Hallituksen esitys
HE
135
2016 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2017 tuloveroasteikkolaiksi sekä laiksi tuloverolain muuttamisesta
Esityksen pääasiallinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2017 tuloveroasteikkolaki. Ehdotettu laki sisältää valtionverotuksessa sovellettavan progressiivisen ansiotulon tuloveroasteikon. Asteikon tulorajoja korotettaisiin noin 1,1 prosentilla. Lisäksi alimman tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 6,5 prosentista 6,25 prosenttiin ja ylimmän tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 31,75 prosentista 31,5 prosenttiin.  
Tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen enimmäismäärää sekä kertymä- ja poistumaprosenttia samoin kuin kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin. Tulonhankkimisvähennystä korotettaisiin. Sekä kunnallisverotuksen että valtionverotuksen eläketulovähennystä kasvatettaisiin ja eläketulon lisäveroa alennettaisiin. Kotitalousvähennyksen korvausprosentteja ehdotetaan korotettavaksi. Lisäksi tuloverolakia täsmennettäisiin siten, että työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettu haittaraha säädettäisiin verovapaaksi vakuutuskorvaukseksi. Lisäksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukainen vastaanottoraha ja käyttöraha säädettäisiin verovapaaksi etuudeksi. Työnantajan entiselle työntekijälleen kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisen jälkeen järjestämä terveydenhuolto säädettäisiin myös verovapaaksi tuloksi.  
Vapaaehtoisiin lisäeläkejärjestelyihin liittyviä vanhuuseläkeikiä ehdotetaan tarkistettavaksi vuoden 2017 alusta voimaan tulevien työeläkelain muutosten johdosta.  
Esitys liittyy valtion vuoden 2017 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2017 alusta.  
Tuloverolain muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa. Kollektiivisen lisäeläketurvan maksuja koskevaa muutosta sovelletaan, jos verovelvollinen on tullut työnantajan järjestämän lisäeläketurvan piiriin vuoden 2013 alusta tai sen jälkeen. 
Perustelut
1
Nykytila
1.1
Ansiotulojen verotus
1.1.1 Ansiotulojen veroasteikko 
Tuloverolain (1535/1992) 124 §:n 5 momentin mukaan kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikosta säädetään erikseen. Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä progressiivinen tuloveroasteikko koskee luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamaa ansiotuloa. Veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastuva tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus. Vuoden 2016 progressiivista ansiotulon tuloveroasteikkoa lievennettiin korottamalla asteikon tulorajoja 1,2 prosentilla vuoteen 2015 verrattuna. Lisäksi asteikkoa kiristettiin alentamalla ylimmän tuloluokan tulorajaa 90 000 eurosta 72 300 euroon. Tämä tarkoitti kahden ylimmän tuloluokan yhdistämistä.  
1.1.2 Kunnallisverotuksen perusvähennys 
Kunnallisverotuksen perusvähennyksestä säädetään tuloverolain 106 §:ssä. Säännöksen mukaan verovelvollisen luonnollisen henkilön tulosta vähennetään 3 020 euroa, jos hänen puhdas ansiotulonsa ei muiden vähennysten tekemisen jälkeen ole mainittua määrää suurempi. Jos puhtaan ansiotulon määrä muiden vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 18 prosentilla yli menevän tulon määrästä. 
Koska perusvähennys myönnetään muiden tulosta tehtävien vähennysten tekemisen jälkeen, vähennys kohdistuu päivärahatulon-, palkkatulon- ja eläketulonsaajalla eri tulotasoille mainituista tuloista tehtävien erilaisten vähennysten vuoksi. Perusvähennys tulee täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 3 020 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 5 800 euron vuosituloilla ja eläketuloa saavalla noin 11 200 euron vuosituloilla. Perusvähennyksen vaikutus ulottuu päivärahatulonsaajalla noin 19 700 euron vuosituloille, palkkatulonsaajalla noin 25 400 euron vuosituloille ja eläketulonsaajalla noin 21 900 euron vuosituloille asti. 
1.1.3 Työtulovähennys 
Työtulovähennyksestä säädetään tuloverolain 125 §:ssä. Työtulovähennys tehdään ensisijaisesti ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Siltä osin kuin ansiotulosta valtiolle suoritettava tulovero ei riitä vähennyksen tekemiseen, vähennys tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Vähennys lasketaan verovelvollisen veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella. Koska työtulovähennys kohdistuu palkkatuloon ja muuhun aktiivituloon, vähennyksen kasvattaminen keventää työn verotusta. 
Vuodelle 2016 työn verotusta kevennettiin 450 miljoonalla eurolla kasvattamalla työtulovähennystä. Kevennys toteutettiin painottaen pieni- ja keskituloisten verotusta. Työtulovähennys on 11,8 prosenttia vähennykseen oikeuttavien tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 260 euroa. Vähennyksen määrä pienenee 1,46 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. Kun puhdas ansiotulo ylittää noin 119 800 euroa, työtulovähennystä ei enää myönnetä. 
1.1.4 Tulonhankkimisvähennys 
Palkkatulon hankkimisesta johtuneet pienet kustannukset on sisällytetty kaavamaisesti laskettavaan tulonhankkimisvähennykseen ja siten yksinkertaistettu palkansaajien verotusta. Tästä vain palkkatulosta tehtävästä vähennyksestä säädetään tuloverolain 95 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä 620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulonsa määrän. Vähennys myönnetään viranpuolesta. Jos verovelvollisen todelliset tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvat menot ovat kaavamaista vähennystä suuremmat, vähennetään tulonhankkimisvähennyksenä todellisten kustannusten määrä.  
Tulonhankkimisvähennys sisältää kaikki palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvat menot lukuun ottamatta työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja, työttömyyskassamaksuja sekä asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia, jotka verovelvollinen saa vähentää erikseen niin kuin niistä on säädetty tuloverolain 31 ja 93 §:ssä. 
1.1.5. Eläketulovähennykset 
Eläketulon veroasteeseen voidaan vaikuttaa ennen kaikkea valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen eläketulovähennyksillä. Eläketulovähennykset tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta. Vähennyksien täyttä määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksin asuvalle henkilölle maksetun täysimääräisen kansaneläkkeen määrää, joka on noin 7 611,6 euroa vuonna 2016. 
Valtionverotuksen eläketulovähennyksestä säädetään tuloverolain 100 §:ssä. Valtionverotuksessa täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 3,80 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, eläketulovähennystä pienennetään 44 prosentilla määrästä, jolla puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän. 
Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksestä säädetään tuloverolain 101 §:ssä. Kunnallisverotuksessa täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,39 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen 10 euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 54 prosentilla ylimenevän osan määrästä. 
1.1.6 Eläketulon lisävero 
Tuloverolain 124 §:n 1 momentin mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on suoritettava valtiolle tuloveroa verotettavasta ansiotulostaan progressiivisen tuloveroasteikon perusteella. Luonnollisen henkilön on eläketulostaan suoritettava valtiolle lisäksi eläketulon lisäveroa siten kuin 4 momentissa säädetään. Pykälän 4 momentin mukaan luonnollisen henkilön on suoritettava eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 45 000 euroa. Eläketulon lisävero on valtiolle suoritettava tulovero ja siihen sovelletaan, mitä ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta säädetään. 
1.2
Kotitalousvähennys
Verovelvollinen saa vähentää tuloverolain 127 a §:n perusteella kotitalousvähennyksenä verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä. Kotitalousvähennys myönnetään myös työstä, joka on tehty verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajanasunnossa. Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Vähennys on enintään 2 400 euroa vuodessa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa. 
Verovelvollinen saa vähentää työnantajan sosiaaliturvamaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun sekä lisäksi 15 prosenttia maksamastaan palkasta. Kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta verovelvollinen saa vähentää 45 prosenttia. 
1.3
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen haittaraha
Vuoden 2016 alusta voimaan tulleessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetään työntekijän oikeudesta korvaukseen työtapaturman ja ammattitaudin johdosta sekä yrittäjän oikeudesta vakuuttaa itsensä työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Lain 11 luvussa on säädetty pysyvän haitan korvaamisesta. Työtapaturma- ja ammattitautilain 83 §:n 1 momentin mukaan haittarahaa maksetaan vahingoittuneelle vahinkotapahtuman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta johtuvasta pysyvästä yleisestä haitasta. Haittarahalla ei kuitenkaan korvata vahinkotapahtuman aiheuttamaa työkyvyn heikentymistä, hoidon tai avun tarpeesta johtuvia kustannuksia eikä muuta vahinkoa, josta säädetään erikseen korvaus samassa laissa. Lain 10 luvussa on puolestaan säädetty erikseen ansionmenetyksen korvaamisesta. Aikaisemmin haittarahaa koskevat säännökset olivat tapaturmavakuutuslaissa (608/1948). 
Työtapaturma- ja ammattitautilain 83 §:n 2 momentin mukaan yleisellä haitalla tarkoitetaan vahinkotapahtumasta aiheutuvaa toimintakyvyn heikentymistä (toiminnanvajaus). Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Tällöin otetaan huomioon rajoitukset, joita vammasta tai sairaudesta, huomioon ottaen sen laatu ja vaikeusaste, yleensä aiheutuu jokapäiväisessä elämässä. Toimintakykyä arvioitaessa ei oteta huomioon ammattia, elin- ja asuinoloja eikä vahingoittuneen muita yksilöllisiä olosuhteita. Haitta katsotaan pysyväksi, kun vamman tai sairauden tila ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane, kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluttua vahinkopäivästä. 
Lain 85 §:n mukaan haittarahan suuruus vuodessa määräytyy vamman ja sairauden haittaluokan perusteella. Lain 86 §:n mukaan haittaluokkiin 1–5 kuuluvista vammoista ja sairauksista maksetaan haittaraha kertakaikkisena. Haittaluokkiin 6–20 kuuluvista vammoista ja sairauksista haittaraha maksetaan jatkuvana. 
Tuloverolain 80 §:ssä on säädetty verovapaista vakuutus- ja vahingonkorvauksista. Veronalaisia korvauksia eivät muun ohessa ole sairaanhoitokustannusten ja niihin verrattavien menojen korvaus, ellei 78 §:stä muuta johdu. Veronalaista ei myöskään ole henkilövakuutuksen nojalla saatu sairauskustannusten korvaus tai muu siihen verrattava korvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen ansiotulon sijaan tai korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Pykälän 6 kohdassa verovapaaksi on lisäksi säädetty henkilövakuutukseen perustuvat pysyvän työkyvyttömyyden tai vakuutussopimuksessa määritellyn sairauden taikka vamman johdosta saadut muut kertakorvaukset kuin ansionmenetyskorvaukset. 
Tuloverolaissa ei ole erikseen säädetty työtapaturma- ja ammattitautilain 11 luvun mukaisen haittarahan verokohtelusta. Verotuskäytännössä sekä kertakorvauksena että jatkuvina suorituksina maksettu haittaraha on kuitenkin katsottu verovapaaksi vakuutuskorvaukseksi. 
1.4
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukainen vastaanottoraha ja käyttöraha
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 19 §:ssä säädetään kansainvälistä suojelua hakevalle ja tilapäistä suojelua saavalle sekä ihmiskaupan uhrille maksettavasta vastaanottorahasta. Saman lain 21 §:ssä puolestaan säädetään ilman huoltajaa olevalle lapselle maksettavasta käyttörahasta. Kyseiset säännökset tulivat voimaan vuoden 2011 alusta. Tätä ennen kansainvälistä suojelua hakeville ja tilapäistä suojelua saaville maksettiin taloudellista tukea yleisenä toimeentulotukena. 
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa lain 19 §:n 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua hakevalle ja tilapäistä suojelua saavalle sekä ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, myönnetään vastaanottoraha ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi ja itsenäisen selviytymisen edistämiseksi, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, muista tuloistaan tai varoistaan, itseensä nähden elatusvelvollisen huolenpidolla tai muulla tavalla. 
Pykälän 2 momentin mukaan vastaanottorahan perusosa kattaa vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, paikallisliikenteen ja puhelimen käytöstä aiheutuvat menot ja vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot sekä ruokamenot silloin, kun vastaanottokeskus ei järjestä ateriapalvelua. Pykälän 3 momentin mukaan täydentävä vastaanottoraha kattaa henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat tarpeellisiksi harkitut menot. Saman lain 20 §:ssä on säädetty vastaanottorahan määrästä. Vastaanottorahan perusosan määrä on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen 200,89 – 314,91 euroa kuukaudessa. Jos vastaanottokeskus tarjoaa ateriapalvelut, vastaanottorahan perusosan suuruus on 59,72—92,30 euroa kuukaudessa. 
Jos vastaanottokeskus järjestää täyden ylläpidon, johon sisältyvät 19 §:ssä tarkoitetut vastaanottorahan perusosalla ja täydentävällä vastaanottorahalla katettavat menot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot, saman lain 21 §:n 1 momentin mukaan ilman huoltajaa olevalle lapselle myönnetään vastaanottorahan sijasta käyttöraha. Käyttörahan suuruus 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen on enintään 48,86 euroa kuukaudessa. 
Tuloverolaissa ei ole säännöksiä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukaisen vastaanottorahan tai käyttörahan verotuksesta. Verotuskäytännössä vastaanottorahaa ja käyttörahaa on kuitenkin pidetty verovapaana etuutena. Ennen vuotta 2011 kansainvälistä suojelua hakeville ja tilapäistä suojelua saaville maksettiin taloudellista tukea yleisenä toimeentulotukena. Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki on säädetty verovapaaksi sosiaalietuudeksi tuloverolain 92 §:n 22 kohdassa. 
1.5
Työnantajan entiselle työntekijälleen järjestämä terveydenhuolto
Tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota koko henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta. Työnantajan työntekijälle suorittama korvaus terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista on kuitenkin veronalaista tuloa. 
Säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvat työnantajan palveluksessa olevat henkilöt sekä työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevat henkilöt. Säännös ei sovellu irtisanottuihin tai työnantajan palveluksesta eronneisiin työntekijöihin, kun työsuhde on päättynyt. 
1.6
Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkeiät
Tuloverolain 54 d §:ssä säädetyt vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevat eläkeiät kytkettiin vuoden 2010 alusta työntekijän eläkelain (395/2006), mukaiseen vanhuuseläkeikään. Muutos koski myös ennen lain voimaantuloa otettuja vakuutuksia siten, että vuoden 2016 lopussa päättyvän siirtymäkauden aikana vakuutetut ovat voineet säästää sellaista eläkettä varten, jota voidaan maksaa ennen muutosta sovelletusta ikärajasta. Siirtymäajan päätyttyä kaikkien vanhojen sopimusten ikärajan on ollut määrä muuttua työntekijän eläkelain mukaiseksi vanhuuseläkeiäksi, joka oli tuolloin 63 vuotta. 
Vuoden 2013 alusta vähennysoikeus kytkettiin 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen tehtyjen sopimusten osalta työntekijän eläkelain mukaiseen lykättyyn vanhuuseläkkeeseen oikeuttavaan ikään, joka tuolloin oli 68 vuotta. Kytkennällä työntekijän eläkelain mukaisiin eläkeikiin tavoiteltiin sitä, että eläkeiät automaattisesti seuraavat mainitun lain mukaisia eläkeikiä. Näin verosäännökset tukevat eläkepoliittisia tavoitteita, eikä verolakeja tarvitsisi erikseen tarkistaa työntekijän eläkelain mukaisten eläkeikien muuttuessa. 
Vuoden 2013 alusta myös 96 a §:ssä säädetty työntekijän maksaman kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä oleva eläkeikä kytkettiin lykättyyn vanhuuseläkkeeseen oikeuttavaan ikään, kun ennen muutosta eläkeikä oli ollut 60 vuotta. Muutos koski tilanteita, joissa verovelvollinen tuli työnantajan järjestämän kollektiivisen lisäeläkejärjestelyn piiriin lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. 
Työnantajan kokonaan rahoittamiin kollektiivisiin lisäeläkejärjestelyihin ei sen sijaan liity tiettyä eläkeikää koskevaa vaatimusta. 
2
Ehdotetut muutokset
Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman veropolitiikka tähtää kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamiseen. Hallitusohjelmassa on sekä verotusta kiristäviä että verotusta keventäviä toimenpiteitä. Vuonna 2017 hallituksen finanssipolitiikan liikkumavaraa rajoittaa edelleen hidas talouskasvu ja julkisen talouden alijäämä. Vuonna 2017 toteutetaan kuitenkin useita hallitusohjelman mukaisia, verotusta keventäviä muutoksia.  
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt allekirjoittivat kesäkuussa 2016 kilpailukykysopimuksen. Neuvottelutuloksen tukemiseksi hallitus ilmoitti keventävänsä ansiotulojen verotusta kaikissa tuloluokissa joko 315 miljoonalla, 415 miljoonalla tai 515 miljoonalla eurolla riippuen kilpailukykysopimuksen saavuttamasta kattavuudesta. Tässä esityksessä ehdotettavat muutokset veroperusteisiin pohjautuvat pääministeri veropoliittisiin linjauksiin, hallituksen linjauksiin liittyen kilpailukykysopimusta koskevaan neuvottelutulokseen, sekä syksyn 2016 budjettiriihessä tehtyihin päätöksiin. 
2.1
Ansiotulojen verotus
Hallitusohjelman mukaisesti ansiotuloveroperusteisiin ehdotetaan tehtäväksi indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 1,1 prosentin inflaatio-oletuksen mukaisesti. Valtiovarainministeriön elokuun 2016 ennusteen mukainen arvio kuluttajahintaindeksin muutoksesta vuonna 2017 on 1,1 prosenttia ja ansiotasoindeksin muutoksesta 0,8 prosenttia. Indeksitarkistus ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä kasvattamalla työtulovähennyksen ja perusvähennyksen enimmäismäärää.  
Koska kilpailukykysopimuksen kattavuus ylittää 90 prosenttia, ehdotetaan työn verotukseen muutoksia siten, että verotus kevenee edellä mainitun indeksitarkistuksen lisäksi 515 miljoonalla eurolla. Tästä 92 miljoonaa on seurausta sosiaalivakuutusmaksuihin ehdotettavien muutosten yhteisvaikutuksista ja 423 miljoonaa ansiotuloverotuksen veroperusteisiin ehdotettavista muutoksista. Verokevennys ehdotetaan toteutettavaksi muuttamalla valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosentteja, työtulovähennystä sekä tulonhankkimisvähennystä.  
Työn verotuksen keventämisen lisäksi eläketulon verotusta ehdotetaan kevennettäväksi. Eläketulon verokevennys ehdotetaan toteutettavaksi muuttamalla valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen eläketulovähennyksiä sekä eläketulon lisäveroa. Tämän arvioidaan vähentävän verotuloja 137 miljoonaa euroa vuonna 2017.  
2.1.1 Vuoden 2017 ansiotulon tuloveroasteikko 
Esityksessä ehdotetaan verovuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa sovellettavaksi progressiivista ansiotulon tuloveroasteikkoa, jota on vuoden 2016 asteikkoon verrattuna lievennetty korottamalla asteikon tulorajoja 1,1 prosentilla. Lisäksi alimman tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin nykyisestä 6,5 prosentista 6,25 prosenttiin ja ylimmän tuloluokan marginaaliveroprosentti alennettaisiin nykyisestä 31,75 prosentista 31,5 prosenttiin. 
Tuloveroasteikkoa kiristettiin vuodelle 2016 alentamalla asteikon ylimmän tuloluokan euromääräistä alarajaa 90 000 eurosta 72 300 euroon. Tämä tarkoitti kahden ylimmän tuloluokan yhdistymistä. Hallituksen linjauksen mukaan ylimpien tuloluokkien yhdistymisen olisi tarkoitus koskea verovuosia 2016 ja 2017. Tämän vuoksi ehdotetaan, että vuoden 2017 tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan euromääräinen alaraja vastaisi vuoden 2016 asteikkoa, mutta asteikon rajaan tehtäisiin vastaava indeksitarkistus kuin muihinkin tuloluokkiin. Vuonna 2017 yli 73 100 euroa vuodessa valtion verotuksessa verotettavaa ansiotuloa saavia arvioidaan olevan noin 120 000. Vuonna 2018 niin sanotun solidaarisuusveron alaraja nousisi takaisin vuoden 2015 tasolle, ja se säilytettäisiin asteikossa pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman mukaisesti vuoden 2019 loppuun.  
2.1.2 Kunnallisverotuksen perusvähennys 
Tuloverolain 106 §:ssä säädettyä kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 3 020 eurosta 3 060 euroon. Perusvähennys tulisi täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 3 060 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 6 200 euron vuosituloilla ja eläketuloa saavalla noin 11 200 euron vuosituloilla. Perusvähennyksen vaikutus ulottuisi päivärahatulon saajalla noin 20 100 euron vuosituloille, palkkatulonsaajalla noin 25 900 euron vuosituloille ja eläketulonsaajalle noin 22 500 euron vuosituloille. 
2.1.3 Työtulovähennys 
Tuloverolain 125 §:ssä säädettyä työtulovähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 1 260 eurosta 1 420 euroon. Vähennyksen kertymäprosenttia korotettaisiin 11,8 prosentista 12 prosenttiin ja vähennyksen poistumaprosenttia korotettaisiin 1,46 prosentista 1,51 prosenttiin puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Kun puhdas ansiotulo on noin 127 600 euroa, työtulovähennystä ei enää myönnettäisi. 
2.1.4 Tulonhankkimisvähennys 
Tuloverolain 95 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä palkkatulosta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen kaavamaista määrää ehdotetaan korotettavaksi 620 eurosta 750 euroon. Viranpuolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrää on viimeksi tarkistettu vuonna 2004, jolloin se korotettiin 590 eurosta nykyiseen 620 euroon. Jos verovelvollisen todelliset tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvat menot ovat kaavamaista vähennystä suuremmat, vähennetään tulonhankkimisvähennyksenä todellisten kustannusten määrä. 
2.1.5 Valtionverotuksen eläketulovähennys 
Tuloverolain 100 §:ssä säädettyä valtionverotuksen eläketulovähennystä ehdotetaan kasvatettavaksi korottamalla eläketulovähennyksen täyden määrän laskemiseksi käytettävää kerrointa 3,80:stä 3,81:ään ja alentamalla vähennyksen poistumaprosenttia 44 prosentista 38 prosenttiin. Muutoin valtionverotuksen eläketulovähennyksen määrä laskettaisiin samalla tavalla kuin nykyisin. Vuonna 2017 valtionverotuksen eläketulovähennyksen täysi määrä olisi tämän hetken arvion mukaan 11 860 euroa. 
2.1.6 Kunnallisverotuksen eläketulovähennys 
Tuloverolain 101 §:ssä säädettyä kunnallisverotuksen eläketulovähennystä ehdotetaan kasvatettavaksi korottamalla eläketulovähennyksen täyden määrän laskemiseksi käytettävää kerrointa 1,39:stä 1,393:ään ja alentamalla vähennyksen poistumaprosenttia 54 prosentista 51 prosenttiin. Muutoin kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen määrä laskettaisiin samalla tavalla kuin nykyisin. Vuonna 2017 kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen täysi määrä olisi tämän hetken arvion mukaan 9 040 euroa. 
2.1.7 Eläketulon lisävero 
Jotta eläketulon verokevennys ulottuisi kaikille tulotasoille, ehdotetaan eläketulon lisäveron määräytymisperusteita muutettavaksi. Tuloverolain 124 §:n 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläketulon lisäveron tulorajaa korotettaisiin 45 000 eurosta 47 000 euroon ja veroprosenttia alennettaisiin 6 prosentista 5,85 prosenttiin. 
2.2
Kotitalousvähennys
Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman mukaan kotitalousvähennystä parannetaan korvausastetta korottamalla ja sisällyttämällä kotitalousvähennyksen piiriin soveltuvat ikääntyneiden hoitopalvelut. Hallitusohjelman kirjaus ehdotetaan toteutettavaksi siten, että kotitalousvähennyksen vähennysprosentteja korotetaan viidellä prosenttiyksiköllä sekä maksetun työkorvauksen että palkan osalta. 
Tuloverolain 127 b §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että verovelvollinen olisi oikeutettu vähentämään nykyisen 45 prosentin sijasta 50 prosenttia kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta taikka tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetulle yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta. 
Lain 127 b §:ää ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että verovelvollinen saa vähentää kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamastaan palkasta 20 prosenttia nykyisen 15 prosentin sijaan. Työn perusteella maksamansa työnantajan sosiaaliturvamaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun verovelvollinen olisi oikeutettu vähentämään nykyisen mukaisesti täysimääräisesti. 
Hallitusohjelmassa mainitut ikääntyneiden hoitopalvelut oikeuttavat jo voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kotitalousvähennykseen vähennyksen yleisten edellytysten täyttyessä. Yleinen vähennysprosenttien korotus puolestaan kohdistuu osaltaan myös ikääntyneiden hoiva- ja hoitopalveluihin, mutta myös ikäihmisten hankkimaan tavanomaiseen kotitaloustyöhön ja asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöhön. Vähennykseen oikeuttavaan työhön ei esitetä muutoksia, joten nykyiseen tapaan kotitalousvähennykseen oikeuttaisi tavanomainen kotitalous-, hoiva tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. 
2.3
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen haittaraha
Esityksessä ehdotetaan, että työtapaturma- ja ammattitautilain 11 luvun mukainen haittaraha säädettäisiin verovapaaksi vakuutuskorvaukseksi. Asiasta säädettäisiin lisäämällä tuloverolain 80 §:ään uusi 10 kohta. Säännösmuutoksella lainsäädäntö saatettaisiin vastaamaan vallitsevaa verotuskäytäntöä.  
Haittarahaa maksetaan vahingoittuneelle vahinkotapahtuman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta johtuvasta pysyvästä yleisestä haitasta. Kysymys ei siten ole ansionmenetyksen korvaamisesta. Haittarahaa ei ole myöskään saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä. Tuloverolain 80 §:n 6 kohdassa on säädetty verovapaaksi henkilövakuutukseen perustuvat pysyvän työkyvyttömyyden tai vakuutussopimuksessa määritellyn sairauden taikka vamman johdosta saadut muut kertakorvaukset kuin ansionmenetyskorvaukset. Koska haittaraha maksetaan osassa tilanteita kertasuorituksen sijaan jatkuvina suorituksina, selvyyden vuoksi on perusteltua säätää haittaraha erikseen verovapaaksi. 
2.4
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukainen vastaanottoraha ja käyttöraha
Esityksessä ehdotetaan, että kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukainen vastaanottoraha ja käyttöraha säädettäisiin verovapaaksi etuudeksi. Asiasta säädettäisiin lisäämällä tuloverolain 92 §:ään uusi 27 kohta. Säännösmuutoksella lainsäädäntö saatettaisiin vastaamaan vallitsevaa verotuskäytäntöä.  
Vastaanottorahan myöntämisen tarkoitus vastaa yleisen toimeentulotuen tarkoitusta. Kummankin etuuden tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuki on säädetty tuloverolaissa erikseen verovapaaksi sosiaalietuudeksi. Selvyyden vuoksi on perusteltua, että myös kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa tarkoitettu vastaanottoraha ja käyttöraha säädetään tuloverolaissa erikseen verovapaaksi. Kysymyksessä olisi siten luonteeltaan selventävä ja tekninen lisäys tuloverolakiin. 
2.5
Työnantajan entiselle työntekijälleen järjestämä terveydenhuolto
Esityksessä ehdotetaan, että työnantajan entiselle työntekijälleen järjestämästä terveydenhuollosta syntynyt etu säädettäisiin verovapaaksi tuloksi. Työnantaja voisi tarjota työterveyshuollon palveluita entiselle työntekijälleen verovapaasti kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä. Asiasta säädettäisiin lisäämällä tuloverolain 69 §:ään uusi 6 momentti. 
Työmarkkinakeskusjärjestöt allekirjoittivat kilpailukykysopimuksen kesäkuussa 2016. Kilpailukykysopimuksessa esitetään työlainsäädäntöä muutettavaksi siten, että tuotannollisella ja taloudellisilla syillä irtisanotulla työntekijällä olisi oikeus työterveyshuollon palveluihin kuusi kuukautta työntekovelvollisuuden päättymisestä. Muutoksesta on tarkoitus säätää työterveyshuoltolaissa (1383/2001).  
Entisille työntekijöille työsuhteen päättymisen jälkeen tarjotut työterveyshuollon palvelut eivät ole verovapaita tällä hetkellä voimassa olevan tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Työterveyshuoltolakiin on tarkoitus lisätä työnantajalle velvollisuus tarjota työterveyshuollon palveluihin kuuden kuukauden ajan työntekovelvollisuuden päättymisestä. Tällaista etua on perusteltua kohdella verotuksellisesti samalla tavoin kuin työntekijälle annettua vastaavaa etua.  
Säännöksen selvyyden vuoksi kuuden kuukauden määräajan alkamishetkeksi säädettäisiin työsuhteen päättymishetki. Myöskään työsuhteen päättymisen syyllä ei olisi merkitystä työterveyshuoltopalveluiden verovapauden kannalta. Toisin sanoen työnantaja voisi järjestää terveydenhuollon palveluja verovapaasti sekä irtisanotuille että itse irtisanoutuneille työntekijöille kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisen jälkeen. Jos työnantaja vielä kuuden kuukauden kuluttuakin järjestäisi entiselle työntekijälleen terveydenhuoltopalveluja, kysymys olisi veronalaisesta tulosta. 
2.6
Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkeiät
Vuoden 2017 alusta voimaan tulevat eläkelainsäädännön muutokset antavat aiheen tarkistaa vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten sekä työntekijän maksamien kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevia eläkeikää koskevia vaatimuksia.  
Eläkeuudistuksen myötä lykätty vanhuuseläke poistuu työeläkejärjestelmästä, mikä edellyttää 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen tehtyjen yksilöllisten eläkevakuutussopimusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten eläkeiän määrittelyä uudelta pohjalta. Sama koskee kollektiivisia lisäeläkejärjestelyjä, joissa verovelvollinen osallistuu maksujen rahoittamiseen ja on tullut lisäeläkejärjestelyn piiriin 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen. Vuoden 2017 alusta lykättyä vanhuuseläkeikää, joka nyt on 68 vuotta, vastaisi eläkeuudistuksen jälkeen lähinnä vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja, joka olisi 68 vuotta vuonna 1957 tai sitä ennen syntyneillä, 69 vuotta vuosina 1958 – 1961 syntyneillä ja 70 vuotta myöhemmin syntyneillä. 
Mainittujen uusien 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen tehtyjen sopimusten ja kollektiivisten lisäeläkejärjestelyjen osalta tuloverolain 54 d §:n 2 momenttia ja 96 a §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläkeikä olisi sama kuin vakuuttamisvelvollisuuden päättymisikä eläkeuudistuksen voimaan tullessa ja olisi siten henkilön syntymävuodesta riippuen 68, 69 tai 70 vuotta. Eläkeiästä säädettäisiin 54 d §:n 2 momentin 2 kohtaan otettavassa taulukossa, johon 96 a §:n 1 momentissa viitattaisiin. Eläkelainsäädäntöä myöhemmin muutettaessa olisi erikseen arvioitava, antavako muutokset aiheen tarkistaa myös tuloverolaissa säädettyä eläkeikää. 
Ennen 1 päivää tammikuuta 2013 tehtyjen yksilöllisten eläkevakuutussopimusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten osalta tilanne muuttuu eläkeuudistuksen myötä siten, että alin vanhuuseläkeikä nousee 1955 syntyneistä alkaen nykyisestä 63 vuodesta kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohti. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä sopeutettaisiin elinajanodotteen muutokseen. Vanhuuseläkeikää tarkistettaisiin laissa säädetyn laskukaavaan perusteella, jolla vanhuuseläkeikä lasketaan kullekin ikäluokalle. Alinta eläkeikää muutettaisiin enintään kahdella kuukaudella vuodessa. Ikärajat tarkistettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, jolla alin vanhuuseläkeikä vahvistettaisiin sille vuodelle, jonka aikana työntekijä tai yrittäjä täyttää 62 vuotta. Muutokset merkitsevät, että 1965 ja sen jälkeen syntyneet saavat varmuuden omasta vanhuuseläkeiästään vasta lähestyessään 62 ikävuottaan. 
Näiden vanhojen sopimusten osalta on ongelmallista, että eläkesäästäjät eivät voi tietää, mistä ajankohdasta lähtien voivat alkaa nostaa vapaaehtoista lisäeläkettä. Vuoden 2010 veromuutosten yhteydessä ei luonnollisesti voitu ennakoida eläkeikää koskevien säännösten muuttumista siten, että nuorempien sukupolvien eläkeikä tulee myöhemmin riippumaan elinajanodotteen kehittymisestä, eikä siten ole ennakoitavissa. Yksityisoikeudellisissa sopimussuhteissa mainitunkaltainen epävarmuus on pulmallista, ja liukuva eläkeikä on varsin suuri haaste henkivakuutusyhtiöiden tietojärjestelmien samoin kuin asiakasviestinnän kannalta. 
Mainittujen epäkohtien poistamiseksi ehdotetaan, että myös vanhojen sopimusten osalta tuloverolain 54 d §:ssä määritettäisiin eläkeiät ja nykyinen lakiviittaus työntekijäin eläkelakiin poistettaisiin. Eläkeiät määritettäisiin nykyisen elinajanodotteen pohjalta täysin ikävuosin. Selkeyden vuoksi eläkeikä määräytyisi täysin ikävuosin myös vuosina 1955 – 1961 syntyneillä, eikä siten muuttuisi 3 kuukauden välein ikäluokasta toiseen, kuten työntekijäin eläkelain mukainen vanhuuseläkeikä. Ikärajat on määritetty sosiaali- ja terveysministeriössä huhtikuussa 2016. 
Eläkeuudistus ei anna aihetta tarkistaa kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevaa eläkeikää tilanteissa, joissa verovelvollinen on tullut työnantajan järjestämän lisäeläketurvan piiriin ennen 1 päivää tammikuuta 2013. Lain 792/2012 voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan tällöin sovelletaan lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä. 
3
Esityksen vaikutukset
3.1
Taloudelliset vaikutukset
Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä noin 772 miljoonalla eurolla. Valtion verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 391 miljoonalla eurolla. Kuntien verotulojen arvioidaan vähenevän noin 355 miljoonalla eurolla. Seurakuntien verotulojen arvioidaan vähenevän noin 18 miljoonalla eurolla ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton noin 8 miljoonalla eurolla. 
3.1.1 Ansiotulojen verotus 
Ansiotuloveroperusteiden inflaatiotarkistuksen arvioidaan vähentävän ansiotuloveroja noin 178 miljoonalla eurolla. Kilpailukykysopimukseen liittyvän työn verokevennyksen arvioidaan vähentävän ansiotuloveroja noin 423 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan työn verotus kevenee kilpailukykysopimuksen sekä hallituksen verokevennyksen johdosta yhteensä 515 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Kilpailukykysopimukseen liittyvän eläketulon verokevennyksen arvioidaan vähentävän ansiotuloveroja noin 137 miljoonalla eurolla. Sekä indeksitarkistuksen että kilpailukykysopimukseen liittyvien verokevennysten yhteydessä muutetaan useita eri vähennyksiä sekä valtion tuloveroasteikkoa. Valtion tuloveroasteikon sekä eri vähennysten muutosten vaikutukset on eritelty seuraavassa.  
Valtion ansiotuloveroasteikkoon ehdotettavien muutosten arvioidaan vähentävän verotuottoja vuositasolla yhteensä noin 154 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 117 miljoonaa euroa, kuntien osuus 35 miljoonaa euroa ja seurakuntien osuus 2 miljoonaa euroa. 
Tulonhankkimisvähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuottoja noin 111 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 31 miljoonaa euroa, kuntien 75 miljoonaa euroa, seurakuntien 4 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 1 miljoona euroa. 
Työtulovähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuottoja noin 319 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 166 miljoonaa euroa, kuntien 145 miljoonaa euroa, seurakuntien 7 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 1 miljoona euroa. 
Perusvähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuottoja noin 18 miljoonalla eurolla, josta kuntien osuus on 16 miljoonaa euroa, seurakuntien 1 miljoona euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus noin 1 miljoona euroa.  
Valtionverotuksen eläketulovähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuottoja noin 57 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 50 miljoonaa euroa, kuntien 6 miljoonaa euroa, seurakuntien 0,5 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus noin 0,5 miljoonaa euroa.  
Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuottoja noin 72 miljoonalla eurolla, josta kuntien osuus on 65 miljoonaa euroa, seurakuntien 3 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus noin 4 miljoonaa euroa.  
Eläketulon lisäveron alentamisen arvioidaan vähentävän valtion verotuottoja noin 8 miljoonalla eurolla.  
Taulukkoon 1 on koottu tuloveroperusteisiin tässä esityksessä valtion progressiiviseen tuloveroasteikkoon, tulonhankkimisvähennykseen, työtulovähennykseen ja perusvähennykseen tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset eri tulotasoilla olevien, alle 53-vuotiaiden lapsettomien palkansaajien veroasteisiin. Taulukon luvuissa on mukana valtion tulovero, keskimääräinen kunnallisvero, yleisradiovero, keskimääräinen kirkollisvero, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu sekä työntekijän työeläkevakuutusmaksu ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu. Laskelmassa on käytetty vuoden 2016 keskimääräisiä kunnallis- ja kirkollisveroprosentteja sekä palkansaajamaksuja. Kun tässä esityksessä ehdotettujen muutosten lisäksi otetaan huomioon kilpailukykysopimuksessa sovitut vakuutettujen maksumuutokset, tuloveroa maksavien palkansaajien veroaste kevenee keskimäärin noin 0,6 prosenttiyksikköä. 
Palkkatulo, €/v. 
Vuoden 2016 perusteet 
Vuodelle 2017 ehdotetut perusteet 
Veroasteen muutos, %-yks 
Veron muutos, €/v. 
5 000 
7,67 
7,67 
10 000 
7,67 
7,67 
20 000 
17,77 
16,61 
-1,16 
-232 
30 000 
25,22 
24,28 
-0,94 
-282 
40 000 
30,57 
29,87 
-0,7 
-280 
50 000 
34,27 
33,68 
-0,59 
-295 
60 000 
37,04 
36,55 
-0,49 
-294 
70 000 
39,01 
38,6 
-0,41 
-287 
80 000 
40,61 
40,15 
-0,46 
-368 
90 000 
42,81 
42,37 
-0,44 
-396 
100 000 
44,5 
44,09 
-0,41 
-410 
110 000 
45,84 
45,45 
-0,39 
-429 
120 000 
46,96 
46,59 
-0,37 
-444 
Taulukkoon 2 on koottu tuloveroperusteisiin tässä esityksessä valtion progressiiviseen tuloveroasteikkoon, eläketulon lisäveroon, valtionverotuksen eläketulovähennykseen, kunnallisvarotuksen eläketulovähennykseen ja perusvähennykseen tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset eri tulotasoilla olevien, eläketuloa saavien veroasteisiin. Taulukon luvuissa on mukana valtion tulovero, keskimääräinen kunnallisvero, yleisradiovero, keskimääräinen kirkollisvero ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu. Laskelmassa on käytetty vuoden 2016 keskimääräisiä kunnallis- ja kirkollisveroprosentteja. 
Eläketulo, €/v. 
Vuoden 2016 perusteet 
Vuodelle 2017 ehdotetut perusteet 
Veroasteen muutos, %-yks 
Veron muutos, €/v. 
5 000 
10 000 
20 000 
19,15 
18,62 
-0,53 
-106 
30 000 
25,41 
24,9 
-0,51 
-153 
40 000 
31,05 
30,23 
-0,82 
-328 
50 000 
34,24 
33,82 
-0,42 
-210 
60 000 
36,91 
36,54 
-0,37 
-222 
70 000 
38,82 
38,48 
-0,34 
-238 
80 000 
41,24 
40,8 
-0,44 
-352 
90 000 
43,38 
42,94 
-0,44 
-396 
100 000 
45,09 
44,66 
-0,43 
-430 
110 000 
46,5 
46,07 
-0,43 
-473 
120 000 
47,66 
47,24 
-0,42 
-504 
3.1.2 Kotitalousvähennys 
Kotitalousvähennyksen kasvattamisen arvioidaan vähentävän verotuloja noin 33 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 19 miljoonaa euroa, kuntien osuus 13 miljoonaa euroa seurakuntien 0,5 miljoona euroa ja Kansaneläkelaitoksen 0,5 miljoonaa euroa.  
3.1.3 Muut ehdotetut muutokset 
Työtapaturma- ja ammattitautilain 11 luvun mukainen haittaraha on katsottu verotuskäytännössä verovapaaksi vakuutuskorvaukseksi jo ennen ehdotettua muutosta. Muutosehdotuksella ei siten ole vaikutusta verotuottoihin. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa tarkoitettu vastaanottoraha ja käyttöraha on katsottu verotuskäytännössä verovapaiksi etuuksiksi jo ennen ehdotettua muutosta. Muutosehdotuksella ei siten ole vaikutusta verotuottoihin. 
Entisille työntekijöille työsuhteen päättymisen jälkeen tarjotut työterveyshuollon palvelut eivät ole verovapaita tällä hetkellä voimassa olevan tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Koska työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työterveyshuollon palveluita työsuhteen päättymisen jälkeen, voidaan arvioida, että työnantajat eivät tällä hetkellä juurikaan tarjoa kyseisiä palveluita entisille työntekijöilleen. Näin ollen ehdotetulla verovapaudella ei ole mainittavia vaikutuksia verotuottoihin.  
Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkeikiin ehdotetulla muutoksella ei arvioida olevan mainittavia vaikutuksia verokertymään tai eläkkeellesiirtymisikään. 
3.1.4. Verotuottomuutoksen kompensaatio 
Hallitusohjelman mukaisesti kunnille aiheutuva verotulomuutos kompensoidaan nettomääräisesti. Tässä esityksessä ehdotetut muutokset vähentävät verotuloja yhteensä 355 miljoonaa euroa. Verotulomuutos kompensoidaan valtionosuusjärjestelmän kautta. Kompensaatiosta on tarkoitus antaa erillinen esitys. 
3.2
Hallinnolliset vaikutukset
Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkeikiin ehdotettu muutos helpottaa henkivakuutusyhtiöiden ja näiden asiakkaiden asemaa, koska se poistaa eläkeiän epävarmuudesta aiheutuvaa haittaa. Toimenpide keventäisi hallinnollista taakkaa ja olisi norminpurkutavoitteiden mukaista. 
3.3
Tulonjakovaikutukset
Tuloverotuksen veroperusteisiin ehdotetuilla muutoksilla on vaikutusta henkilöiden väliseen tulonjakoon. Tuloerojen muutosta mitataan Gini-kertoimen avulla. Gini-kerroin on kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautumista kuvaava indikaattori, joka voi saada arvot 0 ja 100 välillä. Mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä suuremmat tuloerot ovat. Suomessa tuloerot ovat esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna pienet, mutta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun alun tasosta merkittävästi. Tuorein tuloerojen tarkastelu, jonka tilastokeskus on tehnyt tulonjaon kokonaistilaston tiedoista, on vuodelta 2014. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 27,0, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin.  
Valtiovarainministeriön vero-osasto on tehnyt eritellyn staattisen laskelman tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten vaikutuksista tuloeroihin.  
Tarkasteluun sisältyivät progressiivisen tuloveroasteikon muutokset, tulonhankkimisvähennyksen korottaminen, eläketulon lisäveron alentaminen, perusvähennyksen korottaminen, työtulovähennyksen korottamien, valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen eläketulovähennysten korottaminen sekä kotitalousvähennyksen kasvattaminen. Tuloeroja pienentäviä toimenpiteitä ovat lähinnä eläketuloon kohdistuvat veronkevennykset. Valtion ansiotuloveroasteikon indeksitarkistus sekä työn verokevennys kasvattavat tuloeroja hieman.  
Alla olevaan kuvioon on koottu edellä mainittujen tuloveroperusteisiin tässä esityksessä tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset tulodesiileittäin. Kuviosta käy ilmi, että verotus kevenee kaikissa tulodesiileissä hieman. Vaikutus on euromääräisesti suurin tulodesiileissä 6—10, eli keski- ja suurituloisilla kotitalouksilla. Vaikutus on suhteellisesti suurin tulodesiileissä 5—9. Kuviossa esitetyt muutokset on laskettu OECD:n modifioidun ekvivalenssi-asteikon mukaisilla kotitalouskohtaisilla ekvivalenteilla tuloilla. 
Tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten yhteisvaikutus tulonjakoon Gini-kertoimella mitattuna on 0,00 prosenttiyksikköä, eli toimenpiteet eivät muuta tulonjakoa. 
3.4
Työllisyysvaikutukset
Esityksessä työn verotukseen ehdotettujen muutosten arvioidaan alentavan ns. työllistymisveroastetta. Työllistymisveroasteen muutokset heijastuvat työllisyyteen, jos työlliset ja työttömät reagoivat niihin. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan arvioida, että käyttäytymismuutoksen suuruutta kuvaava työllistymisjousto on suhteellisen pieni, vaikkakin täsmällistä arviota sen suuruudesta on vaikeaa antaa. Tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten yhteisvaikutuksen voidaan arvioida lisäävän työllisten määrää hieman. 
Esitettyjen muutosten vaikutusta työllisyyteen voidaan laskennallisesti arvioida estimoimalla muutosten vaikutusta työllistymisveroasteeseen, sekä hyödyntämällä tutkimuskirjallisuudesta saatavia työllistymisjoustoestimaatteja. Karkean arvion mukaan tässä esityksessä ehdotettujen muutosten voidaan arvioida lisäävän työllisten lukumäärää noin 0,3 prosentilla. Tämä arvio kuvaa laskennallista vaikutusta työllisten lukumäärään pitkällä aikavälillä. Arvio on riippuvainen taustaoletusten valinnasta. 
4
Asian valmistelu
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Esitys on käsitelty kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa.  
5
Riippuvuus muista esityksistä
Esitys liittyy valtion vuoden 2017 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 
Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan kilpailukykysopimukseen liittyvää hallituksen esitystä, joka sisältää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluvan työterveyshuoltolain (1383/2001) muutoksen. Sen mukaan työnantajan on tietyissä tilanteissa järjestettävä työterveyshuollon palveluita irtisanotulle työntekijälleen kuuden kuukauden ajan työntekovelvoitteen päättymisestä. Esitys liittyy tässä esityksessä ehdotetun tuloverolain 69 §:n muutokseen. 
6
Voimaantulo
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2017 alusta.  
Tuloverolain muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa. 
Kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuutta koskevaa 96 a §:n 1 momenttia sovellettaisiin, jos verovelvollinen on tullut lisäeläketurvan piiriin 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen. Muutoin sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä laissa 792/2012 säädetyn voimaantulosäännöksen 3 momentin nojalla. 
Lain 54 d §:n muutokset koskevat yksilöllisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksujen vähennyskelpoisuutta 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen. Näillä muutoksilla ei ole vaikutusta verovelvollisen oikeuteen saada eläkettä aiemmasta eläkeiästä silloin ja siltä osin, kun verovelvolliselle on kertynyt eläkesäästöä maksuista myös ajalta, jolloin vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevat eläkeiät ovat olleet alemmat. Eläkeikä, josta lähtien säästäjällä on oikeus saada eläkettä, määräytyy kyseisen eläkesäästön kerryttämisajankohtana voimassa olleen ikärajan perusteella. 
7
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Verotuksen ensisijaisena tavoitteena on julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen. Verotuksella voidaan myös pyrkiä tasaamaan kansalaisten keskinäisiä tuloeroja. Tämän niin sanotun jakopoliittisen tavoitteen ajatuksena on, että veronmaksun jälkeen jäävä nettotulo jakautuisi kansalaisten kesken tasaisemmin kuin ennen veroja saatu bruttotulo. Tavoitteeseen pyritään ennen muuta tuloverotuksen progression avulla. Lisäksi verotuksella voidaan pyrkiä myös ohjaamaan talouden eri toimijoiden käyttäytymistä. 
Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tätä yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta täsmentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, joka koskee erilaista kohtelua henkilöön perustuvan syyn perusteella. Säännöksen mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolain 124 §:n 4 momenttiin sisältyviä eläketulon lisäveron määräytymisperusteita. Kyseisen lainkohdan mukaan luonnollisen henkilön on suoritettava eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 45 000 euroa. Jotta eläketulon verotukseen ehdotettava veronkevennys ulottuisi kaikille tulotasoille, ehdotetaan tuloverolain 124 §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että eläketulon lisäveron tulorajaa korotettaisiin 45 000 eurosta 47 000 euroon ja veroprosenttia alennettaisiin 6 prosentista 5,85 prosenttiin.  
Eläketulon lisävero tuli voimaan vuoden 2013 alusta, ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitetussa verotuksessa. Lisäveron tarkoituksena on kerätä verotuloja niiltä, joiden veronmaksukyky on korkealla tasolla. Lisäksi tavoitteena on kaventaa eläketulon ja palkkatulon veroasteiden välistä eroa sekä parantaa ikääntyneiden kannustimia työelämässä jatkamiseen. 
Arvioitaessa eläketulon lisäveroa koskevaa sääntelyä edellä mainittujen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta koskevien säännösten valossa tulee arvioinnissa huomioida ansiotuloverojärjestelmä kokonaisuutena. Suomen ansiotuloverojärjestelmässä erilaisia ansiotuloja verotetaan eri tavalla. Palkkatulon ja eläketulon verotus poikkeavat eläketulon lisäveron lisäksi sen vuoksi, että niistä tehdään verotuksessa erilaiset vähennykset. Eläketulosta tehdään tuloverolain 100 ja 101 §:n mukaisesti valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen eläketulovähennykset, joita ei saa muista tuloista. Palkkatulosta tehdään tuloverolain 95 §:ssä säädetty tulonhankkimisvähennys, 125 §:ssä säädetty työtulovähennys ja 105 a §:ssä säädetty kunnallisverotuksen ansiotulovähennys, joita ei puolestaan saa eläketulosta. Sosiaalietuuksien verotuksessa mainittuja vähennyksiä ei myönnetä. 
Palkkatulon ja samansuuruisen eläketulon veroaste eriytyivät erityisesti 1990-luvun puolivälistä alkaen, kun veronkevennykset kohdistettiin työllisyyden parantamiseksi pääasiassa työn verotukseen. Vuonna 2016 eläketulon veroaste on palkkatulon veroastetta alempi tulovälillä 0—17 800 euroa vuodessa. Tulovälillä noin 18 000—27 800 euroa vuodessa eläketulon veroaste on palkkatulon veroastetta korkeampi, enintään 0,4 prosenttiyksikköä. Tulovälillä noin 28 000—117 800 euroa vuodessa eläketulon veroaste on palkkatulon veroastetta alempi, enintään 1,05 prosenttiyksikköä. Tulojen ylittäessä noin 118 000 euroa vuodessa eläketulon veroaste on palkkatulon veroastetta korkeampi, kun verrataan eläketulon veroastetta 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroasteeseen. Vertailussa käytetään keskimääräistä kunnallisveroprosenttia ja huomioidaan 53 vuotta täyttäneen palkansaajan palkansaajamaksut. Lakisääteiset palkansaajamaksut pääsääntöisesti sisällytetään veroasteeseen myös tuloverotuksen kansainvälisessä vertailussa. Lakisääteisinä veronluonteisina maksuina ne vähentävät verovelvolliselle verojen ja maksujen jälkeen jäävää tuloa, joten on johdonmukaista huomioida ne myös veroastevertailussa. 
Erilaisia ansiotuloja ei siis veroteta samalla tavalla myöskään ilman eläketulon lisäveroa. Eläketulovähennysten vuoksi pienituloisten eläkeläisten verotus on olennaisesti palkkatulojen verotusta kevyempää. Näin on ollut vuoden 1983 kansaneläkeuudistuksesta alkaen, jolloin veronalaiseksi säädetyn täyden kansaneläkkeen suuruisen eläketulon verottomuus turvattiin eläketulovähennyksillä. Sosiaalietuuksien veronalaiseksi säätämisen yhteydessä on aikoinaan valittu toinen ratkaisumalli. Sosiaalietuuksiin ei kohdistu erityistä vähennystä, vaan veronalaiseksi säätämisen yhteydessä sosiaalietuuksien tasoa korotettiin siten, etteivät sosiaalietuuksien nettomääräiset tasot laskeneet. Työtulosta myönnettävien työtulovähennyksen ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen tavoitteena puolestaan on työllisyyden ja työn tarjonnan edistäminen parantamalla työnteon kannustavuutta. 
Erilaisten ansiotulojen erilainen verotus ei perustu tulonsaajan ikään, sukupuoleen tai muuhun tulonsaajan henkilöön liittyvään ominaisuuteen. Kyse on luonteeltaan erilaisista tuloista, minkä johdosta niitä myös verotetaan eri tavalla. Verotuksen tavoitteet ja tarkoitus huomioiden verojärjestelmässä tuleekin voida verottaa erityyppisiä ansiotuloja eri tavalla ja eri tulojen veroaste voi erota toisistaan ilman, että kyse olisi kansalaisten asettamisesta eriarvoiseen asemaan perustuslaissa tarkoitetulla tavalla. Samanlajisia ansiotuloja verotetaan samalla tavalla riippumatta tulon saajan henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Myös eläketulon lisäveroa maksetaan kaikkien eläketulojen perusteella, eikä pelkästään esimerkiksi vanhuuseläkkeen perusteella. Säännöksen soveltaminen perustuu siihen, minkä tyyppisestä ansiotulosta on kyse, eikä eläketulon saajan henkilöön liittyvillä ominaisuuksilla ole merkitystä säännöksen soveltumiseen. 
Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että eläketulon lisäveroa koskeva sääntely ei ole ristiriidassa perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, joten laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset: 
Lakiehdotukset
1. 
Vuoden 2017 tuloveroasteikkolaki 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 
1 § 
Vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa määrätään tuloverolain (1535/1992) perusteella valtiolle ansiotulosta suoritettava tulovero progressiivisen tuloveroasteikon mukaan seuraavasti: 
Verotettava 
ansiotulo, 
euroa 
Vero alarajan 
kohdalla, 
euroa 
Vero alarajan ylittävästä 
tulon osasta, 
16 900—25 300 
8,00 
6,25 
25 300—41 200 
533,00 
17,50 
41 200—73 100 
3 315,50 
21,50 
73 100— 
10 174,00 
31,50 
2 § 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 
2. 
Laki 
tuloverolain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan tuloverolain (1535/1992) 54 d §:n 2 momentti, 80 §:n 9 kohta, 92 §:n 26 kohta, 95 §:n 1 momentin 1 kohta, 96 a §:n 1 momentti, 100 §:n 2 ja 3 momentti, 101 §:n 2 momentti, 106 §, 124 §:n 4 momentti, 125 §:n 2 momentti ja 127 b §, 
sellaisina kuin ne ovat, 54 d §:n 2 momentti ja 96 a §:n 1 momentti laissa 792/2012, 80 §:n 9 kohta laissa 366/2009, 92 §:n 26 kohta laissa 1246/2013, 95 §:n 1 momentin 1 kohta laissa 1065/2003, 100 §:n 2 ja 3 momentti laissa 1410/2010, 101 §:n 2 momentti laissa 1086/2014, 106 § ja 125 §:n 2 momentti laissa 1546/2015 sekä 124 §:n 4 momentti ja 127 b § laissa 785/2012, sekä 
lisätään 69 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1086/2000, 561/2004 ja 946/2008, uusi 6 momentti, 80 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1389/1995, 896/2001, 337/2007, 366/2009 ja 1235/2013 uusi 10 kohta ja 92 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1360/2002, 1273/2004, 528/2005, 770/2005, 1128/2005, 946/2008, 929/2012 ja 1246/2013, uusi 27 kohta seuraavasti: 
54 d § 
Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksut 
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että sopimuksen mukaan: 
1) vakuutusta ei voida takaisinostaa eikä säästömäärää nostaa 2 kohdassa mainittua ajankohtaa aiemmin muilla vakuutetun tai pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaan varoihin oikeutetun olosuhteisiin liittyvillä perusteilla kuin näiden vähintään vuoden kestäneen työttömyyden tai pysyvän työkyvyttömyyden tai osatyökyvyttömyyden, puolison kuoleman tai avioeron perusteella; ja 
2) vanhuuseläkettä aletaan maksaa vakuutetulle tai pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvia suorituksia varoihin oikeutetulle aikaisintaan hänen saavutettuaan syntymävuotensa ja sopimuksen tekoajan perusteella alla olevan taulukon mukaan määräytyvän iän; 
 
a) sopimus on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 2013 
syntymävuosi 
eläkeikä, vuotta 
1957 tai aiemmin 
1958—1961 
1962—1972 
1973—1984 
1985—1997 
1998 tai myöhemmin 
63 
64 
65 
66 
67 
68 
b) sopimus on tehty 1 päivänä tammikuuta 2013  
tai sen jälkeen 
syntymävuosi 
eläkeikä, vuotta 
1957 tai aiemmin 
1958—1961 
1962 tai myöhemmin 
68 
69 
70 
69 § 
Tavanomainen henkilökuntaetu 
Veronalaista tuloa ei synny, jos työnantaja tarjoaa entiselle työntekijälleen edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua etua kuuden kuukauden aikana työsuhteen päättymisen jälkeen. 
80 § 
Verovapaat vakuutus- ja vahingonkorvaukset 
Veronalaisia korvauksia eivät ole: 
9) oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa (362/2009) tarkoitettu hyvitys ja kulujen korvaus eikä kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen valvontaelimen Suomen valtion maksettavaksi määräämä hyvitys ja kulujen korvaus, ellei hyvitys tai korvaus ole tullut veronalaisen tulon sijaan; 
10) työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 11 luvussa tarkoitettu haittaraha. 
92 § 
Verovapaat sosiaalietuudet 
Veronalaista tuloa eivät ole: 
26) Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) mukainen upseerin virkaan vaadittavaa tutkintoa ja sotilasammatillisia opintoja suorittavan opiskelijan sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) mukainen rajavartijan peruskurssia suorittavan opiskelijan saama maksuton ylläpito, päiväraha, matkustamiskustannusten korvaus sekä muu vastaava opintososiaalinen etuus sekä vaativien palveluolosuhteiden perusteella maksettava korvaus; 
27) kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) mukainen vastaanottoraha ja käyttöraha. 
95 § 
Tulonhankkimisvähennys 
Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan: 
1) tulonhankkimisvähennyksenä 750 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän; 
96 a § 
Kollektiivisen lisäeläketurvan maksut 
Verovelvollisella on oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan eläkesäätiössä, eläkekassassa tai vakuutusyhtiössä kollektiivisesti järjestetystä lisäeläketurvasta suorittamiansa maksuja 5 prosenttia eläketurvan järjestäneen työnantajan verovelvolliselle verovuonna maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa vuodessa. Maksut eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niiden määrä ylittää työnantajan lisäeläketurvasta maksaman määrän. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että eläkettä aletaan vanhuuseläkkeenä maksaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 54 d §:n 2 momentin 2 kohdan b-alakohdassa säädetyn iän.  
100 § 
Valtionverotuksen eläketulovähennys 
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 3,81 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. 
Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, eläketulovähennystä pienennetään 38 prosentilla määrästä, jolla puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän. 
101 § 
Kunnallisverotuksen eläketulovähennys 
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,393 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 51 prosentilla ylimenevän osan määrästä. 
106 § 
Kunnallisverotuksen perusvähennys 
Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 3 060 euron määrää suurempi, on siitä vähennettävä tämän tulon määrä. Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 18 prosentilla yli menevän tulon määrästä. 
124 § 
Veron määräytyminen 
Luonnollisen henkilön on suoritettava eläketulon lisäveroa 5,85 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 47 000 euroa. Eläketulon lisäveroon sovelletaan, mitä ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta tässä tai muussa laissa säädetään. 
125 § 
Työtulovähennys 
Vähennys on 12 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 420 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 33 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 1,51 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. 
127 b § 
Kotitalousvähennyksen peruste 
Verovelvollinen saa vähentää: 
1) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamansa työnantajan sosiaaliturvamaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun sekä lisäksi 20 prosenttia maksamastaan palkasta; 
2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 50 prosenttia; vastaava vähennys voidaan tehdä myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tehdystä työstä maksetusta työkorvauksesta, jos verovelvollinen osoittaa, ettei suorituksen saajalla ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä; 
3) tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tämän lain 22 §:ssä tarkoitetulle yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta 50 prosenttia. 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .  
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa. 
Lain 96 a §:ää sovelletaan, jos verovelvollinen on tullut työnantajan järjestämän lisäeläketurvan piiriin 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen. 
Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2016  
Pääministeri
Juha
Sipilä
Valtiovarainministeri
Petteri
Orpo
Viimeksi julkaistu 15.9.2016 16:10