1.1  Tausta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaan yksi hallituskauden keskeisistä talouspoliittisista tavoitteista on normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa saavuttaa 75 prosentin tason työllisyysaste 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä vuonna 2023. Hallituksen ohjelman tavoitteena on lisäksi parantaa työttömien mahdollisuuksia opiskella sivutoimisesta työnhaun ohessa.  

Hallituksen ohjelman mukaan hallitus toteuttaa myös parlamentaarisen jatkuvan oppimisen uudistuksen, jolla vastataan läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa omaa osaamista. Hallituksen ohjelman mukaan uudistuksessa edistetään työelämässä tapahtuvaa oppimista, luodaan jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmä ja lisätään osallistumisen tasa-arvoa parantamalla palvelujen saavutettavuutta. Uudistuksen yhteydessä tarkastellaan myös etuuksia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen 25.9.2019. Hanke jatkuu 31.3.2023 saakka. Hanketta ohjaamaan nimitettiin parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistusryhmä. Parlamentaarinen uudistusryhmä linjasi 17.12.2020 työttömyysturvajärjestelmän kehittämisestä siten, työttömillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet opiskella työttömyysetuutta menettämättä. Tavoitteen saavuttamiseksi uudistusryhmä linjasi työttömyysturvalain (1290/2002) päätoimisen opiskelun määritelmän tarkastelusta ja sen mahdollisesta muuttamisesta.  

Hallitus päätti 11.2.2022 valtiontaloutta vähintään 110 miljoonalla eurolla vahvistavista työllisyystoimista. Hallitus linjasi sivutoimisen opiskelun ja työttömyysetuuden yhteensovittamisen selkiyttämisestä ja nykyistä laajemmin opiskelun ja oman osaamisen kehittämisen mahdollistamisesta työnhaun ohessa työttömyysetuutta menettämättä. Mahdollistaminen koskee päätöksen mukaan opintoja, joiden suorittaminen on pääasiassa mahdollista työn ohessa, ja jotka eivät siten ole lähtökohtaisestikaan esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.  

Lisäksi hallitus päätti työttömyysturvalla tuetun omaehtoisen opiskelun uudistamisesta siten, että niin sanottuun pohjoismaiseen työnhakumalliin liittyviä poikkeuksia työnhausta kumotaan vuoden 2023 alusta. Päätöksen mukaan nykymuotoiset omaehtoisesti opiskelevien poikkeukset rajoitetaan koskemaan vain sellaisia henkilöitä, joilta puuttuu ammatilliset valmiudet. Muut omaehtoisesti opiskelevat olisivat lähtökohtaisesti normaalin työnhakuvelvoitteen piirissä. Muutos vahvistaisi työllisyyttä noin 1 100 henkilöllä ja julkinen talous vahvistuisi kokonaisuudessaan noin 41 miljoonalla eurolla vuodessa 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä.  

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevia työnhakijoita koskevan työnhakuvelvollisuuden muutoksen työllisyysvaikutukset ja vaikutukset julkiseen talouteen perustuvat valtiovarainministeriössä virkatyönä tehtyyn arvioon. 

Esityksessä ehdotettavia muutoksia on käsitelty työllisyyden edistämisen ministeriryhmän Palvelut, etuudet ja osallisuus- alatyöryhmässä.  

Kirjallinen lausuntokierros järjestettiin 16.5.–1.7.2022. 

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa sosiaali- ja terveysministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, oikeusministeriöltä sekä valtioneuvoston oikeuskanslerilta ja eduskunnan oikeusasiamieheltä. Lisäksi lausuntoa pyydettiin muun muassa julkisten työvoimapalveluiden ja työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanosta vastaavilta tahoilta sekä keskeisiltä työnantajia, yrittäjiä, palkansaajia, työttömiä, opiskelijoita ja kuntia edustavilta järjestöiltä.  

Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta käsitteli esityksen 13.9.2022 pidetyssä kokouksessa. 

Lausuntokierroksen jälkeen esitystä täydennettiin teknisluonteisilla viittaussäännösten muutoksilla työttömyysturvalakiin, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin (916/2012) ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annettuun lakiin (1269/2020). Lisäksi esitystä täydennettiin avoimessa korkeakoulussa suoritettavia opintoja koskevalla muutosesityksellä.  

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/hankehaku tunnuksella TEM009:00/2022.  

2.1  Pää- ja sivutoimiset opinnot

Työttömyysetuutta ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu päätoimisen opiskelun aikaisen toimeentulon turvaamiseen. Ensisijaisesti päätoimisen opiskelun aikaista toimeentulon turvaamista varten on opintotukijärjestelmä.  

Työttömyysturvalain ja opintotukilainsäädännön määritelmät päätoimisesta opiskelusta vastaavat pääosin toisiaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että työttömällä tai opiskelijalla on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta oikeus joko opintotukeen tai työttömyysetuuteen. 

Työttömyysturvalaissa säädetään, ettei päätoimisella opiskelijalla ole oikeutta työttömyysetuuteen. Rajoitus koskee myös päätoimisen opiskelun lomajaksoja. Työttömyysturvajärjestelmässä opintojen päätoimisuutta arvioidaan joko niiden tutkintotavoitteisuuden tai laajuuden perusteella. Päätoimisena pidettävät opinnot on määritelty työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:ssä. Sivutoimiset opinnot eivät vaikuta oikeuteen saada työttömyysetuutta. 

Päätoimisena pidetään opintoja, joiden tavoitteena on ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon taikka yliopistossa suoritettavan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen. Lisäksi päätoimisina pidetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaisia opintoja, joiden tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen. Päätoimisia opintoja ovat lisäksi lukio-opinnot, joiden oppimäärän mukainen laajuus on yhteensä vähintään 150 opintopistettä sekä opinnot, joiden tavoitteena on tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020) tarkoitetun koulutuksen suorittaminen. 

Laajuuden perusteella päätoimisina pidetään muita kuin edellä mainittuja ammatillisia valmiuksia antavia opintoja, joiden opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä, kolme opintoviikkoa tai 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti. Lisäksi päätoimisia ovat perusopetuslain (628/1998) 46 §:ssä tarkoitetut aikuisten perusopetuksen opinnot, joiden laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa. Muita kuin edellä mainittuja opintoja pidetään päätoimisina, jos niiden opetusohjelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia. 

Päätoimiset opinnot on mahdollista osoittaa sivutoimisiksi, jos opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon, yritystoiminnan harjoittamisen tai omassa työssä työllistymisen perusteella voidaan katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.  

Työttömyysturvalaissa ei säädetä tyhjentävästi siitä, mitä vakiintuneella työssäololla tarkoitetaan. Opiskeluaikaisen työssäolon keston osalta soveltamiskäytännössä on pidetty riittävänä ainakin työtä, joka täyttää palkansaajan työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskeluaikaista työssäoloa on vähintään noin kuusi kuukautta.  

Jos lyhytkestoiset opinnot, työvoimakoulutuksena järjestetyt opinnot tai työttömyysetuudella tuetut työnhakijan omaehtoisen opinnot on järjestetty jaksoissa, työnhakijaa ei kyseisten opintojen perusteella pidetä päätoimisena opiskelijana jaksojen välisenä aikana.  

Osallistumista työnantajan työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 13 §:n tai merityösopimuslain (756/2011) 8 luvun 11 §:n nojalla järjestämään tai hankkimaan koulutukseen ei pidetä päätoimisena opiskeluna. Työnantajan kustantaessa työntekijän itse hankkiman koulutuksen kokonaan tai osittain, ei koulutusta pidetä työnantajan järjestämänä tai hankkimana koulutuksena. 

Päätoimisesti opiskelleen henkilön opiskelua pidetään päätoimisena siihen saakka, kun hän on päättänyt opintonsa. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, henkilön katsotaan päättäneen opintonsa, jos hän on valmistunut opinnoista, eronnut oppilaitoksesta tai luopunut opinto-oikeudesta yliopistossa, menettänyt opinto-oikeutensa tai se on peruutettu taikka hän on suorittanut ammatillisen osatutkinnon eikä jatka opintojaan. Lisäksi henkilön katsotaan päättäneen opintonsa, jos työvoimakoulutus on päättynyt, eikä hän jatka opintojaan, näyttötutkintoon valmistava koulutus on päättynyt tai opinnot ovat olleet keskeytyneenä vähintään vuoden.  

Lukion tai perusopetuksen koko oppimäärää suorittavaa pidetään aina päätoimisena opiskelijana lukukauden päättymiseen saakka. Jos henkilö ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa ja osallistuu lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon suorittamista seuraavan tai sitä seuraavan lukukauden aikana vähintään kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen, häntä pidetään päätoimisena opiskelijana kyseisen lukukauden päättymiseen saakka. 

Työ- ja elinkeinotoimisto antaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan opintojen vaikutuksesta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta. Vuotta 2019 koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja päätoimisista opinnoista on annettu eri henkilöille arviolta noin 25 800. Lausunnoista arviolta noin 14 700 koski tutkintotavoitteista opiskelua ja arviolta noin 1 400 oli annettu opintojen laajuuden perusteella. Vuotta 2019 koskevia lausuntoja sivutoimisista opinnoista on annettu eri henkilöille arviolta noin 21 100. 

Edellä esitetyt tilastotiedot ovat luonteeltaan arvioita ja tietoihin liittyy varaumia. Tilastoja on muun muassa tehty kohdistamalla sanahakuja työvoimapoliittisiin lausuntoihin sisältyviin vapaamuotoisiin perusteluteksteihin. Tämä on voinut johtaa siihen, että tilasto on joltain osin puutteellinen tai tietyt opinnot näkyvät tilastossa väärin. On myös huomattava, etteivät esitetyt tiedot suoraan kuvaa vuonna 2019 annettuja lausuntomääriä. Tiedoissa on esitetty lausunnot, joihin merkitty voimassaolon alkamispäivämäärä on vuonna 2019. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedoissa voi olla mukana myös muina vuosina kuin vuonna 2019 annettuja lausuntoja. Joissain tilanteissa lausunto on voitu antaa esimerkiksi vuonna 2020 takautuvasti koskien vuotta 2019. Tiedot antavat kuitenkin suunta-antavan arvion pää- ja sivutoimisia opintoja koskevien työvoimapoliittisten lausuntojen määristä.  

Varaumia liittyy myös siihen, että sivutoimisissa opinnoissa käytetään koodiltaan samoja työvoimapoliittisia lausuntoja muissakin kuin opintoja koskevissa tilanteissa. Vuotta 2019 koskevien kyseisten lausuntojen kokonaismäärä on arviolta noin 66 100. Lausuntojen kokonaisjoukosta sivutoimisia opintoja koskevat lausunnot on pyritty erottelemaan lausuntojen perusteluista sanahaulla, jossa on hyödynnetty eri opintoihin liittyviä hakusanoja. 

2.2  Lyhytkestoiset opinnot

Työnhakijalla, joka on täyttänyt 25 vuotta, on lisäksi mahdollisuus opiskella työttömyysetuutta menettämättä opintoja, jotka kestävät yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kuusi kuukautta. Lisäksi edellytyksenä on muun muassa, että opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa.  

Lyhytkestoiset opinnot voivat olla joko pää- tai sivutoimisia opintoja. Työ- ja elinkeinotoimisto arvioi ja ratkaisee opintojen pää- ja sivutoimisuuden vain, jos työnhakijan alun perin enintään kuuden kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot ovat kesken kuuden kuukauden määräajan päättyessä.  

Työnhakijan on mahdollista opiskella aiemmin harjoittamiaan opintoja lyhytkestoisina opintoina lähtökohtaisesti vain silloin, jos opintojen todisteellisesta keskeytymisestä on vähintään vuosi. Mahdollisuuden enintään kuuden kuukauden päätoimiseen opiskeluun työttömyysetuutta menettämättä saa uudelleen sen jälkeen, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika on alkanut alusta. Tätä edellytetään, vaikka aiemmat opinnot eivät olisi kestäneet kuutta kuukautta. 

Edellä mainittu voi johtaa siihen, että työnhakijan tulee hyvin lyhyiden, esimerkiksi kuukauden kestäneiden vähäisten opintojen jälkeen täyttää työssäoloehto ja hänen työttömyyspäivärahan enimmäisaikansa on tullut alkaa alusta, jotta hänellä olisi uudelleen oikeus opiskella lyhytkestoisia opintoja työttömyysetuutta menettämättä tässä tarkoitetun säännöksen perusteella.  

Vuotta 2019 koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja lyhytkestoisista opinnoista on annettu eri henkilöille arviolta noin 4 700. 

2.3  Työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu

Työnhakijan päätoimista opiskelua voidaan lisäksi tietyissä tilanteissa tukea työttömyysetuudella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tai kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitetulla tavalla.  

Omaehtoisen opiskelun tukeminen työttömyysetuudella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla edellyttää, että työnhakija on täyttänyt 25 vuotta ja opiskelu on työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla päätoimista. Opiskelun tukeminen perustuu työ- ja elinkeinotoimiston harkintaan, jossa otetaan huomioon muun muassa kunkin työnhakijan yksilöllinen koulutustarve ja opiskelun tukemisen tai työvoimakoulutuksen tarkoituksenmukaisuus. Opiskelun tulee työ- ja elinkeinotoimiston arvion mukaan parantaa olennaisesti työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.  

Opintojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan tukea pääsääntöisesti enintään 24 kuukauden ajan. Jos opintojen tavoitteena on perusopetuksen oppimäärän suorittaminen, opintojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan kuitenkin tukea enintään 48 kuukauden ajan. Tukiaikaa ei voida pidentää, mutta työnhakija voi ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle keskeyttävänsä opiskelemisen työttömyysetuudella tuettuna. Tukemisen enimmäisaika ei kulu keskeytysaikana.  

Opiskelun tukemiseksi maksettavan työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on lisäksi, että työnhakija etenee opinnoissaan. Korkeakouluopintojen katsotaan etenevän riittävästi, jos työnhakija saa tuettavaan opintokokonaisuuteen kuuluvia opintosuorituksia keskimäärin viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Muiden opintojen osalta edellytetään, että opinnot etenevät koulutus- tai opintosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Työ- ja elinkeinotoimisto seuraa työnhakijan opintojen etenemistä työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitulla tavalla. 

Kotoutujien omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella säädetään kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa. Merkittävimmät erot julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta an-netussa laissa säädettyihin opiskelun tukemisen edellytyksiin liittyvät siihen, ettei tuettavan opiskelun tarvitse olla päätoimista. Lisäksi myös alle 25-vuotiaan kotoutujan omaehtoista opiskelua voidaan tukea työttömyysetuudella. 

Eri henkilöitä koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetusta työttömyysetuudella tuetusta omaehtoisesta opiskelusta on annettu vuonna 2019 arviolta noin 22 700, vuonna 2020 arviolta noin 20 500 ja vuonna 2021 arviolta noin 18 900.  

Eri henkilöitä koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitetusta työttömyysetuudella tuetusta omaehtoisesta opiskelusta on annettu vuonna 2019 arviolta noin 11 000, vuonna 2020 arviolta noin 9 400 ja vuonna 2021 arviolta noin 8 200. 

Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston koulutuspalveluita koskevan raportin perusteella vuonna 2016 alkaneiden työttömyysetuudella tuettujen omaehtoisten opintojen yleisimmät koulutusalat ovat olleet terveydenhuoltoala (yleisimpänä lähihoitajan perustutkinto) sekä liiketalouden, hallinnon ja kaupanala (muun muassa liiketalouden merkonomin tutkinto).https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/32360649/Opiskelulla+tehoa+ty%C3%B6llistymiseen/06fde277-0dda-4b3c-b14a-88f63ada2bbd 

2.4  Työnhakijan opintoja koskeva työttömyysturvaprosessi

Työ- ja elinkeinotoimisto antaa työttömyysetuuden maksajaa eli Kansaneläkelaitosta tai työttömyyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilujen asiakkaiden osalta työvoimapoliittisen lausunnon antaa kokeilualueen kunta. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus voi tietyissä tilanteissa antaa työvoimapoliittisen lausunnon. 

Tiettyjen harkintaa vaativien työvoimapoliittisten lausuntojen antaminen on keskitetty valtakunnallisesti Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistoon 1.10.2021 alkaen. Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimisto antaa kaikkien työ- ja elinkeinotoimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilun kokeilualueiden kuntien toimialueilla työvoimapoliittisen lausunnon muun muassa työnhakijan opiskelun vaikutuksesta työttömyysetuuden saamiseen. Kukin työ- ja elinkeinotoimisto ja kokeilualueen kunta antavat kuitenkin toimialueillaan työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan lyhytkestoisista opinnoista.  

Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston lisäksi kukin työ- ja elinkeinotoimisto ja kokeilualueen kunta on voinut 11.7.2022 alkaen antaa omalla toimialueellaan työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan päätoimisista opinnoista tilanteissa, joihin ei liity harkintaa sekä opinnoista, joiden kokonaislaajuus on vähemmän kuin työttömyysturvalain laajuuden perusteella päätoimisiksi arvioitavien opintojen päätoimisuutta osoittava laajuus.  

Työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä ratkaistaessa selvitetään kaikkien työnhakijan opintojen vaikutus oikeuteen saada työttömyysetuutta (pois lukien vähäiset harrastusluonteiset opinnot). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnhakijan tulee ilmoittaa kaikista opinnoistaan työ- ja elinkeinotoimistolle tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilun kokeilualueen kunnalle, joka lähettää työnhakijalle opintoja koskevan selvityspyynnön. Joissain tilanteissa selvityspyynnön lähettäminen on automatisoitu. Työnhakija vastaa selvityspyyntöön, minkä jälkeen opintojen pää- tai sivutoimisuus ratkaistaan ja lausunto annetaan keskitetysti Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistossa tai edellä mainituissa tilanteissa, joihin ei liity harkintaa, kussakin työ- ja elinkeinotoimistossa sen toimialueella taikka kokeilualueen kunnassa.  

Opintojen laaja-alainen selvittäminen voi tietyissä tilanteissa olla epätarkoituksenmukaista ja hidastaa työnhakijan työttömyysetuusoikeuden selvittämistä ja ratkaisemista. Kaikkien opintojen selvittäminen aiheuttaa hallinnollista työtä työ- ja elinkeinotoimistoissa sekä kokeilualueiden kunnissa. Työnhakijan työttömyysetuusoikeuden ratkaisemisen viipyminen ja sitä kautta mahdollinen etuuden maksun viivästyminen voi myös vaikuttaa työnhakijan päätökseen opintojen aloittamisesta tai johtaa jo aloitettujen opintojen lopettamiseen työttömyysetuuden menettämisen pelossa. Tilastotietoja tällaisten tilanteiden yleisyydestä ei ole käytettävissä. 

Työttömyysturvalaissa päätoimisina pidettävät opinnot on määritelty tyhjentävästi. Opintojen pää- ja sivutoimisuuteen liittyvää harkintaa on nykyisin ainoastaan sen osalta, onko työnhakijalla riittävästi opiskeluaikaista työhistoriaa tai onko hän työllistynyt yrittäjän tai omassa työssään riittävän ajan, jotta hän voi osoittaa kykenevänsä opiskelemaan työn ohella.  

Kuitenkin käytännössä työttömyysetuuden ja opiskelun yhteensovittamiseen liittyvät epäselvyydet tai puutteellinen tieto opintojen vaikutuksesta työttömyysetuusoikeuteen voivat nostaa kynnystä aloittaa opinnot. Mikäli esimerkiksi opintojen ja työttömyysetuuden yhteensovittaminen koetaan monimutkaiseksi tai työnhakija ei saa riittävää tietoa opintojen vaikutuksesta työttömyysetuuteen etukäteen, hän voi jättää aloittamatta aikomansa opinnot.  

Koska työttömyysturvalaissa ei ole tyhjentävästi säädetty siitä, mitä pidetään riittävänä vakiintuneena opiskeluaikaisena työssäolona tai yritystoiminnan harjoittamisena opintojen osoittamiseksi sivutoimiksi, perustuu opintojen osoittaminen sivutoimisiksi opiskeluaikaisen työssäolon perusteella työ- ja elinkeinotoimiston tekemään harkintaan. Lähtökohtaisesti soveltamiskäytännössä on pidetty riittävänä noin kuuden kuukauden opiskeluaikaista työssäoloa. Työ- ja elinkeinotoimisto ratkaisee asian kuitenkin tapauskohtaisesti ja voi ottaa harkinnassa huomioon muun muassa työsuhteen päättymiseen liittyvät syyt. 

2.5  Työnhakijan palveluprosessi

Työ- ja elinkeinotoimisto tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilun kokeilualueen kunta järjestää työnhakijan kanssa alkuhaastattelun viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Alkuhaastattelu muodostaa pohjan myöhemmille työnhakukeskusteluille ja täydentäville työnhakukeskusteluille. Alkuhaastattelussa arvioidaan työnhakijan palvelutarve, laaditaan työllistymissuunnitelma ja asetetaan työnhakuvelvollisuus.  

Lähtökohtaisesti alkuhaastattelu järjestetään paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tai kokeilualueen kunnan toimipisteessä, ellei muu järjestämistapa ole tarkoituksenmukaisempi esimerkiksi erityisen pitkien asiointimatkojen tai työttömyyden tiedossa olevan lyhyen keston takia, taikka sen vuoksi, että työnhakija on vielä työssä tai esimerkiksi koulutuksessa, eikä sen vuoksi voi osallistua alkuhaastatteluun paikan päällä.  

Tarvittaessa alkuhaastattelua voi edeltää täydentävä työnhakukeskustelu, jossa laaditaan työllistymissuunnitelma ja arvioidaan alustavasti työnhakijan palvelutarvetta. Tässä tilanteessa täydentävä työnhakukeskustelu tulee järjestää viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta ja alkuhaastattelu on järjestettävä viipymättä täydentävän työnhakukeskustelun jälkeen.  

Alkuhaastattelun jälkeen työ- ja elinkeinotoimisto tai kokeilualueen kunta järjestää työnhakijalle työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja, joissa tuetaan työnhakijan työnhakua sekä arvioidaan sen tuloksellisuutta ja työllistymissuunnitelman toteutumista. 

Työnhakukeskustelut järjestetään aina työttömyyden jatkuttua kolme kuukautta. Työnhaun ensimmäisen kolmen kuukauden aikana työnhakijalle järjestetään lisäksi täydentäviä työnhakukeskusteluja kahden viikon välein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että täydentävä työnhakukeskustelu järjestetään kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana viisi kertaa. Aina työttömyyden jatkuttua puoli vuotta järjestetään lisäksi uusi kuukauden kestävä jakso, jonka aikana täydentävä työnhakukeskustelu järjestetään kaksi kertaa. 

Täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämisestä kahden viikon välein voidaan poiketa, jos se on työnhakijan palvelutarpeen ja hänelle järjestettävien muiden palveluiden kannalta tarpeellista. Tällöinkin työnhakijalle järjestetään viisi täydentävää työnhakukeskustelua kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.  

Alkuhaastattelun jälkeisiä työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja ei järjestetä, jos työnhakijan työnhaku on päättymässä kuukauden kuluessa. Keskustelut järjestetään myöhemmin, jos työnhakijan tilanne muuttuu ja työnhaku jatkuu. Työnhakijan ollessa lomautettu, täydentäviä työnhakukeskusteluja järjestetään vain työnhakijan pyynnöstä.  

Työnhakukeskustelu ja täydentävä työnhakukeskustelu järjestetään työnhakijan palvelutarve ja olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut voidaan toteuttaa paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tai kokeilualueen kunnan tiloissa taikka esimerkiksi työpaikalla tai oppilaitoksessa. Keskustelut voidaan toteuttaa myös esimerkiksi puhelimitse tai videoyhteydellä. Järjestämistapaa valittaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota työnhakijan palvelutarpeeseen ja hakijan omiin toiveisiin järjestämistavasta. 

Työnhakijan opiskellessa arviolta yli kuukauden kestäviä omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna työnhakukeskustelu ja täydentäviä työnhakukeskusteluja järjestetään vasta opintojen loppuvaiheessa. Työnhakukeskustelu järjestetään kuukautta ennen työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun päättymistä. Työnhakukeskustelun jälkeen järjestetään kuukauden aikana täydentävä työnhakukeskustelu, ellei sen järjestäminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

2.6  Työnhakuvelvollisuus

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

6.1  Työttömyysturvalain opiskelua koskevien säännösten muutos

Lähes kaikki lausunnon antaneet tahot pitivät esityksessä ehdotettuja muutoksia lähtökohtaisesti kannatettavina. Ehdotettujen muutosten nähtiin selkeyttävän työttömyysetuuden ja opiskelun yhteensovittamiseen liittyviä epäselvyyksiä sekä työnhakijoiden että asiantuntijoiden näkökulmasta. Muutosten katsottiin myös vähentävän hallinnollista taakkaa ja sujuvoittavan työttömyysturva-asian käsittelyprosessia. Ehdotettujen muutosten nähtiin lisäksi tukevan jatkuvan oppimisen periaatetta ja edistävän työttömien osaamisen kehittämistä ja ylläpitämistä.  

Osa lausunnon antaneista tahoista piti ehdotettuja muutoksia oikeansuuntaisina, mutta näkivät, että muutokset voisivat olla esitettyjä laajempia. Työnhakijan palveluprosessin ja työnhakuvelvollisuuden nähtiin tässä yhteydessä toteuttavan työttömyysetuuden vastikkeellisuuden toteutumisen. 

Esityksen valmistelun kuluessa arvioitiin eri opintojen rajaamista työttömyysturvavaikutuksen ulkopuolelle. Opintojen rajaaminen esitettyä laajemmin työttömyysturvavaikutuksen ulkopuolelle kasvattaisi työttömyysturvamenoja ja sitä kautta julkisen talouden kustannuksia. Esityksessä ehdotettua muutosta laajempaa muutosta ei esitetä taloudellisista syistä.  

Yksittäiset lausunnon antaneet tahot eivät pitäneet ehdotusta tarkoituksenmukaisena. Työttömien mahdollisuuksien opiskella työttömyysetuutta menettämättä nähtiin jo nykyisellään olevan kovin laajat. Osa lausunnon antaneista tahoista nosti esiin, että opiskelumahdollisuuksia tulisi ensisijaisesti kehittää opiskeluun tarkoitettujen etuuksien kautta. Esiin nostettiin myös opintojen rahoittaminen opintoetuuksilla yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö piti lausunnossaan tärkeänä, että työttömällä olisi mahdollisuus muuttaa opintonsa sivutoimisiksi ja osoittaa tämä esimerkiksi opintosuunnitelmalla tai sen muutoksella opintojen loppuun saattamiseksi. Nykyisin päätoimisesti opiskelleen henkilön opiskelua pidetään päätoimisena siihen saakka, kun hän on päättänyt opintonsa, eikä tähän esitetä muutosta kyseessä olevassa esityksessä. Jos kesken olevat aiemmin päätoimisesti harjoitetut opinnot voisi muuttaa sivutoimiseksi opiskeluksi, tarkoittaisi tämä sitä, että mitkä tahansa nopeasti edenneet laajuuden perusteella arvioitavat opinnot voisi käytännössä suorittaa loppuun työttömyysetuudella. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista ottaen huomioon työttömyysturvajärjestelmän tarkoitus. Tällainen muutos olisi merkittävä periaatteellinen muutos työttömyysturvajärjestelmässä, eikä sitä tästä syystä ole nyt kyseessä olevan esityksen yhteydessä esitetty. 

Valtiovarainministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota käyttäytymisvaikutusten huomioimiseen myös esityksen taloudellisten vaikutusten osalta. Lisäksi valtiovarainministeriö nosti lausunnossaan esiin muutosten kustannusten arvioimisen esitetyn työttömyysturvalain 10 a §:n osalta koskien opiskelun osoittamista sivutoimiseksi kuuden kuukauden työssäololla sekä opintojen katsomista sivutoimisiksi, jos opinnot ovat alkaneet ennen työttömyyttä ja työttömyys johtuisi lomautuksesta tai irtisanomisesta tuotannollisella tai taloudellisella syyllä.  

Valtiovarainministeriö piti lausunnossaan mahdollisena, että soveltamiskäytännön kirjaaminen lakiin (opintojen osoittaminen sivutoimiseksi kuuden kuukauden työssäololla) kasvattaa kiinnostusta luotavaa reittiä kohtaan; soveltamiskäytäntöön on liittynyt virkailijan ratkaisu, ja lakiin kirjattuna seikka muuttuu subjektiiviseksi oikeudeksi.  

Valtiovarainministeriön lausunnon mukaan ratkaisu, jossa opintoja ei pidetä päätoimisina, mikäli ne ovat alkaneet ennen työttömyyttä, todennäköisesti kasvattaa julkisia menoja. Valtiovarainministeriö katsoi lausunnossaan, että perustellun arvion tekeminen olisi mahdollista ja esitykseen tulisi sisällyttää vähintään kohdejoukon mittaluokkaan perustuva arvio taloudellisesta vaikutuksesta tältä osin. 

Hallituksen esityksen valmistelun kuluessa tilastoista pyrittiin useilla eri hakumenetelmillä saamaan tietoa siitä kohdejoukosta, johon esitetty muutos työsuhteen aikana aloitettujen opintojen sivutoimisuudesta kohdistuisi. Tilastopoimintojen perusteella ei ollut saatavissa luotettavana pidettävää arviota kohdejoukon suuruudesta ja sitä kautta kyseisen muutosesityksen taloudellisesta vaikutuksesta. Kyseessä olevan muutosesityksen vaikutus etuusoikeuden edellytysten muutokseen arvioitiin vähäiseksi ja katsottiin, ettei tällä esitetyllä muutoksella olisi näin ollen merkittäviä vaikutuksia. Esityksen perusteluja on valtiovarainministeriön lausunnon johdosta kuitenkin täydennetty taloudellisten vaikutusten osalta.  

Osa lausunnon antaneista kuntatahoista nosti esiin muutosten vaikutuksen kuntien työmarkkinatukimenoihin. Tässä yhteydessä nostettiin lisäksi esiin työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla oleva esitys työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisvastuun siirrosta kuntiin vuoden 2024 aikana ja tähän liittyvät muutokset kuntien rahoitusvastuuseen.  

Esitetyistä muutoksista voi aiheuta kunnille kustannuksia kuntien työmarkkinatuen rahoituksen osalta. Tämän osalta tarkka kustannusvaikutus ei kuitenkaan ole arvioitavissa luotettavasti, koska on sattumanvaraista, kuinka pitkään työnhakijan työttömyys on kestänyt opintojen alkaessa. Työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisvastuun siirtoon liittyvien kuntien rahoitusvastuuta koskevien muutosten vaikutukset arvioidaan ja ratkaistaan kyseisen esityksen yhteydessä, eikä nyt kyseessä olevassa esityksessä voida tämän osalta arvioida mahdollisesti tulevaisuudessa tulevia muutoksia. 

Lausuntokierroksen jälkeen esityksen perusteluja on täydennetty muun muassa ehdotettujen muutosten vaikutusten osalta ja säännöskohtaisten perustelujen osalta. Lisäksi esitystä on täydennetty avoimessa korkeakoulussa suoritettavia opintoja koskevan esityksen osalta. 

6.2  Muutokset työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien työnhakuvelvollisuuteen ja palveluprosessiin

Osa lausunnon antaneista tahoista piti esitettyjä muutoksia kannatettavana. Osa lausunnon antaneista tahoista piti tärkeänä, että alennetun työnhakuvelvollisuuden tulisi säilyä niiden työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien osalta, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa koulutusta.  

Useat lausunnon antaneet tahot eivät kannattaneet esitettyä työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien työnhakuvelvollisuutta koskevaa muutosta. Esitetty muutos nähtiin ristiriitaiseksi huomioiden, että työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu perustuu työvoimaviranomaisen harkintaan ja sen toteamaan koulutustarpeeseen. Muutoksen nähtiin vaikeuttavan tosiasiallista mahdollisuutta suorittaa opintoja. Lisäksi muutoksen arvioitiin vaikeuttavan opintojen loppuunsaattamista ja aiheuttavan opintojen keskeyttämisiä. Osa lausunnonantaneista tahoista katsoi, että työnhakuvelvollisuus olisi tarkoituksenmukaisempaa asettaa vasta työttömyysetuudella tuettujen omaehtoisten opintojen loppuvaiheessa.  

Useat lausunnon antaneet tahot eivät pitäneet työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien palveluprosessia koskevaa muutosta tarkoituksenmukaisena. Työnhakukeskusteluihin osallistuminen nähtiin osaltaan ongelmalliseksi, mutta esiin nostettiin myös työnhakijan toiveiden huomioiminen sekä keskustelujen yhteensovittaminen opintojen kanssa. Työnhakuvelvollisuuden asettamista vastaavasti myös työnhakukeskustelujen järjestäminen nähtiin tarkoituksenmukaisemmaksi vasta opintojen loppuvaiheessa.  

Työnhakukeskusteluissa tuettaisiin työnhakijan työnhakua sekä arvioitaisiin sen tuloksellisuutta ja työllistymissuunnitelman toteutumista. Työnhakukeskustelut tulisi toteuttaa kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja erityistä huomiota keskustelujen järjestämisessä tulisi kiinnittää työnhakijan palvelutarpeeseen sekä työnhakijan omaan toiveeseen järjestämistavasta. 

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien työnhakuvelvollisuuteen ja palveluprosessiin esitetyt muutokset eivät kohdistuisi niihin henkilöihin, joiden työttömyysetuudella tuetut omaehtoiset opinnot ovat alkaneet ennen ehdotettujen muutosten voimaantuloa. Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevien työnhakuvelvollisuus tai palveluprosessi ei siten muuttuisi esitettyjen muutosten johdosta kesken jo aiemmin aloitettuja opintoja. Nykyisin työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia luku- ja kirjoitustaidon opintoja opiskeleville ei aseteta työnhakuvelvollisuutta, jos opinnot ovat työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla päätoimisia, eikä tähän esitetä muutosta nyt kyseessä olevassa hallituksen esityksessä.  

Esitettyjen muutosten nähtiin lisäävän työ- ja elinkeinotoimistojen ja kokeilualueiden kuntien työmäärää. Työ- ja elinkeinotoimistojen ja kokeilualueiden kuntien lisäresurssin tarve nostettiin esiin osassa lausunnoissa. Lisäksi valtiovarainministeriö kiinni lausunnossaan huomiota kuntien rahoitusperiaatteeseen ja piti lisäresurssin tarkastelun täsmentämistä tältä osin tarpeellisena.  

Lausuntokierroksen jälkeen esityksen perusteluja on täydennetty ehdotettujen muutosten vaikutusten osalta. 

7.1  Työttömyysturvalaki

2 luku Etuuden saamisen yleiset edellytykset 

10 §. Opiskelu.Pykälässä säädettäisiin opiskelun vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta.  

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä. Päätoimisella opiskelijalla ei olisi oikeutta työttömyysetuuteen ja rajoitus koskisi myös päätoimisen opiskelun lomajaksoja. Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin päätoimisina pidettävät opinnot. 

Pykälän 2 momentin 1–6 kohdassa säädettäisiin nykyistä vastaavasti päätoimisena pidettävistä opinnoista. Näitä olisivat korkeakoulututkintoon johtavien opintojen suorittaminen, ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen sekä tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suorittaminen. Lisäksi päätoimisia opintoja olisivat nykyistä vastaavasti vähintään 150 opintopisteen laajuiset lukio-opinnot, sisäoppilaitoksessa järjestettävät lukio-opinnot sekä laajuudeltaan vähintään 22 kurssia lukuvuodessa olevat aikuisten perusopetuksen opinnot.  

Pykälän 2 momentin 7 kohdassa säädettäisiin avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettavista opinnoista. Avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettavia opintoja pidettäisiin päätoimisina opintoina, jos niiden opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna yli kolme kuukautta ja opintojen laajuus keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Tämä tarkoittaisi sitä, että avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa voisi suorittaa opintoja, joiden kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta ilman, että niillä olisi vaikutusta työttömyysetuusoikeuteen, riippumatta opintojen laajuudesta. 

Opintojen kestoa arvioitaisiin opintosuunnitelmaan merkityn opintojen kokonaiskeston perusteella. Jos opintojen opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna yli kolme kuukautta, arvioitaisiin opintojen päätoimisuus opintojen laajuuden perusteella opintojen alusta lukien. Yli kolme kuukautta kestävien opintojen osalta opinnot katsottaisiin päätoimisiksi, jos niiden opintosuunnitelman mukainen laajuus olisi keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti.  

Jos opinnot keskeytyvät jostakin syystä kokonaan, tämä voitaisiin ottaa huomioon käsittelemällä opintoja jaksotettuna koulutuksena. Tämä edellyttäisi sitä, että työnhakija on riittävän ajoissa yhteydessä työ- ja elinkeinotoimistoon. Opintojen kestoa koskevaa kolmen kuukauden enimmäisaikaa ei pidennettäisi, vaikka työnhakija esittäisi selvitystä siitä, ettei hän ole saanut opintoja päätökseen sinänsä hyväksyttävästä syystä. Jaksotetussa koulutuksessa jaksojen yhteenlaskettu kesto saisi olla enintään kolme kuukautta. 

Jos työnhakijan alun perin enintään kolmen kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot ovat kesken kolmen kuukauden päättyessä, työ- ja elinkeinotoimisto tekisi nykyistä vastaavasti ratkaisun opintojen pää- ja sivutoimisuudesta. Lähtökohtaisesti ratkaisu koskisi vain mainitun kolmen kuukauden jälkeistä aikaa, eikä esimerkiksi opintojen viivästyminen työnhakijasta johtuvasta syystä vaikuttaisi asiaan. Työnhakijan työttömyysturvaoikeutta koskeva ratkaisu tehtäisiin takautuvasti opintojen alkamisesta lukien, jos kyseessä olevaa ehdotettua säännöstä oli sovellettu virheellisten tietojen perusteella. Virheelliset tiedot voisivat liittyä esimerkiksi siihen, että opintojen kesto on jo alun perin ollut yli kolme kuukautta. Työttömyysetuuden maksaja huolehtisi tarvittaessa perusteetta maksetun etuuden perimisestä takaisin nykyisten säännösten perusteella. 

Säännöstä kolmen kuukauden kestosta ei sovellettaisi, jos on ilmeistä, että työnhakija pyrkii työttömyysetuutta saadakseen jakamaan tarkoituksellisesti opintokokonaisuuksia kolmea kuukautta lyhyemmiksi jaksoiksi. Tässä tilanteessa opintojen päätoimisuutta arvioitaisiin niiden laajuuden perustella opintojen ensimmäisen opintojakson alkamisesta lukien.  

Pykälän 2 momentin 8 kohdassa säädettäisiin, että yliopistossa suoritettavat jatkotutkinto-opinnot ovat päätoimisia, jos opintojen opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Yliopistossa suoritettavia jatko-opintoja ovat tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot eli lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot sekä ammatilliset jatkotutkinnot. Kyseinen säännös ei koskisi niin sanottuja post doc-tutkijoita ja muita kuin jatkotutkintoa opiskelevia tutkijoita. Edellä mainittujen tutkijoiden tutkimustyön vaikutus oikeuteen saada työttömyysetuutta arvioitaisiin nykyistä vastaavasti työttömyysturvalain omassa työssä työllistymistä koskevien säännösten perusteella. Myös tältä osin työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteen saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä. 

Pykälän 2 momentin 9 kohdassa säädettäisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoon tähtäävien opintojen sekä tutkinnon osien suorittamisen päätoimisuudesta. Opintoja, joiden tavoitteena olisi ammattitutkinnon- tai erikoisammattitutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen pidettäisiin päätoimisena opiskeluna, jos opintojen henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukainen laajuus olisi keskimäärin vähintään 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, jossa säädetään myös koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laadittavasta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmasta. Myös tältä osin työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä. 

Pykälän 2 momentin 10 kohdassa säädettäisiin vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetussa kansanopistossa tai liikunnan koulutuskeskuksissa tapahtuvasta koulutuksesta. Kyseisissä oppilaitoksissa tapahtuvaa opiskelua pidettäisiin päätoimisena, kun koulutuksen laajuus olisi opetusohjelman mukaan keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti tai 25 opetustuntia viikossa.  

Jos opintojen pää- ja sivutoimisuutta arvioitaisiin viikoittaisen opetustuntien perusteella, huomioon otettaisiin opetusohjelman mukainen opetustuntien viikoittainen määrä. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 1 luvun 2 §:ssä säädetään kansaopistojen ja liikunnan koulutuskeskuksien antavan kokopäiväistä opetusta, mutta kyseisissä oppilaitoksissa on kuitenkin mahdollista opiskella myös osa-aikaisesti. Kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskuksien kokopäiväinen opetus sisältää vähintään 25 opetustuntia viikossa.  

Koski-tietovarantoon on 1.8.2021 alkaen ollut mahdollista tallentaa edellä mainitun päivän jälkeen aloitettujen vapaan sivistystyön niin sanottujen vapaatavoitteisten opintojen tietoja opiskelijan suostumuksella. Tietojen tallentaminen ei ole vapaatavoitteisten opintojen osalta velvoittavaa, ja tiedot voidaan tallentaa vain opiskelijan suostumuksella. Tallennettaessa tietoja Koski-tietovarantoon koulutuksen laajuus määritellään opintopisteinä siten, että opiskelijan keskimäärin 27 tunnin työpanos vastaa yhtä opintopistettä. Tiedot merkitään Koski-tietovarantoon pääsääntöisesti koulutuksen päätyttyä. 

Jos työnhakijan opinnot on hänen suostumuksellaan merkitty Koski-tietovarantoon opintopisteinä, arvioitaisiin opintojen pää- ja sivutoimisuus tietovarantoon merkityn opintopistemäärän perusteella. Koska tiedot opinnoista merkitään Koski-tietovarantoon vasta koulutuksen päätyttyä, olisi näissä tilanteissa kyse opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisesta jälkikäteen. Jos kyseiset opinnot olisi jo aiemmin arvioitu viikoittaisen opetustuntimäärän perusteella, ei samoja opintoja arvioitaisi myöhemmin opintopistemäärän perusteella.  

Jos kyseisessä kohdassa tarkoitettujen opintojen laajuus olisi ilmoitettu sekä opintopisteinä että viikoittaisten opetustuntien perusteella ja tiedot johtaisivat eri lopputulemaan opintojen pää- ja sivutoimisuudesta, sovellettaisiin opintojen arvioimisessa työnhakijalle edullisempaa vaihtoehtoa. Näin olisi, koska opintojen merkitseminen Koski-tietovarantoon perustuu työnhakijan omaan suostumukseen, eikä työnhakijalla välttämättä ole suostumusta antaessaan tietoa tämän vaikutuksesta työttömyysetuusoikeuteen. 

Myös 10 kohdassa ehdotettu työnhakijan opintojen vaikutus hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta vastaisi nykyistä. 

Pykälän 2 momentin 11 kohdassa säädettäisiin, että päätoimisena opiskeluna pidettäisiin kokoaikaisia ammatillisia valmiuksia antavia opintoja. Kokoaikaisena opiskeluna pidettäisiin sellaisten opintojen suorittamista, joita järjestettäisiin keskimäärin vähintään neljänä päivänä kalenteriviikossa kuusi tuntia päivässä.  

Kyseisen kohdan perusteella arvioitavia opintoja olisi esimerkiksi yksityisissä oppilaitoksissa järjestettävät opinnot, jotka antavat ammatillisia valmiuksia, mutta kyseessä ei ole 1–10 kohdassa säädettyjen tutkintojen, tutkinnon osien tai opintojen suorittaminen.  

Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 1 luvun 2 §:n mukaan kyseistä lakia sovelletaan myös Snellman-korkeakoulu -nimisen oppilaitoksen ylläpitäjälle kyseisen lain 4 §:n nojalla myönnetyn ylläpitämisluvan mukaiseen toimintaan. Snellman-korkeakoulu -niminen oppilaitos on yksityinen vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukainen oppilaitos, joka tarjoaa steinerpedagogiikan opintoja. Kyseisessä oppilaitoksessa suoritettavien opintojen pää- ja sivutoimisuus arvioitaisiin 11 kohdan perusteella.  

Jos työnhakija opiskelee muita kuin edellä mainittuja päätoimiseksi määriteltäviä opintoja tai jos hän opiskelee opintoja, jotka on katsottu sivutoimiksi opinnoiksi esimerkiksi opiskeluaikaisen työssäolon perusteella, hänellä olisi muiden edellytysten täyttyessä oikeus työttömyysetuuteen opintojen estämättä. 

Työnhakijalla olisi työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitulla tavalla ja olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä. Työnhakija olisi lähtökohtaisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvussa säädetyn työnhakijan tavanomaisen palveluprosessin sekä edellä mainitun lain 3 luvun 3 §:ssä säädetyn täysimääräisen työnhakuvelvollisuuden piirissä. Työnhakuvelvoitteen osalta tämä tarkoittaisi lähtökohtaisesti neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana, ellei työnhakuvelvollisuutta alennettaisi tai jätettäisi asettamatta. 

Työnhakijalla säilyisi lisäksi velvollisuus osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin niitä hänelle tarjottaessa. Työnhakijan opinnot voitaisiin kuitenkin tapauskohtaisesti ottaa huomioon harkittaessa, mitä palveluita työnhakijalle on tarkoituksenmukaista tarjota. Mahdollisesta työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavasta menettelystä asetettaisiin korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitteita. Opiskelu ei olisi pätevä syy kieltäytyä työstä tai palvelusta. 

10 a §.Opiskelua koskevat poikkeukset. Pykälä olisi sisällöltään uusi ja siinä säädettäisiin opiskelua koskevista poikkeuksista.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa työnhakijaa ei pidettäisi päätoimisena opiskelijana, vaikka hän opiskelisi 10 §:ssä tarkoitettuja opintoja. Työnhakijan ei katsottaisi olevan päätoiminen opiskelija, jos hänellä olisi vähintään kuusi kuukautta opiskeluaikaista työhistoriaa tai hän olisi työllistynyt vastaavan ajan päätoimisesti yrittäjänä, minkä perusteella voitaisiin katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Opiskeluaikaisen työssäkäynnin tai yritystoiminnan harjoittamisen tulisi olla vakiintunutta. Arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi työhistorian yhtenäisyys sekä ajoittuminen suhteessa oppilaitoksen loma-aikoihin. 

Opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisessa työhistorian perusteella on soveltamiskäytännössä nykyisin vakiintuneesti pidetty riittävänä opiskeluaikaisena työssäolona ainakin työtä, joka kestoltaan riittää täyttämään palkansaajan työssäoloehdon eli noin kuusi kuukautta. Soveltamiskäytännössä työssäoloon on vakiintuneesti huomioitu kokoaikatyön lisäksi myös työssäoloehtoon luettava osa-aikatyö. Säännös vastaisi näin ollen pääosinnykyistä soveltamiskäytäntöä, mutta jatkossa riittävänä pidettävä työskentely ja yritystoiminnan harjoittaminen olisi täsmällisesti määritelty säännöksessä. Tämä poistaisi säännöksen soveltamiseen mahdollisesti liittyviä epäselvyyksiä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi työsuhteen aikana aloitettujen opintojen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työnhakijaa ei pidettäisi päätoimisena opiskelijana työsuhteen aikana aloitettujen opintojen perusteella, jos tätä seuraava työttömyys johtuisi lomautuksesta taikka irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Kyseisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin siten muun muassa sellaiset tilanteet, joissa työsuhteen päättyminen johtuu työnhakijasta johtuvasta syystä eli esimerkiksi työstä eroamisesta. 

Soveltamiskäytännössä on jo nykyisin tapauskohtaisesti voitu katsoa opinnot lyhyemmänkin työhistorian perusteella sivutoimisiksi, esimerkiksi tilanteessa, jossa työttömyys johtuu lomautuksesta tai irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Pykälän 1 momenttiin lisättäväksi ehdotettu säännös mahdollistaisi kuitenkin suoraan työsuhteen aikana aloitettujen opintojen katsomisen sivutoimiseksi opiskeluaikaisen työhistorian kestosta riippumatta, jos työsuhde on päättynyt lomautuksen taikka irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perustella.  

Kyseisen säännös poistaisi epävarmuuksia sekä selkiyttäisi ja yhdenmukaistaisi soveltamiskäytäntöä tilanteissa, joissa työsuhde on päättynyt ja opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioimisessa tulisi otettavaksi huomioon työnhakijan työssäolo.  

Pykälän 3 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä 2 luvun 10 §:n 4 momenttia. Pykälän 3 momentin 2 ja 3 kohta vastaisivat nykyistä 2 luvun 10 §:n 5 momenttia. 

Pykälän 3 momentin 4 kohdassa säädettäisiin osana työllistymistä edistävää palvelua järjestettävien opintojen vaikutuksesta työttömyysturvaoikeuteen. Osana työllistymistä edistävää palvelua suoritettavia opintoja ei pidettäisi päätoimisina opintoina, eivätkä ne vaikuttaisi työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työllistymistä edistävät palvelut on määritelty lain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa. Säännös ei vaikuttaisi työllistymistä edistävien palveluiden sisältöön, ja palvelut järjestettäisiin aina niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti. 

Työnhakija voisi esimerkiksi osana työllistymistä edistävää palvelua suorittaa ammatilliseen tutkintoon kuuluvia näyttöjä ilman, että ilmoittautuminen opiskelijaksi oppilaitokseen näytön suorittamista varten estäisi työttömyysetuuden saamisen.  

Työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta sovitaan työnhakijan työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös opintojen suorittamisesta osana työllistymistä edistävää palvelua tulisi sopia ennen kyseisten opintojen aloittamista palveluun osallistumisesta sopimisen yhteydessä. Opintojen sisältyminen työllistymissuunnitelmaan ei kuitenkaan olisi ehdoton edellytys säännöksen soveltamiselle. 

Opintojen suorittaminen osana työllistymistä edistävää palvelua ei vaikuttaisi työnhakijalle jatkuvan työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvän menettelyn johdosta asetun työssäolovelvoitteen täyttymiseen. Jos työnhakijalle olisi asetettu työssäolovelvoite, kertyisi työssäolovelvoite työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen perusteella nykyistä vastaavasti. Näin olisi myös koulutusta vailla olevaa nuorta koskevien edellytysten laiminlyöntien johdosta asetetun velvoitteen osalta.  

10 b §.Lyhytkestoiset opinnot. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi sisällöltään pääasiassa nykyistä 10 a §:ää.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lyhytkestoisia opintoja koskevista edellytyksistä ja se vastaisi pääasiassa nykyisen 10 a §:n 1 momenttia. Momentin johdantokappaleessa viitattaisiin lain 10 ja 10 a §:ään. Jos työnhakijalla olisi oikeus työttömyysetuuteen 10 b §:n perusteella, sovellettaisiin työttömyysetuusoikeuden ratkaisemiseen kyseistä pykälää. 

Lyhytkestoisten opintojen osalta opintojen pää- ja sivutoimisuutta ei arvioitaisi opintoja aloitettaessa. Opintojen pää- ja sivutoimisuus arvioitaisiin, jos työnhakijan alun perin enintään kuuden kuukauden pituisiksi tarkoitetut opinnot olisivat kesken kuuden kuukauden määräajan päättyessä. Tämä vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.  

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin lyhytkestoisten opintojen muodostaman kokonaisuuden enimmäiskestosta, joka olisi nykyistä vastaavasti kuusi kuukautta. Säännöstä täsmennettäisiin opintojen jäljellä olevan keston osalta. Opintojen muodostaman kokonaisuuden kesto tai opintojen jäljellä oleva keston tulisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna olla enintään kuusi kuukautta. Tämä vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.  

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen 10 a §:n 2 momenttia.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 10 a §:n 3 momenttia vastaavasti, että oikeus opintojen suorittamiseen lyhytkestoisina opintoina olisi aiempien lyhytkestoisen opintojen päättymisen jälkeen, kun henkilö olisi täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika olisi alkanut alusta. 

Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin, ettei edellä mainittuja edellytyksiä sovellettaisi, jos työnhakijan aiemmat opinnot olisivat yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna kestäneet enintään kolme kuukautta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työnhakijalla olisi aiemmin suorittamistaan vähäisistä opinnoista huolimatta oikeus opiskella uusia enintään kuuden kuukauden mittaisia ammatillisia valmiuksia antavia tai yritystoimintaa tukevia opintoja ilman, että niillä olisi vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta, vaikka hän ei olisi aiempien yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolmen kuukauden mittaisten opintojen jälkeen täyttänyt työssäoloehtoa ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika ei olisi alkanut alusta. Säännöksessä ei olisi määrällisesti rajattu sitä, kuinka monta enintään kolmen kuukauden opintojaksoa työnhakija voisi kyseistä edellytystä sovellettaessa suorittaa.  

Jos kyse olisi työnhakijan aiemmin harjoittamista opinnoista, olisi edellytyksenä, että opintojen todisteellisesta keskeytymisestä olisi vähintään yksi vuosi. Kyseinen vähintään yhden vuoden keskeytymisedellytys ei nykyistä vastaavasti koskisi työsuhteen tai työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen etuuden jaksotuksen aikana aloitettuja taikka työvoimakoulutuksena harjoitettuja opintoja. 

13 §.Ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren oikeus työttömyysetuuteen. Pykälän 1 momentissa ja 2 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetty viittaus 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin lukio-opintoihin muutettaisiin koskemaan esitettyä 10 §:n 2 momentin 4 kohtaa, jossa säädettäisiin jatkossa lukio-opintojen päätoimisuudesta. Kyse olisi teknisluonteisista muutoksista. 

7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset  

2 §.Työmarkkinatuen odotusaika. Pykälässä säädetyt viittaukset lyhytkestoisia opintoja koskevaan 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esityksessä esitettyjen muutosten johdosta 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa lyhytkestoisista opinnoista. 

Työnhakijalle voisi esitettyjen muutosten johdosta muodostua nykyistä useammin oikeus opintojen suorittamiseen lyhytkestoisina opintoina, mikä voi tarkoittaa, ettei odotusaikaa tule asetettavaksi yhtä usein kuin nykyisin. Odotusajan osalta muutoksen merkityksen arvioidaan olevan kuitenkin erittäin vähäinen, koska odotusajasta vähennetään nykyisinkin ne kalenteriviikot, joina henkilö on ollut työmarkkinoilla. Lisäksi nykyisin työnhakija on voinut lyhytkestoisten opintojen päättymisen jälkeen jättää uudet opinnot aloittamatta, mikäli oikeutta työttömyysetuuteen ei ole. Kyseessä olisi näin ollen merkitykseltään teknisluonteisista muutoksista. 

Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta. 

7.2  Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

1 luku Yleiset säännökset 

3 §. Määritelmät.Pykälän 1 momentin 3 kohdan c alakohdassa säädetty viittaus työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esitettyä työttömyysturvalain 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa aiemman 10 a §:n sijasta lyhytkestoisista opinnoista. Kyseessä olisi teknisluonteinen muutos. 

2 luku Työnhakijan palveluprosessi 

7 §. Työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin säännös, jossa työnhakukeskustelun ja täydentävän työnhakukeskustelun järjestämistä koskevat poikkeukset rajattaisiin työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevien osalta koskemaan vain koulutusta vailla olevia työnhakijoita. 

Koulutusta vailla olevalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Ammatillisia valmiuksia antavana tutkintona pidettäisiin myös korkeakoulussa suoritettavia tutkintoja. Määritelmä vastaisi työttömyysturvalain 2 luvun 13 §:ssä säädettyä määritelmää.  

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisina opintoina arviolta yli kuukauden ajan opiskelevalle koulutusta vailla olevalle työnhakijalle ei järjestettäisi työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja. Työnhakukeskustelu järjestettäisiin koulutusta vailla olevalle työnhakijalle kuukautta ennen työttömyysetuudella tuetun omaehtoisin opiskelun arvioitua päättymistä, minkä jälkeen järjestettäisiin kuukauden aikana täydentävä työnhakukeskustelu, ellei sen järjestäminen olisi ilmeisen tarpeetonta.  

Pykälän 1 momentti vastaisi muilta osin nykyistä. 

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskeleville muille kuin koulutusta vailla oleville työnhakijoille ei järjestettäisi täydentäviä työnhakukeskusteluja. Tämä tarkoittaisi sitä, että työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskeleville muille kuin koulutusta vailla oleville työnhakijoille järjestettäisiin työnhakukeskustelut 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä tavalla eli kolmen kuukauden välein. Tämän lisäksi työnhakijalle voitaisiin järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja tämän palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. 

Kolmen kuukauden välein järjestettävä työnhakukeskustelu toteutettaisiin kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työnhakijan palvelutarpeeseen sekä työnhakijan toiveeseen järjestämistavasta. 

3 luku Työnvälitys 

6 §. Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset. Pykälän 3 momentissa säädetty työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja opiskelevia työnhakijoita koskeva alennettu työnhakuvelvollisuus rajattaisiin koskemaan vain omaehtoisia opintoja opiskelevia koulutusta vailla olevia työnhakijoita.  

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevan koulutusta vailla olevan työnhakijan työllistymissuunnitelmaan sisällytettäisiin nykyistä vastaavasti opintojen ajalle kolmen kuukauden tarkastelujaksot, joista kunkin aikana hänen tulisi hakea kolmea työmahdollisuutta.  

Työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia opintoja arviolta yli kuukauden ajan opiskelevat muut kuin koulutusta vailla olevat työnhakijat olisivat lähtökohtaisesti lain 3 luvun 3 §:ssä säädetyn täysimääräisen työnhakuvelvollisuuden piirissä. Tämä tarkoittaisi lähtökohtaisesti neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana, ellei työnhakuvelvollisuutta alennettaisi tai jätettäisi asettamatta. Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa sekä työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämistä koskevat poikkeukset vastaisivat muilta osin nykytilaa. 

Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisestä säädetään lain 7 §:ssä. Työnhakuvelvollisuutta ei jatkossakaan asetettaisi työnhakijalle, joka opiskelee työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisia luku- ja kirjoitustaidon päätoimisia opintoja.  

Pykälän 3 momentti vastaisi muilta osin nykyistä. Muutos ei myöskään vaikuttaisi siihen, mistä lukien lomautetun työnhakuvelvollisuus alkaa. Tästä säädetään 5 §:n 2 momentissa.  

Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta. 

7.3  Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta

2 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdan c alakohdassa säädetty viittaus työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:ään muutettaisiin koskemaan esitettyä työttömyysturvalain 2 luvun 10 b §:ää, jossa säädettäisiin jatkossa aiemman 10 a §:n sijasta lyhytkestoisista opinnoista. Kyseessä olisi teknisluonteinen muutos. 

12 a §.Työvoimapoliittinen lausunto. Pykälän 1 momentin 2 kohdan viittaus lyhytkestoisia opintoja koskevaan pykälään muutettaisiin vastaamaan työttömyysturvalain muutettavaksi ehdotettua pykälänumerointia. 

Lisäksi pykälän 2 momentissa säädetyt viittaukset työttömyysturvalakiin muutettaisiin työttömyysturvalakia koskevien muutosten johdosta koskemaan oikeita säännöksiä. Nykyistä vastaavasti kokeilualueen kunta voisi keskitettyjä työttömyysturvatehtäviä hoitavan Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston lisäksi antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan opintojen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta tilanteissa, joihin ei liity harkintaa. 

Kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan opinnoista niissä tilanteissa, joissa työnhakijalla ei olisi opiskeluaikaista työhistoriaa eikä hän ole työllistynyt opintojen aikana yrittäjänä tai omassa työssään. Tämä koskisi opintoja, joiden tavoitteena on korkeakoulututkinnon, ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen taikka tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen. Lisäksi kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon kyseisissä tilanteissa työnhakijan lukio-opinnoista, joiden oppimäärän mukainen laajuus olisi yhteensä vähintään 150 opintopistettä sekä aikuisten perusopetuksen opinnoista, joiden laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa.  

Kokeilualueen kunta voisi lisäksi antaa työvoimapoliittisen lausunnon avoimessa ammattikorkeakoulussa tai avoimessa yliopistossa suoritettavista opinnoista, joiden opintosuunnitelman mukainen kesto olisi yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta.  

Lisäksi kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon sellaisista avoimessa ammattikorkeakoulussa tai avoimessa yliopistossa suoritettavista opinnoista ja yliopiston jatkotutkinto-opinnoista, joiden kokonaislaajuus olisi alle viisi opintopistettä sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto-opinnoista, joiden kokonaislaajuus olisi alle 4,5 osaamispistettä. Kokeilualueen kunta voisi antaa työvoimapoliittisen lausunnon myös kansaopistossa ja liikunnan koulutuskeskuksissa tapahtuvasta koulutuksesta, jonka kokonaislaajuus olisi alle viisi opintopistettä tai 25 viikkotuntia. 

Kokeilualueen kunta voisi myös antaa työvoimapoliittisen lausunnon tilanteissa, joissa työnhakijan opinnot ovat alkaneet työsuhteen aikana ja työttömyys johtuu lomautuksesta tai irtisanomisesta tuotannollisella tai taloudellisella perusteella. Kyseisissä tilanteissa työnhakijan opintoja ei pidettäisi päätoimisina, eikä niillä olisi vaikutusta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta esitetyn työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:n 2 momentin perusteella. 

Nykyistä vastaavasti kyse olisi kokeilualueen kunnan mahdollisuudesta antaa työvoimapoliittinen lausunto kyseisissä opintoja koskevissa tilanteissa, silloin, kun se olisi tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaista. Viime kädessä velvollisuus työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen olisi kyseisissä tilanteissa Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistolla.  

Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta. 

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Hallitus linjasi keväällä 2021 työ- ja elinkeinopalvelujen siirrosta paikallistasolle vuoden 2024 aikana. Hallituksen esitys työ- ja elinkeinopalvelujen siirtämisestä kunnille on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022. Tässä yhteydessä esitetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain kumoamista ja uuden työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain säätämistä. Jos eduskunta hyväksyy työ- ja elinkeinopalvelujen siirtoa koskevan hallituksen esityksen, nyt kyseessä olevassa esityksessä ehdotetut muutokset julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin tulisi ottaa huomioon myös tehtävien siirtoa koskevaa hallituksen esitystä käsiteltäessä sekä uudessa työvoimapalvelujen järjestämisestä annettavassa laissa, että työttömyysturvalaissa.  

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain kokonaisuudistusta koskeva esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022 samaan aikaan työ- ja elinkeinopalvelujen kuntasiirtoa koskevan esityksen kanssa. Kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettujen työttömyysetuudella tuettujen omaehtoisten opintojen pykälänumerointiin tulee esitetyn lain kokonaisuudistuksen johdosta muutoksia. Jos eduskunta hyväksyy esityksen, tulisi kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin kokonaisuudistuksen yhteydessä tehtävät muutokset huomioida nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä esitetyn osalta sekä uudessa työvoimapalvelujen järjestämisestä annettavassa laissa, että työttömyysturvalaissa. 

11.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Työnhakijan palveluprosessiin esitettävän muutoksen johdosta aiheutuva määrärahatarve katettaisiin osittain hallinnonalan sisäisin määrärahasiirroin.