen, että henkilötietojen käsittelyn rajoittamisen sijaan rekisterinpitäjän tulisi käsitellä hallintolain mukaisesti rekisteröidyn väitteet henkilötietojen paikkansapitämättömyydestä ja henkilötietojen käsittelyn lainvastaisuudesta. Näin huolehdittaisiin rekisteröidyn oikeusturvasta.
Esityksessä katsotaan, että tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan osalta poikkeamiseen lakisääteisten tehtävien osalta on riittävät perusteet. Lisäksi asia on rajattu vain tietosuoja-asetuksen yhteen artiklaan (18 artikla) ja siltäkin osin vain kahteen alakohtaan. Esityksessä katsotaan, että edellä mainitulla tavalla tulevat yhteensovitetuiksi sekä rekisteröidyn oikeudet että tärkeä jäsenvaltion yleinen etu.
25 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Pykälän sisältö vastaa pääosin voimassa olevan lain 24 §:ää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi Verohallinto muun muassa harmaan talouden torjuntaa varten. Pykälässä tarkoitettu tietojenluovuttamisoikeus tarkoittaisi pykälän sanamuodon mukaisesti myös oma-aloitteista tiedonluovuttamista ilman vastaanottavan viranomaisen nimenomaista tietopyyntöä. Myös tiedonhallintalain tarkoituksena olisi edistää viranomaisten välistä tietojen hyödyntämistä. Asianosaisen ja muun hallinnon asiakkaan oikeusturvasta olisi kuitenkin huolehdittava.
6 luku Pakkokeinot ja seuraamukset
26 §.Hallinnollinen seuraamusmaksu. Ehdotuksen mukaan Ruokaviraston uudeksi toimivaltuudeksi esitetään hallinnollisessa menettelyssä määrättävää seuraamusmaksua. Kun säännösten noudattamatta jättäminen on todettu, olisi määritettävä sen alkuperä ja laajuus sekä toimijoiden vastuu. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että asianomaiset toimijat korjaavat tilanteen ja joilla estetään säännösten noudattamatta jättäminen jatkossa. Valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdassa on lueteltu toimivaltaisen viranomaisen käytössä olevia toimenpiteitä, mutta luettelo ei ole tyhjentävä. Hallinnollisessa seuraamusmaksussa on asiallisesti kyse rangaistusluonteisesta taloudellisesta seuraamuksesta, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja perustuslakivaliokunta ovat katsoneet rinnastuvan rikosoikeudelliseen seuraamukseen.
Hallinnollisen seuraamusmaksun voisi pykälän 1 momentin mukaan määrätä Ruokavirasto. Tässä momentissa yksilöitäisiin, minkä velvollisuuksien rikkomisesta seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Ehdotetun maksun soveltamisen piiriin tulisi laiminlyöntejä, joiden toteen näyttäminen olisi yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimia. Seuraamusmaksun suuruudeksi ehdotetaan vähintään 300 euroa ja enintään 5000 euroa. Ruokaviraston arvion mukaan seuraamusmaksua käytettäisiin vain poikkeustapauksissa. Ensisijaisesti puute tai rikkomus yritettäisiin saada kuntoon antamalla toimijalle korjauskehotus.
Pykälän toisen momentin mukaan sanktion suuruus arvioitaisiin ottaen huomion rikkomuksen laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Hallintotoiminnan suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusvaatimukset olisi maksun määräämisessä täytettävä. Hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimukset otettaisiin huomioon. Seuraamusmaksua koskevasta päätöksestä olisi valitusoikeus. Ruokaviraston määräämä seuraamusmaksu olisi täytäntöönpanokelpoinen vain lainvoimaisena ja hallinto-oikeuden muutoksenhakuasiassa antama ratkaisu olisi täytäntöönpanokelpoinen siten kuin vuoden 2019 loppuun hallintolainkäyttölaissa (586/1996) ja vuoden 2020 alusta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.
Kolmannessa momentissa otettaisiin huomioon kaksoisrangaistavuuden kielto, jonka mukaan samasta teosta ei voi määrätä luonnolliselle henkilölle useampia rangaistusluonteisia seuraamuksia. Kielto kattaa myös samaa tekoa koskevat rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset.
Pykälän neljännen momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta olisi kulunut yli kuusi kuukautta. Jos teosta olisi kulunut enemmän kuin kuusi kuukautta tai teon selvittäminen veisi pidempään, käytettävissä on muita laissa säädettyjä pakkokeinoja. Seuraamusmaksu vanhenisi viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksun määräämispäivästä.
Hallinnollisen seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Tämän vuoksi kyseistä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 §:n soveltamisalaan lisättäisiin ehdotetun kasvinterveyslain seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi Oikeusrekisterikeskus, jolla on jo vastaavia täytäntöönpanotehtäviä. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudessa noudatetaan vuoden 2020 alusta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi korkoa.
27 §.Määräys ja kielto. Ehdotetun pykälän 1 momentissa viitattaisiin valvonta-asetuksen määrittelemiin toimenpiteisiin, joita toimivaltaisen viranomaisen voisi käyttää, jos toimija ei ole noudattanut lainsäädännön vaatimuksia. Valvonta-asetus sisältää varsin kattavat ja yksityiskohtaiset säännökset toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä ja toimivaltuuksista säännösten noudattamatta jättämisen johdosta. Asetuksen 138 artiklan 2 kohta sisältää kaikkiaan 8 kohdan (alakohdat c—j) luettelon kasveihin, kasvituotteisiin ja muihin tavaroihin soveltuvista toimenpiteistä. Ehkä merkittävimpiä niistä ovat tavaroiden markkinoille saattamisen rajoittaminen tai kieltäminen (d alakohta), tavaroiden tuhoaminen (g alakohta), toimijan yrityksen sulkeminen tarvittavan pituiseksi ajaksi (h alakohta), toimijan toiminnan keskeyttäminen kokonaan tai osittain ja tarvittaessa sen hallinnoimien tai käyttämien internetsivustojen sulkeminen tarvittavan pituiseksi ajanjaksoksi (i alakohta), laitoksen ja maatilan rekisteröinnin tai hyväksynnän peruuttaminen tai voimassaolon keskeyttäminen (j alakohta). Kohdan luettelo ei ole tyhjentävä. Muutkin toimenpiteet ovat mahdollisia. Mahdollisina muina toimenpiteinä ehdotukseen on lisätty edellä 26 §:ssä hallinnollinen seuraamusmaksu sekä 29 §:ssä uhkasakko ja teettämisuhka.
Toimenpiteiden valintaan vaikuttaisi muun muassa se, millaisesta säännösten noudattamatta jättämisestä kulloinkin olisi kyse. Toimivaltaisen viranomaisen harkintaan jäisi sen arvioiminen, millaisia toimenpiteitä kasvinterveysriskit edellyttäisivät. Toimivaltaisen viranomaisen olisi kyettävä osoittamaan valittujen toimenpiteiden asianmukaisuus ja oikeasuhtaisuus.
Ennen toimenpiteiden määräämistä toimivaltaisen viranomaisen olisi ensin valvonta-asetuksen 137 artiklan mukaisesti tutkittava asia, jos epäillään säännösten noudattamatta jättämistä. Epäilyn vahvistamiseksi tai poistamiseksi tavaroihin ja toimijaan kohdistetaan tarvittaessa tehostettua virallista valvontaa tai tapauksen mukaan tavarat voidaan virallisesti pidättää. Virallinen pidättäminen on määritelty 3 artiklan kohdassa 47. Asian selvittämisvelvollisuus on myös hallintolain hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.
Pykälän 2 momentin mukaan voitaisiin kieltää 8 §:ssä tarkoitettujen biologiseen torjuntaan ja pölytykseen käytettävien makroeliöiden markkinointi, käyttö ja maahantuonti, jos kyseiset eliöt aiheuttaisivat uhkaa kasvinterveydelle. Momentti vastaa voimassaolevan lain 9 b §:n 3 momenttia.
28 §.Päätösvallan siirtäminen eräissä tapauksissa. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto voisi päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten puolesta hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä, jos niiden vaikutusalueena olisi yhtä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta laajempi alue. Säännöksen tarkoituksena olisi, että päätökset voitaisiin tehdä keskitetysti ja yhdenmukaisesti. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että Ruokavirasto voisi tietyissä tapauksissa päättää pakkokeinojen käyttämisestä yhdenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus näin voisi esimerkiksi vähäisten resurssien vuoksi siirtää tehtäviään Ruokaviraston hoidettavaksi. Kyseessä olisi erittäin poikkeuksellinen menettely, johon Ruokavirasto voisi ryhtyä, jos virasto katsoo, että olisi perusteltua syytä pitää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimia riittämättöminä kasvinterveyden varmistamiseksi. Ruokavirasto voisi hoitaa lähtökohtaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluvan valvontatapauksen sellaisessa poikkeuksellisessa tapauksessa, että keskusviranomaisen puuttumista asiaan on pidettävä tarpeellisena kasvinterveyssäännösten noudattamiseksi ja valvonnan ohjaamiseksi, esimerkiksi jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ryhtyisi toimenpiteisiin, vaikka hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön olisi ilmeinen tarve. Tilanne saattaisi muodostua ongelmalliseksi, jos Ruokaviraston toimenpiteille ei olisi säädetty edellytyksiä.
29 §.Uhkasakko sekä teettämisuhka. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 28 §:ää, mutta on laajennettu kaikkien toimivaltaisten viranomaisten käyttöön. Toimivaltainen viranomainen voisi tehostaa tämän lain nojalla annettua velvoittavaa toimenpidettä, määräystä ja kieltoa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetyt toimenpiteet teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Tämä koskisi kasvintuhoojan hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuja rajoituksia ja velvoitteita sekä 27 §:ssä tarkoitettua määräystä ja kieltoa.
Uhkasakon tuomitsisi sen asettanut viranomainen. Uhkasakon asettamisessa ja tuomitsemisessa noudatetaan uhkasakkolakia. Viittaus uhkasakkolakiin koskee myös uhkasakon määrää. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa olisi otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Uhkasakon määrään vaikuttaisivat näin ollen ainakin harjoitetun elinkeinotoiminnan laajuus ja liikevaihdon suuruus sekä elinkeinonharjoittajan suhtautuminen valvontaviranomaisen sille ehdotetun lain nojalla aiemmin antamiin kehotuksiin.
30 §.Rangaistusäännökset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lueteltaviksi ne säännösten vastaiset teot, joista voisi seurata rikosoikeudellinen rangaistusvastuu. Rikkomuksen tunnusmerkistö voisi täyttyä paitsi tosiasiallisen tekemisen myös laiminlyönnin perusteella. Teko voisi olla myös sellainen, että siitä tosiasiallisesti tai hyvin todennäköisesti aiheutuu vaaraa kasvinterveydelle. Tunnusmerkistön mukainen teko voitaisiin tehdä joko tahallisesti tai huolimattomuudella. Teon nimike olisi, kuten voimassa olevan lain 29 §:ssä, kasvinterveyden vaarantaminen ja rangaistuslajina voisi olla vain sakkorangaistus.
Jos toimivaltainen viranomainen olisi tehostanut 27 §:n nojalla annettua määräystä ja kieltoa uhkasakolla, päällekkäisyyksien estämiseksi pykälän 2 momentissa säädetään, ettei rikkojaa tällöin voida tuomita samasta teosta rangaistukseen, jos uhkasakko on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu maksettavaksi.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan lakiin otettavaksi säännös lainsäädännön rikkomusta koskevan tutkintapyynnön tekemisestä. Ehdotuksen mukaan ilmoituksen rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan tekisi toimivaltainen viranomainen. Ilmoituksen voisi jättää tekemättä, jos rikkomus kokonaisuutena olisi olosuhteisiin nähden ilmeisen vähäinen.
7 luku Vahingonkorvaukset
31 §.Kasvintuhoojan torjuntapäätöksestä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälä vastaa voimassaolevan lain 30 §:ää. Korvauksista säännellään kansallisesti. Elintarviketurvallisuusvirasto muutettu Ruokavirastoksi.
32 §.Metsään kohdistuvasta hävitettävän kasvintuhoojan torjuntapäätöksestä aiheutuvien kustannusten ja vahinkojen korvaaminen. Pykälä vastaa voimassaolevan lain 30 a §:ää. Elintarviketurvallisuusvirasto muutettu Ruokavirastoksi.
33 §.Korvaukseen oikeuttamattomat vahingot ja kustannukset. Pykälä vastaa sisällöltään voimassaolevan lain 31 §:ää. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin sisältöä.
34 §.Eräät Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat korvauksensaajia koskevat vaatimukset. Pykälä vastaa voimassaolevan lain 31 a §:ää.
8 luku Erinäiset säännökset
35 §.Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaaminen. Pykälässä säädettäisiin kasvinterveyttä ja sen valvontaa koskevien säännöksien rikkomuksista ilmoituksen tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyden salaamisesta. Vastaavaa säännöstä ei sisälly nykyiseen lakiin. Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamisesta säädetään tällä hetkellä esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 36 §:ssä ja Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 a §:ssä.
Ehdotetulla säännöksellä pantaisiin täytäntöön valvonta-asetuksen 140 artiklan säännös, jonka mukaan todellisista tai mahdollisista rikkomuksista toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittavia henkilöitä on suojeltava kostotoimilta, syrjinnältä ja muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Valvonta-asetuksen johdantokappaleen 91 mukaan kenen tahansa henkilön olisi voitava tuoda toimivaltaisten viranomaisten tietoon uusia tietoja, jotka auttavat näitä rikkomusten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä. Tämän vuoksi olisi varmistettava, että henkilö voi ilmoittaa asetuksen mahdollisista rikkomuksista ja että kyseistä henkilöä suojataan vastatoimilta.
Ilmoittajan henkilöllisyyden salassapitoperusteesta on näin ollen tarkoituksenmukaista säätää kasvinterveyslaissa, vaikka salassapitoperusteita koskevan sääntelyn pääsääntönä onkin säännösten keskittäminen julkisuuslakiin. Tämä on myös yhdenmukaista muun niin sanotun whistleblowing -sääntelyn kanssa (komission direktiiviehdotus väärinkäytösten paljastajien suojelun vahvistamiseksi EU:n tasolla (COM (2018) 218).
Kyseisen säännöksen tarkoituksena olisi suojella sellaista ilmoittajaa, jonka henkilöllisyyden paljastuminen voisi aiheuttaa haittaa ilmoittajalle. Ilmoittajan tulisi voida saattaa toimivaltaisen viranomaisen tietoon kasvinterveyssäännösten rikkominen ilman pelkoa haitallisista seuraamuksista. Edellytyksenä olisi, että henkilöllisyyden paljastuminen aiheuttaisi haittaa ilmoittajalle. Haitta voisi liittyä esimerkiksi siihen, että ilmoittaja on erityisessä suhteessa, esimerkiksi työsuhteessa, ilmoituksen kohteena olevaan toimijaan ja ilmoituksen tekeminen voisi aiheuttaa haittaa tälle suhteelle. Ilmoittajan subjektiivinen käsitys haitan aiheutumisesta ei yksistään riittäisi säännöksessä tarkoitetun salassapitoperusteen soveltamiseen.
36 §.Rajatarkastusasemien nimeäminen. Maa- ja metsätalousministeriö nimeäisi Ruokaviraston tai Tullin esityksestä rajatarkastusasemat ja muut valvontapisteet. Molemmat voisivat oman toimialueensa osalta tehdä esityksiä tarvittavista tarkastuspaikoista. Jos vaatimukset eivät enää täyttyisi, ministeriö peruuttaisi tai keskeyttäisi nimityksen saatuaan asiasta esityksen. Rajatarkastusasemia ja valvontapisteitä koskevista vaatimuksista on säädetty valvonta-asetuksen 59 — 64 artiklassa.
37 §.Neuvottelukunta. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin voimassaolevan lain 32 §:ää. Maa- ja metsätalousministeriö asettaisi neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan seuraamaan kasvinterveyttä koskevien asioiden kehitystä, edistämään kasvinterveyden tilaa ja tekemään asiaa koskevia esityksiä ja aloitteita.
38 §.Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut. Ehdotetun 1 momentin mukaan virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista perittäisiin pääsääntöisesti maksu. Valvonta-asetuksen VI luvussa säädetään valvonnan maksullisuudesta. Valvonta-asetuksen 79 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on perittävä kasvinterveyden valvontaa varten maksuja rajatarkastusasemilla ja muissa tuonnin valvontapisteissä kustannusvastaavasti, eli omakustannusarvon mukaisesti. Ruokaviraston tekemässä kasvinterveyden tuontivalvonnassa kaikilta tuojilta peritään maksu alennettua tarkastustiheyttä koskevien sääntöjen mukaan tuotavan puutavaran tarkastuksesta saman suuruisena riippumatta siitä joutuvatko tuotteet myös fyysiseen tarkastukseen. Fyysisestä tarkastuksesta ei silloin peritä erikseen lisämaksua. Valvonta-asetuksen 54 artiklan mukaan täytäntöönpanosäädöksillä vahvistetaan sopiva tarkastustiheys. Tarkastusten vähentämisen edellytyksistä on tällä hetkellä säädetty komission asetuksessa (EY) N:o 1756/2004. Tulli perii tarkastuksista aiheutuneet kustannukset Tullin suoritteiden maksullisuudesta annetun valtiovarainministeriön asetuksen mukaisesti.
Lisäksi 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan maksuja on perittävä virallisesta valvonnasta, jota ei alun perin suunniteltu ja joka i) kohdan mukaan on ollut tarpeen valvonta-asetuksen mukaisesti suoritetun virallisen valvonnan yhteydessä havaitun saman toimijan säännösten noudattamatta jättämistä koskevan tapauksen vuoksi; ja ii) kohdan mukaan on suoritettu säännösten noudattamatta jättämistä koskeva tapauksen laajuuden ja vaikutusten arvioimiseksi tai sen todentamiseksi, että tällainen todettu säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu.
Valvonta-asetuksen 80 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat periä muitakin kuin 79 artiklassa tarkoitettuja maksuja kattaakseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista aiheutuvat kustannukset, paitsi jos se on kielletty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen kattamilla aloilla sovellettavien säännösten nojalla.
Valvonta-asetuksen 82 artiklassa säädetään maksujen laskentaperusteista. Artikla koskee vain pakollisia maksuja. Tämän vuoksi 80 artiklan mukaisten muiden maksujen laskentaperuste menisi maksuperustelain mukaan. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklassa tarkoitetuista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä. Valvonta-asetuksen mainituissa artikloissa on kansallisesti mahdollisuuksia päättää periä tietyin edellytyksin pienempiä määriä maksuja ja päättää muistakin kuin pakollisista maksuista.
Toimeksiannon saaneiden valvontatehtävissä perimiin maksuihin sovellettaisiin valvonta-asetuksen 78 artiklan 2 kohdan mukaan samoja sääntöjä. Esityksen mukaisesti on kuitenkin tarkoitus jatkaa käytäntöä, jonka mukaan vain toimivaltaiset viranomaiset perisivät valvontamaksut, myös toimeksiannon saaneiden valvontatehtävien osalta.
Ruokavirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maksaisivat 19 §:n mukaisesti nimeämälleen ulkopuoliselle viralliselle kasvintarkastajalle ja toimeksiannon saaneelle henkilölle tai toimielimelle tehtäviksi annetuista suoritteista palkkion sekä korvauksen aiheutuneista kustannuksista.
39 §.Muutoksenhaku. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan oikaisuvaatimussääntelyn piiriin kuuluisivat 24 §:n rekisteröinnin edellytyksiä koskeva päätös ja ehdotuksen 7 luvun mukaiset kasvintuhoojakorvauksia koskevat päätökset. Yleiset säännökset oikaisuvaatimuksesta ovat hallintolain 7 a luvussa. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
Toisen momentin mukaan toimivaltaisen viranomaisen tekemään päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen siten kuin vuoden 2019 loppuun hallintolainkäyttölaissa ja vuoden 2020 alusta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Tällaisia päätöksiä olisivat ainakin 4—6 §:n nojalla tehtävät torjuntapäätökset, 8 §:n 3 momentin mukaiset makroeliön lupaa koskevat päätökset, 9 §:n 2 momentin nojalla tehtävät makroeliötä koskevan luvan peruuttamiseen ja 26—28 §:n pakkokeinopäätökset. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen kasvinterveysasetuksen ja valvonta-asetuksen sekä niiden nojalla annettujen alemman asteisten säädösten nojalla tekemistä muista päätöksistä olisi muutoksenhakumahdollisuus. Valmisteilla olevia alemman asteisia säännöksiä on lueteltu edellä kohdissa 2.2.1 ja 2.2 2.
Tuhoojien torjuntatoimenpiteissä ja velvoittavissa muissa toimenpiteissä ei käytettäisi oikaisumahdollisuutta, koska se saattaisi aiheettomasti pidentää asioiden käsittelyn kokonaiskestoa. Hallinto-oikeuden päätöksestä saisi jatkossa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Kun viranomaisen päätös koskee muuta kuin hallinnollista seuraamusmaksua, päätöksessä voitaisiin 3 momentin mukaan määrätä, että sitä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Tällä on tarkoitus varmistaa se, että toimivaltaisella viranomaisella on tehokkaat keinot puuttua kasvintuhoojien leviämisen estämiseen.
Momentissa 4 olisi informatiivinen viittaus muutoksen hakemisesta Tullin päätökseen tullilain mukaisesti.
Viidennen momentin mukaan viranomaisen suoritteista määräämiin maksuihin haettaisiin muutosta valtion maksuperustelain mukaan.
40 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 14 päivänä joulukuuta 2019 samanaikaisesti kuin kasvinterveysasetusta ja virallista valvontaa koskevaa asetusta ryhdytään soveltamaan.
Samalla kumottaisiin nykyinen kasvinterveyden suojelemisesta annettu laki. Lain 11§:n nojalla kasvintuhoojien torjumiseksi annetut päätökset ja määräykset jäisivät kuitenkin voimaan ja olisivat voimassa niissä määrätyn ajan.