1
Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
Sopimuksen johdannossa todetaan, että Suomen tasavallan hallitus ja Venäjän federaation hallitus nojautuvat tasavertaisen kumppanuuden ja keskinäisen kunnioituksen periaatteisiin ja tunnustavat osapuolten välillä pitkään jatkuneen rautatieliikennettä koskevan yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkityksen ja haluavat jatkaa sen kehittämistä sekä rautatieliikenteen turvallisuuden säilyttämistä korkealla tasolla. Osapuolet ovat tehneet sopimuksen ottaen huomioon rautateiden matkustaja- ja tavaraliikenteen tarpeet ja erityispiirteet.
I luku. Yleiset määräykset
1 artikla. Sopimuksen kohde ja soveltamisala. Sopimuksella säännellään Suomen ja Venäjän välistä suoraa kansainvälistä rautatieliikennettä koskevista asioista sekä sanotussa liikenteessä käytettävän kuljetussopimuksen yhtenäisistä oikeusnormeista. Suoralla rautatieliikenteellä tarkoitetaan sitä, että Suomen ja Venäjän välisessä rautatieliikenteessä liikennöidään ilman matkustajien junanvaihtoa tai ilman tavaroiden siirtokuormausta rautatieraja-asemalla.
Artiklan 3 kohdassa rajataan sopimuksen soveltamisalasta kuljetukset, joiden määräasemia ovat kohdassa mainitut Kaliningradin rautatien asemat junalauttaliikennettä lukuun ottamatta ja Venäjän rautateiden Kazakstanin tasavallassa sijaitsevat asemat. sekä kuljetukset sanotuilta asemilta Suomeen. Kauttakulkukuljetuksia ei ole kuitenkaan tarkoitus rajata sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on otettu huomioon artiklan 4 kohdassa, jonka mukaan sopimus ei rajoita muiden sellaisten kansainvälisten sopimusten nojalla harjoitettavia kauttakuljetuksia Suomen tasavallan tai Venäjän federaation kautta, jonka osapuolena toinen niistä on. Tällaisia kansainvälisiä sopimuksia voisivat olla edellä mainitut COTIF-yleissopimus ja SMGS-sopimus.
2 artikla. Käsitteet. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet.
Matkustajan mukana olevalla ajoneuvolla tarkoitetaan kuljetettavaksi otettua ajoneuvoa, joka voi olla henkilöauto ja siihen kytketty perävaunu, mopo tai moottoripyörä. Ajoneuvon tulee olla rekisteröity matkustajan asuinmaassa ja hänen on käytettävä sitä tiellä liikkumiseen. Ajoneuvon on oltava mitoiltaan sellainen, että se on mahdollista kuljettaa erikoisvaunussa siinä matkustajajunassa, jossa matkustaja itse matkustaa.
Intermodaaliyksiköllä tarkoitetaan autojen ja ajoneuvoyhdistelmien lisäksi kontteja ja muita määritelmässä yksilöityjä kuljetusvälineitä, joita käytetään tavaroiden kuljetukseen kahdella tai useammalla kuljetusmuodolla.
Kolmannella valtiolla tarkoitetaan muuta kuin sopimuksen osapuolena olevaa valtiota.
Kuljetusmaksuilla tarkoitetaan kuljetusyhtiöiden tavaroiden ja matkatavaroiden sekä henkilöiden kuljetuksesta perimiä maksuja mukaan lukien määritelmässä mainitut muut maksut, lisämaksut ja tavaran ja matkatavaran sekä henkilöiden kuljetuksesta perittävät muut maksut. Tavaran ja matkatavaran kuljetuksesta syntyneiden maksujen tulee olla syntyneitä siitä hetkestä, jolloin tavarat on otettu kuljetettaviksi siihen saakka, kunnes ne luovutetaan niiden saamiseen oikeutetulle henkilölle.
Kuljetuksella suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä tarkoitetaan matkustajien ja heidän mukanaan kuljettamien käsimatkatavaroiden, matkatavaroiden sekä tavaroiden kuljetusta rautateitse sopimuksen osapuolina olevien valtioiden alueella sijaitsevien rautatieasemien välillä koko kuljetusreittiä varten tehdyllä yhtenäisellä asiakirjalla.
Kuljetusyhtiöllä tarkoitetaan kaikkia oikeushenkilöinä tai yksityisinä elinkeinonharjoittajina toimivia kuljetusyhtiöitä, jotka osallistuvat sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti matkustajien, käsimatkatavaroiden ja matkatavaroiden tai tavaroiden kuljetukseen suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä kyseessä olevan sopimuksen ehtojen mukaisesti ja jotka ovat sitoutuneet kuljetussopimuksen mukaisesti kuljettamaan matkustajan ja matkatavarat tai lähettäjän kuljetusyhtiölle lähetyspaikalta määräpaikalle kuljettamista varten luovuttamat tavarat sekä luovuttamaan tavarat niiden saamiseen oikeutetulle vastaanottajalle.
Käsimatkatavaroilla tarkoitetaan matkustajan mukanaan matkustajavaunussa kuljettamia tavaroita. Painorajoituksia käsimatkatavaroille ei määrättäisi, mutta niiden olisi oltava kooltaan sellaisia, että matkustaja voi vaikeuksitta kuljettaa ne mukanaan ja että ne voidaan sijoittaa vaunussa niille varattuihin paikkoihin.
Liikkuvalla kalustolla tarkoitetaan veturia, moottorijunaa ja kaikentyyppisiä vaunuja, jotka on tarkoitettu matkustajien, matkatavaroiden ja tavaroiden kuljetukseen. Lisäksi liikkuvalla kalustolla tarkoitetaan muuta rautatieliikenteen kalustoa, jota käytetään ratainfrastruktuurin kunnossapito- ja korjaustehtäviin tai muuhun rautatiekuljetusten turvaamiseen.
Liikuntarajoitteisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut fyysisen vamman, kehitysvamman tai jonkin muun vamman tai iän vuoksi. Fyysinen vamma voi aiheutua pysyvästä tai väliaikaisesta sensorisesta tai motorisesta vammasta. Lisäksi edellytetään, että vammaisen henkilön junassa matkustaminen vaatii junan henkilökunnalta asianmukaista huomiota ja matkustajille tarjottavien palvelujen mukauttamista vammaisen henkilön erityisiä tarpeita varten. Määritelmä vastaa rautatievastuuasetuksen 3 artiklan 15 kohdan määritelmää vammaisesta ja liikuntarajoitteisesta henkilöstä.
Lähettäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on jättänyt tavarat kuljetettaviksi ja joka on merkitty rahtikirjaan tavaroiden lähettäjäksi.
Lähetyksellä tarkoitetaan tavaroita tai tavaraerää, joka on otettu kuljetettavaksi yhdellä rahtikirjalla.
Matkatavaralla tarkoitetaan matkustajan tavaroita, jotka kuljetusyhtiö on ottanut kuljetettaviksi matkustajajunan matkatavaravaunuun matkalipussa mainitulle määrärauta- tieasemalle saakka. Matkatavarat eroavat käsimatkatavaroista siten, että niitä ei kuljeteta samassa vaunussa kuin matkustaja. Nykyisin Suomen ja Venäjän välisessä henkilö- liikenteessä ei kuljeteta matkatavaroita, koska niitä varten ei junissa ole matkatavaravaunuja.
Matkustajalla tarkoitetaan junassa matkustavaa luonnollista henkilöä, jolla on matkaa varten voimassa oleva matkalippu.
Rautatieinfrastruktuurilla tarkoitetaan raiteet, rautatieasemat sekä muut rakennelmat ja laitteet käsittävää teknistä kokonaisuutta. Rautatieinfrastruktuuriin kuuluvilla laitteilla turvataan rautatieinfrastruktuurin toiminta.
Rautatieinfrastruktuurin haltijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka vastaa rautatieinfrastruktuurin ylläpidosta ja kehittämisestä ja tarjoaa kuljetusyhtiölle sen käyttöön liittyviä palveluja. Määritelmä vastaa sisällöllisesti rautatiemarkkinadirektiivissä, rautatieturvallisuusdirektiivissä ja yhteentoimivuusdirektiivissä säädettyä määritelmää rataverkon haltijasta. Suomessa sopimuksessa tarkoitettu rautatieinfrastruktuurin haltija on valtion rataverkosta vastaava Liikennevirasto.
Rautatieraja-asemalla tarkoitetaan sitä rautatieasemaa, jonka kautta ihmiset, ajoneuvot, rahti, tavarat ja eläimet kuljetetaan rautateitse valtionrajan yli sen osapuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella tällainen asema sijaitsee. Suomessa sopimuksessa tarkoitettuja rautatieraja-asemia on nykyisin neljä (Vainikkala, Imatrankoski, Niirala ja Vartius).
Sineteillä ja lukkosinettilaitteilla tarkoitetaan yhdeksi rakenteeksi yhdistettyä valvontaelementtiä mukaan lukien sähköiset elementit, jonka kokonaisuutta rikkomatta ei pääse käsiksi kuljetettaviin tavaroihin.
Sovellettavaksi tulevalla lainsäädännöllä tarkoitetaan niiden säädösten kokonaisuutta, jotka ovat voimassa osapuolena olevassa valtiossa. Suomessa sovellettavaksi tulevaan lainsäädäntöön voi sisältyä kansallisen lainsäädännön lisäksi voimassa oleva EU-lainsäädäntö sekä Suomea sitovat muut kansainväliset velvoitteet.
Tavarasta määräämään oikeutetulla tarkoitetaan lähettäjää, vastaanottajaa tai muuta henkilöä, jolla on kuljetussopimukseen perustuva oikeus määrätä kuljettavasta tavarasta.
Tavaroilla tarkoitetaan tavaroita tai muita esineitä, joiden kuljettamisesta sopimuksen piiriin kuuluvassa rautatieliikenteessä tehdään kuljetussopimus.
Tavaroiden kuljetussopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka nojalla kuljetusyhtiö kuljettaa lähettäjän sille luovuttamat tavarat maksua vastaan. Kuljetussopimuksen määritelmä vastaisi sisällöllisesti CIM-liitteen kuljetussopimusta koskevaa 6 artiklaa.
Vaarallisten aineiden määritelmä vastaa VAK-sopimuksen 2 artiklan määritelmää vaarallisista aineista.
Vastaanottajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on merkitty rahtikirjaan tavaroiden vastaanottajaksi. Vastaanottajan ja lähettäjän käsitteet vastaavat rautatiekuljetuslaissa ja CIM-liitteessä käytettyjä vastaanottajan ja lähettäjän käsitteitä.
3 artikla. Sopimuksen yleiset määräykset. Artiklan 1 kohdassa määritellään suora kansainvälinen rautatieliikenne. Artiklan 2 kohdassa todetaan sopimuksen soveltamisen ensisijaisuus sopimuksessa tarkoitetuissa matkustajien ja tavaroiden kuljetuksissa. Ainoastaan siltä osin kuin sopimuksessa ei muuta määrätä, kuljetuksiin sovelletaan sovellettavaksi tulevaa lainsäädäntöä. Vaarallisten aineiden kuljetusten osalta artiklan 3 kohdassa viitataan VAK-sopimukseen.
Artiklan 4 kohdassa valtuutetaan osapuolten valtioiden infrastruktuurin haltijat tekemään kohdassa tarkoitettuja hallinnollisia sopimuksia rautatierajaliikenteen varmistamiseksi osapuolina olevien valtioiden lainsäädännön mukaisesti. Suomessa kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuolena olisi valtion rataverkosta vastaava Liikennevirasto.
Kuljetusyhtiöt voivat artiklan 5 kohdan mukaan sopia keskenään matkustajien ajoneuvojen kuljettamisesta matkustajajunissa sopimuksessa tarkoitetussa rautatieliikenteessä.
Artiklan 6 kohtaan on otettu selventävä määräys, jonka mukaan rautatieliikenteen turvallisuus varmistetaan kummankin osapuolena olevan valtion alueella sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Suomessa rautatieturvallisuutta koskevat asianomaiset rautatielain säännökset sekä sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännökset ja Liikenteen turvallisuusviraston määräykset.
4 artikla. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että sopimuksen toteuttamisesta vastaavia osapuolten toimivaltaisia viranomaisia ovat Suomen osapuolella Suomen liikenne- ja viestintäministeriö ja Venäjän osapuolella Venäjän federaation liikenneministeriö.
Artiklan 2 kohdassa toimivaltaiset viranomaiset valtuutetaan sopimaan tarkemmin kohdassa yksilöidyistä teknisluonteisista asioista, joita ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää valtiosopimukseen. Ministeriöt voivat toimivaltaisina viranomaisina sopia valtuutuksen nojalla luovutettaviin kalustoyksiköihin ja rautatieraja-asemien välillä käytettävää vetokalustoa koskevista vaatimuksista, teknisistä rajatarkastuksista, kuormausmääräyksistä, erikoiskuljetuksista, nopean henkilöjunan teknisestä lähtötarkastuksesta ja rautatierajaliikenteen järjestämiseen liittyvistä erityispiirteistä, rahtikirjan muodosta ja täyttämisestä sekä rautatierajaliikenteen erityispiirteistä ja niihin liittyen kuljetusyhtiöiden ja rautatieinfrastruktuurin haltijoiden välisestä vuoro- vaikutuksesta. Ministeriöiden välinen sopimus on luonteeltaan delegoitu valtiosopimus, joka saatetaan voimaan valtioneuvoston asetuksella. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Venäjän federaation liikenneministeriö ovat keväällä 2014 käynnistäneet neuvottelut kohdassa tarkoitetusta ministeriöiden välisestä sopimuksesta. Tarkoitus on, että sanottu ministeriöiden välinen sopimus tulee voimaan samanaikaisesti valtiosopimuksen kanssa mahdollisimman sujuvan liikennöinnin varmistamiseksi Suomen ja Venäjän välisessä suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä.
Artiklan 3 kohdassa osapuolet velvoitetaan ilmoittamaan toisilleen viipymättä kirjallisesti niiden toimivaltaisten viranomaisten muuttumisesta.
II luku Matkustajien ja matkatavaroiden kuljetus
Rautatievastuuasetuksessa säädetään muun muassa matkustajaliikenteen kuljetus- sopimuksesta ja matkalipuista, rautatieyrityksen vastuusta matkustajista ja näiden matkatavaroista, viivästymisestä suoritettavista korvauksista sekä liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudesta kuljetukseen ja heidän avustamisestaan. Tarkemmat määräykset annetaan osaksi rautatievastuuasetusta otetuissa CIV-liitteen II – VII osassa. CIV-liitteen II osa koskee kuljetussopimuksen solmimista ja toimeenpanoa, III osa käsimatkatavaran, eläinten, matkatavaran ja ajoneuvojen kuljetusta, IV osa kuljettajan vastuuta, V osa matkustajan vastuuta, VI osa vaateiden toteuttamista sekä VII osa kuljetusyhtiöiden välisiä suhteita. Edellä esitetyn vuoksi matkustajien ja matkatavaroiden kuljetusta koskevista sopimuksen II luvun määräyksistä 6 – 9 artiklat sekä 11 – 26 artiklat kuuluvat EU-lainsäädännön piiriin ja siten Euroopan unionin toimivaltaan. Suomi ei rautatievastuu- asetuksen soveltamisalarajausta koskevan 2 artiklan 6 kohdan nojalla sovella rautatie- vastuuasetuksen säännöksiä Suomen ja Venäjän välisessä rautatieliikenteessä. Soveltamisalarajauksesta säädetään rautatiekuljetuslain 8 a §:n 2 momentissa (843/2009). CIV-liitteellä ei ole muutoinkaan välitöntä vaikutusta Suomen ja Venäjän väliseen uuteen rautatieliikennesopimukseen, koska Venäjä ei ole liittynyt CIV-liitteeseen. Kansallisessa lainsäädännössä matkustajan ja käsimatkatavaran kuljetuksesta säädetään rautatiekuljetuslain 3 luvussa ja matkatavaran kuljetuksesta rautatiekuljetuslain 4 luvussa.
5 artikla. Kuljetusreitit. Matkustajia ja matkatavaroita kuljetetaan sopimuksessa tarkoitetussa rautatieliikenteessä artiklan mukaan kuljetusyhtiöiden ja rautatieinfrastruktuurin haltijoiden hyväksymillä reiteillä. Reittien tulee olla myös rautatieinfrastruktuurin haltijoiden hyväksymiä, jotta voidaan varmistaa muun muassa ratakapasiteetin riittävyyteen ja sen soveltuvuuteen suunniteltuihin kuljetuksiin liittyvät asiat. Toisaalta rautatieinfrastruktuurin haltijat myöntävät tarvittavan ratakapasiteetin kuljetuksia varten.
6 artikla. Matkustajien ja matkatavaroiden kuljetussopimus. Kuljetusyhtiö sitoutuu artiklan 1 kohdan mukaan kuljettamaan matkustajan määräpaikkaan maksua vastaan matkustajien kuljetussopimuksen mukaisesti. Matkustajan matkatavarat kuljetusyhtiö voi ottaa kuljetettavaksi, jos reitillä liikennöi matkatavaravaunu. Nykyisin Suomen ja Venäjän välisessä matkustajaliikenteessä ei liikennöi matkatavaravaunuja. Ottaessaan matkatavaran kuljetettavaksi kuljetusyhtiön on toimitettava matkatavara määräasemalle ja luovutettava se matkustajalle tai muulle matkustajan valtuuttamalle henkilölle. Matkustajan on maksettava kuljetusyhtiölle matkatavaran kuljetuksesta. Matkustajien kuljetussopimusta koskeva määräys vastaa sisällöllisesti CIV-liitteen kuljetussopimusta koskevan 6 artiklan 1 §:ää.
Artiklan 2 kohdassa määrätään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä kuljetusyhtiön on tehtävä kuljetussopimus matkustajan kanssa. Osoituksena kuljetussopimuksesta kuljetusyhtiö antaa matkustajalle matkaan oikeuttavan matkalipun.
Artiklan 3 kohdassa määrätään niistä perusteista, joiden nojalla kuljetusyhtiöllä on oikeus purkaa kuljetussopimus sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin CIV-liitteen matkustusoikeutta koskevan 9 artiklan vastaavia määräyksiä.
Artiklan 4 kohdassa velvoitetaan kuljetusyhtiöt vahvistamaan matkustajan vaatimuksesta kuljetussopimuksen täyttämättä jättäminen ja sopimuksen muutos tekemällä siitä merkintä matkustajan matkalippuun.
Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 5 kohdassa tiedottamaan matkustajalle kuljetusyhtiön antamista palveluista. Kuljetusyhtiöt tiedottavat tarjoamistaan palveluista muun muassa sähköistä tiedonvälitystä käyttäen.
7 artikla. Matkalippu ja kuljetusasiakirjat. Artiklan 1 kohdan mukaan matkustajan kuljetussopimus vahvistetaan matkalipulla ja matkatavaroiden kuljetussopimus kuljetusasiakirjalla, jonka muodosta kuljetusyhtiöt sopivat. Matkustajat käyttävät matkalippua todisteena kuljetussopimuksesta ja sen sisällöstä. Se laaditaan artiklan 2 kohdan mukaan koko matkalle lähtöasemalta määräasemalle. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset vastaavat sisällöllisesti CIV-liitteen 6 ja 16 artiklan vastaavia määräyksiä.
Ilman asianmukaista matkalippua oleva henkilö on artiklan 3 kohdan mukaan vastuussa sen osapuolena olevan valtion sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella henkilön on todettu matkustavan ilman matkalippua. Suomessa sovellettavaksi tuleva laki on joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annettu laki (469/1979).
8 artikla. Kuljetusmaksut. Kuljetusyhtiö tai matkatoimisto tai muu kuljetusyhtiön lukuun toimiva maksun perinnästä vastaava toimija perii 8 artiklan nojalla maksun matkustajan tai matkatavaroiden kuljetuksesta matkustajalta koko kuljetusmatkalta lähtöasemalta määräasemalle. Voimassa olevissa kuljetusehdoissa ei ole vastaavaa määräystä. Kuljetusmaksuja koskevassa kuljetusehtojen 2 artiklan 2 §:ssä määrätään ainoastaan, että kuljetusmaksut lasketaan euroina. Lippujen myyntiä koskevassa 2 artiklan 6 §:ssä määrätään, että matkaliput myydään matkustajan koko matkalle lähtöasemalta määräasemalle.
9 artikla. Kuljetusmaksujen palauttaminen. Peruuttaessaan matkansa ennen junan lähtöä tai kuljetusehtojen muuttuessa matkustajalla on artiklan 1 kohdan nojalla oikeus saada takaisin vastaava osa kuljetusmaksuista. Kuljetusyhtiö voi artiklan 2 kohdan nojalla vähentää kuljetusmaksujen palauttamisesta aiheutuvat kustannukset palauttaessaan matkustajalta perimiään maksujaan. Vähennysoikeutta ei kuitenkaan ole, jos kuljetusehdot ovat muuttuneet kuljetusyhtiöstä johtuvasta syystä. Kuljetusyhtiö sitoutuu maksua vastaan kuljettamaan matkustajan määräpaikkaan 6 artiklassa tarkoitetun kuljetussopimuksen mukaisesti. Kuljetusyhtiö voi 9 artiklan määräysten rajoittamatta määritellä omissa kuljetusehdoissaan matkan peruutusehdot edellyttäen, että kuljetusyhtiö tiedottaa 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti matkustajille ennen lipun ostamista peruutus- oikeuden rajoituksista. Voimassa olevien kuljetusehtojen takaisinmaksua koskevat 2 artiklan 17 §:n määräykset vastaavat osittain 9 artiklan määräyksiä, mutta ovat niitä tiukemmat ja yksityiskohtaisemmat.
10 artikla. Lasten matkustaminen. Matkustajalla on artiklan 1 kohdan nojalla oikeus kuljettaa mukanaan maksutta yhtä lasta, jos lapsi ei ole matkan alkaessa täyttänyt kuutta vuotta eikä hän tarvitse omaa erillistä paikkaa.
Kuljetusyhtiöt sopivat artiklan 2 kohdan mukaan erikseen niistä maksuista, jotka ne perivät 6-17-vuotiaiden lasten tai omaa paikkalippua tarvitsevien alle 6-vuotiaiden lasten kuljettamisesta. Lasten matkustamista koskevia määräyksiä ei sisälly CIV-liitteeseen eikä EU-lainsäädäntöön. Lasten matkustamista koskevat voimassa olevien kuljetusehtojen 2 artiklan 12 §:n määräykset vastaavat 10 artiklan määräyksiä, mutta ovat niitä yksityiskohtaisemmat.
11 artikla. Liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeus kuljetukseen. Kuljetusyhtiöt velvoitetaan artiklan 1 kohdassa tarjoamaan liikuntarajoitteisille henkilöille kuljetuspalveluja ilman syrjintää ja lisäkustannuksia. Kuljetusyhtiö ei saa kieltäytyä tekemästä kuljetussopimusta liikuntarajoitteisen henkilön kanssa rajoittuneen liikuntakyvyn perusteella eikä myöskään vaatia, että tällaisen henkilön seurassa matkustaa avustaja paitsi, milloin se on ehdottoman välttämätöntä. Artiklan 1 kohdan määräykset vastaavat rautatievastuuasetuksen 19 artiklan 2 kohdan säännöksiä.
Artiklan 2 kohdassa kuljetusyhtiö velvoitetaan huolehtimaan siitä, että liikuntarajoitteinen henkilö saa tarvittaessa apua korvauksetta hänen noustessaan junaan, ollessaan junassa tai poistuessaan junasta. Artiklan 2 kohdassa on kuvattu, mitä avunanto junassa liikuntarajoitteiselle henkilölle tarkoittaa. Se tarkoittaa kuljetusyhtiön tekemiä kohtuullisia toimenpiteitä, joiden avulla liikuntarajoitteinen henkilö voi käyttää junassa kaikkia kuljetusyhtiön matkustajille tarjoamia palveluja. Artiklan 2 kohdan määräykset on valmisteltu ottaen huomioon rautatievastuuasetuksen palvelujen tarjoamista vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille koskevan 21 artiklan ja avunantoa rautatieasemilla koskevan 22 artiklan säännökset. Uuden sopimuksen määräykset eivät kuitenkaan sisällä aseman haltijoita koskevia velvoitteita.
12 artikla. Käsimatkatavaroiden ja lemmikkieläinten kuljetus. Matkustaja saa artiklan 1 kohdan mukaan ottaa mukaansa junaan käsimatkatavaran lisäksi lemmikkieläimiä, jollei se ole ristiriidassa osapuolina olevien valtioiden tulli- tai muiden viranomaismääräysten kanssa. Määräys vastaa CIV-liitteen 12 artiklan 1 §:n ja 14 artiklan vastaavia määräyksiä. Käsimatkatavaroiden ja lemmikkieläinten kuljetusta koskevat tarkemmat ehdot annetaan kuljetusyhtiöiden kuljetusehdoissa.
Artiklan 2 kohdassa kielletään kuljettamasta esineitä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa ihmisen terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle. Artiklan 3 kohdassa määrätään, millä edellytyksillä kuljetusyhtiö voi tarkastaa käsimatkatavaran. Tarkastaminen on tehtävä sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti matkustajan läsnä ollessa. Myös sanotut määräykset vastaavat CIV-liitteen käsimatkatavaran kuljetusta koskevan 12 artiklan ja käsimatkatavaran tarkastusta koskevan 13 artiklan vastaavia määräyksiä. Käsimatkatavaran kuljettamisesta säädetään kansallisesti rautatiekuljetuslain 20 §:ssä ja tarkastusoikeudesta lain 29 §:ssä.
13 artikla. Matkatavaroiden kuljetus. Sopimuksen 13-15 artiklassa on yksityiskohtaiset matkatavaroiden kuljetusta, kuljetusmääräaikaa ja kuljetusyhtiön vastuuta koskevat määräykset, vaikka matkatavaroita ei nykyisin Suomen ja Venäjän välisessä rautatieliikenteessä kuljeteta. Määräykset vastaavat soveltuvin osin CIV-liitteen matkatavaran kuljetusta koskevan III luvun määräyksiä.
Matkatavaroiden kuljettamisen edellytyksenä on 13 artiklan 1 kohdan mukaan voimassa oleva matkalippu. Matkatavaroiden vastaanottoa, kuljetusta ja luovuttamista koskevat tarkemmat ehdot annetaan artiklan 2 kohdan mukaan kuljetusyhtiöiden kuljetusehdoissa.
Artiklan 3 kohdassa määrätään mitä matkatavaroina ei saa kuljettaa. Matkustaja voi matkatavaroita kuljetettaviksi luovuttaessaan ilmoittaa 4 kohdan nojalla niiden lähtömaan valuutassa ilmoitettavan arvon. Arvon ilmoittamismenettelystä sopivat kuljetusyhtiöt keskenään.
Kuljetusyhtiö luovuttaa matkatavaran 5 kohdan mukaan vain matkalippuun merkityllä määräasemalla. Matkatavarat, joita ei ole vastaanotettu kuljetusyhtiön määräämässä määräajassa, katsotaan 6 kohdan mukaan noutamatta jätetyiksi. Kuljetusyhtiö menettelee niiden osalta sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Matkatavarat katsotaan 7 kohdan mukaan kadonneiksi, jollei niitä luovuteta matkustajalle kuljetusyhtiöstä johtuvista syistä 10 vuorokauden kuluessa kuljetusmääräajan päätyttyä. Tällöin niihin sovelletaan kuljetusyhtiön vastuuta matkatavaroiden katoamisesta koskevia 15 artiklan määräyksiä.
14 artikla. Matkatavaroiden kuljetusmääräaika. Matkatavaroiden kuljetusmääräaika määritellään artiklan 1 kohdan mukaan koko kuljetusmatkalle kuljetusyhtiöiden keskenään sopimien kuljetusehtojen mukaisesti. Artiklan 2 kohdassa määrätään, millä edellytyksillä matkatavaroiden kuljetusmääräaikaa jatketaan. Määräaikaa jatketaan kohdassa määritellyissä tilanteissa edellyttäen, että ne johtuvat kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä.
15 artikla. Kuljetusyhtiön vastuuta koskevat yleiset määräykset. Kuljetusyhtiön vastuu määräytyy 15 artiklan mukaan puheena olevan sopimuksen mukaisesti ankaran vastuun periaatteen pohjalta. Kuljetusyhtiön vastuuta ja vastuusta vapautumista koskevat sopimuksen määräykset vastaavat soveltuvin osin CIV-liitteen kuljettajan vastuuta koskevan IV osan I–III luvun määräyksiä sekä rautatievastuuasetuksen rautatieyrityksen vastuuta matkustajista ja näiden matkatavaroista koskevan III luvun sekä vastuuta viivästymisestä koskevan IV luvun vastaavia määräyksiä. Kansallisesti kuljetusyhtiön vastuusta säädetään raideliikennevastuulaissa, joka myös perustuu ankaran vastuun periaatteeseen.
Sopimuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan kuljetusyhtiön vastuu matkustajan hengelle tai terveydelle aiheutuvasta vahingosta alkaa siitä hetkestä, jolloin matkustaja tulee junaan siihen hetkeen, jolloin hän poistuu junasta. Määräys vastaa CIV-liitteen 26 artiklan 1 §:ää. Kuljetusyhtiön vastuu vahingosta, joka aiheutuu matkatavaroiden katoamisesta, osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai pilaantumisesta alkaa 3 kohdan mukaan vastaavasti siitä hetkestä, jolloin matkatavarat otetaan kuljetettaviksi siihen hetkeen, kun ne luovutetaan matkustajalle. Kuljetusyhtiön vastuu kattaa myös kuljetusyhtiöstä johtuvasta syystä tapahtuvan kuljetusmääräajan ylittämisen. Määräys vastaa CIV-liitteen 36 artiklan 1 §:ää.
Artiklan 4 kohta sisältää kuljetusyhtiön vastuun rajoittamista koskevan määräyksen, jonka mukaan kuljetusyhtiö vastaa käsimatkatavaran tai käsimatkatavaran kuljetettavan lemmikkieläimen katoamisesta tai vahingoittumisesta ainoastaan, jos niiden katoaminen johtuu kuljetusyhtiön tai sen henkilökunnan tuottamuksesta tai on yhteydessä kuljetusyhtiön ankaraan vastuuseen kuuluvaan tapahtumaan. Määräys vastaa CIV-liitteen 33 artiklan 2 §:ää.
16 artikla. Kuljetusyhtiön vastuu matkustajan hengelle tai terveydelle aiheutuneesta vahingosta. Artiklan 1 kohta koskee kuljetusyhtiöiden vastuun määräytymistä matkustajan hengelle tai terveydelle kuljetuksen aikana aiheutuneesta vahingosta. Vastuu kuuluu sille kuljetusyhtiölle, jonka kuljetusosuudella vahinko on sattunut. Vahingonkorvaus suoritetaan artiklan 2 kohdan mukaan sen valtion sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella vahinko on tapahtunut. Suomessa sovelletaan rautatieliikenteessä aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamiseen raideliikennevastuulakia.
Artiklan 3 kohdassa määrätään niistä perusteista, joiden täyttyessä kuljetusyhtiö vapautuu henkilövahinkojen korvausvastuusta. Määräys vastaa CIV-liitteen 26 artiklan 2 §:ää.
17 artikla. Vastuu junan myöhästymisestä tai peruuntumisesta. Artiklan 1 kohdan matkalipun hinnan korvaamista junan myöhästymistapauksessa koskeva määräys vastaa sisällöllisesti rautatievastuuasetuksen 17 artiklan 1 kohtaa. Jos junan lähdön viivästymisestä on ilmoitettu matkustajalle ennen matkalipun hankintaa, matkustajalla ei ole artiklan 2 kohdan mukaan oikeutta korvaukseen. Määräys vastaa rautatievastuu- asetuksen 17 artiklan 4 kohtaa. Jos matka peruuntuu, matkustajalla on artiklan 3 kohdan nojalla oikeus korvaukseen koko matkalipun hinnasta tai vaihtoehtoisesti korvaavaan kuljetukseen.
18 artikla. Kuljetusyhtiön yhteisvastuu matkatavaroiden kuljetussopimuksesta johtuvien vaatimusten osalta. Artiklan 1 kohdan mukaan kuljetukseen osallistuneet kuljetusyhtiöt ovat vastuussa yhteisesti vahingosta, joka on aiheutunut matkatavaroiden katoamisesta, osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai pilaantumisesta taikka kuljetuksen määräajan ylittymisestä. Määräys vastaa CIV-liitteen 38 artiklaa, jonka mukaan jokainen kuljetukseen osallistunut kuljetusyhtiö on vastuussa matkatavaran kuljetuksesta koko kuljetusmatkalta luovutukseen saakka.
Artiklan 2 kohdassa rajataan kuljetusyhtiön vastuu matkatavaroiden katoamisesta, osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta, pilaantumisesta tai kuljetuksen määräajan ylittymisestä siihen korvauksen määrään, jonka kuljetusyhtiö on velvollinen maksamaan matkatavaroiden kokonaan katoamisesta. Määräys vastaa CIV-liitteen 42 artiklan 2 §:ää ja 43 artiklan 5 §:ää.
19 artikla. Kuljetusyhtiön vastuusta vapautumisen perusteet matkatavaroiden katoamisesta, osittain katoamisesta, vahingoittumisesta, pilaantumisesta tai kuljetuksen määräajan ylittymisestä. Artiklassa yksilöidään kuljetusyhtiön vastuusta vapautumisen perusteet, jotka vastaavat pääosin niitä perusteita, joiden perusteella kuljetusyhtiö vapautuu vastuusta CIV-liitteen 36 artiklan mukaan.
20 artikla. Korvauksen määrä matkatavaroiden katoamisesta kokonaan tai osittain. Artiklassamäärätään niistä perusteista, joiden pohjalta kuljetusyhtiön matkustajalle maksettavan vahingonkorvauksen määrä määräytyy. Vastaavat määräykset sisältyvät voimassa olevien kuljetusehtojen 30 artiklaan. Vahingonkorvauksen määrän lähtökohta on artiklan 1 kohdan mukaan se arvo, joka on vahvistettu asiakirjoilla tai muulla osapuolten sovellettavaksi tulevassa lainsäädännössä säädetyllä tavalla.
Artiklan 2 kohdan mukaan kuljetusyhtiön on korvattava sellaisten matkatavaroiden kadotessa tai osittain kadotessa, joista on ilmoitettu matkatavaran arvo, ilmoitetun arvon määrä tai se arvon määrän osuus, joka vastaa matkatavaran kadonnutta osaa.
Artiklan 3 kohdassa määrätään, miten vahingonkorvaus määräytyy, jos arvoa ei ole ilmoitettu. Niissä tapauksissa vahingonkorvaus määräytyy sen hinnan mukaan, mitä voidaan pitää tavaran arvona sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaan. Korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin enintään 20 euroa kultakin puuttuvalta bruttopaino- kilogrammalta.
Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 4 kohdassa palauttamaan vahingonkorvausten lisäksi kuljetusmaksut. Matkustajalle muita kuin kuljetussopimuksesta johtuvia vahinkoja ei korvata.
21 artikla. Korvauksen määrä matkatavaroiden vahingoittumisesta. Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 1 kohdassa korvaamaan matkustajalle matkatavaroiden vahingoittuessa matkatavaroiden hinnan alenemista vastaava vahingonkorvaus. Määräys vastaa CIV-liitteen 42 artiklan 1 kohtaa.
Myös matkatavaroiden vahingoittumisen yhteydessä voidaan artiklan 2 kohdan mukaan käyttää vahingonkorvauksen määräytymisen perusteena ilmoitettua arvoa siten kuin 2 kohdassa määrätään.
Artiklan 3 kohdassa on matkatavaroiden vahingoittumisen johdosta maksettavan korvauksen määrä kytketty matkatavaroiden kokonaan tai osittain katoamisen johdosta maksettavaan korvaukseen.
22 artikla. Korvauksen määrä matkatavaroiden kuljetusmääräajan ylittämisestä. Kuljetusyhtiö on artiklan 1 kohdan nojalla velvollinen maksamaan korvausta kuljetusmääräajan ylittämisestä, jos se ei ole noudattanut matkatavaroiden kuljetuksen kokonaismääräaikaa. Artiklan 2 kohdassa määrätään kuljetusmääräajan ylittämisestä maksettavan korvauksen määräytymisperusteista. Korvauksen lähtökohtana on viisi prosenttia matkatavaroiden kuljetusmaksusta jokaiselta viivästysvuorokaudelta. Korvauksen määrä ei saa kuitenkaan ylittää 50 prosenttia matkatavaroiden kuljetusmaksusta.
Artiklan 3 kohdan mukaan korvaus kuljetusmääräajan ylittämisestä suoritetaan matkatavaroiden kadotessa osittain perille toimitetun matkatavaran perusteella. Jos matkatavaroiden katoamisesta kokonaan on maksettu korvaus, korvausta kuljetusmääräajan ylittämisestä ei makseta. Korvauksen maksaminen kuljetusmääräajan ylittämisestä ei estä korvauksen maksamista matkatavaroiden vahingoittumisesta siten kuin 21 artiklassa määrätään. Määräykset vastaavat CIV-liitteen 43 artiklan 2-4 §:ää.
23 artikla. Matkustajan vastuu. Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan matkustaja korvaamaan vahingon, jonka hän on kuljetuksen aikana aiheuttanut tahallaan tai huolimattomuudellaan kuljetusyhtiölle. Artiklan 2 kohdassa määrätään perusteista, joiden nojalla matkustaja vapautuu vastuusta. Kohdan mukaan hänen on todistettava, että vahinko sattui seikoista, jotka eivät riipu hänestä ja joiden seurauksia hän ei voinut estää huolimatta kaikista matkustajilta vaadittavista kohtuullisista varotoimenpiteistä.
CIV-liitteen 53 artikla sisältää määräykset matkustajan vastuusta ja erityisistä vastuuperiaatteista. Määräykset ovat sopimuksen 23 artiklan määräyksiä yksityiskohtaisemmat ja poikkeavat eräiltä osin 23 artiklan määräyksistä. Ne eivät sisällä määräyksiä matkustajan vastuusta vapautumisen perusteista. Kansallisesti matkustajan vastuusta säädetään rautatiekuljetuslain 7 §:ssä.
24 artikla. Korvausvaatimukset. Artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset korvausvaatimuksista ja niiden määräajoista sekä korvausvaatimuksen käsittelemisestä. Matkustajalla on artiklan 1 kohdan mukaan oikeus esittää kuljetusyhtiölle matkustajan tai matkatavaran kuljetussopimukseen perustuvia korvausvaatimuksia. Korvausvaatimus on esitettävä sille kuljetusyhtiölle, jonka kanssa kuljetussopimus on tehty. Kuljetusyhtiöt sopivat keskenään korvausvaatimusten käsittelystä. Määräys vastaa CIV-liitteen vaateiden esittämistä koskevaa 55 artiklaa.
Korvausvaatimus on artiklan 2 kohdan mukaan esitettävä kuljetusyhtiölle yhdeksän kuukauden kuluessa lukuun ottamatta matkatavaroiden kuljetusmääräajan ylittämistä koskevia vaatimuksia, jotka on esitettävä 30 päivän kuluessa. Artiklan 3 kohdassa määrätään, mistä lukien määräajat eri vaatimusten osalta lasketaan. Artiklan 4 kohdassa määrätään, miten korvausvaatimus on esitettävä ja mitä liitteitä korvausvaatimukseen on otettava. Artiklan 5 kohta koskee korvausvaatimuksen käsittelyä kuljetusyhtiössä ja korvauksen maksamista ja 6 kohta määräysten vastaisen korvausvaatimuksen käsittelyä.
25 artikla. Matkustajien kuljetussopimukseen perustuvat kanteet ja tuomioistuimen toimivalta. Artiklan 1 kohdassa määrätään, millä perusteella matkatavaroiden kuljetukseen liittyvä kanne voidaan esittää. Lähtökohtana on, että korvausta koskeva asia käsitellään ensisijaisesti kuljetusyhtiölle esitettävän korvausvaatimuksen pohjalta. Kanne kuljetusyhtiötä vastaan voidaan nostaa ainoastaan siinä tapauksessa, että kuljetusyhtiö ei ole vastannut korvausvaatimukseen vaatimuksen käsittelylle säädetyssä ajassa tai on ilmoittanut korvausvaatimuksen käsittelyajan kuluessa korvausvaatimuksen esittäjälle vaatimuksen täydellisestä tai osittaisesta hylkäämisestä.
Artiklan 2 kohdan mukaan matkustaja, jolla on oikeus esittää korvausvaatimus, voi nostaa kuljetussopimukseen perustuvan kanteen korvausvaatimusta kuljetusyhtiölle esittämättä. Matkustajan oikeus nostaa kanne alkaa sanotussa tapauksessa siitä päivästä, josta lukien hänellä olisi ollut oikeus esittää korvausvaatimus. Voimassa olevien kuljetusehtojen 34 artiklan 1 §:n mukaan kanne voidaan esittää vasta sen jälkeen, kun korvausvaatimus on esitetty kuljetusehtojen 33 artiklan mukaisesti.
Artiklan 3 kohdassa määrätään matkustajan hengelle, terveydelle tai omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista koskevaa kannetta käsittelevästä toimivaltaisesta tuomioistuimesta, joka on korvausvastuussa olevan kuljetusyhtiön rekisteröintivaltion toimivaltainen tuomioistuin. Määräys poikkeaa CIV-liitteen 56 artiklan 2 §:stä, jonka mukaan matkustajan kuljetussopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa ainoastaan ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljetusyhtiötä vastaan, jonka kuljetusosuudella kanteen perusteena oleva seikka on tapahtunut lukuun ottamatta kuljetusmaksun palauttamista koskevaa kannetta. Kansallisesti toimivaltaisesta tuomioistuimesta säädetään rautatiekuljetuslain 36 §:ssä.
26 artikla. Kanneaika. Artiklassa määrätään kanneajasta, joka on matkustajan hengelle tai terveydelle aiheutuneista tapahtumista nostettujen kanteiden osalta kolme vuotta tapahtumasta ja muissa tapauksissa yksi vuosi tapahtumasta. Kanneajan alkamispäivää ei oteta huomioon kanneaikaa laskettaessa. Artiklan 3 kohtaan on otettu selventävä määräys, jonka mukaan kanteen esittämisen määräaikojen vanhentuminen on peruste vaatimusten hylkäämiselle. Artiklan määräykset vastaavat sisällöllisesti CIV-liitteen vaateen vanhentumista koskevan 60 artiklan määräyksiä.
III luku. Tavaroiden kuljetus
Tavaroiden kuljetuksesta ei ole annettu EU-lainsäädäntöä, kuten ei myöskään kuljetussopimuksesta, rahtikirjasta tai kuljetusyhtiön vastuusta. Tämän vuoksi niitä koskevat sopimuksen määräykset eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Sitä vastoin CIM-liite sisältää tavaroiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevat määräykset, jotka kattavat myös muun muassa kuljetussopimusta, rahtikirjaa ja kuljetusyhtiön vastuuta koskevat määräykset. Niitä on selostettu tarkemmin jäljempänä. Kansallisesti tavaran kuljetuksesta säädetään rautatiekuljetuslain 2 luvussa.
27 artikla. Yleiset määräykset. Artikla sisältää yleiset tavaroiden kuljetusta Suomen ja Venäjän välisessä suorassa rautatieliikenteessä koskevat määräykset. Artiklan 1 kohdan mukaan luvun määräyksiä sovelletaan rahtikirjoilla lähetettävissä Suomen ja Venäjän välisissä tavarakuljetuksissa. Tavarat on artiklan 2 kohdan mukaan kuljetettava lähettäjän rahtikirjaan merkitsemän rautatieraja-aseman kautta, mikä vastaa voimassa olevien kuljetusehtojen 3 artiklan 3 §:n mukaista nykykäytäntöä.
28 artikla. Tavaroiden kuljetussopimus. Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 1 kohdassa kuljettamaan kuljetussopimuksen mukaisesti lähettäjän kuljetettaviksi jättämät tavarat määräasemalle maksua vastaan. Artiklan 2 kohdassa määrätään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä kuljetusyhtiön on kuljetettava tavarat puheena olevan sopimuksen ehtojen mukaisesti. Tavaroiden kuljetussopimus on artiklan 3 kohdan mukaan katsottava tehdyksi siitä hetkestä, kun tavara otetaan kuljetettavaksi. Sanottu kuljetussopimus vahvistetaan rahtikirjalla. Rahtikirjassa olevat virheelliset tai puutteelliset tiedot taikka rahtikirjan katoaminen kuljetusyhtiöstä johtuvasta syystä, eivät artiklan 4 kohdan mukaan vaikuta sopimuksen mukaiseen kuljetussopimukseen tai sen voimassaoloon. Artiklan 1 – 4 kohdan määräykset vastaavat sisällöllisesti CIM-liitteen 6 artiklan määräyksiä. Kansallisesti tavaran ottamisesta kuljetettavaksi säädetään rautatiekuljetuslain 10 §:n 1 momentissa, jonka mukaan tavara on otettu kuljetettavaksi, kun se on luovutettu rautatieyritykselle lähettäjän ja rautatieyrityksen sopimalla tavalla.
Lähettäjä, vastaanottaja ja kuljetusyhtiö voivat artiklan 5 kohdan nojalla sopia tavaroiden kuljetuksen erityisehdoista sekä kuljetusta ja säilyvyyttä koskevasta vastuusta, jollei tavaroiden ominaisuuksia tai kuntoa taikka lähettäjän ehdottamia kuljetusehtoja ole määritelty puheena olevassa sopimuksessa. Erityisehdoin kuljetettavat tavarat on nykyisin määritelty voimassa olevien kuljetusehtojen 5 artiklan 3 §:ssä. Ne otetaan pykälän mukaan kuljetettaviksi vasta sen jälkeen, kun kuljetusyhtiöt ovat siitä etukäteen sopineet keskenään.
29 artikla. Tavarat, joita ei oteta kuljetettaviksi. Artiklan 1 kohdassa määrätään, mitä tavaroita Suomen ja Venäjän välisessä suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä ei saa kuljettaa. Jos kuljetuksen aikana todetaan, että kuljettavaksi on annettu tavaroita, joita ei 1 kohdan mukaan saa kuljettaa, menetellään sanottujen tavaroiden suhteen sen osapuolen sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella määräysten rikkominen on todettu. Vastaavat määräykset on sisällytetty kuljetusehtojen 4 artiklan 1 § :ään.
30 artikla. Rahtikirja. Artiklan 1 kohdassa määrätään niistä tiedoista, jotka rahtikirjaan on sisällytettävä. Määräys vastaa pääosin rahtikirjan sisältöä koskevan CIM-liitteen 7 artiklaa. Artiklan 2 kohdassa valtuutetaan toimivaltaiset viranomaiset sopimaan rahtikirjan muodosta ja täyttämisestä. Kuljetussopimus voidaan artiklan 3 kohdan mukaan tehdä sähköisenä rahtikirjana, johon on sisällytettävä samat tiedot kuin perinteiseen paperiseen rahtikirjaan. Kuljetusyhtiöt voivat sopia sähköisen rahtikirjan käyttämisestä keskenään tekemällään sopimuksella. Rautatiekuljetuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kuljetussopimus on tavaran lähettäjän tai rautatieyrityksen vaatimuksesta ennen tavaran kuljetettavaksi ottamista vahvistettava rautatieyrityksen hyväksymällä rahtikirjalla. Rahtikirjasta ei ole laissa tarkempiä säännöksiä.
31 artikla. Vastuu rahtikirjaan merkityistä tiedoista.Artiklan 1 kohdassa määrätään lähettäjän vastuusta rahtikirjaan merkitsemiensä tietojen ja ilmoitusten oikeellisuudesta. Lähettäjä on niistä vastuussa sen osapuolen sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jonka alueelta tavarat on lähetetty.
Lähettäjän vastuusta määrätään tarkemmin artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan lähettäjä on vastuussa kaikista niistä seurauksista, jotka aiheutuvat tietojen ja ilmoitusten virheellisestä, epätarkasta tai puutteellisesta merkinnästä, minkä takia tavarakuljetusten arvo laskee tai aiheutuu mahdollisesti liikenne- tai käyttöturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Kuljetusyhtiön tehdessä lähettäjän pyynnöstä merkintöjä rahtikirjaan sen katsotaan toimivan lähettäjän nimissä, jollei toisin näytetä. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin CIM-liitteen vastuuta rahtikirjan ilmoituksista koskevan 8 artiklan määräyksiä.
Lähettäjä velvoitetaan artiklan 3 kohdassa laatimaan uusi rahtikirja, jos kuljetusyhtiö toteaa rahtikirjassa virheellisiä, epätarkkoja tai puutteellisia tietoja ennen kuljetussopimuksen tekemistä.
32 artikla. Rahtikirjaan liitettävät asiakirjat.Artiklan1 kohdassavelvoitetaan lähettäjä CIM-liitteen 15 artiklan 1 §:ää vastaavasti liittämään rahtikirjaan ne asiakirjat, jotka tarvitaan tulli- ja muiden viranomaismuodollisuuksien hoitamiseksi kuljetuksen aikana. Artiklan 2 kohtaan on otettu CIM-liitteen 15 artiklan 2 §:ää vastaava määräys, jonka mukaan kuljetusyhtiö ei ole velvollinen tarkastamaan mukaan liitettyjen asiakirjojen oikeellisuutta tai riittävyyttä. Samaa CIM-liitteen pykälää vastaa 2 kohdan määräys lähettäjän vastuusta seurauksista, jotka ovat johtuneet siitä, että asiakirjat puuttuvat tai niihin merkityt tiedot ovat puutteelliset tai virheelliset. CIM-liitteen 15 artiklan 3 §:ää vastaa määräys kuljetusyhtiön vastuusta seurauksista, jotka johtuvat kuljetusyhtiön kadottamista rahtikirjaan liitetyistä tai rahtikirjassa luetelluista asiakirjoista.
33 artikla. Tavaroiden kuormaus ja vastaanotto kuljetettavaksi. Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan kuormaamisesta vastaava kuormaamaan, sijoittamaan ja kiinnittämään tavarat vaunuihin ja intermodaaliyksiköihin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien kuormausmääräysten mukaisesti.
Artiklan 2 kohdan mukaan lähettäjä vastaa tavaroiden ja intermodaaliyksiköiden kuormaamisesta vaunuihin ja vastaanottaja niiden purkamisesta. Kuljetusyhtiö voi vastata kuormaamisesta ja purkamisesta lähettäjän tai vastaanottajan lukuun, jollei osapuolten sovellettavaksi tulevassa lainsäädännössä muuta säädetä. Määräykset eivät vastaa CIM-liitteen tavaran kuormaamista ja purkamista koskevaa 13 artiklaa, jonka mukaan lähettäjä ja vastaanottaja sopivat siitä, kenen tehtävänä on tavaran kuormaaminen ja purkaminen. CIM-liitteen 13 artiklan 1 §:n mukaan kuormaus- ja purkamisvelvollisuus on kappale- tavaran osalta kuljetusyhtiöllä, mutta vaunukuormien osalta kuormausvelvollisuus lähettäjällä ja purkamisvelvollisuus vastaanottajalla, jollei muuta ole sovittu.
Artiklan 3 kohdassa on määräykset tavaroiden päällyksestä ja pakkauksesta, joilla varmistetaan tavaroiden suojaamista koskevien vaatimusten täyttäminen. Kuljetusyhtiö voi kieltäytyä ottamasta tavaroita kuljetettaviksi, jos tavaroiden päällysteen tai pakkauksen vahingoittuminen voidaan todeta ulkoisessa tarkastuksessa. Kuljetusyhtiö on velvollinen suorittamaan tavaroiden päällyksen tai pakkauksen ulkoisen tarkastuksen silloin, kun kuormaus tehdään kuljetusyhtiön tai lähettäjän välineillä kuljetusyhtiön edustajan läsnä ollessa. Kuljetusyhtiön edustajalla on oikeus olla tarkastuksessa läsnä.
Artiklan 4 kohdassa määrätään CIM-liitteen 13 artiklan 2 §:ää vastaavasti lähettäjän vastuusta kuormausmääräysten noudattamatta jättämisestä ja päällyksen tai pakkauksen puuttumisesta aiheutuvista vahingoista.
34 artikla. Sinetit. Artiklan määräykset vastaavat osittain voimassa olevien kuljetus- ehtojen 14 artiklan sinetöintiä koskevia määräyksiä ja kuljetusehtojen 15 artiklan 4 §:n määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan kuormauksesta vastannut kuljetusyhtiö tai lähettäjä sinetöimään vaunut lähetysmaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Kontit ja muut intermodaaliyksiköt sinetöi aina lähettäjä. Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan käyttämään sellaisia sinettejä tai lukkosinttejä, joita ei voi poistaa niitä rikkomatta. Käytännössä lähettäjä sinetöi vaunutkin nykyisin Suomesta lähtevissä kuljetuksissa.
Artiklan 3 kohdan mukaan vaunujen ja intermodaaliyksiköiden avaaminen raja-, tulli- tai muita viranomaistarkastuksia varten tapahtuu sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Avaamisesta laaditaan pöytäkirja ja avaamisesta tehdään merkintä rahtikirjaan.
Artiklan 4 kohdan mukaan tulliviranomaisten tai kuljetusyhtiön viranomaistarkastuksen jälkeen asettamat sinetit rinnastetaan lähettäjän tai kuljetusyhtiön sinetteihin.
35 artikla. Tavaroiden kuljetus ja arvon ilmoittaminen. Lähettäjä voi artiklan nojalla luovuttaa tavaran kuljetettavaksi ilmoittamalla sen arvo, joka ei saa ylittää tavaran käypää toimittajan laskun perusteella määräytyvää arvoa. Toimittajan laskun puuttuessa tavaran arvo määritellään vastaavien tavaroiden lähtöpaikan hinnan mukaan. Artikla vastaa soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 9 artiklan määräyksiä.
36 artikla. Kuljetussopimuksen muuttaminen. Artiklan määräykset vastaavat pääosin voimassa olevien kuljetusehtojen 20 artiklan määräyksiä, joita on eräiltä osin selkeytetty. Lähettäjä ja vastaanottaja voivat 36 artiklan 1 kohdan nojalla muuttaa kuljetussopimusta, mutta kumpikin ainoastaan kerran. Vastaavasta rajoituksesta on määrätty voimassa olevien kuljetusehtojen 20 artiklan 5 §:ssä. Uuden sopimuksen mukaan muutosilmoitus voidaan tehdä myös sähköisesti. Muutosilmoitus voidaan 36 artiklan 2 kohdan mukaan tehdä kirjallisena tai sähköisenä, jos lähettäjä tai vastaanottaja on sopinut kuljetusyhtiön kanssa sähköisestä asiakirjavaihdosta.
Artiklan 3 kohdassa määrätään, miten lähettäjä voi muuttaa kuljetussopimusta. Lähettäjän oikeus muuttaa kuljetussopimusta lakkaa kohdan mukaan siitä hetkestä, jolloin vastaanottaja on saanut rahtikirjan tai tavara on saapunut määrämaan vastaanottavalle rautatieraja-asemalle, jonne on toimitettu tavaran vastaanottajan kirjallinen sopimuksen muutosilmoitus. CIM-liitteen 18 artiklan 1 §:ssä määrätään, miten lähettäjä voi muuttaa kuljetussopimusta ja 2 §:ssä, milloin lähettäjän oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen lakkaa. Määräykset eivät kaikilta osin vastaa 3 kohdan määräyksiä. Artiklan 4 kohdassa määrätään vastaavasti, miten vastaanottaja voi muuttaa kuljetussopimusta sen jälkeen, kun tavara on saapunut vastaanottavalle rautatieraja-asemalle. CIM-liitteen 18 artiklan 3 §:ssä määrätään vastaanottajan oikeudesta muuttaa kuljetussopimusta ja 4 §:ssä, milloin vastaanottajan oikeus muuttaa kuljetussopimusta lakkaa. Myöskään sanotut CIM-liitteen määräykset eivät kaikilta osin vastaa 4 kohdan määräyksiä.
Kuljetussopimusta voidaan 5 kohdan mukaan muuttaa määrämaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, kun tavarat ovat saapuneet määrämaan vastaanottavalle rautatieraja-asemalle. Kohtaan on otettu voimassa olevia kuljetusehtoja selventävä määräys, jonka mukaan kuljetusyhtiö muuttaa kuljetussopimusta ensimmäiseksi saapuvan muutosilmoituksen perusteella, jos sekä lähettäjä että vastaanottaja lähettävät muutosilmoituksia.
Artiklan 6 kohdassa kielletään CIM-liitteen 19 artiklan 4 §:ää vastaavasti muuttamasta kuljetussopimusta siten, että se aiheuttaa lähetyksen jakamisen. Lähettäjä ei 7 kohdan mukaan vastaa niistä seurauksista, jotka ovat aiheutuneet kuljetussopimuksen muuttamisesta vastaanottajan muutosilmoituksen perusteella.
Kuljetusyhtiö voi kieltäytyä muuttamasta kuljetussopimusta tai pidättäytyä panemasta muutosta täytäntöön ainoastaan niillä perusteilla, joista määrätään 8 kohdassa. Vastaavat määräykset sisältyvät CIM-liitteen 19 artiklan 3 §:ään, joka on kuitenkin 8 kohdan määräyksiä suppeampi.
Kuljetusyhtiöllä on 9 kohdan nojalla oikeus vaatia maksu tekemästään kuljetussopimuksen muutoksesta ja korvausta muutoksesta aiheutuneista kustannuksista. Määräys vastaa CIM-liitteen 19 artiklan 2 §:ää. Kuljetussopimuksen muutos on 10 kohdan mukaan hyväksytettävä tulliviranomaisella tulliviranomaisen asemamaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
37 artikla. Kuljetusmaksujen laskeminen ja maksaminen. Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetusmaksujen maksamisesta. Kuljetusmaksuista vastaa lähtökohtaisesti lähettäjä lähtömaan ja kauttakulkumaan alueella tapahtuvasta kuljetuksesta, ja vastaanottaja määrämaan alueella tapahtuvasta kuljetuksesta. Kuljetusyhtiö ja lähettäjä voivat keskinäisellä sopimuksella sopia maksuvelvollisuudesta toisin. CIM-liitteen 10 artiklan 1 §:n mukaan lähettäjä on velvollinen maksamaan kuljetusmaksut ja kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset, jollei lähettäjän ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu.
Kuljetusmaksujen maksuvelvollisuus voidaan 2 kohdan nojalla siirtää kolmannelle osapuolelle, joka on tehnyt sopimuksen kuljetusyhtiön kanssa ja jonka lähettäjä on merkinnyt rahtikirjaan maksajaksi. Kuljetusmaksut lasketaan 3 kohdan mukaan erikseen kummankin sopimuksen osapuolena olevan valtion alueella. Artiklan 4 kohdassa määrätään, että kuljetusmaksun suuruus määräytyy kuljetussopimuksen tekopäivän mukaan. Virheellisesti lasketuista kuljetusmaksuista maksamatta jäänyt osa on 5 kohdan nojalla maksettava ja liikaa maksettu osa palautettava maksuvelvolliselle.
Artiklan 6 kohta koskee vaunun ylikuormaustilannetta. Kuljetusmaksut lasketaan tällöin tavaroiden ylikuorman koko kuljetusreitiltä omana lähetyksenään. Vastaavasti jos rahtikirjaan on merkitty väärä tavaranimike, kuljetusmaksut koko kuljetusreitiltä lasketaan 7 kohdan nojalla todellisuudessa kuljetettujen tavaroiden mukaan. Jos kuljetusreittiä on kuljetuksen esteiden takia muutettu kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä, kuljetusmaksut lasketaan 8 kohdan nojalla muutetun kuljetusreitin mukaisesti.
Artiklan 9 kohtaan on otettu CIM-liitteen 10 artiklan 2 §:ää vastaava määräys, jonka nojalla lähettäjän on maksettava kuljetusmaksut vastaanottajan puolesta, jos tavaroiden vastaanottaja ei ole ottanut tavaroita vastaan tai käyttänyt oikeuksiaan eikä saavu vastaanottamaan tavaroita.
38 artikla. Tavaroiden tarkastus. Artiklan määräykset vastaavat voimassa olevien kuljetusehtojen 11 artiklan 2 §:ää. Kuljetusyhtiöllä on 38 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus tarkastaa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, vastaako lähetys rahtikirjaan merkittyjä tietoja ja noudatetaanko kuljetussopimuksen ehtoja. Määräys vastaa CIM-liitteen 11 artiklan 1 §:ää. Kansallisesti tararoiden tarkastamisesta säädetään rautatiekuljetuslain 29 §:ssä.
Lähetys tarkastetaan 2 kohdan mukaan lähtöasemalla tai määräasemalla lähettäjän tai vastaanottajan edustajan läsnä ollessa. Lähetys voidaan 3 kohdan nojalla tarkastaa myös kuljetuksen aikana liikenteen turvallisuuden ja tavaroiden säilyvyyden varmistamiseksi.
Jos lähtöasemalla suoritetussa tarkastuksessa todetaan, että lähetys ei vastaa rahtikirjaan merkittyjä tietoja, vaunu tai intermodaaliyksikkö palautetaan 4 kohdan mukaan tavaroineen ja rahtikirjoineen muutettaviksi, jollei kuljetukselle ole lähetysmaan sovellettavaksi tulevassa lainsäädännössä esteitä. Tällaisia kuljetuksia voivat olla esimerkiksi sellaisten tavaroiden kuljetukset, joihin kohdistuu vientikieltoja tai joilta puuttuu tarvittava kuljetuslupa. Lähettäjä korvaa tällöin palautuksesta aiheutuvat kustannukset.
Viranomaiset voivat 5 kohdan nojalla tarkastaa lähetyksen sisällön kuljetuksen aikana sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jos on perusteltua aihetta epäillä, että lähetys aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle tai, jos tarkastus on tehtävä tavaroiden säilyvyyden varmistamiseksi.
Artiklan 6 kohdassa velvoitetaan tarkastuksen suorittanut kuljetusyhtiö laatimaan kaupallinen tarkastuspöytäkirja, jos kuljetuksen aikana tai määräasemalla suoritetussa tarkastuksessa todetaan, että lähetys ei vastaa rahtikirjan tietoja. Vastaava määräys sisältyy voimassa olevien kuljetusehtojen 11 artiklan 2 §:ään.
39 artikla. Tavaroiden kuljetuksen määräaika. Artiklan määräykset on valmisteltu voimassa olevien kuljetusehtojen kuljetusmääräaikoja koskevan 13 artiklan pohjalta. Kuljetuksen määräaika määräytyy 39 artiklan 1 kohdan mukaan tavaran koko kuljetusmatkalta. Artiklan 2 kohdassa määrätään, miten kuljetusaika määräytyy. Kuljetettavaksi ottamiseen ja vastaanottajalle luovuttamiseen varattu aika lasketaan 4 kohdan mukaan vain kerran. Lähettäjän ja kuljetusyhtiön välisellä sopimuksella voidaan muuttaa kuljetusaikaa. Tietyissä tapauksissa on tarvetta poiketa 2 kohdan mukaan määräytyvistä kuljetusajoista. Tämän vuoksi artiklan 3 kohtaan on otettu määräys, jonka nojalla kuljetusyhtiö määrää kuljetusajat ylipaino- ja ylimittakuljetuksille sekä erillisellä veturilla varustetuilla erikoisjunilla kuljetettaville tavaroille. Sanottujen kuljetusten tarkastaminen vaatii normaalikuljetuksen tarkastamista enemmän aikaa, minkä vuoksi on katsottu tarpeelliseksi, että kuljetusyhtiö voi määrätä niiden kuljetusmääräajan.
Kuljetusmääräajan laskeminen alkaa 4 kohdan mukaan tavaran kuljetettavaksi ottamista seuraavana päivänä klo 00.00. Kuljetuksen määräaikaa jatketaan 5 kohdan mukaan kuljetusmatkalla kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä tapahtuneen viivästyksen verran.
Artiklan 6 kohdassa määrätään, milloin kuljetus katsotaan suoritetuksi määräajassa. Edellytyksenä on, että tavara on saapunut määräasemalle ennen kuljetuksen määräajan päättymistä ja kuljetusyhtiö on ilmoittanut vastaanottajalle tavaroiden saapumisesta ja mahdollisuudesta luovuttaa tavarat vastaanottajan haltuun. Tavaran saapumisesta on ilmoitettava vastaanottajalle määrämaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
CIM-liitteen 16 artiklassa määrätään kuljetusmääräajoista. Sopimuksen 39 artiklan määräykset vastaavat osittain CIM-liitteen kuljetusmääräaikoja koskevia määräyksiä.
40 artikla. Tavaroiden luovutus. Kuljetusyhtiön on artiklan 1 kohdan mukaan luovutettava rahtikirja ja tavarat vastaanottajalle tavaroiden saavuttua määräasemalle. Tavara katsotaan 2 kohdan mukaan luovutetuksi vastaanottajalle, jos se on määrämaassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti luovutettu tullin tai muun viranomaisen haltuun.
Artiklan 3 kohdassa määrätään vastaanottajan velvollisuudesta maksaa kuljetusmaksut. Jollei vastaanottajan ja kuljetusyhtiön välisessä sopimuksessa muuta määrätä, vastaanottajan on maksettava kuljetusyhtiölle kaikki kuljetusmaksut ennen kuin rahtikirja ja tavarat luovutetaan vastaanottajalle. Vastaanottajan on kohdan mukaan maksettava kuljetusmaksut kaikista rahtikirjaan merkityistä tavaroista, vaikka osa rahtikirjaan merkityistä tavaroista puuttuu. Artiklaan 4 kohtaan on otettu selventävä määräys, jonka mukaan tavarat luovutetaan määrämaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
Artiklan määräykset on valmisteltu voimassa olevien kuljetusehtojen 16 artiklan määräysten pohjalta. Ne vastaavat soveltuvin osin CIM-liitteen tavaran luovuttamista koskevan 17 artiklan 1–3 §:n määräyksiä. Kansallisesti tavaroiden luovutuksesta säädetään rautatiekuljetuslain 12 §:ssä.
41 artikla. Tavaroiden kuljetuksen ja luovutuksen esteet. Artiklan määräykset on valmisteltu voimassa olevien kuljetusehtojen 22 artiklan määräysten pohjalta. Artiklan 1 kohdassa määrätään, milloin kuljetusyhtiön on pyydettävä välittömästi ohjeita lähettäjältä, jos tavaroiden kuljetukselle tai luovutukselle on syntynyt este kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä. Kaikissa muissa kuin 1 kohdassa mainituissa tapauksissa kuljetus- tai luovutusesteiden syntyessä kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä kuljetusyhtiö päättää, pyydetäänkö lähettäjältä ohjeita vai kuljetaanko tavarat määräasemalle muuttaen alkuperäistä kuljetusreittiä. Artiklan 1 kohdan määräykset vastaavat soveltuvin osin CIM-liitteen tavaran kuljetusesteitä koskevaa 20 artiklaa ja tavaran luovuttamisen esteitä koskevaa 21 artiklaa.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, miten kuljetusyhtiö menettelee, jos lähettäjä ei toimita ohjeita kahdeksan vuorokauden kuluessa siitä, kun niitä on pyydetty, tai jos se antaa ohjeet, joita ei voida toteuttaa kohtuullisin toimenpitein. Kuljetusyhtiöllä on kohdan nojalla oikeus tällöin menetellä tavaran suhteen sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella tavaroiden kuljetuksen tai luovutuksen este syntyi, taikka toimittaa tavarat takaisin lähettäjälle sovittuaan asiasta asianomaisen valtion tulliviranomaisten kanssa. Kohdassa tarkoitettu määräaika on nopeasti pilaantuvien tavaroiden osalta neljä vuorokautta kahdeksan vuorokauden asemesta. Jos välittömät toimenpiteet ovat tavaroiden kunnon vuoksi välttämättömiä, kuljetusyhtiöllä on 3 kohdan nojalla oikeus määrätä tavaroista noudattamatta 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja.
Jos tavara on myyty, on myynnistä saatu summa vähennettynä kuljetusmaksulla annettava 4 kohdan mukaan lähettäjälle. Lähettäjän on maksettava myynnistä saadun summan ja tavarasta aiheutuvien kulujen erotus, jos myynnistä saatu summa ei kata kuluja.
Kuljetusyhtiön on 5 kohdan mukaan meneteltävä lähettäjän ohjeiden mukaisesti, jos lähettäjä on antanut rahtikirjassa ohjeita siitä, kuinka tavaroiden suhteen menetellään tavaroiden kuljetus- tai luovutusesteen ilmetessä. Jos ohjeita ei kuitenkaan voida toteuttaa, kuljetusyhtiön on meneteltävä artiklan 1-3 kohdan määräysten mukaisesti.
Tavarasta määräämään oikeutettu velvoitetaan artiklan 6 kohdassa korvaamaan kuljetusyhtiölle kaikki sille tavaroiden kuljetus- tai luovutusesteitä aiheutuneet kustannukset, jos esteet ovat aiheutuneet kuljetusyhtiöstä riippumattomista syistä.
Artiklan 4-6 kohdan määräykset vastaavat soveltuvin osin CIM-liitteen kuljetus- ja luovutusesteiden seurauksia koskevan 22 artiklan määräyksiä.
42 artikla. Tavaroiden pidätys. Artiklan määräykset vastaavat voimassa olevien kuljetusehtojen 23 artiklan määräyksiä. Kuljetusyhtiöllä on 42 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus pidättää kuljetussopimuksella kuljetettava tavaralähetys kuljetussopimuksesta johtuvien maksujen tai sopimuksen perusteella perittävien maksujen vakuudeksi. Pidätys tapahtuu 2 kohdan mukaan määrämaassa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
43 artikla. Tavaroiden katoaminen. Artiklan määräykset on valmisteltu voimassa olevien kuljetusehtojen 28 artiklan pohjalta. Lähettäjällä tai vastaanottajalla on 43 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus lähettää kuljetusyhtiölle ilmoitus tavaroiden etsinnästä, jollei tavaroita ole luovutettu vastaanottajalle tavaroiden kuljetuksen määräajan päätyttyä. Etsintäilmoitus ei ole kohdan mukaan korvausvaatimus kadonneista tavaroista. Voimassa olevissa kuljetusehdoissa ei ole määräyksiä tavaroiden etsinnästä tai sitä koskevasta menettelystä. Tavarat katsotaan kadonneiksi, jos niitä ei ole luovutettu vastaanottajalle tämän vaatimuksesta 30 vuorokauden kuluessa kuljetusmääräajan päättymisestä.
Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan kuljetusyhtiö ilmoittamaan vastaanottajalle, jos tavarat ovat saapuneet määräasemalle 30 vuorokauden kuluttua kuljetusmääräajan päättymisestä. Vastaanottaja voi 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen saatuaan vaatia, että tavarat luovutetaan hänelle jollakin kuljetusreitin varrella olevalla asemalla. Vastaanottajan on tällöin maksettava ainoastaan kuljetusmaksu lähetysasemalta sille asemalle, jolla tavara luovutetaan hänelle ja palautettava saamansa korvaussumma, josta on vähennetty siihen sisällytetty kuljetusmaksu. Vastaanottaja voi joka tapauksessa esittää korvausvaatimuksen kuljetusmääräajan ylittämisestä.
Kuljetusyhtiöllä on 3 kohdan nojalla oikeus määrätä tavarasta määrämaan sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti, jos tavaran luovuttamisvaatimusta ei ole esitetty tai jos kadonnut tavara löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta.
Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin CIM-liitteen tavaran katoamisolettamusta koskevan 29 artiklan määräyksiä. Kansallisesti tavaroiden katoamisesta säädetään rautatiekuljetuslain 15 §:ssä.
44 artikla. Tavaran osittaisen katoamisen, vahingoittumisen tai pilaantumisen määrittäminen. Artiklan määräykset vastaavat voimassa olevien kuljetusehtojen 29 artiklaa.Artiklan 1 kohdassa määrätään, milloin kuljetusyhtiön on tarkistettava tavaran kunto ja tarvittaessa myös sen paino. Tarkastaminen on tehtävä kuljetusyhtiön todetessa tai olettaessa tai tavarasta määräämään oikeutetun väittäessä, että tavara on kadonnut osittain, vahingoittunut tai pilaantunut. Kuljetusyhtiö velvoitetaan laatimaan tarkastuksesta ilman viivytystä kaupallinen tarkastuspöytäkirja, johon on kirjattava tavaran kunto sekä sen vahingoittumisen, pilaantumisen tai osittaisen katoamisen syyt ja määrä. Tavarasta määräämään oikeutetulle on varattava mahdollisuus olla läsnä tarkastuksessa.
Tavarasta määräämän oikeutetulle on 2 kohdan mukaan annettava pyynnöstä tarkastuspöytäkirjasta yksi kappale. Hän voi 3 kohdan nojalla kieltäytyä ottamasta tavaraa vastaan, kunnes tavaran vahingoittuminen, pilaantuminen tai osittain katoaminen on todettu tarkastuspöytäkirjalla. Hän voi 4 kohdan nojalla kieltäytyä ottamasta tavaraa vastaan, vaikka olisi jo vastaanottanut rahtikirjan tai maksanut kuljetusmaksut, jos kuljetusyhtiö ei vaatimuksesta huolimatta laadi tarkastuspöytäkirjaa.
Tavarasta määräämään oikeutetulla on 5 kohdan nojalla oikeus vaatia tavaran kunnon ja painon tarkastamista sekä tavaran vahingoittumisen, pilaantumisen tai osittaisen katoamisen syiden ja suuruuden toteamista asiantuntijan suorittaman tarkastuksen perusteella, jos hän ei hyväksy tarkastuspöytäkirjassa mainittuja asioita tai kuljetusyhtiö on kieltäytynyt laatimasta tarkastuspöytäkirjaa tavaran luovuttamisen yhteydessä.
45 artikla. Kuljetusyhtiöiden yhteisvastuu. Artiklan määräykset vastaavat voimassa olevien kuljetusehtojen 24 artiklaa. CIM-liitteessä vastaavat määräykset sisältyvät perättäisiä kuljettajia koskevaan 26 artiklaan. Kuljetusyhtiöt ovat artiklan 1 kohdan nojalla yhteisvastuussa lähettäjälle tai vastaanottajalle kuljetussopimuksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta sopimuksen mukaisesti. Kuljetusyhtiö tulee artiklan 2 kohdan nojalla osalliseksi kuljetussopimukseen ja sitoutuu siitä johtuviin velvollisuuksiin ottaessaan tavaran rahtikirjoineen kuljetettavaksi. Kuljetusyhtiö vastaa artiklan 3 kohdan nojalla kuljetussopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa asianmukaisesta täytäntöönpanosta siihen saakka, kunnes tavara on luovutettu vastaanottajalle. Kuljetusyhtiöiden yhteisvastuusta perättäiskuljetuksessa sädetään kansallisesti rautatiekuljetslain 32 §:ssä.
46 artikla. Yleiset määräykset kuljetusyhtiön vastuusta ja kuljetusyhtiön vastuusta vapautumisen perusteet. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin voimassa olevien kuljetusehtojen 25 artiklan 1 - 4 §:ää ja 26 artiklan 1 §:ää ja CIM-liitteen 23 artiklaa.Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön vahingonkorvausvastuun piiristä uuden sopimuksen mukaisesti. Kuljetusyhtiö vastaa kohdan nojalla vahingosta, joka aiheutuu tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä, tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain taikka vahingoittumisesta. Kuljetusyhtiön vastuu alkaa tavaran kuljetettavaksi ottamisesta sen vastaanottajalle luovuttamiseen asti.
Artiklan 2 kohdassa määrätään niistä syistä, joiden perusteella kuljetusyhtiö vapautuu vastuusta kuljetussopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämättä jättämisestä tai puutteellisesta täyttämisestä. Artiklan 3 kohdassa määrätään niistä tavaran kuljetukseen liittyvistä tavaroiden painovajauksista, puuttuvista irto- tai varaosista, tavaroiden katoamisesta tai osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai pilaantumisesta, joista kuljetusyhtiö ei ole myöskään vastuussa. Kansallisesti kuljetusyhtiön vastuusta säädetään rautatiekuljetuslain 13 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan kuljetusyhtiö on vastuussa tavaran kuljetettavaksi ottamisesta sen luovutukseen asti vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että tavara on kokonaan tai osittain kadonnut tai vahingoittunut. Pykälän 2 momentissa säädetään kuljetusyhtiön vastuusta vapautumisen perusteista. Korvauksesta tavaran katoamisesta säädetään rautatiekuljetuslain 16 §:ssä, tavaran vahingoittumisesta 17 §:ssä ja tavaran luovutuksen viivästymisestä lain 18 §:ssä.
47 artikla. Todistustaakka. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 25 artiklan 2 ja 3 §:ää ja 26 artiklan 2 §:ää sekä CIM-liitteen 25 artiklaa.Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 1 kohdassa todistamaan, että tavaroiden katoaminen, osittainen katoaminen, vahingoittuminen tai pilaantuminen on johtunut 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista, jotta kuljetusyhtiö vapautuu sopimuksen mukaisesta vastuusta.
Artiklan 2 kohdassa todistustaakka osoitetaan lähettäjälle tai vastaanottajalle. Jos todetaan, että tavaroiden katoaminen, osittainen katoaminen, vahingoittuminen tai pilaantuminen on aiheutunut 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista syistä, kohdan mukaan katsotaan virheen olevan näiden olosuhteiden seurausta, jollei lähettäjä tai vastaanottaja toisin näytä.
48 artikla. Vastuun rajoitukset tavaroiden painovajauksissa. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 27 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 31 artiklan määräyksiä.Kuljetusyhtiö vastaa artiklan 1 kohdan mukaan kohdassa tarkoitettujen tavaroiden painovajauksesta ainoastaan siltä osin kuin se ylittää kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut vähenemisvarat prosenteissa. Artiklan 1 kohtaa ei kuitenkaan 2 kohdan mukaan sovelleta, jos lähettäjä tai vastaanottaja näyttää, että tavaroiden painon väheneminen on johtunut kuljetusyhtiöstä johtuvista syistä.
Artiklan 3 kohta koskee kuljetuksia, joissa kuljetetaan useita kolleja samalla rahtikirjalla. Tällöin lasketaan painon vähenemisvara jokaisesta kollista erikseen, jos niiden painot on merkitty erikseen rahtikirjaan tai ne voidaan todeta muulla tavalla. Tavaran kadottua kokonaan tai yksittäisen kollin puuttuessa vahingonkorvausta laskettaessa ei 4 kohdan mukaan sovelleta artiklan 1 kohtaa.
49 artikla. Vahinko-olettama uudelleen kuljetettavaksi jätettäessä. Artiklassa määrätään vahinko-olettamasta kuljetettaessa tavaroita kolmannesta valtiosta. Jos tavaroiden todetaan tällöin kuljetussopimuksen muuttamisen jälkeen kadonneen osittain, vahingoittuneen tai pilaantuneen, virheen katsotaan artiklan mukaan tapahtuneen viimeisen kuljetussopimuksen aikana, jos lähetys on jätetty uudelleen kuljetettavaksi sellaisena kuin se on saapunut paikkaan, jossa se on jätetty uudelleen kuljetettavaksi. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 25 artiklan 6 §:ää ja CIM-liitteen 28 artiklaa.
50 artikla. Korvauksen määrä tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 30 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 30 artiklan määräyksiä.Artiklan 1 kohdassa määrätään tavaran käypä arvo kokonaan tai osittain kadonneesta tavarasta suoritettavan korvauksen perusteeksi. Korvaus ei saa kohdan mukaan ylittää tavaran käypää arvoa, joka 2 kohdan mukaan määritellään tavaran toimittajan laskussa mainitun hinnan mukaan. Jos käypää arvoa ei voida määritellä sanotun laskun perusteella, se määritellään 3 kohdan nojalla pitäen lähtökohtana vastaavasta tavarasta lähtöpaikalla perittävää hintaa. Jos tavaran arvoa ei voida määritellä 2 tai 3 kohdan nojalla, se määritellään 4 kohdan nojalla asiantuntijalausunnon perusteella.
Artiklan 5 kohdassa määrätään kadonneen tavaran arvon perustana olevan valuutan määräytymisestä silloin, kun kadonneen tavaran arvoa ei ole ilmoitettu sen valtion valuutassa, missä korvausvaatimus esitetään. Valuutta muunnetaan tällöin 5 kohdan nojalla sen valtion, jossa korvaus on maksettava, valuutaksi maksupäivän kurssin mukaisesti muutettuna. Artiklan 6 kohdan mukaan myös kuljetusyhtiölle maksetut kuljetusmaksut korvataan, jos ne eivät sisälly tavaran hintaan. Tullimaksut ja muut kuljetukseen liittyvät maksut korvataan kohdan mukaan sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti. Kuljetusyhtiö ei kuitenkaan korvaa sellaisia lähettäjän tai vastaanottajan kustannuksia ja tappioita, jotka eivät ole aiheutuneet kuljetussopimuksesta.
51 artikla. Korvauksen määrä tavaroiden vahingoittumisesta ja pilaantumisesta. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 31 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 32 artiklan määräyksiä. Kuljetusyhtiö velvoitetaan artiklan 1 kohdassa korvaamaan tavarasta määräämään oikeutetulle tavaran arvon alentumisen määrä, jos tavara on vahingoittunut. Tavaran arvo määritellään 50 artiklan mukaisesti. Muita vahinkoja ei korvata.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, ettei korvaus saa ylittää määrää, joka korvataan tavaralähetyksen kadotessa kokonaan, jos koko lähetyksen arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut tai määrää, joka korvataan tavaralähetyksen osan kadotessa, jos ainoastaan lähetyksen osan arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut.
52 artikla.Korvauksen määrä tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 32 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 33 artiklan määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön vastuun rajauksista silloin, kun tavaran kuljetusmääräaika ylitetään. Kuljetusyhtiön vastuu syntyy silloin ainoastaan, jos tavaran koko kuljetusmääräaika on ylitetty. Artiklan 2 kohdassa määrätään, miten korvaus määräytyy viivästymisen pituuden mukaisesti. Korvaus voi olla enintään 30 prosenttia kuljetusmaksusta. Jos kuljetusmääräajan ylittämisestä voidaan näyttää aiheutuneen taloudellista vahinkoa tavarasta määräämään oikeutetulle, vahingonkorvaus ei saa tällöinkään 3 kohdan mukaan ylittää kuljetusmaksun koko määrää. Artiklan 4 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön vastuusta silloin, kun tavaran kuljetusmääräaika on ylitetty ja tavara on samanaikaisesti kadonnut. Tällöin kuljetusyhtiö on vastuussa ainoastaan tavaran katoamisesta. Artiklan 5 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön korvausvelvollisuudesta silloin, kun tavara on kuljetusmääräajan ylittämisen lisäksi kadonnut osittain tai vahingoittunut tai pilaantunut. Tällöin kuljetusyhtiö on velvollinen maksamaan korvausta kuljetusmääräajan ylittämisestä tavaran jäljellä olevasta vahingoittumattomasta osasta. Rautatiekuljetuslain 18 §:n mukaan korvauksen enimmäismäärä luovutuksen viivästymisestä voi olla enintään kuljetusmaksu nelinkertaisena.
53 artikla. Tavaroiden kuljetussopimusta koskevat korvausvaatimukset. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 33 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 43 artiklan määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa määrätään kenellä on oikeus esittää kuljetussopimukseen perustuvia korvausvaatimuksia. Lähettäjä voi kohdan 1 alakohdan nojalla esittää korvausvaatimuksia niin kauan kuin lähettäjällä on oikeus muuttaa tavaran kuljetussopimusta ja vastaanottaja kohdan 2 alakohdan nojalla siitä lähtien, kun se on 36 artiklan mukaisesti muuttanut kuljetussopimusta tai saanut rahtikirjan tai näyttänyt kuljetusyhtiölle oikeutensa määrätä tavarasta esittämällä rahtikirjan kaksoiskappaleen. Lisäksi kuljetusmaksun maksaneella henkilöllä on 3 alakohdan nojalla oikeus esittää korvausvaatimuksia maksettujen summien palauttamisesta. Kohdassa kielletään siirtämästä oikeutta esittää korvausvaatimus.
Lähettäjän on 2 kohdan mukaan esitettävä korvausvaatimuksensa tavaran kuljetettavaksi ottaneelle kuljetusyhtiölle ja vastaanottajan vastaavasti tavaran luovuttaneelle kuljetusyhtiölle. Korvausvaatimukset on esitettävä kirjallisesti ja niissä on mainittava asianmukaiset perustelut ja aiheutetun vahingon määrä. Maksettujen summien palauttamista koskevat korvausvaatimukset on 3 kohdan mukaan esitettävä sille kuljetusyhtiölle, joka on maksut perinyt.
Korvausvaatimukset on 4 kohdan mukaan esitettävä erikseen jokaisesta rahtikirjasta lukuun ottamatta kohdan 1 ja 2 alakohdissa mainittuja korvausvaatimuksia. Kohdan 1 alakohdan mukaan maksujen palauttamista koskeva korvausvaatimus voidaan esittää useiden rahtikirjojen osalta. Kohdan 2 alakohdan mukaan korvausvaatimus esitetään kaikista kaupallisessa pöytäkirjassa mainituista lähetyksistä, jos rahtikirjoista on laadittu yksi kaupallinen tarkastuspöytäkirja.
Kolmannella osapuolella on 5 kohdan nojalla oikeus esittää korvausvaatimus lähettäjän tai vastaanottajan puolesta lähettäjän tai vastaanottajan valtuutuksella korvausvaatimuksen vastaanottavan kuljetusyhtiön rekisteröintivaltiossa sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
Tehdessään tavaran kuljetusta koskevan korvausvaatimuksen on lähettäjän 6 kohdan mukaan esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale vastaanottajan rahtikirja tai sen kaksoiskappale, jos rahtikirja on kuljetuksen aikana kadonnut. Sähköisessä muodossa oleva rahtikirja on esitettävä myös tulosteena. Korvausvaatimukseen on 7 kohdan mukaan liitettävä 6 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen ja mahdollisen kaupallisen tarkastus- pöytäkirjan lisäksi tavaran arvoa tai sen vähentymistä osoittavat asiakirjat ja muut asiakirjat, joilla korvausvaatimusta perustellaan. Asiakirjat on liitettävä korvausvaatimukseen alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä.
Kuljetusyhtiö velvoitetaan 8 kohdassa käsittelemään korvausvaatimus ja antamaan vastaus korvausvaatimuksen esittäjälle tai suorittamaan korvaus 180 päivän kuluessa korvausvaatimuksen jättämisestä, joka on osoitettava postileimalla tai kuljetusyhtiön antamalla kuittauksella korvausvaatimuksen vastaanottamisesta. Jos kuljetusyhtiö hylkää korvausvaatimuksen kokonaan tai osittain, sen on 9 kohdan mukaan ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle hylkäämisen perustelut ja palautettava korvausvaatimukseen liitetyt asiakirjat.
Artiklan 10 kohdassa määrätään menettelystä silloin, kun korvausvaatimus on laadittu vastoin artiklassa määrättyä menettelyä. Kuljetusyhtiön on tällöin palautettava korvausvaatimus sitä käsittelemättä korvausvaatimuksen esittäjälle viimeistään 15 päivän kuluttua korvausvaatimuksen saapumisesta ja samalla ilmoitettava palautuksen syy. Tällöin 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu korvausvaatimuksen ja kanteen vanhentumisaika ei keskeydy. Jos kuljetusyhtiö palauttaa korvausvaatimuksen esittäjälle tämän esittämän korvausvaatimuksen myöhemmin kuin 15 päivän kuluessa korvausvaatimuksen saapumisesta kuljetusyhtiölle, vanhentumisaika keskeytyy 15 päivän määräajan päättymistä seuraavasta päivästä siihen päivään saakka, jolloin kuljetusyhtiö lähettää korvausvaatimuksen sen esittäjälle. Korvausvaatimusta ei katsota tällöin hylätyksi, eikä korvausvaatimuksen esittäjällä ole siinä tilanteessa oikeutta nostaa kannetta. Korvausvaatimuksen esittäjän on vaadittava kuljetusyhtiötä antamaan päätöksensä korvausvaatimukseen ennen mahdollista kanteen nostamista.
Kansallisesti korvausvaatimuksista, määräajoista ja vanhentumisajoista säädetään rauatatiekuljetuslain 33-35 §:ssä.
54 artikla. Kuljetussopimukseen perustuva kanneoikeus. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 34 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 44 artiklan määräyksiä. Kuljetussopimukseen perustuva kanneoikeus on artiklan 1 kohdan mukaan sillä henkilöllä, jolla on oikeus esittää korvausvaatimus kuljetusyhtiölle. Kanne voidaan esittää sille kuljetusyhtiölle, jolle korvausvaatimus on esitetty, jollei kuljetusyhtiö ole noudattanut 53 artiklassa korvausvaatimuksen käsittelylle määrättyä aikaa tai jos kuljetusyhtiö on hylännyt korvausvaatimuksen kokonaan tai osittain. Kanne voidaan 2 kohdan mukaan esittää toimivaltaisessa tuomioistuimessa vain siinä valtiossa, jossa korvausvaatimuksen vastaanottava kuljetusyhtiö on rekisteröity. Artiklan 2 kohta poikkeaa CIM-liitteen laillista tuomioistuinta koskevan 46 artiklan määräyksistä.
55 artikla. Korvausvaatimus- ja kanneoikeuden raukeaminen kuljetusyhtiötä vastaan. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 35 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 47 artiklan määräyksiä. Kuljetussopimukseen perustuva oikeus esittää korvausvaatimuksia kuljetusyhtiölle tai nostaa kanteita kuljetusyhtiötä vastaan raukeaa artiklan 1 kohdan mukaan, kun tavarasta määräämään oikeutettu on ottanut tavaran vastaan. Oikeus korvausvaatimuksen ja kanteen esittämiseen kuljetusyhtiölle ei kuitenkaan raukea 2 kohdan 1-4 alakohdissa yksilöidyissä tapauksissa. Jotta oikeus korvausvaatimuksen esittämiseen ja kanneoikeus ei raukeaisi 2 kohdan 2 ja 4 alakohdassa mainituissa tapauksissa, on alakohdissa yksilöityjen edellytysten täytyttävä.
56 artikla. Korvausvaatimuksen ja kanteen vanhentuminen. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 36 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 48 artiklan määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetussopimukseen perustuvien korvausvaatimusten ja kanteiden vanhentumisajasta, joka on kohdan mukaan yksi vuosi. Vanhentumisaika koskee niin kuljetusyhtiöitä vastaan kuin lähettäjää tai vastaanottajaa vastaan esitettäviä korvausvaatimuksia ja kanteita. Jos kannetta ei nosteta yhden vuoden kuluessa, oikeus korvaukseen menetetään.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, milloin vanhentumisaika lasketaan alkavaksi kohdan 1 – 7 alakohdassa luetelluissa tapauksissa. Kohdan 1 alakohdan mukaan vanhentumisaika alkaa siitä päivästä, jolloin tavara on luovutettu vastaanottajalle, kun kysymyksessä on korvausvaatimus tai kanne tavaran osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta taikka tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä. Kohdan 2 alakohdan mukaan vanhentumisaika alkaa 30 vuorokauden kuluttua kuljetusmääräajan päättymisestä, kun kysymyksessä on korvausvaatimus tai kanne tavaran kokonaan katoamisesta. Ottaen huomioon, että vanhentumisaika lyhyt, kuljetussopimuksen osapuolten oikeuksien varmistamiseksi on tarpeellista määritellä selkeästi vanhentumisajan alkamisajankohta.
Vanhentumisaika keskeytyy artiklan 3 kohdan mukaan, jos kuljetusyhtiölle on esitetty 53 artiklan mukaisesti korvausvaatimus. Vanhentumisaika jatkuu siitä päivästä, jolloin kuljetusyhtiö on antanut kirjallisen vastauksen korvausvaatimuksen hylkäämisestä osittain tai kokonaan tai jättänyt vastaamatta korvausvaatimukseen 53 artiklan 8 kohdassa edellytetyssä 180 päivän määräajassa. Artiklan 4 kohtaan on otettu selkeyttävä määräys, jonka mukaan uudelleen esitetyt samansisältöiset korvausvaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.
57 artikla. Takautumisoikeus ja takautumisvaatimuksen esittäminen. Artiklan määräykset vastaavat soveltuvin osin voimassa olevien kuljetusehtojen 37-39 artiklan määräyksiä ja CIM-liitteen 50 artiklan määräyksiä. Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön takautumisoikeudesta toista kuljetukseen osallistunutta kuljetusyhtiötä kohtaan. Takautumisoikeuden edellytyksenä on, että on perusteltua olettaa toisen kuljetusyhtiön aiheuttaneen vahingon tai vahingon olevan molempien kuljetusyhtiöiden aiheuttama. Takautumisvaatimukset on 2 kohdan mukaan esitettävä 75 vuorokauden kuluessa korvauksen todellisesta maksupäivästä lukien. Sen kuljetusyhtiön, joka on saanut takautumisvaateen, on ilmoitettava päätöksestään 75 vuorokauden kuluessa vaatimuksen saamisesta. Kuljetusyhtiöt voivat keskinäisessä sopimuksessaan sopia lyhyemmästä määräajasta.
Kuljetusyhtiöllä, jolle takautumisvaatimus on esitetty, ei ole 4 kohdan mukaan oikeutta kiistää korvauksen maksaneen kuljetusyhtiön maksaman korvauksen oikeellisuutta, jos tuomioistuin on korvauksen vahvistanut ja takautumisvaatimuksen saaneelle kuljetusyhtiölle on annettu tieto haasteesta siten, että sillä olisi ollut oikeus esiintyä väliintulijana oikeudenkäynnissä.
Korvauksen suorittaneella kuljetusyhtiöllä on 5 kohdan nojalla oikeus esittää takautumisvaatimus kuljetukseen osallistunutta toista kuljetusyhtiötä kohtaan oikeusteitse.
IV Luku Rautatierajaliikenne
58 artikla.Rautatieraja-asemat. Artiklassa määrättäisiin niistä rautatieraja-asemista, joiden kautta liikennöintiä suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä Suomen ja Venäjän välillä harjoitetaan. Artikla vastaa uudella sopimuksella kumottavan rautatierajasopimuksen rajaluovutusasemia koskevaa 1 §:ää, jossa määrätyt rautatieraja-asemat pysyvät entisellään. Artiklassa tarkoitettuja rautatieraja-asemia ovat Suomen alueella Vainikkala, Imatrankoski, Niirala ja Vartius ja Venäjän alueella Buslovskaja, Svetogorsk, Värtsilä ja Kivijärvi. Kaikkien mainittujen rautatieraja-asemien kautta voidaan sopimuksen mukaan harjoittaa matkustaja- ja tavaraliikennettä. Niiden kautta voidaan kuljettaa rajoituksetta kaikentyyppisiä tavaroita. Kaikilla rautatieraja-asemilla ei ole kuitenkaan toistaiseksi valmiutta kaikentyyppisten tavaroiden vastaanottamiseen, kuten edellä kohdassa 3.1 Taloudelliset ja muut vaikutukset on kuvattu. Liikennöintiä nopeassa henkilöliikenteessä on artiklan 2 kohdassa rajoitettu siten, että Suomen alueella se voi tapahtua ainoastaan Vainikkalan rautatieraja-aseman kautta ja Venäjän alueella ainoastaan Buslovskajan rautatieraja-aseman kautta.
59 artikla.Sovellettava aika. Artiklan mukaan rautatieraja-asemilla ja niiden välisillä rataosilla sovelletaan sopimuksen mukaisissa toiminnoissa nykykäytännön mukaisesti 24-tuntista Moskovan aikaa.
60 artikla.Liikkuvan kaluston luovutus ja palautus. Artiklan määräykset kuuluvat jäljempänä selostettavin osin EU:n toimivaltaan.
Artiklan 1 kohta vastaa soveltuvin osin rautatierajasopimuksen 31 §:n määräyksiä. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen mukaisessa suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä liikennöivien matkustaja- ja tavaravaunujen luovuttaminen luovuttavalta kuljetusyhtiöltä vastaanottavalle kuljetusyhtiölle tapahtuu nykykäytännön mukaisesti rajanylityksen jälkeisellä rautatieraja-asemalla. Kuljetusyhtiöt voivat kuitenkin sopia kalustoyksiköiden luovuttamisesta jo rajanylitystä edeltävällä rautatieraja-asemalla.
Kohdassa määrätään, että vaunujen vastaanotto ja luovutus tapahtuvat rautatieraja-asemilla ympärivuorokautisesti vuoden jokaisena päivänä. Kuljetusyhtiöt voivat sopia muusta aikataulusta. Käytännössä kuljetusyhtiöt sopivat aikatauluista keskenään.
Artiklan 2 kohdassa määrätään liikkuvan kaluston luovuttamista koskevista edellytyksistä, jotka vastaavat soveltuvin osin rautatierajasopimuksen 66 §:n vaatimuksia. Luovuttava kuljetusyhtiö saa kohdan nojalla antaa luovutettavaksi ainoastaan sellaista liikkuvaa kalustoa, jonka se on ennakolta tarkastanut 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ministeriöiden välisen sopimuksen mukaisesti ja todennut luovutuskelpoisiksi. Kohdassa edellytetään lisäksi, että kalustoa koskevat asiakirjat ovat sopimuksen ja muiden sovellettavien vaatimusten mukaisia.
Artiklan 3 kohdassa määrätään siitä, milloin vastuu liikkuvan kaluston teknisestä kunnosta ja liikennöintikelpoisuudesta siirtyy luovuttavalta rautatieyritykseltä vastaanottavalle rautatieyritykselle. Luovuttavan kuljetusyhtiön vastuu jatkuu nykykäytännön mukaisesti luovutukseen saakka, jonka jälkeen vastuu siirtyy vastaanottavalle kuljetusyhtiölle.
Artiklan 4 kohdassa määrätään luovutettavan liikkuvan kaluston teknisestä tarkastuksesta. Vastaanottava kuljetusyhtiö suorittaa kohdan mukaan tarkastuksen sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ministeriöiden välisen sopimuksen mukaisesti kaluston saapuessa vastaanottavan osapuolen raja-asemalle. Menettely vastaa nykykäytäntöä. Vastaanottava kuljetusyhtiö voi antaa tarkastustehtävän rautatieinfrastruktuurin haltijan tehtäväksi. Kohdassa velvoitetaan laatimaan tarkastuksessa todetuista puutteista erillinen asiakirja.
Vastaanottavan osapuolen rautatieturvallisuudesta vastaava toimivaltainen viranomainen voi kohdan nojalla kieltää liikkuvan kaluston käytön tai rajoittaa sen käyttöä osapuolen alueella, jos kalusto ei täytä kalustolle ja rautatiejärjestelmän turvallisuudelle asetettuja vaatimuksia tai sitä ei ole hyväksytty artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti. Kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen Suomessa on Liikenteen turvallisuusvirasto.
Artiklan 5 kohta kuuluu jäljempänä selostettavalla tavalla EU:n toimivaltaan. Kohdassa vaaditaan, että luovutettavalla liikkuvalla kalustolla on vastaanottavan osapuolen sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti myönnetty käyttöönottolupa vastaanottavan osapuolen rataverkolla liikennöintiä varten. Suomessa rautatielain (304/2011) 57 §:ssä säädetään Venäjän federaatiosta yhdysliikenteessä käytettäviltä kalustoyksiköiltä vaadittavasta käyttöönottoluvasta, jonka myöntää Liikenteen turvallisuusvirasto. Lain 57 §:ssä on otettu huomioon edellä mainitun yhteentoimivuusdirektiivin 21 artiklan säännökset. Direktiivin 21 artiklan 1 kohdassa säädetään toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen myöntämästä kalustoyksikön käyttöönottoluvasta. Kalustoyksiköllä on säännöksen mukaan oltava käyttöönottolupa ennen kuin kalustoyksikköä käytetään Euroopan unionin jäsenvaltion rataverkolla. Artiklan 11 kohdan mukaan sellaisten kalustoyksikköjen tapauksessa, jotka liikennöivät jonkin jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä rataverkolla, jonka raideleveys eroaa Euroopan unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä ja joille voidaan myöntää direktiivin 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu poikkeus tai joita koskee direktiivissä tarkoitettu erityistapaus, ne kansalliset säännöt, joilla pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan säännökset, voivat sisältää kansainvälisiä unionilainsäädännön mukaisia sopimuksia. Nykykäytännössä Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää käyttöönottoluvan automaattisen käsittelyn pohjalta. Päätös käyttöönottoluvasta tehdään tietojärjestelmässä ilmoituksen tietojen perusteella. Lupa myönnetään automaattisesti, kun lupaehdot täyttyvät. Jos lupaehdot eivät täyty, viraston tietojärjestelmä ilmoittaa kielteisen lupapäätöksen VR:n tietojärjestelmään. Niille kalustoyksiköille, jotka on otettu käyttöön rautatieyhdysliikenteessä 19 päivänä heinäkuuta 2008 tai sen jälkeen, on nykykäytännön mukaan haettava käyttöönottolupa Liikenteen turvallisuusvirastolta erillisellä lupahakemuksella. Lupahakemuksessa on ilmoitettava vaunumalli, vaunutyyppi ja vaunun tekniset tiedot. Teknisistä tiedoista on ilmoitettava kantavuus, akseleiden lukumäärä, vaunun pituus, taarapaino ja vaunun liikennöintiä koskevat mahdolliset rajoitukset. Virasto päättää käyttöönottoluvan myöntämisestä hakemuksen perusteella ja määrittelee sallitut toleranssit.
Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää rautatielain 57 §:n 1 momentin nojalla käyttöönottoluvan sellaisille kalustoyksiköille tai kalustoyksikköjen tyypeille, joilla on Venäjän federaatiossa voimassa oleva käyttöönottolupa tai siihen rinnastettava lupa. Kalustoyksiköillä saa momentin mukaan liikennöidä ainoastaan Suomen ja Venäjän välisessä rautatieyhdysliikenteessä. Pykälän 2 momentissa säädetään luvan hakemisesta ja sen myöntämisestä. Suomessa yhdysliikennettä harjoittavan rautatieyrityksen on momentin mukaan haettava lupaa Liikenteen turvallisuusvirastolta ennen kuin rautatieyritys liikennöi kalustoyksiköllä Suomen rataverkolla. Kalustoyksikön vaatimustenmukaisuus on osoitettava hakijan virastolle toimittamassa ilmoituksessa. Hakijan on ilmoitettava Venäjän federaatiossa kalustoyksikölle tai kalustoyksikköjen tyypille myönnetystä käyttöönottoluvasta tai siihen rinnastettavasta luvasta. Virasto ratkaisee käyttöönottolupaa koskevan hakemuksen hakijan toimittaman ilmoituksen pohjalta.
Artiklan 6 kohta koskee Suomen ja Venäjän välistä nopeaa henkilöjunaliikennettä, jossa liikennöivälle junalle ei tehdä teknistä tarkastusta rautatieraja-asemalla. Kuljetusyhtiö tekee junalle nykykäytännön mukaisesti teknisen tarkastuksen lähtöaseman varikolla ennen junan lähtöä. Teknisestä tarkastuksesta tehtävä ilmoitus on voimassa ainoastaan yhden vuorokauden ajan ilmoituksen laatimisesta lukien, joten se on uusittava päivittäin. Sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ministeriöiden välisessä sopimuksessa sovitaan tarkemmin nopean henkilöjunan teknisestä lähtötarkastuksesta.
Artiklan 7 kohta kuuluu jäljempänä selostettavalla tavalla EU:n toimivaltaan. Kohdassa määrätään niistä tiedoista, jotka luovuttavan kuljetusyhtiön on toimitettava vastaanottavalle kuljetusyhtiölle ennen liikkuvan kaluston yksikön luovuttamista. Näitä tietoja ovat tiedot liikkuvan kaluston yksikölle myönnetystä käyttöönottoluvasta, tiedot liikkuvan kaluston omistajasta tai haltijasta, tiedot liikkuvan kaluston käyttöön liittyvistä mahdollisista rajoituksista sekä tiedot liikkuvan kaluston seuraavasta huollosta ja muista kunnossapitoon liittyvistä turvallisuuden kannalta olennaisista tekijöistä. Tietoja ei tarvitse kuitenkaan luovuttaa vastaanottavalle kuljetusyhtiölle, jos sillä on jo tiedot käytettävissään. Suomessa on rautatielain 68 §:n 4 momentissa säädetty Suomen ja Venäjän välistä rautatieyhdysliikennettä Suomessa harjoittavan rautatieyrityksen ilmoitusvelvollisuudesta, jota varten luovuttavan kuljetusyhtiön on ilmoitettava edellä mainitut tiedot vastaanottavalle kuljetusyhtiölle. Säännöksen mukaan momentissa tarkoitetun rautatieyrityksen on saatuaan luovuttavalta kuljetusyhtiöltä momentissa tarkoitetut tiedot ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään lain 57 §:ssä tarkoitettua käyttöönottolupaa hakiessaan ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle Venäjältä saapuvista kalustoyksiköistä Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään kalustorekisteriin merkittävät tiedot kalustoyksikön omistajasta tai haltijasta, kalustoyksikön käyttöön liittyvistä rajoituksista sekä kalustoyksikön huoltosuunnitelmaan liittyvistä turvallisuuden kannalta olennaisista seikoista. Rautatielain 68 §:n 4 momentin säännökset perustuvat yhteentoimivuusdirektiivin 33 artiklan 2 ja 5 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin. Artiklan 2 kohdassa säädetään niistä tiedoista, jotka on kustakin kalustoyksiköstä merkittävä kansalliseen kalustorekisteriin. Vaatimusta on lievennetty kolmannen maan kaluston osalta artiklan 5 kohdassa. Kohdan mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että rautatielain 68 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot on saatavissa kansallisesta kalustorekisteristä niistä kalustoyksiköistä, jotka otetaan käyttöön ensimmäistä kertaa kolmannessa maassa ja joille jäsenvaltio myöntää käyttöönottoluvan alueellaan.
Artiklan 8 kohdassa määrätään niitä merkinnöistä ja teksteistä, jotka on oltava jokaisessa liikkuvan kaluston yksikössä.
Vastaanottavan kuljetusyhtiön on artiklan 9 kohdan mukaan palautettava ne liikkuvan kaluston yksiköt, jotka eivät täytä sopimuksessa tai sen nojalla tehdyssä ministeriöiden välisessä sopimuksessa, vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevassa Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välisessä sopimuksessa tai muissa sopimuksissa määrättyjä vaatimuksia. Luovutettava kuljetusyhtiö velvoitetaan ottamaan vastaan edellä mainitulla perusteella palautettu liikkuvan kaluston yksikkö. Nykykäytäntö kaluston palauttamisessa perustuu rautatierajasopimuksen 72 §:n määräyksiin.
Kuljetusyhtiöt voivat artiklan 10 kohdan nojalla ottaa rautatieraja-asemalla vastaan sellaiset liikkuvan kaluston yksiköt, joissa on kohdassa kuvattuja kuljetuksen aikana syntyneitä vikoja, jos ne eivät aiheuta vahinkoa tai vaaraa liikenteelle. Vastaavat määräykset sisältyvät rautatierajasopimuksen 37 §:ään.
61 artikla.Rautatierajaliikenteen yleiset määräykset. Artiklan 1 kohdassa määrätään rautatieraja-asemia ja niiden välillä sijaitsevaa infrastruktuuria koskevista vaatimuksista. Rautatieraja-asemien ja infrastruktuurin teknisen varustelun on täytettävä junaliikenteen turvallisuusvaatimukset rautatierajaliikenteessä. Rautatieraja-asemien on mahdollistettava liikkuvan kaluston vastaanotto ja luovutus sekä tarvittavien tarkastusten suorittaminen osapuolina olevien valtioiden sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti.
Artiklan 2 kohdan mukaan luovuttavan kuljetusyhtiön veturit saavat nykykäytännön mukaisesti liikennöidä rautatierajaliikenteessä vastaanottavan osapuolen rautatieraja-asemien alueella liikkuvan kaluston luovuttamista ja vastaanottamista varten. Osapuolten rautatieinfrastruktuurin haltijat vastaavat liikennöinnin järjestämisestä rautatieraja-asemien välillä hyväksytyn aikataulun mukaisesti. Suomen osapuolen rautatie- infrastruktuurin haltija on Liikennevirasto, joka omalta osaltaan vastaa liikennöinnin järjestämisestä. Rautatierajaliikenteessä saa kohdan mukaan liikennöidä ainoastaan rautatieturvallisuudesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä liikkuvan kaluston yksiköllä vastaanottavan osapuolen sovellettavaksi tuleva lainsäädännön mukaisesti. Suomessa kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto. Kohdassa viitataan sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun ministeriöiden väliseen sopimukseen, jossa määritellään rautatierajaliikenteessä käytettäviä liikkuvan kaluston yksikköjä koskevat tekniset vaatimukset.
Kuljetusyhtiö tekee vaihtotyöt nykykäytännön mukaisesti omalla liikkuvalla kalustollaan sillä rautatieraja-asemalla, jolla luovutus tapahtuu. Vastaanottavan osapuolen rautatieturvallisuudesta vastaava viranomainen voi antaa luvan käyttää rautatieraja-asemalla tehtävään vaihtotyöhön toisen osapuolen kuljetusyhtiön veturilla vastaanottavan osapuolen sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisesti aikataulun mukaisena seisonta-aikana.
Veturin kuljettamisesta ja sen teknisestä kunnosta vastaa nykykäytännön mukaisesti veturimiehistö veturin ollessa vastaanottavan osapuolen rautatieraja-asemalla ja sen liikennöidessä rautatieraja-asemien välillä. Junamiehistö, joka hoitaa liikkuvaa kalustoa, vastaa liikkuvan kaluston teknisestä kunnosta liikkuvan kaluston liikennöidessä rautatieraja-asemien välillä ja rautatieraja-asemilla.
62 artikla.Rautatieinfrastruktuurin kunnossapito ja tarkastus. Artiklan 1 kohdassa määrätään rautatieinfrastruktuurin haltijat nykykäytännön mukaisesti huolehtimaan rautatieraja-asemien välisen raiteen kunnossapidosta ja tarkastuksesta rautatieraja-asemalta rajaviivalle saakka. Rautatieraja-asemien välisten rataosuuksien pituudet ovat parista kilometristä noin kuuteen kilometriä. Määräys vastaa rautatierajasopimuksen 91 §:n 1 kappaletta.
Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan rautatieinfrastruktuurin haltija ilmoittamaan kaikesta työskentelystä raja-aukolla etukäteen oman maansa rajavaltuutetulle, joka ilmoittaa asiasta toisen osapuolen rajavaltuutetulle voimassa olevan Suomen ja Venäjän välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumien selvittämisjärjestyksestä tehdyn sopimuksen (SopS 32/1960, muutettu sopimuksella SopS 54/1998) mukaisesti.
63 artikla.Toiminta liikkuvan kaluston pysähtyessä rataosalle ja onnettomuuksien yhteydessä. Artiklan 1 kohdassa määrätään veturinkuljettaja liikenneturvallisuuden varmistamiseksi ilmoittamaan viipymättä sen osapuolen liikenteenohjaukselle, jonka alueella juna on, jos se pysähtyy muulle junaliikenteelle mahdollisesti häiriötä aiheuttavalla tavalla junan vaurioitumisen, liikennehäiriön tai muun vastaavan syyn takia rautatieraja-asemien välisellä rataosuudella. Ilmoituksen saanut liikenteenohjaus velvoitetaan 2 kohdassa viipymättä ilmoittamaan asiasta toisen osapuolen liikenteenohjaukselle. Sen osapuolen liikenteenohjauksen, jonka rataosuudelle juna on pysähtynyt, on 3 kohdan mukaan ryhdyttävä liikenteen sujuvuuden varmistamiseksi viipymättä toimenpiteisiin junan poistamiseksi rataosuudelta.
Artiklan 4 kohdassa velvoitetaan rautatieinfrastruktuurin haltijat ja kuljetusyhtiöt antamaan apua toisilleen junan poistamiseksi ja raivausapua onnettomuuspaikalla rautatieraja-asemilla tai niiden välisellä rataosuudella sattuneissa onnettomuus- ja vauriotilanteissa. Raivausapua on tarvittaessa pyydettävä toisen osapuolen liikenteenohjauksen välityksellä. Onnettomuuden ja vaurioiden ennallistamista koskevat työt määräytyvät 5 kohdan mukaan osapuolen sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaan. Lailla rautatielain muutamisesta (1394/2015) on rautatielakiin lisätty uusi toimenpiteitä häiriötilanteissa koskeva 81 a §, jossa säädetään niistä toimenpiteistä, jotka rataverkon haltijan on toteutettava häiriötapauksissa tilanteen palauttamiseksi ennalleen. Pykälän 2 momentin mukaan rautatiereitit rataosalla, jossa häiriön aiheuttanut tilanne on syntynyt, voidaan ilman varoitusta poistaa käytöstä korjaamisen ja tilanteen palauttamiseksi tarvittavaksi ajaksi. Rataverkon haltija voi säännöksen nojalla vaatia rautatieyrityksiä antamaan korvausta vastaan käyttöönsä ne resurssit, joita se pitää tarpeellisena tilanteen palauttamiseksi ennalleen mahdollisimman nopeasti.
64 artikla. Vastuu onnettomuudesta aiheutuneista kustannuksista ja vahingonkorvauksesta. Artiklassa määrätään rautatieinfrastruktuurin haltijan ja kuljetusyhtiön vastuusta rautatieraja-asemalla tai niiden välisellä rataosuudella tapahtuvasta onnettomuudesta. Artiklan mukaan se rautatieinfrastruktuurin haltija, jonka rataverkolla tai rataverkkoon kuuluvalla rautatieraja-asemalla onnettomuus tapahtuu, vastaa onnettomuudesta aiheutuneista kustannuksista, jos onnettomuus aiheutuu rautatieinfrastruktuurista, ja kuljetusyhtiö, jos onnettomuus aiheutuu kuljetusyhtiöstä. Artikla vastaa korvausvelvollisuutta koskevan raideliikennevastuulain 3 §:n säännöksiä.
V luku Kuormausta koskevat määräykset
65 artikla. Tavaroiden kuormaaminen ja kiinnittäminen. Artiklan 1 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön velvollisuudesta varmistaa tavaroita vastaanottaessaan, että tavarat on kuormattu, sijoitettu ja kiinnitetty sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kuormausmääräysten mukaisesti silloin, kun lähettäjä on suorittanut kuormauksen. Kuormausmääräyksissä määriteltyjä kuormaulottumia ei saa ylittää lukuun ottamatta erikoiskuljetuksia.
Artiklan 2 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön velvollisuudesta varmistaa vastaan ottaessaan tavaran kuljetettavaksi kohdassa mainittujen vaatimusten täyttymisestä. Edelleen artiklan 3 kohdassa määrätään kuljetusyhtiön velvollisuudesta varmistaa, että kuormaus on tehty kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Voimassa olevien kuljetusehtojen 14 artiklan 5 § koskee tavaroiden kuormaamista. Tarkemmat määräykset kuormaamisesta on annettu kuormausmääräyksissä, jotka uudistetaan tämän sopimuksen voimaantulon yhteydessä 4 artiklan nojalla tehtävällä ministeriöiden välisellä sopimuksella.
VI luku Muut määräykset
66 artikla. Henkilöstön oleskelu. Artiklan 1 kohdassa määrätään rajaliikenteessä työskentelevien henkilöiden oikeudesta saapua ilman viisumia toisena osapuolena olevan valtion rautatieraja-asemalle ja työskennellä siellä ja rautatieraja-aseman ja valtakunnan rajan välisellä raja-alueella. Kohdassa tarkoitettu oikeus on niillä veturinkuljettajilla, jotka kuljettavat junaa sopimuksessa tarkoitetussa suorassa kansainvälisessä liikenteessä, vastaanottavat tai luovuttavat liikkuvaa kalustoa tai suorittavat sen teknistä tarkastusta. Henkilöiden on kohdan mukaan esitettävä voimassa oleva henkilötodistus tai passi osapuolten valtioiden rajavalvontaviranomaisille. Kuljetusyhtiöiden on laadittava kohdassa tarkoitetusta henkilöstöstä luettelo, joka on tarvittaessa esitettävä rajavalvontaviranomaisille.
Hoitaessaan työtehtäviään rautatierajaliikenteessä kuljetusyhtiön henkilöstön on 2 kohdan mukaan noudatettava sitä lainsäädäntöä, joka on voimassa siinä valtiossa, jonka alueella tehtäviä suoritetaan. Henkilöstö ei saa poistua rautatierajaliikenteessä liikennöivästä junasta, jollei se ole välttämätöntä junaliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi. Kuljetusyhtiö vastaa rautatierajaliikenteessä työskentelevän henkilöstönsä tehtävistä tai niiden laiminlyönnistä.
Artiklan 3 kohdassa määrätään veturi- ja junamiehistön ja matkustajavaunujen vaununhoitajien velvollisuudesta noudattaa sen valtion liikennöinti- ja turvallisuusmääräyksiä sekä muita säännöksiä tai viranomaismääräyksiä, jonka alueella juna liikennöi.
Rajaliikenteessä työskentelevien henkilöiden oikeudesta ylittää valtakunnanraja ilman passia ja viisumia sekä työskentelystä toisen osapuolen raja-alueella määrätään rautatierajasopimuksen liitteessä 2. Määräykset on lainsäädännön alaan kuuluvina siirrettävä sopimuksen uudistamisen yhteydessä valtiosopimukseen.
67 artikla. Rautatieliikenteen harjoittaminen. Artiklassa määrätään luovuttavan kuljetusyhtiön oikeudesta harjoittaa sopimuksessa tarkoitettua suoraa kansainvälistä rautatieliikennettä sille rautatieraja-asemalle saakka, jossa liikkuva kalusto luovutetaan vastaanottavalle kuljetusyhtiölle. Sopimuksella ei avata Suomen ja Venäjän välistä rautatieliikennettä kilpailulle vastavuoroisesti. Artiklan mukaan venäläinen rautatieyritys ei voi harjoittaa rautatieliikennettä Suomen rataverkolla muualla kuin valtakunnanrajan ja sitä lähimpänä olevan rautatieraja-aseman välisellä rataosuudella.
VII luku Loppumääräykset
68 artikla. Säännöllinen yhteydenpito. Artiklassa määrätään osapuolten toimivaltaisina viranomaisina toimivien Suomen tasavallan liikenne- ja viestintäministeriön ja Venäjän federaation liikenneministeriön yhteiskokouksista, joita järjestetään vuorotellen kummassakin maassa vähintään kerran vuodessa. Lisäksi kumpi tahansa toimivaltaisista viranomaisista voi pyytää ylimääräisen yhteiskokouksen koolle kutsumista. Yhteiskokouksilla korvattaisiin voimassa olevassa rautatieyhdysliikennesopimuksessa tarkoitetut yhdysliikennekonferenssit. Viimeisin yhdysliikennekonferenssi on järjestetty huhtikuussa 2005. Sen jälkeen Suomen ja Venäjän väliseen rautatieliikenteeseen liittyviä asioita on käsitelty suomalais-venäläisen hallitusten välisen taloudellisen yhteistyökomission alaisen liikennetyöryhmän kokouksissa, joita myös pidetään vuosittain. Yhteiskokouksissa käsitellään sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Sitä vastoin yhteiskokouksissa ei käsitellä operatiivisia tai kuljetusyhtiöiden keskinäisiin suhteisiin liittyviä asioita, joista kuljetusyhtiöt voivat neuvotella keskenään.
Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset seuraavat sopimuksen täytäntöönpanoa sekä käsittelevät kansainvälisen rautatieliikenteen kehittämistä ja jommankumman osapuolen esittämiä kysymyksiä. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät 2 kohdan mukaan ehdotuksia sopimuksen muuttamiseksi ja sopimuksen määräysten soveltamisesta mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä.
69 artikla. Mahdolliset erimielisyydet. Artiklassa määrätään osapuolten välisten erimielisyyksien ratkaisemisesta. Sopimuksen tulkintaa tai täytäntöönpanoa koskevat erimielisyydet ratkaistaan artiklan 1 kohdan mukaan ensisijaisesti toimivaltaisten viranomaisten välisillä neuvotteluilla. Jollei neuvotteluissa saada erimielisyyksiä ratkaistua, ratkaistaan ne 2 kohdan mukaan diplomaattiteitse.
70 artikla. Sopimuksen muuttaminen. Sopimusta voidaan artiklan nojalla muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Muutoksista on tehtävä erilliset pöytäkirjat.
71 artikla. Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika. Sopimus on artiklan 1 kohdan mukaan ratifioitava. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua ratifioimisasiakirjojen vaihtamisestajaon voimassa toistaiseksi.
72 artikla. Kumoutuvat sopimukset. Artiklassa luetellaan ne sopimukset, jotka lakkaavat olemasta voimassa suoraa kansainvälistä rautatieliikennettä koskevan sopimuksen voimaantulopäivänä.
Kumoutuvat sopimukset ovat vuonna 1996 tehty rautatieyhdysliikennesopimus (SopS 47-48/1997), vuonna 1947 tehty rautatierajasopimus sekä vuonna 2005 tehdyt kuljetusehdot (SopS 20-21/2007).
73 artikla. Sopimuksen voimassaolon päättyminen. Sopimuksen voimassaolon päättymistä koskeva artikla on tavanomainen kahdenvälisiin valtiosopimuksiin sisältyvä sopimuksen voimassaolon päättymistä koskeva sopimusmääräys. Kumpikin osapuoli voi artiklan nojalla lakkauttaa sopimuksen voimassaolon yksipuolisesti kirjallisella ilmoituksella diplomaattiteitse. Sopimus lakkaa artiklan mukaan olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin toinen osapuoli on vastaanottanut ilmoituksen voimassaolon päättymisestä tai ilmoituksessa mainittuna myöhempänä ajankohtana.
74 artikla. Suhde muihin sopimuksiin. Myös tämä artikla on tavanomainen kahdenvälisiin valtiosopimuksiin sisältyvä sopimuksen suhdetta muihin sopimuksiin koskeva sopimus- määräys. Sopimus ei artiklan mukaan vaikuta osapuolten oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat muista kansainvälisistä sopimuksista, joiden osapuolia ne ovat tai niiden jäsenyydestä kansainvälisissä järjestöissä. Sopimus ei näin ollen vaikuta muun muassa Suomen EU-jäsenyysvelvollisuuksiin.