1.1
Laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta
11 a §.Lisäkorvaus pysyvästä haitasta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin pysyvän yleisen haitan johdosta maksettavasta lisäkorvauksesta. Pykälän 1 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi, että pysyvän yleisen haitan on aiheuduttava tämän lain nojalla korvattavan vahinkotapahtumasta. Momentissa säädettäisiin tarkemmin myös uuden korvauksen henkilöllisestä ja asiallisesta soveltamisalasta. Lisäkorvaus maksettaisiin 1 §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetulle vahingoittuneelle eli henkilölle, joka suorittaa asevelvollisuuslain mukaista asevelvollisuutta, siviilipalveluslain mukaista siviilipalvelusta tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista asepalvelusta. Mainittujen lainkohtien nojalla korvauksen piiriin kuuluvat myös kertausharjoituksiin osallistuvat ja siviilipalveluslain mukaiseen täydennyspalvelukseen osallistuvat. Lisäkorvaus ei koskisi mainitun säännöksen 4—6 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä eli sotilasvirkaan tai rajavartiolaitoksen virkaan johtavassa koulutuksessa olevia taikka vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 35 §:ssä mainittuihin toimintoihin osallistuvia.
Lisäksi edellytettäisiin, että vahinkotapahtuma on sattunut palvelusta suoritettaessa tai sen edellyttämillä tai siihen välittömästi liittyvillä matkoilla taikka vahinkotapahtuman syynä ovat palveluspaikan olosuhteet. Palveluksen suorittamisella tarkoitetaan asevelvollisen päiväpalvelusohjelman mukaista palvelusta sekä siviilipalvelusvelvollisen peruskoulutusjakson ohjelman mukaista palvelusta ja työpalvelusta. Tällöin lisäturvan piiriin eivät kuuluisi varsinaisen palveluksen ulkopuolelle jäävä vapaa-aika tai lomat palvelukseen liittyviä matkoja lukuun ottamatta. Esimerkiksi varusmiehen tai siviilipalvelusvelvollisen ilta- tai viikonloppuvapaan aikana sattuneet vahinkotapahtumat eivät oikeuttaisi lisäkorvaukseen, ellei vahinko tapahdu matkalla palveluspaikalta vapaalle tai sinne takaisin. Koska vapaa-aikaa voi viettää myös palveluspaikalla, oikeus lisäkorvaukseen kuitenkin olisi, jos vahinkotapahtuma johtuisi palveluspaikan olosuhteista. Tätä voidaan pitää kohtuullisena, koska palveluspaikan turvallisuus ei ole palveluksessa olevan vastuulla ja olosuhteista johtuva riski on verrattavissa palveluksen aiheuttamana riskiin. Vahingoittuminen esimerkiksi palveluspaikalla sattuvassa tulipalossa tai muussa vastaavassa onnettomuudessa olisi siten lisäturvan piirissä riippumatta siitä, onko vahingoittunut päiväpalvelusohjelman mukaisessa palveluksessa vai vapaalla. Sen sijaan vahingoittuminen vapaa-aikana esimerkiksi kuntoillessa ei kuuluisi lisäturvan piiriin.
Pykälän 2 momentin mukaan korvattavan vamman tai sairauden aiheuttaman haitan suuruus määritettäisiin työtapaturma- ja ammattitautilain haittarahaa koskevien säännösten mukaisesti. Haitat on määritelty 20 haittaluokkaan niiden aiheuttamaan toiminnanvajavuuden perusteella valtioneuvoston antamassa asetuksessa (768/2015) työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaluokka määräytyisi siten samoilla perusteilla kuin saman lain nojalla maksettava haittaraha. Haittaluokan 20 mukaisesta pysyvästä haitasta maksettaisiin kertakorvauksena 210 000 euroa ja osittaisesta pysyvästä haitasta kertakorvauksena niin monta kahdeskymmenesosaa tästä korvausmäärästä kuin haittaluokka osoittaa. Esimerkiksi haittaluokan 2 mukainen korvaus olisi 21 000 euroa ja haittaluokan 10 mukainen korvaus 105 000 euroa. Lisäkorvaus voitaisiin maksaa samanaikaisesti kuin haittaraha, kun pysyvä haitta on määritelty työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti aikaisintaan vuoden kuluttua vahinkotapahtumasta.
Pykälän 3 momentin mukaan lisäkorvauksen määrää korotettaisiin haittaluokan muutosta vastaavasti, jos vamman tai sairauden aiheuttama haitta pahenee. Korotuksena maksettaisiin uuden haittaluokan mukaisen korvauksen ja aikaisemmin maksetun korvauksen erotus.
Pykälän 4 momentin mukaan 2 momentissa mainittu rahamäärä tarkistettaisiin vuosittain työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Tarkistettu rahamäärä pyöristettäisiin lähimmäksi täydeksi kymmeneksi tuhanneksi euroksi. Lisäksi ehdotetaan, että rahamäärä ilmaistaan vuoden 2017 indeksissä, jotta se olisi saman suuruinen kuin kriisinhallinnan tapaturmalain mukainen korvaus. Itse maksettavaan lisäkorvaukseen ei tehtäisi indeksikorotusta, kun se maksetaan aina vasta vahinkotapahtumavuoden jälkeen.
1.2
Laki asevelvollisen kuoltua suoritettavasta taloudellisesta tuesta
1 §.Lain soveltamisala. Pykälä koskee lain soveltamisalaa ja sen 1 momenttiin lisättäisiin maininta tämän lain nojalla maksettavasta uudesta lisäkorvauksesta sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetusta laista. Lisäksi pykälän nykyinen 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja sen sisältämä viittaus valtion virka- ja työehtosopimukseen siirrettäväksi tarkennettuna uuteen 3 a §:ään.
Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin, mitä lain säännöksiä sovellettaisiin uuteen lisäkorvaukseen. Lisäkorvausta koskisivat lain korvauksen hakemista, käsittelyä, takaisinperintää, muutoksenhakua ja rangaistusuhkaa koskevat säännökset.
2 §.Tuen saamisen edellytykset. Pykälän 2 momentissa korjattaisiin lakiviittaus, koska sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annettu laki on kumonnut aikaisemman sotilastapaturmalain.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi lakitekninen tarkennus siten, että momentti edelleen koskisi vain taloudellista tukea koskevien säännösten soveltamista eikä ulottuisi lisäkorvausta koskevaan pykälään.
3 §.Edunsaajat. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi sisällölliset muutokset, jotka johtuvat valtion virka- ja työehtosopimukseen perustuvaan ryhmähenkivakuutusta vastaavaan etuuteen tämän lain säätämisen jälkeen tehdyistä muutoksista. Edunsaajia koskeva säännös päivitettäisiin siten vastaan nykyistä virka- ja työehtosopimuksen mukaista etuutta, mikä on ollut alun perin lain tarkoitus. Ehdotetut sanamuodot eivät vastaa täsmälleen virka- ja työehtosopimuksen sanamuotoja, mutta säännöksen sisältö vastaa mainittuja sopimusehtoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edunsaajiksi edunjättäjän puoliso ja alle 22-vuotias lapsi. Puolisolla tarkoitettaisiin momentin mukaan ensinnäkin aviopuolisoa. Aviopuolisoon rinnastetaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoli rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) 8 §:n nojalla. Lisäksi momentin mukaan edunsaajana olisi avopuoliso, joka asui yhdessä edunjättäjän kanssa ja jolla oli yhdessä edunjättäjän kanssa yhteinen lapsi tai julkisen notaarin oikeaksi todistama sopimus keskinäisestä elatuksesta.
Pykälän 2 momentin mukaan edunjättäjän lapsella tarkoitettaisiin edunjättäjän omaa lasta, aviopuolison lasta, jonka huoltaja mainittu aviopuoliso on tai on ollut lapsen täysi-ikäisyyteen saakka, ja lasta, jonka elatuksesta vakuutettu on omassa kodissaan tai muutoin huolehtinut.
Pykälän 3 momentissa tarkennettaisiin aviopuolison ja avopuolison oikeutta tukeen. Jos edunjättäjän kuollessa on hakemus avioliiton purkamisesta vireillä, ei aviopuolisolla olisi oikeutta tukeen. Avopuolisolla ei olisi oikeutta tukeen, jos edunjättäjän avioliitto on kuolinhetkellä voimassa eikä hakemusta avioliiton purkamiseksi ole vireillä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, ettei tukea maksettaisi sille, joka on rikoksella aiheuttanut edunjättäjän kuoleman.
Voimassa olevan pykälän takausvastuutilanteita koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Voimassa olevan säännöksen mukaan kelle tahansa henkilölle, jolle on aiheutunut edunjättäjän kuoleman johdosta kohtuuttomaksi katsottava taloudellinen velvoite, on voitu maksaa harkinnanvarainen tuki. Säännöksen taustalla on ollut ajatus turvata lapsensa veloista takausvastuussa olevia asevelvollisen vanhempia, mutta säännöstä ei ole käytännössä ollut tarpeen soveltaa eikä tällaisia todennäköisesti erittäin harvinaisia tilanteita varten ole tarpeen säätää erityistä korvausta.
3 a §.Taloudellisen tuen määrä. Pykälä on uusi. Siinä säädettäisiin, että lain perusteella maksettava taloudellinen tuki määräytyy samoin perustein valtion virkamiehiä koskevan virka- ja työehtosopimuksen ryhmähenkivakuutusta vastaava etu. Tuki muodostuisi siten perussummasta, lapsikorotuksesta ja tapaturmakorotuksesta siten kuin virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu. Aikaisemmin vastaa viittaus oli 1 §:n 2 momentissa, joka ehdotetaan kumottavaksi. Aikaisempi viittaus oli yleinen ja ehdotetussa pykälässä täsmällisemmin viitataan vain siihen, miten tuen määrä muodostuu. Tuen määrä seuraisi siten vuosittain tarkistettavaa ryhmähenkivakuutusta vastaavaa etua. Tältä osin säännös vastaisi nykytilaa.
3 b §.Lisäkorvaus tapaturman tai palvelussairauden aiheuttaman kuoleman johdosta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi uudesta etuudesta, lisäkorvauksesta, joka maksetaan asevelvollisen kuoleman johdosta pykälässä säädetyin edellytyksin. Lisäkorvaus maksetaan nimensä mukaisesti muiden mahdollisten etuuksien lisäksi eikä siitä vähennettäisi muita kuoleman johdosta maksettavia etuuksia taikka sitä otettaisi huomioon muissa kuoleman johdosta maksettavissa etuuksissa.
Pykälän 1 momentin mukaan lisäkorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että edunjättäjä on kuollut sotilastapaturmalain nojalla korvatun vamman tai sairauden seurauksena kolmen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Momentin mukaan ensisijaisia edunsaajia ovat lain 3 §:ssä mainitut edunsaajat eli edunjättäjän puoliso ja alle 18-vuotias lapsi. Puoliso ja lapsi määritellään tarkemmin 3 §:ssä, mutta lapsen yläikäraja edunsaajana on 18 vuotta toisin kuin 3 §:ssä. Puolison korvausmäärä on 200 000 euroa ja kunkin lapsen 40 0000 euroa. Jos ensisijaisia edunsaajia ei ole, edunjättäjän kullekin vanhemmalle maksetaan korvauksena 20 000 euroa. Vanhemmalla tarkoitetaan juridista vanhemmuutta. Vanhempien osalta kyseessä ei ole lisäkorvaus, koska heille ei ole lainsäädännössä määritelty mitään muita korvauksia.
Pykälän 2 momentissa tarkennetaan lisäkorvauksen edellytyksiä samalla tavoin kuin sotilastapatuman ja palvelussairauden korvaamisesta annettuun lakiin ehdotetaan. Lisäkorvauksen maksaminen edellyttää, että vahinkotapahtuma on sattunut palvelusta suoritettaessa tai sen edellyttämillä tai siihen välittömästi liittyvillä matkoilla taikka vahinkotapahtuman syynä ovat palveluspaikan olosuhteet.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa mainitut rahamäärät tarkistettaisiin vuosittain työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Tarkistettu rahamäärä pyöristettäisiin lähimmäksi täydeksi kymmeneksi tuhanneksi euroksi. Lisäksi ehdotetaan, että rahamäärä ilmaistaan vuoden 2017 indeksissä, jotta se olisi saman suuruinen kuin kriisinhallinnan tapaturmalain mukainen korvaus. Itse maksettavaan lisäkorvaukseen ei tehtäisi indeksikorotusta, jos se maksettaisiin vasta vahinkotapahtumavuoden jälkeen.