1.1  Turvallisuusselvitysten keskittäminen suojelupoliisille

Turvallisuusselvitysmenettelyn tarkoituksena on suojata keskeisiä yhteiskunnan etuja varmistamalla henkilöstön luotettavuus selvittämällä virkamiesten, työntekijöiden tai työnhakijoiden taustatietoja. Turvallisuusselvitysten hankinta on siten merkittävä keino henkilöstöturvallisuuden toteuttamisessa osana viranomaisten ja yhteisöjen tietoturvallisuustyötä ja muutakin toimintaa turvallisuuden toteuttamiseksi. 

Turvallisuusselvityslaissa (726/2014) säädetään turvallisuusselvityksen laatimisen edellytyksistä ja laadinnassa noudatettavasta menettelystä, turvallisuusselvitystä laadittaessa käytettävistä tiedoista, selvityksen kohteen suostumuksesta ja tiedonsaantioikeuksista, selvityksen hakijan ja selvityksen kohteen tiedonantovelvollisuuksista, turvallisuusselvityksen ja sen perusteella annetun todistuksen voimassaolosta ja todistuksen peruuttamisesta sekä henkilörekisterien yhdistämisestä selvityksen kohteen nuhteettomuuden ja luotettavuuden seuraamiseksi ja sen johdosta suoritettavista toimenpiteistä. 

Turvallisuusselvityslaissa säädetään toimivaltaisista viranomaisista, jotka voivat päättää turvallisuusselvitysten tekemisestä. Suojelupoliisi päättää pääsääntöisesti perusmuotoisen henkilöturvallisuusselvityksen ja yritysturvallisuusselvityksen tekemisestä. Lisäksi suojelupoliisi laatii suppean henkilöturvallisuusselvityksen, jos selvitys on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi. Poliisihallituksen määräämä poliisihallinnon yksikkö päättää suppean henkilöturvallisuusselvityksen laatimisesta, ellei asia kuulu suojelupoliisille tai pääesikunnalle. Pääesikunta päättää henkilöturvallisuusselvityksen ja yritysturvallisuusselvityksen tekemisestä. Edellytyksenä on, että henkilöturvallisuusselvityksen kohde toimii tai hänen on tarkoitus toimia puolustusvoimissa tai hoitaa puolustusvoimien antamaa tehtävää taikka jos turvallisuusselvitys liittyy puolustusvoimien toimintaan tai hankintoihin. Vastaavasti yritysturvallisuusselvityksen tekemisestä päättää pääesikunta, jos kyse on yrityksestä, joka hoitaa tai jonka tarkoitus on hoitaa puolustusvoimien antamaa tehtävää, taikka yrityksestä, joka liittyy puolustusvoimien hankintoihin. 

Vuoden 2015 alussa voimaan tulleen turvallisuusselvityslain tavoitteena oli keskittää suppeiden henkilöturvallisuusselvitysten käsittely Poliisihallituksen määräämään poliisihallinnon yksikköön. Poliisihallinnon yksikön lisäksi suojelupoliisi ja pääesikunta laativat suppeita henkilöturvallisuusselvityksiä niin kuin siitä turvallisuusselvityslain 9 §:ssä säädetään. Vuoden 2015 aikana suppeita henkilöturvallisuusselvityksiä tehtiin lakimuutoksesta huolimatta edelleen kaikissa 11 poliisilaitoksessa, koska uuden turvallisuusselvityslain 7 luvussa säädetyn turvallisuusselvitysasioita hallinnoivan valtakunnallisen tietojärjestelmän, sisältäen myös sähköiset palvelut, kehitystyö on kesken, eikä asioiden keskittäminen siten ole ollut Poliisihallituksen käsityksen mukaan tarkoituksenmukaista taloudellisista tai toiminnallisista taikka asiakaspalvelun sujuvuuteen liittyvistä syistä. 

Henkilöturvallisuusselvitysten määrä on pysynyt kohtuullisen vakiona suojelupoliisin ja muiden poliisihallinnon yksiköiden kesken. Vuositasolla suojelupoliisi on tehnyt noin 18 000 perusmuotoista turvallisuusselvitystä, joista maksuttomina noin 5 500 ja noin 200 laajaa turvallisuusselvitystä. Suojelupoliisin lupatuotot perusmuotoisten turvallisuusselvitysten osalta ovat olleet noin 1 200 000 euroa vuodessa viimeisten kolmen vuoden aikana. Valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti maksullisten selvitysten tuotot ovat vastanneet kustannuksia eli toimiala on ollut kustannusvastaavaa. Maksuttomien perusmuotoisten turvallisuusselvitysten valtion maksuperustelain mukaiset kustannukset olisivat vuositasolla noin 561 000 euroa. Suoritemaksu on 102 euroa vuonna 2016 poliisin suoritteista vuonna 2016 annetun sisäministeriön asetuksen (1484/2016) mukaan. 

Paikallispoliisin työaikakirjanpidon mukaan suppeiden turvallisuusselvitysten tekemiseen on sitoutunut paikallispoliisissa vuosittain noin 8,6 henkilötyövuotta. Työaikakirjausten mukainen henkilöresurssi ei sisällä toimintaan välillisesti sitoutuvaa resurssia esimerkiksi viraston johtotehtävissä, talous-, asiakirja- ja henkilöstöhallinnossa tai yleisneuvonnassa. Valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen mukaan suppeiden turvallisuusselvitysten tekemiseen osallistuu lähes sata virkamiestä paikallispoliisissa. Suurin osa näistä henkilöistä osallistuu tehtäviin ainoastaan pienellä osuudella työajastaan. Täysipäiväisesti eli yli 50 %:n osuudella työajasta tehtävää tekee 7 henkilöä ja vain yksi henkilö 100 % työajastaan. 

Poliisihallituksen tietojen mukaan poliisilaitokset ovat tehneet vuositasolla noin 30 000 maksullista suppeaa turvallisuusselvitystä ja lisäksi noin 6 800 maksutonta suppeaa turvallisuusselvitystä (vuosi 2015). Lupatuotoiksi laskettuna maksuttomien suppeiden turvallisuusselvitysten osuus on noin 300 000 euroa vuodessa (suoritemaksu 44 euroa vuonna 2015). 

Suojelupoliisin organisatorinen asema muuttui vuoden 2016 alusta lähtien siten, että se on jatkossa sisäministeriön alainen poliisiyksikkö, kun se aikaisemmin oli Poliisihallituksen alaisuudessa. Poliisihallitus on määrännyt aikaisemman organisaatiorakenteen mukaisesti suppeisiin turvallisuusselvityksiin liittyvät tehtävät suojelupoliisille vuoden 2016 alusta alkaen. Samassa yhteydessä suojelupoliisin siirtyi valtion virkamieslain (750/1994) 5 §:n nojalla 8 virkamiestä, jotka ovat poliisilaitoksissa tehneet suppeita turvallisuusselvityksiä. Asiantilan selkeyttämiseksi asiasta on syytä säätää lain nimenomaisella säännöksellä suojelupoliisin hallinnollisen aseman muutoksesta johtuen. Kaikki sisäasiainhallinnon käsittelemät turvallisuusselvitykset on tarkoituksenmukaista siirtää suojelupoliisin toimivaltaan turvallisuusselvityslain muutoksella yhdenmukaisen käsittelyn ja jatkuvuuden varmistamiseksi. 

Tämän esityksen tarkoituksena on siirtää kaikki sisäministeriön hallinnonalan tekemät turvallisuusselvitykset suojelupoliisille. Näin edistetään jo turvallisuusselvityslain esitöihin kirjattua tavoitetta siitä, että keskittämällä parannetaan turvallisuusselvitysten laatua, yhdenmukaistetaan menettelyjä ja soveltamiskäytäntöjä sekä kehitetään osaamista. Keskittäminen yhteen organisaatioon helpottaa ohjeistusta, kouluttamista ja siten menettelyiden yhdenmukaistamista. Yhteneväiset ja johdonmukaiset menettelytavat tehostavat ja varmistavat paitsi yritysten myös selvitysten kohteiden yhdenvertaista kohtelua. 

Esityksellä on myös vaikutuksia turvallisuusselvityslain 48 §:n mukaisen turvallisuusselvitysrekisterin rakentamishankkeeseen. Myös rekisterihankkeen osalta vastuut on siirretty vuoden 2016 alusta lähtien suojelupoliisille. 

1.2  Muutokset maksuvelvollisuudesta poikkeamiseen

Turvallisuusselvityslain nojalla tehdyistä turvallisuusselvityksistä peritään lain 60 § nojalla maksu noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään. Maksua ei kuitenkaan peritä sellaisen henkilöturvallisuusselvityksen laatimisesta, jonka toimivaltainen viranomainen tekee saman hallinnonalan toisen viranomaisen tai oppilaitoksen hakemuksesta. 

Viime vuosina sisäministeriön hallinnonalalla maksuttomia turvallisuusselvityksiä on haettu noin 12 500 kappaletta vuosittain. Nämä jakautuvat seuraavasti: 

Näiden selvitysten laskennalliset lupatuottomenetykset olivat vuoden 2015 suoriteperustehintojen mukaan laskettuna noin 850 000 euroa vuodessa. Arviossa on mukana myös kunnalliset pelastuslaitokset, joille on myönnetty maksuttomia turvallisuusselvityksiä huolimatta siitä, että turvallisuusselvityslain mukaan ne olisivat olleet velvollisia maksamaan turvallisuusselvityksistä. 

Turvallisuusselvityslain 60 §:n mukaan maksua turvallisuusselvityksestä ei peritä sellaisen henkilöturvallisuusselvityksen laatimisesta, jonka toimivaltainen viranomainen tekee saman hallinnonalan toisen viranomaisen tai oppilaitoksen hakemuksesta. Sisäministeriön ohjeen (SMDno 2010/1275) mukaan tällä tarkoitetaan sisäministeriön, sen osastojen ja näiden alaisten viranomaisten ja oppilaitosten hakemuksesta tehtävää turvallisuusselvitystä sekä Hallinnon tietotekniikkakeskuksen ja Kriisinhallintakeskuksen (CMC Finland) hakemuksesta tehtävää turvallisuusselvitystä. Tämän lisäksi poliisilaitokset ovat tilastojen mukaan tehneet maksuttomia suppeita turvallisuusselvityksiä vuonna 2015 noin 600 kappaletta ja suojelupoliisi perusmuotoisia turvallisuusselvityksiä 2 kappaletta. 

Turvallisuusselvityslain nojalla annettavasta poikkeuksesta maksuvelvollisuuteen sisäministeriön hallinnonalalla ehdotetaan luovuttavaksi, sillä valtion maksuperustelain 4 §:n mukaan suoritteiden maksullisuus on pääsääntö. Suoritteet hinnoitellaan pääsääntöisesti omakustannearvon mukaisesti. Valtion maksuperustelain 6 §:ssä säädetään muun muassa siitä, milloin omakustannearvosta on mahdollista poiketa tai mahdollisesti jättää maksu kokonaan perimättä. Säännöksen neljännen momentin mukaan pääsääntönä on, että silloin kun suoritteesta määrätään perittäväksi maksu, maksu peritään myös valtion viranomaiselta. Maksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä. Valtion maksuperustelain esitöiden (HE 176/1991 vp.) mukaan valtion viranomaisten tulisi yleensä periä maksut muilta valtion viranomaisilta. Maksullisuus edistää myös viranomaisten keskinäisessä toiminnassa tuloksellisuutta. Tällä tavoin tulevat kustannukset kohdistetuiksi sille viranomaiselle, joka ne viimekädessä aiheuttaa. Säännöksen kolmannen momentin mukaan maksu voidaan jättää kokonaan perimättä muun muassa oikeudenhoitoon liittyvästä syystä. Erityisestä syystä maksu voidaan jättää perimättä ainoastaan tietyltä ryhmältä. Oikeudenhoitoon liittyvä syy jättää maksu tietyltä ryhmältä perimättä voisi olla esimerkiksi tarve turvata sisäasiainhallinnon henkilöstön luotettavuus, koska usein henkilöstöllä on pääsy yksityisten henkilöiden ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta arkaluonteiseen tietoon ja henkilöstö toimii valtion sisäisen turvallisuuden kannalta erityistä luottamusta edellyttävissä tehtävissä. Neljännessä momentissa mainittuna erityisenä syynä olla perimättä maksu toiselta valtion viranomaiselta voisi lisäksi olla esimerkiksi saman hallinnonalan sisäisestä laskutuksesta aiheutuvat kustannukset. 

Valtion maksuperustelain 8 §:n mukaan ministeriö päättää siitä, mistä sen hallinnonalan suoritteista peritään maksu omakustannehintaisena ja mistä suoritteista ja millä perusteella maksu peritään omakustannearvosta poiketen. Käytännössä ministeriö tekee edellä mainitut päätökset antamalla hallinnon viranomaisia koskevat maksuasetukset. Muutos tuo turvallisuusselvitysten hinnoittelun valtion maksuperustelaissa kuvattujen sääntöjen piiriin ja selkeyttää siten poliisin suoritteiden hinnoittelua. Muutos selkeyttää lisäksi resurssien järjestämistä, kun yhtenäinen toiminto perustuu jatkossa yhdenlaisen rahoituksen varaan. 

1.3  Muut muutokset

Tässä yhteydessä turvallisuusselvityslakiin tehtäisiin tästä muutoksesta ja muutoin tarpeelliset tekniset tarkistukset. Lisäksi kansainvälisistä turvallisuusvelvoitteista annettuun lakiin (588/2004) tehtäisiin teknisluonteinen muutos muutoksenhakua koskevan 20 a §:n osalta. 

2.1  Taloudelliset vaikutukset

Ehdotettujen säännösten mukaan myös sisäministeriön hallinnonalalla toimivat viranomaiset ja koulutuslaitokset olisivat jatkossa lähtökohtaisesti velvollisia maksamaan turvallisuusselvityksistä siten, kuten turvallisuusselvityslaissa säädetään. Muutos ei koske pääesikunnan tekemiä turvallisuusselvityksiä. 

Maksuvelvollisuudella katettaisiin turvallisuusselvityksen laatimisesta aiheutuvat kulut. Maksuvelvollisuudesta aiheutuvat kulut katettaisiin kunkin viranomaisen ja koulutuslaitoksen toimintamenoista. Tähän saakka poliisi on usean vuoden ajan omalla kustannuksellaan ilman kompensaatiota muilta sisäministeriön virastoilta tai oppilaitoksilta hoitanut koko hallinnonalan turvallisuusselvitykset. Tästä menettelystä on tarkoitus nyt luopua samassa yhteydessä kun turvallisuusselvitykset keskitetään suojelupoliisille. Tällä tavoin toiminta on valtion maksuperustelain mukaista ja kattaa turvallisuusselvitysten laatimisesta aiheutuvat kulut suojelupoliisille. Myöhemmin voidaan arvioida tulisiko osa turvallisuusselvityksistä toimittaa maksuttomasti valtion maksuperustelain mukaan, mutta tästäkään ei aiheutuisi tarvetta määrärahasiirroille sisäministeriön hallinnonalan sisällä. Asiaa tarkastellaan sisäministeriön poliisin suoritteiden maksullisuudesta annettavan asetuksen vuosittaisen valmistelun yhteydessä. Kukin virasto ja oppilaitos päättävät turvallisuusselvitysten hakemisesta ja vastaavat niistä aiheutuvista kustannuksista. Kustannusten vuosittaista suuruutta virastoittain voidaan arvioida vuonna 2015 tehtyjen turvallisuusselvitysten perusteella seuraavasti: poliisiorganisaatio 458 000 euroa, Rajavartiolaitos 83 000 euroa, Hätäkeskuslaitos 19 000 euroa, pelastuslaitokset 25 000 euroa, Poliisiammattikorkeakoulu 69 000 euroa, Pelastusopisto 11 000 euroa ja Raja- ja merivartiokoulu 6 000 euroa. 

Yksittäisen viraston kannalta kyse ei ole suuresta kustannuserästä ja kustannusten määrä vuositasolla riippuu täysin siitä paljonko selvityksiä pyydetään. Perusteita ei ole sille, että poliisin määrärahoista tehtäisiin sisäministeriön hallinnonalan virastoille määrärahasiirtoja turvallisuusselvitysten maksamista varten. Poliisi ei voi kompensoida muiden toimialojen normaaliin toimintaan kuuluvia menoja. Suojelupoliisi toimii turvallisuusselvityksiä myöntävänä viranomaisena ja selvitysten laadinnasta aiheutuu kustannuksia muun muassa henkilöstömenoina. Nämä menot on saatava katettua turvallisuusselvityksistä perittävin maksuin normaalin maksullisen toiminnan periaatteiden mukaisesti. 

Kyseessä ei ole budjettilakiesitys eikä siihen liity määrärahasiirtoja eikä hallituksen esityksestä aiheudu lisämäärärahatarpeita sisäministeriön hallinnonalan talousarvioon eikä kuntien määrärahoihin. Suppeiden turvallisuusselvitysten laadinta on keskitetty 1 tammikuuta 2016 alkaen Poliisihallituksen vuoden 2015 aikana tekemällä määräyksellä suojelupoliisiin. Tämän myötä suojelupoliisiin siirtyi 8 henkilöä tehtävää hoitamaan. Heidän palkkausmenot katetaan turvallisuusselvityksistä saatavin tuotoin, joten niiden osalta ei määrärahasiirtoihin ole ollut tarvetta. 

Kun turvallisuusselvityslain mukainen turvallisuusselvitysrekisteri otetaan käyttöön saavat keskeiset turvallisuusselvityksiä tarvitsevat viranomaiset käyttöoikeuden rekisteriin tarkistaakseen, onko henkilöstä jo aiemmin tehty turvallisuusselvitys. Tämä vähentää sekä suojelupoliisin työmäärää että turvallisuusselvityksiä tarvitsevien viranomaisten kustannuksia kun samaa henkilöä koskevien toistuvien turvallisuusselvitysten määrä vähenee. Myös turvallisuusselvitystodistukset vähentävät toistuvien turvallisuusselvitysten määrää. Turvallisuusrekisterin kehitystyössä vastuu siirtyi suojelupoliisin vastuulle vuoden 2016 alusta jolloin tarvittavat määrärahat siirrettiin suojelupoliisille poliisin momentin sisältä. 

Lain 50 §:ssä käyttöoikeus turvallisuusselvitysrekisteriin on rajattu eduskunnan kanslian ja ministeriön virkamieheen sekä puolustusvoimien yksiköiden virkamiehiin. Käyttöoikeus turvallisuusselvitysrekisteriin olisi tarkoituksenmukaista laajentaa tasavallan presidentin kanslian ja sisäministeriön hallinnonalan viraston nimeämiin virkamiehiin, jotta voimassa olevia turvallisuusselvityksiä voitaisiin tarkastaa ja välttyä turhilta hakemuksilta. 

2.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksessä ehdotetaan suppeiden henkilöturvallisuusselvitysten käsittelyn keskittämistä suojelupoliisille. Muutos ei koske pääesikunnan tekemiä turvallisuusselvityksiä. 

Poliisilaitokset ovat tehneet omia tarpeitaan varten vuodessa noin 4 000 suppeaa turvallisuusselvitystä. Poliisilaitosten tarpeet liittyvät poliisitalojen kiinteistönhuoltoon ja tavanomaisiin rekrytointeihin. Poliisilaitosten tarpeet vaihtelevat esimerkiksi käynnissä olevien rakennushankkeiden johdosta. Toimivallan muutoksen yhteydessä myös nämä aiemmin poliisilaitosten itselleen tekemät selvitykset siirtyvät suojelupoliisin hoidettavaksi. Muutos saattaa hidastaa poliisin rekrytointiprosessia ja reagoimista kiireellisiin tilanteisiin esimerkiksi kiinteistön laitteiden vikatilanteissa. 

2.3  Henkilöstövaikutukset

Poliisihallitus on määrännyt suojelupoliisin huolehtimaan suppeisiin turvallisuusselvityksiin liittyvistä tehtävistä vuoden 2016 alusta lähtien. Samassa yhteydessä suojelupoliisin palvelukseen siirtyi paikallispoliisista 8 virkaa ja viranhaltijaa virkamieslain 5 §:n nojalla suostumuksensa perusteella hoitamaan turvallisuusselvityksiin liittyviä tehtäviä suojelupoliisissa. Tästä johtuen tällä turvallisuusselvityslain muutoksella ei enää ole erillisiä henkilöstövaikutuksia. 

Suojelupoliisilla tulee olla riittävät henkilöstöresurssit lausuntotoimintojen valmistelijoiden, esittelijöiden ja ratkaisijoiden sekä tukitoimintojen tehtäviin. Myös asiakirjahallinnon henkilöstöresurssitarpeet on otettava huomioon. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että kun suppeita turvallisuusselvityksiä hoidettiin paikallispoliisissa, osallistui turvallisuusselvitysten tekemiseen lähes 100 virkamiestä, näistä suurin osa pienellä osuudella työajastaan. Koska kyseessä on valtion maksuperustelain mukainen julkisoikeudellinen maksullinen tehtävä, jonka tulee olla kustannusvastaavaa, toiminnan kustannukset tulevat katetuksi kokonaan suoritemaksuilla myös tukitehtävien ja muiden yleiskustannusten osalta. 

3.1  Turvallisuusselvitysten keskittämisestä suojelupoliisille

Lausunnon antajat pitivät turvallisuusselvitysten keskittämistä suojelupoliisille kannatettavana. Lausunnoissa tuotiin muun muassa esiin, että näin edistettäisiin turvallisuusselvitysten yhdenmukaista käsittelyä ja parannettaisiin niiden laatua. Poliisihallituksen mukaan esityksessä esiintuotuja keskittämisellä tavoiteltuja etuja pidetään osin jo nykytilassa toteutuneina ja jatkossa varsin todennäköisesti laajemmin toteutuvina. Erikseen todetaan, että keskittämisellä varmistetaan parhaiten turvallisuusselvitysten yhdenmukainen laatu ja kehitys niin menettelyn kuin soveltamiskäytäntöjen suhteen. Lisäksi keskittäminen helpottaa ohjausta ja kouluttamista. Myös perusoikeuksien näkökulmasta on selvää, että systemaattiset menettelytavat tehostavat ja takaavat sekä selvitysten kohteena olevien luonnollisten henkilöiden että yritysten yhdenvertaisen ja yhteismitallisen kohtelun. 

Lisäksi Poliisihallitus pitää tärkeänä, että suojelupoliisin turvallisuusselvitystoimintoon nimenomaisesti kohdennetut resurssit säilytetään ja jatkossakin varmistetaan, että Poliisihallituksen ja sen alaisten poliisiyksiköiden oman toiminnan riskienhallintamekanismina turvallisuusselvitystensaatavuus taataan tehokkaasti. Poliisille sisäisen turvallisuuden johtavana viranomaisena on välttämätöntä, ettei sen omia riskienhallintakeinoja vaikeuteta tai muodosteta rakenteita, jotka voisivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa poliisin omaan turvatilanteeseen, haitata tai hidastaa poliisiyksiköiden toimintaa ja siten osinkaan vaarantaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. 

3.2  Muutokset maksuvelvollisuudesta poikkeamiseen

Valtiovarainministeriö toteaa, että turvallisuusselvitysten maksullisuudella voidaan vaikuttaa kysyntään niin, että selvitysten hankinta arvioidaan entistä perusteellisemmin. Valtiovarainministeriö katsoo, että sisäministeriön tulee arvioida lainsäädäntöhankkeen ja talousarvioesityksensä valmistelun yhteydessä, miten paljon viranomaisille ja oppilaitoksille tulisi siirtää lähinnä suojelupoliisilta määrärahoja sen myötä, että ne joutuvat jatkossa maksamaan palvelusta (selvityksistä), jotka tähän saakka ovat olleet niille ilmaisia. Lisäksi valtionvarainministeriö toteaa, että myös poliisin ja suojelupoliisin maksuasetus tulee tarkistaa lainmuutoksen voimaantulon yhteydessä. 

Sisäministeriön hallinnonalan lausunnoissa tuodaan esiin turvallisuusselvitysten maksuttomuuden poistamisesta aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ja arvioitiin euromääräisiä kustannuksia kullekin virastolle. Arvio kustannuksista vastasi pääosin edellä taloudellisia vaikutuksia koskevassa luvussa esitettyjä arvioita. Näihin arvioihin ei ole sisällytetty turvallisuusselvityksen tilaajan hallinnollisia kuluja, kuten laskujenkäsittelyn ja Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) laskuttamia palvelumaksuja. Lausunnonantajat eivät pitäneet tarkoituksenmukaisena kulujen siirtämistä virastosta toiseen. Jos turvallisuusselvitykset tulevat esityksen mukaisesti maksullisiksi, lausunnonantajat katsovat, että kustannukset tulisi ottaa huomioon kunkin viraston määrärahakehyksen lisäyksenä. Lisäksi Poliisihallitus tuo esiin, että poliisi on luopunut vuodesta 2014 lähtien poliisiyksiköiden välisestä sisäisestä laskuttamisesta. 

Poliisihallituksen tuo lausunnossaan esiin myös, että maksuvelvollisuuden kattaessa myös sisäministeriön hallinnonalan, vaarana on, että viranomainen säästösyistä pyrkisi teettämään lähinnä suppeita turvallisuusselvityksiä. Kustannusten välttelyn seurauksena poliisin turvallisuusriski kasvaisi. 

Poliisihallitus kiinnittää lausunnossaan huomiota myös siihen, että vuoden 2016 aikana poliisilaitoksista on siirretty suojelupoliisiin kahdeksan virkamiestä suppeiden turvallisuusselvityksien tekoon. Siirrot on vähennetty poliisilaitosten henkilötyövuosikehyksissä. Näin ollen poliisista on jo kertaalleen osoitettu merkittävä panostus turvallisuusselvityksien olosuhteiden mahdollistamiseksi. Mainittu tulee ottaa huomioon kustannusvaikutusten taustalla. 

Poliisihallituksen näkemyksen mukaan kokonaisuutena mainitut vaikutukset muodostanevat yhdessä sellaisen valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n 4 momentin mukaisen erityisen syyn, jonka perusteella maksuvelvollisuuden muutoksesta olisi ainakin poliisin toimialan sisällä perusteltua pidättäytyä. 

Pelastusosasto, Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ja Kuntaliitto tuovat lausunnossaan esiin, että myös pelastuslaitokset ovat käytännössä olleet vapautettuja maksuvelvollisuudesta. Näin ollen esitys johtaisi myös kuntien kustannusten nousuun, mikä on vastoin hallitusohjelman yleistä linjausta. Ne katsovat, ettei kunnallisten pelastuslaitosten maksuosuutta kasvattavaa muutosta tulisi toteuttaa nykyisen kunnallisen pelastustoimen järjestelmän puitteissa, vaan mahdollinen muutos olisi perusteltua sovittaa osaksi pelastustoimen uudistushanketta vuodesta 2019 lähtien ja kustannusvaikutukset tulisi arvioida kokonaisuutena. 

Ulkoministeriö ja puolustusministeriö kiinnittivät huomiota tarpeeseen jatkossa tarkastella yritysturvallisuusselvitysten maksullisuutta erityisesti ottaen huomioon suomalaisten yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet tarjouskilpailuihin. Tietoturvallisuusjärjestelyt ovat yhä laajemmin yritysten kilpailukykyyn vaikuttava seikka ja EU:n sisällä muut valtiot tarjoavat vastaavia tietoturvallisuuden tasoa todentavia palveluita ilmaiseksi. Yritysturvallisuusselvitysten maksullisuus voi asettaa suomalaiset yritykset epäedullisempaan asemaan näiden osallistuessa kansainvälisiin tarjouskilpailuihin. 

3.3  Tietojen luovuttaminen turvallisuusselvitysrekisteristä

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen lain nojalla perustettavan turvallisuusrekisterin pikaista perustamista ja sen käyttöoikeuksien laajentamista pidetään lausunnoissa tärkeänä. Käyttöoikeuksien laajentaminen vähentänee turhien turvallisuusselvitysten hakemista ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Ulkoasiainministeriö ja puolustusministeriö katsovat, että samassa yhteydessä olisi hyvä tarkastella, tulisiko myös tasavallan presidentin kanslialla olla mahdollisuus saada tietoja turvallisuusselvitysrekisteristä. Lisäksi pelastusalan lausunnoissa todetaan, että kun turvallisuusselvityslain mukainen turvallisuusselvitysrekisteri tulee käyttöön, tulee pelastuslaitoksille järjestää itselleen mahdollisuus tarkistaa tiedot sieltä. Toisaalta puolustusministeriö toi kuitenkin esiin myös, että niiden henkilöiden määrä joille käyttöoikeudet annettaisiin, tulisi pitää rajoitettuna.