7.1
Työttömyysturvalaki
2 luku Etuuden saamisen yleiset edellytykset
10 §. Opiskelu.Pykälässä säädettäisiin opiskelun vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta.
Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä. Päätoimisella opiskelijalla ei olisi oikeutta työttömyysetuuteen ja rajoitus koskisi myös päätoimisen opiskelun lomajaksoja. Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin päätoimisina pidettävät opinnot.
Pykälän 2 momentin 1–6 kohdassa säädettäisiin nykyistä vastaavasti päätoimisena pidettävistä opinnoista. Näitä olisivat korkeakoulututkintoon johtavien opintojen suorittaminen, ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen sekä tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suorittaminen. Lisäksi päätoimisia opintoja olisivat nykyistä vastaavasti vähintään 150 opintopisteen laajuiset lukio-opinnot, sisäoppilaitoksessa järjestettävät lukio-opinnot sekä laajuudeltaan vähintään 22 kurssia lukuvuodessa olevat aikuisten perusopetuksen opinnot.
Pykälän 2 momentin 7 kohdassa säädettäisiin avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettavista opinnoista. Avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettavia opintoja pidettäisiin päätoimisina opintoina, jos niiden opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna yli kolme kuukautta ja opintojen laajuus keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Tämä tarkoittaisi sitä, että avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa voisi suorittaa opintoja, joiden kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta ilman, että niillä olisi vaikutusta työttömyysetuusoikeuteen, riippumatta opintojen laajuudesta.
Opintojen kestoa arvioitaisiin opintosuunnitelmaan merkityn opintojen kokonaiskeston perusteella. Jos opintojen opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna yli kolme kuukautta, arvioitaisiin opintojen päätoimisuus opintojen laajuuden perusteella opintojen alusta lukien. Yli kolme kuukautta kestävien opintojen osalta opinnot katsottaisiin päätoimisiksi, jos niiden opintosuunnitelman mukainen laajuus olisi keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti.
Jos opinnot keskeytyvät jostakin syystä kokonaan, tämä voitaisiin ottaa huomioon käsittelemällä opintoja jaksotettuna koulutuksena. Tämä edellyttäisi sitä, että työnhakija on riittävän ajoissa yhteydessä työ- ja elinkeinotoimistoon. Opintojen kestoa koskevaa kolmen kuukauden enimmäisaikaa ei pidennettäisi, vaikka työnhakija esittäisi selvitystä siitä, ettei hän ole saanut opintoja päätökseen sinänsä hyväksyttävästä syystä. Jaksotetussa koulutuksessa jaksojen yhteenlaskettu kesto saisi olla enintään kolme kuukautta.
Jos työnhakijan alun perin enintään kolmen kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot ovat kesken kolmen kuukauden päättyessä, työ- ja elinkeinotoimisto tekisi nykyistä vastaavasti ratkaisun opintojen pää- ja sivutoimisuudesta. Lähtökohtaisesti ratkaisu koskisi vain mainitun kolmen kuukauden jälkeistä aikaa, eikä esimerkiksi opintojen viivästyminen työnhakijasta johtuvasta syystä vaikuttaisi asiaan. Työnhakijan työttömyysturvaoikeutta koskeva ratkaisu tehtäisiin takautuvasti opintojen alkamisesta lukien, jos kyseessä olevaa ehdotettua säännöstä oli sovellettu virheellisten tietojen perusteella. Virheelliset tiedot voisivat liittyä esimerkiksi siihen, että opintojen kesto on jo alun perin ollut yli kolme kuukautta. Työttömyysetuuden maksaja huolehtisi tarvittaessa perusteetta maksetun etuuden perimisestä takaisin nykyisten säännösten perusteella.
Säännöstä kolmen kuukauden kestosta ei sovellettaisi, jos on ilmeistä, että työnhakija pyrkii työttömyysetuutta saadakseen jakamaan tarkoituksellisesti opintokokonaisuuksia kolmea kuukautta lyhyemmiksi jaksoiksi. Tässä tilanteessa opintojen päätoimisuutta arvioitaisiin niiden laajuuden perustella opintojen ensimmäisen opintojakson alkamisesta lukien.
Pykälän 2 momentin 8 kohdassa säädettäisiin, että yliopistossa suoritettavat jatkotutkinto-opinnot ovat päätoimisia, jos opintojen opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Yliopistossa suoritettavia jatko-opintoja ovat tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot eli lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot sekä ammatilliset jatkotutkinnot. Kyseinen säännös ei koskisi niin sanottuja post doc-tutkijoita ja muita kuin jatkotutkintoa opiskelevia tutkijoita. Edellä mainittujen tutkijoiden tutkimustyön vaikutus oikeuteen saada työttömyysetuutta arvioitaisiin nykyistä vastaavasti työttömyysturvalain omassa työssä työllistymistä koskevien säännösten perusteella. Myös tältä osin työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteen saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä.
Pykälän 2 momentin 9 kohdassa säädettäisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoon tähtäävien opintojen sekä tutkinnon osien suorittamisen päätoimisuudesta. Opintoja, joiden tavoitteena olisi ammattitutkinnon- tai erikoisammattitutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen pidettäisiin päätoimisena opiskeluna, jos opintojen henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukainen laajuus olisi keskimäärin vähintään 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, jossa säädetään myös koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laadittavasta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmasta. Myös tältä osin työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä.
Pykälän 2 momentin 10 kohdassa säädettäisiin vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetussa kansanopistossa tai liikunnan koulutuskeskuksissa tapahtuvasta koulutuksesta. Kyseisissä oppilaitoksissa tapahtuvaa opiskelua pidettäisiin päätoimisena, kun koulutuksen laajuus olisi opetusohjelman mukaan keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti tai 25 opetustuntia viikossa.
Jos opintojen pää- ja sivutoimisuutta arvioitaisiin viikoittaisen opetustuntien perusteella, huomioon otettaisiin opetusohjelman mukainen opetustuntien viikoittainen määrä. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 1 luvun 2 §:ssä säädetään kansaopistojen ja liikunnan koulutuskeskuksien antavan kokopäiväistä opetusta, mutta kyseisissä oppilaitoksissa on kuitenkin mahdollista opiskella myös osa-aikaisesti. Kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskuksien kokopäiväinen opetus sisältää vähintään 25 opetustuntia viikossa.
Koski-tietovarantoon on 1.8.2021 alkaen ollut mahdollista tallentaa edellä mainitun päivän jälkeen aloitettujen vapaan sivistystyön niin sanottujen vapaatavoitteisten opintojen tietoja opiskelijan suostumuksella. Tietojen tallentaminen ei ole vapaatavoitteisten opintojen osalta velvoittavaa, ja tiedot voidaan tallentaa vain opiskelijan suostumuksella. Tallennettaessa tietoja Koski-tietovarantoon koulutuksen laajuus määritellään opintopisteinä siten, että opiskelijan keskimäärin 27 tunnin työpanos vastaa yhtä opintopistettä. Tiedot merkitään Koski-tietovarantoon pääsääntöisesti koulutuksen päätyttyä.
Jos työnhakijan opinnot on hänen suostumuksellaan merkitty Koski-tietovarantoon opintopisteinä, arvioitaisiin opintojen pää- ja sivutoimisuus tietovarantoon merkityn opintopistemäärän perusteella. Koska tiedot opinnoista merkitään Koski-tietovarantoon vasta koulutuksen päätyttyä, olisi näissä tilanteissa kyse opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisesta jälkikäteen. Jos kyseiset opinnot olisi jo aiemmin arvioitu viikoittaisen opetustuntimäärän perusteella, ei samoja opintoja arvioitaisi myöhemmin opintopistemäärän perusteella.
Jos kyseisessä kohdassa tarkoitettujen opintojen laajuus olisi ilmoitettu sekä opintopisteinä että viikoittaisten opetustuntien perusteella ja tiedot johtaisivat eri lopputulemaan opintojen pää- ja sivutoimisuudesta, sovellettaisiin opintojen arvioimisessa työnhakijalle edullisempaa vaihtoehtoa. Näin olisi, koska opintojen merkitseminen Koski-tietovarantoon perustuu työnhakijan omaan suostumukseen, eikä työnhakijalla välttämättä ole suostumusta antaessaan tietoa tämän vaikutuksesta työttömyysetuusoikeuteen.
Myös 10 kohdassa ehdotettu työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä.
Pykälän 2 momentin 11 kohdassa säädettäisiin, että päätoimisena opiskeluna pidettäisiin kokoaikaisia ammatillisia valmiuksia antavia opintoja. Kokoaikaisena opiskeluna pidettäisiin sellaisten opintojen suorittamista, joita järjestettäisiin keskimäärin vähintään neljänä päivänä kalenteriviikossa kuusi tuntia päivässä.
Kyseisen kohdan perusteella arvioitavia opintoja olisi esimerkiksi yksityisissä oppilaitoksissa järjestettävät opinnot, jotka antavat ammatillisia valmiuksia, mutta kyseessä ei ole 1–10 kohdassa säädettyjen tutkintojen, tutkinnon osien tai opintojen suorittaminen.
Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 1 luvun 2 §:n mukaan kyseistä lakia sovelletaan myös Snellman-korkeakoulu -nimisen oppilaitoksen ylläpitäjälle kyseisen lain 4 §:n nojalla myönnetyn ylläpitämisluvan mukaiseen toimintaan. Snellman-korkeakoulu -niminen oppilaitos on yksityinen vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukainen oppilaitos, joka tarjoaa steinerpedagogiikan opintoja. Kyseisessä oppilaitoksessa suoritettavien opintojen pää- ja sivutoimisuus arvioitaisiin 11 kohdan perusteella.
Jos työnhakija opiskelee muita kuin edellä mainittuja päätoimiseksi määriteltäviä opintoja tai jos hän opiskelee opintoja, jotka on katsottu sivutoimiksi opinnoiksi esimerkiksi opiskeluaikaisen työssäolon perusteella, hänellä olisi muiden edellytysten täyttyessä oikeus työttömyysetuuteen opintojen estämättä.
Työnhakijalla olisi työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitulla tavalla ja olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä. Työnhakija olisi lähtökohtaisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvussa säädetyn työnhakijan tavanomaisen palveluprosessin sekä edellä mainitun lain 3 luvun 3 §:ssä säädetyn täysimääräisen työnhakuvelvollisuuden piirissä. Työnhakuvelvoitteen osalta tämä tarkoittaisi lähtökohtaisesti neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana, ellei työnhakuvelvollisuutta alennettaisi tai jätettäisi asettamatta.
Työnhakijalla säilyisi lisäksi velvollisuus osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin niitä hänelle tarjottaessa. Työnhakijan opinnot voitaisiin kuitenkin tapauskohtaisesti ottaa huomioon harkittaessa, mitä palveluita työnhakijalle on tarkoituksenmukaista tarjota. Mahdollisesta työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavasta menettelystä asetettaisiin korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitteita. Opiskelu ei olisi pätevä syy kieltäytyä työstä tai palvelusta.
10 a §.Opiskelua koskevat poikkeukset. Pykälä olisi sisällöltään uusi ja siinä säädettäisiin opiskelua koskevista poikkeuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa työnhakijaa ei pidettäisi päätoimisena opiskelijana, vaikka hän opiskelisi 10 §:ssä tarkoitettuja opintoja. Työnhakijan ei katsottaisi olevan päätoiminen opiskelija, jos hänellä olisi vähintään kuusi kuukautta opiskeluaikaista työhistoriaa tai hän olisi työllistynyt vastaavan ajan päätoimisesti yrittäjänä, minkä perusteella voitaisiin katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Opiskeluaikaisen työssäkäynnin tai yritystoiminnan harjoittamisen tulisi olla vakiintunutta. Arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi työhistorian yhtenäisyys sekä ajoittuminen suhteessa oppilaitoksen loma-aikoihin.
Opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisessa työhistorian perusteella on soveltamiskäytännössä nykyisin vakiintuneesti pidetty riittävänä opiskeluaikaisena työssäolona ainakin työtä, joka kestoltaan riittää täyttämään palkansaajan työssäoloehdon eli noin kuusi kuukautta. Soveltamiskäytännössä työssäoloon on vakiintuneesti huomioitu kokoaikatyön lisäksi myös työssäoloehtoon luettava osa-aikatyö. Säännös vastaisi näin ollen pääosinnykyistä soveltamiskäytäntöä, mutta jatkossa riittävänä pidettävä työskentely ja yritystoiminnan harjoittaminen olisi täsmällisesti määritelty säännöksessä. Tämä poistaisi säännöksen soveltamiseen mahdollisesti liittyviä epäselvyyksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi työsuhteen aikana aloitettujen opintojen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työnhakijaa ei pidettäisi päätoimisena opiskelijana työsuhteen aikana aloitettujen opintojen perusteella, jos tätä seuraava työttömyys johtuisi lomautuksesta taikka irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Kyseisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin siten muun muassa sellaiset tilanteet, joissa työsuhteen päättyminen johtuu työnhakijasta johtuvasta syystä eli esimerkiksi työstä eroamisesta.
Soveltamiskäytännössä on jo nykyisin tapauskohtaisesti voitu katsoa opinnot lyhyemmänkin työhistorian perusteella sivutoimisiksi, esimerkiksi tilanteessa, jossa työttömyys johtuu lomautuksesta tai irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Pykälän 1 momenttiin lisättäväksi ehdotettu säännös mahdollistaisi kuitenkin suoraan työsuhteen aikana aloitettujen opintojen katsomisen sivutoimiseksi opiskeluaikaisen työhistorian kestosta riippumatta, jos työsuhde on päättynyt lomautuksen taikka irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perustella.
Kyseisen säännös poistaisi epävarmuuksia sekä selkiyttäisi ja yhdenmukaistaisi soveltamiskäytäntöä tilanteissa, joissa työsuhde on päättynyt ja opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisessa tulisi otettavaksi huomioon työnhakijan työssäolo.
Pykälän 3 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä 2 luvun 10 §:n 4 momenttia. Pykälän 3 momentin 2 ja 3 kohta vastaisivat nykyistä 2 luvun 10 §:n 5 momenttia.
Pykälän 3 momentin 4 kohdassa säädettäisiin osana työllistymistä edistävää palvelua järjestettävien opintojen vaikutuksesta työttömyysturvaoikeuteen. Osana työllistymistä edistävää palvelua suoritettavia opintoja ei pidettäisi päätoimisina opintoina, eivätkä ne vaikuttaisi työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työllistymistä edistävät palvelut on määritelty lain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa. Säännös ei vaikuttaisi työllistymistä edistävien palveluiden sisältöön, ja palvelut järjestettäisiin aina niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.
Työnhakija voisi esimerkiksi osana työllistymistä edistävää palvelua suorittaa ammatilliseen tutkintoon kuuluvia näyttöjä ilman, että ilmoittautuminen opiskelijaksi oppilaitokseen näytön suorittamista varten estäisi työttömyysetuuden saamisen.
Työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta sovitaan työnhakijan työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös opintojen suorittamisesta osana työllistymistä edistävää palvelua tulisi sopia ennen kyseisten opintojen aloittamista palveluun osallistumisesta sopimisen yhteydessä. Opintojen sisältyminen työllistymissuunnitelmaan ei kuitenkaan olisi ehdoton edellytys säännöksen soveltamiselle.
Opintojen suorittaminen osana työllistymistä edistävää palvelua ei vaikuttaisi työnhakijalle jatkuvan työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvän menettelyn johdosta asetun työssäolovelvoitteen täyttymiseen. Jos työnhakijalle olisi asetettu työssäolovelvoite, kertyisi työssäolovelvoite työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen perusteella nykyistä vastaavasti. Näin olisi myös koulutusta vailla olevaa nuorta koskevien edellytysten laiminlyöntien johdosta asetetun velvoitteen osalta.
10 b §.Lyhytkestoiset opinnot. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi sisällöltään pääasiassa nykyistä 10 a §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lyhytkestoisia opintoja koskevista edellytyksistä ja se vastaisi pääasiassa nykyisen 10 a §:n 1 momenttia. Momentin johdantokappaleessa viitattaisiin lain 10 ja 10 a §:ään. Jos työnhakijalla olisi oikeus työttömyysetuuteen 10 b §:n perusteella, sovellettaisiin työttömyysetuusoikeuden ratkaisemiseen kyseistä pykälää.
Lyhytkestoisten opintojen osalta opintojen pää- ja sivutoimisuutta ei arvioitaisi opintoja aloitettaessa. Opintojen pää- ja sivutoimisuus arvioitaisiin, jos työnhakijan alun perin enintään kuuden kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot olisivat kesken kuuden kuukauden määräajan päättyessä. Tämä vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin lyhytkestoisten opintojen muodostaman kokonaisuuden enimmäiskestosta, joka olisi nykyistä vastaavasti kuusi kuukautta. Säännöstä täsmennettäisiin opintojen jäljellä olevan keston osalta. Opintojen muodostaman kokonaisuuden kesto tai opintojen jäljellä oleva keston tulisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna olla enintään kuusi kuukautta. Tämä vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen 10 a §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 10 a §:n 3 momenttia vastaavasti, että oikeus opintojen suorittamiseen lyhytkestoisina opintoina olisi aiempien lyhytkestoisen opintojen päättymisen jälkeen, kun henkilö olisi täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika olisi alkanut alusta.
Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin, ettei edellä mainittuja edellytyksiä sovellettaisi, jos työnhakijan aiemmat opinnot olisivat yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna kestäneet enintään kolme kuukautta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työnhakijalla olisi aiemmin suorittamistaan vähäisistä opinnoista huolimatta oikeus opiskella uusia enintään kuuden kuukauden mittaisia ammatillisia valmiuksia antavia tai yritystoimintaa tukevia opintoja ilman, että niillä olisi vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta, vaikka hän ei olisi aiempien yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolmen kuukauden mittaisten opintojen jälkeen täyttänyt työssäoloehtoa ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika ei olisi alkanut alusta. Säännöksessä ei olisi määrällisesti rajattu sitä, kuinka monta enintään kolmen kuukauden opintojaksoa työnhakija voisi kyseistä edellytystä sovellettaessa suorittaa.
Jos kyse olisi työnhakijan aiemmin harjoittamista opinnoista, olisi edellytyksenä, että opintojen todisteellisesta keskeytymisestä olisi vähintään yksi vuosi. Kyseinen vähintään yhden vuoden keskeytymisedellytys ei nykyistä vastaavasti koskisi työsuhteen tai työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen etuuden jaksotuksen aikana aloitettuja taikka työvoimakoulutuksena harjoitettuja opintoja.
13 §.Ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren oikeus työttömyysetuuteen. Pykälän 1 momentissa ja 2 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetty viittaus 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin lukio-opintoihin muutettaisiin koskemaan esitettyä 10 §:n 2 momentin 4 kohtaa, jossa säädettäisiin jatkossa lukio-opintojen päätoimisuudesta. Kyse olisi teknisluonteisista muutoksista.
7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
2 §.Työmarkkinatuen odotusaika. Pykälässä säädetyt viittaukset lyhytkestoisia opintoja koskevaan 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esityksessä esitettyjen muutosten johdosta 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa lyhytkestoisista opinnoista.
Työnhakijalle voisi esitettyjen muutosten johdosta muodostua nykyistä useammin oikeus opintojen suorittamiseen lyhytkestoisina opintoina, mikä voi tarkoittaa, ettei odotusaikaa tule asetettavaksi yhtä usein kuin nykyisin. Odotusajan osalta muutoksen merkityksen arvioidaan olevan kuitenkin erittäin vähäinen, koska odotusajasta vähennetään nykyisinkin ne kalenteriviikot, joina henkilö on ollut työmarkkinoilla. Lisäksi nykyisin työnhakija on voinut lyhytkestoisten opintojen päättymisen jälkeen jättää uudet opinnot aloittamatta, mikäli oikeutta työttömyysetuuteen ei ole. Kyseessä olisi näin ollen merkitykseltään teknisluonteisista muutoksista.
Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta.
7.2
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta
1 luku Yleiset säännökset
3 §. Määritelmät.Pykälän 1 momentin 3 kohdan c alakohdassa säädetty viittaus työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esitettyä työttömyysturvalain 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa aiemman 10 a §:n sijasta lyhytkestoisista opinnoista. Kyseessä olisi teknisluonteinen muutos.
2 luku Työnhakijan palveluprosessi
7 §. Työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin säännös, jossa työnhakukeskustelun ja täydentävän työnhakukeskustelun järjestämistä koskevat poikkeukset rajattaisiin työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevien osalta koskemaan vain koulutusta vailla olevia työnhakijoita.
Koulutusta vailla olevalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Ammatillisia valmiuksia antavana tutkintona pidettäisiin myös korkeakoulussa suoritettavia tutkintoja. Määritelmä vastaisi työttömyysturvalain 2 luvun 13 §:ssä säädettyä määritelmää.
Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisina opintoina arviolta yli kuukauden ajan opiskelevalle koulutusta vailla olevalle työnhakijalle ei järjestettäisi työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja. Työnhakukeskustelu järjestettäisiin koulutusta vailla olevalle työnhakijalle kuukautta ennen työttömyysetuudella tuetun omaehtoisin opiskelun arvioitua päättymistä, minkä jälkeen järjestettäisiin kuukauden aikana täydentävä työnhakukeskustelu, ellei sen järjestäminen olisi ilmeisen tarpeetonta.
Pykälän 1 momentti vastaisi muilta osin nykyistä.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskeleville muille kuin koulutusta vailla oleville työnhakijoille ei järjestettäisi täydentäviä työnhakukeskusteluja. Tämä tarkoittaisi sitä, että työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskeleville muille kuin koulutusta vailla oleville työnhakijoille järjestettäisiin työnhakukeskustelut 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä tavalla eli kolmen kuukauden välein. Tämän lisäksi työnhakijalle voitaisiin järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja tämän palvelutarpeen edellyttämällä tavalla.
Kolmen kuukauden välein järjestettävä työnhakukeskustelu toteutettaisiin kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työnhakijan palvelutarpeeseen sekä työnhakijan toiveeseen järjestämistavasta.
3 luku Työnvälitys
6 §. Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset. Pykälän 3 momentissa säädetty työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevia työnhakijoita koskeva alennettu työnhakuvelvollisuus rajattaisiin koskemaan vain omaehtoisia opintoja opiskelevia koulutusta vailla olevia työnhakijoita.
Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevan koulutusta vailla olevan työnhakijan työllistymissuunnitelmaan sisällytettäisiin nykyistä vastaavasti opintojen ajalle kolmen kuukauden tarkastelujaksot, joista kunkin aikana hänen tulisi hakea kolmea työmahdollisuutta.
Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevat muut kuin koulutusta vailla olevat työnhakijat olisivat lähtökohtaisesti lain 3 luvun 3 §:ssä säädetyn täysimääräisen työnhakuvelvollisuuden piirissä. Tämä tarkoittaisi lähtökohtaisesti neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana, ellei työnhakuvelvollisuutta alennettaisi tai jätettäisi asettamatta. Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa sekä työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämistä koskevat poikkeukset vastaisivat muilta osin nykytilaa.
Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisestä säädetään lain 7 §:ssä. Työnhakuvelvollisuutta ei jatkossakaan asetettaisi työnhakijalle, joka opiskelee työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia luku- ja kirjoitustaidon päätoimisia opintoja.
Pykälän 3 momentti vastaisi muilta osin nykyistä. Muutos ei myöskään vaikuttaisi siihen, mistä lukien lomautetun työnhakuvelvollisuus alkaa. Tästä säädetään 5 §:n 2 momentissa.
Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta.
7.3
Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdan c alakohdassa säädetty viittaus työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esitettyä työttömyysturvalain 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa aiemman 10 a §:n sijasta lyhytkestoisista opinnoista. Kyseessä olisi teknisluonteinen muutos.
12 a §.Työvoimapoliittinen lausunto. Pykälän 1 momentin 2 kohdan viittaus lyhytkestoisia opintoja koskevaan pykälään muutettaisiin vastaamaan työttömyysturvalain muutettavaksi ehdotettua pykälänumerointia.
Lisäksi pykälän 2 momentissa säädetyt viittaukset työttömyysturvalakiin muutettaisiin työttömyysturvalakia koskevien muutosten johdosta koskemaan oikeita säännöksiä. Nykyistä vastaavasti kokeilualueen kunta voisi keskitettyjä työttömyysturvatehtäviä hoitavan Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston lisäksi antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan opintojen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta tilanteissa, joihin ei liity harkintaa.
Kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan opinnoista niissä tilanteissa, joissa työnhakijalla ei olisi opiskeluaikaista työhistoriaa eikä hän ole työllistynyt opintojen aikana yrittäjänä tai omassa työssään. Tämä koskisi opintoja, joiden tavoitteena on korkeakoulututkinnon, ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen taikka tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen. Lisäksi kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon kyseisissä tilanteissa työnhakijan lukio-opinnoista, joiden oppimäärän mukainen laajuus olisi yhteensä vähintään 150 opintopistettä sekä aikuisten perusopetuksen opinnoista, joiden laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa.
Kokeilualueen kunta voisi lisäksi antaa työvoimapoliittisen lausunnon avoimessa ammattikorkeakoulussa tai avoimessa yliopistossa suoritettavista opinnoista, joiden opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta.
Lisäksi kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon sellaisista avoimessa ammattikorkeakoulussa tai avoimessa yliopistossa suoritettavista opinnoista ja yliopiston jatkotutkinto-opinnoista, joiden kokonaislaajuus olisi alle viisi opintopistettä sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto-opinnoista, joiden kokonaislaajuus olisi alle 4,5 osaamispistettä. Kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon myös kansaopistossa ja liikunnan koulutuskeskuksissa tapahtuvasta koulutuksesta, jonka kokonaislaajuus olisi alle viisi opintopistettä tai 25 viikkotuntia.
Kokeilualueen kunta voisi myös antaa työvoimapoliittisen lausunnon tilanteissa, joissa työnhakijan opinnot ovat alkaneet työsuhteen aikana ja työttömyys johtuu lomautuksesta tai irtisanomisesta tuotannollisella tai taloudellisella perusteella. Kyseisissä tilanteissa työnhakijan opintoja ei pidettäisi päätoimisina, eikä niillä olisi vaikutusta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta esitetyn työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:n 2 momentin perusteella.
Nykyistä vastaavasti kyse olisi kokeilualueen kunnan mahdollisuudesta antaa työvoimapoliittinen lausunto kyseisissä opintoja koskevissa tilanteissa, silloin, kun se olisi tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaista. Viime kädessä velvollisuus työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen olisi kyseisissä tilanteissa Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistolla.
Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta.