2.1.1  Luonnonsuojelualueiden kiinteistöverotus

Kiinteistöveron alaista maapohjaa on kaikki muu kuin kiinteistöverolaissa (654/1992) erikseen verovapaaksi säädetty maapohja. Kiinteistöverolain 3 §:ssä verovapaaksi on säädetty muun muassa metsä ja maatalousmaa sekä torina, katuaukiona, katuna, rakennuskaavatienä, yleisenä tienä, yleisen raideliikenteen väylänä tai yleisen lentokentän kiitotienä käytettävä kiinteistö, asianomaisella luvalla perustettu hautausmaa ja vesialueet. Maapohjan arvostamisesta säädetään laissa varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005), jäljempänä arvostamislaki. 

Maapohjaan sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia, joksi kunnanvaltuuston on kiinteistöverolain 11 §:n nojalla määrättävä vähintään 0,93 ja enintään 2,00. 

Arvostamislaki eikä kiinteistöverolaki sisällä luonnonsuojelualueita koskevia erityisiä säännöksiä, vaan niihin sovelletaan mainittujen lakien yleisiä maapohjan arvostamista ja verotusta koskevia säännöksiä. 

Suojelualueita itsessään ei voida pitää verosta vapaana metsämaana, koska niitä ei suojelumääräysten vuoksi voida käyttää metsätalouteen, eivätkä ne voi olla arvostamislain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla pysyväisluonteisesti maatalouden käytössä ja siten verovapaata maatalousmaata. 

Silloin, kun luonnonsuojelualue on osa omistajansa maa- tai metsätilakokonaisuutta, se katsotaan arvostamislain 31 a §:ssä tarkoitetuksi muuksi maatilatalouden maaksi, jonka arvoksi pykälän 1 momentin mukaan katsotaan nolla. Pykälän 2 momentin mukaan muuna maatilatalouden maana pidetään aluetta, josta ei säännöllisesti saada maatalouden tai metsätalouden tuottoa. 

Esimerkiksi Metsähallituksen suojelualueet katsotaan kuuluvaksi samaan taloudelliseen kokonaisuuteen sen talousmetsien kanssa. Kuntien luonnonsuojelualueet ovat puolestaan verovapaita kunnan itsensä omistamana. Näistä syistä vain hyvin vähäisestä osasta luonnonsuojelualueiden pinta-alaa käytännössä maksetaan kiinteistöveroa. 

Jos luonnonsuojelualue ei ole osa maa- tai metsätilaa, se on voitu arvostaa 20 prosenttiin aluehinnasta Verohallinnon ohjeen Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa Dnro A12/200/2018 mukaisesti. Ohjeen mukaan tilanteessa, joissa kiinteistöveronalaista maata ei voida hyödyntää rakennuspaikkana, koska sille ei voida myöntää maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 19 luvun mukaista rakennuslupaa tai 23 luvun mukaista poikkeamispäätöstä, eikä kiinteistöä ominaisuuksiensa vuoksi voida hyödyntää rakennuspaikan lisämaana taikka kiinteistö ei sen maaperän takia sovellu rakentamiseen, maapohja voidaan muun selvityksen puuttuessa arvostaa 20 prosenttiin aluehintakartan osoittamasta rakennusmaan aluehinnasta. 

2.1.2  Merituulivoimaloiden kiinteistöverotus

Tuulivoimalat ovat kiinteistöverolaissa ja arvostamislaissa tarkoitettuja rakennelmia. Rakennusten ja rakennelmien verotusarvo perustuu niiden jälleenhankinta-arvoon, josta säädetään valtiovarainministeriön vuosittain annettavassa asetuksessa rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista. Vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa sovellettava asetus 1122/2019 on annettu 29.11.2019. Verotusarvo on jälleenhankinta-arvo vähennettynä arvostamislain 30 §:ssä säädetyillä vuotuisilla ikäalennuksilla. 

Ikäalennukset määritellään prosenttina kultakin vuodelta rakennuksen tai rakennelman valmistumisvuoden jälkeen. Esimerkiksi tuulivoimalaitosten ikäalennuksen vuotuiseksi määräksi on säädetty 2,5 prosenttia. Verotusarvoksi on säädetty vähintään 40 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. 

Rakennusten jälleenhankinta-arvojen määräämisessä käytetään asetuksessa säädettyjä keskimääräisiä arvoja neliömetriä tai kuutiometriä kohti. Muun kuin asetuksessa säädettyihin ryhmiin kuuluvan rakennuksen arvioimiseen käytetään asetuksen 20 §:n nojalla lähinnä soveltuvan rakennuksen arvioimisperusteita. Jos rakennus on senlaatuinen, että siihen ei voida lainkaan soveltaa asetuksessa säädettyjä arviointiperusteita, tai jos kysymyksessä on rakennelma, pidetään tällaisen rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvona asetuksen 21 §:n 1 momentin nojalla 75 prosenttia vastaavan rakennuksen tai rakennelman rakennuskustannuksista. 

Tuulivoimalan osalta huomioon otettavina rakennuskustannuksina pidetään sen perustuksen, tornin ja tornin päällä olevan konehuoneen rakennus- ja valmistuskustannuksia. Sen sijaan esimerkiksi tuulivoimalan roottorit, vaihteistot, muuntajat, sähkökaapelit ja muu laitteisto katsotaan irtaimistoksi, jotka eivät kuulu veron perusteeseen. 

Merituulivoimalat arvostetaan samalla tavoin kuin maalla sijaitsevat maatuulivoimalat. 

Kunnanvaltuusto voi kiinteistöverolain 14 §:n 1 momentin nojalla määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin. Veroprosentiksi voidaan määrätä enintään 3,10. 

Mainittua veroprosenttia voidaan 14 §:n 2 momentin nojalla soveltaa vain, jos voimalaitoksen nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria tai, jos useampi voimalaitos on kytketty sähkömarkkinalain (588/2013) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun jakeluverkkoon tai pykälän 3 kohdassa tarkoitettuun suurjännitteiseen jakeluverkkoon taikka 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun kantaverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria. 

Jos voimalaitokseen ei mainitun 2 momentin nojalla voida soveltaa 14 §:n mukaista veroprosenttia tai jos kunta ei ole veroprosenttia määrännyt, voimalaitokseen sovelletaan kunnan määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia. 

2.2.1  Luonnonsuojelualueiden kiinteistöverotus

Luonnonsuojelulain 10 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelualueita ovat momentin 1 kohdassa mainitut kansallispuistot, 2 kohdassa mainitut luonnonpuistot ja 3 kohdassa mainitut muut luonnonsuojelualueet. Kansallispuisto ja luonnonpuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. Ne ovat Metsähallituksen hallinnassa ja ne katsotaan edellä todetusti muuksi maatilatalouden maaksi, jonka arvo on nolla. Sama koskee valtion mailla olevia muita luonnonsuojelualueita. Niiden alueella saattaa sijaita myös verotuksen piiriin kuuluvia rakennuksia maapohjineen ja harvinaisesti erityisaluetta, kuten laskettelurinteen maapohjaa eräässä kansallispuistossa. Luonnonsuojelulain 24 §:n mukaan ELY-keskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Momentissa säädetään niistä yleisistä edellytyksistä, joiden nojalla luonnonsuojelualue voidaan perustaa. Perusteena voi olla esimerkiksi alueella elävä harvinainen eliölaji, erikoinen luonnonmuodostelma tai erityinen luonnonkauneus. Luonnonsuojelualueiden perustamiset yksityiselle alueelle luonnonsuojelulain 24 §:n mukaisesti toteutetaan valtaosin yhteisymmärryksessä alueen omistajan kanssa. Perustamispäätöstä ei saa antaa, elleivät maanomistaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole sopineet aluetta koskevista korvauksista. 

Ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta ELY-keskus voi 24 §:n 3 momentin nojalla perustaa luonnonsuojelualueeksi myös muun yksityisen alueen, jos alue sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Alueen rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enemmälti kuin aluetta koskevasta suojeluohjelmasta johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut. Maanomistajalle ja kunnalle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi ennen päätöksen antamista. 

Mainittuihin 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin luonnonsuojelualueisiin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja rauhoitussääntöjä kuin kansallis- ja luonnonpuistoihin. 

Luonnonsuojelualueeseen kohdistuva kiinteistöverotus, milloin alue ei ole osa omistajansa maatilakokonaisuutta, heikentää kannusteita yksityisten suojelualueiden perustamiseen, kun maapohjaa verotetaan, vaikka maanomistaja suojelupäätöksen johdosta menettää olennaisesti mahdollisuutensa hyödyntää taloudellisesti kiinteistöä. Suojelupäätöksestä aiheutuu suojelualueiden käytölle erilaisia rajoituksia, joiden johdosta omistaja ei voi hyödyntää aluetta esimerkiksi maa- tai metsätaloudessa tai rakentamiseen. Suojelualueiden taloudellinen arvo omistajalleen on tämän vuoksi lähtökohtaisesti verrattain pieni. 

Kuntien verotulot yksityisistä luonnonsuojelualueista ovat jäljempänä kuvatusti myös hyvin vähäiset, samoin vastaavasti kiinteistöveron muodostama taloudellinen rasite maanomistajalle etenkin, jos suojelualue arvostetaan edellä mainitusti 20 prosenttiin maapohjan aluehinnasta. Tästä huolimatta yksityisten suojelualueiden perustamista on tarkoituksenmukaista kannustaa vapauttamalla luonnonsuojelulain 24 §:n nojalla perustetut suojelualueet kiinteistöverosta. 

2.2.2  Merituulivoimaloiden kiinteistöverotus

Merituulivoimaloita koskevan hallitusohjelman kirjauksen taustalla on nähtävä olevan se, että merituulivoimaloiden kiinteistöverotus on maatuulivoimaloita korkeampien rakentamiskustannusten ja siten korkeampien verotusarvojen johdosta merkittävästi maatuulivoimaloita kireämpää, mikä vähentää kiinnostusta merituulivoiman rakentamiseen ja näin haittaa kansallisesti ja EU-tasolla asetettujen ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. 

Merituulivoimaloissa käytetään periaatteessa samoja komponentteja kuin maatuulivoimaloissakin, mutta komponentit ovat niiden kestävyyden ja luotettavuuden takaamiseksi yleensä suunniteltu tehokkaammiksi ja paremmin korroosiosuojatuiksi. Suomessa jääolosuhteet asettavat suolaisen meriveden, kovempien tuulien ja aallokon lisäksi omat vaatimuksensa merituulivoimaloille, joita maatuulivoimaloissa ei tarvitse huomioida. 

Merituulivoimalan perustuksen rakentamisessa pohjan pehmeät pintamateriaalit ja lohkareet poistetaan ruoppaamalla sekä tarvittaessa louhimalla. Kantavan pohjan päälle asennetaan tiivistetty louhekerros. Perustuksen pohjatyöt räätälöidään erikseen jokaisella rakennuspaikalla ottaen huomioon veden syvyys, jääolosuhteet ja pohjanlaatu. Merituulivoimapuiston alueella kaikki mainitut osatekijät voivat vaihdella merkittävästi jokaisen yksittäisen merituulivoimalan kohdalla. Maatuulivoimalan perustuksen pohjatyöt vastaavat sen sijaan pitkälti muidenkin rakennusten ja rakennelmien pohjatöitä ja ne toteutetaan hyvin yhdenmukaisella tavalla. 

Konepajatyönä maissa valmistettu perustus kuljetetaan meriteitse merituulivoimapuistoon ja lasketaan tasoitetulle pohjalle raskasnostoaluksesta. Niin sanotun teräskasuunin osalta perustus täytetään riittävän massan saamiseksi kivimurskeella. Lopuksi perustuksen teräsanturoiden päälle kasataan kiveä painolastiksi ja rakenteiden suojaamiseksi eroosiolta. Tarvittaessa perustuspaikkaa tukemaan asennetaan pohjaan tukipenkere. Maatuulivoimalat eivät edellytä vastaavia työvaiheita, vaan perustukset raudoitetaan ja valetaan tuulivoimalan rakennuspaikalla. 

Merituulivoimalan pohjatöihin ja perustuksen asentamiseen käytetään tarkoitukseen sopivia erikoisaluksia, joiden operointi on hyvin kallista ja kustannukset nousevat sen mukaan, mitä syvemmälle voimala perustetaan. Maatuulivoimaloiden kaivuutöissä sen sijaan käytetään tavanomaisia maanrakennuskoneita, jotka ovat vuokrattavissa paikallisesti markkinaehtoisesti. 

Merituulivoimaloihin kohdistuva kiinteistöverorasitus on huomattavasti maatuulivoimaloihin kohdistuvaa kiinteistöverorasitusta korkeampi. Tämän vuoksi maatuulivoimalat saavat merkittävää kilpailuetua verrattuna merituulivoimaloihin. Epäneutraalisuus on seurausta siitä, että voimalaitosrakennelmien arvostamisessa ei käytännössä ole rakennuskustannusperusteiselle yksilölliselle arvostamiselle vaihtoehtoista menetelmää. Niiden verotusarvoja ei rakennusten tapaan voida johtaa keskimääräisistä rakentamiskustannuksista, koska tuulivoimaloissa on erilaisia rakenneratkaisuja. Lisäksi tuulivoimaloiden koko on kasvanut ja valmistusmenetelmät ja materiaalit kehittyvät jatkuvasti. 

Rakennusten ja rakennelmien arvostamisen päämenetelmä, jonka mukaan arvostetaan 98 prosenttia veropohjaan kuuluvasta rakennuskannasta ja rakennelmista, perustuu kaavamaisiin keskimääräisiin arvoihin. Yksittäisten rakennusten poikkeuksellisen korkeita rakentamiskustannuksia, jotka voivat aiheutua esimerkiksi vaativista perustustöistä, ei oteta millään tavoin huomioon arvostuksessa. Tämä on kiinteistöverotuksen periaatteiden mukaista, koska huonolaatuiselle maapohjalle kalliisti rakennetun rakennuksen käypä arvo ei välttämättä lainkaan poikkea viereen ensiluokkaiselle maaperälle halvemmalla rakennetun rakennuksen arvosta. 

Maalle ja merelle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot sen sijaan eivät pääsääntöisestä poikkeavan arvostamisperusteen johdosta ole keskenään oikeassa suhteessa niiden käypiin arvoihin, joina voidaan pitää niiden tuotannollista arvoa. 

4.2.1  Vaikutukset kiinteistönomistajille

Maanmittauslaitoksen tietojen mukaan yksityismailla sijaitsevia luonnonsuojelualueita oli 17.1.2020 kaikkiaan 11 614, yhteispinta-alaltaan 314 299 hehtaaria. Suojelualueet sijaitsivat 15 895 eri kiinteistön alueella. Veronalaisten luonnonsuojelualueiden määrää, pinta-alaa tai niistä maksetun kiinteistöveron määrää ei voida käytettävissä olevista aineistoista tarkoin selvittää, koska Verohallinnolla ei ole tietoa suojelualueista ja valtaosassa suojelualueita sijaitsevista kiinteistöistä on merkittävästi myös muuta, joko veronalaista tai verovapaata, maapohjaa. 

Lisäksi noin puolet suojelualueista on vesialueita, jotka eivät kuulu kiinteistöveron piiriin. Maanmittauslaitoksen luonnonsuojelualueita ja Verohallinnon kiinteistöverotuksen tietoja yhdistelemällä voidaan kuitenkin päätellä, että veronalaisia suojelualueita on enintään muutaman sadan kiinteistön alueella ja niistä kertynyt kiinteistövero karkeasti arvioiden 100 000300 000 euroa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ole mahdollista arvioida yksittäisten kiinteistönomistajien verovapaudesta saaman edun määrää. 

Koska Verohallinnolla ei ole tietoa veronalaisista luonnonsuojelualueista, eikä toisaalta Maanmittauslaitoksella ole tietoja tiedossaan olevien luonnonsuojelualueiden verotuksellisesta asemasta, maanomistajien olisi, saadakseen verovapauden tuoman edun, ilmoitettava kiinteistöllä olevasta suojelualueesta kiinteistöverolain 16 §:ssä säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden mukaisesti. 

4.2.2  Vaikutukset kunnille

Kuntien verotulot alenisivat muutoksen johdosta kaikkiaan arviolta edellä mainitulla 100 000300 000 eurolla. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ole mahdollista arvioida yksittäisten kuntien verotulojen menetystä. 

Asian vähäisen taloudellisen merkityksen vuoksi verotulojen menetyksiä ei erikseen kompensoitaisi kunnille. Kompensaation edellyttämiä kuntakohtaisia vaikutuksia ei myöskään ole mahdollista arvioida ennen kuin kiinteistöverotus vuodelta 2021 on toimitettu. 

4.2.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Verovapauden toteuttamiseksi Verohallinnon tietojärjestelmiin tulee luoda kiinteistökohtainen pinta-alaseuranta luonnonsuojelualueille ja tallentaa tietokantaan kaikkien yksityisten luonnonsuojelualueiden tiedot kiinteistökohtaisesti, mikä aiheuttaa merkittävää hallinnollista työtä. 

4.2.4  Ympäristövaikutukset

Siltä osin kuin muutos kannustaisi maanomistajia perustamaan yksityisiä luonnonsuojelualueita, muutos edistäisi luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja kasvattaisi metsien hiilivarastoja.