5
Merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen alentaminen valtiovarainministeriön asetuksella
Koska perusteena merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen alentamiseen on niiden korkeista rakentamiskustannuksista aiheutuva maatuulivoimaloita korkeampi verotusarvo, on hallitusohjelman mukainen toimenpide perustelluinta toteuttaa alentamalla merituulivoimaloiden verotusarvoa sen sinänsä ajateltavissa olevan vaihtoehdon sijasta, että niille säädettäisiin erillinen veroprosentti.
Koska verotusarvojen perusteena olevista jälleenhankinta-arvoista säädetään valtiovarainministeriön asetuksella, toimenpide toteutettaisiin asetusta muuttamalla.
Merituulivoimaloiden saattamiseksi kiinteistöverotuksessa samaan asemaan maatuulivoimaloiden kanssa merituulivoimaloiden osalta jälleenhankinta-arvoon luettaisiin 35 prosenttia rakentamiskustannuksista, kun maatuulivoimaloilla samoin kuin muilla rakentamiskustannusten perusteella arvostettavista rakennuksista ja rakennelmista vastaava osuus on 75 prosenttia.
Jälleenhankinta-arvoasetukseen, joka annetaan vuosittain käytännössä saman sisältöisenä, mutta tarkistamalla sen mukaisia arvoja rakennuskustannusindeksin mukaisesti, lisättäisiin 21 §:ään, jossa säädetään rakennuskustannusperusteisesta arvostamisesta, uusi 2 momentti seuraavasti:
Sellaisen merelle pääosin aluksesta rakennetun tai siltä asennetun voimalaitoksen jälleenhankinta-arvona, jonka perustukset sijaitsevat vesialueella ja ovat ympärivuotisesti veden alla teoreettisella keskiveden korkeudella tai ovat kelluvia, ja jonka tuottama sähkö siirretään maa-alueelle merikaapelin avulla, pidetään 35 prosenttia sen rakentamiskustannuksista.
Säännökseen sisältyvillä vaatimuksilla muutos olisi rajattu koskemaan aidosti vesialueella sijaitsevia voimalaitoksia, joihin kohdistuu erityisiä merirakentamiseen liittyviä kustannuksia, jotka olennaisesti johtuvat voimalaitoksen rakentamisesta aluksesta käsin. Jos sen sijaan kyse on sinänsä merialueelle rakennettavasta voimalaitoksesta, mutta rakentaminen voidaan suorittaa rannalta käsin maatuulivoimaloiden rakentamista vastaavaa tekniikkaa käyttäen, jolloin myöskään rakentamiskustannuksissa ei ole merkittävää eroa, kiinteistöveron alentamiseen ei ole perusteita.
Säännös olisi tuotantomuotoneutraali ja koskisi siten myös vastaisuudessa mahdollisesti rakennettavia aaltovoimaloita.
Mitoitus 35 prosenttia rakentamiskustannuksista perustuu Tuulivoimayhdistyksen toimialan yrityksiltä saamiin tietoihin perustuvaan arvioon siitä, miten merituulivoiman kiinteistöverorasitus tuotettua energiamäärää kohden saadaan samalle tasolle maatuulivoiman kanssa.
Tällä hetkellä Suomeen asennettavan maatuulivoimalan teho on tyypillisesti 45 MW. Yhden maatuulivoimalan investointikustannus perustuksineen on noin 4,34,5 miljoonaa euroa. Kiinteistöveropohjaan tästä kuuluu keskimäärin noin 30 prosenttia eli noin 1,3 miljoonaa euroa. Kun jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia rakentamiskustannuksista, voimalan jälleenhankinta-arvo ensimmäisenä vuonna on noin 1 miljoonaa euroa. Veroprosentilla 3,1 vero ensimmäisenä vuonna on noin 30 000 euroa eli noin 7 000 euroa/MW. Voimalan elinkaaren aikainen kiinteistövero tuotantoon suhteutettuna on noin 1,59 euroa/MWh, kun huomioidaan tuulivoimaloiden 2,5 prosentin vuosittainen ikäalennus.
Suomeen tällä hetkellä suunnitteilla oleviin merituulivoimapuistoihin tullaan todennäköisesti asentamaan noin 14 MW tehoisia tuulivoimaloita. Yhden tällaisen merituulivoimalan investointikustannus perustuksineen tulee olemaan tämänhetkisen arvion mukaan noin 18 miljoonaa euroa. Kiinteistöveropohjaan tästä investoinnista kuuluu noin 50 prosenttia eli 8,9 miljoonaa euroa. Jälleenhankinta-arvo ensimmäisenä vuonna olisi 6,675 miljoonaa euroa. Veroprosentilla 3,1 vero ensimmäisenä vuonna olisi lähes 207 000 euroa eli noin 14 800 euroa/MW. Voimalan elinkaaren aikainen kiinteistövero suhteutettuna tuotantoon olisi noin 3,45 euroa/MWh, kun huomioidaan tuulivoimaloiden 2,5 prosentin vuosittainen ikäalennus.
Muutos alentaisi jälleenhankinta-arvon ensimmäisenä vuonna 3,56 miljoonaan euroon. Veroprosentilla 3,1 vero olisi ensimmäisenä vuonna 110 000 euroa eli 6 900 euroa/MW. Voimalan elinkaaren aikainen kiinteistövero suhteutettuna tuotantoon olisi noin 1,62 euroa/MWh, kun huomioidaan tuulivoimaloiden 2,5 prosentin vuosittainen ikäalennus.
Muutoksella merituulivoimalan elinkaaren aikainen kiinteistöverokustannus 1,62 euroa/MWh saadaan kutakuinkin vastaamaan maatuulivoimalan vastaavaa kustannusta 1,59 euroa/MWh. Laskelmissa edellä ei ole otettu huomioon jälleenhankinta-arvoihin vuosittain tehtäviä rakennuskustannusindeksin muutosta vastaavia korotuksia.
Muutosta sovellettaisiin voimalaitoksiin, joiden rakentaminen on aloitettu 1.1.2021 tai sen jälkeen. Niistä määrättäisiin kiinteistöveroa vasta verovuodelta 2022, koska kiinteistöverolain 5 §:n mukaan kiinteistön omistajalla tarkoitetaan sitä, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa, eikä vuoden 2021 alkaessa säännöksen soveltamisen piiriin kuuluvia merituulivoimaloita voi olla olemassa keskeneräisenäkään. Muutos toteutettaisiin vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa sovellettavaan asetukseen, joka annettaisiin loppuvuonna 2021.
Suomessa on tällä hetkellä yksi Porissa sijaitseva vuonna 2017 käyttöön otettu merituulivoimapuisto, joka on toteutettu kokeiluhankkeena. Merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen alentamisen tavoitteena on parantaa uuden tuulivoiman rakentamisen edellytyksiä, minkä vuoksi kiinteistöveron alentamiseen jo toteutetun tuulivoimapuiston osalta ei ole perustetta. Lisäksi on huomattava, että mainittu tuulivoimapuisto on hyväksytty syöttötariffijärjestelmään, ja siihen on myönnetty investointitukea 20 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä suunnitteilla oleviin hankkeisiin ei toistaiseksi ole myönnetty rakennuslupia.
Merituulivoiman on arvioitu tarjoavan huomattavaa lisäpotentiaalia tuulivoimarakentamiseen. Esimerkiksi konsulttitoimisto McKinsey & Companyn Sitralle vuonna 2018 tekemän selvityksen Cost-efficient emission reduction pathway to 2030 for Finland, Sitra studies 140. mukaan Suomen vuosittainen merituulivoimatuotanto voisi olla 15 TWh vuonna 2030, jolloin merituulivoimalla katettaisiin noin 15 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta, joksi on arvioitu 102 TWh. Toimenpiteen arvioidaan lisäävän merituulivoimarakentamista, mutta määrällisiä arvioita ei voida esittää.
Muutos ei vähentäisi kuntien verotuloja. Siltä osin kuin muutos lisäisi merituulivoimarakentamista, niiden sijaintikuntien kiinteistöverotulot kasvaisivat vastaavasti. Jos oletetaan, että merituulivoimaa rakennettaisiin siten, että vuosituotanto yltäisi 15 TWh:iin, verotulot nousisivat 24,3 miljoonalla eurolla, jos kiinteistöverokustannus on 1,62 euroa/MWh.
Merituulivoiman lisärakentaminen tukisi Suomen hiilineutraalisuustavoitteita ja vähentäisi energiasektorin kasvihuonekaasupäästöjä.
Ennen muutoksen toteuttamista on Euroopan komission kilpailun pääosastolta saatava varmuus siihen, että SEUT-sopimuksen valtiontukisäännöt eivät ole esteenä toimenpiteen toteuttamiselle. Asiassa on työ- ja elinkeinoministeriön työelämä- ja markkinaosaston puolelta käännytty komission kilpailun pääosaston puoleen, jolta on pyydetty vahvistusta sille näkemykselle, että merituulivoimaloiden kiinteistöveron alentaminen kaavaillulla toimenpiteellä ei merkitse valtiontukisäännöissä tarkoitettua selektiivistä toimenpidettä, eikä kyse siten ole valtiontukisäännöissä tarkoitetusta valtiontuesta. Asia on tämän esityksen antamishetkellä edelleen komission arvioitavana. Myös toimialan puolelta on pidetty tärkeänä sitä, että toimenpiteen yhdenmukaisuudesta valtiontukisääntöjen kanssa saadaan varmuus. Mahdollisuus, että toimenpide myöhemmin katsottaisiin kielletyksi valtiontueksi, merkitsisi huomattavaa taloudellista epävarmuutta, joka voisi käytännössä estää tai rajoittaa investointipäätöksiä.
Hallituksen esityksestä järjestetyn lausuntokierroksen yhteydessä lausunnonantajilla on ollut tilaisuus lausua näkemyksensä myös merituulivoimaloita koskevasta asetuksella toimeenpantavasta toimenpiteestä. Kaikki asiasta lausuneet ovat kannattaneet kaavailtua toimenpidettä.
Työ- ja elinkeinoministeriö, Energiateollisuus ry, jonka lausuntoon Elinkeinoelämän Keskusliitto ry on yhtynyt, Suomen Hyötytuuli Oy sekä Suomen Tuulivoimayhdistys ry yhteisessä lausunnossa EPV Energia Oy, Suomen Merituuli Oy, OX2 Finland Oy, Rajakiiri Oy ja wpd Finland Oy -yhtiöiden kanssa ovat lisäksi katsoneet, että muutosta tulisi soveltaa myös olemassa oleviin Porin merituulivoimaloihin. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että investointilaskelmat ja kannattavuuslaskelmat oli tehty ennen kuin tuulivoimalat siirtyivät yleisen kiinteistöveroprosentin piiristä voimalaitosten veroprosentin piiriin vuoden 2018 alusta voimaan tulleen kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin muutoksen johdosta. Lainkohdassa säädetyn nimellistehorajan laskentaperustetta muutettiin siten, että teho lasketaan yksittäisen voimalaitoksen sijasta tuulivoimapuiston yhteenlasketun tehon perusteella. Kiinteistöverorasitus kolminkertaistui heikentäen hankkeen kannattavuutta. Toimenpiteen soveltaminen myös Porin voimaloihin saattaisi niiden kiinteistöverotuksen lähemmäs sitä tasoa, jolla se oli ennen lainmuutosta.
6
Lausuntopalaute
Lausunto on pyydetty 39 viranomaiselta, järjestöltä ja yhteisöltä. Lausuntonsa antoivat seuraavat tahot: työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, Metsähallitus, Verohallinto, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Energiateollisuus ry, EPV Energia Oy, Maailman Luonnon Säätiö - World Wide Fund For Nature, Suomen rahasto sr, Natur och Miljö rf, OX2 Finland Oy, Suomen Hyötytuuli Oy, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Merituuli Oy, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf, Rajakiiri Oy, Veronmaksajain Keskusliitto ry ja wpd Finland Oy.
Kaikki asiasta lausuneet ovat kannattaneet luonnonsuojelulain 24 §:n nojalla suojeltujen luonnonsuojelualueiden vapauttamista kiinteistöverotuksesta.
Suomen luonnonsuojeluliitto ry on lisäksi esittänyt, että verovapaus koskisi myös valtion luonnonsuojelualueita samoin kuin näillä ja yksityisillä luonnonsuojelualueilla olevia rakennuksia rakennuspaikkoineen.
Ympäristöministeriö on ehdottanut harkittavaksi, että kiinteistöveron ulkopuolelle jäisivät myös luonnonsuojelualueella sijaitsevat rakennukset rakennuspaikkoineen.
Verohallinto on esittänyt harkittavaksi valtion luonnonsuojelualueiden säätämistä verovapaiksi, jolloin olisi myös harkittava näillä alueilla olevien veronalaisten maapohjien ja rakennusten jättämistä kiinteistöverotuksen piiriin. Vastaavasti olisi harkittava vastaavien yksityisillä luonnonsuojelualueilla olevien kohteiden jättämistä kiinteistöverotuksen piiriin.
Mainittuja muutosehdotuksia ei ole jatkovalmistelussa otettu huomioon. Luonnonsuojelulain 24 §:n nojalla suojelluilla alueilla mahdollisesti olevien rakennusten ja niiden maapohjien verovapaus ei ole perusteltua verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Toisaalta ei ole ilmennyt erityistä tarvetta myöskään rajata verovapauden ulkopuolelle mahdollisia muita veronalaisia kohteita, ottaen myös huomioon luonnonsuojelualueista kertyvien kiinteistöverotulojen vähäisyys.
Valtion luonnonsuojelualueiden verokohtelun muuttamiseen taas ei ole tarvetta, koska niiden verottomuus toteutuu tarkoituksenmukaisesti nykysääntelyn pohjalta. Niiden katsotaan kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen alueita hallinnoivan Metsähallituksen talousmetsien kanssa, jolloin ne arvostetaan muuna maatilatalouden maana nollaan euroon. Alueet, joita ei ole pidettävä muuna maatilatalouden maana, kuten luonnonsuojelualueella olevat rakennusten maapohjat samoin kuin niillä olevat rakennukset, säilyisivät ilman eri sääntelyä kiinteistöverotuksen piirissä.
Metsähallitus on omalta osaltaan lausunnossaan pitänyt esitystä kannatettavana ja todennut, että sillä ei ole muilta osin lausuttavaa.
Verohallinto on lisäksi esittänyt harkittavaksi, että esitykseen otettaisiin mukaan eräät kiinteistöverotuksen arvostamisuudistuksen yhteydessä valmisteltavana olleet teknisluontoiset kiinteistöverolain päivitykset, joilla ei ole suoraa kytkentää kiinteistön arvostamiseen. Nämä muutokset on hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista toteuttaa arvostamisuudistuksen yhteydessä.
Suomen Kuntaliitto ry katsoo, että veroperustemuutoksesta johtuvat verotulomenetykset tulee kompensoida niille kunnille, joiden verotuloihin muutos aikaansaa alenemaa.
Koska kompensaation edellyttämiä kuntakohtaisia vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida ennen kuin kiinteistöverotus vuodelta 2021 on toimitettu ja asia on taloudelliselta merkitykseltään vähäinen, verotulojen menetyksiä ei erikseen kompensoitaisi.
Jatkovalmistelussa lakiehdotusta on tarkennettu siten, että verovapauden ulkopuolelle rajataan esityksen tarkoituksen mukaisesti luonnonsuojelualueilla olevien rakennusten lisäksi rakennelmat maapohjineen. Lisäksi on tarkennettu voimaantulosäännöstä sekä tarkennettu ja täydennetty esityksen perusteluja useilta osin.