7.1
Laki yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista
Strategiasuunnitelman hallinnoinnilla tarkoitetaan kaikkien niiden strategiasuunnitelman toimeenpanoon kuuluvien tuen myöntämiseen, maksamiseen, varainhoitoon, valvontaan, takaisinperintään, seuraamuksiin, seurantaan, arviointiin, raportointiin, ohjaukseen, tiedotukseen ja järjestelmien ylläpitoon liittyvien tehtävien hoitamista, joita strategiasuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttaminen tehokkaasti ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti sekä EU:n että kansallisten säädösten perusteella edellyttää. Laki koskee osittain myös muita maatalousrahastoista rahoitettavia tukijärjestelmiä maksajaviraston, toimivaltaisen viranomaisen ja todentamisviranomaisen osalta. Selkeyden ja tiiviyden vuoksi lain nimikkeessä käytettäisiin kuitenkin hallinnointi -termiä kuten voimassa olevassa laissa, eikä toimenpiteiden hallinnointi –termiä.
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Lakia on tarkoitus soveltaa maa- ja metsätalousministeriön toimialalla yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman 2023—2027 laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, seurantaan ja raportointiin. Lakia on tarkoitus soveltaa myös muihin maatalousrahastoista rahoitettaviin tukijärjestelmiin maksajaviraston, toimivaltaisen viranomaisen ja todentamisviranomaisen osalta.
Lakia ei näin ollen sovellettaisi työ- ja elinkeinoministeriön eikä muiden ministeriöiden hallinnonalalla toteutettaviin suunnitelmiin tai ohjelmiin, vaikka niihin sisältyisi maaseudun kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Lain soveltamisalaan kuuluvia valtakunnallista, alueellisia ja paikallisia suunnitelmia laadittaessa ja toteutettaessa varmistettaisiin, että eri hallinnonalojen kehittämistoimenpiteet täydentävät toisiaan eikä niissä ole päällekkäisyyttä. Käytännössä lain soveltamisalaa rajaa strategiasuunnitelman yhteys suunnitelma-asetuksen 5 ja 6 artikloissa asetettuihin yleis- ja erityistavoitteisiin.
Ehdotettua lakia on tarkoitus soveltaa yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman kansalliseen suunnitelmatyöhön sekä niiden hallinnoinnista vastaavien viranomaisten ja muiden toimielinten tehtävien ja toimivallan järjestämiseen. Suunnitelmatyöllä tarkoitetaan valtakunnallisen strategiasuunnitelman, alueellisten kehittämissuunnitelmien ja paikallisten kehittämisstrategioiden laatimista, muuttamista, hyväksymistä ja yhteistoimintaa suunnitelmatyöhön osallistuvien toimijoiden kesken.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät suunnitelmat ja ohjelmat, jotka rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahasto+:sta, koheesiorahastosta, oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta, sisäisen turvallisuuden rahastosta ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälineestä. EU:n eri rahastoista rahoitettavat suunnitelmat ja ohjelmat sovitetaan yhteen osana suunnitelmatyötä.
Ehdotettua lakia sovellettaisiin strategiasuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden lisäksi edellä mainittujen toimielinten osalta myös strategiasuunnitelmaan sisältymättömiin tukiin. Tämä on tarkoituksenmukaista, koska kyse on samoihin EU-säädöksiin perustuvista toimielimistä.
Muita kuin strategiasuunnitelmaan sisältyviä markkinajärjestelytoimenpiteitä ovat horisontaaliasetuksen 5 artiklan perusteella maataloustukirahastosta maksettavat toimenpiteet.
Muita kuin strategiasuunnitelmaan kuuluvia maataloustukia olisivat yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (IACS-tuet) kautta hallinnoitavat kansalliset maataloustuet.
Voimassa olevan lain 1 § mahdollistaa lain soveltamisen myös kansallisten ohjelmien laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin ja seurantaan. Käytännössä lakia ei ole niihin sovellettu, minkä vuoksi lain soveltamisesta kansallisiin ohjelmiin ei säädettäisi enää.
2 §.Lain soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991) säädetään lainsäädäntövallan jaosta valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan välillä sekä EU:n oikeuden täytäntöönpanosta maakunnassa. Näin ollen se, tuleeko valtakunnan laki sovellettavaksi maakunnassa toteutettavaan strategiasuunnitelmaan seuraa suoraan Ahvenanmaan itsehallintolaista.
Kuluvalla ohjelmakaudella Ahvenanmaalla toteutetaan erillistä Ahvenanmaan maakunnan maaseudun kehittämisohjelmaa, jonka hallinnointi ja toimeenpano kuuluvat maakunnan toimivaltaan. Tulevalla rahoituskaudella Ahvenanmaalla toteutettavat toimenpiteet ovat osa valtakunnallista strategiasuunnitelmaa.
3 §.Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön. Lakia sovellettaisiin EU:n osaksi tai kokonaan rahoittaman yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman 2023—2027 suunnitelmatyöhön ja hallinnointiin, jollei EU:n lainsäädännöstä muuta johdu. EU:n maaseuturahaston ja maataloustukirahaston varoista rahoitettavan strategiasuunnitelman toimenpiteiden suunnitelmatyöstä, hallinnoinnista, varainhoidosta ja valvonnasta säädetään 4 §:n 2 ja 3 sekä 5 kohdissa tarkoitetuissa suunnitelma-asetuksessa, horisontaaliasetuksessa ja rahastojen yleisasetuksessa.
Interventio –termiä käytetään EU-säädöksissä uudella rahoituskaudella, mutta kyseinen termi aiheuttaa sekaannuksia kansallisissa säädöksissä ja tukijärjestelmien toimeenpanossa. Tämän vuoksi laissa käytettäisiin toimenpide –termiä, jota on käytetty myös nykyisellä ohjelmakaudella.
Yleisellä tasolla EU-varojen hallinnoinnista, valvonnasta ja seurannasta säädetään myös unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012. Lisäksi Euroopan komissio on antanut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmien ja niiden varojen hallinnointia koskevia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.
EU:n varoista rahoitettavan strategiasuunnitelman hallinnointia koskevan kansallisen lainsäädännön tehtävänä on lähinnä panna täytäntöön EU:n lainsäädännön edellyttämät jäsenvaltion toimielimiä koskevat säännökset.
4 §.Määritelmät. Lain 4 §:ssä säädettäisiin määritelmistä. Pykälän 1 kohdan mukaan suunnitelmalla tarkoitetaan yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaa 2023—2027, joka rahoitetaan joko EU:n ja kansallisista varoista tai kokonaan kansallisista tai kokonaan EU:n varoista. Suunnitelma-asetuksen 104 artiklassa on säädetty strategiasuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta.
Pykälän 2 ja 3 kohdissa määriteltäisiin EU-lainsäädäntö, johon viitataan jäljempänä useissa pykälissä jäsenvaltion hallintoelinten nimeämiseksi sekä niiden toimivallan jakamiseksi. Suunnitelma-asetuksen ja horisontaaliasetuksen sisältöä on tarkemmin avattu luvussa 2 ”EU-säädösten tavoitteet ja pääasiallinen sisältö”.
Suunnitelma-asetuksella tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2115.
Horisontaaliasetuksella tarkoitettaisiin 3 kohdan mukaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2116.
Välittävä toimielin, joka määriteltäisiin pykälän 4 kohdassa, tarkoittaisi suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 16 kohdassa määriteltyä julkis- tai yksityisoikeudellista elintä, joka toimii kansallisen tai alueellisen hallintoviranomaisen alaisuudessa tai hoitaa tehtäviä tällaisen viranomaisen puolesta. Välittävistä toimielimistä säädettäisiin 11 §:ssä. Selkeyden vuoksi laissa käytettäisiin välittävä toimielin -termiä nykyisen ohjelmakauden tapaan, vaikka suunnitelma-asetuksessa käytetään välittävä elin -termiä.
Pykälän 5 kohdan mukaan paikallisella toimintaryhmällä tarkoitettaisiin rahastojen yleisasetuksen 33 artiklassa tarkoitettua paikalliseen maaseudun kehittämiseen osallistuvista tahoista koostuvaa yhteisöä (Leader -ryhmä), jonka maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt. Paikallisen toimintaryhmän hyväksymisestä, tehtävistä sekä yleisistä toiminnallisista ja hallinnollisista edellytyksistä säädettäisiin 7 ja 15 §:ssä.
2 lukuSuunnitelmatyö
Suunnitelmatyötä koskevassa luvussa säädettäisiin strategiasuunnitelman valmistelusta, hyväksymisestä ja yhteensovittamisesta. Luvussa säädettäisiin myös strategiasuunnitelman valmistelun perustaksi laadittavien ja strategiasuunnitelman osana toteutettavaksi tarkoitettujen alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien ja paikallisten maaseudun kehittämisstrategioiden laatimisesta ja yhteensovittamisesta. Kuluvalla ohjelmakaudella ohjelmassa on esitetty, miten maaseudun kehittämisohjelmalla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa ja maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja. Tulevalla rahoituskaudella maaseudun kehittämisohjelman sijaan laaditaan yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelma, johon alueelliset suunnitelmat ja paikalliset strategiat pohjautuvat.
5 §.Suunnitelman hyväksyminen ja muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaehdotuksen kansallisesta hyväksymisestä ja muuttamisesta. Yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman valmistelusta, sisällöstä, hyväksymisestä ja muuttamisesta säädettäisiin suunnitelma-asetuksen V osaston luvuissa II ja III. Lisäksi komissio on antanut täytäntöönpanosäädöksillä (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2289) sääntöjä menettelyistä strategiasuunnitelman ja niiden muutosten toimittamisesta, hyväksymisestä ja aikatauluista.
Suunnitelman Ahvenanmaata koskevan osuuden osalta valtioneuvosto vain päättää suunnitelman toimittamisesta komissiolle.
Komissio arvioi suunnitelmaehdotuksen ja esittää tarvittaessa huomautuksensa siitä. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistettava suunnitelmaehdotusta. Komissio hyväksyy suunnitelman edellyttäen, että esitetyt huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suunnitelman kansallisesta hyväksymisestä. Suunnitelmaehdotuksen hyväksyisi valtioneuvosto ennen ehdotuksen toimittamista komissiolle. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin suunnitelman muuttamisessa noudatettavasta menettelystä ja muutosten hyväksymisestä. Suunnitelman muutokset hyväksyisi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman seurantakomitea. Seurantakomitean asemaa ja tehtäviä selvitetään tarkemmin 13 §:n yhteydessä.
6 §.Alueellinen maaseudun kehittämissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin alueellisista maaseudun kehittämissuunnitelmista, joita laaditaan strategiasuunnitelmaan sisältyvien alueellisten tavoitteiden asettamiseksi ja niitä toteuttavien toimenpiteiden valmistelemiseksi. Suunnitelma-asetuksen 69 artiklan 1 kohdan d), e), g) ja h) alakohtien mukaisia toimenpiteitä, joista alueelliset suunnitelmat laaditaan, ovat d) investoinnit, mukaan lukien investoinnit kasteluun; e) nuorten viljelijöiden ja uusien viljelijöiden tilanpidon aloittaminen ja maaseudun yritystoiminnan käynnistäminen; g) yhteistyö; ja h) tietämyksen vaihto ja tiedon levittäminen.
Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaisivat alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien laatimisesta. Maa- ja metsätalousministeriö ohjeistaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia suunnitelmien laatimisesta 9 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin alueellisen kehittämissuunnitelman vähimmäissisällöstä. Alueelliset valintakriteerit valmistellaan valtakunnallisesti ja hyväksytään seurantakomiteassa.
Alueellisten suunnitelmien tarkemmasta rakenteesta ja sisällöstä sekä niiden laatimisessa ja muuttamisessa noudatettavasta menettelystä voitaisiin tarvittaessa säätää valtioneuvoston asetuksella, minkä vuoksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva valtuus. Tarkoitus on, että mainituista seikoista säädettäisiin pääosin vastaavasti kuin niistä säädetään tällä hetkellä maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa.
7 §.Paikallinen kehittämisstrategia. Pykälässä säädettäisiin paikallisten maaseudun kehittämisstrategioiden laatimisesta. Paikallisten kehittämisstrategioiden mukaisia paikallisyhteisöjen kehittämishankkeita kutsutaan EU:n maaseuturahaston osalta Leader-toimintatapaa noudattavaksi paikalliseksi kehittämiseksi. Paikalliset kehittämisstrategiat eivät ole itsenäisiä suunnitelman osia, vaan niitä hyödynnetään suunnitelmatyössä paikallisten tavoitteiden asettamisessa ja niitä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa. Tarkoituksena on osaltaan panna kansallisesti täytäntöön yleisasetuksen 31—34 artiklan säännökset paikallisesta kehittämisestä.
Yleisasetuksen 32 artiklassa säädetään paikallisen kehittämisstrategian vähimmäissisällöstä. Tarkoitus on, että 2 momenttiin ehdotetun valtuussäännöksen nojalla voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä strategian sisällöstä kansallisten erityistarpeiden mukaisesti. Paikallisten kehittämisstrategioiden laatimisesta vastaisivat paikallisyhteisöt, jotka täyttävät paikalliselta toimintaryhmältä 15 §:n 2 momentissa edellytetyt vähimmäisvaatimukset. Nämä vaatimukset liittyvät yhteisön toiminnallisiin, taloudellisiin ja hallinnollisiin edellytyksiin sekä paikallisen edustuksen riittävän laaja-alaiseen toteutumiseen paikallisyhteisön jäsenistössä ja hallituksessa. Tarkoituksena olisi, että paikallisen kehittämisstrategian laatija voidaan hyväksyä paikalliseksi toimintaryhmäksi siinä tapauksessa, että sen laatima kehittämisstrategia valitaan toteutettavaksi osana yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman toimeenpanoa.
Yleisasetuksen 32 artiklan mukaan paikallisten kehittämisstrategioiden valinnan tekee tätä tarkoitusta varten perustettu valintakomitea. Saman artiklan nojalla valintakomitean perustamisesta ja paikallisen kehittämisstrategian hyväksymistä koskevasta päätöksestä vastaa hallintoviranomainen. Yleisasetuksen 32 artiklan mukaisena hallintoviranomaisena toimisi maa- ja metsätalousministeriö tämän lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä paikallisten kehittämisstrategioiden laatimisessa, muuttamisessa ja valinnassa noudatettavasta menettelystä sekä strategioiden sisällöstä ja rakenteesta. Tarkoitus olisi noudattaa pääosin samoja menettelyjä kuin kuluvalla ohjelmakaudella. Valtuussäännöksellä on liityntä lakiehdotuksen 15 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään paikalliseksi toimintaryhmäksi hyväksymisen yleisistä edellytyksistä.
8 §.Yhteistyö. Pykälässä säädettäisiin yhteistoiminnasta suunnitelmatyössä. Yhteistoiminnan tarkoituksena on varmistaa, ettei samanlaisiin toimenpiteisiin myönnetä päällekkäistä rahoitusta eri rahoituslähteistä ja että kehittämistoimenpiteet täydentävät toisiaan, myös käytännön toteutuksessa. Yhteistoimintaan osallistuvat tahot vaihtelevat valtakunnallisessa, alueellisessa ja paikallisessa suunnitelmatyössä. Myös yhteistoiminnan muoto voi vaihdella suunnitelmatyön vaiheesta riippuen. Ahvenanmaan maakunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön sovelletaan Ahvenanmaan itsehallintolain säännöksiä.
Yhteistoiminnassa tulisi olla mukana mahdollisimman laaja edustus, joka kattaisi kaikki maaseudun kehittämisen kannalta tärkeät toimijat. Suunnitelmia laadittaessa näitä olisivat ainakin muut suunnitelmaan liittyvät ministeriöt ja keskushallinnon viranomaiset, aluehallinnon edustajat, paikalliset toimintaryhmät, etujärjestöt kuten elinkeino-, tuottaja-, työmarkkina- ja ympäristöjärjestöt sekä maatalousalan, maaseudun ja alueiden kehittämisen asiantuntijat.
Alueellisia maaseudun kehittämissuunnitelmia laadittaessa mukana yhteistoiminnassa olisivat ainakin aluehallintoviranomaiset, alueella toimivat yhteistyöryhmät tai vastaavat toimielimet, paikalliset toimintaryhmät, yritykset ja etujärjestöt sekä alueen tai sen osa-alueen kehittämisen asiantuntijat. Tarvittaessa yhteistoiminnassa otettaisiin huomioon myös luovan alan toimijat, kuten Taiteen edistämiskeskuksen aluepisteet. Saamelaisalueilla yhteistoimintaa voisi olla esimerkiksi Saamelaiskäräjien kanssa. Alueelliset suunnitelmat pyrittäisiin laatimaan mahdollisimman laajassa yhteistyössä maakunnan liittojen näkemykset ja maakuntastrategiat huomioon ottaen.
Paikallisia kehittämisstrategioita laadittaessa yhteistoiminnassa olisivat mukana ainakin paikallisviranomaiset, strategian toteutusalueen tai sen osa-alueen kehittämisen asiantuntijat sekä toteutusalueen yritykset, yhteisöt ja muut toimijat, joilla on merkitystä paikallisen strategian toteutumiselle. Yhteistoiminnassa voisi olla mukana muitakin toimijoita, jotka kutsuttaisiin mukaan tapauskohtaisesti kehittämistyön tavoitteiden ja sen toimenpiteiden sisällön perusteella. Keskeistä yhteistoiminnassa olisi monipuolisen asiantuntemuksen hyödyntäminen sekä valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten tavoitteiden yhteensovittaminen.
Suunnitelmaan sisältyy usein toimenpiteitä, jotka liittyvät muiden ministeriöiden kuin maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Tällöin suunnitelman soveltamisalasta ja toimenpiteiden yhteensovittamisesta neuvotellaan asianomaisten ministeriöiden kanssa. Esimerkiksi maaseudun yritystoiminnan tuista ja yhteensovittamisesta rakennerahastojen kanssa neuvotellaan työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Suunnitelmiin sisältyvistä maatalouden ja maaseudun ympäristötoimenpiteistä taas neuvotellaan ympäristöministeriön kanssa. Tällöin yhteensovittamisessa noudatettavaan menettelyyn saattavat tulla sovellettavaksi myös muita suunnitelmia ja ohjelmia kuin ehdotetun lain mukaisia suunnitelmia koskevat säännökset, kuten Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa tai EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastoja koskeva lainsäädäntö. Kuten kuluvalla ohjelmakaudella, maakunnan yhteistyöryhmistä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädännössä.
Erillistä kumppanuussopimusta, jollainen nykyisellä kaudella tuli tehdä, maaseuturahaston ja muiden EU-rahastojen välillä eivät EU-säädökset uudella rahoituskaudella enää edellytä.
Pykälän 2 momentin mukaan vastuu suunnitelman yhteensovittamisesta olisi maa- ja metsätalousministeriöllä. Yhteistoiminnasta alueellisten suunnitelmien ja suunnitelman alueellisen toimeenpanon valmistelusta vastaisivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toimialueellaan. Paikallisen strategian yhteensovittamisesta vastaisi strategian laativa paikallisyhteisö yhteistyössä alueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Tarkoitus on, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja paikallisten strategioiden laatijat huolehtivat siitä, että alueelliset ja paikalliset kehittämistoimenpiteet täydentävät toisiaan. Tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö voisi ohjata yhteensovitusta alueellisten suunnitelmien ja paikallisten strategioiden laadinnassa lain 9 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan nojalla. Yhteensovittamisesta olisi huolehdittava myös valtakunnallisen suunnitelman, alueellisten suunnitelmien tai paikallisen strategian muutoksessa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset maaseudun kehittämisen kannalta tärkeistä toimijoista, yhteistyöstä lain mukaisia tehtäviä hoidettaessa sekä suunnitelman tai strategian yhteensovittamisesta. Tarkoitus olisi, että tältä osin noudatettaisiin pääosin samoja sääntöjä kuin kuluvalla ohjelmakaudella.
3 luku Viranomaiset ja muut toimielimet
Luvussa säädettäisiin strategiasuunnitelman valmisteluun ja toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä vastaavista viranomaisista ja muista suunnitelmatyöhön osallistuvista toimielimistä sekä toimivallan jaosta mainittujen tahojen kesken. Suunnitelmaan sisältyvien tukijärjestelmien toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä säädettäisiin yleisellä tasolla. Tarkemmin toimeenpanotehtävien jakamisesta ja erottelusta suunnitelmaa toteuttavien toimielinten välillä säädettäisiin tukijärjestelmiä koskevissa säädöksissä kuten ehdotetussa laissa maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027.
Luvun säännöksillä on tarkoitus panna täytäntöön keskeiset suunnitelma-asetuksen, horisontaaliasetuksen ja yleisasetuksen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman 2023—2027 hallinnoinnille asettamat vaatimukset. Jäsenvaltioiden velvollisuuksista strategiasuunnitelman koordinoinnin ja hallinnoinnin järjestämisessä säädetään suunnitelma-asetuksen VI osastossa sekä horisontaaliasetuksen II osaston II luvussa. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset varmistaakseen, että unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti. Jäsenvaltioiden on nimettävä suunnitelman hallintoviranomainen, maksajavirasto ja todentamisviranomainen. Jäsenvaltioiden on perustettava sellainen hallinto- ja valvontajärjestelmä, jolla taataan selkeä tehtävien jako ja erottelu hallintoviranomaisen ja muiden toimielinten välillä. Hallinto- ja valvontajärjestelmän on varmistettava unionin toimenpiteitä säätelevän unionin lainsäädännön noudattaminen. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle unionin etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi perustettua hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevista säännöksistä.
9 §.Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät. Pykälässä säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön vastuulla olevista tehtävistä lakiehdotuksen mukaisen strategiasuunnitelman hallinnoinnissa ja suunnitelmatyössä. Ministeriön sisäisestä vastuunjaosta ja tehtävien eriyttämisestä määrättäisiin ministeriön työjärjestyksissä.
Hallintoviranomainen on vastuussa yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman tehokkaasta, vaikuttavasta ja moitteettomasta hallinnosta ja täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa. Suunnitelma-asetuksen 123 artiklan mukaan jäsenvaltion on nimettävä hallintoviranomainen. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa nimettäisiin maa- ja metsätalousministeriö hallintoviranomaiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö toimii EU:n maaseuturahaston ohjelmien hallintoviranomaisena myös kuluvalla ohjelmakaudella.
Maa- ja metsätalousministeriö toimisi lisäksi yleisasetuksen 32 ja 33 artikloissa tarkoitettuna hallintoviranomaisena vastaten kyseisissä artikloissa yhteisölähtöisiin paikallisiin strategioihin ja paikallisiin toimintaryhmiin liittyvistä tehtävistä.
Hallintoviranomaisen tehtävistä säädetään yksityiskohtaisesti suunnitelma-asetuksen 123 artiklassa. Hallintoviranomaisella on vastuu muun muassa seurannan ja arvioinnin sähköisestä tietojärjestelmästä ja ennakko- ja jälkiarvioinnin toimittamisesta komissiolle, tuen saajien ja suunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvien tahojen riittävästä tiedonsaannista sekä suunnitelman julkisuuden varmistamisesta. Tarkoituksena on, että ministeriöllä olisi yleisvastuu seurannan ja arvioinnin järjestämisestä ja yhteensovituksesta, mutta niiden käytännön toteutus voitaisiin hankkia ostopalveluna tai antaa kokonaan tai osin hallinnonalan muiden toimijoiden suoritettavaksi. Lisäksi hallintoviranomaisen tehtävänä on varmistaa, että tälle suunnitelmakaudelle uutena vaatimuksena tullut vuotuinen tuloksellisuuskertomus laaditaan.
Osan suunnitelman seurantaan liittyvistä tehtävistä hoitaa seurantakomitea, josta säädettäisiin 13 §:ssä. Strategiasuunnitelman seurannan ja arvioinnin järjestämisestä, sisällöstä ja menettelyistä on annettu yksityiskohtaiset säännökset suunnitelma-asetuksen VII osaston I ja II luvussa. Lisäksi komissio on antanut täytäntöönpanosäädöksillä tarkemmat säännökset strategiasuunnitelmien tuotosten ja tulosten vuotuisista tuloksellisuuskertomuksista ja arvioinnista.
Hallintoviranomaiseksi nimetty taho vastaa edelleen täysin EU:n lainsäädännössä hallintoviranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitamisesta, vaikka näiden tehtävien suorittaminen olisi siirretty välittäville toimielimille.
EU:n lainsäädännössä annetaan jäsenvaltioille myös muita kuin nimenomaisesti hallintoviranomaisen vastuulle säädettyjä tehtäviä. Käytännössä suunnitelman hallintoviranomaisena toimiva maa- ja metsätalousministeriö voisi vastata myös näistä tehtävistä ministeriöiden toimivallan jaosta annettujen säännösten mukaisesti.
Muutoksena hallintoviranomaisen tehtäviin olisi, että rahoituskaudella 2023—2027 maksajavirasto kokoaa varainhoitovuotta koskevan vuotuisen tuloksellisuuskertomuksen, joka sisältää tuotosta ja rahoitusta koskevat indikaattoritiedot, ja toimittaa sen komissiolle 15.2. mennessä. Aiemmin hallintoviranomainen on vastannut kalenterivuotta koskevan vuosittain tuotosta ja rahoitusta koskevien indikaattoritietojen toimittamisesta komissiolle 31.1. ja 31.10. mennessä sekä vuosikertomuksen laatimisesta ja toimittamisesta komissiolle seurantakomitean hyväksymisen jälkeen viimeistään 30.6.
Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohtien tehtävät vastaavat maa- ja metsätalousministeriön voimassa olevan lain nojalla hoitamia tehtäviä. Maa- ja metsätalousministeriö vastaisi suunnitelman varojen jaon valmistelusta ja varojen osoittamisesta suunnitelmaa toteuttaville viranomaisille. Tällä tarkoitetaan koko suunnitelmakautta koskevaa ja vuosittaista suunnitelman varojen toimenpidekohtaista ja alueellista kohdentamisen suunnittelua sekä päätöksiä varojen osoittamisesta suunnitelman toimeenpanoa hoitavien tahojen käyttöön. Suunnitelman varojen osoittamista koskevat päätösehdotukset käsiteltäisiin valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa sen toimivallasta annettujen säännösten mukaisesti.
Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohtien mukaan maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä olisi ohjata alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien ja paikallisten kehittämisstrategioiden laadintaa. Lakiehdotuksen 6 ja 7 §:ään ehdotettujen valtuussäännösten nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä suunnitelmiin ja strategioihin liittyen. Tarkoitus olisi, että näiden säännösten lisäksi ministeriö antaisi tarkempaa ohjeistusta sellaisista käytännön seikoista, joista ei niiden yksityiskohtaisuuden vuoksi ole tarkoituksenmukaista säätää valtioneuvoston asetuksella. Tällaisia olisivat esimerkiksi suunnitelmien ja strategioiden ohjeelliset sisällysluettelot ja pituudet sekä laatimisen määräajat. Säännöksellä pyritään osaltaan varmistamaan, että alueelliset suunnitelmat ja paikalliset strategiat ovat yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia ja että niihin sisältyvät kehittämistoimenpiteet täydentävät sekä toisiaan että strategiasuunnitelmaa.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin myös maa- ja metsätalousministeriön toimivallasta päättää paikalliseksi toimintaryhmäksi hyväksymisestä. Tämä vastaisi kuluvalla ohjelmakaudella noudatettua menettelyä.
Pykälän 1 momentin 6 kohdassa säädettäisiin toimivaltaisena viranomaisena toimimisesta. Horisontaaliasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on nimettävä ministeriötason viranomainen, joka vastaa maksajaviraston hyväksynnän myöntämisestä, uudelleen tarkastelemisesta ja peruuttamisesta. Ehdotetun 6 kohdan mukaan maa- ja metsätalousministeriö toimisi horisontaaliasetuksen 8 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Maa- ja metsätalousministeriö on ollut tässä kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen koko Suomen Euroopan unionin jäsenyyden ajan. Vastaava säännös on nykyisellä ohjelmakaudella sisältynyt maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 36 §:ään.
Koska ehdotettuun lakiin on tarkoitus koota kaikki hallinnointia ja toimielimiä koskevat säännökset, todentamisviranomaisen nimeämisestä säädettäisiin 7 kohdassa. Maa- ja metsätalousministeriö toimivaltaisena viranomaisena nimeäisi horisontaaliasetuksen 12 artiklan mukaisen todentamisviranomaisen.
Todentamisviranomaisesta säädetään horisontaaliasetuksen 12 artiklassa. Komissio on lisäksi antanut täytäntöönpanosäädöksillä sääntöjä todentamisviranomaisen toiminnasta, kuten suoritettavista tarkastuksista sekä todistuksista ja kertomuksista. Jäsenvaltion on nimettävä julkis- tai yksityisoikeudellinen yhteisö toimimaan todentamisviranomaisena. Todentamisviranomaisen pitää olla toiminnallisesti riippumaton maksajavirastosta, maksajaviraston akkreditoineesta viranomaisesta sekä elimistä, jotka ovat vastuussa yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta ja seurannasta.
Todentamisviranomainen antaa lausunnon, jossa vahvistetaan, että tilitykset antavat oikean ja riittävän kuvan ja jäsenvaltion hallintojärjestelmät toimivat moitteettomasti. Lisäksi lausunnolla vahvistetaan, että tuotosindikaattoreiden raportointi ja tuloksellisuusseurantaan käytettävä tulosindikaattoreiden raportointi ovat asianmukaiset sekä toimenpiteistä aiheutuneet menot, joista komissiolle on esitetty korvauspyyntö, ovat lailliset ja sääntöjenmukaiset.
Rahoituskaudella 2023—2027 erityisesti paikan päällä tehtäviä tarkastuksia koskevat velvoitteet muuttuvat. Todentamisviranomaisen tehtävänä on varmistaa tietojärjestelmien riittävyys, toimivuus, ajantasaisuus ja tuotetun tiedon oikeellisuus. Keskeiseksi tehtäväksi tulee tulosten ja indikaattoritietojen tarkastaminen. Tarkastuksissa korostuu niin sanottu ”single audit” –periaate, jonka mukaisesti sama kohde tarkastetaan vain kerran. Valvonnan laaduntarkastus jatkuu vain markkinajärjestelyjen osalta.
Komissio on korostanut toimivaltaisen viranomaisen velvoitetta maksajaviraston jatkuvaan valvontaan muun muassa todentamisviranomaisen antamaa lausuntoa hyödyntäen.
Maksajavirastoon ja todentamisviranomaisen nimeämiseen liittyvät tehtävät koskevat toimivaltaista viranomaista myös muiden kuin strategiasuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden osalta.
Käytännössä pykälän 2 momentin mukaisesta eriyttämisestä määrättäisiin ministeriön työjärjestyksissä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä paikallisen toimintaryhmän hyväksymisen edellytyksistä sekä hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä. Samoin kuin kuluvalla ohjelmakaudella, säännökset koskisivat lähinnä paikallisen toimintaryhmän toiminnan avoimuuden ja tasapuolisuuden varmistamista, taloudellista ja hallinnollista osaamista sekä paikalliselle strategialle asetettujen edellytysten täyttymistä.
10 §.Ruokaviraston tehtävät. Ruokavirastosta annetun lain 2 §:n 1 momentin 1—2 kohdan nojalla Ruokavirastolle kuuluvat muun muassa EU:n maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavien tukien maksajavirastotehtävät, hallinnointiin ja toimeenpanoon liittyvät tehtävät sekä maatalouden ja maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettävien kansallisten tukien toimeenpanoon liittyvät tehtävät, siten kuin niistä EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin edellä mainittua lakia tarkemmin tehtävistä, joista Ruokavirasto vastaisi lakiehdotuksen suunnitelman toteuttamisessa.
Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto vastaisi suunnitelman toimeenpanosta, seurannasta ja raportoinnista sekä varojen maksamisesta ja varojen käytön riittävästä valvonnasta. Toimeenpanolla tarkoitetaan muun muassa toimeenpanossa tarvittavien hakemus-, ja päätösaineistojen laatimista, tietojärjestelmien suunnittelua, toteuttamista ja ylläpitoa sekä tuen saajille hakuohjeiden muodossa suunnattua ohjeistusta. Varojen maksaminen ja valvonta pitäisi sisällään myös niitä koskevan raportoinnin varojen käyttöä valvoville kansallisille tai EU:n toimielimille. Ruokaviraston sisäisestä tehtävien jaosta ja erottelusta määrättäisiin viraston työjärjestyksillä.
Lisäksi Ruokaviraston tehtävänä olisi ohjata ja valvoa 11 §:ssä tarkoitettuja välittäviä toimielimiä ja paikallisia toimintaryhmiä niiden hoitaessa suunnitelman toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Välittävien toimielinten ja paikallisten toimintaryhmien ohjauksen ja valvonnan tarkoituksena on varmistaa suunnitelman yhtenäinen ja tehokas toimeenpano alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten osalta tämä tarkoittaisi hallinnon sisäistä ohjausta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 8 §:n nojalla. Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten ja paikallisten toimintaryhmien ohjauksessa tarvittavasta määräyksenantovallasta säädettäisiin tukijärjestelmiä koskevissa laeissa. Ruokavirasto voisi myös antaa välittäville toimielimille ja toimintaryhmille yleistä suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi välttämätöntä toiminnallista tai hallinnollista ohjausta, kuten koulutusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto voisi hoitaa myös muita suunnitelman toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Tällä tarkoitetaan tuen saajille annettavien hallintopäätösten valmisteluun ja ratkaisemiseen liittyviä tehtäviä. Näistä tehtävistä säädettäisiin tarvittaessa erikseen tukijärjestelmiä koskevissa laeissa.
Ruokavirasto toimii horisontaaliasetuksen 9 artiklan mukaisena maksajavirastona. Maksajavirasto on jäsenvaltion viranomainen tai toimielin, joka vastaa EU:n ja maataloustukirahaston yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin puitteissa ja maaseuturahastosta rahoitettavien menojen asianmukaisesta hallinnoinnista ja valvonnasta. Maksajavirastolla on keskeinen rooli unionin rahoitusosuuden hakemisessa ja sitä koskevien oikaisujen toteuttamisessa.
Maksajaviraston hyväksymisestä säädetään horisontaaliasetuksen 9 artiklassa. Komissio on lisäksi antanut delegoituja säädöksiä maksajavirastojen hyväksynnän vähimmäisedellytyksistä ja menettelyistä. Maksajavirasto on hyväksyttävä jäsenvaltion ministeriötason viranomaisen päätöksellä. Hyväksynnän edellytyksenä on, että maksajavirasto täyttää horisontaaliasetuksen 9 artiklassa ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2022/127 vahvistetut hyväksymisperusteet. Maksajaviraston hyväksyvän viranomaisen on myös valvottava maksajavirastoa ja tarvittaessa peruutettava hyväksyntä, jos hyväksymisperusteet eivät enää täyty ja maksajavirasto ei toteuta tarvittavia korjauksia asetetussa määräajassa.
Maa- ja metsätalousministeriö toimisi toimivaltaisena viranomaisena lakiehdotuksen 9 §:n perusteella maksajaviraston kansallisesta hyväksymisestä vastaavana viranomaisena. Kuluvalla ohjelmakaudella EU:n maaseuturahaston ohjelmien maksajavirastoksi on hyväksytty Ruokavirastovirasto. Kyseinen hyväksyntä on edelleen voimassa, mutta sitä on tarkasteltava uusien tehtävien osalta ennen uuden strategiakauden alkua. Momentti mahdollistaisi tarvittaessa maksajaviraston nimeämisen muun muassa tilanteissa, joissa aiempi hyväksyntä olisi peruutettava.
Maksajavirastoksi hyväksytyn toimielimen tulee vastata sille EU:n lainsäädännössä osoitettujen tehtävien hoitamisesta moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen. Moitteettoman varainhoidon periaatteista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja horisontaaliasetuksessa.
Maksajaviraston vastuulla olevista tehtävistä säädettäisiin yksityiskohtaisesti horisontaaliasetuksen 9 artiklassa sekä 11 artiklan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä. Siltä osin kuin maksajaviraston tehtäviin sisältyy tuen saajiin kohdistuvien hallintopäätösten tai tarkastusten tekemistä tai muuta julkisen vallan käyttöä, maksajaviraston toimivallasta säädettäisiin erikseen tukijärjestelmiä koskevissa laeissa.
Horisontaaliasetuksen 9 artiklan mukaan maksajavirastotehtävien toimeenpano voidaan tukien maksua lukuun ottamatta siirtää toiselle. Tukien maksulla tarkoitetaan tällöin maksujen suorittamista. Tämä tarkoittaa, että tuen saajalle annettavan, tuen maksamisen edellytysten ja maksu- hakemuksessa esitettyjen kustannusten tukikelpoisuuden arviointia koskevan hallintopäätöksen tekeminen voitaisiin siirtää tehtäväksi tukijärjestelmiä koskevassa lainsäädännössä. Meneillään olevalla ohjelmakaudella maksajavirastotehtäviä on siirretty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, valtionvirastolle ja kunnille, aluehallintovirastoille, tullille ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisille.
Maksajavirasto ohjaisi ja valvoisi niiden hoitaessa maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä. Maksajavirastotehtäviä hoitavien toimielinten ohjauksen ja valvonnan tarkoituksena on varmistaa suunnitelman yhtenäinen ja tehokas toimeenpano alueilla. Käytännössä ohjaus ja valvonta toteutettaisiin vastaavin menettelyin kuin edellä 1 momentin yhteydessä on selostettu.
Uutena maksajaviraston tehtävänä on rahoituskaudella 2023—2027 tuloksellisuuskertomuksen tuottaminen, allekirjoittaminen ja toimittaminen komissiolle muiden maksajaviraston toimitusvelvoitteiden lisäksi 15.2. mennessä. Lisäksi maksajavirasto toimittaa ylimääräisen tuloksellisuuskertomuksen, joka sisältää menot vuoden 2029 loppuun, tilien sulkemista varten 30.6.2030 mennessä.
11 §. Välittävä toimielin. Pykälässä säädettäisiin yleisellä tasolla suunnitelman hallintoviranomaistehtäviä hoitavista tahoista. Suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 16 kohdan mukainen välittävä elin toimii kansallisen tai alueellisen hallintoviranomaisen alaisuudessa tai hoitaa tehtäviä tällaisen viranomaisen puolesta. Pykälässä käytettäisiin kuitenkin selkeyden vuoksi välittävä toimielin –termiä, joka vastaa nykyisellä ohjelmakaudella käytössä ollutta termiä.
Välittäviksi toimielimiksi nimettäisiin Ruokavirasto, Ahvenanmaan valtionvirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Ruokavirastoa ei ole nykyisellä kaudella erikseen todettu välittäväksi toimielimeksi, vaikka se on hallintoviranomaistehtäviä osaltaan myös hoitanut. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi uusi välittävä toimielin ja lisäys johtuisi siitä, että strategiasuunnitelma kattaisi myös Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia tehtäviä.
Välittävät toimielimet vastaisivat toimialueellaan hallintoviranomaistehtävistä kuten tuen myöntämiseen liittyvistä tehtävistä siten kuin niistä lailla erikseen säädettäisiin. Tarvittaessa tehtävien jaosta ja eriyttämisestä välittävän toimielimen sisällä määrättäisiin välittävänä toimielimenä toimivien viranomaisten työjärjestyksillä.
Säännöksellä ei perusteta välittäville toimielimille tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa toimivaltaa, vaan toimivallan perustaminen tapahtuisi tukijärjestelmiä koskevissa laeissa. Maaseudun yritys- ja hanketoiminnan osalta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä ja toimivallasta säädettäisiin maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavaksi ehdotetussa laissa. Vastaavasti suunnitelman varoista rahoitettavia maatalouden rakennetukia, viljelijätukia ja markkinatukia koskevista tehtävistä säädettäisiin näitä tukijärjestelmiä koskevissa laeissa.
Nykyisellä ohjelmakaudella välittävät toimielimet oli määritelty kansallisesti maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 5 §:ssä.
12 §. Todentamisviranomaisen tarkastus ja tiedonsaantioikeus. Todentamisviranomainen antaa komissiolle lausunnon, jossa vahvistetaan, että tilitykset antavat oikean ja riittävän kuvan ja jäsenvaltion hallintojärjestelmät toimivat moitteettomasti. Lisäksi lausunnolla vahvistetaan, että tuotosindikaattoreiden raportointi ja tuloksellisuusseurantaan käytettävä tulosindikaattoreiden raportointi ovat asianmukaiset sekä toimenpiteistä aiheutuneet menot, joista komissiolle on esitetty korvauspyyntö, ovat lailliset ja sääntöjenmukaiset.
Jotta todentamisviranomainen voisi suorittaa varainhoitoasetuksen (EU) 2022/128 (5—7) artiklassa tarkoitetut välttämättömät tarkastukset, sillä tulee olla määrätyt tarkastus- ja tiedonsaantioikeudet.
Ehdotetun 1 momentin mukaan todentamisviranomainen voisi tehdä tarkastuksia kohdistuen hallintoviranomaiseen ja niissä viranomaisissa tai yhteisöissä, jotka suorittavat maksajavirastolle säädettyjä tehtäviä, taikka tuensaajan luona. Tarkastusta suorittavalla olisi oikeus tarkastaa tehtävänsä edellyttämässä laajuudessa tuensaajan kotieläinrakennukset, viljelmät, toimitilat sekä muut tuen maksamisen edellytyksenä olevat olosuhteet. Todentamisviranomainen ei saisi kuitenkaan suorittaa tarkastusta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asiallisesti voimassa olevan maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 40 §:n mukaisesti todentamisviranomaisen oikeudesta saada viranomaisilta tietoja salassapitosäännösten estämättä. Asiasta säädettäisiin nyt samassa laissa kuin muistakin strategiasuunnitelman hallinnoinnin toimielimistä ja niiden tehtävistä. Ehdotuksen mukaan todentamisviranomaisella olisi oikeus saada viranomaisilta salassapitosäännösten estämättä sille 1 momentissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi välttämättömiä tietoja. Pyydettävien tietojen on koskettava tuensaajaa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan todentamisviranomaisen tarkastustehtävän suorittamiseen sovellettaisiin hallintolakia, kielilakia, saamen kielilakia sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Tarkastustehtävää suorittavaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä ja tarkastustehtävää suoritettaessa aiheutettuun vahinkoon, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään.
13 §.Seurantakomitea. Lain 13 §:ssä säädettäisiin kansallisesti suunnitelma-asetuksen 124 artiklassa tarkoitetusta seurantakomiteasta. Seurantakomitea seuraa yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman täytäntöönpanoa. Seurantakomitea on perustettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa strategiasuunnitelman hyväksymisestä. Valtioneuvosto asettaisi seurantakomitean, mikä vastaisi kuluvalla ohjelmakaudella noudatettua menettelyä. Suunnitelma-asetuksen 124 artiklan mukaan seurantakomiteassa tulee olla asiaankuuluvien viranomaisten, välittävien toimielinten ja suunnitelma-asetuksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisten kumppanien tasapainoinen edustus. Komission edustajat osallistuvat seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa. Valtioneuvosto päättää seurantakomitean asettamispäätöksen yhteydessä sen tarkemmasta kokoonpanosta ja jäsenten lukumäärästä.
Seurantakomitea toimii koko suunnitelmakauden ajan, joten sen jäsenistössä todennäköisesti ilmenee vaihtuvuutta. Näissä tilanteissa maa- ja metsätalousministeriö päättäisi seurantakomitean jäsenten kokoonpanon muutoksista. Tällä tarkoitetaan toisen henkilön nimittämistä edustamaan sellaista tahoa, joka valtioneuvoston asettamispäätöksen mukaan osallistuu seurantakomitean toimintaan. Muutoksista seurantakomitean kokoonpanon rakenteessa tai jäsenten lukumäärässä päättäisi valtioneuvosto.
Suunnitelma-asetuksen 124 artiklan mukaan seurantakomitean on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa. Seurantakomitea järjestää työnsä ja menettelee laatimansa ja hyväksymänsä työjärjestyksen mukaisesti.
Seurantakomitean tehtävistä säädetään suunnitelma-asetuksen 124 artiklassa. Seurantakomitea tarkastelee erityisesti suunnitelman toimeenpanoa ja välitavoitteiden saavuttamista sekä asioita, jotka vaikuttavat suunnitelman edistymiseen ja edistymisen eteen tehtäviä toimia. Lisäksi seurantakomitean päätehtäviin kuuluu tarkastella suunnitelmasta tehtävien arviointien edistymistä, arviointien yhteenvetoa ja seuraa mahdollisten suositusten toimeenpanoa. Seurantakomitea tarkastelee myös viestintään ja näkyvyyteen liittyvien toimien toimeenpanoa.
Seurantakomitea antaa lausunnon toimien valinnassa käytetyistä menetelmistä ja perusteista sekä vuotuisesta tuloksellisuuskertomuksesta. Myös arviointisuunnitelmasta ja siihen tehtävistä merkittävistä muutoksista seurantakomitea antaa lausunnon. Seurantakomitean lausunto edellytetään myös hallintoviranomaisen mahdollisista ehdotuksista suunnitelman tarkistamiseksi.
Seurantakomitean tehtävät eivät muutu merkittävästi uudelle rahoituskaudelle. Sen sijaan seurantakomitean kokousten aikataulu muuttuu, kun tuloksellisuuskertomus toimitetaan komissiolle jo 15.2. mennessä; aiemmin vuosikertomus on toimitettu 30.6. mennessä. Raportoinnin kohteena on jatkossa EU:n varainhoitovuosi (16.10.—15.10. N+1) aiemman kalenterivuoden sijaan. Uutta on että tuloksellisuuskertomus kattaa ja seurantakomitea käsittelee jatkossa myös I pilarin tukiin liittyvät asiat, kun aiemmin seurantakomitea ja vuosikertomus käsittelivät vain II pilarin asioita.
Lisäksi varainhoitovuotta koskeva tuloksellisuuskertomus on tulevalla kaudella aiempaa vuosikertomusta teknisempi, kun seurantatiedot tuotetaan raporttia varten suoraan tietojärjestelmistä. Uutta on myös seurantakomitean työjärjestyksen ja jäsenluettelon julkaiseminen Internetissä sekä mahdollisuus perustaa seurantakomitealle alakomiteoita.
Osa seurantakomitean hoidettavaksi säädettävistä tehtävistä olisi sellaisia, että sen tekemät ratkaisut ohjaavat viranomaisten toimintaa yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman toteuttamisessa ja sen varojen kohdentamisessa. Tämän vuoksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi perustuslain 124 §:ssä tarkoitetut hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteuttamiseksi tarvittavat säännökset. Seurantakomitealle säädettyjen tehtävien hoitamiseen sovellettaisiin hallintolakia (434/2003), julkisuuslakia (621/1999), kielilakia (423/2003), saamen kielilakia (1086/2003) ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003). Momentissa säädettäisiin myös rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamisesta seurantakomitean päätöksentekoon osallistuviin henkilöihin. Rikosoikeudellisella virkavastuulla tarkoitetaan rikoslain 40 luvun säännösten soveltamista. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen toteuttamiseksi rikosoikeudellinen virkavastuu rajattaisiin koskemaan henkilöitä, jotka osallistuvat seurantakomitean tehtäväksi säädettyjen päätösten tekemiseen. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin vahingonkorvauslain (412/1974) soveltamisesta seurantakomitealle säädettyjä tehtäviä hoidettaessa aiheutetun vahingon korvaamiseen. Pykälän 2 momentti vastaisi hallinnointilain 14 §:n 3 momenttia.
14 §. Maaseutuverkosto. Jäsenvaltion on perustettava yhteisen maatalouspolitiikan kansallinen verkosto, jonka tehtävistä säädetään suunnitelma-asetuksen 126 artiklassa. Verkosto on perustettava maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla toimivien kansallisen tason organisaatioiden ja hallintojen, neuvonantajien, tutkijoiden ja muiden innovaatiotoimijoiden verkostoitumista varten viimeistään 12 kuukautta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt strategiasuunnitelman. Verkoston nimeksi tulisi Maaseutuverkosto, mikä vastaisi nykyisellä ohjelmakaudella käytössä ollutta termiä. Vaikka tehtävät laajenevatkin on kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää laajasti vakiintunutta Maaseutuverkosto -termiä.
Asetuksen 126 artiklassa määritellään myös maaseutuverkoston tavoitteet sekä tavoitteet toteuttavan yksikön (maaseutuverkostopalvelut) tehtävät.
Suomen maaseutuverkoston tehtävänä on Manner-Suomen ja Ahvenanmaan yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman mahdollisuuksien ja tulosten esille tuominen. Tämä tehdään viestinnän ja koulutuksen keinoin, levittämällä hyviä esimerkkejä sekä lisäämällä yhteistyön hyötyjä kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä.
Kansallisen YMP-verkoston perustaminen on edelleen pakollista ja jäsenvaltion on suunnitelma-asetuksen 126 artiklan perusteella ohjattava YMP-verkoston perustamiseen ja tehtäviin osa YMP-strategiasuunnitelmansa teknisestä avusta. YMP-verkoston toimialaa on laajennettu maaseudun kehittämisestä (II-pilari) kattamaan myös suorat tuet (I-pilari). Myös tehtävät laajenevat jonkin verran.
Rahoituskaudella 2023—2027 kansallisen YMP-verkoston uutena tavoitteena on helpottaa vertaisoppimista ja vuorovaikutusta kaikkien maatalouden ja maaseudun oleellisten sidosryhmien kesken sekä edistää strategiasuunnitelman tulosten levittämistä. Innovoinnin edistämisen lisäksi kaudella 2023—2027 maaseutuverkoston tavoitteena on tukea sidosryhmien ottamista mukaan tietämyksen vaihtoa ja tietämyksen syventämistä koskevaan prosessiin.
Kansallisen YMP-verkoston tehtävistä on poistettu viestintäsuunnitelman laatiminen. Tehtävänä on kuitenkin edelleen kerätä, analysoida ja levittää tietoa toimista, joita strategiasuunnitelmalla tuetaan sekä tuettujen toimien tuloksista. Kansallisen YMP-verkoston uutena tehtävänä on analysoida yhdeksän erityistavoitteen kannalta merkityksellistä maatalouden ja maaseutualueiden kehitystä. Lisäksi uutena tehtävänä on luoda alustoja, foorumeita ja tapahtumia, joilla helpotetaan kokemusten vaihtoa sidosryhmien välillä sekä vertaisoppimista, myös tarvittaessa vaihtoja kolmansien maiden verkostojen kanssa.
Paikallisten toimintaryhmien verkostoitumisen edistämisen ohella tehtävänä on edistää maaseudun innovaatioryhmien välistä verkostoitumista, kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien. Samoin uutena tehtävänä on luoda yhteyksiä muihin unionin rahoittamiin strategioihin tai verkostoihin sekä edistää yhteisen maatalouspolitiikan jatkokehittämistä ja myöhempien strategiasuunnitelmakausien valmistelua.
Yhteisen maatalouspolitiikan verkoston perustamisesta ja rakenteista ei rahoituskaudella 2023—2027 säädetä erikseen.
Kuten voimassa olevan hallinnointilain 15 §:n nojalla, myös ehdotetun lain nojalla maaseutuverkostotoiminnasta vastaavasta tahosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Maaseutuverkostotoiminnasta vastaavalle taholle ei anneta julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä. Näin ollen tulevan kauden maaseutuverkostotoiminnasta vastaavasta toimielimestä säätäminen ei edellyttäisi perustuslain 119 §:n 2 mukaan laintasoista säännöstä. Kuluvalla ohjelmakaudella maaseutuverkostotoiminnasta on vastannut Ruokaviraston yksikkö. Maaseutuverkostotoiminnasta vastaavaa tahoa ei ole tarkoitus muuttaa.
Maaseutuverkoston toiminnasta vastaavasta tahosta, toiminnan ohjauksesta sekä toimintasuunnitelmien ja -kertomusten sisällöstä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä säädettäisiin pykälän valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin pääosin kuluvaa ohjelmakautta vastaavasti muun muassa maaseutuverkostotoimintaa ohjaavan ohjausryhmän kokoonpanosta ja tehtävistä.
15 §. Paikallinen toimintaryhmä. Pykälässä säädettäisiin paikallisen toimintaryhmän tehtävistä, sen hallinnon, toiminnan ja kokoonpanon yleisistä vaatimuksista sekä toimintaryhmän menettelyyn sovellettavasta lainsäädännöstä.
Pykälää sovellettaisiin yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä toteuttaviin paikallisiin toimintaryhmiin, joista säädetään yleisasetuksen 33 artiklassa.Paikalliset toimintaryhmät muodostuvat paikallisten yksityisten ja julkisten sosioekonomisten eturyhmien edustajista. Niiden päätöksentekoa ei saa hallita yksikään yksittäinen eturyhmä. Toimintaryhmien toteuttamia paikallisia kehittämisstrategioita ja toimintaryhmäksi hyväksymistä käsitellään 7 ja 9 §:n yhteydessä.
EU:n maaseuturahaston varoista toimeenpantavan yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman osalta Leader- toimintatapa on pakollinen jäsenvaltiolle. Suunnitelma-asetuksen 92 artiklan mukaan vähintään viisi prosenttia maaseuturahastosta yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman myönnettävästä kokonaisrahoituksesta on varattava Leader-toimintatavan mukaiseen täytäntöönpanoon. Yleisasetuksen 34 artiklan mukaan toimintaryhmien hallinnon toimintakustannuksiin ja paikallisen kehittämisstrategian toiminnan edistämiseen voidaan käyttää enintään 25 prosenttia paikallisen kehittämisstrategian julkisista kokonaismenoista. Tästä toimintaryhmille myönnettävästä toimintarahasta säädettäisiin maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavan lakiehdotuksen 58 §:ssä ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa.
Paikallinen toimintaryhmä vastaisi yleisasetuksen 33 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisesta. Näitä olisivat paikallisen kehittämisstrategian täytäntöönpanon lisäksi muun muassa tuettavien toimien säännösten mukaisen valintamenettelyn ja valintaperusteiden suunnittelu, tukihakemusten vastaanotto ja arviointi, toimien valinta ja niiden tuen määrän vahvistaminen sekä valittuja toimia koskevien ehdotusten tekeminen tukipäätöksen tekevälle viranomaiselle. Lisäksi toimintaryhmät seuraavat kehittämisstrategiansa tavoitteiden toteutumista. Näistä tehtävistä säädettäisiin tukijärjestelmiä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin paikalliselle toimintaryhmälle asetettavista yleisistä edellytyksistä. Maa- ja metsätalousministeriö tarkastelisi näiden edellytysten täyttymistä toimintaryhmien hyväksymismenettelyssä yhdessä 9 §:n 3 momentin valtuusäännöksen nojalla annettavaksi tarkoitettujen edellytysten kanssa. Toimintaryhmälle asetettavilla yleisillä edellytyksillä pyritään takaamaan Leader-toimintatavan periaatteiden ja kehittämistyön laadun toteutuminen kaikilla alueilla. Paikallisen toimintaryhmän tulisi olla oikeushenkilö, jolla on riittävät toiminnalliset, taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset toimintaryhmälle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Paikallisen toimintaryhmän jäsenistön olisi edustettava laaja-alaisesti paikallisia toimijoita ja toimintaryhmän toiminnan tulisi olla avointa kaikille. Toimintaryhmässä tulisi olla edustettuina ainakin paikalliseen maaseudun kehittämiseen osallistuvat viranomaiset, yhdistykset ja toimialueen asukkaat. Saamelaisten kotiseutualueilla edustettuna voisi olla myös Saamelaiskäräjät. Paikallisen toimintaryhmän hallituksessa tulisi olla tasapuolisesti edustettuina toimialueen kuntien, yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöiden sekä paikallisen väestön edustajat. Käytännössä toimintaryhmän hallituksen kokoonpanossa tulisi noudattaa niin sanottua kolmikantaperiaatetta siten, että kunkin edellä mainitun tahon edustajat muodostaisivat yhden kolmasosan hallituksesta. Muu toimintaryhmille säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarvittavan toimivallan perustaminen tapahtuisi niissä laeissa, joissa säädetään suunnitelman toteutukseen käytettävistä tukijärjestelmistä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hallintolain, julkisuuslain, kielilain, saamen kielilain ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain soveltamisesta paikalliselle toimintaryhmälle säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Säännöksen tarkoituksena olisi turvata perustuslain 21 §:n 2 momentissa ja 124 §:ssä edellytetyllä tavalla hyvän hallinnon takeiden toteutuminen paikallisen toimintaryhmän hoitaessa sille säädettyjä tehtäviä. Lisäksi paikallisen toimintaryhmän päätöksentekoon osallistuvien henkilöiden toimintaan tulisivat sovellettavaksi rikoslain 40 luvun säännökset rikosoikeudellisesta virkavastuusta silloin, kun kyseiset henkilöt hoitavat paikalliselle toimintaryhmälle säädettyjä tehtäviä. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteen mukaisesti vastuu rajattaisiin koskemaan toimintaryhmän päätöksentekoon osallistuvia ja sen palveluksessa olevia henkilöitä näiden hoitaessa paikalliselle toimintaryhmälle säädettyjä tehtäviä. Lisäksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin vahingonkorvauslain soveltamisesta toimintaryhmälle säädettyjä tehtäviä hoidettaessa aiheutetun vahingon korvaamiseen. Pykälän 3 momentti vastaisi nykyisen hallinnointilain 16 §:n 3 momenttia.
4luku Erinäiset säännökset
16 §.Suunnitelmasta tiedottaminen. Suunnitelman sisältämistä mahdollisuuksista ja vaikutuksista olisi tiedotettava laajasti suunnitelman toteuttamisalueella. Suunnitelmasta tiedottaminen tapahtuisi sitä valmisteltaessa, toteutettaessa ja toteuttamisen päätyttyä. Tiedottamisessa keskeisellä sijalla olisivat suunnitelman tavoitteet, siihen sisältyvien toimenpiteiden kohderyhmät ja rahoitusmahdollisuudet sekä ohjelman seurannan ja arviointien tulokset. Pykälässä tarkoitettuun tiedottamiseen eivät kuuluisi suunnitelmasta rahoitettavien tukijärjestelmien mukaisten tukien hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevat ilmoitukset ja ohjeet, vaan näihin liittyvän tiedottamisen vastuista ja menettelyistä säädettäisiin tarvittaessa tukijärjestelmiä koskevissa säädöksissä. Tiedottamisesta valtakunnallisella tasolla vastaisivat ehdotetussa laissa tai EU:n lainsäädännössä säädetyn tehtävien jaon mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto tai maaseutuverkosto. Muutoin tiedottamisesta toimialueellaan vastaisivat välittävät toimielimet tai paikalliset toimintaryhmät, kukin siltä osin kuin ne vastaavat suunnitelman tai sen osan valmistelusta tai toimeenpanosta.
Pykälä vastaisi voimassa olevan hallinnointilain 17 §:ää.
17 §. Tiedonantovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin välittävien toimielinten ja paikallisten toimintaryhmien velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä maa- ja metsätalousministeriölle ja Ruokavirastolle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Säännöksen tarkoitus on mahdollistaa EU:n lainsäädännössä hallintoviranomaisen ja maksajaviraston tehtävien hoitamiselle asetettavat vaatimukset. Suunnitelman toimeenpanon yhteydessä kertyy suunnitelman toimeenpanon tehokkuuden ja toteutumisen seurannan kannalta välttämätöntä tietoa, jota esimerkiksi suunnitelman ja valtiontukien vaikuttavuuden arvioinnissa tulee toimittaa komissiolle. Suunnitelman toimeenpanossa kertynyttä tietoa tarvitaan myös suunnitelman varojen käytön ja toimeenpanon suunnittelua ja kehittämistä varten. Suunnitelma-asetuksen 131 artiklan mukaan paikallisten toimintaryhmien ja tuen saajien on toimitettava suunnitelman hallintoviranomaiselle ja suunnitelman arvioijille kaikki tarvittavat tiedot suunnitelman seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi.
Pykälä vastaa asiasisällöltään nykyisen hallinnointilain 18 §:ää.
18 §. Tekninen apu. Suunnitelma-asetuksen 125 artiklan mukaan maaseuturahastosta voidaan tukea osoittaa tekniseen apuun varoja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan liittyvän tuen tehokkaan hallinnon ja täytäntöönpanon kannalta. Aiemmasta poiketen teknistä apua voidaan siten käyttää myös pilari I eli unionin kokonaan rahoittamien tukijärjestelmien osalta. Osa teknisestä avusta on käytettävä kansallisten yhteisen maatalouspolitiikan verkostojen perustamiseen ja toimintaan. Lisäksi teknistä apua on mahdollista käyttää toimiin, jotka koskevat edellisiä ohjelmakausia ja seuraavia YMP:n strategiasuunnitelmakausia.
Kuluvalla ohjelmakaudella voimassa olevan maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 65 §:n mukaan teknistä apua on voitu käyttää hallinnointilaissa säädettyjen, ohjelman laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin ja seurantaan sekä tiedotukseen liittyvien tehtävien hoitamiseen sekä ohjelman toimeenpanoon liittyviin tehtäviin, ohjelmatyötä sekä ohjelman toteuttamista ja seurantaa tukevien tutkimusten ja selvitysten laatimiseen tai teettämiseen sekä ohjelman toteuttamiseen liittyvän koulutuksen järjestämiseen. Ehdotetun pykälän 1 momentissa ei enää lueteltaisi yksityiskohtaisesti teknisen avun käyttökohteista, vaan viitattaisiin suunnitelma-asetuksen 125 artiklaan. Tarkoitus olisi kuitenkin, että teknisellä avulla rahoitettaisiin samankaltaisia toimia kuin nykyisellä ohjelmakaudella.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto valmistelisi teknisen avun käyttösuunnitelman, jonka maa- ja metsätalousministeriö vahvistaisi. Ruokaviraston tehtäviin kuuluisi seurata teknisen avun kokonaiskäyttöä sekä laatia sitä koskevat selvitykset. Momentti vastaisi voimassa olevan maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 65 §:n 2 momenttia. Teknisestä avusta säädettäisiin tulevalla rahoituskaudella yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettavassa laissa, eikä maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavassa laissa, koska tekninen apu koskee myös kaikkia strategiasuunnitelman toimenpiteiden avulla toteutettavia toimenpiteitä.
Teknisen avun maksaisi hakemuksesta Ruokavirasto. Teknisen avun takaisinperinnästä päättäisi Ruokavirasto. Tarkemmin takaisinperinnästä säädettäisiin maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavan lain 10 luvussa, johon 3 momentissa viitattaisiin.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä käyttösuunnitelman vahvistamisessa ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä sekä teknisen avun hyväksyttävistä kustannuksista.
19 §. Euroopan unionin rahoitus. Pykälä koskisi EU:n varoista rahoitettavan strategiasuunnitelman unionin rahoitusosuuden kansallista tulouttamista. Pykälän mukaan EU:n rahoituksen tulouttamisessa olisi ratkaisevaa EU:n rahoitusosuutta vastaavan kansallisen rahoitusosuuden rahoituslähde. Jos kansallinen rahoitusosuus tulee valtion talousarviosta, EU:n rahoitusosuus tuloutettaisiin valtion talousarvioon. Vastaavasti EU:n rahoitusosuus tuloutettaisiin maatilatalouden kehittämisrahastoon, jos kansallinen rahoitusosuus myönnetään rahaston varoista.
Tarkoitus olisi, että EU:n maaseuturahaston ja maataloustukirahaston kansallinen rahoitusosuus tuloutettaisiin valtion talousarvioon. Kansallinen rahoitus tuloutettaisiin maatilatalouden kehittämisrahastoon silloin, kun EU:n osaksi rahoittamien tukien kansallinen rahoitusosuus myönnetään rahaston varoista. Vastaava menettely on käytössä kuluvalla ohjelmakaudella. Rahastoon tapahtuva tulouttamisvaihtoehto säädettäisiin mahdollisuudeksi, joka voisi käytännössä liittyä lähinnä maatalouden rakennetukien avustusosuuden myöntämiseen maatilatalouden kehittämisrahastosta.
20 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta hakea muutosta teknistä apua koskevaan maksu- ja takaisinperintäpäätökseen. Koska tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi muutoksenhaun ensi vaiheena mahdollisimman laajasti, myös teknisen avun osalta oikaisuvaatimusmenettely olisi jatkossa muutoksenhaun ensivaihe. Tämä olisi uutta voimassa olevaan lakiin verrattuna. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Maaseudun kehittämiseen liittyvien tukien osalta valitukset on keskitetty Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan lakkauttamisen yhteydessä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen (HE 121/2013 sekä lakimuutokset 75/2014 ja 81/2014). Muutoin sovellettaisiin mitä muutoksenhausta säädettäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Maa- ja metsätalousministeriön toimintaryhmän hyväksymistä koskevaan päätökseen haettaisiin siten muutosta hallinto-oikeudelta.
21 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta ja soveltamisesta sekä voimassa olevan hallinnointilain kumoamisesta ja sitä koskevista siirtymäsäännöksistä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023. Lakia sovellettaisiin suunnitelmaan, jonka toteuttaminen alkaa 1 päivänä tammikuuta 2023 tai sen jälkeen. Lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sovellettaisiin ohjelmiin, joiden toteuttaminen on kesken tämän lain voimaan tullessa. Käytännössä tämä tarkoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014—2020 siirtymäkautta eli vuosia 2021 ja 2022, joiden hallinnointiin sovellettaisiin voimassa olevaa hallinnointilakia.
7.2
Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027
Lain nimikkeessä olisi edelleen maaseudun kehittämisen tukeminen, mikä selkeästi määrittelee lain perusteella tuettavan toiminnan. Erotuksena voimassa olevaan lakiin lain nimikkeessä olisi todettu tuleva rahoituskausi vuosilukuineen. Tämä on selkeää myös sen takia, että kyseessä on määräaikainen tukiohjelma. Tarkoitus on, että tukiohjelma on kytketty rahoituskauteen 2023— 2027, joten tuen myöntäminen ja maksaminen jatkuisi mahdollisen siirtymäkauden ajan myös vuoden 2027 jälkeen.
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Lain tavoitteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain tavoitteista, joita olisivat kestävän kehityksen periaatteita noudattaen monipuolistaa ja uudistaa ja lisätä maaseudun elinkeinotoimintaa, parantaa maaseudun yritysten toimintaedellytyksiä ja kehittää niiden kilpailukykyä sekä kehittää maaseutua asuin- ja toimintaympäristönä asukkaiden ja toimijoiden hyvinvoinnin ja toimintamahdollisuuksien parantamiseksi. Tavoitteet vastaavat voimassa olevan lain 1 §:n mukaisia tavoitteita.
2 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin maaseudun kehittämiseen myönnettäviin tukiin, jotka rahoitetaan uuden hallinnointilain 4 §:n 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman mukaisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tai muista Euroopan unionin varoista yhdessä sekä vastaavista kansallisista varoista taikka kokonaan kansallisista tai Euroopan unionin varoista. Lisäksi voimassa olevaan lakiin verrattuna lisäyksenä olisi, että lakia voitaisiin soveltaa myös suunnitelmaan ulkopuolisiin maaseudun kehittämiseen myönnettäviin tukiin. Lisäys mahdollistaisi tarvittaessa rahoituskauden aikana suunnitelman ulkopuolisten kansallisesti rahoitettavien tukien myöntämisen. Esimerkiksi ehdotetun 20 §:n mukainen poikkeuksellisissa oloissa myönnettävä tuki voisi olla tällainen tukimuoto.
Pykälän 2 momentissa puolestaan säädettäisiin toimenpiteistä, joihin ehdotettua lakia ei sovellettaisi. Näitä olisivat maatalouden harjoittamiseen maksettavat tuet tai tuet maatalouden rakenteen parantamiseen. Tällaisia tukia ovat muun muassa maatalouden harjoittamiseen myönnettävät kansalliset tuet, joista säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetussa laissa (1559/2001), maatilojen investointituki ja nuorten viljelijöiden aloitustuki, joista säädetään nykyisin maatalouden rakennetuista annetussa laissa taikka. Porotalous luettaisiin tällöin myös maataloudeksi ja siihen sovellettaisiin porotalouden rakennetukia koskevaa lainsäädäntöä.
Maaseudun luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen, ympäristön tilan ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen sekä epäsuotuisista luonnonolosuhteista maataloudelle aiheutuvien haittojen korvaamiseen myönnettäviin tukiin sovellettaisiin ehdotetun lain sijaan edelleen luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annettua lakia tai vastaavaa lakia, joilla lait korvataan säädettäessä uuden rahoituskauden edellyttämää kansallista lainsäädäntöä.
Lakia ei myöskään sovellettaisi Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahastosta) rahoitettaviin tukiin, jotka pääosin ovat tuotannosta irrotettuja niin sanottuja suoria tukia. Esimerkiksi maatalouden tuottajaorganisaatioiden ja toimialaorganisaatioiden tuet rajautuvat siten myös lain soveltamisalan ulkopuolelle rahoituslähteensä vuoksi.
Lakia ei sovelleta Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastonvaroista rahoitettaviin tukiin, minkä vuoksi laki ei koskisi esimerkiksi kalataloustuotteiden jalostusta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi kuitenkin poikkeus soveltamisalarajoituksesta. Ehdotetun lain nojalla olisi mahdollista myöntää edelleen tukea maataloustuotteiden myyntikunnostukseen. Maataloustuotteiden myyntikunnostuksella tarkoitetaan maataloustuotteen käsittelyä siten, että se on toimitettavissa jälleenmyyjille tai jalostajille sekä suoraan kuluttajille. Tyypillisiä toimintoja ovat maataloustuotteiden käsittely, kuten puhdistus ja kuorinta sekä pakkaamiseen liittyvät työt. Varsinkin pienehköillä tiloilla tulot voivat olla peräisin useasta eri elinkeinotoiminnasta, myös pienimuotoisesta maataloudesta, jolle saadaan lisäarvoa esimerkiksi myyntikunnostamalla tuote suoraan kuluttaja-asiakkaille myytäväksi tai käsittelemällä tuotetta niin, että kysymys on jo tuotteen jalostamisesta. Myyntikunnostus, vaikka se luetaankin maatilatoiminnaksi ja siten maatilainvestoinnin tukeen kelpoiseksi, voi kuitenkin olla niin vähäinen osa hakijan tulonmuodostuksesta, ettei se yhdessä vähäisen maatalouden kanssa riitä tuottamaan sellaisia maataloustuloja, joita maatilainvestoinnin tukemiseksi edellytetään. Tällaisten toimintojen tukeminen ehdotetun lain nojalla mahdollistaisi kuitenkin tarkoituksenmukaisten kokonaisuuksien tukemisen yhden tukijärjestelmän rajoissa, kun sekä pienimuotoista myyntikunnostusta että tuotteiden jalostusta voitaisiin tukea yhtenä kokonaisuutena. Tällainen pidemmälle menevä jalostus ja maataloustuotteiden markkinointi voisi myös synnyttää elinkelpoisia tilakokonaisuuksia pienehköistäkin tiloista, joilla maatalous yksin ei riitä antamaan toimeentuloa.
Toimintaryhmien kautta haettava maatalouden alkutuotannon kokeilutuki olisi suunnattu uudenlaisen maatalousyritystoiminnan aloittamiseen, uusien liikeideoiden testaamiseen ja kokeiluun. Kokeilutuki mahdollistaisi esimerkiksi erikoiskasvin viljelyn aloittamisen tai laajentamisen kaupalliseen tuotantoon, eläintuotantoon taikka tuotteiden valmisteluun myyntikuntoon.
Metsätalousmaan kestävää käyttöä edistäviin tukiin sovellettaisiin tulevalla rahoituskaudellakin ehdotetun lain sijaan, mitä kestävän metsätalouden rahoituksesta erikseen on säädetty. Tällä hetkellä kestävän metsätalouden rahoituksesta on säädetty kestävän metsätalouden määräaikaisessa rahoituslaissa (34/2015), jota ollaan parhaillaan uudistamassa.
Voimassa olevaan lakiin nähden soveltamisalasäännöksiä on yksinkertaistettu. Enää pykälässä ei laajasti säädettäisi siitä, mihin lakia ei sovelleta. Asiallisesti soveltamisala ei muutu kuin vähäisessä määrin maatalouden kokeilutuen osalta.
3 §.Soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa. Ehdotettua lakia ei sovellettaisi suunnitelmaan tai tukeen, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n nojalla kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Kuluvalla kaudella Ahvenanmaalla on ollut oma Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelma, jonka hallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan maakuntahallitus. Lakia ei myöskään sovellettaisi tukeen, jonka myöntämisestä vastaa Ahvenanmaan viranomainen tai muu Ahvenanmaalla toimiva julkinen taho. Näistä säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 18 ja 22 kohdan nojalla Ahvenmaan maakuntalaeilla. Sen sijaan mikään ei estäisi ahvenanmaalaisia toimijoita hyötymästä esimerkiksi valtakunnallisten kehittämishankkeiden tuloksista tai joissakin tapauksissa osallistumasta hankkeeseen, jossa varsinaisena tuensaajana on Manner-Suomen maaseutualueella toimiva taho.
Tulevalla rahoituskaudella Ahvenanmaa on osana Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaa. Ehdotettavan lain ja sen perusteella myönnettävien tukien osalta tukijärjestelmien toimeenpano ei kuitenkaan muutu.
4 §.Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön. Pykälän mukaan lakia sovellettaisiin Euroopan unionin osaksi tai kokonaan rahoittamien maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen tukien myöntämiseen, maksamiseen, seurantaan, tarkastukseen ja takaisinperintään, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain ja sen nojalla annettavien säännösten pääasiallisesta tehtävästä Euroopan unionin lainsäädäntöön nähden. Tarkoituksena on, että lailla ja sen nojalla annettavilla säännöksillä täydennetään Euroopan unionin lainsäädäntöä siltä osin, kuin tällainen säätäminen on kansallisista lähtökohdista tarpeellista eikä ole vastoin sellaista Euroopan unionin lainsäädännön säännöstä, jota on sovellettava sellaisenaan ja josta ei ole sallittua poiketa. Lailla tai sen nojalla olisi siten mahdollista antaa Euroopan lainsäädäntöä tiukempiakin säännöksiä, jollei tämä ole Euroopan unionin lainsäädännössä nimenomaisesti kielletty tai katsottava kielletyksi. Joiltakin osin laissa säädetään myös sellaisista sekoista, jotka sisältyvät Euroopan unionin lainsäädäntöön, mutta joista ei ole mahdollista antaa kansallisia soveltamissäännöksiä ilman, että myös Euroopan unionin lainsäädännön asiaa koskevia säännöksiä on sisällytetty lakiin. Tällä tavoin on myös vältetty runsas viittaaminen Euroopan unionin säädöksiin. Tukijärjestelmää sovellettaessa on kuitenkin noudatettava Euroopan unionin lainsäädäntöä kokonaisuudessaan, mikä erityisesti ehdotetun lain osalta tarkoittaa hallinnointilain 4 §:n 2, 3 ja 5 kohdaisa tarkoitettujen asetusten ja niiden nojalla annettujen komission asetusten ja soveltamismääräysten ja ohjeiden noudattamista. Joiltakin osin lakiin sisältyy myös sellaisia säännöksiä, joista on säädetty edellä tarkoitetuissa säädöksissä. Tällöin kysymys on joko siitä, että Euroopan unionin lainsäädännössä tätä edellytetään tai siitä, että kysymys on yksinomaan kansallisesta rahoituksesta, mikä sekin on ehdotetun lain nojalla mahdollista, jos tarkoitukseen osoitetaan varoja.
5 §.Määritelmät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi laissa käytetyistä käsitteistä. Päämääränä on ollut säilyttää käytetyt käsitteet mahdollisimman pitkälle samoina kuin kuluvalla ohjelmakaudellakin. Laissa säädettyjen määritelmien määrää on vähennetty kuluvaan ohjelmakauteen verrattuna määrittelemällä vain keskeiset tarvittavat käsitteet.
Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin suunnitelma, jolla tarkoitettaisiin ehdotetun uuden hallinnointilain 4 §:n 1 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa.
Pykälän 2—7 kohdassa täsmennettäisiin, mitä tarkoitetaan eri lähteistä peräisin olevalla erilaisella rahoituksella. Pykälän 2 kohdan mukaan Euroopan unionin rahoituksella tarkoitettaisiin Euroopan unionin talousarviosta Suomeen myönnettyjä EU:n maaseuturahaston varoja ja muita Euroopan unionin ehdotetussa laissa tarkoitettuihin tukiin varaamia varoja. Säännös vastaa voimassa olevan lain 5 §:n 2 kohdan määritelmää. Valtion rahoituksella tarkoitettaisiin 3 kohdassa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle maaseudun kehittämiseen valtion talousarviossa osoitettuja varoja ja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa osoitettuja varoja. Tällä on merkitystä ratkaistaessa, mitä osaa tuettavan toiminnan tai toimenpiteen rahoituksesta ehdotetussa laissa säädetyt tuen ehdot koskevat. Muulla kansallisella julkisella rahoituksella tarkoitettaisiin 4 kohdan mukaan muuta kuin 3 kohdassa tarkoitettua valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön tuettavaan toimenpiteeseen osoittamaa rahoitusta taikka etuutta tai suoritusta, jonka arvo on rahana määritettävissä. Kohtien 3 ja 4 määritelmät vastaavat sisällöltään voimassa olevan lain 5 §:n 3 ja 4 kohdan määritelmiä. Kohdasta 4 on poistettu tarpeettomana kansallisella -sana julkisen rahoituksen määritteenä. Julkisella rahoituksella tarkoitettaisiin 5 kohdan mukaan 2—4 kohdassa tarkoitettua rahoitusta. Määritelmä vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 5 kohtaa, mutta kohtaa on tiivistetty. Yksityisellä rahoituksella tarkoitettaisiin puolestaan luonnollisen henkilön tai yksityisoikeudellisen yhteisön rahoitusta tai muuta suoritusta, jonka arvo on rahana määriteltävissä. Kokonaisrahoituksella 7 kohdassa tarkoitettaisiin julkista ja yksityistä rahoitusta yhteensä. Määritelmät 6—8 kohdassa vastaisivat voimassa olevan lain 5 §:n 6, 7 ja 9 kohdan määritelmiä.
Pykälän 8 kohdan mukaan tuella tarkoitetaan valtion rahoitusta tai valtion ja yhteisön rahoitusta, joka myönnetään avustuksena. Tuen myöntäminen ei näin ollen tarkoita päätöstä, joka koskee muun julkisen rahoituksen myöntämistä. Muulla julkisella rahoituksella tai yksityisellä rahoituksella on edelleen merkitystä lähinnä tuen määrän kannalta sekä silloin, kun suunnitelma edellyttää esimerkiksi kuntien tai yksityisten toimijoiden osallistumista näiden rahoitusosuuden seuraamiseksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 5 §:n 9 kohtaa.
Pykälän 9 kohtaan sisältyvä vähämerkityksisen tuen määritelmä olisi lähinnä informatiivinen. Sillä tarkoitettaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaisesti myönnettyä tai myönnettävää tukea, johon sovelletaan vähämerkityksisen tuen ehtoja. Vähämerkityksistä tukea koskeva määritelmä sisältyy myös voimassa olevan lain 5 §:n 11 kohtaan.
Pykälän 10 kohdan mikroyrityksen, pienen yrityksen ja keskisuuren yrityksen (pk-yritys) määritelmät perustuisivat Euroopan unionin komission mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä antaman suosituksen 2003/361/EY mukaisiin määritelmiin.
Komission suosituksen 2003/361/EY mukaan pk-yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa ja joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut määritelmään sisältyvät pk-yrityksen tunnusmerkit. Pienten ja keskisuurten yritysten luokassa pienellä yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut määritelmään sisältyvät tunnusmerkit. Mikroyritys määritellään pieneksi yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää.
2 luku Tuen myöntämisen yleiset edellytykset
6 §.Tukemisen tavoitteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen yleisistä tavoitteista. Kaikkien tuettavien toimenpiteiden olisi kokonaisuutena tarkastellen edistettävä yhtä tai useampaa 1 §:n mukaista lain tavoitetta. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmasta osoitetuista varoista myönnetyn tuen olisi edistettävä suunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita, tuettava toimenpide olisi toteutettava suunnitelman soveltamisalueella ja hyödyn tuetusta toimenpiteestä kohdistuttava tälle alueelle. Tuen myöntämisen esteenä ei kuitenkaan olisi hyödyn ulottuminen vähäisessä määrin myös suunnitelma-alueen ulkopuolelle. Vähäisellä määrällä tarkoitetaan hankkeeseen osallistuvia yksittäisiä henkilöitä tai yrityksiä suunnitelma-alueen ulkopuolelta, yleensä sen välittömästä läheisyydestä.
7 §.Tuen rahoitus. Tuen myöntämisen edellytyksenä 1 momentin mukaan olisi edelleen, että tukeen tarvittava rahoitus on osoitettu valtion talousarviossa tai maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 §:n 1 momenttia. Valtiontalousarvion olisi tarkoitus olla pääasiallinen rahoituslähde sekä strategiasuunnitelmaan kuuluvien tukien osalta että mahdollisten strategiasuunnitemaan kuulumattomien tukien osalta.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että tämä varojen riittävyys on varmistettava ennen tuen myöntämistä ja maksamista. Sisällöltään momentti vastaa voimassa olevan lain 7 §:n 2 momenttia.
8 §.Tuettava toiminta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä toiminnasta, johon tukea yleensä ehdotetun lain nojalla voidaan myöntää. Säännöksen tarkoituksena on kuvata yleisemmällä tasolla toimintaa, jota ehdotetun lain mukaisten tukijärjestelmien avulla voidaan tukea. Pykälässä tähän toimintaan luetaan sekä maaseudun yrityksiä suoraan kehittävä toiminta että toiminta, jolla yleisemminkin parannetaan maaseutua asuin-, elin- ja toimintaympäristönä. Tuettavalla toiminnalla olisi pääasiallisena tarkoituksena toteuttaa niitä tavoitteita, joita uudessa Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmassa asetetaan. Tämä ei kuitenkaan estäisi tuen myöntämistä myös suunnitelman ulkopuoliseen maaseudun kehittämiseen.
Tuki olisi harkinnanvaraista, joten tuen hakijalla ei ole subjektiivista oikeutta tuen saamiseen. harkinnan varaista. Tukea voitaisiin myöntää vain maaseutualueilla. ELY-keskukset ja paikalliset toimintaryhmät määrittelevät tukikelpoiset maaseutualueen omalla toiminta-alueellaan. Lähtökohtaisesti Suomen ympäristökeskuksen laatiman aluetypologian mukainen sisempi ja ulompi kaupunkialue muodostavat kaupunkialueiden ytimen. Kaupunkialueista sisempi kaupunkialue ei voi kuulua tukikelpoiseen maaseutualueeseen. Ulompi kaupunkialue on alueluokituksen perusteella tiivistä pientalovaltaista ja maankäytöltään intensiivistä aluetta, eikä siten ole lähtökohtaisesti tukikelpoiseen maaseutu-alueeseen kuuluvaa. Mikäli kuitenkin alueilla katsotaan ulomman kaupunkialueen välttämättömästi liittyvän maaseutualueisiin, se voidaan alueilla määritellä tukikelpoiseksi alueeksi hyvin perusteluilla syillä. Kuitenkin alle 30 000 asukkaan kunnat voivat olla kokonaisuudessaan tukikelpoista maaseutualuetta ELY-keskuksen ja toimintaryhmän harkinnan mukaan.
Toiminta, jota tuetaan, voisi pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan kohdistua maaseudun yritysrahoituksena investointeihin, kehittämiseen ja yritystoiminnan käynnistämiseen.
Investoinneilla pyritään lisäämään yritysten investointiaktiivisuutta sekä kannustetaan uusia yrityksiä käynnistämään toimintaansa. Samalla ehkäistään työttömyyttä ja työttömyysriskiä sekä köyhyyttä, joilla on sekä sosiaalinen että alueellinen ulottuvuus. Alueellisen tasavertaisuuden näkökulmasta katsottuna tavoitellaan sitä, että maaseudulla on mahdollisuudet harjoittaa yritystoiminta ja hakea siihen rahoitusta. Investointeihin avustuksena myönnettävä tuki auttaa yrityksiä kokoamaan muun rahoituksen investoinnin toteuttamiseksi.
Yrityksillä on erilaisia tarpeita tehdä sekä aineellisia että aineettomia investointeja. Aineelliset investoinnit ovat yleisin investointimuoto useimmilla toimialoilla. Suorat aineelliset investoinnit ovat helpoimmin ymmärrettävissä olevia investointeja, koska niillä on tietty arvo ja fyysinen muoto, kuten esimerkiksi rakennukset, tuotantolaitokset sekä erilaiset toimitilaratkaisut mukaan lukien korjausrakentaminen ja lisäksi uusi tai käytetty teknologia ja tekniikka kuten tuotantokoneet, laitteistot ja tietokoneet.
Aineettomilla investoinneilla ei ole fyysistä muotoa. Aineettomia investointeja ovat esimerkiksi tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit, lisenssit, tavaramerkit, luvat, yrityksen brändi ja immateriaalioikeudet sekä laaja oikeuksien ja velvoitteiden kokonaisuus, joka liittyy yritystoimintaan.
Investointeihin kuuluvat tässä laissa myös investointien toteutettavuustutkimukset.
Tuen hakija tavoittelee käynnistettävällä yritystoiminnalla maa- ja metsätalouden harjoittamisen lisäksi kasvua tulojen monipuolistamisen avulla. Tukea voidaan myöntää uuteen yritystoimintaan, joka käynnistetään täysin alusta tai tilanteessa, jossa yritystoiminta ei ole vielä vakiintunut. Leader-toimenpiteen kautta voidaan suunnitelma-asetuksen 75 artiklan 2 kohdan c alakohdanperusteella myöntää tukea muun kuin maataloustoimintaa koskevan yritystoiminnan käynnistämiseen maaseutualueilla.
Ehdotetut säännökset tuettavasta toiminnasta eivät olennaisesti poikkea kuluvan kauden vastaavista säännöksistä, jotka sisältyvät voimassa olevan lain 9 §:n 1—4 kohtaan. Erona on, että osa toimenpiteistä olisi uudella rahoituskaudella mahdollista toteuttaa vain toimintaryhmien kautta haettavalla tuella.
Investointituen lisäksi maaseudun yrityksille voidaan myöntää kehittämistukea esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Tuella kannustetaan yrityksiä kehittämisaktiivisuuteen sekä ulkopuolisen asiantuntemuksen hankkimisen yritystoiminnan uudistamiseksi. Olennaista yritysten tukemisessa on, ettei tuki muodostu toimintatueksi, jolla rahoitettaisiin yrityksen liiketoimintaa poistamalla normaaleja yritystoiminnan kustannuksia osaksi tai kokonaan. Myös tavanomainen yrityksen henkilökunnan ammattitaidon ylläpitäminen ja sellaisen osaamisen hankkiminen, joka on välttämätöntä, jotta yritystoimintaa ylipäätään voidaan harjoittaa, eivät kuulu tuettavaan toimintaan. Siihen eivät myöskään kuulu normaalit asiantuntijapalvelut, kuten kirjanpito- tai veroneuvontapalvelut.
Tarkemmin yritystukena toimintana tuettavasta toiminnasta säädettäisiin lain 16 §:ssä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tuettavasta toiminnasta, joka luonteeltaan kuuluu hanketukien piiriin. Tuettavaa toimintaa voisivat olla yhteistyöhankkeet, koulutus- ja tiedonvälityshankkeet sekä yleishyödylliset investoinnit ja laajakaistainvestoinnit.
Maaseudun kehittämishankkeiden tavoitteena on tuottaa uusia ratkaisuja, uudistaa maaseudun elinkeinoja, lisätä osaamista ja yhteistyötä sekä kehittää maaseutua asuinympäristönä. Hankkeita voidaan toteuttaa paikallisesti, alueellisesti, alueiden välisinä, valtakunnallisina tai osittain myös kansainvälisinä. Maaseudun elinvoimaisuutta lisätään erilaisin yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä vahvistavin ja infrastruktuuria parantavin hankkein. Maaseudulla palvelut ja niiden saavutettavuus vaativat paljon työtä, yhteistyötä ja innovaatioita. Laajakaistayhteyksiä parantamalla lisätään maaseudun yrittäjien ja maaseudun asukkaiden toimintamahdollisuuksia. Maaseudun yrittäjien osaamista ja yhteistyötä lisätään muun muassa koulutus-, ja elinkeinojen kehittämistoimin. Tarkoituksena on lisätä toimijoiden yhteistyötä yli toimialojen, rikkoa raja-aitoja, luoda uutta ja vahvistaa muun muassa maaseudun palveluja ja yritystoiminnan kilpailukykyä. Maaseudun elinkeinoja uudistavissa hankkeissa toimialaa ei ole rajoitettu, mutta hankkeessa tulee olla aina vähintään kaksi aktiivista toimijaa.
Tuettava toiminta vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 9 §:n 5—9 kohtaa. Tarkemmin kehittämishanketuella tuettavasta toiminnasta säädettäisiin lain 21 §:ssä.
Pykälän 3 kohdassa tuettavaksi toiminnaksi säädettäisiin paikallisena toimintaryhmänä toimiminen sekä paikallisen kehittämisstrategian valmistelu ja toteuttaminen. Myös nykyisellä ohjelmakaudella vastaavia toimintoja on tuettu. Lain 58 ja 59 §:ssä on tarkemmin säädetty toimintarahasta ja valmistelutuesta.
Vaikka tuettavaan toimintaan voikin sisältyä yritysten välinen yhteistyö, pykälän 2 momentin mukaan kiellettyä olisi kuitenkin tukea sellaista yhteistyötä, jossa toiminnan tavoitteena olisi kilpailulain (948/2011) vastainen menettely. Tällaisia ovat esimerkiksi markkinoiden jakaminen sekä hintayhteistyö, jolla etupäässä tarkoitetaan kartellina toimimista. Myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttö yhteistyön seurauksena olisi kiellettyä.
Uutena säännöksenä pykälän 3 momentissa säädettäisiin Euroopan unionin toimialakohtaisten rajoitusten huomioimisesta. Tällä tarkoitettaisiin erityisesti tukeen sovellettavista valtiontukisäännöistä tulevia rajoituksia tuen myöntämiselle tietyille toimialoille.
9 §.Tuettavan toimenpiteen hyväksyttävät kustannukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tukea voidaan myöntää tuettavasta toimenpiteestä aiheutuviin tarpeellisiin ja kohtuullisiin kustannuksiin. Tukihakemuksessa edellytetään esitettäväksi toimenpiteen tai kehittämishankkeen kustannukset. Tuen myöntävä viranomainen ratkaisee hakemuksesta päättäessään kustannusten hyväksyttävyyden.
Voimassa olevan lain 10 §:ään sisältyy vastaava pääsääntö tuettavan toimenpiteen tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista. Kustannusarvion sijaan pykälässä säädettäisiin hyväksyttävistä kustannuksista, mikä asiasisällöltään vastaa samaa. Tukimuotokohtaisista hyväksyttävistä kustannuksista säädettäisiin tarkemmin ehdotetun lain 19 ja 22 §:ssä sekä niiden perusteella annettavissa valtioneuvoston asetuksissa.
Voimassa olevassa laissa säädetään myös, että lukuun ottamatta rakentamisen suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia, vain hakemuksen jättämisen jälkeen syntyneet kustannukset ovat tukikelpoisia. Ehdotetun lain 13 §:ssä säädettäisiin tarkemmin toimenpiteen aloittamisesta. Tämän perusteella määräytyisivät myös tukikelpoiset kustannukset, koska tukikelpoisia kustannuksia ei voi syntyä ennen aloittamista. Tukimuotokohtaisista hyväksyttävistä kustannuksista säädettäisiin tarkemmin ehdotetun lain 19 ja 22 §:ssä sekä niiden perusteella annettavissa valtioneuvoston asetuksissa.
Rakennusinvestointia tuettaessa hyväksyttäviin kustannuksiin luettaisiin edelleen myös rakennusinvestoinnin suunnittelusta aiheutuvat kustannukset sekä investoinnin yleiskustannukset. Näitä kustannuksia tuetaan myös voimassa olevan lain ja sen nojalla annettujen valtioneuvoston asetusten mukaan. Suunnittelukustannusten osalta täsmennettäisiin, että ne liittyvät rakennusinvestoinnin suunnittelukustannuksiin. Samoin maanhankinnan tukikelpoisuus ainoastaan rakennuksen ja sen maapohjan hankinnan yhteydessä vastaa voimassa olevan lain 25 §:n 2 momentissa säädettyä.
Pykälän 3 momentissa annettaisiin valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella kustannusten kohtuullisuuden arvioinnista. Myös nykyisellä ohjelmakaudella kustannusten kohtuullisuuden arviointi on ollut tärkeä osa tukien myöntämisvaihetta ja siitä on tarkemmin säädetty valtioneuvoston asetuksella. Erilaisissa ja erikokoisissa hankkeissa kustannusten kohtuullisuuden arviointi on tarkoituksenmukaista tehdä eri tavoilla. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin niistä keinoista, joita kustannusten kohtuullisuuden arvioinnissa on mahdollista hyödyntää.
10 §.Tuen tarpeellisuus ja tuettavaa toimintaa koskeva suunnitelma. Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi edelleen, että tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen. Tuella ei kuitenkaan voisi korvata tuensaajan tavanomaisia toimintamenoja, vaan tuen avulla olisi aikaansaatava sellaista vaikuttavuutta, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Tarkentavana lisäedellytyksenä voimassa olevan lain 11 §:n 1 momenttiin olisi, että tuen määrän on oltava tarkoituksenmukaisessa suhteessa suunnitellun toiminnan laajuuteen. Tällä tarkoitettaisiin, että tukea myönnettäessä arvioitaisiin sen merkitys tuensaajalle. Tuensaajan koko ja taloudellinen asema vaikuttavat siihen olisiko myönnettävällä tuella merkitystä tuensaajalle.
Edellytyksenä olisi lisäksi, että hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman. Suunnitelmaan olisi sisällytettävä tavoitteet, niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet ja toteutumisen arviointiperusteet, arvio toteutusajasta, kokonaiskustannuksista ja kokonaisrahoituksesta sekä selvitys kestävän kehityksen tavoitteen huomioon ottamisesta toimenpiteen toteuttamisessa. Yritystoiminnan tukea koskevaan suunnitelmaan olisi sisällytettävä selvitys toiminnan kannattavuudesta siten kuin 17 §:ssä säädetään. Pääosin vastaavia seikkoja koskeva suunnitelma ja selvitys edellytetään esitettäväksi voimassa olevan lain 11 §:n 1 momentissa, 20 §:n 1 momentissa ja 28 §:n 1 momentissa.
Rakentamista koskevan suunnitelman sisältövaatimuksia ei esitetä muutettavaksi. Pykälän 2 momentin suunnitelmasta olisi edellä mainittujen seikkojen lisäksi käytävä ilmi rakentamisinvestoinnin toimivuus, tarkoituksenmukaisuus ja ympäristöön sopivuus. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä siitä, miten mainittujen seikkojen on käytävä suunnitelmasta ilmi. Vastaava edellytys ja asetuksenantovaltuus sisältyvät voimassa olevan lain suunnitelmia koskeviin säännöksiin. Säännöksen avulla on mahdollista arvioida, voidaanko suunniteltua rakennushanketta pitää tulevan käyttötarkoituksensa, energiaratkaisujensa, sijoituksensa ja ympäristövaikutustensa kannalta sellaisena, että sen tukemista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin myös ehdotetun lain nojalla antaa säännöksiä tuettavan rakentamisinvestoinnin suunnitelman teknisistä, taloudellisista, toiminnallisista sekä turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvistä seikoista. Vastaavat säännökset sisältyvät voimassa olevan lain 11 §:n 3 momenttiin.
11 §.Tuen määrää koskevat edellytykset. Pykälässä säädettäisiin tuen määrästä. Tuki ehdotetaan myönnettäväksi prosenttiosuutena tuettavan toimenpiteen hyväksytyistä kustannuksista. Tämä ei kuitenkaan koskisi kertakorvauksena myönnettävää tukea, joka voisi kattaa tuettavan toimenpiteen kokonaankin siten kuin Euroopan unionin lainsäädäntö sen mahdollistaa. Tällöin tuki myönnettäisiin euromääräisenä. Jos prosentuaalisena osuutena myönnetty tuki ei kata kokonaan toimenpiteen hyväksyttäviä kustannuksia, hakijalta edellytettäisiin selvitystä kustannusten kattamisesta muulla julkisella tai yksityisellä rahoituksella. Tällaisena julkisena rahoituksena voitaisiin pitää esimerkiksi valtion talousarviotalouden piirissä olevan julkisen toimijan talousarviorahoitusta taikka kunnan talousarviosta tai kunnan toimielimen taikka muun julkisen yhteisön myöntämää rahoitusta. Mahdollisuus 100 prosentin tukeen liittyy vain hanketukiin.
Tukea ei kuitenkaan saisi myöntää siltä osin kuin julkisen rahoituksen osuus tuettavan toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista ylittää Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyn tuettuun toimenpiteeseen myönnettävän julkisen rahoituksen enimmäismäärän. Jos kysymys on suunnitelmaan perustuvasta tuesta, tukeen sisältyvän julkisen rahoituksen määrä ei saisi ylittää suunnitelmassa määriteltyä julkisen rahoituksen enimmäismäärää. Tämän lisäksi olisi otettava huomioon, ettei valtiontukena myönnettävä rahoitus yhdessä hakijan omarahoituksena käyttämien julkisten varojen tai etuuksien kanssa saa ylittää asianomaiseen tarkoitukseen myönnettävissä olevan valtiontuen enimmäismäärää. Tällöin noudatettaisiin niitä valtiontukisääntöjä, joita tukea myönnettäessä sovellettaisiin. Lisäksi olisi otettava huomioon, että hanketoimintaa tuettaessa toimenpide saattaa muodostua luonteeltaan sellaiseksi, jota Euroopan unionin valtiontukisäännöissä pidetään jo yritysten tai tietyn elinkeinosektorin tukemisena. Jos toiminta muodostuu tämänkaltaiseksi, tuen edellytyksenä on, että toimintaan myönnettävä tukijärjestelmä on asianmukaisesti ilmoitettu komissiolle tai tuki myönnetään vähämerkityksisen tuen ehdoin.
Tukea ei voitaisi myöntää toimenpiteelle, johon on myönnetty muuta julkista rahoitusta, jos se aiheuttaa horisontaaliasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen rahoituksen. Pykälä perustuisi osaltaan edellä mainitussa artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen.
Pankin ja Finnvera Oyj:n rahoitukseen voi myös sisältyä laskennallinen tukielementti, joka valtiontukilaskelmassa on huomioitava. Vaikka pankin myöntämä laina ei ole julkista rahoitusta, siihen liitetty valtion, kunnan tai Finnvera Oyj:n takaus voi sisältää julkista tukea.
Vastaavista seikoista säädetään voimassa olevan lain 12 §:n 1 ja 2 momentissa.
Tuen vähimmäismäärästä on tarkoitus antaa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella siten, että euromääräinen vähimmäistuki voisi tarvittaessa olla eri tukimuotojen ja -kohteiden osalta erilainen. Voimassa olevassa yritystoiminnan tukemisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa edellytetään yritystukien osalta, että investointituen määrä on vähintään 2 000 euroa. Hanketoiminnan tukemisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa hanketukea myönnettäessä vastaava määrä muun julkisen rahoituksen kanssa on tällä hetkellä 5 000 euroa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset eri toimenpiteisiin myönnettävän tuen tasosta ja enimmäismäärästä Euroopan unionin lainsäädännön ja 7 §:ssä tarkoitettujen varojen asettamissa rajoissa sekä tuen vähimmäismääristä. Paitsi valtiontukea koskeva unionin lainsäädäntö, yritystuen enimmäismäärissä on tarkoitus ottaa huomioon tavoite yritysten tasapuoliseen kohteluun riippumatta siitä, minkä hallinnonalan tukijärjestelmän mukaisesti tuki myönnetään, jollei poikkeamiseen ole perusteltua syytä tuen tavoitteet huomioon ottaen. Vastaava valtuutus sisältyy voimassa olevan lain 12 §:n 3 momenttiin sekä yritystuen osalta lisäksi lain 19 §:n 2 momenttiin.
Lisäksi valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan annettavaksi tarkemmat säännökset yksityisestä rahoituksesta. Säännöksillä määriteltäisiin tarkemmin yksityisenä rahoituksena hyväksyttävä vastikkeetta tehty työ ja tuotantopanoksen luovuttaminen käyttämisestä yksityisenä rahoituksena sekä niiden rahallisesta arvosta.
Valtuutuksen nojalla on tarkoitus eriyttää yritystoimintaan myönnettävien tukien enimmäismäärät tukikohteittain, alueittain, yritystoiminnan luonteen perusteella sekä eri tukimuotojen osalta. Vastaavalla tavalla on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä hanketukien osalta.
12 §.Kustannusmallit. Tukea myönnettäessä vahvistettavat kustannukset ovat perusta tuen myöntämiselle. Tämä on riippumaton siitä, myönnetäänkö tuki hyväksyttävien kustannusten perusteella vai kertakorvauksena. Kustannukset voidaan vahvistaa 1 momentissa säädettäviä kustannusmalleja käyttäen. Euroopan unionin lainsäädännön perusteella tuen tai korvauksen maksamisen edellytyksenä on tuen maksun edellytysten näyttäminen toteen. Erilaisista avustusmuodoista, joiden perusteella tuki maksetaan, on säädetty suunnitelma-asetuksen 83 artiklassa. Näistä erilaisista avustusmuodoista käytetään myös kustannusmallit –termiä. Erilaisia avustusmuotoja voivat 83 artiklan mukaan olla a) tuensaajalle tosiasiallisesti aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten korvaaminen; b) yksikkökustannukset; c) kertakorvaukset tai d) kiinteämääräinen rahoitus.
Horisontaaliasetuksen 37 artiklan 1 kohdassa on säädetty, että menoihin voidaan myöntää unionin rahoitusta vain, jos menot on toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti. Suunnitelma-asetuksen toimenpiteisiin liittyvät menot on mahdollista hyväksyä myös, kun menot voidaan yhdistää vastaavaan ilmoitettuun tuotokseen. Kertakorvauksen eli kiinteän euromääräisen tuen osalta on suunnitelma-asetuksen 75 artiklassa käynnistystuen osalta enimmäismääräksi erikseen säädetty 100 000 euroa.
Suomen strategiasuunnitelmassa rahoituskaudella 2023—2027 on maaseudun kehittämisen toimissa mahdollista ottaa käyttöön yksinkertaistettuja kustannusmenettelyjä tuensaajien ja tuen myöntäjien hallinnollisen taakan keventämiseksi.
Suunnitelma-asetuksen artiklan 83 kohdassa säädetään 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuttujen niin sanottujen yksinkertaistettujen maksumenettelyjen käytön edellytyksistä. Kyseisen kohdan mukaan näitä avustusmuotoja käytettäessä määrät on vahvistettava siten, että perusteena on ensinnäkin oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat tilastotiedot, muut objektiiviset tiedot tai asiantuntija-arvio taikka yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot taikka kyseisten tuensaajien tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt. Tuenmyöntäjän ennalta kustannusarvioon perustuva tapauskohtainen hyväksyntä voi myös olla perustana. Perusteena voivat myös olla menetelmät ja vastaavat yksikkökustannukset, kertakorvaukset ja kiinteämääräinen rahoitus, joita sovelletaan unionin politiikanaloilla saman tyyppisiin toimiin ja tuensaajiin. Samoin perusteena voivat olla menetelmät ja vastaavat yksikkökustannukset, kertakorvaukset ja kiinteämääräinen rahoitus, joita sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä saman tyyppisiin toimiin ja tuensaajiin.
Nykyisellä ohjelmakaudella maaseuturahaston tukien osalta on käytetty mahdollisuutta tosiallisesti aiheutuvien kustannusten tiettyjen kustannuslajien perusteella hyväksyttyjen laskennallisten kustannusten käyttöön (niin sanottu kiinteämääräinen rahoitus). Tästä on säädetty voimassa olevan lain 13 §:ssä. Kokemusten mukaan laskennallinen tukiosuus helpottaa olennaisesti sellaisten organisaatioiden tukien maksamista, joilla maksaminen muuten perustuisi laajaan kuittimateriaaliin ja laskennallisiin osuuksiin hakijan yleiskustannusten jakamisesta tuettavan hankkeen kustannukseksi. Tällöin tuki voidaan myöntää siten, että hankkeen palkkakustannuksista on esitettävä kirjanpitoon perustuvat selvitykset, mutta muihin hankkeen kustannuksiin tuki myönnetään prosentuaalisena osuutena palkkakustannuksista ilman, että näiden kustannusten toteutumisesta edellytetään selvitystä tukea maksettaessa.
Myös kertakorvaukset yksinkertaistavat maksumenettelyä, mutta toisaalta tuen myöntö edellyttää erityistä huolellisuutta, koska tuki maksetaan ainoastaan, jos tukipäätöksessä vahvistetut toimenpiteet on toteutettu. Jos siinä on puutteita, tukea ei makseta lainkaan. Hankkeen sisällölliset muutokset eivät ole mahdollisia tuen myöntämisen jälkeen. Tuen saajan riskiä voidaan pienentää asettamalla tukipäätöksessä erillisiä vaiheita, joiden toteuduttua osa tuesta voidaan maksaa. Tällöinkin vaihe, jonka toteuttamisessa on puutteita, jää maksamatta, mutta tukipäätöksen mukaisesti toteutettuihin muihin vaiheisiin tuki maksetaan. Maksamisen edellytyksenä tällöin on luotettava selvitys siitä, että toimenpide on toteutettu, mutta kuitteja ja selvitystä kustannusten kirjaamisesta kirjanpitoon ei tällöin vaadita. Myös kertakorvaukset ovat olleet maaseuturahaston tukien osalta nykyisellä ohjelmakaudella käytössä.
Yksikkökustannukset puolestaan ovat tilastotietoihin tai vastaaviin tietoihin perustuvia standardikustannuksia, joiden mukaisiin kustannuksiin voidaan myöntää tukea. Tällöinkin tuen myöntämisen edellytyksenä on, että toimenpide toteutetaan tavalla, jota varten yksikkökustannus on olemassa. Lisäksi toimenpide on toteutettava tavalla, jossa jälkikäteen voidaan osoittaa, että ne tukipäätöksen mukaiset toimenpiteet, joihin tuki on myönnetty yksikkökustannusten perusteella, on toteutettu. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on toistaiseksi maatalouden tuettua rakentamista varten maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla vahvistettu yksikkökustannukset, mutta niitä käytetään ainoastaan tuen kohtuullisuuden osoittamiseksi, ei yksinomaisena maksamisen perusteena.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tuen myöntävän viranmaisen on tehtävä päätös kustannusmallista ja maksutavasta. Lähtökohtaisesti kustannusmalli olisi sama kuin tuenhakijan ehdottama. Tukea voitaisiin maksaa toteutettujen toimenpiteiden tuotosten tai toteutuneiden kustannusten perusteella.
Jotta yksinkertaistetuilla tuen maksumenettelyillä olisi vaikutusta hallinnon keventämisessä, niiden käytön tulisi olla kohtuullisen laajaa. Tätä voidaan edistää esimerkiksi poistamalla kokonaan mahdollisuus todellisten kustannusten mukaisten kustannusten korvausten käyttöön, sallimalla niiden käyttö vain tietyissä kohteissa tai ohjaamalla neuvonnassa tuen hakijoita niiden käyttöön
Esitystä valmisteltaessa on kiinnitetty huomiota tuen saajien hyvin erilaiseen yhteisörakenteeseen, resursseihin ja osaamiseen. Tämän vuoksi lähtökohtana on pidetty, että yksinkertaistettuja tukien muotoja pidetään ensisijaisina, mutta säilytetään kuitenkin mahdollisuus hakea tukea myös tosiallisesti aiheutuvien kustannusten perusteella. Yksinkertaistettuja tuen muotoja luonnollisesti voidaan käyttää vain tilanteissa, joissa lainsäädäntö sen mahdollistaa. Toisaalta on tilanteita, joissa mainittu lainsäädäntö edellyttää tietyn tukimuodon käyttöä. Tällainen on esimerkiksi yritystoiminnan käynnistämiseen myönnettävä tuki.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarkemmat säännökset kustannusmalleista ja niiden käyttökohteista. KPMG Oy Ab toteutti vuoden 2021 lopulla maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta selvityksen yksinkertaistettuja kustannusmenettelyjä koskevista laskentamenetelmistä ja -malleista. Selvityksessä toteutettiin strategiasuunnitelmaa varten 1) Kiinteämääräisen rahoituksen (flat rate) prosenttiosuuksien määrittäminen kehittämishankkeissa; 2) Laskennallisen sivukulu- ja lomarahaprosentin ja loma-ajan palkan määrittäminen kehittämishankkeissa; 3) Vakioidut yksikkökustannukset/Vakioyksikkökustannukset yritys- ja kehittämishankerahoituksen asiantuntijapalveluille; 4) Vakioidut kertakorvaukset yritys- ja kehittämishankerahoituksessa; 6) Kiinteämääräisen rahoituksen (flat rate) prosenttiosuuksien määrittäminen Leader-ryhmien toimintarahaa varten ja 7) Kertakorvauksen määrittäminen Leader-ryhmien valmistelutukea varten. Tämä selvitys on pohjana säädettäessä tarkemmin eri kustannusmalleista.
Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa säännöksiä siitä, millaisissa toimenpiteissä yksinkertaistettuja tukimuotoja on mahdollista käyttää. Samalla säädettäisiin myös siitä, miten näitä tukimuotoja käytettäessä hyväksytään laskentaperusteet tukimuodoille eli ne aikaisemmin syntyneet todelliset kustannukset, joiden perusteella voidaan arvioida esimerkiksi välillisiä yleiskustannuksia syntyvän tietty määrä tavanomaisten tuen hakijoiden hanketoiminnassa. Näille yleiskustannuksille vahvistettaisiin yksi kiinteämääräinen tukiosuus tuen hakijoiden todellisista palkkakustannuksista. Samalla määriteltäisiin se, mitä näihin välillisiin kustannuksiin katsottaisiin sisältyvän. Tällaisia kustannuksia olisivat ainakin toimenpiteen tai hankkeen toteuttamiseen osallistuvien henkilöiden käytössä olevista toimitiloista, koneista, ja laitteista aihetuvat kustannukset, tällaisten henkilöiden koulutus- ja työterveyskustannukset sekä ohjausryhmästä aiheutuvat kustannukset. Välillisinä kustannuksina ei voitaisi korvata palkkakustannuksia, hankkeen ostopalveluita, itse hankkeeseen kuuluvien kone-, laite- ja rakennusten hankinta- ja vuokrakustannuksia eikä muita vastaavia hankkeen toteuttamiseen liittyviä kustannuksia.
13 §.Tuettavan toimenpiteen aloittaminen ja luvan esittäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuettavan toimenpiteen aloittamisesta. Tukea ei voitaisi myöntää, jos tuen kohteena oleva toiminta on aloitettu ennen kuin tukihakemus on tullut vireille. Toimenpiteitä, joista syntyy investoinnin yleiskustannuksia, ei tällöin kuitenkaan vielä pidettäisi investoinnin aloittamisena. Tällaisia olisivat esimerkiksi rakentamisinvestoinnin suunnittelukustannukset, joista säädettäisiin lain 9 §:ssä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 14 §:n 1 momentissa säädettyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimenpiteen vaatimista luvista. Jos tuettava toimenpide edellyttää luvan hankkimista viranomaiselta, tuen myöntämisen edellytyksenä olisi luvan esittäminen. Tyypillisiä lupia edellyttäviä toimenpiteitä ovat rakennuslupia ja ympäristölupia edellyttävät toimenpiteet. Luvan tulisi pääsääntöisesti olla lainvoimainen tukea myönnettäessä. Perustellusta syystä tuki voitaisiin poikkeuksellisesti myöntää myös lainvoimaa vailla olevan luvan perusteella, jos tukipäätökseen otetaan ehto lainvoimaisen luvan esittämisestä viimeistään ensimmäisen maksuhakemuksen yhteydessä.
Voimassa olevan lain 14 §:n 1 momentissa edellytetään myös, että tukihakemus on tullut vireille ennen toimenpiteen aloittamista. Luvan esittämistä koskeva, nyt voimassa olevan lain 14 §:n 2 momenttiin sisältyvä tukiedellytys, säilyisi ennallaan.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset luvan esittämisestä ja siitä, milloin toiminta katsotaan aloitetuksi eri tukien osalta.
14 §.Valtiontukea koskevien Euroopan unionin säännösten ja määräysten soveltaminen. Yritystukea myönnettäessä on noudatettava valtiontukia koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä. Valtiontukisäännöissä on edellytyksiä ja rajoituksia valtiontuen myöntämiselle. Valtiontukia koskevia määräyksiä sisältyy myös yksittäistä valtiontukiohjelmaa koskevaan komission päätökseen.
Pykälän 2 momentin mukaan avustus myönnettäisiin valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaisena vähämerkityksisenä tukena (yleinen de minimis -tuki). Lisäksi avustus voitaisiin myöntää myös muiden Euroopan komission hyväksymien valtiontukipuitteiden mukaisena.
Vain pääasiallisesti käytettävät valtiontukisäännöt lueteltaisiin pykälässä. Tukea olisi kuitenkin mahdollista myöntää myös muiden valtiontukisääntöjen perusteella. Esimerkiksi Komission asetus (EU) N:o 702/2014, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti eli niin sanottu maa- ja metsätalouden sekä maaseutualueiden ryhmäpoikkeusasetus voisi olla valtiontukiperustana. Koska komissio on juuri uudistamassa kyseistä ryhmäpoikkeusasetusta, ei kyseiseen ryhmäpoikkeusasetukseen ole tarkoituksenmukaista erikseen viitata pykälässä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella valtiontukea koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta ehdotetussa laissa tarkoitettuun tukeen ja valtiontuen myöntämisen edellytyksistä.
15 §. Tuen myöntämisen rajoitukset. Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tuen hakijalle aiemmin myönnetyn tuen tukiehtojen noudattamattomuuden vaikutuksesta uutta tukea myönnettäessä. Tukea ei voitaisi myöntää, jos tuen hakija on kuluvan tai kolmen tuen hakemista edeltäneen kalenterivuoden aikana toiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta aiemmin tämän lain nojalla myönnetyn tuen ehtojen noudattamisessa. Tarkastelu koskisi myös nyt voimassa olevan lain nojalla myönnettyjä tukia. Tätä kautta myös hakijan luotettavuus tulisi osaltaan arvioitavaksi uutta tukea myönnettäessä.
Horisontaaliasetuksen 59 artiklan (Unionin taloudellisten etujen suojaaminen) 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavia hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Asetuksen 59 artiklan d alakohdassa todetaan, että näiden säädösten, määräysten ja toimenpiteiden on liityttävä erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymisen. Lisäksi horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset varotoimet, joilla varmistetaan, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut sovellettavat seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen tai toistuvuuteen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetun tuen myöntämisen rajoituksen voidaan samalla katsoa olevan osaltaan edellä selvitetty horisontaaliasetuksessa edellytetty seuraamus, koska ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukainen tilanne tarkoittaa karenssin asettamista tuen saamiselle. Karenssi aktivoituu, jos tuen hakija on kuluvan tai kolmen tuen hakemista edeltäneen kalenterivuoden aikana toiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta aiemmin nyt annettavan lain tai sitä edeltäneen lainsäädännön nojalla myönnetyn tuen ehtojen noudattamisessa. Seuraamuksen voidaan katsoa olevan oikeasuhteinen ja suhteutettu havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen otettaessa huomioon sen toistuvuus.
Tuen saajana ei 2 kohdan mukaan voisi olla hakija, jonka on osoitettu keinotekoisesti luoneen kyseisen tuen saamiseksi vaaditut edellytykset. Rajoite koskee sekä yritystukia että kehittämishanketukia. Horisontaaliasetuksen 62 artiklassa on säädetty, että jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaita ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotta vältetään unionin oikeuden säännösten kiertäminen, ja varmistettava erityisesti, että maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeuden erityissäännösten soveltamista. Pykälän tarkoituksena on varmistaa horisontaaliasetuksen 62 artiklan tehokas toimeenpano.
Vastaavasta rajoitteesta on säädetty voimassa olevan lain 8 §:n 4 momentissa. Kohdan muotoilua on täsmennetty uuden horisontaaliasetuksen 62 artiklan perusteella.
Ehdotettu pykälän 3 kohta olisi uusi. Ehdotettu laki ei sisällä edellytystä siitä, onko tuen hakija pitänyt huolta julkisoikeudellisten velvoitteittensa hoitamisesta. Sen sijaan ehdotetun lain 17 §:ssä edellytettäisiin, että yritystukea voidaan myöntää yritykselle, jolla arvioidaan olevan edellytykset kannattavaan toimintaan. Kehittämishanketukien osalta puolestaan 21 §:ssä edellytettäisiin, että hakijalla on riittävät taloudelliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Ongelmat julkisten velvoitteiden hoidossa voivat myös ilmentää harmaan talouden riskiä.
Kohdan perusteella tukea ei myönnettäisi, mikäli tuen hakija on hakuvuonna tai kolmen sitä edeltäneen kalenterivuoden aikana olennaisesti laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksien hoitamisen tai tuen hakijalla on olennaisia maksuhäiriöitä taikka tuen hakijalla on maksukykyyn nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin, ellei tuen myöntämistä pidetä erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Lähtökohtana harkinnanvaraisia avustuksia myönnettäessä on, että avustuksen saaja on hoitanut asianmukaisesti velvoitteensa. Tuen myöntämistä ei kuitenkaan evättäisi sillä perusteella, että velvoitteiden laiminlyönti olisi vähäistä. Vähäisyyttä koskeva arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, mutta arviossa otettaisiin huomioon laiminlyönnin todenneen viranomaisen arvio laiminlyönnin luonteesta. Tällöin laiminlyönnin vähäisyyttä voitaisiin arvioida esimerkiksi euromääräisesti kuitenkin otettaessa huomioon laiminlyönnin toistuvuus tai ilmeinen tietoisuus laiminlyönnistä. Lisäksi tuen saajan oma-aloitteisuudella laiminlyöntinsä korjaamisessa voisi olla tapauskohtaisesti merkitystä. Tukea voisi erityisestä syystä myöntää myös silloin, vaikka velvoitteiden laiminlyönti olisi olennaista, jos velvoitteiden hoitamisesta olisi tehty esimerkiksi sitova maksusuunnitelma, jota olisi jo jonkin aikaa noudatettu. Erityisestä syystä tuki voitaisiin myöntää myös silloin, kun velvoitteiden laiminlyönti olisi olennaista poikkeuksellisista olosuhteista johtuen ja hakija olisi esittänyt riittävän selvityksen vireillä olevasta maksusuunnitelmasta. Poikkeuksellisella olosuhteella tarkoitettaisiin muun muassa ennalta arvaamattomia ja äkillisiä olosuhdemuutoksia, joihin ei ole voitu varautua. Tuen myöntäminen olennaisten velvoitteiden laiminlyöntien tapauksissa olisi kuitenkin hyvin poikkeuksellista ja sen olisi aina perustuttava tapauskohtaiseen perusteltuun ja dokumentoituun arviointiin. Tässäkin kohdassa olisi lisäksi kyse 1 kohdan tavoin tuen hakijan luotettavuuden arvioimisesta.
Momentin 4 kohdan mukaan avustusta ei myönnettäisi, jos hakija on EU:n valtiontukisääntelyssä tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa oleva yritys. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan valtiontukea ei saa myöntää sellaiselle yritykselle, joka on vaikeuksissa oleva yritys. Vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmästä säädetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa. Koska vähämerkityksisen tukien osalta ei ole erikseen edellytetty, että tuen saaja ei saa olla vaikeuksissa oleva yritys, tätä edellytystä ei laajennettaisi kansallisessa lainsäädännössä vähämerkityksisenä tukena myönnettävään tukeen. Ehdotetun lain 17 §:ssä säädettävä edellytys kannattavaan toimintaan koskee myös vähämerkityksisenä -tukena myönnettävää yritystukea. Lisäksi 15 §:n 3 kohta julkisten maksujen laiminlyönneistä ja olennaisista maksuhäiriöistä koskee myös de minimis –tukena myönnettävää yritystukea.
Momentin 5 kohdassa säädettäisiin siitä, että avustusta ei myönnettäisi, jos hakijaa koskee Euroopan komission maksamaton perintämääräys sääntöjen vastaisen valtiontuen takaisinperinnästä. Tämä tuen ehto tunnetaan niin sanottuna Deggendorf-ehtona. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan valtiontukea koskevassa hyväksyttävässä tukiohjelmassa tulee nimenomaisesti sulkea pois yksittäisen tuen maksaminen sellaiselle yritykselle, jolle on annettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys ja jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.
Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu rajoite olisi voimassa ehdotetun 2 momentin mukaan myös silloin, kun tuen hakijana on oikeushenkilö. Rajoitteeseen liittyvä tarkastelu koskisi toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Rajoite koskisi lisäksi henkilöä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta tai vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö.
3 luku Maaseudun yritystuen myöntämisen edellytykset
16 §.Yritystuen saaja ja tuettava toiminta. Pykälässä ehdotetaan täsmennettäväksi, millaisille yrityksille maaseudun yritystukea avustuksena voitaisiin myöntää. Tukikelpoisia yrityksiä olisivat maatilat. Tällainen yritys olisi tukikelpoinen kuitenkin vain siltä osin kuin se harjoittaa maa- ja metsätalouden ulkopuolista yritystoimintaa. Siltä osin, kuin kysymys on maatalouden alkutuotannon harjoittamisesta, tukea myönnettäisiin edelleen maatalouden rakennetuista annetun lain nojalla. Viljelijä tai hänen perheenjäsenensä voisi harjoittaa maa- ja metsätalouden ulkopuolista yritystoimintaa osana maatilatoimintaa edellyttäen, että tuettava toimenpide kustannuksiltaan on sellainen, joka voidaan selkeästi erottaa maatilan muun toiminnan kustannuksista. Yksinomaan tätä varten ei kuitenkaan olisi välttämätöntä perustaa erillistä mikro- tai pk-yritystä, jollei toimintaa muusta syystä ole tarkoituksenmukaista irrottaa maatalouden harjoittamisesta.
Tukea voitaisiin mikroyrityksille ja pienille yrityksille myöntää myös muuhun yritystoimintaan. Tällöinkään tuettava toiminta ei voisi olla mitään sellaista, jota pidettäisiin maataloutena.
Mikroyritykselle sekä pienelle ja keskisuurelle yritykselle (pk-yritys) voitaisiin myöntää tukea maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen. Tällainen mikroyritys tai pk-yritys voisi luonnollisesti sijaita maatilalla, mutta se ei olisi välttämätöntä. Jalostusta ja kaupanpitämistä voisi harjoitta muuallakin.
Lähtökohtana on, että pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tehtäviin. Työ- ja elinkeinoministeriöllä ei kuitenkaan ole käytettävissään EU:n varoja maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupanpitämisen tukemiseen. Ne kuuluvat EU:n maaseuturahastosta rahoitettaviin tukiin, joita työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla ei myönnetä.
Yritysten tukemista on tarkoitus muutenkin sovittaa yhteen siten, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan käytettävissä olevin varoin ja lainsäädännön mukaisesti tuettaisiin nimenomaan maaseudulla olevia mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä yleensä niiden alkuvaiheessa. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tukijärjestelmissä puolestaan painopiste olisi kaupunkien ja niiden lähistössä sijaitsevien yritysten sekä maaseudulla sijaitsevien, lähinnä pk-kokoluokan yritysten tukemisessa. Näin ollen myös maa- ja metsätalousministeriön tukijärjestelmien avulla perustetut sellaiset maaseudun yritykset, joista on tullut kasvuyrityksiä ja jotka kokonsa vuoksi eivät enää myöhemmin voi saada tukea maa- ja metsätalousministeriön tukijärjestelmien avulla, voisivat siirtyä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tukijärjestelmien käyttäjiksi edellyttäen, että ne täyttävät niiden tukiedellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin uutena asiana tuista, joita voidaan hakea vain paikallisen toimintaryhmän kautta. Tämä eriyttäminen ELY-keskuksen kautta haettavista tuista perustuu suunnitelma-asetuksen säädöksiin (Artikla 75 (2) c), joissa tiettyjä toimenpiteitä on mahdollista tukea vain osana paikallista kehittämisstrategiaa. Alkavien ja toimintansa alkuvaiheessa olevien mikroyritysten tukeminen olisi mahdollista vain osana paikallista kehittämisstrategiaa. Tuettavan yritystoiminnan on oltava muuta kuin maa- ja metsätaloutta. Maatilalla harjoitettavalla muulla yritystoiminnalla tarkoitettaisiin muuta yritystoimintaa kuin maa- ja metsätaloutta. Maatalouden pienimuotoinen kokeilu puolestaan tarkoittaisi maatalousyrittäjyyden pienimuotoista testaamista. Kokeilun avulla voitaisiin maatalousyrittäjyyttä harjoittaa pienemmässä mittakaavassa kuin nuoren viljelijän aloitustuessa. Testaaminen myös mahdollistaisi aidosti sen arvioimisen olisiko suunnitellusta toiminnasta mahdollista kehittää pysyvämpää maataloustoimintaa.
Pykälän 3 momentin erityisillä syillä, jotka mahdollistaisivat toimintaryhmän kautta haetun tuen myöntämisen yli viisi henkilötyövuotta työllistäville mikroyrityksille, tarkoitettaisiin esimerkiksi alueen ELY-keskuksen ja paikallisen toimintaryhmän erikseen sopimaa työnjakoa. Lisäksi erityisenä syynä olisi ELY-keskuksen rahoituskiintiön varojen niukkuus.
Pykälän 4 momentissa täsmennettäisiin vielä tuen saajaa oikeuksien ja velvollisuuksien subjektina. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaiset yritysluonnehdinnat kuvaavat lähinnä yrityksen kokoa ja toimintaa. Sen sijaan 4 momentissa täsmennettäisiin, millainen henkilö voi olla yritystuen saajana. Näitä olisivat sekä luonnolliset henkilöt että yhtiö- ja osuuskuntamuotoiset yhteisöt. Kaikilta edellytettäisiin elinkeinon harjoittamista.
Samoin kuin voimassa olevassa laissa mikroyritysten, pienen yrityksen ja keskisuuren yrityksen käsitteet perustuvat komission määritelmään, joka sisältyy ehdotetun lain 5 §:n 10 kohtaan.
17 §.Yritystuen saajaa koskevat edellytykset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yritystukea voitaisiin myöntää yritystoimintaan. Yrityksellä tulee olla toimipaikka Suomessa. Pykälässä ei edellytettäisi, että tuettavan yrityksen päätoimipaikka olisi Suomessa. Koska Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan perustuvaa tukea myönnettäessä toimipaikan tulisi olla suunnitelman tukikelpoisella alueella ja toisaalta tuella on edistettävä suunnitelman tavoitteita, pääasiassa Suomen maaseudun kehittämistä, tuettavalla yrityksellä sen päätoimipaikasta huolimatta on oltava edellytykset olennaisella tavalla vaikuttaa suunnitelma-alueen elinkeinotoiminnan edistymiseen ja asukkaiden elämänlaadun parantumiseen. Yhteisömuotoiselta yritykseltä edellytettäisiin, että sen kotipaikka sijaitsee Euroopan unionin alueella. Luonnollisena henkilönä elinkeinotoimintaa harjoittavan kansalaisuudelle ei asetettaisi rajoituksia. Vapaan liikkuvuuden takaavat unionin lainsäädäntöön perustuvat oikeudet rajoittavat joka tapauksessa Suomen kansalaisuuden edellyttämistä. Korkeintaan voitaisiin edellyttää Euroopan unionin kansalaisuutta, mikä sekin voitaisiin katsoa unionin lainsäädäntöä loukkaavaksi tilanteessa, jossa henkilöllä on laillinen oleskelulupa. Kansalaisuuden perusteella ei siten saa harjoittaa syrjintää, minkä jo perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökset kieltävät, jollei eri asemaan asettamisella ole perusteltua syytä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 18 §:n 1 momentin tuen myöntämisen edellytyksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yritystukea voidaan myöntää yritykselle, jolla on edellytykset kannattavaan toimintaan. Arviointi tehtäisiin sen tilanteen tietojen perusteella, jotka ovat yritystukea myönnettäessä käytettävissä. Arvioinnin tulisi kuitenkin pohjautua olemassa oleviin yrityksen aikaisempaa toimintaa koskeviin tietoihin sekä alan markkinaseurantaan. Jos kysymyksessä on uusi yritys, arviointi tulisi tehdä alalla jo toimivien yritysten toimintaedellytyksiä koskevien ja markkinapuutteita selvittävän tiedon sekä yrittäjäksi aikovan aikaisemman toiminnan ja osaamisen perusteella. Arvioinnissa tulisi myös ennakoida mahdollisia muutoksia toimintaympäristössä ja arvioida toiminnan kestävyyttä ja joustavuutta niihin nähden. Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi myös, että yritys esittää selvitykset taloudellisesta asemastaan. Yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointi olisi kokonaisharkintaa, jossa otettaisiin huomioon muun muassa yrityksen taloudelliset tunnusluvut. Lisäksi tässä arvioinnissa voitaisiin huomioida erilaisista julkisista ja yksityisistä rekistereistä saatavat tiedot yrityksen maksuhäiriöistä sekä verojen ja lakisääteisten maksujen suorittamisesta.
Taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annetun lain (429/2016) 4 § edellyttää myös, että tukea voidaan myöntää vain toimintaan, jolla arvioidaan olevan edellytykset kannattavaan toimintaan.
Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 18 §:n 2 momenttia. Ammattitaitovaatimusta ei säädettäisi enää erilliseksi edellytykseksi, vaan se olisi osa kannattavan toiminnan edellytysten kokonaisuutta.
Tuettavan toiminnan yksin tai yhdessä hakijan harjoittaman alkutuotannon ja muun yritystoiminnan kanssa tulisi 3 momentin perusteella olla päätoimista. Tällä tarkoitetaan, että yritystoiminnan olisi annettava pääasiallinen toimeentulo ainakin yhdelle yrityksessä toimivalle yrittäjälle tai työntekijälle. Tavoitteena on tukea aidosti yrittäjyyteen sitoutuneiden henkilöiden yrityksiä siten, että toiminnalla olisi alusta alkaen edellytykset vastata myös tavoitteeseen edistää työllisyyttä maaseudulla yritystoiminnan tukemisen avulla. Päätoimisuutta koskeva edellytys ei estäisi yritystoiminnan koostumista erilaisista toiminnoista, esimerkiksi sesonkiluoteisesti asiakassektorin mukaan, mutta kokonaisuutena toiminnan tulisi yrittäjä mukaan lukien tuoda pääasiallinen toimeentulo vähintään yhdelle henkilölle.
Uutena säännöksenä 3 momentissa olisi toimintaryhmien kautta rahoitettavia yritystukia koskeva lievennys päätoimisuusvaatimuksesta. Osa-aikainen yrittäjyys mahdollistaisi yritystoiminnan käytännön testaamisen esimerkiksi palkkatyön rinnalla tai maatalouden harjoittamisen ohella. Tarkoituksena on madaltaa yritystoiminnan aloittamisen kynnystä, kun ainoastaan päätoiminen yrittäjyys ei ole tukemisen edellytyksenä. Tarkoituksena on, että mahdollisimman monesta osa-aikaisesta yritystoiminnasta voisi tulla myöhemmin päätoimista.
Koska ammattitaitovaatimusta ja ikävaatimusta ei enää voimassa olevan lain 18 §:n 4 momentin kaltaisena ole, vastaavaa säännös ei ole uudessa laissa tarpeen.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset yrityksen taloudellista asemaa ja kannattavuutta arvioitaessa käytettävistä perusteista. Lisäksi säännöksiä voitaisiin antaa tuen edellyttämästä yritystoiminnan laajuudesta. Tällä tarkoitettaisiin erityisesti päätoimisuuden arvioinnissa käytettäviä arviointikriteerejä.
18 §.Yritystoiminnan tukemisen yleiset edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yritystuen saamisen yleisistä edellytyksistä. Tuettavan yritystoiminnan olisi edistettävä tavoitteita, johon osoitetuin varoin tuki myönnetään. Pääsääntöisesti tuki myönnettäisiin strategiasuunnitelman toteuttamiseen varatuista EU- varoista ja kansallisista varoista. Mahdollista olisi myös, että yritystukia myönnettäisiin myös muuten kuin osana strategiasuunnitelmaa.
Tukea myönnettäessä on myös arvioitava sen vaikutukset kilpailuun. Tuella ei saisi olla muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai, jos yritys toimii ainoastaan paikallisesti, toiminta-alueellaan.
Yrityksen edellytetään esittävän toteuttamiskelpoisen liiketoimintasuunnitelman. Siihen olisi sisällytettävä hyväksyttävät tukikelpoiset kustannukset sekä selvitys toiminnan luonteesta, laajuudesta ja merkityksestä elinkeino- tai yritystoimintaa harjoittavalle toiminnan päätoimisuuden arvioimiseksi. Liiketoimintasuunnitelman huolellinen laatiminen on olennaista kaikkien yritystukien osalta. Suunnitelma-asetuksen 75 artiklassa on erikseen säädetty, että liiketoimintasuunnitelman esittäminen ja sen vaatimusten mukainen sisältö ovat edellytys käynnistystuen myöntämiselle. Liiketoimintasuunnitelman laajuus olisi sopeutettava yritystoiminnan ja tuettavien toimenpiteiden laajuuteen.
Liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvät, suunnitelman toteutumiseksi välttämättömät toimenpiteet hyväksyttäisiin tuen myöntämistä koskevalla päätöksellä. Liiketoimintasuunnitelma kuvaa suunniteltua uutta liiketoiminta tai nykyistä liiketoimintaa. Tarvittavat toimenpiteet eivät sisälly liiketoimintaa kuvaavaan asiakirjaan vaan yritystoiminnan kehittämissuunnitelmaan (mitä tehdään), jossa kuvataan mitä halutaan kehittää liiketoimintasuunnitelman (lähtötilanne) toteuttamiseksi. Varsinaiset toimenpiteet, joihin tukea haetaan, kuvataan hankesuunnitelmassa (miten tehdään). Hankesuunnitelmassa on yksilöitävä muun muassa aikataulu, kustannukset ja toimenpiteet sekä vaikutukset yrityksen toimintaan ja hankkeen rahoitus.
Voimassa olevassa laissa vastaavan tapaisista asioista säädetään 18 §:ssä.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset tuen kilpailua vääristävän vaikutuksen arviointiperusteista, liiketoimintasuunnitelman sisällöstä, kestosta, sen noudattamisen vaatimuksista ja tuettavan toimenpiteen toteutumisen arvioinnista.
Valtuus vastaisi voimassa olevan lain 18 §:n 4 momentin valtuutta.
19 §.Tuettavat toimenpiteet ja kustannukset. Pykälässä ehdotetaan täsmennettäväksi niitä toimenpiteitä, joihin tukea voidaan myöntää ja joiden avulla yritystoimintaa maaseudulla edistetään.
Tällaisiksi toimenpiteeksi katsottaisiin ensiksikin uuden yrityksen tai maatilalla uuden yritystoiminnan käynnistäminen. Kysymys on tällöin suunnitelma-asetuksen 75 mukaisesta tuesta muuhun kuin maatalouteen liittyvän toiminnan aloittamisesta maaseudulla. Yksinomaan yrityksen rekisteröiminen ei riittäisi tuen myöntämiseksi. Hakijan olisi osoitettava 75 artiklan mukaisella liiketoimintasuunnitelmalla, miten yritystoimintaa tullaan harjoittamaan ja mitkä ovat ne toiminnot, jotka hakija sitoutuu suorittamaan, jotta yritystoiminta käynnistyy. Kokeilutuki sisältyisi 1 kohdassa tarkoitettuun käynnistämiseen.
Tuettavia toimenpiteitä olisivat myös investoinnit yrityksen toiminnan käynnistämiseksi, laajentamiseksi tai olennaiseksi muuttamiseksi. Näillä investoinneilla tarkoitetaan pääosin kone-, laite- ja rakennusinvestointeja, jotka ovat välttämättömiä yritystoiminnassa. Strategiasuunnitelman mukaisista investoinneista on säädetty suunnitelma-asetuksen 73 artiklassa. Tuettaviin investointeihin kuuluisivat aineellisten investointien lisäksi myös suunnitelma-asetuksen 73 artiklan mukaiset aineettomat investoinnit, jotka ovat tarpeen yrityksen kehittämisessä.
Pykälän 3 kohtaan sisältyisi suunnitelma-asetuksen 78 artiklaan perustuva yrityksen kehittämistuki. Tuen tulisi erityisesti liittyä yrityksen kehittämiseen. Kehittämistuki soveltuisi esimerkiksi erilaisten pienimuotoisten selvitysten ja tutkimusten toteuttamiseen sekä asiantuntemustiedon hankkimiseen innovoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että yritystuen avulla vahvistetaan yrityksen kilpailukykyä, parannetaan yrityksen palveluita tai tuotteita, tuotanto- tai toimintatapoja taikka edistetään yrityksen kansainvälistymistä tai verkottumista yrityksen toimintaympäristössä.
Pykälässä ehdotetaan täsmennettäväksi tukikelpoisten toimenpiteiden hyväksyttäviä kustannuksia. Yritystoimintaa käynnistettäessä tukea voitaisiin myöntää yrityksen perustamiseksi välttämättömästä suunnittelusta ja yritystoiminnan käynnistämisestä johtuviin hankintoihin ja muihin kustannuksiin sekä toiminnan vakiinnuttamiseen. Suunnittelukustannuksia olisivat erilaisten asiantuntijapalvelujen hankinnat ja toteutettavuustutkimukset. Muita kustannuksia olisivat kaluste- ja pienlaitehankinnat, itse yritykseen sekä sen harjoittamaan toimintaa liittyvät aloittamisesta välittömästi johtuvat kertaluonteiset kustannukset sekä yrityksen asiakaskunnan hankkimiseksi tarpeelliset tietojärjestelmät, viestinnän liittymät ja yrityksen perustamisesta liittyvästä viestinnästä johtuvat kustannukset.
Tukikelpoisia olisivat myös investointikustannukset eli sellaisen käyttöomaisuuden hankinnasta johtuvat kustannukset, joka on tarpeellinen yritystoiminnan käynnistämiseksi, laajentamiseksi tai yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi tai säilyttämiseksi olosuhteiden merkittävästi muuttuessa. Investointiin voitaisiin myöntää tukea koko yrityksen elinkaaren ajan. Tukea voitaisiin myöntää sekä aineellisiin investointeihin, kuten rakennuksiin, rakennelmiin, koneisiin ja laitteisiin, sekä aineettomiin investointeihin. Pelkkiin korvaaviin investointeihin ei kuitenkaan myönnettäisi tukea. Investointitarpeen tulisi johtua muusta syystä kuin vain yrityksessä käytetyn koneen tai laitteen normaalista kulumisesta. Tällaista korvausinvestointia voidaan pitää lähinnä toimintatuen luonteisena. Sen sijaan koneen tai laitteen uusiminen siten, että samalla merkittävästi parannetaan suorituskykyä, monipuolistetaan toimintaa tai saadaan aikaan laadukkaampia tuotteita, olisi tukikelpoista huolimatta siitä, että kone tai laite hankitaan aikaisemmin käytetyn sijaan.
Tuen saajan olisi osoitettava myös, että tuettavat kustannukset aiheutuvat pääsääntöisesti toimenpiteistä, jotka edistävät yrityksen kehittämistä. Tukikelpoisiin kustannuksiin sovelletaan lisäksi, mitä tukikelpoisista kustannuksista suunnitelma-asetuksen 73 artiklassa tai sovellettavissa valtiontukisäännöissä säädetään.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tukikelpoisista toimenpiteistä ja niiden hyväksyttävistä kustannuksista ja kustannusten syntymisen ajankohdasta. Vastaava valtuus täsmentää kustannuksia sisältyy voimassa olevan lain 21 §:ään.
20 §.Tuen myöntäminen poikkeuksellisissa oloissa. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin yritystuen myöntämisestä poikkeuksellisissa oloissa. Ehdotuksen taustalla on vuoden 2020 aikana maailmalla ja Suomessa levinnyt koronavirus ja sen aiheuttama covid-19-pandemia. Covid-19-pandemian vuoksi valtioneuvosto totesi yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että Suomessa vallitsee poikkeusolot. Pandemian ja poikkeusolojen vuoksi useat yritykset koko maassa kärsivät liikevaihdon äkillisestä laskusta ja monien eri alojen toimijat joutuivat sulkemaan väliaikaisesti ovensa toimintaedellytysten heikennyttyä äkillisesti, asiakkaiden kaikottua tai toiminnalle säädettyjen rajoitusten vuoksi (esimerkiksi ravitsemisalan yritykset). Yritysten tukemiseksi pyrittiin mahdollisimman nopeasti käynnistämään tukiohjelmia. Tavallista maaseudun yritystukea ei ollut mahdollista myöntää. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tukijärjestelmät eivät kattaneet kaikkia toimialoja, minkä vuoksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla, jouduttiin säätämään valtionavustuslain nojalla valtioneuvoston asetuksella määräaikaisista tukijärjestelmistä.
Yritykset tarvitsivat erityisesti tukea maksuvalmiutensa turvaamiseen. Toisaalta useille yrityksille tuli äkillisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen muuttumisen vuoksi kiireellinen tarve sopeuttaa toimintaansa vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin ja toteuttaa kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla muun muassa voitiin suunnata liiketoimintaa uudelleen, uudelleenorganisoida tuotantoa tai vahvistaa osaamista. Säätämällä kehittämisavustuksen myöntämisestä poikkeuksellisissa oloissa voitaisiin varautua tilanteisiin, joissa covid-19-pandemiaa vastaavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen vuoksi yritysten toimintaa on tarpeellista kyetä pikaisesti tukemaan normaalin yritystuen sijaan muulla tavoin, kuten esimerkiksi suoralla rahoituksella.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sen lisäksi, mitä 19 §:ssä säädetään yritystuesta, voitaisiin myöntää yrityksille toiminnan tukemiseksi ja sopeuttamiseksi sekä maksuvalmiuden turvaamiseksi valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja sellaisissa normaaliolojen erityisen poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka merkittävällä tavalla äkillisesti ja ennalta-arvaamattomasti aiheuttaisivat merkittäviä muutoksia yritysten toimintaympäristöön ja toimintaedellytyksiin. Erityisen poikkeuksellisten olosuhteiden merkittävyydellä tarkoitettaisiin sitä, että poikkeuksellisten olojen vaikutusten ja poikkeuksellisista oloista aiheutuvien toimintaympäristön ja toimintaedellytysten muutosten tulisi kohdistua toimialarajat ylittäen laajaan yritysten joukkoon ja poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuvat vaikutukset olisivat valtakunnallisia. Lisäksi poikkeuksellisten olojen vaikutusten tulisi kohdistua yrityksiin ennalta-arvaamattomasti ja äkillisesti. Erityisen poikkeuksellisena olosuhteena ei pidettäisi normaalia suhdannevaihtelua, eikä olosuhteita, jotka vaikuttavat vain vähäiseen yritysten joukkoon tai esimerkiksi vain tietyllä rajatulla maantieteellisellä alueella toimiviin yrityksiin. Erityisen poikkeuksellisilla oloilla tarkoitettaisiinkin nimenomaan covid-19-pandemian tyyppisiä tai muita esimerkiksi luonnonmullistuksista johtuvia kriisitilanteita, joiden perusteella ei olisi mahdollista todeta valmiuslaissa tarkoitettujen poikkeusolojen vallitsevan, mutta joiden vuoksi tehtäisiin esimerkiksi laajoja rajoitustoimia, joilla olisi yritysten toimintaedellytyksiä heikentäviä vaikutuksia.
Myönnettäessä yritystukea poikkeuksellisissa oloissa avustuksen myöntäminen edellyttäisi, että avustuksen hakijalla arvioidaan olevan edellytykset kannattavaan toimintaan 17 §:ssä edellytetysti. Avustusta ei voitaisi poikkeuksellisissa oloissakaan myöntää, jos avustuksen hakija olisi 15 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyin tavoin olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja tai, jos avustuksen hakijalla olisi olennaisia maksuhäiriöitä, ellei avustuksen myöntämistä pidettäisi erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Tällä tavoin pyrittäisiin turvaamaan se, että poikkeuksellisissa oloissakin avustuksia myönnettäisiin vain sellaisille yrityksille, joilla arvioidaan olevan edellytykset jatkaa poikkeuksellisten olojen aiheuttamasta häiriötilanteesta huolimatta toimintaansa, eikä avustusta suunnattaisi yrityksille, joiden toimintaedellytykset olisivat lakanneet mahdollisesti jo ennen poikkeuksellisten olosuhteiden syntymistä tai muista kuin poikkeuksellisista oloista aiheutuneista syistä.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset tuen myöntämisestä ja käyttökohteista 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa. Selvyyden vuoksi todetaan, että tuen määrän, hyväksyttävien kustannusten, kustannusmallien sekä avustuksen hakemiseen ja tukiasioiden käsittelyyn liittyvien menettelyjen osalta noudatetaan poikkeuksellisissa oloissa myönnettävän yritystuen osalta ehdotetussa laissa säädettyä asetuksenantovaltuudet mukaan lukien.
4 luku Kehittämishanketuen edellytykset
21 §. Kehittämishanketuen saaja ja tuettava toiminta. Pykälässä ehdotetaan, että kehittämishanketukea voitaisiin avustuksena myöntää julkisoikeudelliselle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle. Kehittämistuen saajan oikeudellinen luonne ei sulje juuri ketään pois mahdollisista tuensaajien joukosta. Ainoastaan luonnollinen henkilö ei voisi olla tuen saajana. Säätiötä ei mainittaisi enää erikseen, mutta muutoin tuen saajat vastaavat voimassa olevan lain 23 §:n mukaisten hankkeiden tuen saajia.
Tukea myönnettäisiin toimintaan, jonka tavoitteena on vahvistaa maaseutualueiden sosioekonomista rakennetta, edistää älykästä, kestävää ja monipuolista maatalousalaa sekä edistää ympäristönhoitoa ja ilmastotoimia. Tavoitteena on kestävä kasvu, elinkeinojen kehittäminen ja elämänlaadun parantaminen maaseudulla. Maaseuturahaston kehittämishankkeiden hyöty kohdentuu maaseudun yrityksille ja maaseudun asukkaille sekä koko ympäristölle. Sosioekonominen rooli eri maaseutualueilla ja yhteiskunnassa yleisestikin on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi erityyppiset maaseutualueet ovat kehitykseltään eriytyneet toisistaan.
Koska monet maaseutualueet kärsivät rakenteellisista ongelmista, kuten houkuttelevien työmahdollisuuksien puutteesta, osaamisvajeesta, laajakaista- ja liityntäverkkoihin, digitaaliseen ja muuhun infrastruktuuriin sekä peruspalveluihin tehtyjen investointien vähyydestä ja nuorten maaltamuutosta, on tärkeää vahvistaa kyseisten alueiden sosioekonomista rakennetta. Työpaikkojen luomisen lisäksi on tärkeää edistää sosiaalista osallisuutta, tukea nuoria ja kehittää älykkäitä kyliä maaseutualueilla. Lisäksi on tärkeää pyrkiä estämään väestön vähenemistä maaseudulla.
Kehittämishankkeita tuettaessa toiminnan luonne säilyisi pääosin ennallaan ja vastaisi monelta osin jo voimassa olevan lain 9 §:n 5—9 kohtien perusteella tuettua toimintaa.
Uudella rahoituskaudella läpileikkaavina tavoitteina olevat osaamisen lisääminen, innovaatiot ja digitalisaatio lisäävät uudistumisen vaatimusta innovaatioihin maatalousalalla ja maaseutualueilla. Ympäristö- ja ilmastopainotus nostaa kestävän kehityksen teemojen tavoitteita vielä nykyistä enemmän hankkeisiin. Yhteistyötoimenpiteillä edistetään vahvasti ympäristö- ja ilmastoteemoja ja myös älymaatalouden kehittämistä. Mukana on myös uusi väline älykkäiden kylien kehittämiseksi. Älykkäiden kylien hankkeilla voidaan edistää uusiutumista kaikissa kestävän kehityksen teemoissa ja digitalisaatio on niissä vahvassa roolissa. Aiempaa vahvempi painotus on myös tuottajaorganisaatioiden ja laatujärjestelmien edistämiseen. Tavoitteena on parantaa tuottajien asemaa arvoketjussa sekä tuottajien ja muiden yrittäjien yhteistyötä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarkempia säännöksiä kehittämishankkeeseen myönnettävän tuen edellytyksistä ja tuen saajista valtioneuvoston asetuksella. Vastaava valtuus sisältyy voimassa olevan lain 23 §:n 2 momenttiin.
22 §.Tuettavat toimenpiteet ja kustannukset. Pykälässä täsmennettäisiin toimenpiteitä, joita kehittämishankkeeseen voidaan sisällyttää. Tukea myönnettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti kehittämishanketukena, johon voi sisältyä kehittämistä, koulutusta ja tiedonvälitystä sekä investointeja. Tarkemmin tuettavat toimet on kuvattu strategiasuunnitelmassa. Suunnitelma-asetuksen 73 artiklassa on säädetty investoinneista, 77 artiklassa yhteistyöstä ja 78 artiklassa tietämyksen vaihdosta ja tiedon levittämisestä.
Pykälän 1 kohdan kehittämiseen sisältyvät myös yhteistyö, yhteistyön rakentaminen ja kokeilut.
Yhteistyöhankkeet
Yhteistyöhankkeiden toimenpiteet kohdistuisivat maatilojen kilpailukyvyn kehittämiseen ja tilojen nykyaikaistamiseen ja nuorten viljelijöiden ja yritystoiminnan edistämiseen. Yhteistyötoimet kohdistuisivat myös laatujärjestelmien ja tuottajaorganisaatioiden edistämiseen. Lisäksi yhteistyötoimia kohdistettaisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä luonnonvarojen kestävään hoitoon. Sosioekonomisen rakenteen kehittämiseen ja älykkäisiin kyliin liittyvät toimet voisivat myös olla yhteistyöhankkeiden toimenpiteitä.
Yhteistyöhankkeina toteutettavat kehittämishankkeet ovat kahden tai useamman osapuolen yhteishankkeita, jotka eivät hyödytä vain yhtä yritystä tai tapahdu alihankintana vaan aitona yhteistyönä. Toimintaryhmien kautta rahoitettavissa yhteistyöhankkeissa toteuttajana voi olla yksi taho. Yhteistyötä edistävillä hankkeilla tavoitellaan käytännön uudistuksia ja ratkaisuja, uusia tuotteita ja menetelmiä ja teknologista uudistumista yhdessä yrittäjien, tuottajien, metsänomistajien ja yhteisöjen kanssa.
Yritysryhmähankkeet ovat toimenpiteitä, johon kuuluu vähintään 3 ja enintään kymmenen yritystä, tuki voidaan myöntää niin, että tuki kohdennetaan osallistujayrityksille vähämerkityksisenä tukena. Yhteistyöhankkeessa ryhmä yrityksiä kehittää toimintaansa sekä yhteisillä kehittämistoimenpiteillä että yrityskohtaisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tuotannollisen yhteistyön kehittäminen, markkinointi- ja myyntiyhteistyön kehittäminen tai tuoteperheen suunnittelu. Yhteistyötä voidaan yritysryhmähankkeessa rakentaa niin, että lopputuloksena voisi olla esimerkiksi yrityksiä palvelevan osuuskunnan perustaminen taikka matkailuyritysten vientirenkaan käynnistäminen.
Viljelijäryhmähankkeissa viljelijöiden kehittämisryhmään voi kuulua vähintään 3 ja enintään 10 viljelijää. Yhteistyöhankkeessa ryhmä yrityksiä kehittää toimintaansa sekä yhteisillä kehittämistoimenpiteillä että yrityskohtaisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi työnteon ja tuotannollisen yhteistyön kehittäminen. Yhteistyön merkitys on tärkeää tarkasteltaessa sekä viljelijöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia, että mielekkäitä tapoja toteuttaa ympäristönhoitotoimia.
Älykkäät kylät -yhteistyöhankkeet ovat yksi strategiasuunnitelman toimenpide. EU:n toimet älykkäille kylille on Euroopan komission huhtikuussa 2017 käynnistämä aloite, jossa panostetaan tulevaisuuden kyliin ja halutaan huomioida digitalisaatiota edistävien investointien, saavutettavuuden ja osaamisen tukeminen. Aloitteessa kannustetaan löytämään aivan uusia ja keskenään risteäviä polkuja maaseudun kehittämisen, tutkimuksen, liikenteen, energian ja digitaalisen kehityksen osalta. EU:n komission ja parlamentin määritelmässä älykkäällä kylällä tarkoitetaan maaseutualueiden yhteisöjä, jotka käyttävät innovatiivisia ratkaisuja parantaakseen kestävyyttään ja resilienssiään paikallisten vahvuuksien ja mahdollisuuksien pohjalta. He luottavat osallistavaan lähestymistapaan kehittääkseen ja pannakseen täytäntöön strategiansa parantaakseen taloudellisia, sosiaalisia ja/tai ympäristöolojaan erityisesti ottamalla käyttöön digitaalitekniikan tarjoamia ratkaisuja. Älykkäät kylät hyötyvät yhteistyöstä ja muiden yhteisöjen ja toimijoiden kanssa maaseudulla ja kaupunkialueilla. Digitaalisuus, tiedon hyödyntäminen, uusi teknologia ja tekoälyratkaisut ovat keskeisiä muutoksen työkaluja.
Älykkäiden kylien hankkeilla on tarkoitus edistää kylän tai kunnan elinvoimaa hyvin konkreettisesti. Kylä tai kunta voi etsiä apua esimerkiksi oppilaitoksista tai tutkimuslaitoksista tai muusta asiantuntijaorganisaatiosta ja he yhdessä etsivät ratkaisuja haasteisiinsa ja rakentavat vastauksia. Kumppanina voi olla myös toinen kylä tai kunta. Hankkeessa voidaan ratkaista joku konkreettinen haaste tai siinä voidaan ratkaista useita haasteita, haaste kerrallaan. Hankkeessa on tarkoitus mahdollistaa kokeilut ja jakaa niistä tietoa muille kylille ja kunnille. Toisilta oppiminen ja kokemusten jakaminen lisää panostusten tehokkuutta.
Maaseudun innovaatioryhmä -hankkeeseen (European Innovation Partnership eli EIP- hanke) osallistuu vähintään kaksi toimijaa, ja sen tavoitteena on uuden, alkutuotantoon liittyvän innovaation kehittäminen, kokeilu, käyttöönotto ja/ tai markkinoille saattaminen suunnitelma-asetuksen artiklan 6 ja artiklan 127 tavoitteiden saavuttamiseksi. EIP-hankkeessa kehitettävä innovaatio voi liittyä kokonaan tai kyseessä olevalla alueella uusiin tuotteisiin, järjestelmiin, menetelmiin tai toimintatapoihin. EIP-hankkeita rahoitettu nykyisellä ohjelmakaudella valtakunnallisina, mutta jatkossa hankkeet voisivat olla myös alueellisia.
Koulutus, tiedonvälitys ja yhteistyö
Osaamisen lisäämisen ja yhteistyöhankkeilla edistetään käytäntöön kytkeytyvää ilmastotutkimusta, tuotekehitystä, innovaatioiden valmistelua ja käyttöönottoa, laatua, logistiikkaa, kustannustehokkuutta sekä tehostetaan tuotantoprosesseja ja markkinoiden toimivuutta sekä uusien ratkaisujen löytymistä muun muassa lisäämällä ilmastonmuutokseen liittyvää asiantuntemusta, riskien ja sopeutumistarpeiden ja keinojen tunnistamista, kansainvälistä ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä. Hankkeilla edistetään vähähiilisyyttä. Vähähiilisyyttä toteuttaa resurssitehokkuus, jonka osa-alueita ovat muun muassa energiatehokkuus, kestävästi tuotetut uusiutuvat energiamuodot, materiaalitehokkuus, mukaan lukien ruokahävikin ehkäiseminen ja vähentäminen, sekä viisas liikkuminen ja kestävä kulutus. Kehittämishankkeilla voidaan edistää vaihtoehtoisten ruokaverkostojen ja kumppanuusmaatalouden toimia sekä kiertotalouteen ja jakamistalouteen liittyviä suunnitelmia, joilla on vaikutusta tähän tavoitteeseen.
Kehittämishankkeilla lisättäisiin luonnonvarojen hoitoa ja toimivuutta sekä uusien ratkaisujen löytymistä. Hankkeilla lisätään asiantuntemusta ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä. Tukea voidaan kohdentaa luonnonvara-alan innovaatioyhteistyöhön toimijoiden välillä. Tavoitteena on tehostaa ravinnevirtojen hyödyntämistä ja vähentää vesistökuormitusta ja parantaa vesistöjen tilaa. Tavoitteena on lisätä tietämystä valuma-alueiden painetekijöistä ja vesiensuojelusta, ravinteiden kierrätyksestä ja käytettävissä olevista uusista menetelmistä sekä tuoda asukkaille, yhdistyksille ja yrittäjille ideoita ja virikkeitä uusista yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksista.
Koulutustoimien on edistettävä yhden tai useamman erityistavoitteen saavuttamista ja ovat erityisen tärkeitä osaamista, innovointia ja digitalisaatiota koskevan monialaisen tavoitteen toteuttamiseksi. Koulutushankkeet ovat tärkeässä roolissa myös AKIS-kokonaisuuden toteutumiseksi.
Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla helpotetaan eri tavoin tieteellisen tiedon, innovaatioiden, digitalisaation ja muun osaamisen saattamista viljelijöiden, metsänomistajien, elintarvikealan toimijoiden ja muiden maaseudun yrittäjien ja yhteisöjen käyttöön sekä lisätään muutoskestävyyttä ja johtamisosaamista.
Yleishyödylliset investoinnit
Yleishyödyllisillä investoinneilla tarkoitetaan investointeja maaseudun toimintaympäristön kehittämiseksi sekä investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Lisäksi yleishyödyllisiä investointeja olisivat investoinnit luonnonvarojen kestävään hoitoon ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.
Yleishyödyllisillä investointihankkeilla luodaan ja parannetaan maaseudun pieninfrastruktuuria ja toimintaympäristöä energia- ja resurssitehokkuutta sekä turvallisuutta ja uusiutuvia energialähteitä ja niiden käyttöä lisääviä investointeja sekä energiatehokkuutta ja energian säästöä lisääviä investointeja. Tavoitteena on ilmastoneutraalius. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että uusin teknologia ja kiertotalouden ratkaisut otetaan entistä paremmin käyttöön. Tavoitteena on lisätä hiilineutraalisuutta ja löytää ratkaisuja hiilen sidonnan tehostamiseen, ravinteiden tehokkaaseen käyttöön ja kierrättämiseen sekä riskienhallintaan sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Kehittämishankkeilla voidaan edistää ilmastoratkaisuihin liittyvien uusien innovaatioiden tarvitsemien koneiden ja laitteiden yhteiskäyttöä, hankkia laitteita yhteiseen käyttöön sekä tukea jakamis- ja kiertotaloutta edistäviä investointeja.
Yleishyödyllisillä investointihankkeilla myös parannetaan maaseudun maisemanhoitoa, kylämaisemien ja luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja. Ekosysteemipalveluiden kehittyminen lisää alueen vetovoimaisuutta ja virkistyskäyttömahdollisuuksia. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon tarjoamia palveluita ja tuotteita, jotka ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Toimenpiteessä voidaan edistää uusia tapoja hoitaa, ennallistaa, parantaa luonnon monimuotoisuutta (lintujen, pölyttäjien, vesieliöstön, maaperäeliöstön, kasvien) ja toteuttaa tarvittavia investointeja ja demonstraatioita.
Toimenpiteillä toteutetaan investointihankkeita, joilla luodaan ja parannetaan maaseudun pieninfrastruktuuria ja toimintaympäristöä, muun muassa monipalvelukeskusten, hub-tyyppisten yhteistyöskentely- ja innovointitilojen ja etätyötilojen, sekä yhteiseen käyttöön tarkoitettujen rakennelmien kautta sekä tukemalla pienimuotoisia vesihuollon digitalisaatiota, energia- ja resurssitehokkuutta sekä turvallisuutta lisääviä investointeja. Vesihuoltoinvestointien osalta toimenpiteellä on yhteys kansalliseen vesihuoltouudistukseen. Tavoitteena on myös ilmastoneutraalius. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että uusin teknologia ja kiertotalouden ratkaisut otetaan entistä paremmin käyttöön. Monipaikkaisuutta edistävät investoinnit kuuluvat toimenpiteen välineistöön.
Tuettaviin toimenpiteisiin kuuluisivat turvallisuutta, varautumista, esteettömyyttä, saavutettavuutta ja poikkeustilanteiden hallintaa lisääviä edistävät investoinnit maaseudulla.
Luonnon virkistyskäytön, toiminnallisten luontoharrastusten, vapaa-ajan infrastruktuurin investoinnit ja kulttuuripalveluihin liittyvät investoinnit ovat osa tuettavia toimenpiteitä.
Laajakaistainvestoinnit olisivat myös edelleen tuettavina toimenpiteinä.
Luonnollisesti on tilanteita, joissa toimenpiteitä ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää samaan hankkeeseen eikä laissa estettäisi tällaista eriyttämistä. Esimerkiksi koulutusta ja elinkeinon kehittämistä voitaisiin kuitenkin sisällyttää samaan hankkeeseen ja yleishyödyllisen kehittämisen yhteydessä voitaisiin toteuttaa pienehköjä investointeja.
Vaikka yleishyödylliset elinkeinotoiminnan kehittämishankkeet ja elinkeinoja koskevat tutkimushankkeet voivat olla luonteeltaan varsin samankaltaisia, tarkoituksena kuitenkin on, ettei kehittämishanketukea myönnetä suoranaiseen tieteelliseen tutkimukseen eikä varsinkaan perustutkimukseen. Tieteelliseen tutkimukseen on olemassa omat rahoitusjärjestelmänsä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tulojen vaikutuksesta kehittämishankkeen tukikelpoisiin kustannuksiin. Tukikelpoisista kustannuksista ehdotetaan vähennettäväksi hankkeeseen välittömät tulot. Säännös vastaa voimassa olevan lain 10 §:n 2 momentissa olevaa säännöstä. Maaseuturahastoa koskevassa lainsäädännössä on jatkuvasti edellytetty menoista vähennettäväksi hankkeen tulot. Vähennettävien tulojen tulee olla hankkeeseen välittömästi kohdistuvia. Sen sijaan tulot, joita kehittämishankkeen toteuttaja ylipäätään saa, tai tulonhankinta, jota tuensaaja tekee rahoittaakseen tavanomaisen toimintansa, ei olisi sellaista tuloa, joka olisi vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista, jollei tuensaajan toiminta kokonaisuudessaan muodosta kehittämishanketta ja tulot olisi osa tätä toimintaa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset tuettavista toimenpiteistä, tuen muodosta ja toimenpiteiden tukikelpoisista kustannuksista.
23 §.Kehittämishanketuen myöntämisen edellytykset ja rajoitukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vaatimuksesta, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa muun muassa tarpeellista tietoa ja osaamista hankkeen alalta, riittävää henkilökuntaa sekä resursseja järjestää talous- ja muu toiminta ja hallinto siten, että hanke voidaan toteuttaa ottaen huomioon yhteisön tai säätiön muut velvoitteet ja hankkeen toteuttamista voidaan seurata ja sen kustannukset erottaa tuensaajan muusta toiminnasta ja sen kustannuksista. Velvoitteisiin kuuluu myös se, että tuen hakija noudattaa sitä itseään koskevia toimivaltasäädöksiä ja päätöksiä. Kehittämishanketukea ei toisin sanoen voisi myöntää yhteisölle, jonka tehtäviin tai toimialaan hankkeeseen sisältyvä toiminta ei yhteisöä koskevien säädösten tai yksityisen yhteisön tai säätiön perustamisasiakirjan mukaan kuulu. Julkisella viranomaisella tulisi myös olla toimivalta toteuttaa hanke. Ehdotetun lain 15 §:ssä säädettäisiin erikseen verojen, julkisten maksujen ja olennaisten maksuhäiriömerkintöjen vaikutuksesta tuen myöntämiseen.
Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin, että hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon. Tämä tarkoittaisi muun maussa, että hankkeen toteuttamiseen osoitetaan tietty henkilö tai henkilömäärä, sitä varten varataan tarvittavat toimitilat ja osoitetaan muut hankkeen toteutuksessa tarpeelliset välineet ja avustavan henkilökunnan työpanos. Infrastruktuuri-investointeja tuettaessa investoinnin on oltava selkeästi erotettavissa esimerkiksi siitä yhteiskunnan perustoimintoihin tarpeellisten investointien toteuttamisesta, jota valtio ja kunta ovat velvolliset toteuttamaan suoraan lainsäädännön nojalla kyseiseen toimintaan osoitetuin varoin. Hankerahoituksella ei ole tarkoitus rahoittaa valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien perusvelvoitteiden toteuttamista eikä siten korvata EU:n rahoituksella kansallista rahoitusta.
Toimintaryhmien osalta on huomioitava, että hanketuella ei voi tehdä toimintarahalla rahoitettavaksi tarkoitettuja tehtäviä.
Myös sellaisten kehittämishankkeiden rahoitusta olisi syytä välttää, joissa hanketoteuttajan yleiskustannukset ovat huomattavan korkeat sellaisen merkittävän rakennus- tai laitekannan vuoksi, jonka yhteys hankkeen toteuttamiseen on vähäinen. Tarkoituksena on, että kehittämistoiminta perustuu luotettaviin selvityksiin sekä asioiden tilasta ja tarjoutuvista mahdollisuuksista, mutta usean eri toimijan laatimien samaa tai samatyyppistä asiaa koskevista selvityksistä olisi tarpeen päästä eteenpäin niin, että selvittämisen jälkeen seuraa jo neuvontaa ja innovointia koskevia hankkeita, joiden jälkeen voisi olla tarvittaessa vielä yrittäjien koulutusta ja neuvontaa sekä osaamisen lisäämistä muulla tavoin koskeva hanke tai yrittäjiksi aikovien henkilöiden ohjaaminen muiden yrityspalvelujen piiriin. Tämän jälkeen voisi seurata jo yrityksen perustaminen ja sen tukeminen tai jo toimivien yritysten toiminnan suuntaaminen uudelleen tai laajentaminen. Tällöin luonnollisesti on otettava huomioon, että mitä lähempänä yritystoimintaa ollaan, sen enemmän yritykseltä edellytetään omaa panostusta hankkeeseen ja lopulta joudutaan noudattamaan valtiontuen sääntöjä ja tuen enimmäismääriä. Kuluvalla kaudella hanketuen avulla ja tutkimuslaitosten ja yliopistojen sekä muiden hanketoimintaorganisaatioiden toteuttamina rahoitettujen selvitysten perusteella on kuitenkin jo mahdollista siirtyä sellaiseen hanketoimintaan, jonka lopullisena päämääränä on yritystoiminnan syntyminen tai olemassa olevan yritystoiminnan laajentaminen sekä lisäarvon tuottaminen toiminta-alueella niin, että sillä lisätään alueen asukkaiden hyvinvointia edistämällä työllistymistä ja toimeentulomahdollisuuksia.
Samoin kuin voimassa olevassa laissa, tuen myöntämisen edellytyksenä pykälän 3 momentissa olisi, että hakija esittää hankesuunnitelman.
Ehdotettu pykälä vastaa pääosin sisällöltään voimassa olevan lain 27 §:ää. Tuen vähimmäismäärästä säädettäisiin jatkossa 11 §:n 3 momentissa. Hankkeen kestosta puolestaan säädettäisiin ehdotetun lain 26 §:ssä ja sen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset 1—3 momentin mukaisten edellytysten arvioinnissa käytettävistä perusteista. Vastaava valtuus sisältyy voimassa olevan lain 27 §:n 5 momenttiin.
24 §. Tuen siirtäminen toiselle tuettavan toimenpiteen toteuttamista varten. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta siirtää tukea osaksi toiselle käytettäväksi tuettavan toimenpiteen toteuttamista varten. Siirto on tarkoituksenmukaista esimerkiksi tilanteessa, jossa koulutushankkeen vastuullinen toteuttaja on ammattikorkeakoulu, mutta tietyn erikoistumisosuuden toteuttajan on neuvontajärjestön tai yksityinen koulutusorganisaatio tai toinen am- mattikorkeakoulu. Tuen siirrolla ei tarkoiteta hakijan suorittamaa hankintaa.
Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi tällöin, että tuen siirtäminen on tuettavan toimenpiteen toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista ja toimenpiteen toteuttamiseen osallistuvat tahot täyttävät kyseisen tuen saajaa koskevat edellytykset. Lisäksi edellytyksenä olisi, että tuen saaja varmistaa muiden toimenpiteen toteuttamiseen osallistuvien kanssa laadittavin sopimuksin tuen myöntämiselle ja maksamiselle asetettujen edellytysten täyttämisen sekä tuen ehtojen noudattamisen. Näihin edellytyksiin kuuluisi myös mahdollinen tuen ja muun julkisen rahoituksen takaisin maksu korkoineen ja hallinnollisine seuraamusmaksuineen. Viranomaisen tarkastusoikeudesta säädettäisiin lain 47 §:ssä. Tuen saaja vastaisi kuitenkin edellytysten täyttämisestä sekä ehtojen noudattamisesta suhteessa tuen myöntävään viranomaiseen. Samoin tuen saaja vastaisi tuen takaisinmaksusta tuen myöntäjälle, jos tuki päätettäisiin periä takaisin.
Tukea ei kuitenkaan saisi siirtää kokonaan muun kuin hakijan toteuttamaan toimintaan, vaan 2 momentin mukaan tuesta olisi siirron jälkeenkin jäävätä hakijan omaan käyttöön merkittävä osa. Säännöksen tarkoituksena on vahvistaa ja syventää tuen hakijan sitoutumista hankkeen sisällön toteuttamiseen sen sijaan, että hakija toimisi vain varojen välittäjänä muille organisaatioille.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä tuen siirtämisen edellytyksistä ja menettelystä.
Pykälä vastaa voimassa olevan lain 15 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentteja. Koska kyseessä on hankkeen jo myöntämisvaiheessa tiedossa olevaan toteutustapaan liittyvä tuen siirtäminen, on voimassa olevan lain 15 §:n 3 momentti poistettu pykälästä, koska se liittyy tuen myöntämisen jälkeisissä olosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin.
25 §.Ohjausryhmä. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ohjausryhmästä, jonka ELY-keskus voisi asettaa hankkeen toteuttamisen seuraamiseksi, jos se on perusteltua hankkeen laajuus ja vaikutukset huomioon ottaen. Vastaavanlainen mahdollisuus hankkeen tueksi asetettavalle ohjausryhmälle sisältyy voimassa olevan lain 29 §:ään. Ohjausryhmän tehtävät liittyisivät ehdotetussa laissa erityisesti hankkeen etenemisen seuraamiseen.
Ohjausryhmän tehtäviin ei missään vaiheessa kuuluisi tuen saajan, tuettavan hankkeen tai sen toteutuksen taikka hankkeen rahoituksen arviointi, ei tukea myönnettäessä eikä sen jälkeen. Vastuu hankkeen toteuttamisesta olisi edelleen tuen saajalla.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarkempia säännöksiä ohjausryhmän asettamisesta ja siinä noudatettavasta menettelystä sekä ohjausryhmän tehtävistä valtioneuvoston asetuksella. Tehtävät painottuisivat nimenomaan rahoituksen käytön seuraamiseen suhteessa hankkeen etenemiseen. Nimenä ohjausryhmä ei kuvaa täsmällisesti ryhmän tehtäviä, mutta hanketoiminnassa siihen on totuttu eikä sen muuttaminen tässä yhteydessä ole tarkoituksenmukaista. Ohjausryhmästä ja sen tehtävistä säädetään nykyisin voimassa olevan lain 29 §:n 6 momenttiin sisältyvän valtuuden nojalla.
5 luku Tuen ehdot
26 §. Toimenpiteen toteutusaika. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimenpiteen toteutusajasta. Tuettavan toimenpiteen toteutusaika asetettaisiin tukipäätöksellä. Toteutusajassa olisi huomioitava asiaa koskevat EU-säädökset sekä valtioneuvoston asetuksella säädettävät toteutusajat. Rahoituskauden loppupuolella toteutusaikoihin vaikuttaisi myös se, että toimenpiteet tulee saada toteutettua ja maksettua EU-säädösten edellyttämissä toteutus- ja maksuajoissa. Tämän vuoksi toteutusajat ovat rahoituskauden lopussa pääsääntöisesti muuta rahoituskautta lyhyempiä. Suunnitelma-asetuksen 77 artiklan 7 kohdassa on erikseen säädetty yhteistyöhankkeiden osalta seitsemän vuoden enimmäiskestosta Leaderiä lukuun ottamatta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mahdollisuus pidentää 1 momentissa tarkoitettua toteutusaikaa ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta. Edellytyksenä toteutusajan pidentämiselle olisi, että hakija esittää sille hyväksyttävän syyn. Jos kyseinen syy on kuitenkin ollut tiedossa jo tukea myönnettäessä eikä tuen myöntäjä ole pitänyt sitä tuolloin hyväksyttävänä pidemmälle toteutusajalle, samaan seikkaan vetoaminen myöhemmin ei oikeuttaisi toteutusajan jatkoon. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi jättää toteutusajan pidentämättä, jos varoja, joista tuki on myönnetty, ei ole käytettävissä siten, että tuki voitaisiin maksaa myöntöön käytetyin varoin taikka millään muillakaan varoilla ottaen huomioon pidennetty toteutusaika. Tämä tarkoittaisi, että suunnitelmakauden loppupuolella tulisi seurata erityisen tarkasti, millaisiin hankkeisiin tuki myönnetään ottaen huomioon suunnitelman toteuttamiseen käytettävissä olevat varat. EU:n varoista tuettujen toimenpiteiden tai hankkeiden toteutusaikaa olisi suunnitelman varojen käyttöajan tai suunnitelma-aikanakin suunnitelman varojen loputtua mahdollista pidentää vain, jos seuraavan suunnitelmakauden varoja voidaan käyttää keskeneräisiin hankkeisiin tai käytettävissä on sellaisia kansallisia varoja, joita tarkoitukseen voidaan käyttää ja tämä on tuettava toimenpide huomioon ottaen mahdollista.
Muutoksena voimassa olevaan lakiin 2 momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle mahdollisuus hakijaa kohdanneiden vakavien olosuhteiden vallitessa käsitellä ja hyväksyä toteutusajan pidennys, vaikka pidennystä koskeva hakemus myöhästyisi. Tätä mahdollisuutta olisi kuitenkin rajoitettu. Hakemus olisi toimitettava kohtuullisessa ajassa edellä selvitetyn toteutusajan päätyttyä. Kohtuullinen myöhästyminen tarkoittaisi muutamien viikkojen myöhästymistä, ei kuukausien myöhästymistä. Edellytyksenä pidennykselle on, että hakemus johtuu hakijan vakavasta terveydentilaa koskevasta muutoksesta tai muusta hakijasta riippumattomasta yllättävästä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta taikka muusta ylivoimaisesta esteestä. Esimerkiksi normaalit sääolosuhteet, jotka ovat yleisesti ennakoitavissa, kuten syksyn epävakaiset sääolot, ei ole tässä yhteydessä tarkoitettu yllättävä, ennalta arvaamaton syy. Toimenpiteen toteuttamisen hidastuminen ja siihen liittyvät syyt eivät tule normaalioloissa tuensaajalle yllätyksenä, joten näissä tapauksissa toteutusajan pidentämistä koskeva hakemus on mahdollista tehdä hyvissä ajoin ennen toteutusajan päättymistä.
Voimassa olevassa laissa on säädetty tukimuotokohtaisesti toimenpiteiden toteutusajoista ja toteutusaikojen pidentämismahdollisuuksista. Ehdotetussa laissa tarkemmista toteutusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksessa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tuettavan toimenpiteen toteuttamiselle asetettavasta toteutusajasta ja toteutusajan pidentämisen edellytyksistä. Toteutusajan pidentämisen edellytyksiä koskeva asetusvaltuus on laajennus voimassa olevan lain 26 §:n 5 momenttiin nähden.
27 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot. Tuen saajan olisi esitettävä selvitys hankinnan toteuttamisesta mainitussa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (1397/2016) edellytetyllä tavalla, kun kyseistä lainsäädäntöä on sovellettava. Hankintalain mukainen kilpailuttaminen koskee erityisesti kehittämishanketuen saajia, joissa tuen saaja on hankintalain 5 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitettu julkinen toimija tai tällaisen määräysvallassa oleva toimija taikka 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1—4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.
Tuetun investoinnin kohdetta ei saisi pysyvästi tai merkittävässä määrin käyttää muuhun kuin tuen kohteena olevaan toimintaan tai kehittämistyöhön ennen pykälässä asetetun määräajan päättymistä. Tämän varmistamiseksi tuetuille investoinneille asetettaisiin tukipäätöksessä erikseen käyttöaika. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuetulle investoinnille asetettavasta käyttöajasta. Investoinneilla ei tarkoitettaisi pienhankintoja. Asetetuissa määräajoissa on huomioitu Euroopan unionin valtiontukisäännöistä tulevat pysyvyysajat sekä lisäksi säädetty pysyvyysaika myös hanketuen kohteena oleville investoinneille. Aiemmin investointien pysyvyysajasta oli säädetty yleisasetuksessa. Nyt maaseuturahastosta rahoitettavien investointien osalta EU-säädöksissä pysyvyysajasta on säädetty vain valtiontukisäännöissä. Tämän lain mukaisten tukien osalta keskeisin valtiontukisääntö on niin sanottu yleinen ryhmäpoikkeusasetus. Valtiontukisääntöjen lisäksi EU-säädöksissä ei tälle rahoituskaudelle ole säädetty erikseen pysyvyysaikaa valtiontuen ulkopuolisille investoinneille. Pykälässä säädettävät pääsääntöiset pysyvyysajat vastaisivat nykyisellä ohjelmakaudella käytössä olleita pysyvyysaikoja. Muutoksena olisi, että sekä yritys- että hanketukien osalta tukipäätöksellä pysyvyysajaksi voitaisiin erityisestä syystä asettaa enintään kymmenen vuotta. Pidempi käyttöaika on perusteltua esimerkiksi tuen kohteena olevan investoinnin luonteen vuoksi. Käyttöajan pidentämiseen on katsottava olevan erityisesti syytä esimerkiksi silloin, kun pidemmällä käyttöajalla pyritään estämään tuen kohteena olevan omaisuuden mahdollinen myöhempi siirtyminen liiketoiminnan käytöstä yksityiseen käyttöön tai estämään muutoin lain tavoitteiden vastaiset vaikutukset. Esimerkkeinä tällaisista tuen kohteista voidaan mainita matkailualan yrityksen lomamökit sekä laajakaistainvestoinnit.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joiden yhteydessä tapahtuva tuetun investoinnin luovutus on tuen käytön ehtojen mukaisesti mahdollista. Tuetun investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeus voitaisiin kuitenkin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta tai toteuttaa sellaisen omistusjärjestelyn, jonka kautta luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuen kohteena olevan toiminnan luonne ei olennaisesti muutu. Vastaavalla omaisuudella ei tarkoiteta tässä uuden omaisuuden hankkimista vaan sellaisen omaisuuden hankkimista, jota katsotaan voitavan edelleen asianmukaisesti käyttää tuen kohteena olevaan toimintaan. Omistusjärjestelyssä edellytettäisiin, että tuetun investoinnin omistus- tai hallintaoikeus on sellaisella taholla, joka täyttäisi laissa säädetyt tuensaajaa koskevat edellytykset. Säännös mahdollistaisi myös yleishyödyllisten investointien luovutukset. Säännöksellä halutaan edelleen varmistaa tuen kohdentuminen laissa tarkoitetun toiminnan edistämiseen sekä sen kohdistuminen sellaisille tahoille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset.
Tuen kohteena olevaa toimintaa ei saisi 3 momentin perusteella lopettaa eikä olennaisesti supistaa ennen 2 momentissa säädettävän määräajan päättymistä. Olennaisella toiminnan supistamisella tarkoitetaan tuetun toiminnan tuotannon tai sen työllistävyyden olennaista vähenemistä. Toiminnan lopettamisen tai olennaisen supistamisen katsottaisiin tapahtuneen välittömästi toimintaa supistettaessa tai toiminnan keskeytyessä, ellei kysymyksessä katsottaisi olevan pitempää korjausta edellyttävästä vahinkotapahtumasta kuten esimerkiksi laajan tulipalon seurausten korjaamisesta. Jos tuen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut, vahingoittunut tai anastettu eikä tilalle hankittaisi hankintahinnaltaan ja laadultaan vastaavaa omaisuutta, toiminta tulisi katsoa lopetetuksi tai olennaisesti supistetuksi.
Toiminnan lopettamiseen rinnastettaisiin yrityksen rekisteristä poistaminen tai yrityksen asettaminen selvitystilaan. Tuen kohteena olevan toiminnan siirtäminen sen alueen ulkopuolelle, jolla hanke on saanut tukea tai toiminnan siirtäminen alueen sisällä alemman tukitason piirin kuuluvalle alueelle rinnastuisi tuen lopettamiseen siltä osin kuin tukea ei olisi ollut mahdollista myöntää.
Tuen kohteena olevan yritystoiminnan omistus- tai hallintaoikeus voidaan kuitenkin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta tai toteuttaa sellaisen omistusjärjestelyn, jonka kautta luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuetun yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu. Myös tällä säännöksellä halutaan edelleen varmistaa tuen kohdentuminen sellaisille tahoille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset. Yleishyödyllisten investointien osalta edellytyksenä ei olisi vastaavan omaisuuden hankkiminen, mutta luovutuksen saajan tulee täyttää tuen myöntämisen edellytykset.
Pelkästään tuen saajana olevan yhteisön yhtiömuodon muutosta, jakautumista, sulautumista, osakkeiden myyntiä tai osakkeita vastaan tapahtuvaa liiketoimintasiirtoa ei katsottaisi toiminnan lopettamiseksi, koska avustukseen kohdistuneiden velvoitteiden, kuten omaisuuden käyttöajan katsotaan siirtyvän toimintaa jatkavalle toimijalle. Edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset.
Maksamatta olevan tuen siirto olisi edelleen mahdollista pykälän 4 momentin perusteella, jos tuen myöntämisen edellytykset luovutuksen saajalle ovat voimassa.
Tuetun investoinnin kohteen tai tuen kohteena olevan yritystoiminnan siirtymistä perintönä tai sukupolvenvaihdoksen kautta ei pidettäisi 5 momentin perusteella tukipäätöksen vastaisena luovutuksena.
Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset maksamatta olevan tuen siirtämisestä. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset tuettavan toiminnan ja investoinnin pysyvyydestä. Viimeksi mainitusta seikasta saattaa olla tarpeen antaa kansallisia säännöksiä, jos tuettava toiminta perustuu valtiontukisääntöihin ja varsinkin niitä koskeviin suuntaviivoihin tai jos määräajasta ei Euroopan unionin lainsäädännössä säädetä.
Voimassa olevan lain 31 §:n 4 momentissa säädetystä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupamenettely luovutuksiin liittyen poistettaisiin ja sen tilalle muutettaisiin vastaavat edellytykset tuen ehdoksi. Muutoksella saataisiin poistettua ne tilanteet, joissa tuen myöntämisen edellytykset olisivat täyttyneet, mutta epähuomiossa pysyvyysaikaan liittyvä edellytys luvan hakemisesta luovutukselle etukäteen on aiheuttanut tuen takaisinperinnän. Olosuhteiden muutoksista on tuen saajan kuitenkin edelleen viipymättä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus perustuu ehdotetun lain 29 §:n 2 momenttiin.
28 §.Kirjanpitovelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen saajalta edellytettävästä kirjanpidosta. Pykälän 1 momentin mukaan lähtökohtana olisi kirjanpitolain (1336/1997) mukainen kirjanpito, jos tuen saajan on sitä toiminnassaan noudatettava. Jos taas tuen saajaan sovelletaan valtion talousarviosta annetun lain (423/1988) 2 lukua, sitä sovellettaisiin myös tuetun toiminnan kirjanpitoon. Kirjanpidossa olisi aina noudatettava hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjanpitoa. Lisäksi tuen saajan kirjanpitoon sisältyvä tuettavan toimenpiteen kirjanpito olisi voitava vaikeudetta tunnistaa ja erottaa muusta kirjanpidosta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kirjanpidosta harjoitettaessa maataloutta. Jos tuen saaja on henkilö, jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) mukaisesti, riittävänä tuettavan toimenpiteen kirjanpitona pidettäisiin, mitä tuen saajan muulta tilinpidolta verotuksen toimittamiseksi edellytetään. Tällöinkin tilinpito olisi järjestettävä siten, että tuettavan toimenpiteen kustannukset voidaan vaikeudetta tunnistaa. Tuettava toiminta tulisi voida erottaa muusta tilinpidosta, mutta tällä ei tarkoiteta erillisen kirjanpidon pitämistä tuettavasta toimenpiteestä kuten ei 1 momentin mukaista kirjanpitoa pidettäessäkään, vaan tuettavaan toimenpiteeseen liittyviä tuloja ja menoja koskevat tositteet tulisi voida helposti esittää omana kokonaisuutena varsinkin tuen maksua haettaessa.
Vaikka tuen saaja ei muutoin olisi toiminnastaan kirjanpitovelvollinen, olisi tuettavaa toimenpidettä koskeva kirjanpito kuitenkin järjestettävä soveltuvin osin kirjanpitolain mukaisesti.
Kirjanpitoaineiston säilyttämiseen sovellettaisiin, mitä valtion talousarviolaissa ja kirjanpitolain 2 luvun 9 ja 10 §:ssä säädetään. Lisäksi Euroopan unionin osaksi rahoittamaan suunnitelmaan sisältyvän tuen, kirjanpitoon liittyvää aineistoa koskee komission täytäntöönpanoasetuksen 128/2022 34 artiklassa säädetty säilytysaika. Maaseuturahastosta rahoitettuja menoja koskevien tositteiden säilytysaika on 34 artiklan 2 kohdan perusteella vähintään kolme vuotta siitä, kun Ruokavirasto on maksajavirastona maksanut tuensaajalle tuen loppumaksun.
Ehdotettu pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 32 §:ää, mutta pykälässä täsmennettäisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvien tukien tositteiden säilytysaikoja.
29 §.Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen saajan velvollisuuksista tiedon antamisessa viranomaisille sekä muusta avustamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan tuen saaja olisi velvollinen antamaan tuen myöntävälle viranomaiselle tuettavaa toimenpidettä, sen edistymistä sekä tuen käyttöä koskevat oikeat ja riittävät tiedot. Tämä on olennaista sekä varojen käytön että strategiasuunnitelman toteutumisen seurannan kannalta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuen saajan velvollisuudesta viivytyksettä ilmoittaa tuen myöntäjälle sellaisista asemaansa, toimintaansa tai tuettavaa toimenpidettä koskevista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta tuen maksamisen edellytyksiin tai jotka voivat johtaa tuen takaisinperintään. Ilmoitus olisi tehtävä tuen myöntäneelle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jonka olisi käsiteltävä tällainen ilmoitus ensisijaisesti tukipäätöksen ehtojen muuttamista koskevana hakemuksena. Tällöin olisi selvitettävä, täyttyvätkö ehdotetun lain mukaiset tuen saajaa ja tuettua toimintaa koskevat edellytykset ilmoituksen mukaisella tavalla muutettuinakin. Jos nämä edellytykset eivät enää täyty ja lain mukaan tuen saajan olisi tullut jatkaa toimintaansa edelleen tukipäätöksen mukaisesti, ilmoitus olisi käsiteltävä tuen maksun keskeyttämisenä tai takaisinperintänä ehdotetun lain 10 luvun säännösten mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa myös edellytettäisiin, että tuen saaja avustaa tuettavaa toimintaa koskevassa tarkastuksessa antamalla tarkastuksen suorittajalle korvauksetta tarkastustehtävän suorittamiseksi välttämättömät tiedot ja tarkastuksen kohdetta koskevat selvitykset sekä tarvittaessa esittelemällä tuen kohdetta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tuen saajan itsekriminointisuojasta. Siinä tapauksessa, tuen saaja on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta ja tuen saaja luovuttaa tarkastuksen suorittajalle 1—3 momentissa tarkoitettuja tietoja niistä seikoista, joihin epäily tai syyte perustuu, tarkastuksen suorittaja ei saisi luovuttaa niitä poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle ilman tuen saajan suostumusta.
Pykälä vastaa voimassa olevan lain 33 §:ää.
6 luku Tuen hakeminen ja myöntäminen
30 §.Hakuaika ja hakumahdollisuudesta tiedottaminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hakuajasta. Hakuaikaan liittyy myös hakemusten etusijajärjestys. Jotta priorisointia hankkeiden välillä voitaisiin suorittaa, on hakemuksia verrattava keskenään. Tämä taas ei ole mahdollista ilman, että tiedetään, mitä hakemuksia tällä tavalla verrataan. Käytännössä tämä edellyttää haun tai käsittelyn jaksottamista joko siten, että asetetaan hakemiselle tietty hakuaika, joita voisi olla useita vuodessa, tai ottamalla hakemuksia vastaan jatkuvasti, mutta ratkaisemalla ne siten, että tiettynä jaksona tulleita hakemuksia verrataan keskenään, ja niistä valitaan rahoitettavat. Hakuaikojen väliin voi tarvittaessa jäädä aika, jona hakemuksia ei otettaisi lainkaan vastaan, esimerkiksi hakuaikana tulleiden hakemusten ratkaisemiseksi. Myös hakijan olisi tällöin oltava tietoinen hakuajoista. Hakujakso taas olisi lähinnä hallinnollinen menettely, joka ei välttämättä vaikuttaisi lainkaan hakijan hakumenettelyyn. Käytännössä kumpikin tapa edellyttää, että joko hakuaikana tai hakujaksona saapuneita hakemuksia varten osoitetaan tietty määrä varoja, joista hakemukset priorisointijärjestyksessä rahoitetaan. Jos hakuaikana saapuneita hakemuksia ei voida rahoittaa kyseisen hakuajan rahoituskiintiöstä, lähtökohtana on, että hakemus hylätään. Hallinnollisia käsittelyjaksoja asetettaessa rahoittamatta jääneiden hakemusten siirtäminen käsiteltäväksi seuraavan hakujakson varoista olisi yksinkertaisempaa, mutta tällöin ne taas kilpailisivat uusien hakemusten kanssa ja voisivat edelleen jäädä rahoittamatta. Tällainen siirtäminen ei ole mahdollista kovin pitkään, sillä hyvä hallinto kuitenkin edellyttää, että hakija saa ratkaisun hakemukseensa kohtuullisessa ajassa. Hallintolain (434/2003) 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä ja viranomaisen on lisäksi esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta.
Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta asettaa hakuaika tai hakujakso hakemuksia etusijajärjestykseen asetettaessa. Jollei hakuaikaa aseteta, tukihakemukset olisi ratkaistava hakujaksoittain. Vastaava menettely on ollut käytössä jo kuluvalla ohjelmakaudella. Asiasta on säädetty voimassa olevan lain 34 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi tarkoituksenmukaisessa laajuudessa tiedotettava toimivaltaansa kuuluvan tuen hakumahdollisuudesta, hakemisessa noudatettavasta menettelystä sekä tuen myöntämisen pääasiallisista edellytyksistä ja ehdoista. Vastaavista seikoista tiedottaminen kuuluisi pykälän 3 momentin mukaan paikalliselle toimintaryhmälle sen rahoituskiintiöstä rahoitettavien toimenpiteiden ja hankkeiden osalta. Momentit vastaavat voimassa olevan lain 34 §:än 3 ja 4 momenttia.
31 §.Tuen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin tuen hakemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan tukea haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Hakemisessa käytettävä verkkopalvelu on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettu tietovarantoa. Palveluun kirjautuminen edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetusta laissa (617/2009) säädetään.
Sähköinen hakemus on ollut käytössä myös voimassa olevan lain aikana, mutta jatkossa hakemukset voisi jättää ainoastaan sähköisesti. Voimassa olevan lain ja kuluvan EU:n ohjelmakauden aikana sähköisten kehittämishanke- ja yritystukihakemusten osuus on kasvanut koko ajan ollen vuonna 2020 noin 96 prosenttia. Vuonna 2020 yritystukihakemuksista 98,54 prosenttia ja kehittämishanketukihakemuksista 93,48 prosenttia tehtiin sähköisesti. Saapuneista 3 279 hakemuksesta vain 117 kappaletta oli jätetty lomakkeella. Paperilomakkeella tehtyjä hakemuksia jätettiin eniten päättymässä olevan ohjelmakauden alkuvaiheessa, kun sähköinen haku tuli uutena mahdollisuutena käyttöön, eikä se kaikilta osin ollut heti käytössä.
Tulevalla suunnitelmakaudella sähköinen asiointi on käytössä tukihaun käynnistyessä. Maaseudun kehittämishanketuen ja yritystuen hakijana on pääsääntöisesti yritys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Yritystukea voidaan myöntää myös yksityisille elinkeinonharjoittajille eli toiminimiyrittäjille. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi näin pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös pienessä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Velvollisuuden kohteena olisivat yhdistysten, yritysten tai muiden yhteisöjen vastuuhenkilöt sekä elinkeinotoimintaa harjoittavat yksityishenkilöt, joilla voidaan edellä esitettyjen tilastojenkin perusteella tarkasteltuna katsoa olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen.
Momentissa 2 säädettäisiin poikkeuksesta sähköiseen tuen hakemiseen. Vaikka tukien sähköinen hakeminen olisi pääasiallinen tuen hakemismuoto, momentissa varauduttaisiin tilanteisiin, joissa paperinen tuen hakeminen on perusteltua mahdollistaa. Ruokavirastolle annettaisiin momentissa määräyksenantovaltuus mahdollistaa muu kuin sähköinen hakeminen. Tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyys voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa pitäisi nopeasti toimeenpanna kriisitukityyppinen tukijärjestelmä. Tukihakemusten vähäinen määrä voi puolestaan liittyä tilanteisiin, joissa tuensaajajoukko tukijärjestelmästä johtuen on vähäinen, jolloin sähköisen järjestelmän muokkaaminen uudelle tukijärjestelmälle ei olisi taloudellisesti ja aikataulullisesti perusteltua. Muulla vastaavalla erityisellä syyllä tarkoitetaan muun muassa tilannetta, jossa jonkun hakijaryhmän osalta laissa edellytetty vahva sähköinen tunnistautuminen hakemisen yhteydessä ei olisi mahdollista.
Momentissa kolme Ruokavirastolle annettaisiin valtuudet antaa määräyksiä tuen hakemiseen liittyen. Pykälä vastaa voimassa olevassa laissa ollutta määräystenantovaltuutta.
32 §.Toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan toimivaltaisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta säädettäväksi samoin kuin voimassa olevan lain 37 §:ssä, jolloin toimivaltainen olisi edelleen se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueella tuettava toimenpide on tarkoitus toteuttaa. Tämä olisi toissijainen toimivaltasäännös. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 5 §:n nojalla olisi mahdollista säätää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivallasta toisinkin. Tämä mahdollistaisi muun muassa tukihakemusten keskittämisen joihinkin elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskuksiin sekä toisaalta joidenkin erikoistumistehtävien antamisen joillekin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin alueelliset rajat ylittävistä hankkeista sekä valtakunnallisista hankkeista. Jos tuettava toimenpide olisi tarkoitus toteuttaa useamman kuin yhden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella, toimivaltainen olisi se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueella tuettava toimenpide on tarkoitus pääosin toteuttaa. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voisivat siirtää tällä tavoin toimivaltaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta hakemuksen toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Tällöin olisi kuitenkin ensisijaisesti noudatettava, mitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetusta laissa tai sen nojalla säädetään. Lisäksi asianomaisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten olisi suostuttava siirtoon. Pääasiassa valtakunnallisia tavoitteita koskevassa kehittämishankkeessa toimivaltainen olisi se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jolle maa- ja metsätalousministeriö on osoittanut varat tätä varten. Kuluvalla kaudella varat on ohjattu Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
33 §.Tuen hakeminen paikallisen toimintaryhmän rahoituskiintiöstä. Pykälässä säädettäisiin menettelystä haettaessa tukea toimintaryhmän rahoituskiintiöstä. Tuen hakumenettely vastaisi muuten, mitä 31 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi hakemisesta, mutta pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi toimivaltaisesta toimintaryhmästä, joka määräytyisi sen mukaan, minkä toimintaryhmän alueella tuettava toimenpide on tarkoitus toteuttaa. Yleensä tuen hakija jo hakuvaiheessa ilmoittaa, missä hanke toteutetaan ja on ollut ennen hakemuksen vireille tuloa jo yhteydessä kyseiseen toimintaryhmään.
Pykälän 2 momentin mukaan toimivaltaisen paikallisen toimintaryhmän tehtävänä olisi tarkistaa hakemuksen muotovaatimukset. Tärkein tehtävä toimintaryhmällä olisi kuitenkin antaa lausunto tuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuudesta paikallisen strategian tavoitteiden kannalta. Paikallinen toimintaryhmä toimittaa tukihakemuksen sekä lausuntonsa aina toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Jos kuitenkin tuen hakija on paikallinen toimintaryhmä itse, hakemiseen sovelletaan 31 §:ää.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuudesta, jonka nojalla Ruokavirasto antaisi tarkempia määräyksiä hakemuksen toimittamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskukseen sekä käsittelystä.
34 §.Tukihakemuksen arviointi. Suunnitelma-asetuksen 79 artiklan mukaan suunnitelman hallintoviranomaisen on asetettava suunnitelman seurantakomiteaa kuultuaan tuettavien toimenpiteiden (interventioiden) valinnalle valintakriteerit. Niiden käytön tavoitteena on varmistaa hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, parantaa varojen käyttöä ja kohdentaa tuki toimenpiteisiin tarkoituksenmukaisesti. Priorisointi olisi dokumentoitava. Suunnitelma-asetuksen 79 artiklan 3 kohdan mukaan eri valintamenetelmä on mahdollista määrittää ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa seurantakomitean kuulemisen jälkeen. Suunnitelma-asetuksen 124 artiklassa on säädetty, että strategiasuunnitelman seurantakomitean tehtävänä on antaa lausunto valintaperusteista.
Tukiehdot täyttävät hakemukset ratkaistaan valintaperusteiden mukaisessa järjestyksessä. Muiden kuin toimintaryhmän kautta haettavien tukien osalta valintaperusteet vahvistaa ennen haun alkamista maa- ja metsätalousministeriö suunnitelman seurantakomiteaa kuultuaan. Tarkoitus on, että valintaperusteet asetetaan koko suunnitelmakaudeksi, ei kutakin hakua varten erikseen.
Kuluvalla ohjelmakaudella hankkeiden arviointi pisteyttämällä hakemukset valintakriteerien mukaisesti on jo ollut käytössä. Asiasta on säädetty voimassa olevan lain 34 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mahdollisuudesta pyytää muulta viranomaiselta lausunto ennen tuen myöntämistä tuen saajaan ja tuettavaan toimenpiteeseen liittyvistä seikoista, jos tämä on välttämätöntä tuen myöntämisen edellytysten arvioimisessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mahdollisuudesta ennen yritystuen myöntämistä tehdä yritystuen myöntämisen edellytysten sekä tuettavan toimenpiteen arvioimiseksi yrityskäynti. Yrityskäynnin havainnot olisi kirjattava ja annettava tiedoksi hakijalle. Yrityskäynnin kohteena eivät saisi olla pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetut tilat.
Voimassa olevan lain 40 §:ssä on säädetty nyt 2 ja 3 momentissa säädettävistä asioista.
35 §.Tukien myöntämisen keskeyttäminen. Maa- ja metsätalousministeriöllä olisi edelleen oikeus päätöksellään keskeyttää tukien myöntäminen valtakunnallisesti tai alueellisesti, jos tuen rahoitukseen tarvittavia varoja ei ole käytettävissä tai markkinatilanne taikka Euroopan unionin lainsäädäntö tätä edellyttää. Tukien myöntäminen voitaisiin keskeyttää määräajaksi tai toistaiseksi. Toistaiseksi tukien myöntämistä ei ole sen mahdollistavan pykälän perusteella keskeytetty.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että päätös tukien keskeyttämisestä olisi julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Tiedon tukien myöntämisen keskeyttämisestä tulee tavoittaa mahdollisia tuen hakijoita kattavasti, minkä vuoksi keskeytyksestä olisi tiedotettava asianmukaisessa laajuudessa.
Pykälän sisältö vastaa voimassa olevan lain 41 §:ää.
36 §.Tuen myöntäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että sekä yritys- että hanketuen myöntämisestä päättäisi toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Jos tuettava toiminta on tarkoitus toteuttaa useamman kuin yhden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella, olisi toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ennen tuen myöntämistä hankittava muiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lausunto. Tukea voitaisiin tällöin myöntää vain, jos toinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antaa puoltavan lausunnon hankkeen rahoitukseen osallistumisesta. Kysymys on tällöin eri asiasta kuin hakemuksen siirtämisestä kokonaan toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi, mistä säädettäisiin 32 §:n 2 momentissa.
Pykälän 1 momentti koskisi suoraan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta haettua tukea. Jos sen sijaan tukea on haettu myönnettäväksi paikallisen toimintaryhmän rahoituskiintiöstä, tuen myöntämisen edellytyksenä olisi 2 momentin mukaan, että toimintaryhmä on hakemuksesta antamassaan lausunnossa puoltanut tuen myöntämistä. Toimintaryhmän lausunto sitoisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta sen ratkaistessa hakemusta siten, että toimintaryhmän puollosta huolimatta tukea ei myönnettäisi, jos tuen myöntäminen olisi vastoin Euroopan unionin tai kansallista lainsäädäntöä. Jotta tuen hakijalla olisi mahdollisuus käyttää hallinnollisia oikeusturvakeinoja, toimintaryhmien olisi toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle myös ne hakemukset, joita se ei ole puoltanut. Myös tällaisiin hakemuksiin elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus antaa päätöksen, joskin se on aina kielteinen. Hakemusten käsittelyaikojen pitämiseksi kohtuullisina paikallisen toimintaryhmän olisi viipymättä toimitettava hakemus lausuntoineen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Pykälän vastaa voimassa olevan lain 42 §:n 1—2 momenttia.
37 §.Tukipäätös. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tukipäätöksen sisällöstä ja ehdoista. Näitä olisivat myönnetyn tuen määrä, ehdotetussa laissa säädetyt tuen ehdot sekä tuen maksamisen ja takaisinperinnän edellytykset. Päätökseen tulisi lisäksi ottaa ne Euroopan unionin lainsäädännössä asetetut ehdot ja edellytykset, jotka olennaisesti ja välittömästi vaikuttavat tuen käyttöön ja maksamiseen. Tukipäätöksen laajuuden pysyttämiseksi kohtuullisena ja tuen hakijan kannalta ymmärrettävänä päätökseen otettaisiin tukiehdoiksi sisällytettyinä vain sellaiset Euroopan unionin lainsäädännön säännökset, jotka ovat tuen hakijan, tukikohteen ja tuen käytön ja maksamisen kannalta olennaisia ja vaikutuksiltaan välittömiä. Momentin säännös siitä, että tukipäätöksellä hyväksytään tuettavaa toimenpidettä koskeva suunnitelma, sisältyy voimassa olevan lain 43 §:ään.
Myös koneellinen allekirjoitus tukipäätöksissä olisi 2 momentin mukaan mahdollinen. Tämä liittyisi erityisesti mahdollisiin massaluonteisiin päätöksiin. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta päätöksen sähköistä allekirjoittamista, mikä on lähtökohtaisesti päätösten allekirjoitustapa.
Pykälä vastaa voimassa olevan lain 43 §:ää.
7 luku Tuen maksaminen
38 §.Maksuhakemus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, miten maksuhakemus tehdään. Maksua haettaisiin sähköisesti. Maksuhakemus tehtäisiin käyttäen 31 §:n 1 momentissa tarkoitettua verkkopalvelua. Tuen maksamista koskeva hakemus käsiteltäisiin vastaavalla tavalla kuin tukihakemuksen käsittelystä säädettäisiin. Maksuhakemus tehtäisiin tällöin käyttäen sähköistä allekirjoitusta.
Pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen olisi liitettävä tuen maksamisen edellytysten kannalta välttämättömät selvitykset ja, jollei tukea ole myönnetty kertakorvauksena, tilinpitoasiakirjat. Säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain 44 §:n 2 momenttia.
Ruokavirastolle annettaisiin valtuudet antaa tarkempia määräyksiä maksuhakemuksessa annettavista selvityksistä ja tilinpitoasiakirjoista. Säännöksessä on huomioitu sähköisen asioinnin aiheuttamat muutokset selvitysten ja asiakirjojen esittämisessä. Vastaavan kaltainen määräyksenantovaltuus on voimassaolevan lain 45 §:n 2 momentissa.
39 §.Maksuhakemuksen määräaika. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksuhakemuksen toimittamiselle asetettavasta kohtuullisesta määräajasta, joka laskettaisiin tukipäätöksen tekemisestä. Maksettaessa tuki yhtä useammassa erässä viimeisen maksuhakemuksen määräaika voitaisiin laskea tuettavan toimenpiteen toteutusajan päättymisestä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä maksuhakemuksen jättämiselle asetettavasta määräajasta.
Lukuun ottamatta maksun hakemisessa käytettäviä lomakkeita ja sähköistä asiointia koskevia valtuussäännöksiä, pykälä vastaa voimassa olevan lain 45 §:n 2 momenttia.
40 §.Tuen maksamisen edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen maksamisen edellytyksistä, joista olennaisin pykälän 1 momentin mukaan olisi, että tuen saaja on toteuttanut toimenpiteet, joihin tuki on myönnetty sekä noudattanut tuen ehtoja. Paitsi se, mitä ehdotetussa laissa toimenpiteen tukikelpoisuudesta ja maksamisen edellytyksistä säädetään ja tukipäätöksen ehdoiksi otetaan, tukiin, tekniseen apuun ja toimintarahaan sovelletaan myös yleistä varainhoitoasetusta (EU, Euratom) 2018/1046, jonka 125 artiklaan sisältyy säännöksiä Unionin rahoituksen muodoista ja VIII osaston 1 lukuun säännöksiä avustuksista. Lisäksi niihin sovelletaan, mitä ehdotetun hallinnointilain 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetussa horisontaaliasetuksessa sekä sen nojalla sekä mainitun lain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa suunnitelma-asetuksessa ja niiden nojalla tukien maksamisen edellytyksistä säädetään.
Siinä tapauksessa, että tuen maksutapa on tuotosperusteinen, tuen maksamisen edellytyksenä olisi 2 momentissa, että tuen saaja luotettavalla tavalla osoittaa toteuttaneensa kaikki ne toimenpiteet, joihin asianomaista tukea on myönnetty. Toimenpiteiden toteuttaminen osoitettaisiin asiakirjoilla tai muulla tuen myöntäneen viranomaisen edellyttämällä tavalla.
Jos tuki on myönnetty siten, että tuki maksetaan kokonaan tai osaksi todellisten aiheutuvien kustannusten perusteella, tuen maksamisen edellytyksenä tältä osin olisi tuen saajalle aiheutuneen menon tosiasiallisuus, lopullisuus ja todennettavuus sekä kohdentuminen tuettavaan toimenpiteeseen. Laskennallisilla kustannuksilla, jotka voidaan maksaa, tarkoitetaan lain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisia tosiasiallisesti aiheutuvien kustannusten erikseen määriteltävien kustannuslajien perusteella hyväksyttäviä laskennallisia kustannuksia (flat rate). Tuen saajan on esitettävä näitä edellytyksiä koskevat asiakirjat ja selvitykset. Siltä osin, kuin kysymys on tilinpidolla osoitettavasta menon tosiallisuutta ja kohdentumista koskevasta vaatimuksesta, noudatettaisiin, mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä tältä osin säädetään.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä menon tosiasiallisuuden, lopullisuuden, kohtuullisuuden ja todennettavuuden arvioinnissa käytettävistä perusteista. Lisäksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus, jonka nojalla Ruokavirasto antaisi tarkemmat määräykset toimenpiteen toteuttamista sekä menon tosiasiallisuutta, lopullisuutta, todennettavuutta, kohtuullisuutta ja kohdentumista koskevista selvityksistä ja tilinpitoasiakirjoista.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain 46 §:ää, mutta sitä on täsmennetty erityisesti termien osalta.
41 §.Maksettavan tuen määrä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maksettavan tuen määrästä. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi säännökset tuotosperusteisen tuen maksutavasta. Tukipäätöksellä on hyväksytty ne toimenpiteet, joiden toteutumista vastaavina erinä tuki maksettaisiin. Toimenpiteet on voitu tukipäätöksellä jakaa osioihin, joiden toteutumista tarkastellaan. Toteutuneet kustannukset eivät ole tuotosperusteisessa maksutavassa merkityksellisiä.
Toteutuneiden kustannusten perusteella maksettavasta tuesta säädettäisiin 2 momentissa. Tukea maksettaisiin enintään tukitasoa ja myönnetyn tuen määrää vastaava osuus maksuhakemukseen sisältyvistä hyväksyttävistä kustannuksista.
Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin, että tuen saaja toimitettava viranomaiselle selvityksen saadusta muusta julkisesta rahoituksesta. Hanketuen osalta edellytettäisiin lisäksi maksuhakemuksen yhteydessä selvitystä saadusta tuloista ja yksityisen rahoituksen toteutumisesta. Tältä osin menettely vastaisi voimassa olevan lain 47 §:n 2 momenttia. Yksityinen rahoitusosuus voisi olla suurempikin kuin tukipäätöksessä on edellytetty.
Tuloina ei pidettäisi kehittämishanketta koskevassa suunnitelmassa ilmoitettua hankkeen yksityistä rahoitusta. Tuen saajan olisi edelleen esitettävä selvitys hankkeen tuloista maksuhakemuksen yhteydessä. Tulo, jota ei ole otettu huomioon tukea myönnettäessä tai saatu tulo, joka ylittää rahoitussuunnitelman mukaisen tulon, vähentää maksettavaa tukea.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tulosta ja tulojen vaikutuksesta tuen määrään. Momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös valtuus, jonka nojalla Ruokavirasto antaisi tarkemmat määräykset hankkeen muun julkisen ja yksityisen rahoituksen toteutumista sekä tuloja koskevasta selvityksestä.
42 §.Tuen maksuerät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen maksueristä. Tuki maksettaisiin 1 momentin mukaan yhdessä tai useammassa erässä. Laintasolla ei säädettäisi enää tuen maksuerien vuosittaisista enimmäismääristä, eikä tuista, joiden maksua on haettava vähintään kerran vuodessa. Tukien maksuerien määristä tai maksun vuosittaisesta hakemisesta ei ole tarkoituksenmukaista säätää lakitasolla. Tarvittaessa maksueristä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetustasolla. Hankkeiden etenemisen seurantaa on tarkoitus tehdä jatkossa muulla keinoin kuin velvoittamalla lakitasolla tuensaaja tekemään vuosittain maksuhakemus.
Kehittämishanketukea voitaisiin maksaa ennakkoon, jos se on tuen saajan aseman ja tuettavan toimenpiteen toteutuksen kannalta perusteltua. Myös toimintaryhmille maksettavaa toimintarahaa olisi mahdollista maksaa ennakkona.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tukien maksueristä, ennakkona maksettavan tuen määrästä, ennakon maksamisen edellytyksistä ja ehdoista sekä ennakon hakemisessa ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 48 §:n 3 momenttia.
Voimassa olevan lain 48 §:n sisältöä ja rakennetta on selkeytetty jakamalla maksueriä koskevat säännökset eri pykälään kuin maksujen hyväksymistä ja suorittamista koskevat säännökset. Muutoksen jälkeen pykälien otsikot vastaavat paremmin niiden sisältöä.
43 §.Maksujen hyväksyminen ja suorittaminen. Pykälän mukaan tuen maksamisesta päättäisi tuen myöntänyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kokoaisi maksuja koskevat tiedot ja toimittaisi ne Ruokavirastolle. Ruokavirasto toimii maksajavirastona ja vastaa menojen hyväksymisestä sekä maksujen suorittamisesta tuensaajalle. Maksuja koskevat päätökset voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti.
Pykälä vastaa voimassa olevan lain 48 §:n 2 momentissa säädettyä.
8 luku Asianhallintajärjestelmä ja tuen seuranta
44 §.Tiedon antaminen seurantaa varten. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, millä viranomaisella on oikeus saada tukijärjestelmän toimeenpanoa koskevia seurantatietoja ja siitä, keneltä nämä tiedot on oikeus saada. Maa- ja metsätalousministeriöllä ja Ruokavirastolla olisi salassapitosäännösten estämättä ja korvauksetta oikeus saada elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta sekä toimintaryhmältä avustusjärjestelmän hallinnoinnin edellyttämiä tarpeellisia tietoja ja selvityksiä avustusten hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta ja valvonnasta. Maa- ja metsätalousministeriöllä olisi vastaava oikeus saada tietoja Ruokavirastolta.
Pykälän 2 momentissa taas säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta saada tietoja avustusten käytöstä avustuksen saajilta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös tuen saajan velvollisuudesta esittää tuettavan toimenpiteen edistymistä ja vaikuttavuutta koskevat selvitykset ja seurantatiedot elin- keino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai toimintaryhmälle. Tiedot annettaisiin toimintaryhmälle, kun tukea on haettu toimintaryhmän kautta.
Seurantatietojen luovutustavasta säädettäisiin 3 momentissa. Koska sähköinen asiointi korostuu myös seurantatietojen toimittamisessa, seurantatietoja ei enää olisi mahdollista toimittaa muuten kuin teknisen käyttöyhteyden avulla tai muuten sähköisesti. Tämä helpottaa seurantatietojen tarkastelua ja toimittamista edelleen komissiolle. Seurantatietojen luotettavuus korostuu uudella rahoituskaudella, kun tuloksellisuuden arviointi on keskeisessä roolissa.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarkemmat säännökset selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä. Ruokavirasto antaisi tarkemmat määräykset selvitysten ja seurantatietojen esitystavasta sekä niiden toimittamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 49 §:ää seurantatietojen luovutustapaa lukuun ottamatta.
45 §.Asian hallinnan ja seurannan tietojärjestelmä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sekä tietojärjestelmästä että järjestelmään sähköisesti tallennettavista tiedoista. Ehdotetun lain mukaisia tehtäviä hoidettaessa syntyvät asiakirjat ja niistä syntyvät rekisterit olisivat osa ruokahallinnon tietovarantoa. Siihen kuuluvien rekistereiden ylläpidosta ja käyttämisestä samoin kuin asiakastietojen käsittelystä säädetään ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021).
Tietojärjestelmään tallennettavia tietoja olisivat hakijan nimi ja yhteystiedot sekä henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus, hakijan yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot sekä vastaavat tiedot sellaisesta tuettavan toimenpiteen toteuttamiseen osallistuvasta, jolle siirretään tukea 24 §:n mukaisesti. Rekisteriin voitaisiin tallentaa myös tuettavan toimenpiteen sisältöä, tavoitteita ja tuloksia koskevat tiedot ja tuettavan toimenpiteen kustannuksia ja kokonaisrahoitusta koskevat arviot sekä näiden toteutumista koskevat tiedot ja tuettavan toimenpiteen rahoitukseen osallistuvaa ohjelmaa koskevat tiedot. Samoin voitaisiin tallentaa tuki- tai maksuhakemusta ja sen ratkaisemista sekä tuen yksilöintiä koskevat tiedot. Myös hankkeen ohjausryhmän jäsenten nimi- ja yhteystiedot sekä tiedot tuen saajalle myönnetyistä ja maksetuista tuista voitaisiin tallentaa. Lisäksi voitaisiin tallentaa tuettavaan toimenpiteeseen käytettävän julkisen rahoituksen määrä, tieto siitä, onko myönnetty tuki valtiontukea, tiedot tarkastuksesta ja siinä tehdyistä havainnoista, tuen saajalta takaisinperittävistä tuista ja takaisinperinnän toteutumisesta ja muista hallinnollisista seuraamuksista sekä seurantaa varten kerättävät tiedot. Lisäksi voitaisiin tallentaa muita hakemuksen käsittelyssä kertyneitä välttämättömiä tietoja.
Näihin tietoihin sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Julkisia olisivat lisäksi tiedot, jotka Euroopan unionin lainsäädännössä jäsenvaltiot velvoitetaan julkaisemaan. Tällaisia velvoitteita voisi sisältyä sekä maaseuturahastosta myönnettyjä tukia että valtiontukea koskevaan lainsäädäntöön. Käytännössä tiedot olisivat tuensaajan nimeä, tuettavan toimenpiteen luonnehdintaa ja tuen määrää koskevia. Julkaistavien tietojen ei odoteta sisältävän tietoja, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan olisivat salassa pidettäviä. Julkistaminen tarkoittaisi, että tällaiset tiedot olisi julkaistava erillisellä jäsenvaltion verkkosivulla.
Sen lisäksi, että tietojärjestelmään kuuluvassa verkkopalvelussa tukea voisi hakea sähköisesti, myös tuen hakemista, rahoitusta, myöntämistä ja maksamista sekä näihin liittyviä toimenpiteitä, tarkastuksia, takaisinperintää samoin kuin tuen vaikutuksia voitaisiin seurata tietojärjestelmän avulla. Seurannan lisäksi varsinainen asian käsittelykin toteutettaisiin sen avulla. Rekisteriin sähköisesti tallennettu asiakirja myös arkistoitaisiin sähköisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan tietojärjestelmään sisältyviä tietoja säilytettäisiin kymmenen vuotta tuen myöntämistä koskevan päätöksen tekemisestä. Jos tukea on myönnetty, tietoja säilytettäisiin kuitenkin kymmenen vuotta tuen viimeisen erän maksamisesta. Jos kysymys on Euroopan unionin osaksi rahoittamaan ohjelmaan sisältyvästä tuesta, tietoja säilytettäisiin viisi vuotta siitä, kun Euroopan komissio suorittaa suunnitelman viimeisen unionin rahoitusosuuden maksun. Jos valtiontukena myönnettyä tukea koskevassa Euroopan unionin lainsäädännössä edellytettäisiin kuitenkin pidempää säilytysaikaa sellaisen tuen osalta, johon on sovellettava mainittua lainsäädäntöä, säilytysaikaan sovelletaan lisäksi mainittua lainsäädäntöä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä sellaisista rekisteriin tallennettavista tiedoista, jotka eivät ole henkilötietoja.
46 §.Toimintaryhmän ja hakijan oikeus rekisteritietojen saamiseen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin paikallisen toimintaryhmän oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä rekisteristä sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Toimintaryhmälle voitaisiin siten toimittaa esimerkiksi tieto takaisinperinnästä, joka vaikuttaa toimintaryhmän käyttämän kuntarahan maksamiseen tai toimintaryhmän ja tuen saajan välisiin sopimuksiin. Salassa pidettävän tiedon välttämättömyys tehtävän hoidon kannalta olisi kuitenkin aina kunkin pyynnön osalta erikseen perusteltava. Tuen hakijalla puolestaan olisi verkkopalvelussa oikeus seurata tuen hakemista, maksamista, tarkastamista ja takaisinperintää koskevan asiansa etenemistä ja ratkaisuja. Vastaava oikeus olisi toimintaryhmällä sen rahoituskiintiöstä haetun ja myönnetyn tuen osalta. Tarkoitus on, että toimintaryhmä käyttää itse verkkopalvelua sen rahoituskiintiöstä haettujen sekä myönnettyjen ja maksettujen tukien katseluun. Toimintaryhmä ei kuitenkaan voisi nähdä seurantaa, tarkastusta ja takaisinperintää koskevia tietoja eikä sellaisia salassa pidettäviä tietoja, jotka rekisteriin on tallennettu tuen maksun hakemiseen ja maksamiseen liittyen.
Toimintaryhmällä olisi lisäksi sen rahoituskiintiöstä haetun tuen osalta lisäksi oikeus asianhallintajärjestelmään kuuluvassa verkkopalvelussa nähdä kokoomatietoja sen rahoituskiintiöstä myönnetyistä tuista.
Asian seuraaminen edellyttäisi sekä hakijalta että toimintaryhmältä sähköistä tunnistautumista samoin kuin toimintaryhmän oikeus koontitietojen katseluun.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 51 §:ää.
9. luku Tarkastus
47 §.Tarkastusoikeus. Pykälässä ehdotettava tarkastusoikeus vastaisi voimassa olevan lain 52 §:n mukaista tarkastusoikeutta. Siten maa- ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto ja todentamisviranomainen voisivat edelleen suorittaa tuen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi toimeenpanosta vastaaviin viranomaisiin ja tuen saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Vastaava oikeus olisi tuen saajien osalta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla sekä hallinnointilain 12 §:ssä tarkoitetulla todentamisviranomaisella siltä osin kuin hallinnointilain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa horisontaaliasetuksessa tai sen nojalla säädetään. Jos tukea on 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla siirretty muulle taholle, olisi edellä mainituilla viranomaisilla ja todentamisviranomaisella oikeus tarkastaa myös tämän taloutta ja toimintaa tuen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi. Erillinen maininta todentamisviranomaisesta on tarpeen sen vuoksi, että ainakin toistaiseksi todentamisviranomainen tosiasiassa on yksityinen tilintarkastusyhteisö.
Euroopan unionin varoista osaksi tai kokonaan taikka valtiontukena myönnettyä tukea koskeva tarkastusoikeus olisi myös Euroopan unionin toimielimellä siten kuin asiasta Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään. Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin Euroopan unionin toimielimelle annettavasta tarkastusoikeudesta. Kyseessä olisivat esimerkiksi komissio, Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF), Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan syyttäjänvirasto. Säännös olisi pääosin informatiivinen, koska toimielinten toimivalta hoitaa tehtäviään, joihin myös tarkastusoikeus sisältyy, on säädetty luvussa 2 selvitetyissä asetuksissa. Ehdotetun lain mukaista tukijärjestelmää sovellettaessa on noudatettava Euroopan unionin lainsäädäntöä, kuten hallinnointilain 4 §:n 2 ja 3 kohdissa tarkoitettuja asetuksia eli suunnitelma- ja horisontaaliasetuksia ja niiden nojalla annettuja komission asetuksia, soveltamismääräyksiä ja ohjeita.
48 §.Tarkastuksen suorittaminen. Tarkastuksen suorittamista koskeva pykälä säilyisi pääosin sisällöltään voimassa olevan lain 53 §:n mukaisena. Koska uudella rahoituskaudella komissio ei anna tarkentavia asetuksia suoritettavista tarkastuksista, pykälässä ehdotetaan, että suoritettavat tarkastukset perustuisivat Ruokaviraston laatimaan tarkastusstrategiaan ja tarkastussuunnitelmaan. Suoritettavilla tarkastuksilla varmistetaan, että hallinto- ja valvonta järjestelmä toimii asianmukaisesti sekä rahoitetut toimenpiteet toteutetaan tosiasiallisesti ja asianmukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä.
Tarkastuksen suorittamista varten viranomaisella ja todentamisviranomaisella olisi oikeus päästä tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiin rakennuksiin, toimitiloihin ja paikkoihin. Tarkastus voisi siten koskea valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiä rakennuksia, toimitiloja, olosuhteita, tietojärjestelmiä ja asiakirjoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Tarkemmin säännöksen suhdetta perustuslain turvaamaan kotirauhaan on käsitelty luvussa 12.
Tarkastustehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi voitaisiin 2 momentin mukaan ulkopuolinen tilintarkastaja valtuuttaa suorittamaan tarkastus. On erittäin epätodennäköistä, että tilintarkastaja valtuutettaisiin yksin suorittamaan tavanomaista tarkastusta. Sen sijaan tilanteissa, missä esimerkiksi on aihetta epäillä tuensaajan taloushallinnon ja tilinpitämisen asianmukaista toimeenpanoa, tilintarkastajaa voitaisiin käyttää. Jos suurehkon organisaation tarkastus tältä osin kestää useita päiviä, ei ole tarkoituksenmukaista, että viranomaisen edustaja on paikalla varsinaista tarkastusta suoritettaessa, vaikka joissakin tapauksissa tarkastuksen alussa viranomaisen edustaja selvittäisikin paikalla tarkastuksen syyn ja tavoitteet.
Tilintarkastajan tulisi olla tilintarkastuslaissa (459/2007) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tarkoitettu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön olisi nimettävä tilintarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja. Tarkastustehtävää suoritettaessa sovellettaisiin hallintolakia, kielilakia, saamen kielilakia, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sekä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia. Tarkastustehtävää suorittavaan tilintarkastajaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Informatiivisuuden vuoksi todettaisiin myös, että vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin vahingonkorvauslaissa.
Tarkastuksesta olisi laadittava tarkastuskertomus, joka olisi toimitettava viipymättä asi- anomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Ruokavirastolle. Tarkastuksen suorittamisessa olisi noudatettava, mitä EU:n lainsäädännössä menettelystä ja tarkastuksen kohteena olevan henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään.
Tarkastusta suorittavalla olisi oikeus ottaa asiakirjat ja muu tuen käyttöön liittyvä aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen päämäärän saavuttaminen tätä edellyttäisi. Asiakirjat ja muu aineisto tulisi viipymättä palauttaa, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä niiden hallussapitoa.
Edellä 47 §:ssä tarkoitetuilla viranomaisilla ja todentamisviranomaisella olisi oikeus saada poliisilta korvauksetta virka-apua tarkastustehtävän suorittamisessa. Säännös ei rajoittaisi muiden viranomaisten lakiin tai muihin säädöksiin perustuvia tarkastusoikeuksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Ruokaviraston tarkastusoikeuteen liittyvien tarkastusten toteuttamisesta ja niiden toteuttamiseen liittyvästä strategiasta ja suunnitelmasta. Riskiperusteisuus korostuu tarkastuksissa satunnaisotannan lisäksi. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä tarkastusten toteuttamistavasta. Nykyisellä ohjelmakaudella komissio on säädöksillä hyvinkin yksityiskohtaisesti säätänyt tarkastusten toteuttamisesta ja määristä. Jatkossa jäsenvaltioilla on enemmän kansallista harkintavaltaa, mutta tarkastusten avulla pitää kuitenkin pystyä osoittamaan, että hallinto- ja valvontajärjestelmä toimii uskottavasti.
10 luku Tuen palauttaminen, maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä
49 §.Tuen palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin tuen palauttamisesta vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan lain 54 §:ssä. Tuen saaja olisi tällöin velvollinen oma-aloitteisesti palauttamaan tuen tai sen osan tilanteessa, jossa tuen saajalle on maksettu virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti tukea. Tuen saajan tulisi palauttaa tuki tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää tukipäätöksessä edellytetyllä tavalla. Palautus olisi tehtävä viipymättä. Jos palautettava määrä olisi enintään 100 euroa, sen saisi jättää palauttamatta. Määrä vastaisi enimmäismäärää, jonka voi jättää perimättä takaisin. Palautusvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn tuen ja toteutuneiden kustannusten välistä erotusta. Ilmeisen perusteeton tai virheellinen tuki olisi tällöinkin palautettava.
50 §. Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyinen ilmaisu tuen maksamisen keskeyttämisestä muutettaisiin tuen maksamisen lopettamiseksi. Ehdotettu muutos kuvaa käytännön lopputulosta yksiselitteisemmin kuin nykyisin säännöksessä oleva termi.
Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa todettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen velvollisuudesta lopettaa tuen maksaminen ja periä tuki takaisin. Eri takaisinperintäperusteiden osalta käytännössä on myös mahdollista, että koko tukea ei olisi perittävä takaisin, vaan tuki perittäisiin osittain takaisin. Tämä voi johtua esimerkiksi momentin 3 kohdan sisällöstä, jonka mukaan takaisinperintä olisi tehtävä, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu. Jos ehtojen noudattamattomuus on lievää, koko tuen takaisinperintä olisi kohtuutonta. Edellä esitetyn lisäksi ehdotetaan muutettavaksi myös pykälän otsikko vastaamaan ehdotettuja muutoksia.
Momentin 3 kohdan takaisinperintäperuste, joka perustuu tukiehtojen noudattamatta jättämiseen, on uusi takaisinperintäperuste. Tämä peruste selkeyttäisi tilanteita, joissa tuensaaja on selkeästi rikkonut tukipäätöksen ehtoja, mutta muut takaisinperintäperusteet eivät suoraan sovellu tilanteeseen.
Momentin 1, 2, 6, ja 7 takaisinperintäperusteet vastaisivat voimassa olevan lain 55 §:n 1 momentin 1, 2, 4 ja 5 kohtien takaisinperintäperusteita.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaisesti tuen kohteena olleen toiminnan tai omaisuuden taikka osan siitä toiselle luovuttaminen johtaisi tuen takaisinperintään. Myös tuen kohteena olevan toiminnan lopettaminen tai olennainen supistaminen johtaisi takaisinperintään. Luovuttamisella toiselle tarkoitetaan toimia, joiden johdosta tuen kohteena oleva toiminta tai omaisuus siirtyy toisen omistukseen tai hallintaan taikka muulla tavalla hyödynnettäväksi. Toiminnan luovuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi jonkun tuen kohteena olleen liiketoiminnan tai koko tuen saajan liiketoiminnan omistus- tai hallintaoikeuden luovuttamista. Myös yrityksen osakkeiden myyntiä tarkasteltaisiin tämän kohdan perusteella. Omaisuuden luovuttamisella tarkoitetaan tuen kohteena olleen omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttamista. Tuen saajan myydessä esimerkiksi osan tuen kohteena olevista koneista ja laitteista siten, että tilalle ei hankita vastaavaksi katsottavaa omaisuutta, olisi ELY-keskuksen perittävä myytyyn omaisuuteen kohdistunut tuki takaisin. Luovuttamiseen rinnastettaisiin myös tuetun omaisuuden joutuminen ulosottotoimenpiteen kohteeksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei kuitenkaan olisi velvollinen lopettamaan tuen maksamista ja perimään tukea takaisin, jos tuen saaja on luovuttanut tuen kohteena olevan yritystoiminnan tai tuetun investoinnin kohteen ennen 27 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä ja on hankkinut tilalle vastaavaa omaisuutta taikka toteuttanut omistus- tai yritysjärjestelyn mainitun pykälän mukaisesti. Edellä 27 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen nykyisin myöntämän luvan poistamista.
Lopettamisella ei kohdassa tarkoiteta konkurssin kautta tapahtunutta toiminnan lopettamista.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin tuen takaisinperimisestä tilanteessa, jossa investointiin kohdistuneen avustuksen saaja on 27 §:ssä tarkoitetun käyttöajan kuluessa asetettu konkurssiin. Konkurssin olisi katsottava johtavan takaisinperintään silloin, kun tuen saajan toiminnassa on tehty rikoslain (39/1889) 39 luvussa tarkoitettu velallisen rikos. Konkurssiin asettamisesta johtuva takaisinperintäpäätös olisi peruutettava, jos konkurssiin asettaminen määrätään peruuntumaan tai se kumotaan valituksen johdosta. Toimien pysyvyyttä koskevaa säännöstä ei noudateta toimiin, joita koskee tuotannollisen toiminnan lopettaminen sellaisen konkurssin seurauksena, joka ei ole petollinen. Yksinomaan konkurssiin asettamista ei siis pidettäisi takaisinperinnän perusteena, eikä tavanomaiseksi arvioidun konkurssin johdosta olisi aihetta enempiin toimenpiteisiin. Tämä vastaisi nykyisellä ohjelmakaudella suoraan EU-säädöksistä tulevia ehtoja. Siltä osin kuin velallisen rikos on konkurssiin asetettaessa vasta selvitettävänä, saatava tulisi valvoa konkurssissa ja tarvittaessa ratkaista asia takaisinperintäpäätöksellä rikosasian tultua ratkaistuksi. Jos toiminnan lopettaminen tai olennainen supistaminen olisi tapahtunut ennen konkurssiin asettamista, käsiteltäisiin takaisinperintäasia kuitenkin pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädetyn mukaisesti. Ehdotettu säännös edellyttäisi käytännössä, että ELY-keskusten olisi seurattava tuen saajien konkursseja. Niiden tulisi myös valvoa saatavaa konkurssimenettelyssä, jos tietoon tulisi epäilyksiä velallisen rikoksista. Lopullinen päätös takaisinperinnästä voitaisiin tehdä velallisen rikosta koskevan lainvoimaisen tuomion jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa maksamisen lopettamispäätöksen ja takaisinperintäpäätöksen tekee Ruokavirasto.
Perimättä voitaisiin kuitenkin edelleen jättää määrä, joka on enintään 100 euroa. Perimättä jätettävästä määrästä on nyt säädettävä kansallisesti, koska EU-säädöksissä ei ole asiasta säädetty. Määrä vastaa aiemmin EU-säädöksistä tullutta euromäärää. Lisäksi säädettäisiin useammalle yhteisesti myönnetyn tuen maksamisesta takaisin. Tällöin kaikki tuen saajat vastaavat yhteisvastuullisesti tuen palauttamisesta.
51 §.Takaisinperittävälle määrälle suoritettava viivästyskorko. Takaisin maksettavaksi määrätylle tuelle tai sen osalle määrättävästä viivästyskorosta ehdotetaan säädettäväksi pääosin samoin kuin voimassa olevan lain 57 §:ssä. Takaisin maksettavalle määrälle maksettaisiin korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista viivästyskorkoa, joka laskettaisiin sen ajan perusteella, joka alkaa 60 päivää takaisinperintäpäätöksen tekemisajankohdasta ja päättyy saatavan suorittamisajankohtaan tai, jos saatava vähennetään myöhemmin maksettavasta erästä, vähennyksen tekemisajankohtaan.
52 §.Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Takaisinperinnän kohtuullistamisesta ehdotetaan säädettäväksi samoin kuin voimassa olevan lain 58 §:ssä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi jättää virheellisesti tai perusteetta maksetun määrän tai sille suoritettavan koron kokonaan tai osaksi perimättä, jos perinnän suorittaminen täysimääräisenä olisi tuen saajan olosuhteet ja toiminta huomioon ottaen kokonaisuutena tarkastellen kohtuutonta. Takaisinperinnän kohtuullistamista rajoittaisi Euroopan unionin lainsäädännössä olevat vaatimukset tuen täysimääräisestä takaisinperinnästä. Tämän vuoksi takaisinperinnän kohtuullistaminen olisi vain poikkeuksellisesti mahdollista.
53 §. Vähennykset, seuraamukset ja uhkasakko. Pykälässä säädettäisiin tukien vähennyksistä ja seuraamuksista. Seuraamukset perustuvat horisontaaliasetuksen 59 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan (Unionin taloudellisten etujen suojaaminen) 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavia hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Asetuksen 59 artiklan d alakohdassa todetaan, että näiden säädösten, määräysten ja toimenpiteiden on liityttävä erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymisen.
Maksuhakemuksen käsittelyn yhteydessä tehtävässä hallinnollisessa tarkastuksessa tai muussa tarkastuksessa voi tulla esille puutteita tuen kohteena olleen toimenpiteen toteuttamisessa. Hallinnollisella tarkastuksella tarkoitetaan viranomaisen maksuhakemukselle tekemää viranomaiskäsittelyä. Jos viranomainen havaitsee, ettei tuettavaa toimenpidettä ole toteutettu hyväksytyn suunnitelman mukaisesti tai tuenhakija on ilmoittanut tukeen oikeuttamattomia kustannuksia, tukea ei maksettaisi tai maksettavaa tukea vähennettäisiin. Tuen saajalle voisi aiheutua erilainen toimenpide viranomaisen taholta esiin tulleiden puutteiden vakavuuden perusteella. Ankarimmillaan tuensaajalle ei maksettaisi tukea lainkaan. Tämä seuraamus tulisi kyseeseen tilanteessa, jossa tuensaaja on esimerkiksi käyttänyt myönnetyn tuen lähes kokonaan eri kohteeseen kuin tukipäätös edellyttää. Tuen vähennykseen maksatuksessa puolestaan voitaisiin päätyä tilanteessa, jossa tuenhakija on ilmoittanut tukeen oikeuttamattomia kustannuksia tietyiltä osin. Viimeksi mainitussa tilanteessakin voi kuitenkin tulla esille eri vakavuusasteisia tilanteita. Edellä mainituissa tilanteissa seuraamuksia määrättäessä otettaisiin huomioon horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa edellytetyn mukaisesti laiminlyönnin vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin myös poikkeuksista seuraamusten määräämisestä. Momentissa viitattaisiin seuraamusten soveltamisessa sovellettavien poikkeusten osalta horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a, b ja c kohdissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Seuraamuksia ei määrättäisi myöskään muissa edellä mainittuihin horisontaaliasetuksessa tarkoitettuihin tilanteisiin verrattavissa olevissa tilanteissa. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a kohta koskee ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita. Näissä tuenhakija säilyttää oikeutensa tukeen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b ja c kohdan mukaisissa tilanteissa seuraamusta ei sovelleta, mutta tukea kuitenkin vähennetään siltä osin kuin tuenhakija ei ole siihen oikeutettu. Kohdan b mukaisessa tilanteessa noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä. Kohdan c mukaisessa tilanteessa asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei noudattamatta jättäminen ole hänen syytään, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, ettei noudattamatta jättäminen ole asianomaisen henkilön syytä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan silloin, jos tuensaaja on jättänyt noudattamatta julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, seuraamukset määrättäisiin horisontaalisasetuksen 61 artiklan mukaisesti. Horisontaaliasetuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, jos sääntöjen noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin unionin tai kansallisiin sääntöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Edelleen 61 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntöjen noudattamatta jättämisellä on vaikutusta tapahtuman laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.
Uhkasakosta säädettäisiin 4 momentissa vastaavasti kuin voimassa olevan lain 59 §:n 4 momentissa.
Ehdotetun 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vähennysten ja seuraamusten laskennasta.
54 §. Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskevasta päätöksestä pääosin vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan lain 60 §:ssä. Päätöksen tekeminen kuuluisi edelleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Päätöksellä vahvistettaisiin takaisinperittävä määrä sekä saatavan suorittamiselle asetettava eräpäivä, joka on 60 päivän kuluttua takaisinperintäpäätöksen tekopäivästä. Pykälän 2 momentin mukaan takaisinperintää koskeva päätös olisi tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sai tiedon 50 §:ssä tarkoitetusta perusteesta ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua tuen viimeisen erän maksamisesta.
55 §.Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoa koskeva pykälä vastaisi osin voimassa olevan lain 61 §:ää. Ruokavirasto vastaisi takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta. Takaisinperintä voitaisiin edelleen suorittaa siten, että takaisinperittävä määrä korkoineen vähennetään muusta tuen saajalle maksettavasta tuesta. Perintäpäätöksen täytäntöönpanosäännös muutettaisiin siten, että kuittaus muusta tuen saajalle maksettavasta tuesta on mahdollista ilman lainvoimaista päätöstä. Tämä selkeyttäisi ja nopeuttaisi takaisinperintää tilanteissa, joissa samalle tuensaajalle olisi myös menossa maksuun tukia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan takaisinperintäpäätös voitaisiin panna täytäntöön ulosottotoimin sen jälkeen, kun päätös on saanut lainvoiman kuten nykyisinkin. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että takaisinperintäsaatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. Tältä osin ehdotus perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen 7.4.2022 antamaan tuomioon (Yhdistetyt asiat IFAP v. LM C-447/20 ja BD v. Autoridade Tributária e Aduaneira tributa C-448/20 ECLI:EU:C:2022:265), jonka mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan siinä säädetty täytäntöönpanoaika alkaa kulua sellaisen päätöksen tekemisestä, jossa velvoitetaan palauttamaan perusteettomasti saadut määrät, koska tämän määräajan on alettava kulua päivästä, jona kyseisestä päätöksestä tulee lopullinen. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon sovellettavan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 20 § mukaan julkinen saatava kuitenkin vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion vuoksi 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että takaisinperintäsaatava vanhentuu sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. Muutoin päätöksen täytäntöönpanoon sovellettaisiin, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Viimeksi mainitulta osin ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
11 luku Erinäiset säädökset
56 §.Päätöksen maksuttomuus. Valtion maksuperustelain (150/1992) 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan viranomaisten päätökset, jotka on tehty hakemuksesta, ovat maksullisia, jollei suoritteen maksuttomuudelle ole perusteluta syytä. Päätöksistä, jotka koskevat hakijalle myönnettävää julkista rahoitusta, ei ole tarkoituksenmukaista periä maksua. Näin ollen pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lakiehdotuksessa tarkoitetun tuen myöntämistä, maksamista ja takaisinperintää koskevien päätösten maksuttomuudesta.
Säännös vastaa voimassa olevan lain 63 §:ää.
57 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta tai julkista tehtävää hoitavalta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tiedonsaantioikeudesta salassapitosäännösten estämättä siltä osin kuin niiden on välttämätöntä saada tietoja muulta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta. Tukijärjestelmän hallinnoimiseksi välttämättömiä tietoja olisivat tuen hakijaa ja tuen saajaa sekä tämän taloudellista asemaa, liike- ja ammattitoimintaa ja julkisista varoista myönnettyä rahoitusta koskevat tiedot sekä muut tuen kannalta merkittävää asiaa tai olosuhdetta koskevat tiedot. Tietojensaantioikeus vastaisi tältä osin voimassa olevan lain 64 §:n 1 momentissa säädettyä. Lisäksi oikeus vastaavien tietojen saamiseen tuen hakijalta ja saajalta olisi maa- ja metsätalousministeriöllä, Ruokavirastolla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, koska tiedot ovat välttämättömiä viranomaisille ehdotetussa laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä ELY-keskuksen oikeudesta välttämättömien tietojen saantiin Verohallinnolta. Muulta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta saatavat tiedot voisivat liittyä lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että tietojen olisi oltava välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi. Tietojensaanti olisi välttämätöntä erityisesti kehittämistukilain ehdotetussa 15 §:ssä säädettyjen tuen myöntämisen mukaisten rajoitusten arvioimiseksi. Koska tuen hakemiseen ja käyttöön liittyy väärinkäytösten riski, tuen myöntämisessä ja valvonnassa olisi tärkeää varmistua siitä, että tuen saajana oleva yritys ja sen vastuuhenkilöt toimivat asianmukaisesti. Tuen myöntämistä tai maksamista ei voida katsoa tarkoituksenmukaiseksi tilanteissa, joissa yritys on olennaisesti laiminlyönyt verojen tai muiden julkisoikeudellisten maksujen suorittamisen. Koska erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta toiminta nojaa vahvasti yrittäjän itsensä sekä yrityksen vastuuhenkilöiden työpanokseen ja luotettavuuteen, velvoitteiden hoitamisen tarkastelua ei tulisi rajata vain yritykseen, vaan sen tulee tarvittaessa kattaa myös yrityksen vastuuhenkilöiden muu ja aiempi yritystoiminta. Pykälän nojalla voitaisiin saada tietoja sekä tuen hakijasta ja saajasta että sen organisaation vastuuhenkilöistä ja heidän toiminnastaan. Tällaisia vastuuhenkilöitä olisivat esimerkiksi yrityksen hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja sekä vastuunalaiset ja äänettömät yhtiömiehet. Tietoja voitaisiin saada myös näiden henkilöiden muusta yritystoiminnasta ja siihen annetuista avustuksista, veroveloista, palkkaturvaveloista ja muista yritystoimintaan liittyvistä menettelyistä. Vastaavanlainen oikeus tietojen saamiseen olisi myös muista tuen hakijoista ja saajista, riippumatta näiden oikeudellisesta muodosta. Oikeus tietojen saamiseen olisi tarpeen, jotta maa- ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Tietoja olisi lainkohdan perusteella oikeus saada Verohallinnon rekistereistä, sosiaalivakuuttajien rekistereistä ja muiden viranomaisten rekistereistä.
Laissa olisi myös nimenomainen maininta siitä, että tiedot olisi annettava korvauksetta. Esimerkiksi veroviranomaiselta voitaisiin pyytää tietoja siitä, onko yrityksellä tukea haettaessa tai maksatusvaiheessa erääntyneitä veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja maksamatta. Lisäksi tietoja voitaisiin pyytää esimerkiksi ulosotto-, tulli- ja poliisiviranomaiselta. Eri viranomaistiedot voitaisiin pyytää myös hyödyntäen Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Velvoitteidenhoitoselvityksiä ei ole aiemman lainsäädännön perusteella ollut mahdollista saada, mikä on vaikeuttanut välttämättömien selvitysten tekemistä. Tietoja koskeva pyyntö olisi aina yksilöitävä ja tiedon käyttötarkoitus ilmoitettava. Näin saatua tietoa ei saisi käyttää muuhun kuin pyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen. Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön toiminnasta säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetulla lailla (1207/2010).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta. Momentin mukaan momentissa mainituilla viranomaisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tässä pykälässä tarkoitetut tiedot muulle viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle taholle ja Euroopan unionin toimielimelle niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi.
Pykälässä ei säädettäisi tietojen luovutustavasta. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Viranomainen voi avata teknisen rajapinnan tiedonsaantiin oikeutetulle viranomaiselle myös muissa tilanteissa.
58 §.Toimintaryhmän toimintaraha. Yleisasetuksen 34 artiklan mukaan paikallisen toimintaryhmän strategian ja sen toimeenpanon, seurannan ja arvioinnin kustannuksin voidaan käyttää toimintarahaa. Myös sidosryhmien välistä yhteydenpitoa voidaan tukea toimintarahalla. Toimintarahalla tuettava toiminta säilyisi ennallaan nykyiseen ohjelmakauteen verrattuna.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että paikalliselle toimintaryhmälle voitaisiin myöntää toimintarahaa ehdotetun lain ja ehdotetun hallinnointilain mukaisten tehtäviensä hoitamiseen. Tehtäviin kuuluisivat myös yhteistoimintaan, verkostoitumiseen ja kansainvälistymiseen liittyvät tehtävät.
Voimassa olevan lain 66 §:n 3 momentin mukaan toimintarahan myöntämisestä päättää Ruokavirasto. Toimintarahasta päättäminen ehdotetaan 2 momentissa siirrettäväksi maa- ja metsätalousministeriölle, koska jatkossa toimintarahan myöntäminen tapahtuisi samassa yhteydessä kuin maa- ja metsätalousministeriö osoittaisi toimintaryhmälle paikallisen kehittämisstrategian julkisen rahoituksen kokonaismäärän. Toimintarahan maksaminen ja takaisinperintä sen sijaan säilyisivät jatkossakin Ruokaviraston tehtävinä.
Koska toimintarahaa ei enää myönnettäisi kustannusperusteisesti, ei 2 momentissa lueteltaisi hyväksyttäviä kustannuksia kuten voimassa olevan lain 66 §:n 3 momentissa on säädetty. Toimintarahan maksaminen perustuisi paikallisen kehittämisstrategian toteutumisen etenemiseen, jota arvioitaisiin erityisesti kyseisen toimintaryhmän kautta haettujen tukien maksatusten etenemisen perusteella.
Toimintarahan takaisinperinnästä säädettäisiin lain 50 §:ssä, mutta 3 momentissa huomioitaisiin ne tilanteet, joissa toimintarahaa on maksettu virheellisesti tai liikaa suhteessa kehittämisstrategiaa toteuttavien toimien toteutuneisiin maksuihin. Tällainen tilanne voisi tulla vastaa esimerkiksi silloin, kun takaisinperintä kohdistuu toimintaryhmän kautta haettuun yksittäiseen tukeen. Säännöksellä varmistettaisiin toimintarahan pysyminen enintään 25 prosentissa paikallisen strategian julkisen rahoitusosuuden kokonaismäärästä, mikä on suunnitelma-asetuksen 34 artiklan 2 kohdassa säädetty toimintarahan enimmäismäärä.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä toimintarahaan liittyvistä menettelyistä, toteutumisen arvioinnista sekä maksatuksesta ja maksatuksen edellyttämistä tiedoista. Valtuudessa on huomioitu toimintarahan uusi maksatusmenettely, minkä vuoksi valtuudessa korostuvat toiminnan etenemistä ja tuloksellisuutta koskevat tiedot, eivätkä hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät asiat kuten voimassa olevan lain 66 §:n 3 momentin valtuudessa. Ruokavirastolle annettaisiin lisäksi 5 momentissa valtuus antaa tarkempia määräyksiä toimintarahan maksatuksessa edellytettävistä selvityksistä. Tarkoitus on, että tarkempia selvityksiä voitaisiin tarvittaessa käyttää kehittämisstrategian etenemisen arviointiin.
59 §. Paikallisen strategian valmistelutuki. Nykyisellä ohjelmakaudella suunnitelmakauden 2023—2027 paikallisen strategian valmistelutuki on rahoitettu toimintarahasäädösten perusteella. Koska tuensaajan voi olla myös muu kuin nykyinen toimintaryhmä, tukijärjestelmää selkeytettäisiin eriyttämällä paikallisen strategian valmistelutuki erilliseksi tukimuodoksi toimintarahasta. Todennäköisesti valmistelutuki kuitenkin kohdistuisi myös jatkossa pääsääntöisesti olemassa oleville toimintaryhmille. Valmistelutuki liittyisi mahdollisen vuotta 2027 seuraavan rahoituskauden valmisteluun.
60 §.Valituskielto. Pykälässä ehdotetaan säilytettäväksi voimassa olevan lain 68 §:n mukainen valituskielto, jonka mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua toteutusajan pidentämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Kyse on harkinnanvaraiseen tukeen liittyvä valituskielto, joka ei koske tuen myöntämistä, maksamista tai takaisinperintää. Toteutusajan jatkoa koskeva päätös ei ole lopullinen tuen saajan oikeutta ja velvollisuutta koskeva asiaratkaisu, jonka vaikutukset toteutuvat välittömästi. Tuen saajan oikeusturva tulee turvatuksi, koska muutoksenhaku on mahdollista maksatuksen keskeytyspäätöksen johdosta.
61 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Koska tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi muutoksenhaun ensi vaiheena mahdollisimman laajasti, oikaisuvaatimusmenettely olisi jatkossa muutoksenhaun ensivaihe. Tämä olisi uutta voimassa olevan lain 69 §:ään verrattuna. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Maaseudun kehittämiseen liittyvien tukien osalta valitukset on keskitetty Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan lakkauttamisen yhteydessä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen (HE 121/2013, 75/2014 ja 81/2014). Muutoksenhakuun sovelletaan muilta osin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Ruokaviraston päätöksiä, joita muutoksenhakua koskeva pykälä koskisi, olisivat toimintarahaa, valmistelutukea ja teknistä apua koskevat maksu- ja takaisinperintäpäätökset sekä valmistelutukea koskevan myöntöpäätökset.